Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Star Trek, Hukkua (K-11) angst, deathfic, one-shot, songfic, Spock/McCoy

<< < (2/2)

jossujb:
Kaarne, mä olen jotenkin niin otettu siitä, että vaikka tämä on vanha ja jokseenkin ehkä kömpelö siinä mielessä, niin että tämä oikeasti on sinusta näin hyvä. Monesti mietin pitäisikö kirjoittaa jotain samantyyppistä sulle lahjaksi, mutta emmä tiiä osaisinko kirjoittaa yhtä hyvää - tämäkin tuntuu olevan lähinnä vahingossa kuin sulle tehty.

Mutta kiitos todella paljon <3

jjb

miisuli:
Tässä oltiin syvissä fiiliksissä ja ai että, toimi todella hyvin. Vaikka oletkin mielestäni erinomainen humoristinen kirjoittaja, jolla on aina pilke silmäkulmassaan, luonnistuu sinulta myös erinomaisesti synkistely ja draama. Kaikessa on kuitenkin oma kosketuksesi, josta pidän todella paljon. Tietää aina lukevansa jossujb:n tekstiä, eikä kenenkään muun.

Tilannehan on TOS:in herkullisimpia. Jotenkin todella erikoinen tilanne, että Spock laittoi itsensä McCoyn mielen sisälle. Tietenkin tilanne oli kakkosleffassa varsin kaoottinen, mutta mielestäni se kielii syvästä luottamuksesta (ja rakkaudesta, hih!). Spockin ja Kirkin välinen kemia pursuaa luottamusta ja sitoutumista toiseen tilanteessa kuin tilanteessa, joten oli mielestäni loistavaa, että Spock luottikin tässä asiassa McCoyhin. Tässä fikissäsi olet onnistunut luomaan hyviä McCoy-hetkiä, jotka ovat ehkäpä surumielisen hupaisia. Onhan miehen elämä varsin traaginen sekä hänen suhteensa elämään erittäin kyyninen, mutta onneksi huumoria voi löytää synkistäkin hetkistä. Tässä oli monta kohtaa, joissa tuli naurahdettua ja mietittyä, että juuri noin Leonard McCoy toimisi!

Mielenkiintoisen aspektin tähän tekstiin toi Spockin läsnäolo. Vaikka Spockin ruumis on kuollut, niin hänen mielensä elää. Ja vielä kaikista ihmisistä McCoyn mielen sisällä! Olit hyvin onnistunut tuomaan tätä kaksijakoisuutta esille. Myös oli riipivää, miten hanakasti McCoy tarttui heidän yhteisiin hetkiinsä, kun Spock otti hänen mielestään vallan. Kaipaus ja ikävä todella välittyi! :(


--- Lainaus ---Metallinen, kiiltävä arkku oli kiskoilla kaikkien heidän jalkojensa juuressa kuin mikäkin iso pala romua. Mitä enemmän sitä katsoi, sitä enemmän McCoy tunsi suuttuvansa vain siitä miten mitätöntä on kuvitella tuollaisen teollisesti sarjatuotetun mineraalilaatikon millään muotoa olevan kaunis, tai edes hyväksyttävä tapa lähteä tästä maailmasta.
--- Lainaus päättyy ---

Ylläoleva lainaus on mielestäni vallan mainio. Kautta tekstin oli hienoja kohtia, mutta tämä jäi erityisesti mieleen. Kiitos tästä hienosta fikistä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu