Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Belsissa - 08.04.2010 11:19:57

Otsikko: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-11
Kirjoitti: Belsissa - 08.04.2010 11:19:57

Nimi: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoittaja: Belsissa
Genre: Draama, romantiikka, hieman huumoriakin
Paritukset: Astoria/Draco, sekä joitakin sivuparituksia
Ikäraja: K-11
Vastuuvapaus: Hahmot ja paikat eivät valitettavasti kuulu minulle vaan Rowille.
Summary: Seurapiirejä, kateutta, rakkaushuolia, vahvoja ja vähemmän vahvoja naisia, komeita miehiä, luovaa ja vähemmän luovaa angstia, sekä muuta vastaavaa tarjolla! Bon appétit!

Part 1 Hymyjä katkeruudella kuorrutettuina

03.04.1998

Ulkona paistaa aurinko. Linnut laulavat.

En oikein tiedä, miten aloittaa tämä ensimmäinen päiväkirjamerkintäni. En oikeastaan tiedä, mitä ylipäänsä kertoisin tähän. Äitini osti tämän kirjasen minulle sitä varten, että kirjaisin ylös ikimuistoisia hetkiäni ja Daphne taas sanoi, että minun kuuluisi kirjoittaa näille sivuille tunteistani. Miten vain, jos noudatan sisareni neuvoa, minun täytyy sanoa, etten voi ottaa äidin vinkistä vaaria. Minun tunteeni ja kokemukseni eivät ole erityisen valoisia, vaan lähinnä verrattavissa mustaakin mustempaan avaruuteen. Siellä täällä näkyy kyllä satunnaisia, pieniä valopilkkuja mutta kadottaessani ne en enää löydä niitä uudelleen.

Tänään Pansy ja muut taas katsoivat minua sillä tavalla. Tiedäthän, ”mene pois, sinua ei kaivata täällä” – katseella. Viesti oli niin ilmiselvä, ettei edes hieman hidasälyinen Millicent olisi voinut jättää sitä huomaamatta. Minun täytyi kuitenkin selvitäkseni näytellä äärimmäisen typerää ja liittyä noiden tyttöjen seuraan hymyillen typerää sitruunahapolta maistuvaa aurinkohymyä. Tietenkin heidän täyttyi leikkiä mukana, eihän heidän sovi eristää joukostaan hyvästä perheestä tullutta puhdasveristä tyttöä. Daphne on minulle mukava, mutta muita ei selvästikään kiinnosta minkäänlainen vuorovaikutus kanssani. Se ei kuitenkaan juuri haittaa minua, sillä on pääasia, että näyttää siltä kuin minulla olisi ystäviä. Eihän Astoria Greengrass voi olla syrjitty hylkiö, ei millään.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 08.04.2010 12:48:23

Kiitos paljon ReginaRiddle! Mukavaa saada lukijoita! =)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 08.04.2010 18:45:18

Pyhimys, minun täytyy tunnustaa että monien päiväkirjojeni aloitus on ollut hieman tuon kaltainen. Mukavaa, että alat seuraamaan. =)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 08.04.2010 19:54:30

Ruusuisen kitkerä päiväkirja vaikutti jo summaryn perusteella kiinnostavalta ja lupaavalta. Seurapiirit ja komeat miehet ovat toki plussaa, mutta alan seuraamaan tätä ensisijaisesti kirjoittajan ja takuuvarman laadun takia. :)  Astorian ensimmäisessä merkinnässä oli herjaavaa ironiaa, jota tytön on täytynyt olla täynnä kirjoittaessaan merkintää. Otsikko antaa sellaisen kuvan ettei ole väliä, vaikka Astorian elämä maistuu kitkerältä, sillä hänen elämänsä täytyy vaikuttaa ruusuiselta ulkopuolisten silmissä. En usko että tunteita ja kirvelevää draamaa tulee puuttumaan.

Uusia merkintöjä odotellessa,
Lavinia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 08.04.2010 20:47:58

Mukava kuulla, Lavinia! Olet osunut tulkintojesi kanssa aika lailla oikeean. =)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 09.04.2010 15:14:09

Oh, totta kai piti avata tätä, otsikko suorastaan kutsui luokseen ja tiedän, että kirjoittajalla on lumoavia tekstiä. Joten tätä en voinut ohittaa! :D

Tämä vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja lupaavalta, joten lupaan seurata tätä! Astorian ensimmäinen merkintä päiväkirjaansa oli sinäsä aika katkeraa, surun häivähdystä. Oli todella surullista, että Astorialla ei ollut oikeita ystäviä, jolle hän voi purkaa suruaan, kaikkien piti vain näytellä hänen ystäviään. Puhdasveristähän ei voida jättää noin vain sivuun, eikä Astoria Greengrasskaan voi olla millään syrjitty. Astorian elämä vaikuttaa niin ruusuilta tanssimista, mutta jokaisella ruusulla on kuitenkin omat piikkinsä.

Mutta muuten tämä vaikuttaa erittäin hyvältä ja mielenkiintoiselta, että en millään voi olla seuraamatta tätä! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: shaya - 09.04.2010 15:45:21

Ihana otsikko ja Astorian nimen maininta pakottivat avaamaan tämän. Luin ensimmäisen osan kyllä jo eilen, mutta olin liian väsynyt kommentoimaan, joten teen sen siis nyt.

Ihan itkettää miten tuo merkintä muistuttaa joitakin omista vanhoista päiväkirjoistani löytyviä merkintöjä. Lukemisesta jäi ihana katkeransuloinen olo, olit saanut Astorian tunteet hyvin esille. Muutenkin erinomaisesti kirjoitettu, ihmettelen täällä itsekseni miten olet osannut kirjoittaa tuon niin päiväkirjamaisesti(tai, kuka nyt ei päiväkirjaa osaisi kirjoittaa, mutta toisen henkilön päiväkirjan kirjoituksen luulisi olevan hankalempaa).

Oli ehkä vähän turhaa jättää tää kommentointi päiväki, kun en nytkään mitään järkevää palautetta saanut aikaan. Jään kuitenkin seurailemaan mitä seuraavat osat tuovat tullessaan :)

Lainaus

Siellä täällä näkyy kyllä satunnaisia, pieniä valopilkkuja mutta kadottaessani ne en enää löydä niitä uudelleen.

Ihana lause, muuta en vaan osaa sanoa. Ihan sääliksi käy Astoriaa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: NeitiMusta - 13.04.2010 17:17:25

Täytyy kyl myöntää, et tän otsikko oikein kutsu mua! :D En ookkaan ikin ennen lukenu mitään Astoriasta, joten on kiva lukee vaihteeks tällästä. :D

Vaik eka merkintä oliki aika lyhyt, nii siitä sai jo hyvän kuvan Astoriasta. (niinku just ettei sil oo kavereita ym.) Ja samal se oli sellanen surullisen katkera. Haluun ehottomasti tietää, miten tää etenee ja mitä tapahtuu.. :D
Jatkoo jään venaileen.

NeitiMusta. 8)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 13.04.2010 18:09:19

A/N: Uutta osaa pukkaa. Tämä teksti osallistuu Katkealmia maailmalta haasteeseen "sitaatilla kiltit lapset näkyvät, eivät kuulu."

Upsila, mukavaa kuulla että olet pitänyt tästä. Olen aivan imarreltu, sillä sinunkin tekstisi ovat aivan mahtavia. Olen iloinen, että pidät tätä kiintoisana ficcinä ja toivattavasti pysyt mukana jatkossakin! =)

shayl: Liikkeellä on siis muitakin Astoriasta erityisesti pitäviä! =) Oikein mukavaa kuulla, että muutkin ovat kiinnostuneita hänestä. Olen iloinen, että olen onnistunut herättämään tekstilläni tunteita, mutta on ikävää, että sinulla on tuollaisia kokemuksia. =( Mukavaa, että olet pitänyt tästä!

NeitiMusta: Kiitos paljon kehuistasi! Ihanaa kuulla, että olet pitänyt tekstistäni. Toivottavasti pidät jatkossakin! =)

Kiitos kommenteistanne!

---

Part 2 Piikkien kertomaa

07.04.1998

Kävin tänään pitkästä aikaa kotona, enkä voi sanoa vierailun sujuneen mitenkään hyvin. Tunsin oloni jatkuvasti ahdistuneeksi, sillä isäni äiti ja sisar olivat käymässä meillä. Minä vihaan vieraita, jopa omaa mummoani ja tätiäni, sillä en voi sietää sellaista teeskentelyä jota harjoitamme lähes päivittäin – vieraiden seurassa vielä normaalia enemmän.

Tietenkin minut ja Daphne arvioitiin heti, kun astuimme sisään ruokasaliin. Nimenomaan isäni sisko on hyvin tarkka niin ulkonäöstämme kuin käytöstavoistammekin ja tarkkaili juuri tuolloinkin meitä kuin olisimme olleet teurassikoja.

”Astoria, älä seiso noin! Älä koukista polviasi! Tuo asento ei tee hyvää vartalollesi, kun olet muutenkin niin lyhytkasvuinen”, hän sanoi happamasti. Olisin tahtonut lyödä mokomaa harppua, mutta minun ei auttanut kuin seisoa hiljaa paikallani.
”Daphnesta sen sijaan tulee päivä päivältä vain kauniimpi! Sinähän suorastaan kukoistat!”

Sisareni on aina ollut tädin suosikki, mutta tämä ei ole oikeastaan koskaan ilmaissut selvästi miksi. Muistan kysyneeni asiaa joskus äidiltäni, mutta hän vain totesi, ettei Cornelialla ole suosikkia. Koko kysymys oli oikeastaan turha, koska olisihan minun pitänyt tietää, että äiti ei todellakaan kerro mitään. Se ei kuulu arvokkaan sukumme luonteeseen.

”Astoria, mikä ihme kevytkenkäinen kuraverinen sinä luulet olevasi? Teet noille hiuksille jotain niin kuin olisi jo! Minun aikanani siveelliset nuoret naiset eivät todellakaan antaneet hiusten roikkua tuolla tavalla vapaana. Me emme myöskään käyttäneet tuollaisia alle polvipituisia hameita. Ottaisit sisarestasi mallia, hänellä on sentään makua!”

Tuo oli toinen kommentti, joka sai vereni kiehumaan todella pahasti. Jouduin hokemaan koko lounaan ajan mielessäni, että hän on vain typerä, vanha luuska, jonka mielipiteellä ei ole väliä. No, jos ihan rehellisiä ollaan, niin meinasin purskahtaa itkuun koko ajan. Tädin vierailujen jälkeen minä todella ajattelen olevani kelvoton ja ruma monta päivää, vaikka sisareni kuinka vakuuttaisi muuta.

Daphne hokee minulle jatkuvasti, ettei kyseessä todennäköisesti ole mikään muu kuin vanha kauna. Syy löytyy yksinkertaisesti sukupuolestani. Sisareni on meistä kahdesta vanhempi, eikä täti pistänyt suinkaan pahakseen, että ensimmäinen lapsi oli tyttö. Äidin odottaessa minua hän tietenkin naiivisti oletti, että seuraava lapsi olisi poika. No minä en kuitenkaan sattunut kelpaamaan suvun perillisen muottiin, vaan sen sijaan täti sovitti minut mieluummin mustan lampaan rooliin. Ihmettelen aina, mistä Daphne on päätellyt tuollaista, että onko hänellä joitakin lähteitä, mutta kysyessäni tätä sisareltani hän ainoastaan hymyili salamyhkäisesti teeskennellen, ettei olisi kuullut kysymystä.

Koko päivä oli ihan hirveä. Kaiken sen ajan, jonka täti oli meillä hän vain luetteli monia ja jälleen monia piirteitä Daphnesta, jotka olivat parempia kuin yksikään minussa. Minä todellakin vihaan vieraita. He tulevat tänne aina kuin maailmanomistajat ja arvioivat sitten minut ja sisareni päästä varpaisiin. Tällöin voi vain rukoilla, ettei itse olisi se kenen harteille tuomio jostakin ärsyttävästä piirteestä langetetaan. Minusta on aivan kamalaa vain istua tuppisuuna ja katsoa miten ne pedot ahmivat minua nälkäisesti katseellaan vain löytääkseen jonkin virheen. En voi puolustautua, enkä näyttää merkkejä siitä että minuun koskee ja kaikki tämä vain siksi, että kiltit lapset näkyvät, eivät kuulu.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: shaya - 14.04.2010 13:21:56

He, löydän edelleen joitakin yhtäläisyyksiä tästä ja omista päiväkirjoistani(lähinnä tuosta musta lammas-jutusta). Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, osaat tuoda Astorian tunteet todella hyvin esille mukavan epäsuorasti - en oikein osaa selittää, mutta kuitenkin, pidän kirjoitustyylistäsi, selkeää ja virheetöntä.

En viitsi lainata tuota kohtaa uudestaan, mutta ReginaRiddlen lainaama pätkä oli munkin suosikki :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 14.04.2010 18:34:14

Lainaus

Tunsin oloni jatkuvasti ahdistuneeksi, sillä isäni äiti ja sisar olivat käymässä meillä. Minä vihaan vieraita, jopa omaa mummoani ja tätiäni, sillä en voi sietää sellaista teeskentelyä jota harjoitamme lähes päivittäin – vieraiden seurassa vielä normaalia enemmän.

Minä taas pidin eniten ensimmäisestä kappaleesta. Täytyy sanoa että se puhutteli minua aika henkilökohtaisella tasolla tämänpäiväisen (paskan) mielialani ja vastaavien kokemusten takia. Astorian perhesuhteissa ei ole todellakaan mitään kadehtimisen arvoista, vaikka Greengrassit ovatkin rikkaita ja yhteiskunnallisen hierarkian huipulla. Kuvottaa ihan hirveästi tuollaiset sukulaiset, jotka riistää pelkällä läsnäolollaan mielenrauhan saamalla näkemään punaista. Arhg. Alaikäinen Astoria ei voi edes päästä perheestään ja muista lähisukulaisistaan eroon muuttamalla kotoaan.  :(


Jatkoa odotellessa,
Lavinia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 15.04.2010 07:52:19

Oh, jatkoa tullut jo? Mahtavaa, tätä kaivattiinkin, olen tässä muutenkin juuri mietiskellyt, että onkohan uutta osaa tullut ja päätin vilkaista. Ja kun huomasin, ilahduin kyllä todella paljon! ;)

Astoria-parka. Minäkin rupesin säälimään tyttöparkaa, joutuu jatkuvasti tuon ilkeän tädin haukkumaksi, vaikka Daphne kuitenkin loistaa kaikkien silmissä kirkkaana timanttina. Yleensä monet tytöt luultavasti ärttyisivät, tulisivat hirmun kateelliseksi siskolleen, mutta Astoria ei syytä kuitenkaan siskoaan. Daphnella on sitten reilu sisko ficcissäsi. :) Todella typerämäistä jopa aikuiselta, kun haukkuu Astoriaa. Aivan kuin tämä olisi mitätön typerys. Astoria-parka, toivottavasti hän kestää ja on vahva.
Varsinkin kun hän joutuu taatusti kokemaan kovia vielä, kun on vielä alaikäinen. :(

Mutta todella hieno osa, surullista, mutta ihanan haikea luettavaa kuitenkin. Kirjoitustyylissäsi on pelkkää plussaa, en voi muuta kuin nostaa kahta peukkua ylöspäin!

Jatkoa kaivataan nopeasti! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 24.04.2010 12:16:04

ReginaRiddle: Mukavaa, että Astoria vastaa omia kuvitelmiasi. Niin ja olen kanssasi aivan samaa mieltä hänen sukulaisistaan. Hirveitä ja säälittäviä ihmisiä.

shayl: Olen aivan otettu, kiitos paljon kehuistasi! Tuommoinen suvun musta lammas - juttu on mielestäni kyllä täysin naurettava. Typerää käytöstä niin tämän ficin hahmoilta kuin vastaavilta tapauksilta ihan in real life.

Lavinia: Pakko sanoa, että olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Upsila: Oii, ihanaa kuulla, että olet oikein odottanut tätä!

Minuakin ärsyttää tuo epätasaarvoinen kohtelu, mutta joskus joutuu kirjoittamaan asioista, joista ei ehkä haluaisi. Astorian ja Daphnen suhteesta sen verran, että Astoria on ficissäni vain niin järkevä, että ymmärtää ettei hänen siskonsa ole syyllinen tytön saamaan kohteluun. Voi tosin olla mahdollista, että Astorialta palaa pinna jossain vaihessa, ei voi tietää. ;)

Kiitos teille, ihanat lukijani, mahtavista kommenteista!

---

Part 3 Kaksi kuvaa

08.04.1998

 Hänen sanansa eivät suostu lähtemään päästäni. Kuulen edelleen hänen jäisen äänensä korvissani kuiskimassa minulle loukkauksia ja puutteita. Kuinka paljon niitä onkaan? Muistan joka ikisen sanan, jonka hän koskaan on minulle sylkenyt. Cornelian mukaan olen aivan liian laiha, liian lyhyt, omaan rumat, likaisen vaaleat hiukset ja värittömän ihon. Lista jatkuu vielä loputtomiin: en osaa pukeutua, näytän kevytkenkäiseltä, sääreni ovat väärät…

En pysty katsomaan peiliin, sillä minusta tuntuu, että se mikä tuijottaa takaisin on minua itseänikin vahvempi. Välillä en edes kykene käsittämään kumpi meistä on todellinen. Tuollaisina hetkinä vain tuijotan peilistä katsovaa tyttöä ja löydän jälleen siitä uusia puutteita. Eilen huomasin, että sillä on epämiellyttävät uurteet silmien alla ja turvonneet paksut posket. Miten olen koskaan kuvitellut, että se olisi kaunis?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 24.04.2010 12:18:46

Part 4 Sokerista vahingoniloa

09.04.1998

Vihdoinkin olen koulussa. Olen niin onnellinen, että pääsin pois siitä kamalasta vankilasta, jota minun täytyisi varmaankin kutsua kodiksi. En vain osaa sitä enää. Se ei ole enää muuta kuin ruosteinen, jäisillä katseilla ja sitruunatikareilla varustettu häkki.

En kuitenkaan enää tahtoisi ajatella koko asiaa, sillä nyt kun en enää joudu oleskelemaan siellä, en tahdo päästää koko paikkaa edes mieleeni. Etenkään, kun tänään on tapahtunut iloisiakin asioita, sillä keskustelin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Draco Malfoyn kanssa.  Minusta tuntuu, että hänen ja Pansyn suhde alkaa rakoilla pikkuhiljaa (en voi olla olematta vahingoniloinen), sillä kuulin Pansyn tilittäneen makuusalissa kuinka Draco ei enää osoita lainkaan huomiota hänelle. Mutta turhahan minun on mitään toiveita elätellä, sillä veikkaan, että lähes kaikki Luihuisen tuvan naispuoliset edustajat odottavat tilaisuuttaan iskeä kiinni häneen kuka mistäkin syystä. Jotkut siksi, että hän on hyvännäköinen, jotkut koska hänellä on vaikutusvaltaa ja toiset vain hänen rahojensa takia.

Itse en oikeastaan tiedä kuuluvatko minun syyni noihin kolmeen kategoriaan, vai onko mukana jotakin muutakin. Onneksi en sentään ole kuin muut tytöt ja saa sydämiä silmiini Dracon astuessa huoneeseen. Tarkoituksenani on olla mahdollisimman viileä, muttei kuitenkaan ilkeä, ettei hän sentään ala inhoamaan minua. En kuitenkaan tahdo kuulua hänen fanilaumaansa, se olisi kerta kaikkiaan nöyryyttävää!

No, mitä hän sitten tuli sanomaan minulle? Yksinkertaisesti istui viereeni ja kyseli kuulumisia. Minusta kyllä tuntuu, että hän teki sen vain, koska oli tylsistynyt. Eihän kyseessä voinut mikään muu olla, ei sitten mitenkään. Pansy ja muut eivät olleet paikalla, kuten eivät Nott, Blaise, Crabbe tai Goylekaan. Olin siis oikeastaan ainut, joka kuului Dracon pieneen piiriin, vaikken kovinkaan olennaisesti.

Oli Dracon syy mikä tahansa, hän onnistui piristämään päivääni aivan kummasti. Hänessä vain on jotakin niin… Mitä minä oikein puhun? Kirjoittelen tähän kuin joku kuraverinen hempukka! Äitinikin on jo maininnut siitä, etten osaa käyttäytyä tietyissä tilanteissa niin kuin puhdasverisen kuuluu. Ehkä on siis parempi, että lopetan tähän ennen kuin nolaan itseni totaalisesti. En edes tahdo ajatella, mitä tapahtuisi jos joku löytäisi tämän päiväkirjan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Hucca - 24.04.2010 12:49:55

Päätinpä lukea, koska tuo nimi oli jotenkin hyvin iskevä; ruusuisen kitkerä päiväkirjä. Omaperäistä, jos voin sanoa :D Teksti vastasi täysin nimen jälkeisiä odotuksia, se oli sujuvaa ja nimessä alkanut teema jatkui tekstiin huomattavan sulavasti.

Lainaus käyttäjältä: Belsissa - 24.04.2010 12:18:46

Vihdoinkin olen koulussa. Olen niin onnellinen, että pääsin pois siitä kamalasta vankilasta, jota minun täytyisi varmaankin kutsua kodiksi. En vain osaa sitä enää. Se ei ole enää muuta kuin ruosteinen, jäisillä katseilla ja sitruunatikareilla varustettu häkki.

Jotenkin koskettavaa ja hyvin kuvailtua. Tykkäsin erityisesti tästä kohdasta...

Hucca

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 25.04.2010 08:39:47

Apua, olenko tyystin unohtanut kommentoida näitä kahtia osia, jotka olivat ilmestyneet! Äh, ihan nyt on pakko moittia itseäni, kuinka sokea olen ja miksi ihmeessä en ole poikkenut vähän aikaan tälle osastolle! Nyt minun pitää kyllä ottaa niskasta kiini ja ruveta kommentoimaan ahkerammin tänne.

Nämä molemmat osat ovat olleet ihania, piristäviä ja mukavia luettavia. :) Niin kuin edelliset ovat sanonneet, sinun Astoriasi vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän mielenkiintoiselta ja hän on kypsä nuori nainen, joka ei halua nöyryttää itsensä liittymällä Luihuisen jääprinssin ihkutusryhmään. Sinänsä suloista, koska Dracohan voi hoksata pian, että Astoria on tuhat kertaa mielenkiintoisempi kuin sen fanikerhon jäsenet. :D

Tosi upeaa kirjoitustyyliä, miten ihmeessä sinä osaat?<3 Varsinkin pienet yksityiskohdat ja kuvailut olivat maukkaita luettavia.

Lainaus

Vihdoinkin olen koulussa. Olen niin onnellinen, että pääsin pois siitä kamalasta vankilasta, jota minun täytyisi varmaankin kutsua kodiksi. En vain osaa sitä enää. Se ei ole enää muuta kuin ruosteinen, jäisillä katseilla ja sitruunatikareilla varustettu häkki.

Kuten tässä kohdassa, tykkäsin miten kuvailit. Sitruunatikarit, jäiset katseet, ruostetta. Kaunista kuvailua!  ;) Yleensä monet nimittäin pitävät kotia parhaana paikkana maailmassa, Astorialla se on toisinpäin. Hän haluaa sieltä pois niin nopeasti kuin on mahdollista. Onhan toki inhottavaa, kun Cornelia tulee kriitisoimaan Astoriaa päästä varpaisiin. Tuo nainen vielä surmaa Astorian mielen ja näön nähdä itsensä sellaisena kuin on.

Todella hieno osa oikeasti, toivottavasti saat jatkon väsättyä pian!<3 Me kaikki odotetaan sitä niin hirmuisen paljon!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 26.04.2010 13:33:40

Ah, en olisi osannut odottaa tämän saavan jatkoa peräti kahdesta ‘päiväkirjamerkinnästä’ koostuvan osasen verran.

Kaksi kuvaa oli tunnelmaltaan synkkä, melkein tukahduttavan lohduttomaksi maalattu. Tuollainen itsensä - peilikuvansa - kokeminen vastenmielisen näköisenä voisi olla merkki orastavasta syömishäiriöstä. EDNOS:sta, anoreksiasta tai ortoreksiasta… Sopisi ruusuisen kitkerään kuvaan, sillä Astorian kaidoille hartioille on kasattu liian nuorella iällä ulkonäöllisiä ja suorituksellisia paineita.

Sokerista vahingoniloa oli edellisen osan negatiivi, sillä ilmassa oli keväisten ruusujen hempeää tuoksua ja vähän päivänpaistettakin. Astoria-raasu sai edes vähän hymyn aiheita Luihuisen jääprinssin suodessa hänelle huomiota. Hetkellisiä ilonpilkahduksia, jotka kuihtuvat ennen pitkää joko kokonaan tai säilyvät hänen muistoissaan tuomassa lohtua maailman yrittäessä polkea hentoista tyttöstä jalkoihinsa.

Draco taitaa alkaa huomata Astorian suloisuuden ja aran viehätysvoiman, jota melkein kaikki muut vähättelevät, koska syynä on vanha ja kalvava tuttumme kateus. Astoria ei ehkä ole klassinen kaunotar, sen sijaan gasellimainen ja jollain tapaa persoonallisen näköinen. Tosielämässä joitakin persoonallisen näköisiä ja näyttäviä melkein vihataan. Heitä haukutaan rumiksi, heidät eristetään, heitä kohdellaan kuin ilmaa, vaikka nämä halveksijat pysähtyvät vastahakoisesti katsomaan parjaamisen kohteitaan. (Mistäköhän syystä?)

Lainaus

Pansy ja muut eivät olleet paikalla, kuten eivät Nott, Blaise, Grabbe tai Goylekaan.

Crabbe C:llä :D

Kiitokset sinulle päivän piristyksestä. Jäänkin hyvillä mielillä kuolaamaan jatkoa, sillä tämä vaikuttaa samalla tavalla kuin kofeiini. On pakko saada säännöllisin väliajoin Astoria-annos. 8)


-Lavinia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 18.05.2010 00:19:03

A/N: Anteeksi tuhannesti, että tässä on kestänyt, Kreetan matka ja muu on pikkaisen hidastanut kirjoittamista. Julkaisen seuraavan osan nopeammin, voin luvata sen.

Hucca: Mukavaa, että olet pitänyt tästä! Toivottavasti miellyttää jatkossakin!

ReginaRiddle: No niin, nyt ei sinunkaan tarvitse enää lueskella vanhoja osia, kun uusi on tarjolla. :D (Viittaan kommenttiisi Theo-Blaise raapalesarjassasi.) Ja joo. Dracolle kyllä taitaa tosiaan löytyä noita ottajia oikein olan takaa...

Pyhimys: Oii, paljon kiitoksia! Mukavaa, että olet pitänyt minun näkökulmastani kirjoitetusta Astoriasta!

Upsila: Äh, älä syytä itseäsi, ei kaikkea aina voi muistaa kommentoisa ja sitä paitsi nämä kaksi merkintää ilmestyivät heti peräkkäin. =)
Niin, minäkin pidän enemmän Astorian, kuin Pansyn tyylisistä tytöistä. Mukavampaa seuraa ihan todellisessakin elämässä.
Ja vielä kiitokset perään kehuistasi, olen hyvin immarreltu!

Lavinia: Kahden kuvan tulkinnassa olet osunut nappiin. Totta puhuen tämän ficin aikana Astoriasta voi välittyä hyvin ristiriitainenkin kuva, sillä hän ajattelee itseään sekä vastenmielisenä näkynä, että yhtenä harvoista puhdasverisistä, jotka ovat arvolleen uskollisia. (Kuten muun muassa tämä uusi osa antaa ymmärtää.)

Jep, Sokerista vahingoniloa oli sopiva kontrasti edelliselle. En halunnut tyrkätä teille heti alkuun ihan kamalaa angstipommia pelkästään. :D

Saa tosiaan nähdä, miten tuon Dracon kanssa rupeaa edistymään, mahdollisuuksia on niin monia. Sitä kun ei koskaan tiedä, miten käy. ;)  
Täytyy muuten sanoa, että tuon kauneusasian olen huomannut itsekin useaan otteeseen. Pansy ja muut ovat typeriä kuin käyttäytyvät noin, mutten leimaisi heitä saman tien ficin pääpahiksiksi, koska tuollainen on valitettavasti naisten keskuudessa aika normaalia. Lapsellista ja typerää, mutta tavallista.

Kiitokset kommenteistanne, kirjoitan jatkoa mitä pikimmiten!

---

Part 5 Luihuistytöt leipovat siirappista aviounelmaa, mutta kuka hoitaakaan tiskit?

10.04. 1998

Tämä päivä on ollut sangen ikävystyttävä. Koulussa ei ole tapahtunut mitään muuta tavallisesta poikkeavaa kuin Dracon ja Pansyn välien viileneminen ja siitä syntyvät draamat. Suoraan sanottuna en jaksa pohtia heidän typeriä suhdekuvioitaan toisin kuin puolet tupani muista tytöistä. Suurin osa heistäkään ei ota kantaa tilanteeseen suoraan, vaan yrittää tarjota lohduttavaa olkapäätä väärinymmärretylle Dracolle. Yleensä poika näyttää yksinkertaisen tyytyväiseltä saamastaan huomiosta – mokomakin itsetyytyväinen käärme, mutta välillä olen huomaavinani hänessäkin joitakin kyllästymisen merkkejä.

Pansy taas pitää Dracolle mykkäkoulua, jonka olen kuullut johtuvan heidän välisensä avioliittosopimuksen ongelmista. Huhujen mukaan Draco on pyytänyt isäänsä jättämään Pansyn pois vaimovaihtoehdoista. Daphnen mukaan sellaisen tiedon kuuleminen oli saanut Pansyn tolaltaan, sillä tyttö oli tietenkin kuvitellut olevansa Dracon tuleva morsian.

Tämä puolestaan on synnyttänyt tuvan tyttöporukoissa kuohuntaa – jokainen tahtoo olla mahdollinen seuraava rouva Malfoy. Niinpä luihuistytöt ovat ottaneet kunnia-asiakseen mielistellä nuorempaa Malfoyta minkä kerkeävät, eikä kukaan astukaan hänen eteensä vilkaisematta ensin pikaisesti peiliin.

Itse en tietenkään moiseen alennu, minä olen itseäni kunnioittava puhdasverinen nainen, enkä hukkaa aikaani moiseen typeryyteen. Mitä sitten jos Malfoy ei katso minua toista kertaa? Se ei ole menetys eikä mikään, kun miettii kuinka monia muita tyttöjä hän katselee päivittäin vaikka olisi seurustelusuhteessa. Onhan Draco tavallaan viehättävä, mutten antaisi hänen tulla liian lähelle, etten vain ihastuisi mokomaan naistenmieheen.

Dracon ja Pansyn avioliittokuvioista muistui mieleeni Daphnen aivan kynnyksellä häämöttävä avioliitto . Vanhempamme ovat nimittäin hyvin kiireisiä asian kanssa ja ovat jo etsineet Daphnelle toinen toistaan varakkaampia ja aristokraattisempia ehdokkaita. Sisko on totta kai onnensa kukkuloilla, hän kun on aina ollut hyvin romanttinen ihminen. En itse asiassa lainkaan ihmettelisi, vaikka hän saisi miehensä kanssa aikaan vuosisadan rakkaustarinan. Daphnen onnella on kuitenkin myös kääntöpuoli – kaiken sen avioliittosählingin jälkeen kaikki alkaisi alusta – kohteena minä. Minä, joka olen välillä turhankin pessimistinen ja varma siitä, että päätyisin naimisiin jonkun suuruudenhullun suvunperillisen kanssa, jolle olisin vain lastentekokone ja halujen tyydyttäjä.

Täytyy myöntää, että välillä vihaan Daphnea ja hänen täydellistä onneansa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 18.05.2010 00:39:03

Vau, hienoa tekstiä...  :D

Aluksi ajattelin listata tähän yhden suosikki kohdistani, mutta huomatessani niitä tulevan useampia jokaisesta luvusta niin jätän väliin ja sanon vain, että tykkään! Päiväkirja asetelma on loistava, ja jotenkin ihastuin tuohon Astorian hahmoon - jotenkin vain pystyin samaistumaan siihen ja hänen elämäänsä.  Samalla tunnen sääliä häntä kohtaan ja kunnioitusta, kuinka pystyy pysymään niin ylpeänä kaiken sen paineen allakin... Tälläisenä olen suurinpiirtein kuvitellut Astorian. Voi raasua.  :-\

Tarina kuvaa hyvin todellisuutta, elämää aatelisperheessä, varjoon jäämistä ja hankaluutta hyväksyä itsensä.

Rakentava kommentti jäi, mutta tämä on IHANA ficci, osat ovat sopivan lyhyitä, muutamat ehkä hieman liian lyhyitä mutta sekään ei haittaa, koska ficci perustuu ''päiväkirjamerkintöihin'' eli jokaisen merkinnön ei kuulukkaan olla pitkä saatikka samanpituinen muiden kanssa..Odotan lisää!  ;)<3

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 20.05.2010 22:38:47

Minulla on nyt niin kurja olo, että toivottavasti tästä kommentissa on edes jotain järkeä.

Niin, jälleen hienoa tekstiä, että ei voi olla ihailematta. Tykkäsin kovasti otsikosta, en tiedä miksi. Olet varmasti ripotellut jotain taikaa siihen, koska se on jotenkin yksinkertainen ja suloinen. Tykkäsin siis kovasti otsikosta ja tälläistä kermakakkuilta kuorrutteista tekstistä, jossa vähän kahdehtivaan vanhempaa siskoa, jolla tuntuu kulkevan täydellistä onnea matkassa, kun taas Astorialla toisinpäin.

Dracosta moittiminen ja tämän lähettyviltä välttäminen alkaa olla puolihuomaamaton merkki tulevasta ihastuskohteesta. ;) Ensin ollaan, että en todellakaan voi sietää tuollaista naistenmiestä, mutta lopulta uppodutaan tämän silmiin ja huokaistaan salaa ihastuksesta, että tämä ei huomaisi.

Huhu, että Draco pyysi isäänsä jättämään Pansya pois vaimovaihtoehdoista oli Pansyn osalta varmaan järkyttävää, mutta silti vähän tässä hymyilytti. Luihuisissa on niin paljon saippuasarjadraamaa, itkua, toivoa tulla rouva Malfoyksi, palvoa Mestaria ja mitä näitä onkaan. Todella haikeaa, kun Astoria tietää sisarensa naivan jonkun rikkaan ja puhdasverisen miehen, jotä hänen vanhempansa taatusti palvovat. Ja tyttö itse saa olla jonkun ääliön vaimo ja tämän lapsentekokone ja halujen tyydyttäjä.

Mutta todella hieno osa, tykkäsin todella kovasti.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 21.05.2010 15:01:24

Kiitos siirappisesta aviounelma -leivoksesta. Oli herkullinen ulkonäöltään että maultaan. :P

Valtaosa luihuistytöistä vaikuttaa käyttäytyvän kuin kanat, jotka kilpailevat kotkottaen ja toisiaan nokkien tunkiolla tepastelevan kukon eli nuoremman Malfoyn huomiosta. Hylätyn morsianehdokkaan eli Parkinsonin neidin voi kuvitella sielun silmin mököttävän oleskeluhuoneessa, jolloin uskollisten hovineitojen täytyy lohdutella oikukasta luihuisprinsessaa. Pansy ei kuitenkaan piristy, vaan tiuskii töykeästi silloin kuin ei mökötä jossain sohvan nurkassa.

Draco on tässä vaiheessa etäämmälle jäävä hahmo, mutta tiedän että se on tarkoituksellista ihan juonellisten seikkojenkin kannalta. Pikkuvanha sivustakatsoja Astoria on itsessään osittain mystiseksi jäävä hahmo, joten neiti Greengrassin muotokuvasta puuttuu vielä siveltimenvetoja, jotka viimeistelevät blondiinin muotokuvan ennen Malfoyn potretin aloittamista. Draco on syntynyt huomiomagneetiksi ja kaiken keskipisteeksi. Hän on ohuen, samalla kestävän jääkuorensa alta pehmeämpi kaivatessaan tyttöjä paijaamaan ja rupattelemaan, tukemaan itseään ilman että tukijat tajuavat lohduttavansa häntä. Mikä kettu. ;D

Astoria on pikkuvanha silloin kuin hän ei käyttäydy tai ajattele silloin tällöin tyypillisen ikäisensä tavoin. Neito haluaa varmasti siskonsa tulevansa onnelliseksi ja toivoo tälle pelkästään hyvää silloin kuin kitkeryys ei maistu suussa saamalla vihaamaan jopa rakasta ja tärkeää ihmistä. Tytön kenties ainoaa läheistä ystävää.

Edit, mäkin jään odottamaan kuka velhoaristokraatti pujottaa kihlasormuksen Daphnen hentoiseen nimettömään! :P

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 21.05.2010 15:23:01

Alan entistä enemmän tykätä tästä sun Astoriasta, ja siitä kuinka se on tuollainen aikuinen ja looginen. Se, että nää päiväkirjamerkinnät alkaa sisältää entistä enemmän Dracoa alkaa selkeästi oireilla ihastusta.. Kaunista tekstiä, jota on ilo lukea!

Odotan possuna kenelle Daphnen naitat :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: NeitiMusta - 23.05.2010 10:27:59

Mun täytyy nyt ekaks pahotella sitä, etten oo kommentoinu näitä edellisii lukui.. :(

Mut nyt mä aion yrittää saada jotain järkevää aikaan. Tykkään tosi paljon tästä Astoriasta (vaikken ookkaan lukenu siit muit fikkei). Mä en varsinaisesti tiiä mikä siin on sellast, et tykkään siit, mut tykkään vaa. Se voi osittain johtuu siitä, et se ei oo ihastunu siihen niinku sillain tosi palvovasti, mut sit se ei myöskään oo sellanen, et se vihais sitä ja sit niil ois jotain riitaa. Tykkään sun Astoriasta varmaan siks, et se on just tollanen.. siin kaveritasol oleva, mut silti vähän kiinnostunut siitä.

Ja tykkään myöskin siitä, et miten kirjotat tätä. Niinku tykkään muutenki lukee noit päiväkirja merkintöi, mut tykkään myös sun kirjotustyylistä. Se on sellast ihanan selkeetä. Tätä on tosi kiva lukee.

No.. jatkoo oottelen innolla!

NeitiMusta. ;D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 14.06.2010 17:38:24

A/N: Rakkaat lukijat, olen suunnattoman pahoillani, että tässä on taas kestänyt. En aio alkaa latelemaan mitään (teko)syitä tähän, mutta mitäs sanotte jos lupaisin kirjoittaa uuden osan heti huomiseksi? Annatte minulla anteeksi, eikö niin? ;)

Odoshi: Olen iloinen, että olen saanut Astorian kuvattua mieleiseksesi. On aina mukavaa kuulla, että toisetkin käsittävät hahmon samanlaisena kuin minä.

Niin ja osien pituus tulee vaihtelemaan jatkossakin. Osa on hieman pidempiä ja jotkut taas sitten lyhyempiä.

Upsila: No voi, kommentissasi oli paljonkin järkeä. Älä turhaan huoli.
Olen jälleen kerran otettu sanoistasi. Mietin pitkään, onko otsikko turhan tönkkö, mutta mukavaa, että olen mielestäsi saanut ripoteltua siihen jotakin taikaa. ;D

Luihuisista on herkullista kirjoittaa  juuri noiden ominaisuuksien vuoksi. Tykkään draamailla. :)

Lavinia: Hauska tuo sinun vertauksesi nimenomaan siitä syystä, että itse mielsin tilanteen juuri samalla tavalla. :D Pansy raukka on tosiaan tullut kertakaikkiaan hylätyksi, muttei sentään käyttäydy kuin de la Valliére Angelikassa konsanaan menettämällä taisteluntahtonsa ja rietumalla olemattomiin. En tosin tiedä, onko hänenkään tapansa suhtautua tilanteeseen yhtään parempi, sillä tuollainen kiukuttelu on lapsellista ja typerää.

Draco on kettu ja jumala. Ei voi muuta sanoa. En sinänsä ollenkaan ihmettele luihuistyttöjen käytöstä, mutta en halunnut tehdä Astoriasta mitään Dracon kamarineitoa. Saa nähdä, mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan.

Astoria on ehkä pikkaisen pikkuvanha, mutta toisaalta taas ei. Sinä olitkin oikein hyvin selventänyt kommentissasi tätä piirrettä.

Daphnen sulhasehdokkaista saatamme kuulla jo piankin. ;)

ReginaRiddle: Mukava kuulla, että pidät Astoriastani! Ja joo, saa nähdä miten Dracon ja hänen suhde kehittyy. Eihän sitä koskaan tiedä. ;) Daphnesta kuullaan ehkä jo piankin. :)

NeitiMusta: Joo ei se mitään, hyvä että kommentoit nyt! =)

Astoria on aika neutraali hahmo tässä, josta on helppo pitää. Mukavaa kuulla, että sinäkin olet tullut tähän tulokseen, katsotaan miten tilanne etenee. =)

Paljon kiitoksia kommenteistanne!

Part 6 Viinanhuuruisia suunnitelmia

11.04.1998  

Ei ollut mikään yllätys, kun astuessani sisään makuusaliin oli Pansy ystävineen kikattelemassa ja juoruamassa päät yhdessä. Ensiksi tietenkin ihmettelin, että mistä ihmeestä on kyse, kun noin kamala kikatus käy, mutta lopulta Daphne huikkasi minutkin mukaan           
(, josta Pansy ei suuremmin innostunut.) No minulle selvisi, että Blaise, Daphne ja Pansy ovat suunnitelleet jonkinmoisia juhlia ylihuomiselle. Pansy tietenkin huomautti niiden olevan vain vanhemmille oppilaille, mutta sisareni puuttui asiaan ja sai minut järjestetyksi mukaan. Blaise saa kuulemma kuljetetuksi joitakin pulloja tuliviskiä ja paikaksi on kaavailtu Rääkyvää röttelöä. Mielestäni se on oikein hyvä suunnitelma, sillä Röttelö tuo hieman jännitystä koko touhuun. Uskomme pääsevämme livistämään kohtuullisen helposti, kunhan pysyttelemme varjoissa ja käytämme salakäytäviä.

Täytyy myöntää, että minua hieman jännittää. Otan ensimmäistä kertaa alkoholia kunnolla, mutten aio vetää juttua överiksi, sillä sellainen ei sovi hienolle naiselle. Olen kuullut, että Millicent juo kuin mikäkin porsas enkä tahdo hänenlaistaan mainetta. No, onneksi Daphne sanoi katsovansa hieman perääni.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 14.06.2010 17:49:26

Oi jatkoa tullut! Tätä on odotettukin.  :)

Hmm tämä päiväkirja merkintä on aika lailla lyhyt, eikä sisällä lopultakaan paljoa mitään "tarinaa", mutta tämä on juuri sellainen lyhyt pätkä, joka saa todella miettimään ja etenkin odottamaan jatkoa! Mielenkiintoista nähdä millainen Astoria on humalassa, tai ylipäätään, kuinka ilta sujuu kun he lähtevät yhdessä juhlimaan!

Pidin tästä pätkästä, sai jännittämään seuraavaa lukua.  :)

Tosin edelleen toivon, että se olisi ollut pikkuisen pidempi... Olisin halunnut lukea pitkästä aikaa enemmänkin.  :D Kirjoitusvirheitä ei ollut tai en ainakaan huomannut  ja muutenkin sujuvaa tekstiä. Kiitos tästä, odottelen jatkoa.  ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 14.06.2010 18:01:54

Minä kerkesinkin jo ihmetellä, että miksiköhän täällä ei ole tullut uusia päivityksiä, mutta eihän se tietenkään haittaa, että tässä on kestänyt. Sinulla on elämää konenkin ulkopuolella, eikä tässä tarvitse kertoa syitä, jos itse ei tahdo. Ja tottakai me annamme anteeksi, eihän sinulle voi vihastua näin pikkiriikkisestä asiasta. :) Mukavaa siis, että sait kirjoitettua taas uuden, jännittävän tekstin. Kohta päästään nuorten pirtsakan punaiseen ja räikeiden bilettäjien tunnelmiin.

En ymmärrä miten keksit niin hienoja otsikoita; tässäkin osassa on taas hieno otsikko. Yksinkertaisista sanoistakin saa hienoja otsikoita ja tekstiä. Viinihuuruisia suunitelmia - otsikko sopii todella hyvin siihen mitä nuoret aikovat suunitella (taidan toistaa vähän liikaa tuota "otsikko" sanaa).

Osa oli aika lyhyehkö, mutta eihän päiväkirjan merkinnät ole aina pitkiäkään. Eihän kukaan nyt jaksa kirjoittaa päiväkirjaansa romaanin mittaista aina. Yksinkertainen selitys päivästäänkin voi kertoa aika paljon mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan.

Astoria aikoo juoda ensimmäistä kertaa elämässään alkoholia kunnolla, ohoh. Siitä tulee varmasti jännittävä kokemus, sillä tyttö aikoo pyrkiä samalla olemaan selvinpäin. Mutta minä taidan aavistaa draamaa tulevasta juhlasta. Ehkä kiinnijääminen, joku saattaa päätyä sänkyyn jonkun kanssa tai jotain jännittävää. Hm, ei sitä koskaan tiedä mitä sinä suunittelet. Mutta odotan sitä innolla.

Odotan siis seuraavaa osaa innolla, kiitos tästä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Saappaaton - 15.06.2010 15:37:18

Oh my, mutta tämähän on mielenkiintoinen tapaus. :)

Tämä päiväkirja-muotoinen kirjoittaminen on mukavaa vaihtelua noihin "normi ficceihin", joita on viime aikoina tullut luettua yksi jos toinenkin. :p

Astoria on hahmona neutraali ja kuitenkin niin tunteikas, että on mielenkiintoista jäädä seuraamaan, miten tässä käy. :) Tyyli sopii myös hyvin henkilön ajatusten paljastamiseksi, tässä oppii Astoriasta yhtä jos toista. ;)

Lainaus käyttäjältä: Upsila - 14.06.2010 18:01:54

Astoria aikoo juoda ensimmäistä kertaa elämässään alkoholia kunnolla, ohoh. Siitä tulee varmasti jännittävä kokemus, sillä tyttö aikoo pyrkiä samalla olemaan selvinpäin.

En olisi osannut paremmin sanoa, mutta varmasti tulee mielenkiintoista. :D

Äh, en osaa sanoa mitään järkevää. x) Odotan jatkoa suurella mielenkiinnolla.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 15.06.2010 16:53:10

Kiinnijäämisen riski tekee juomisesta ja polttamisesta kaksin verroin jännittävämpää, sillä luihuiset sekä tosielämän teinit hakevat elämäänsä jännitystä, joka saa tuntemaan että he ”ovat jotakin” ja kuuluvan ”johonkin kuulumisen” arvoiseen.

Rohkenisin olla toista mieltä kuin Odoshi tuossa aiemmin. Näin lyhytkin merkintä kertoo oman tarinansa kuten haalenneet arvet iholla. Arpiviiva näyttää liki huomaamattomalta, mutta kertoo elämästä ja palauttaa siihen liittyvät muistot mieleen. Merkintä oli täpötäynnä raadollisen nokkimisjärjestyksen epämuodollisia sääntöjä. Paljastipa senkin että Astoriakin haluaa välillä heittäytyä ja olla mukana jossain kielletyssä ja vähemmän sopivassa. Omalla tavallaan, kuitenkin mukana.

Luihuistyttöjen välinen nokkimisjärjestys korostui heidän suunnitellessaan puoliksi salassa viinanhuuruisia kemuja rääkyvään röttelöön. Oli Pansyn tapaista huomauttaa nokkavasti Astorialle, etteivät tämänkaltaiset nuoremmat ja epäsuositummat oppilaat ole tervetulleita kermalle suunnattuihin bileisiin. ;D Hän ei missään nimessä kaipaisi itseään persoonallisemman näköistä ja viehättävämpää tyttöä bileisiin viemään huomiota ah-niin-suurenmoisesta itsestään. Parkinson oli varmaan myrtynyt joutuessaan antamaan myöten Daphnelle, koska ei keksinyt pätevää syytä jonka varjolla kieltäytyisi, sillä Astorian avoin syrjiminen tekisi hallaa Daphnen ja Pansyn ystävyydelle.

Seuraavaa merkintää janotessani en tohdi spekuloida liikaa. Minulla on aavistukseni, vaikken olekaan mikään Punurmio. :D Astoria nuoriherra Malfoyn tai Zabinin syleilyssä päihtymyksen vapautettua osan blondiinin estoista. Noo, sinun hihassasi on varmasti varalla muutama yllätys lukijakunnallesi sinkautettavaksi; sinulla on aina. 8)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 15.06.2010 18:19:59

Odoshi: Joo, olikin tarkoitus nimenomaan viitata tuleviin tapahtumiin, siihen, että jotakin erikoista olisi edellistä. Halusin antaa teille jotakin, mitä odottaa. ;) Lisäksi tässä kuitenkin on jotakin teemoja rivien välissä, joiden oli tarkoitus näkyä lukijalle, mutten kai sitten ilmaissut niitä sitten tarpeaksi selkeästi. Niin ja tämä osa sitten onkin pidempi. :)

Upsila: On tosiaan, mutta se ei ole mikään syy jättää ficciä näin pitkäksi aikaa ja varsinkaan tällaista, jonka osat ovat todella lyhyitä. Mukavaa, että olet malttanut odottaa. :)

Ihanaa, että pidät otsikoistani! Itsekin olen niihin tyytyväinen ja olen yrittänyt saada muotoiltua niistä mahdollisimman herkullisia. Thank you very much!

Tässähän tätä (hieman pidempääkin) osaa tulee! Toivottavasti pidät!

TouchOfDeath: Halusin vaihteeksi kokeilla jotakin erilaista ja päädyin tämäntyyppiseen kirjottamistapaan. Kiva, että miellyttää. :) Lisäksi päiväkirjamuodossa saa kerrottua päähenkilöstä paljon ilman, että suoraan sitä mainitsee vaan kirjoittamistapa kertoo jo paljon.

Lavinia:  Niin, onhan tuo totta, mutta voivathan nämä teinit vain haluta pitää hauskaakin. ;)

Osa oli tavallaan Odoshin sanoman mukaan vähemmän tapahtumarikas eikä niin merkittävä, mutta ei se täysin sisällötön ollut. Halusin tuoda uudessa merkinnässä vielä selkeämmin esiin tyttöjen taistelua ja eriarvoisuutta, kuten olit jo maininnutkin.

Hahhah, Pansy on typerys, kun kuvittelee voivansa sanella Astorian menemisiä Daphnen seurassa. Mutta sitähän mustasukkaisuus ja pelko teettävät. Omaksi harmikseen Pansy ei tosiaan voi syrjiä Daphnen sisarta niin näiden sukulaisuuden kuin yleisten kulissienkaan tähden.

Saapa nähdä, mitä on edessä. Ehkä arvauksesi eivät aivan hirvittävän metsään mene. :D

Part 7 Haurasta illuusiota terästettynä marenkikuorrutteella

14.04.1998

Olipas ihanan kamala ilta! Emme arvatenkaan jääneet kiinni, kun ymmärsimme varautua etukäteen lähtöön, emmekä saaneet ideaa muutamaa tuntia aikaisemmin. Tämän kirjoitin, koska mieleeni tulivat eräät rohkelikot, jotka eivät päässeet aulaa pidemmälle viime viikolla. Mitä typeryksiä.

Mutta niin, en jaksaisi nyt lörpötellä rohkelikoista kun on muutakin puhuttavaa. Ensimmäinen kertani alkoholin kanssa oli, miten sen nyt sanoisi, sangen kummallinen. Minusta oli omituista, kun monet sellaisekin ihmiset olivat mukavia, jotka eivät siedä minua normaalisti. Otetaan nyt esimerkiksi Zabini. Ei hän oikeastaan ole minua inhonnut, muttei pahemmin rakastanutkaan. Olen luullut olleeni hänelle kuin ilmaa, mutta sitten yhtäkkiä hän rojahti sohvalle viereeni ja kysyi, tahtoisinko tanssia hänen kanssaan. Idea oli todella kummallinen, sillä eihän meillä ollut musiikkiakaan kuunneltavanamme, mutta suostuin silti. Olin hieman humalassa ja siten altis tekemään vaikka mitä, joten pian löysin itseni Röttelön aulasta tanssimasta itseäni kaksi vuotta vanhemman luihuispojan kanssa. Totta puhuen hän oli hieman ahdistavakin, sillä yritti kouria minua vallan sopimattomista paikoista, mutta pyrin lähtemään tilanteesta varovaisesti ja kohteliaasti.

No, eihän Zabini sitä ymmärtänyt vaan seurasi minua kuin hai laivaa kiusaantumiseeni asti, mutta onneksi Draco tuli hätiin. Hän käski Zabinia etsimään helpompaa ja vähemmän ylhäistä lihaa teuraakseen, jolloin poika alistui itseään korkea-arvoisemman herran tahtoon. Tietenkin minä kiitin Dracoa, mutten oikein tiennyt, mitä muuta sanoa. Tavallaan minua ehkä pelotti, että poika käyttäytyisi Zabinin tavalla, jos antaisin siihen mahdollisuuden. Yllätyksekseni hän kuitenkin istui vain asiallisesti viereeni jutellen kanssani ainoastaan lievästi humaltuneena.

Oi, miten kohtelias hän olikaan! Ei kovin avoin, mutta todella, todella kohtelias. En varmaankaan koskaan ole tavannut poikaa, joka käyttäytyisi yhtä arvokkaasti kuin hän. Juttelimme vähän kaikenlaisesta arkisesta ja hän jopa kehui minua kauniiksi. Oikeastaan hän lipsautti sen vahingossa puhuessaan Zabinin lähentely-yrityksistä, mutta kehuipa kuitenkin. Täytyy myöntää, että olen aika ylpeä, sillä Draco Malfoyn kehut ovat harvinaista herkkua.

No, on turha kuvitella, ettemme olisi sitten herättäneet Pansyn huomiota. Hän oli tietenkin yrittänyt piirittää Draco koko illan onnistumatta ollenkaan. No, palataksemme tilanteeseen, niin totta puhuen minun vasen poskeni on arka vieläkin. Aivan, hän löi minua, tai läpsäisi oikeastaan, samapa tuo. Kaiken lisäksi tyttö haukkui minua halvaksi pikkuhuoraksi, joka antautuu jokaiselle vastaantulijalle. Yllätyksekseni Draco korjasi tämän sanomalla, että olin ollut sangen luotaantyöntävä Zabinia kohtaan. No, ei ollut yllätys, että Pansy sitten huomautti, ettei puhunutkaan Zabinista vaan Dracosta.

Siihen Draco sanoi jotakin, joka sai humalaisen tytön suunniltaan järkytyksestä. Malfoy nimittäin totesi kylmästi, että mieluummin hän ottaisi rakastajakseen minunlaiseni arvokkaan neidin kuin Pansyn kaltaisen porton. Voit varmastikin arvata, ettei Pansy ollut ainoa, joka järkyttyi kommentista, nimittäin myös moni muu haukkoi henkeään. No, ei se ole mikään ihme kun ottaa huomioon parin historian.

Juhlat jatkuivat hieman kireämmissä tunnelmissa tuosta välikohtauksesta eteenpäin, mutta se ei suinkaan estänyt uusia skandaaleja. Daphne nimittäin meni typeryyksissään suutelemaan Zabinia! Blaisea, joka yritti juuri hetki sitten vietellä minua. Tyttö tuskin tiesi siitä, mutta oli kerrassaan typerää antaa pientäkään mahdollisuutta tuollaiselle naistenmiehelle. Ties mitä juttuja Daphnestakin alkaa liikkua… Toivottavasti moinen ei vaikeuta hänen mahdollisuuksiaan avioliittomarkkinoilla.

Sisareni tapaus ei kuitenkaan ollut se pahin, vaan poloinen Tracey Davis päätyi luovuttamaan viattomuutensa vuotta nuoremmalle Harperille! Suoraan sanottuna pyöristyttävää käytöstä! Todennäköisesti hänet joko pakotetaan naimisiin pojan kanssa tai sitten hän päätyy todella huonoon avioliittoon. Typerä tyttö, ei voi muuta sanoa.

No, muuta mainitsemisen arvoista en usko illassa olevan. Minun pitäisi mennä suureen saliin syömään, mutta voin hieman pahoin eikä minulla ole kyllä mikään kiire tavata Pansyakaan…

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 15.06.2010 19:00:07

Oh, sinähän olet nopea. Ja jälleen pitää kehua sinua, koska ei sitä voi jättää mitenkään väliin. Pidin taas otsikostasi, miten kuorrutatkaan siitä niin houkuttelevan, että ihan tekee mieli joka kerta taputtaa sinulle. Itselläni on aina mennyt hyvin pitkään ajatella edes kunnollista otsikkoa, josta tulee aina melko tylsähkö ja tavallinen. Sinulla taas se näyttää onnistuvan todella hyvin, taas jälleen yksi kaunis ja kekseliäs otsikko.  :)

Heh, minähän tiesin, että juhlissa oli paljon draamailua! Mutta yllätyksenä oli tietenkin se, että Draco oli humalana erittäin kohtelias ja puolusti ritalillisesti Astoriaa. Blaise taas on tainut ottaa vähän liikaa alkoholia ja viekotella naisia näiden lupaamatta. Daphne suuteli Blaisea, Traceys menetti viattomuutensa Harperille, Pansyn raivokohtaus ja Dracon kylmät sanat... Luihuisilla näyttää olevan aina rankkaa menoa, aamulla valitetaan sitten krapulasta ja huonosta olosta. :D

Mukavaa, että osa oli pitkä ja päiväkirjaan saatin mausteita juhlista, sen tunnelmasta ja ihmisten käytöksistä. Astoria oli näemmä ainoa, joka osasi hillitä itsensä. Pidin siis tästä jälleen kovasti, mitäköhän seuraavaksi tapahtuu?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 16.06.2010 16:39:53

Olen ollut Sherlock, kun arveluni osuivat suurin piirtein oikeaan. (Pitäisiköhän harkita etsivän uraa?) xD Zabini houkutteli Astorian tanssimaan iskettyään neitoseen silmänsä päästäkseen poimimaan melkein kypsän ahomansikan. En veikannut Blaisen onnistuvan käyttämään vaaleaverikköä kokonaisvaltaisesti hyväkseen, mutta olin uumoillut pojan houkutelleen humaltuneen tytön johonkin syrjäiseen huoneeseen, jossa tämä olisi yrittänyt heilauttaa toisen helmat korviin, kunnes joku olisi tullut paikalle keskeyttämään Zabinin yritykset. Draco oli kuin sadunhohtoisuudestaan luopunut prinssi tuli estämään ylhäisen lihan joutumisen teuraaksi. Astoria ei ole niin sokerinen kuin ulkopuoliset saattavat pitää häntä, mutta en usko että hän olisi jaksanut nousta helposti pohjalta, jos Zabini tai joku muu olisi varastanut hänen viattomuutensa tällaisessa tilanteessa.

Astoria alkoi huomata Draco Malfoyssa olevan muitakin puolia. Taisi vakuuttaa epäluuloisen neidin arvokkaalla ja hillityllä käytöksellään. Siinäpä puhdasverinen aristokraatti, joka vaalii verenperintöään kalleimpana aarteenaan kuten minäkin, neiti Greengrass saattoi ajatella koettaessaan käyttäytyä luontevasti, vaikka kohteliaisuudet houkuttelisivat leveän hymyn hänen huulilleen.

Suunpiekseminen lienee Pansyn elämäntehtävä, kun asiat eivät mene Parkinsonin mielen mukaan. Silloin läimäytetään uhkatekijää, kilpailijatarta avokämmenellä poskelle tai korvallisille ja ladellaan henkeä vetämättä härskiyksiä. ”Halpa, jokaiselle pojalle antautuva pikkuhuora” lienee Pansyn kulunein sanonta, johon tämä tukeutuu jos ei mitään muuta keksi. :D Säälittävää!

Entinen poikaystävä kehtaa väittää Grengrassin outsiderin olevan arvokkaana neitinä varteenotettavampi rakastajatar kuin hänenlaisensa ”portto”. Pansyn on kosto on oleva yhtä hirmuinen kuin Pikku Myyn. Haistan skandaalien käryä. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 17.06.2010 13:52:52

Upsila: Hahahah, Blaise taisi ikävä kyllä jäädä vaille sitä, mitä tuli hakemaan, mutta siitäs sai kun oli niin töykeä. :D Draco taas on hillitty herrasmies, joka varmasti saisi neidon kuin neidon lankeamaan jalkoihinsa, kuten erään tietyn luihuisprinsessamme käytöksestä huomaa.

Oli tosiaan draamaa, mutta voin luvata, että vastaisuudessakin on luvassa vastaavanlaista. :D Kiitos kommentistasi!

Lavinia: Hahaha, ehkä Dracon osuus saattoi olla ennalta-arvattavakin, mutta Zabinin suhteen myönnän sinulle Sherlockin arvonimen, sillä hänestä ei juuri ficissä ole aikaisemmin puhuttu. :D Ja tuosta viattomuuden viemisestä, niin uskon minäkin. Olisihan se ollut kova kolaus ylpeydelle. Onneksi Draco pelasti tilanteen ja sai Astorian täysin lumoihinsa. :D Voi voi. :D

Haha, Pansy on todellakin säälittävä. Raukka ei ymmärrä pilaavansa ainoastaan oman maineensa.

Kiitos kommentistasi!

Part 8 Haurasta hiljaisuutta ja purppuraisia rakkauskirjeitä

15.04.1998

Minun täytyy tunnustaa, että Pansyn käytös hieman pelottaa minua. Olisin paljon mieluummin ottanut vaikka herjalaulan niskaani, mutta kävellessäni suureen saliin aamiaiselle tyttö ei ollut huomaavinaankaan minua. Olin odottanut vähintään pahanilkistä kuisketta ja vihjailevia huuteluita, mutta ei, en saanut osakseni mitään sen tapaistakaan.

En ole niin typerä, että kuvittelisin Pansyn painaneen asian villasella. Ensinnäkin minä loukkasin hänen kunniaansa ja lisäksi hänen käsityksensä mukaan vein miehen, joka kuuluu ainoastaan hänelle. Ei, jotakin pahempaa on tulossa. Hän vain odottaa aikaansa.

No, ehkä minun on turha vatvoa mokomaa asiaa, kun en sille mitään voi. Minusta oli vain kummallista, että Dracon tervehtiessä minua aamulla Pansy ei osoittanut minkäänlaista merkkiä katkeruudesta tai kateudesta. Mutta kuitenkin, Dracosta ja Pansysta Daphneen. Häntä piiritetään kuin mitäkin. En oikeastaan ymmärrä sitä, sillä eihän sisareni mikään kaunotar ole, vaikkakin ihan sievä. Varjelkoon! Mitä minä puhun omasta sisarestani? Kuulostan aivan Pansylta…

Minusta oli sangen huvittavaa, kun istuessamme tupapöytäämme tuli hetken kuluttua Goyle seisomaan Daphnen selän taakse. Se ei nyt sinänsä olisi ollut niin kummallista, ellei hän vain silmät pyöreänä olisi tuijottanut sisartani. Hetken tyttö kesti sitä typerystä, kunnes tapansa mukaan kohteliaasti kysyi Goylelta, oliko tällä jotakin asiaa. Poika punastui, ojensi Daphnelle jonkun lapun ja lampsi tiehensä hämmentyneen näköisenä.

Ja arvaa mitä? En ole varmaan vuoteen nauranut niin paljon. Epäselvällä, suurella käsialalla muistivihkosta repäistylle paperin palaselle oli kirjoitettu: ”Tuletko kanssani tee kupposelle lauantaina klo 13 matami Puddifootille?” En voinut olla nauramatta moiselle käytökselle! Eihän kukaan lähettele moisia lappuja kun voisi puhua suoraankin. Hauskinta tässä on se, ettei Daphne kaikkien kohteliaisuussääntöjen takia voi kieltäytyä, vaan hänen on pakko mennä teelle mokoman jälkeenjääneen porsaan kanssa! Täytyy myöntää, että olen hitusen vahingoniloinen!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Audri - 17.06.2010 18:41:50

Hih, teenpäs tässä nyt sitten kommenttidebyyttini ja tunnustaudun lukijaksi. Ensimmäisistä luvuista en oikein saanut muodostettua mielipidettä, mutta lisämerkintöjen myötä olen hitaasti ihastunut tähän. :"D Kirjoitat sujuvasti ja taitavasti, ja juoni on mielenkiintoinen. Parasta tässä ovat hahmot - olen aina rakastanut Dracoa,  ja meitsi on luihuinen henkeen ja vereen. Elämässä täytyy aina olla vähän draamaa! Sekä oikeassa, että ficeissä. :p
Upsilan tavoin minäkin rakastan otsikointejasi, ja lisäksi pidän siitä, että luvut ovat lyhyitä. Nämä ovat tämmöisiä kevyitä, piristäviä välipaloja. Aina ei jaksa (tai ehdi) lukea kilometrificcejä, siksi tämmöiset lyhyemmät ovat pelastajia - varsinkin näin tasokkaat! Siispä kiitos ja kumarrus. Tykkäilen ehdottomasti. :)

(Ainiin, jotain kurjaakin keksin - omasta näkökulmastani. Olen pitkään suunnitellut Draco / Astoria -ficciä, mutta koska tämä on näin hyvä, saatan haudata koko aikeen! Meikän suunnitelmissa he tapaavat ihan eri olosuhteissa. Tai ehkä minä kirjoitan sen. Joskus. Myöhemmin. :"D)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: NeitiMusta - 18.06.2010 13:11:12

Pahottelen, etten oo taaskaan kommentoinu!! Nyt oikeesti kaduttaa, koska tää on aivan mahtava!! Tykkään täst älyttömästi.
Tykkään sun kirjotustavasta ja siitä, ettei tää oo sellanen perinteinen fikki. Tykkään siitä, et tää on päiväkirjamerkinnöin kirjotettu.. :D Ja tykkään myös näitten lukujen lyhyydestä. Näitä voi napsia iltasin ku pitäis mennä nukkuun.. :D

Okei.. olipa typerä kommentti, mut tykkään kuitenki tästä tosi paljon! :D

NeitiMusta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 18.06.2010 16:18:29

Pansyn käytös muistuttaa kerälle kiertyneen myrkkykäärmeen käytöstä, joka näyttää pistävästä katseestaan huolimatta näennäisen tyyneltä. Sisältä ontot myrkkyhampaat ovat silti täpötäynnä myrkkyä. Sinänsä ovelaa käytöstä koston sulostuttamiseksi. Ansaitsisi hatunnoston, mikäli kyseessä olisi joku toinen nainen Pansyn sijasta. Minä en olisi olettanut tyttösen oivaltavan olla noin laskelmoiva ja harkitseva, koska hänen päänsä vittumaisuudestaan huolimatta vaikuta yhtä terävältä kuin partaveitsi. Lukijakaan ei usko Pansyn antaneen anteeksi, vaan hiovan kostosuunnitelmaa, jonka tämä toteuttaa silloin kuin lukijat ja Astoria sitä vähiten odottavat. :D Käy Astoriaa etukäteen sääliksi.

Ehkä Pansy onnistuukin nolomaan itsensä toistamiseen!

Goyle antoi Daphnelle rakkauskirjeen, koska ei kehdannut pyytää tyttöä suoraan ulos. :D Hyvänen aika sentään! ”Tee kupposelle” kirjoitetaan yhteen - tiedoksi vaan, Goyle. Sinänsä ihme että Goyle osasi ylipäänsä kirjoittaa noinkin ymmärrettävän lappusen ja lähestyä tyttöä. Minä olen kallistunut aikoja sitten sille kantille, että Gregory on homoseksuaali ihan sen takia, että porsastelija tietää ettei tule saamaan ketään tyttöä itselleen. Onneksi Crabbe on olemassa.

Daphnen ja Goylen kahvilareissussa on ainesta luihuisten sisäiseksi vitsiksi. Siinäkin määrin että puolet tuvasta voisivat mennä Puddifootille vakoilemaan kaksikkoa. Naurukuolemahan tässä on edessä, mikäli Astoria tulee käsittelemään tulevissa merkinnöissä aihetta. :’D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 20.06.2010 14:36:18

Pansy odottaa koston hetkeä varmasti kuin kuuta nousevaa ja suunittelee myrkyllisiä suunitelmia miten saada Astoriaa häpeänhuntuun. En yhtään ihmettele, että Astoria hieman kohotteli hämmentyneenä kulmiaan sille, että Pansy ei ole ivaillut hänestä kenellekkään. Yleensähän Pansyn pitäisi heti saada luihuiset ilkkumaan ja naureskelemaan Astorialle mistä mistäkin keksimästään juoruistaan. Minua myös hämmensi siis lukea, että Pansy oli laskemoiva ja harkitseva suunitelmissaan. Mutta Pansy taisi tällä kertaa suuttua toden teolla ja  alkaa vasta punoa pahansuopaisia kostosuunitelmia kuin koskaan, joten hiljaista on toistaiseksi. Hän ei tule todellakaan tekemään ystävyyttä Astoriaan; varsinkin sen jälkeen kun oli vienyt Dracon ja kunnian häneltä. Astoria parka, mitäköhän hänelle tullaan tekemään.

Goyle antamassa Daphnelle rakkauskirjeen sai tirskahduksen melkein väkisinkin purkautumaan ulos. Aika uskomatonta, että poika osasi kirjoittaa noin sujuvasti ja lähestyä edes jotenkuten tyttöä. Hän on ilmeisesti harjoitellut kovasti lappusilla ja onnistunut sitten muovaamaan treffipyynnön lappuihin. :D Daphne haluaa varmaan mielummin kuolla, kun ei voi kieltäytyäkkään kutsusta. Kaikki luihuiset varmaan tulevat muistuttamaan tästä hyvin pitkään.. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: maikkimaa - 20.06.2010 22:45:11

Löysin tämän mielenkiintoisen fikin vastany, sillä aloin selailla osastoja joilla en yleensä käy.
Astoria on todellakin mielenkiintoinen hahmo.
Apua, mielenkiinnolla odotan, että mitä Pansy on Astorian varalle kehitellyt. Outoa oli tosiian, ettei Pansy sanonut mitään, ei kuiskaillout muille yms. Jotenkin dotin että kaikki olisivat kuiskailleet ja alkaneet syrjiä Astoriaa enemmän.
Goyle haluaa tavata Daphnen, säälin jo Daphnea tulevasta tapaamisesta :D Luultavasti Goyle on joko hiljaa tai yrittää esittää naistenmiestä, nämä kaksi vaihtoehtoa nousivat ensimmäisenä mieleen.
Mielenkiinnolla odotan seuraavia lukuja ja sitä, että mitä Pansy on keksinyt Astorian varalle ja miten Goylen ja Daphnen tapaaminen on sujut :)

Kiittäen -mm

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 22.06.2010 21:18:22

Audri: Draco on aika ihana. ;) Elämässä voi välillä olla draamaa, mutta aina se ei ole hyväksi. Itselläni on ollut jo hieman liikaakin. :D
Lyhyys on käytännöllistä omaltakin kannaltani, näitä kirjoittaa nopeasti ja oikeastaan milloin vain!
Kirjoita se ficci ihmeessä, haluan ehdottomasti lukea! Draco/Astoriaa on aivan turhan vähän. Itse olen kirjoittanut parituksella jonkin verran, mutta julkaissut yllättävän vähän, vaikka lempiparituksestani onkin kyse. (Lucius/Narcissan ohella)

NeitiMusta: Kiitos paljon! Kommenttisi ei ollut ollenkaan typerä ja imarteli minua suuresti! :)

Lavinia: Pansy ei ole fiksu, mutta kostonhimossaan pelottava. Tyhmäkin ihminen voi olla joskus älykäs jos tarve vaan vaatii. Eikä kukaan oikeastaan ole sanonutkaan, että kosto välttämättä niin kovin hohdokas lopulta olisi, saa nähdä! ;)

Sääli nyt hieman pikkuraukkaa! Minkäs hän sille voi että on ruma, tyhmä ja öö... Aika paljonkin itse asiassa. :D Itsehän porsastelee. Mutta niin, säälin Daphnea kovasti etenkin tuon kirjeen takia. Idea itse asiassa tuli vasta aloittaessani uutta osaa ja sen idioottimaisuuden vuoksi en voinut olla kirjoittamatta siitä. :D  Goyle tosiaan voi olla homo. Tai sitten ei. En ajattele häntä seksuaalisena olentona kovinkaan usein.

No, tässä hieman esimakua tulevasti sisäpiirin vitsistä! :D

Upsila: Tuostahan on juuri kyse: Pansy suuttui todenteolla. Kuten Lavinialle selitin, voi silloin yksinkertainenkin ihminen voi keksiä oivankin suunnitelman. Saa nähdä, onko kyse siitä vai munaako Pansy täysin.

Voin luvata, että Goyle kirjoitti väh. 50 lappusta. Voin luvata myös sen, etteivät luihuiset hevillä unohda tätä episodia.

maikkimaa: Mukavaa, että olet pitänyt!

Pansyn suhteen sanon, ettei pahinta ole vielä nähty. Kuten varmasti huomasitkin Astorian kirjoittaneen, tyttö selvästikin suunnittelee jotakin. :)

Haha, kuule, minä voin kuvitella hänestä pahempaakin. :D

Kiitos kaikille!

***

Part 9 Nauravat pirut Daphnen seinillä

16.04.1998

Daphnen ahdinko melkein säälittää minua. Hän on yrittänyt kaikin keinoin luistaa treffeiltään Goylen kanssa, muttei (valitettavasti) ole onnistunut. Itse asiassa hän lähetti heti eilen illalla äidille kirjeen, jossa uteli keinoja väistää epämiellyttävä tapaaminen. Aamupostin aikaan en voinut muuta kuin nauraa, sillä äiti oli vastannut sisareni kirjeeseen tavalla, joka ei todellakaan hyödyttänyt tai edes lohduttanut Daphnea. Hän kirjoitti, ettei todellakaan tiedä yhtäkään sellaista keinoa ja että tyttö voisi aivan hyvin mennä kahville niin jalosukuisen herrasmiehen kanssa. Herrasmiehen! Haha! Äiti ei selvästikään ole perehtynyt meidän ikäluokkamme ihmisiin lukuun ottamatta ehkä sukunimiä!

Näyttää siis pahasti siltä, että Daphne joutuu menemään kiltisti treffeille sen lihavan kauhistuksen kanssa. Huomautin siitä hänelle itselleenkin, jonka seurauksena siskoraukkani melkein purskahti itkuun. Ihmiset ovat kuitenkin säälimättömiä, sillä saman tien kävelivät Draco, Nott ja Blaise ohitsemme huikaten tulevansa seuraamaan Daphnen treffejä. Minua todella säälittää hänen puolestaan, mutta kysymys kuuluukin: Säälittääkö vai huvittaako enemmän?

***

No niin, Daphne ei ole keksinyt vieläkään yhtä ainutta järkevää ideaa ja kello alkaa olla yksitoista illalla. Taitaa tulla treffit. Yllätyksekseni menen huomenna kytistämään niitä Dracon ja muiden kanssa. Olin kyllä todella tyrmistynyt, kun poika yllättäen liittyi seuraamme minun nauraessa Daphne-raukan kohtalolle ja ehdotti, että voisin tulla seuraamaan parivaljakkoa poikien kanssa. Sisko itse ei oikein pitänyt tästä ja alkoi huutaa ystävälleen, ettei ikimaailmassa haluaisi ketään meistä sinne. Nämä sanat poika kuittasi toteamalla, että ei meitä ole laissa kielletty menemästä Puddifootille. Daphne mutisi vastaukseksi jotakin sen tapaista, että vaikka olisikin, niin se tuskin estäisi Dracoa, mutta tällöin poika oli jo viilettänyt matkoihinsa. Saa nähdä mitä huomisesta tulee.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: NeitiMusta - 22.06.2010 21:44:57

OI OI!!! Haluun ehottomasti tietää, mitä siel tapahtuu :D
Täähän on menossa koko ajan paremmaks.. :D
Ja tätä on ehottomasti erittäin hauska lukee, varsinki, koska nää on lyhyitä pätkii kerrallaan.. ihanaa iltalukemista.
En malta oottaa, mitä Pansy mahtaa hautoo.. :D Oikein maukasta..

NeitiMusta.
Oottelee innokkaana jatkoo!! :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 22.06.2010 21:50:56

Daphne taas kiusataan :D Mikä intohimo kaikilla ihmisillä on aina kiusata sitä :/

En oo taas hetkeen kommannu, mutta kommaan nyt ni tiiät, et seuraan yhäti. Pansy on ihanan IC :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: shaya - 22.06.2010 21:53:17

Oon ollu ihan tyhmä kommentoija eli siis jättäny monta osaa jo vaille kommenttia ja pelkästään lukenut. :( Miksi vuorokaudessa on vaan 24 tuntia? No, halusin kuitenkin tulla ilmoittamaan että täällä olen yhä.

Aww, Astoria ja Draco on niin sulosia <3 Jotenkin tää kannustaa mua kauheesti kun omassa ficissäkin nämä kaksi ovat pari, ja sun Astoria ja Draco on niiiin ihania. Tollasia ujoja ja.... sulosia. :-*

Voi Daphnea, säälittää sen puolesta. Hittoon kohteliasiuussäännöt vai mitkä olikaan, sellasia mihinkään tarvita! Niin ja Pansy! Se on justa oma ittesnä tollasena wannabebiatchina, saa nähdä mitä se keksii :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 24.06.2010 12:53:33

Dapnella ei ole muuta keinoa kuin koettaa olla tukehtumatta Goylesta lähtevään hienlemuun, kun äitikin on sysännyt lempityttärensä kuuntelemaan Gregoryn epäselvää änkytystä. x)

Senkin häijy ihminen: joudun tätä menoa ennenaikaiseen hautaan! :’D Säälittääkö vai huvittaako Astoriaa enemmän? Draco, Nott ja Blaise ja eivät jättäneet tilaisuutta vuosisadan väliin taatakseen itselleen vuosisadan naurut. Vahingonilo on kusipääprinssien paras ilo. Draco oli oikein reilu kutsuessaan Astorian seuraamaan treffejä. Ehkäpä Malfoyn perijä oli ajatellut ankeaa elämää viettäneen ja syrjityn puhdasverisen neidin kaipaavan edes vähän hupia elämäänsä, yhtä päivää jolloin tyttö saisi nauraa vatsansa kipeäksi tuntiessaan olevansa se Greengrassin tytär, jolla menee sillä hetkellä paremmin?

Rouva Greengrass ei ole perehtynyt toiseen sukupolveen eikä taida tuntea sen paremmin Goyle senioria, koska pitää kyseisen kuolonsyöjän poikaa ”herrasmiehenä.” Minun silmissäni vanhempi Goyle ei ole ikävuosistaan huolimatta yhtään poikaansa fiksumpi ja vähemmän porsasmainen - olkoonkin yksi kuolonsyöjistä. Kyse on pikemminkin hyväsukuisesta porsaasta, jolla on riittävästi ulosantia jästien karjanäyttelyihin. :D Tiedä vaikka tietämätön äitirouva pitäisi Goyle juniorina hyvänä lisänä Daphnelle sopivien sulhojen listaan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 24.06.2010 16:06:16

Luihuiset ovat näköjään taas päästäneet elementtinsä valloileen; osa lähtee katsomaan Daphnen treffejä, joka yrittää livahtaa treffeistä, vaikka ei näemmä onnistuneet. Tyttö joutuu alistumaan kohtalolleen ja lähteä Goylen kanssa viettämään varsin ah, rattoisaa hetkeä tämän herrasmiehen kanssa.

Rouva Greengrass ei sitten pystynyt auttamaan lempitytärtään. Daphne-parka joutuu myöhemmin luihuisten naurunaiheeksi. He eivät nimittäin hevillä unohda vain näin maukasta asiaa.

Tämä kun paranee koko ajan; luihuisilla täytyykin olla jatkuvasti menoa täysillä, eikä jämähtää paikoilleen. Mitäköhän seuraavassa päiväkirjamerkinnässä tapahtuu? Saa nähdä mitä keksit. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 05.07.2010 22:11:54

NeitiMusta: Kiitos paljon! :) Mukavaa, että olet pitänyt!

ReginaRiddle: Luihuiset vain pikkaisen pitävät hauskaa sen kustannuksella. ;)

shayl: Älä yhtään pahoittele, ei jokaista osaa tarvitsekaan kommentoida! :)
Ihana kuulla, että tämä on toiminut innoittajana. Jos julkaiset ficciäsi, lukisin sitä mielelläni ja laittaisin varmasti palautettakin :)

Lavinia: Hahha, kyllä minuakin naurattaa. Naurattaisi vielä enemmän, jos seuraisin tilannetta vierestä.

Mutta niin, Dracosta on vaikea sanoa mitään. En oikein itsekään tiedä, mitä sen pojan päässä liikkuu, vaikka tätä kirjoitankin :D

Rouva Greengrassin uskon vain ummistavansa silmänsä totuudelta. Sukunimi on hänelle tärkein, muulla ei ole väliä. Valitettavasti lapset saavat kärsiä tästä.

Upsila: Joo, herrasmiehen todellakin. ;) Voi tyttöraukkaa, sillä luihuiset, ei, he eivät todellakaan unohda. :D

Kiitos kommenteistanne, ne ovat minulle arvokkaita!

***

Part 10 Auringonsäteitä vahingonilon kaavussa

17.04.1998

Ei voi muuta sanoa kuin että ne treffit olivat katastrofi! Jo kahvilan ovella Goyle vain murahti sisarelleni jotain ja siirtyi sisälle edes avaamatta Daphnelle ovea. Olisitpa nähnyt tytön ilmeen, kun hän joutui miesseurassa avaamaan oven itselleen! Enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Goyle on enemmän kuin tyhmä, hän on aivan idiootti!

Minulla, Dracolla ja muilla oli äärimmäisen hauskaa, sillä seuraavaksi Goyle tilasi kahvin ja leivoksen ainoastaan itselleen. Hän ei edes harkinnut ostavansa seuralaiselleen mitään. Daphne yritti selvästikin jatkuvasti niellä kiukkuaan, mutta hänen tilaansa tuskin paransivat muuan uteliaat rohkelikot läheisessä pöydässä. Olin aivan varma, että tyttö räjähtäisi mokomille kyylille, mutta hän kykeni onneksi säilyttämään kulissinsa istuen arvokkaasti Goylen viereen kuin tämä olisi kuka tahansa muu seuralainen.

Keskustelua ei kuitenkaan juuri käyty, sillä Daphnen treffiseura tuntui keskittyvän enemmän suklaaleivokseensa kuin tyttöön. Silloin tällöin poika nosti katseensa orvokkisilmän kasvoihin, mutta punastui saman tien tupatoverinsa vastatessa siihen. Kaikista huvittavinta oli, että aina Goylen saadessa vilkaisunkin sisareltani tämä pudotti juuri lastaamansa lusikallisen suustaan suoraan lautaselle. Voit varmasti kuvitella Daphnen järkyttyneen ja pahoinvoivan ilmeen.

Draco, Blaise ja muut tietenkin ulvoivat naurusta, joka ei jäänyt huomaamatta myöskään seuratuilta. Daphne näytti siltä kuin olisi voinut saman tien marssia poikien luokse ja läpsäyttää näitä yksitellen avokämmenellä poskelle. Minuunkin hän loi kiukkuisia silmäyksiä ja näytti myös haluavan sanoa pari valittua sanaa. Goyle taas ei osannut juuri muuta kuin punastella, typerä kun on.

Huvittavimpiin sattumuksiin kuuluu ehkä myös se, kun Goyle yritti keksiä jotakin hienoa sanottavaa ja lopulta puristettua kaiken aivotoimintansa äärimmilleen hän mumisi:

”Öö.. Sulla on kiva paita.”

Silloin Daphnen kasvoille nousi hillitön raivon puna eikä hän voinut muuta kuin tuijottaa poikaa kykenemättä kuitenkaan sanomaan mitään. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen hän kiitti poikaa asiaankuuluvasti ja poistui paikalta naurunremakan säestyksellä.

”Sehän oli hauskaa, vai mitä?” Draco kysäisi minulta molempien osapuolten poistuttua.

Pyyhkiessäni naurunkyyneleitä en voinut muuta kuin nyökkäillä. Se oli totta tosiaan ollut hulvatonta! Viimeisen nauruntyrskähdyksen tyrehtyessä olin jo lähdössä, mutta samassa Draco ehdotti meille jatkoja Kolmessa Luudanvarressa. Valitettavasti kukaan seurueesta ei kuitenkaan voinut lähteä hänen mukaansa, sillä heidän täytyi lukea S.U.P.E.R – kokeisiin, mutta minä lupauduin mukaan. Eihän minulla muutakaan tekemistä olisi ollut.

Mutta et kyllä usko kuinka mukavaa meillä oli! Juttelimme vähän kaikenlaisesta, koulusta, hänen kokeistaan, omistani, perheistämme ja monesta muusta asiasta. Suoraan sanottuna minusta oli kummallista, kuinka hyvin ajatusmaailmamme tuntuivat kohtaavan. Hän oli ehkä hieman pöyhkeä ja itserakaskin, mutta kenessä nyt ei huonoja puolia esiintyisi?

Lähtiessämme kummatkin omiin suuntiimme Draco sanoi jotakin, jossa ei sinänsä ollut mitään kovinkaan erikoista, mutta jonka saattoi mieltää kahdella tavalla. Valitettavasti en ollenkaan tiedä, kumman niistä valitsisin mieluummin.

”Olipas mielenkiintoiset treffit! Tuo pitää kokea uudestaan!”

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 05.07.2010 22:29:50

Goyle oli kyllä niin IC ettei mitää rajaa :D Daphne parkaa kiusataan, että Astoria saa pokata Dracon :DDDD

Tää Dracon ja Astorian suhteen kehitys kuulostaa ihanan "normaalilta", on vaiheeksi kiva lukea siitä, että jotkut ihastuu toisiinsa ihan vaan juttelemalla.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 05.07.2010 22:57:58

Hahaha, treffit olivat tosiaankin katastrofit. Mutta ainakin Daphne sai hillittyä raivonsa, joten kaikki säästyivät pahimmalta tornaadolta toistaiseksi. Saa nähdä purkaako hän sitä villiä tornaadoa milloin irti muihin - silloin luihuiset olisivat aika vaarassa. :D

Goyle käyttäytyi kuin Daphne olisi ollut vain ilmaa ja kiinostui suklaaleivostaan enemmän kuin seuralaisestaan. Taisi treffata pikemminkin itsensä kanssa. Daphne parka joutuu kärsimään tästä pitkään.

Oli kyllä mukavaa lukea Dracosta ja Astoriasta istumassa vain rauhassa ja puhumassa arkipäiväisistä asioista. Dracosta ilmeni muutakin kuin itserakasta ja hemmoteltua puolia vai mitä? ;) Pikku hiljaahan tämä ihastuskin alkaa syventyä..

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: shaya - 06.07.2010 13:01:39

Julkaisen toki. Ciara, Luihuisen prinsessa Suuressa salissa. Tosin A/D on aika sivuparitus. :)

Hahhhaa repeilin niin Goylelle ja Daphne-raukalle ;D Ei tainnut pojalla tosiaan olla kohteliaisuussäännöt hallussa ja silleen. Ihailen sua kun oot saanut Gregoryn niin IC:ks, ku mä en osaa...

Lainaus

”Öö.. Sulla on kiva paita.”

:''''D

Joo. Ei rakentavampaa kommenttia tänään, naurattaa liikaa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 08.07.2010 21:04:04

Anteeksi, kun en ole mitään kommentoinut pitkään aikaan... Olen kuitenkin ahkerasti lueskellut.  ;)

Nämä ovat kaikki niin ihastuttavia, kauniisti kirjoitettua ja sisältävät paljonkin tarinaa pienissä pätkissä.
Parhaita päiväkirja ficcejä mitä olen lukenut, ja osaat tehdä hahmoista todella IC ! <3 Kuten vaikkapa tämä Goyle, josta nyt on jo muutamat maininneetkin, loistavaa! Hyvät naurut tästä luvusta, vaikka olihan tässä muutakin kuin huumoria, kun Astoria ja Draco vihdoin lähetyivät.  :D

Tosiaan, kommentin pystyy ymmärtämään kahdella tavalla, ihmeessä jatkoa ja pian!  :-*

Lainaus

”Öö.. Sulla on kiva paita.”

Rakentavuus tiessään, mutta sulla on kiva paita!  ;D ps hajosin

Odoshi kiittää ja odottaa jatkoa ~

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 09.07.2010 15:54:54

Goyle-parka joutui niin tiukkaan kipsiin istuessaan samassa pöydässä vanhemman Greengrassin neidin kanssa, ettei suursyömärien mestari kyennyt edes syömään suklaaleivosta yhtä huolettomasti kuin yleensä. Kyse on jo jostain merkittävästä, kun ruokakin tippuu suursyömärien kuninkaan suusta! Goyle on huomannut maailmasta löytyvän muutakin kuin ruokaa. Daphne oli ehkä vähän tyly toisella, vaikka Gregory yritti tosissaan järjestää unohtumattomat ja romanttiset treffit heille valitsemalla kohtauspaikaksi hempeän ja intiimin kahvilamiljöön ja lausumalla kangertelevan kohteliaisuuden. :D Ei edes mitään ruokotonta, sillä Goyle olisi voinut käyttää ”kivat kengät, pannaanko?” -tyyppistä lausumaa kuunneltuaan tarkkaavaisesti tupansa naissankarien rehentelyä. Kun Blaise kerran saa tolla naisia, niin mäkin varmaan saan!

Tuhkat nakkaan Goylen yrityksille. Daphne olisi voinut ”unohtaa” vähäksi aikaa kohteliaisuussäännöt ja aloittaa korvapuustien jakelemisen seuralaisestaan tai kaataa itse ostamansa kahvin/ teen tämän kasvoille. Tytön itsehillintä oli kadehdittava, kun hän kykeni säilyttämään arvokkuutensa rohkelikkojen ja luihuisten - sekä koko kahvilan tuijottaessa!

Jatkoa jäädään kaipaamaan. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: NeitiMusta - 10.07.2010 09:32:46

Tätähän oliki sitten mukava lukee heti näin aamutuimaan.. :D Hymyilytti ihan lukee noistä treffeist. :D
Kirjotat niin hauskaski ja tätäki lukiessani en voinu monessa kohassa ku nauraa.
Tykkäsin siis :D

Jatkoo vaa!!

NeitiMusta. :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Mya Musta - 10.07.2010 19:08:26

Hahahhahahaah! Aivan mahtava :D nauran tyynyyni! Asento vaatii tyynyn tohon leuan alle..

Kirjotat tosi hyvin, Astoria vaikuttaa just semmoselta mikä varmaan voiski oikeesti kelvata Dracolle, ehkä ihan pienellä lisäripauksella pöyhkeyttä? Ja onhan se blondi, se on se pääasia! ;D

En löytäny lainkaan kirjotusvirheitä. Tykkään siitä, että sulla on kuitenkin noi hyvät otsikot, ettei vaan aina 'Rakas päiväkirja...'
Eli hahmot toimii ja ne on aikalailla semmosia mitä kirjassakin, tietty pienellä erotuksella, mutta se on aina vaan hyvä.

Piti olla jotain muutakin viisasta sanottavaa, mutta se unohtu, pää lahoo tämmösillä helteillä. Jatkoa kuitenkin mahdollisimman pian! :)

Mya Musta

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 17.07.2010 10:21:30

ReginaRiddle: Joskus täytyy tehdä pieniä uhrauksia yhteisen hyvän vuoksi! ;)

Upsila: Ei se Goyle itsensä kanssa treffannut vaan sen suklaaleivoksen. ;)
Ja kai siitä Dracosta ilmeni, tuskin Astoria muuten olisi millään tavalla kiinnostunut hänestä. ;)

shayl: Luen ja kommentoin heti kun ehdin! =)

Ei se Gregory niin vaikea hahmo ole! Ajattelet vain gorillan kanssa kommunikointia niin kyllä se siitä!  :D

Odoshi: Oi kiitos! Olen ihan immarreltu, ei tässä voi muuta sanoa! Mukavaa, että olet pitänyt!

Lavinia: Repesin totaalisesti kommenttisi alulle! :'D Voi kyllä, nyt on todellakin tosi kyseessä! Treffit niinkin upean tytön kanssa kuin Daphne Greengrassin... tai sitten yksinkertaisesti Matami Puddifooille oli tullut uudenlainen suklaaleivos. Ja voi ei, siitä se katastrofi olisi syntynytkin! No, ehkä Goylen aivokapasiteetti ei riitä ajattelemaan noinkaan monimutkaisesti.

Hahha, Daphne sai tosiaan kätkettyä raivonsa, vaikka se varmasti kovin kuplikin pinnan alla, mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sitä tiedä, mitä vielä käy. :D

NeitiMusta: Mukavaa, että tykkäsit!

Mya Musta: Mukavaa kuulla, että olet pitänyt. Olen otettu! Hahmot olen pyrkinyt pitämään IC:inä, mutta tiettyjä eroja on kyllä tosiaan huomattavissa.

Kiitoksia kommenteistanne!

***

Part 11 Matkijalintujen ivatanssi

18.04.1998

Et varmaan ylläty, jos kerron, että tuvassamme on raikunut tänään tasaiseen tahtiin ”Öö… Sulla on kiva paita.” No, oikeastaan se on Daphnen kannalta jopa parempi, sillä ahkeralla käyttämisellä juttu kulutetaan nopeasti loppuun. Nyt tyttö ei kyllä ole erityisen hilpeällä päällä, se minun täytyy sanoa. Hän ainoastaan makaa viereisellä sängyllä kasvoillaan hapan ja jopa hieman ahdistunut ilme.

Goyle puolestaan ei edes ymmärrä, että kaikki se huutelu liittyy hänen kommenttiinsa vaan mussuttaa tyytyväisenä suklaaleivoksiaan vähintäänkin yhtä typerän ystävänsä kanssa. Jos olisin yhtään myötätuntoisempi ihminen, niin varmasti säälisin häntäkin ihan vain tuon yleisesti tunnetun yksinkertaisuuden vuoksi.

Tänään ei ole tapahtunut sen kummempia lukuun ottamatta äidin Daphnelle lähettämää kirjettä, johon hän on listannut kaikki ikäluokkamme naimakelpoiset edustajat. Paperilla mainittiin niin Blaise, Theo kuin Dracokin, mutta kuin loppusilaus päivälle oli, että viimeisenä komeili Gregory Goylen nimi. Daphnen naama valahti saman tien kalpeaksi sitä lukiessaan ja hän yksinkertaisesti viivasi yli viimeisen nimen. Tämän nähdessään vieressä istuva Pansy alkoi kikattaa hervottamasti ja kääntyi tietenkin saman tien kuiskaamaan Dracolle jotakin, joka sai pojan virnistämään Daphnelle.

No, muuta sanottavaa siitä ei kai ole, kuin että hetken kuluttua oli matami Pomfreylla rutkasti tuskailemista Dracon naamaan ilmestyneiden paiseiden lääkitsemisessä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 17.07.2010 10:56:06

Daphne-parka joutuu kärsimään pitkään luihuisten remakkaasta naurusta ja kun äiti vielä listasi hänen ikäluokkaansa naimakaupan kelpaaviin edustajiin Goylen niin soppa kiehuu jo hirmuisena maustettuna. Goyle ei tainnut edes älytä virhettään vaan mussutteli suklaaleivostaan tyytyväisenä. :D

Ei hitsit, kun naurattaa. Yritätkö tukahduttaa minut nauruun? :''D Rouva Greengrassilla on hyvä maku muihin ehdokkaihin, mutta Goylen ehdottaminen oli jo aika moinen harppaus, ei ihmekään, että Daphne valahti kalpeaksi. Aluksi hän joutui treffaamaan Goyleta ja suklaaleivosta ja nyt äiti jo ehdottaa tuota gorillaa miehekseen. Onniksi Daphnella on kuitenkin valinnan varaa, että ei joudu tyytymään tuohon köntykseen. Hahah, Draco joutui matami Pomfreylle paiseidensa takia. Noin käy, kun virnistelee hilpettömällä tuulella olevalle Daphnelle.

Jatkoa jään ehdottomasti kaipaamaan jo!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 17.07.2010 12:10:18

Häntä pystyyn, Daphne! 8) Sängyn pohjalle on turha jäädä makaamaan, vaikka oleskeluhuoneesta ei kantaudukaan juuri muuta kuin matkijalintujen vittuilua.

Mitä varten Daphne meni sinkauttamaan kirouksen Dracoon? Poikahan vain virnisti, ellei sitten hokenut liki tauotta ”Öö… kivaa paitaa” tytölle. Paiseet olisivat antaneet viimeisen silauksen Parkinsonin lehmä - anteeksi aatelisneidin kasvoille loistaessaan kilpaa räikeän sotamaalauksen kanssa. :D Olisi ollut vähän aikaa niin hiljaista tyttöä, että joku olisi voinut erehtyä luulemaan hänen menettäneen puhekykynsä.

Goylen reagoimattomuudella ilmenevä typeryys tuo mieleen erään työkaverin, joka on nuori mieshenkilö. Kyseinen henkilö ei missään nimessä ole yhtä typerä kuin ihmisten vaatteisiin sonnustautunut gorilla, mutta hän on sen verran jumiutunut, ettei tajua lähes kaikkien työkaverien kettuilevan itselleen milloin mitenkin. Nauraa vain tahi on muissa maailmoissa olevan näköinen.

Jään odottamaan seuraavaa päiväkirjamerkintää. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: shaya - 17.07.2010 12:37:54

Ah, näissä osissa on aivan yli-ihanat nimet, pitä ensin sanoa! Matkijalintujen ivatanssi, suorastaan nerokasta. Tosin mulla tulee aina matkijalinnuista mieleen Nälkäpeli, mutta sehän ei sun vika ole ja tuo nimi sopi osalle kuin nenä päähän.

Toisaalta mua hihityttää ja toisaalta on paha mieli Daphnen puolesta. Astoria on aika ihana sisko, kun jaksaa miettiä Daphnea ja olla myötätuntoinen. Oikeesti olen aika iloinen etten ole puhdasverinen noita vaan ihan tavallinen kaduntallaaja. :D Ja mitä Goyleen tulee... se ei vaan voisi olla IC:mpi. Mielikuva Goylesta katsomassa pöllämistyneenä suklaaleivoksien takaa "Öö... Sulla on kiva paita" -kommenttien jälkeen on niin vahva, että voisin tikahtua nauruun. Asiaa ei muuten paranna se että näin äskön aivan hillittömän parodian. Rouva Greengrass ei sitten niin helpolla luovuttanutkaan Goylen suhteen, voi voi. Daphnen pitää äkkiä etsiä joku muu ennen kuin Crabbekin ehtii asialle :'D

Ja lopuksi, hyvä tyttö tuo Daphne kun pisti Malfoyn kuriin! Oikein sille pojalle. :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 17.07.2010 16:30:51

Mä haluun jo tietää kelle Daphne naitetaan :DD

Dracolle oli kyllä aivan oikein tulla kirotuksi, se ansaitsi kaiken :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Audrina - 24.07.2010 14:22:03

Säälin kyllä vähän Daphnea ): Mutta tuo naimakelpoiset edustajat todisti, että rouva Greengrass on varmasti vahvaluontoinen nainen. Ei varmaan luovuta Goylen suhteen nopeasti, jollei Daphne väläytä äidilleen nuo tapahtumat.

Vähän ärsyttti taas Pansy, kun oli pakko mennä väläyttämään Dracolle, tuosta naimakelpoiset asiasta, mutta se oli hyvin Pansymaista mielestäni. : D Ainakin Daphnen kiukkua näköjään kannattaa varoa, ku nuo paiseet saavat lopputulokseksi.

Tykkään todella paljon. ;)

Jatkoa!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 25.07.2010 22:53:46

Oi, en olekkaan kommentoinut tähän vielä.

Tykkään!

Lainaus

Goyle puolestaan ei edes ymmärrä, että kaikki se huutelu liittyy hänen kommenttiinsa vaan mussuttaa tyytyväisenä suklaaleivoksiaan vähintäänkin yhtä typerän ystävänsä kanssa.

Ei herranjumala, voin vaan kuvitella Goylen kun ei se tajua, melkein voisin sääliä, mutten kuitenkaan.

Sen sijaan sääliksi käy Daphnea, etenkin kun sai äidiltään sellaisen kirjeen, huoletta vain Goylen nimi ylitse, onneksi. Pansykin oli niin omaitsensä, kuten Dracokin joka ei ilmeisesti tajunnut toisen tilanteen hermostuneisuutta ja sai sitten kärsiä sairaalasiivessa. : D Jotenkin kuitenkin tilanne on taas niin Luihuismainen, etten ihmettele että tuvassa käydään tuollaista hälinää.

Jään odottelemaan jatkoa,
kiitos tästäkin! :)<3

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 11.08.2010 15:00:03

Upsila: Hahah, mukavaa, että pidit! :D

Lavinia: Niin, kyllä minäkin olisin ne paiseet mieluummin Pansylle taikonut, mutta nyt kävi näin. Luihuisprinssi sai nenilleen.
Voi työkaveriasi! Minua oikein säälittää (mutta hieman naurattaakin) ajatella kyseistä tilannetta!

shayl: Mukavaa, että olet pitänyt! Pitäisi minunkin lukea tuo Nälkäpeli, mutta kun aikaa ei tahdo riittää... Ehkä joskus. :)

ReginaRiddle: Vielä joudut odottamaan jonkin aikaa ;)

Audrina: Onneksi Goyle on vain yksi ehdokkaista, olihan listassa muitakin. ;)
Pansy on lehmä. Siitä ei pääse mihinkään.

Odoshi: Kiitos sinullekin, mukavaa, että kommentoit! :)

***

Part 12 Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa, mutta onko tässä kyse kummastakaan?

2o.04.1998

2o.04.1998

Daphne on seonnut. Hän on yhtäkkiä päättänyt rakastua joka ikiseen tupamme poikaan – jokainen vastaantulija on vuorollaan hänen unelmiensa prinssi ja tuleva aviomies. Säästynyt ei ole sen paremmin Miles, Blaise, Theodore kuin Dracokaan. Näköjään raivo juuri Sairaalasiivestä päässyttä luihuista kohtaan on kadonnut kuin tuhka tuuleen... Goyle-tapaus näyttää muutenkin lähes hälvenneen tytön ajatuksisa, sillä tupatoveriemme pilkka kaikuu kuuroille korville. Sen sijaan tyttö rustailee jatkuvasti uusia kirjeitä äidille, vaikka jokainen niistä lentääkin roskakoriin heti, kun Daphne saa silmiinsä uuden kohteen. En ymmärrä, miten hän voi olla niin innoissaan! Minä ainakin olisin aivan paniikissa enkä todellakaan valitsisi elämänkumppania hetkellisen päähänpiston seurauksena. Mitä jos valitsisinkin aivan totaalisen väärin ja mieheni paljastuisikin jollakin tapaa hyvin epämiellyttäväksi?

Asiasta toiseen, minua ällistyttää Pansyn käytös. Hän ei ole vieläkään ottanut ratkaisevaa askeltaan, vaan olen tytölle edelleenkin pelkkää ilmaa. Minun tekisi mieli kysyä häneltä suoraan, mitä on meneillään. Ei tällainen piinaava epätietoisuus vaan voi jatkua ikuisesti. Voi kun jokin vaan kääntäisi hänen huomionsa muualle, pois minusta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 11.08.2010 23:33:22

Oh, lisää on tullut!  :-*

Jännää, nyt Daphne on seonnut lopullisesti ihmettelen ihan kuin Astoriakin! Kenethän lie sitten valitsee, tai saa tulevaksi puolisokseen. Odotan innolla jatkoa, kenelle Daphne sitten loppujen lopuksi naitetaan!  ;)

Ja Pansy, hmm juoniikohan hän jotain? Ken tietää.., joten odotan jälleen jatkoa.  :D
(Miksi sanon monesti odottavani jatkoa? No siis mä odotan<3)

Ei oikein tullut kovin kummoista kommenttia. Tää on selkeää tekstiä, ei kirjoitusvirheitä ja niin edelleen tykkään tästä päiväkirjasta.  :)
Olenpahan kertonut jälleen kerran lukeneeni vaikkei mitään tähdellistä nyt tullutkaan.

~Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 16.08.2010 15:49:48

Auh, jatkoa oli tullut jo viime viikolla, mutta en ilmeisesti huomannut tätä, joten eiköhän korjata se virhe ja kommentoida sitten.

Hahaha, Daphne tosiaankin seonnut tuon treffitapauksen jälkeen - tyttö on päättänyt rakastua jokaiseen luihuispoikaan, eikä kukaan ole näyttänyt säästyvän tytön rakastuneilta katseilta. No, hyvä, että Daphne oikeastaan on löytänyt innostuksen johonkin eikä jäännyt murehtimaan luihuisten pilkkailua.

Pansyn käytös on varmasti todella häiritsevää - varsinkin, kun Astoria tietää, että tuo toinen luihuistyttö voi keksiä mitä vaan pahasuopaista, mutta kun tämän suunitelmat eivät ole selvillä niin kannattaa sitten olla varuillaan.

Oikein hieno osa, selkeää ja hyvää tekstiä taas, tykkäsin taas. Kiitos, jatkoa tulemaan vain. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 20.08.2010 15:28:01

Isosisko Daphne ei suinkaan ole seonnut päätettyään yhtäkkisesti rakastua jok’ikiseen Luihuisen naimaikäiseen poikaan. Kaikki keinot, joilla hän välttyy muuan Gregory Goylen vaimokkeeksi joutumiselta ovat sallittuja. Kun Greengrassin vanhemmalla tyttärellä on flirttiä Milesin, Theodoren, Dracon ja Blaisen kanssa, itseensä tyytyväinen rouva Greengrass ei edes muista Goylen pojan olemassaoloa. Mitä sitten, vaikka Goyle onkin hyvää sukua? Theo, Blaise, Draco ja Mileshan ovat yhtä hienon - ellei hienommankin veren ohella Goylea varakkaampia, puoleensavetävämpiä. Kertakaikkisesti sellaisia vävymahdollisuuksia, joita jokainen aatelisperhe havittelee tyttäriensä puolisoiksi. ;)

Astoria olisi paniikissa joutuessaan valitsemaan elämänkumppaniaan, mutta ymmärrän miksi vanhempi Greengrass suhtautuu noin rennosti ottaen huomioon millaisista valionuorukaisista on kyse. Ja jos kävisi niin valitettavasti, ettei yhteiselo kullattujen kattojen alla muodostuisikaan romanttisia unelmia vastaavaksi, nuori rouva voisi huolehtia edustusvaimon tehtävistä ja ottaa rakastajan/ rakastajia tuomaan kaivattua romantiikkaa ylelliseen elämäänsä.

Mikään ei tule kääntämään Pansyn huomiota Astoriasta, sillä hartailla toiveilla ei ole tapana toteutua. Siispä jäämme vartomaan ratkaisevaa askelta, jonka pikkunarttu on jossain vaiheessa ottava. :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 29.08.2010 12:56:48

Odoshi: Mukavaa, että olet pitänyt jälleen! :)

Upsila: Daphne on vähän höpsö, mutta kyllä minäkin alkaisin viljellä rakastuneita katseita tupatovereihin päin vastaavassa tilanteessa. Pitää muistaa, että Goyle häämöttää edelleen taustalla. :D

Ja niin, Pansysta ei voi ikinä tietää. Saa nähdä, mitä hänellä on mielessään. ;)

Lavinia: Gregory Goyle on todellinen painajainen jos miettii tulevia aviomiesehdokkaita, joten minäkin ymmärrän tyttöä oikein hyvin. :D

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa. ;)

Part 13 Kutsuja pilvilinnoihin

21.04.1998
 
Et voi uskoa, mitä tänään tapahtui! Draco Malfoy pyysi minut päättäjäistanssiaisiin! Tämä ei voi olla totta! Olisitpa nähnyt Pansyn ilmeen! Olin varma, että hän alkaa kyynelehtiä keskellä suurta salia, mutta ei sitten antanutkaan draamanhakuisuutensa mennä niin pitkälle vaan osoitti suuttumuksensa ainoastaan tönäisemällä minua kävellessään ohitseni.

Mutta että Draco! Onhan poika ollut minulle hyvin ystävällinen lähiaikoina, mutten uskonut, että hän sentään pyytäisi minua tansseihin. Eivätkä nämä ole mitkä tahansa arkiset kestit vaan päättäjäistanssit, joita muistellaan vielä vanhoillakin päivillä. Siispä parikaan ei voi olla kuka tahansa ja niinpä monet luihuiset pyytävätkin seuralaisikseen mahdollisia tulevia morsiamiaan. Siksihän tämä niin suuri juttu onkin! En halua kuvitella olemattomia, mutta tämä nyt kertoo vähintäänkin siitä, etten ole pojalle vain kaverin pikkusisko.

Vaikka kutsu on mielestäni uskomaton kunnia ja lämmittää sydäntäkin mukavasti on sisareni vielä enemmän innoissaan kuin minä. Kummallisinta on, että hän osoittaa sen hyvin selvästi huolehtimatta juurikaan Pansyn reaktiosta toisin kuin ennen, jolloin hän oli enemmän varuillaan ystävänsä suhteen, vaikka pahassa paikassa puolustikin minua. Nyt kaikki kuitenkin on toisin, Pansy saa raivota, itkeä ja haukkua, mutta sisareni ei välitä. Kysyinkin häneltä asiasta, mutta Daphne vain sanoi olevansa iloinen, ettei Pansy saa aina kaikkea haluamaansa ja että mopsinkasvoinen on hänen mielestään aivan väärä tyttö Dracolle.

Tästä minä toki punastuin, eihän tässä vielä ollut kyse siitä että olisin jollain tavalla ”Dracon tyttö”! Ajatus tuntuu minusta tavallaan hyvin houkuttelevaltakin, mutta toisaalta myös täysin utopistiselta. Minähän olen poikaa kaksi vuotta nuorempi, enkä edes mitenkään viehättävä ja luonteeltanikin suhteellisen mitäänsanomaton. Mitä kukaan muka näkee tytössä, joka on kaikkea muuta kuin oma-aloitteinen ihmissuhteiden suhteen? Mitä vetoavaa on yksinäisessä, joka nyhjää makuusalissa runoja rustaten?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 29.08.2010 12:57:54

Part 14 Epävarmuus huutaa – apatia vastaa

22.04.1998

En ole vieläkään päässyt selville ajatuksistani. Tänään minua jälleen masensi verrata minua ja Daphnea toisiimme. Miksiköhän Draco ei pyytänyt sitä parempaa Greengrassien tytöistä? Sitä sosiaalisempaa, iloisempaa ja kauniimpaa. Minä olen eristäytynyt, usein apaattisen tai vähintäänkin kyllästyneen oloinen, eikä ulkonäkönikään viesti elinvoimaisesta luonteesta. Daphnen kiharat ovat suklaanruskeat, silmät orvokinsävyiset ja vartalokin niin pitkä että muodokaskin. Minä puolestani olen tylsä vaaleine hiuksineni ja niin kovin tavallisen ruskeine silmineni. Varteni lyhkäisyyttä en lukisi edukseni ja ryhtinikin on surkea, vaikka miten yrittäisin sitä oikoa. Muotojakaan minulla ei juuri ole.

”Sinulla on persoonalliset kasvonpiirteet”, Daphne totesi valittaessani hänelle ulkonäöstäni. Persoonalliset? Mitä se on verrattuna virheettömiin nukenkasvoihin? Onhan Luna Lovekivakin persoonallinen kamaline retiisi- ja korkkikoruineen, mutta se ei siltikään tee hänestä mitenkään viehättävää! Sama taitaa päteä minunkin tapauksessani.

Daphne tosin sanoi myös jotain muuta, minkä aion painaa mieleeni. Hän kehotti minun leikkimään itsevarmaa Dracon seurassa. Kukaan ei halua tyttöä, joka ei usko itseensä ja joka on lysähtänyt kasaan. Ei etenkään kukaan Malfoy. Sellaista tyttöä Draco saattaisi katsoa kuukauden tai kaksi, mutta siihen se jäisikin. Kartano tarvitsee täydellisen emännän.

Vaikka tiedän, että moinen voi käydä voimilleni ja olla käytännössä mahdoton toteuttaa niin siltikin päätin yrittää. En oikeastaan edes ymmärrä miksi, eihän minulla hinkua avioliitoon ole. On vain kovin imartelevaa, että joku on kerrankin kiinnostunut minusta ja eihän Draco tietenkään hullumpi ole… mutta ehkä on silti parempi, etten anna unelmilleni liiaksi valtaa!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 29.08.2010 14:20:07

Draco on näemmä vihdoinkin saanut tehtyä jotain :D Mun on vaikeaa ajatella Daphnea ruskeetukkasena ja Astoriaa blondina, mun päässä se menee just toisinpäin :D

Lainaus

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa.

Se on yhtä hirveä ku kaikki muutkin insestiparitukset. Jos tähän alkaa tulla tommosta paritusta niin en kyllä enää lue :(

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 29.08.2010 16:29:36

Oh, aina kun minulla on kiire niin täällä pursuaa hyviä jatkoja ja uusia, herkullisia ficcejä luettavana. :D Kun minulla on tylsää ja selailen Finiä niin silloin ei ilmesty mitään. No, kaksi päiväkirjamerkintää oli jäänyt väliin, mutta eiköhän nyt korjata se virhe.

Ihanaa, että Astoria on iloinen ja onnessaan siitä, että Draco pyysi hänet mukaan päättäjäistanssiaiseen, vaikka epävarma tyttö tulikin lopulta siihen aatoksiin, että miksi luihuispoika valitsi hänet eikä Daphnen. Olisi pitänyt tosiaan arvata, Pansy ei oikein ilahtunut uutisesta, joka kiiri mopsinaamaisen korviin.

Minä taas kuvittelin Daphnea aina ennen ruskeatukkaisena tyttönä ja Astoriaa vaaleana, mutta myöhemmin on tultua ajateltua Daphnea myös blondina - sekä yhä vieläkin ruskeahiuksisena - mielikuvitus temppuilee sitten nykyään kivasti. Joten ei oikeastaan tuottanut vaikeuksia kuvitella Daphnea ruskeahiuksisena, vaikka nykyään vaaleus oli täyttänyt mieltäni enemmän.

Hmm, Astoria oli epävarma ulkonäöstään. Hän oli edelleenkin sitä mieltä, että sisar oli se kaunein häneen verrattuna ja pohti kuumeisesti, että Draco olisi voinut valita se kauniimpi Greengrass, mutta valitsikin hänet; tyttö, joka rustaisi päivät pitkät runoja ja vetäytyi lähinnä kuoreensa kuin innostuisi sisarensa lailla tanssiaisista.

Saa nähdä mitä tanssiaisista tule, oikein hienot osat, ihanat yksityiskohdat, jotka toit hienosti esille ja kertakaikkiaan upeaa luettavaa. Jatkoa mahdollisemman pian ehdottomasti! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 29.08.2010 18:53:54

Olen ottanut tämän ficin kanssa asenteen, ette vastaa kommentteihin kuin uusien lukujen yhteydessä, mutta tämä järkyttävä väärinkäsitys on pakko korjata:

Lainaus

Ja joo, loppujen lopuksi Astorian/Daphnen tilanne ei ole hirveä, kun MELKEIN kaikki vaihtoehdot ovat miellyttäviä. Rakastajiahan voi tosiaan ottaa.

Se on yhtä hirveä ku kaikki muutkin insestiparitukset. Jos tähän alkaa tulla tommosta paritusta niin en kyllä enää lue

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Tarkoitin tällä lähinnä sitä että Astorian tai/ja Daphnen tilanne ei ole niin hirveä, en paritusta! Itsekään en tästä kirjoittaisi! Anteeksi kun ilmaisuni oli epäselvä ja järkytti. :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 31.08.2010 21:15:37

Oij jatkoa tullut peräti kaksi osaa sitten viime kommentointini!  :-*

Draco on tehnyt jotain ja vielä noin yllättävää! Ihan, että päättäjäistanssiaiset. Pansykin päättänyt näyttää todellisen karvansa kiukuttelulla. Mielenkiintoista mitähän sitten itse tanssiaisista tulee, ken tietää.  :D

Äh, taas tulee tämmöistä ihmekommenttia, mutta mukana edelleen.
Ja tykkään edelleen (yllätysyllätys).  :D<3

~Od

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 05.09.2010 12:36:54

Minun olisi pitänyt kommentoida uusia merkintöjä jo eilen, mutta vuosituhannen krapula teki sen mahdottomaksi. Huimasi, päätä jomotti eikä mikään pysynyt sisällä ennen iltapäivää. Luulin loppuni koettavan, mutta tässä sitä ollaan edelleen kommentoimassa. 8)

Arvaas mitä, Pansy -chérie? ;) Lukijasta alkaa eittämättä tuntua siltä että Luihuisen prinsessalle vuosia uskollisuutta osoittanut hovineiti on repimässä kirjallista valaa kappaleiksi. Oikkuilijattaren onnea ja tyytyväisyyttä ei enää pidetä sydämen asiana, joiden hyväksi vanhemman Greengrassin neidin tulisi puurtaa aamusta iltaan yöunet ainoina lepohetkinään. :D

Astoria suhtautuu Astoria/Dracoon hyvin, hyvin maanläheisesti odottamatta liikaa. Vaaleaverisen nuorukaisen osoittama ystävällisyys on lämmittänyt neidon sydäntä, mutta hän on vähätellyt itseään. Hänhän on kaksi vuotta Luciuksen poikaa nuorempi, kaukana viehättävästä, luonteeltaan tylsä, sosiaalisesti aloitekyvytön yksin nyhjöttävä runotyttö ollakseen ”Draco Malfoyn oma”. Mitä Draco sitten näkee häikäisevästä isosiskostaan poikkeavassa Astoriassa? Muutakin kuin persoonalliset kasvonpiirteet. Satumetsästä tulleen keijukaisen, joka vaikuttaa liian särkyvältä kovaan maailmaan, mutta jota sisäiset voimavarat pitävät yllättävän hyvin koossa. Muista tytöistä eteerisyydessään eroavan tytön, joka on oma itsensä eikä ole Pansyn ja hovineitien tavoin olevinaan. Astoria on raikas ja erilainen kuten villiruusu, Luna Lovekiva pelkkä mulkosilmäinen kummajainen.

Daphnen neuvo oli ehtaa kultaa. Lisää itsevarmuutta ennestään edustavan näköiselle naisenalulle vetoamaan Luihuisen jääprinssiin. Pieni pää pystyyn ja ryhti suoraksi.

Kartano tarvitsee täydellisen emännän synkentää neiti Greengrassin kultaisia unelmia asettaessaan tälle lisää paineita. Tyttönen voi mennä ties kuinka pitkälle ollakseen täydellinen Malfoyn rouva niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Aiemmat osat vihjasivat jo syömishäiriön mahdollisuuteen, mutta viimeistään täydelliseksi kartanonrouvaksi pyrkiminen pistää miettimään tulevatko synkät pilvet taas peittämään auringon sen ehdittyä tulla vasta hetkeksi paistamaan…

Tanssiaisia odotellessa. :P

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 03.11.2010 20:44:21

Kiitän kaikkia yhteisesti kun on vähän kiirus tässä kirjoitellessa. Olette ihania kaikki! ♥

Part 15 - Kehutkin kuolevat rampoina

23.04.1998

Sain tänään kirjeen äidiltä.

Olin toivonut, ettei hän saisi tietää tästä Draco-jupakasta, mutta Daphne ei sitten ollut malttanut olla kertomatta. Minä jopa riitelin asiasta hänen kanssaan, mutten voinut olla pitkään vihainen, kun tyttö sanoi yrittäneensä vain auttaa. Välillä Daphne on ehkä hieman turhan hyväuskoinen, etenkin sukulaistemme suhteen. Hän luulee, että he muuttuvat tuosta vain, kunhan olen hieman eduksi suvulle tai sanon jotain oikein. Väärin, väärin, väärin! Se ehkä toimii hänen tapauksessaan, mutta minä en olekaan äidin suosikkitytär!

No, mikä kirjeessä sitten oli niin järkyttävää? Tässähän se selviää:

Hyvä Astoria

Sain sisareltasi kirjeen, jossa hän kertoi, mikä onnenpotku sinua on kohdannut! Miksi ihmeessä et ole kirjoittanut minulle? Etkö sinä ymmärrä, että tässä on tilaisuutemme! Mutta ehkä minun ei pitäisi olettaa liikoja, olethan vielä kovin nuori, etkä ole koskaan osoittanut minkäänlaista vainua tällaisten asioiden suhteen…

Olin hyvin, hyvin yllättynyt kun luin tapahtuneesta. Odotin nimittäin, että Draco  pyytäisi ehkä Daphnea. Onhan siskosi kuitenkin hänen ikäisensä ja näin paremmin kehittynyt, enemmän nainen. Tietenkin on erittäin hienoa, että nuori Malfoy pyysi juuri sinua. Minulla nimittäin oli jo erinäisiä kauhukuvia tulevaan huvikauteesi liittyen, sinä kun päästelet suustasi välillä ties mitä.

Olet varmasti miettinyt, mitä kummaa sinun seuraavaksi täytyisi tehdä pitääksesi mahdollisen kosijasi mielenkiinto yllä. Ehdotan, että alat kiinnittää erityistä huomiota ulkonäköösi. Daphne voi auttaa sinua ryhtisi kanssa, sillä se on ehkäpä suurin ongelmasi. Sinun täytyy oppia kantamaan itseäsi! Myös hiuksesi kaipaavat jotakin… ehkä sinun pitäisi pyytää sisartasi auttamaan sinua niiden laitossa… Eiköhän hän tiedä muutenkin mitä tehdä suhteesi, kun en itse ole siellä neuvomassa.

Ole kiltti, äläkä pilaa tätä! Hymyile, älä nyrpistele nenääsi, äläkä puhu liikaa! Kyllä sinä sen pojan vielä saat kiedottua pikkusormesi ympärille, usko pois!

Rakkaudella,

Äitisi

Kuka tässä on tuonut suvulle kunniaa? Minä! Kuka on Malfoyn tanssiaispari? Minä, EI Daphne! Miksi siis äiti nostaa hänet edelleen jalustalle? Miksei hän voi kehua minun saavutustani, eikä vain ihmetellä sitä? Miksi hänen täytyy aina olla tuollainen?

Olen vihainen Daphnellekin, vaikken enää siitä syystä, että hän lähetti mokoman kirjeen. Olen vihainen, koska hän on niin käsittämättömän täydellinen!  Miksi ihmeessä Draco ei valinnut häntä vaan minut? Miksi ihmeessä jos kerran sisareni on se parempi versio minusta?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 03.11.2010 22:50:40

Ihanaa tähän on tullut jatkoa!  :D <3

Ää, tässä luvussa näkyy todella selvästi tuo Astorian katkeruus, mutta myös se kuinka suku edelleen jaksaa pitää sitä huonompana kuin Daphnea. Voi toista.  <3 Ää, mukava luku silti, vaikka tunnelma olikin sellainen kireämpi. En osaa kommentoida tätä nyt yhtään, mutta jatkoa odotetaan edelleen ja kerroinpahan lukeneeni.  :)

~Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: ReginaRiddle - 04.11.2010 00:25:00

Jee jatkoa!

Toit roppakaupalla ihanaa inhimillisyyttä Astoriaan tällä luvulla. Onhan se tosi ymmärrettävää, että jos kaikki fanittaa sun siskoa niin kyllä sustakin aikanaan tulee kateellinen. Niin kateellinen, että oikeen erikseen pakko "hähähä tällä kertaa mä oon parempi kuin Daphne".

Koska me saadaan tietää Daphnen sulhanen :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 04.11.2010 18:34:40

Daphne nostettiin jälleen jalustalle ja Astoria-sisar tyrkättiin alas juuri kun hän oli kavunnut jalustalle onnellisten sattumien kautta. Toisenlainen äiti olisi ollut vilpittömän onnellinen varjoon jäävän tyttären päihittäessä kerrankin tähtityttären. Rouva Greengrass saattoi alentuvasta asennoitumisestaan huolimatta päättää vastauskirjeensä sanoihin ”rakkaudella äitisi”. Kiistatta herttaisinta ja kauneinta, mitä hän on eläessään sanonut nuoremmalle tyttärelleen. Äidillisissä neuvoissa oli jotain viileällä ja hakevalla tavalla sööttiä kannustamassa.

Lainaus

Miksi ihmeessä kerran sisareni on se parempi versio minusta?

Ihan kuin välistä olisi unohtunut jotain. ;)

Osoitettuaan orastavan kyvykkyytensä äidilleen Astoriaan suhtaudutaan “katsellaan” -asenteella, mutta tulevissa osissa tyttö saattaa alkaa saada jo arvostustakin. Ei häntä missään nimessä enää enempää voida dissata. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 04.11.2010 18:53:56

Odoshi: Tunnelma tulee varmasti olemaan kireänlainen joissakin tulevissakin osissa, mukavaa, ettei se haittaa! :)
ReginaRiddle: Jjep, mikäs Luihuinen tyttö olisi jos ei kateutta tuntea - tai pikemminkin: mikäs ihminen hän silloin olisi? Daphnesta kyllä kuullaan vielä. ;) Malta toki odottaa!
Lavinia: Aivan oikein, Astoria saattaa hyvinkin vielä nousta. ;)

Kiitos jälleen kaikille!

***

Part 16 - Unelmia, jotka eivät mitä todennäköisimmin tule koskaan toteutumaan

25.04.1998 

Äiti lähetti uuden kirjeen. Menemme huomenna katsomaan minulle pukua Matami Malkinilta.

Minulla olisi siitä jo hyvin selkeä kuva mielessäni, mutten usko äidin suostuvan hankkimaan moista pukua. Hänen mielestään se olisi varmaankin mauton. Liian provosoiva tai jotakin sellaista. ”Et kai tahdo näyttää tytöltä, joka antautuu miehelle ensimmäisen tilaisuuden tullen?” hän varmaankin tuhahtaisi. Ja pah. Hän ei vain ymmärrä, ettei kaiken tarvitse aina olla niin kovin siveellistä!

Unelmamekkoni olisi tummanpunainen syvään uurrettu kaula-aukon kera. Mukana voisi olla myös hieman mustaa pitsiä, sekä rubiineja. Alaosa taas olisi kapea, mikä on tavatonta tanssiaismekossa, mutta en haluakaan näyttää tavanomaiselta. Tuossa mekossa kuitenkin on kaikki väärin. Minun ikäiseni tytön ei kuulu käyttää tummia värejä, vaan pikemminkin heleän vaaleanpunaista. Koristukset tulevat todennäköisesti olemaan kukkia, eikä pääntie ainakaan avara. Viimeksi mainitussa ominaisuudessa puuttuu jos ei muu niin ainakin äidin maku peliin. Uskon joutuvani heittämään myös unelman kapeasta mekosta romukoppaan. Sen näkee sitten huomenna.

Yllätyksekseni äiti näyttää unohtaneet Daphen naittamisen hetkeksi. Sen sijaan tyttö itse etsii edelleen sopivaa kumppania kissojen ja koirien – tässä tapauksessa Hestian ja Floran – kanssa. Löysin itse asiassa eräänä päivänä hänen yöpöydältään lappusen, johon oli kirjoitettu jokaisen ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Jotenkin tulee mieleen ne kirjeet, joita hän lähetti minulle ensimmäisenä vuotenaan Tylypahkassa. 11-vuotias Daphne oli listannut jokaiseen kirjeeseensä koulun ihanimmat pojat, jotka vaihtelivat melkeinpä päivittäin. Yhden niistä muistan ikuisesti: sen missä tyttö vannotti menevänsä aikuisena naimisiin Severus Kalkaroksen kanssa!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 04.11.2010 20:06:57

Astorian unelmien mekko kuulostaisi kivalta!! Mutta tosiaan, hän tuskin tulee saamaan sitä.  :-\

Ja voi ei tuon Daphnen kanssa, todellakin hinku naimisiin tai sitten vain pelaa varman päälle, etttei huonoa vaihto-ehtoa löydy. Silti et vieläkään kertonut kenelle se naitetaan! Odotan paljastusta! Toivotttavasti saisi edes jonkun mieluisan, eikä Goylea, vaikka puhdasverisestä ja hyvästä suvusta onkin! Nauratti muuten tuo Severus Kalkaros :D Mutta toisaalta, ihan ymmärrettävää jos tyttöparka on ihastunut vähän jokaiseen ja löytänyt sitten kylmän viileän (luultavasti puhdasveriseksi luulemansa) tuvanjohtajansa Severuksen. :) Kiva, kun nyt tuli tätä jatkoa näin nopeasti.

~Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 05.11.2010 23:41:48

Odoshi: Kyllä Daphne vielä miehen saa, malta vain odottaa vielä jonkin aikaa! ;) Kiitos kun jälleen kommentoit! :)

Part 17 -  Kun alttarilla odottaakin vain arkku
26.04.1998

En saanut toivomaani pukua. Se ei kai ollut yllätys.

Yllättäen äiti kuitenkin kysyi myös minulta toiveita sen suhteen! Olin aivan ymmälläni, enkä oikein tiennyt mitä pyytää. Pelkäsin nimittäin menettäväni uudet oikeuteni saman tien jos sanoisin jotakin väärää. Niinpä aloitin varovasti toteamalla, etten oikein välittäisi mistään pastelliväristä. Ällistyksekseni äiti vain nyökkäsi ja kysyi Malkinilta, olisiko tällä jokin tanssiaismekkooni sopiva kangas, joka ei olisi pastellisävyinen, muttei toisaalta tummakaan. Totta kai hänellä oli. Malkinilla on kaikkea.

Loppujen lopuksi mekostani loihdittiin aivan upea. Ei sellainen unelma kuin ihanteeni, mutta oikein, oikein ihana silti. Malli on aika perinteinen, yläosa korsettimainen ja helma hyvin leveä. Väri on kullanruskea ja sekä yläosassa, että kerroksia omaavassa helmassa on kultaisella langalla kirjailtuja kuvioita. Puku ei ole perinteisimmästä päästä, vaikka kovasti se siltä kuulostaakin. Siinä on jotakin kummaa viehätystä, joka syntyy hipiäni ja kankaan kohdatessa. Matami Malkinin sanoin: mekko on kuin minulle luotu.

Tänään ei sitten tapahtunutkaan mitään muuta kummallista. Dracoakaan en nähnyt koko päivänä. Sen sijaan Daphne pyöri jaloissani hieman liikaakin. Hän on nyt erittäin ärsyttävää seuraa, kun ajattelee saavansa minulta vertaistukea miehenmetsästyksessä. Minun kai pitäisi olla innoissani, auttaa häntä ja yrittää siinä samalla kiinnittää Dracon huomiota, mutten vain jotenkin jaksa. Tunnen, ettei Draco edes ole kiinnostunut minusta. Miksi muka olisi? Olen vain ruma tyttönen, jolla ei ole edes omaisuutta sen enempää kuin kilpailijoillaan. Draco tarvitsee rikkaan, aristokraattisen ja kauniin naisen, ei pikkusiskoa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 06.11.2010 11:41:30

Kolmeen asti baarittelu ja neljään tuntiin jääneet yöunet (kiitos naapurille imuroimisen aloittamisesta klo 8.00 ja tulematta jättäneelle Nukkumatille!) eivät takaa rakentavaa palautetta saati mitään tolkullista. :D

Unelmat eivät aina toteudu, vaikka olisivat realistisia. Onhan perhe Greengrassilla rahaa, jolla teettää ties minkälaisia imaginatiivisia pukuluomuksia. Esimerkiksi sellaisia, mistä Astoria haaveili. Hänen unelmaleninkinsä kelpaisi sulostuttamaan omaa vaatekomeroani helmihenkarista riippuen (puku ja leninki parhaita sanavalintoja). Siinä olisi asu, jossa olisin edukseni valkoisine ihoineni, vahvoine meikkeineni ja noenmustine hiuksineni. Saisin vielä enemmän huomiota kaikenmaailman baarisammakoilta. 

Mikäköhän rouva Greengrassille on tullut kun puhdasverinen velhotar on hylännyt hetkeksi säkenöivän Daphne-ballerinan naittamisen? Daphne joutui turvautumaan koulutoverien apuun, jotta löytäisi Goylea parempia ehdokkaita runopoika Theodoren rinnalle. Severus Kalkaros listattuna koulun ihanampiin poikiin! Hahhha, käkätän. Juomamestari ei ensinnäkään ole enää mikään poika, edustavan näköinen eikä edes puhdasverinen. Mielentilahäiriö menköön iän piikkiin.

Olisin varmaan jaaritellut seuraavaan osaan eli 17:sta liittyvistä odotuksistani, ellei uusi merkintä olisi ilmestynyt viihteellä huidellessani. Astoria ei saanut kohtalokkaalle velhottarelle sopivaa tanssiaispukua, muttei sentään joutunut sonnustautumaan jonkun Pansy Parkinsonin suosimaan vaaleanpunaiseen röyhelöviritykseen. Hänen äitinsä kuitenkin kuunteli sen verran tyttärensä toiveita että otti tyttärensä väritoiveet huomioon. Kultaan vivahtavassa leningissä on tiettyä eteerisyyttä erottamassa runotytön edukseen pastelliruususista - ja kehystämässä oikein Astorian persoonallisen kaunista olemusta.

Astoria harmittelee melkein aina olevansa mitättömyys, josta kukaan ei voisi kiinnostua aidosti. Kuulostaa turhalta nurkumiselta ja itsesäälissä kylpemiseltä, mutta ymmärrän täysin häntä. Olen itsekin saanut ihmisiltä lähinnä töykeyttä, ivaa, halveksuntaa ja alentuvuutta osakseni, joten minun on vaikea uskoa jonkun haluavan olla kaveri. Luottamus on yhtä kaukana kuin taivaan tähdet. ;D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 06.11.2010 15:52:51

Jeij jatkoa tullut taas, kiva että olet taas innostunut kirjoittamaan tätä tälleen nopeaan tahtiin, kun tuossa jossain välissä olikin vähän taukoa. :)

Ihanaa, että annoit Astorialle mukavan puvun, vaikkei juuri sellaisen unelmien mekon kuin toivoikaan. Ei sentään mitään kammatusta, jota tyttö itse inhoaisi! Taaskaan en osaa oikein sanoa mitään, taas sait tähän tuommosta inhimillisyyttä ja epävarmuutta Astorian mietteissä, olen oikeasti tämän myötä alkanut kiinnostua hahmosta paljon. ♥

~Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 06.11.2010 18:22:33

Muutaman osasen myöhässä, pahoitteluni. NanoWrimo, koe, sarjan katseleminen uudestaan ja uudestaan, stressi, mahakipu ja kaikki ovat hieman vienneet aikaa kommentoinnille suurimman osan, eikä minulle jää siis kovinkaan paljon aikaa kommentointiin; nytkin vieressäni on uskonnonkirja, nanoa pitäisi jatkaa ja samalla tekee mieli katsella jotain kivaa youtubesta. Noh, yksi kerrallaan.

Mukavaa, että olet innostunut tosiaan kirjoittamaan tiuhaan tahtiin, Astoria on ollut ahkera päivitellessään päiväkirjansa merkintöjä. Astoria oli vihainen äidilleen ja sisarelleen - Daphnelle siksi, että oli sortunut lörpöttelemään äidille ja rouva Greengrassille siitä, että hänen mielestä Daphne olisi kuitenkin parempi valinta Dracolle ja naisellisempi kuin Astoria kuvailessaan vain epäreilusti nuoremman tyttärensä huonoja puolia.

Mutta ei onneksi ollut kauan, molemmat olivat jo Matami Malkinilla sovittamassa uutta pukua - ihanaa, että Astoria sai kauniin puvun, vaikka unelmamekko ei ollutkaan. Onneksi tyttö kuitenkin piti siitä kovasti ja pääsi tutustumaan pukujen maailmaan. Rouva Greengrass unohti hetkkesi Daphnen naittamisen jollekin pojalle - Severus Kalkaroksen listattuna ihanimpiin poikiin nauratutti kovasti. :D

Astoria-parka kärsii aika huonosta itsetunnosta, mutta emmeköhän kaikki ole aina välillä räpiköineet itsesäälin pinnalla ja ajatelleet olevamme mitättömiä - mutta toivottavasti se puku kuitenkin piristi Astorian haurasta mieltä. Kyllä hän on säkenöivä. :)

Kiitos näistä uusista merkinnöistä, toivottavasti lisää tulee mahdollisemman pian!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 13.11.2010 11:32:06

Lavinia: Oli hauska kuulla, että Astorian unelmaleninki miellytti sinuakin - se on nimittäin myös yksi omista mekkohaaveistani. Mutta voin kuvitella, miten hyvin kyseinen leninkin sopisi yhteen ominaisuuksieni kanssa ja tulen melkein kateelliseksi. :D

Daphne on todella tehnyt hieman suuremmankin virhearvion, mutta sen tosiaan voimme pistää iän piikkiin. Onneksi. :D

Niin, Astorian tuntemukset ovat tosiaan valitettavia, mutta osaa hän tosiaan olla ärsyttäväkin valittaessaan jatkuvasti tekemättä asioille mitään. No, ehkä tyttö vielä saa jostain hieman lisää itseluottamusta tai toivotaan näin. ;)

Odoshi: "Vähän taukoa". Uups! :D Olihan sitä vähän enemmänkin, mutta aina ei vaan inspiraatio ole parhaimmillaan. :D Ja joo, eiköhän se Daphne jonkun löydä! ;D

Upsila: Olen todella yllättynyt, että tuollaisen työmäärän lisäksi kuitenkin jaksoit kommentoida! Suuret kiitokset vaivannäöstäsi!
Joo, näitä osia on nyt jälleen tullut tiuhempaan tahtiin ja yritän pyrkiä siihen vastaisuudessakin. Voi tosin olla, että inspiraatio töksähtää jossakin vaiheessa taas vaihteeksi...
Rouva Greengrass osaa olla kamala, olisin minäkin vihainen! (Tosin varmaan myös näyttäisin sen selkeämmin...)

Suuret kiitokset kommenteistanne!

***

Part 18 - Nuorallatanssintaa
27.04.1998

Juttelin pitkästä aikaa Dracon kanssa. Hän kohtelias, mutta harmikseni viileällä tavalla.  Aihekaan ei ollut mikään sen kummoisempi kuin tanssiaiset ja miten niissä toimitaan. Minun täytyy myöntää, ettei itseluottamukseni ainakaan noussut, sillä poika vaikutti hyvin pitkästyneeltä. Tuntui kuin Draco olisi keskustellut asiasta kanssani vain velvollisuudesta eikä ollenkaan omasta halustaan. Miksi hän edes pyysi minua tanssiaisiin kanssaan? Ehkä hän vain pyysi ensimmäistä vastaantulijaa, koska ei halunnut Pansyn roikkuvan lahkessaan.

Daphne käski minun rauhoittua. Hänen mielestään olen hysteerinen ja vielä karkotan Dracon pois tällaisella käytöksellä. Tottahan se on. Minun pitäisi ryhdistäytyä. Jos poika pitää minua vain kaverinsa pikkusiskona niin minun täytyy muuttaa se käsitys! Toisin sanoen pistää kaikkeni peliin. Jos vain onnistuisin näyttämään suhteellisen viehättävältä tanssiaisissa, niin voisin ehkä onnistua valloittamaan hänet itselleni. Mutta siihen tosiaan tarvitaankin paljon…

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 13.11.2010 11:33:06

Part 19 - Yliviivauksia
28.04.1998

Et voi uskoa, mitä tänään tapahtui!

Aivan yllättäen ja vailla minkäänlaista ennakkovaroitusta Miles kosi Daphnea! Se oli kerrassaan pyöristyttävää, sillä vanhempamme eivät ole keskustelleet asiasta ollenkaan! Onhan poika aina ollut hyvin omatoiminen ja itsepäinen, mutten olisi koskaan uskonut, että hän tekisi tällaisen tempun.

Tietenkin Daphne sanoi ei moiselle yllätyskosinnalle. Eihän se olisi käynyt mitenkään päinsä, että he olisivat kaksistaan päättäneet avioliitostaan ennen kuin vanhemmat tietävät mistään mitään. Miles on murtunut, mutta minkäs sisareni sille voi. Hän teki mitä oli pakko. Daphne myös sottasi pojan nimen unohduksiin sulhasehdokaslistaltaan tämän harkitsemattoman käytöksen vuoksi. Miles-raukka on aivan rakastunut ja juuri sen vuoksi pilasi mahdollisuutensa sisareeni.

Oletettavasti koko sopasta nousi kammottava kohu, mutta Daphne alkaa olla vähitellen tottunut vastaaviin. Eihän tämänkertainen ollut mitään verrattuna Goyle-episodiin. En ole kuullut vielä, miten Milesin vanhemmat suhtautuivat tapahtuneeseen, mutta äiti vannotti Daphnea unohtamaan pojan. Itse asiassa hän piti sisarelleni pitkän luennon siitä, kuinka moisesta harkitsemattomuudesta ei seuraa mitään hyvää ja miten se tulisi heijastumaan Dapnenkin elämään, jos hän päätyisi Milesin morsiameksi. No, äidin saarnathan olivat oikeastaan aika turhia, sillä Daphne on nyt keskittynyt täysin Blaiseen ja Theodoreen. Aika näyttää kumman hän valitsee. (Tai vaihtoehtoisesti: kummalle hän kelpaa.)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 13.11.2010 16:01:51

Jes, kaksi uutta päiväkirja merkintää tullut. :)

Hmm, Draco taas kylmällä tuulella...  ::) Jotenkin tykkään tuosta, kun osaat tehdä hahmoista niin persoonallisia, sellaisia, että niiden mielialat vaihtelevat paljonkin, Astorian itsetunto heittelee jne. en muista olenko sanonut asiasta aikaisemmin, mutta siitä todella tykkään paljon, hahmot ovat niin realistisia! Eikä ketään voi lukea kovinkaan hyvin ja tarina etenee yllätykselliseksi...

...kuten Milesin kosinta! Ei ihme, että Daphne vastasi ei. Nyt sitten jännittämään tuleeko Theosta vai Blasesta hänen elämänkumppaninsa, vaikka no... mistä sitä tietää, jos jostain löytyy vielä joku muu yllätys.!  :D

Jatkoa odotellessa, Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 14.11.2010 12:16:32

Nuoriherra Malfoyn pitkästynyt ja viileä käytös neiti Greengrassia kohtaan ei välttämättä johdu siitä, että hän pyysi tytön tanssipartnerikseen pelkästään välttyäkseen juhlakaapunsa pitsikoristeisesta hihasta roikkuvan Pansyn tanssittamiselta. Salapoliisin suurennuslasin alla on väärinkäsityksen mahdollisuus... ;)

Astoria hamuilee kuin hamuilee itseluottamusta kohti. Aatelisneiti tiedostaa jo mitä hänen pitäisi tehdä, jotta unelmien prinssi pitäisi häntä jonain muuna kuin pelkkänä ystävättären pikkusisarena. Varhaisemmissa osissa kultakutri vain surkutteli omaa mitäänsanomattomuuttaan, sitä että on hentoinen villiruusu, joka halutaan kitkeä ansarin hedelmällisestä maaperästä.

19.osasta. Jopas puhdasverisillä on naurettavan pikkumainen moraali, kun Astoria näki pöyristyttävänä sen että Miles-parka kosi hänen isosiskoaan. x) Siis voi ei, minkälaisen tempun meni tekemään! Eihän aatelisnuorukainen saa kosia aatelisneitoa ilman että on pyytänyt tyttösen kättä tämän vanhemmilta - ensisijaisesti isältä tahi suvun päämieheltä. Jästiaatelisilla oli yhtä tiukat periaatteet, mutta silti heidän nuorensa karkasivat vihille vain sydämiensä ääniä kuunnellen. Suku antoi avioitumisen anteeksi, mikäli tuoreet mies ja vaimo olivat yhtä varakkaista ja siniverisistä suvuista.

Daphnella ei ole kaiketi missään vaiheessa ollut suuria, romanttisia tunteita rukkaset saanutta aristokraattia kohtaan? Sinänsä tapaus Miles tuli hänelle helpotuksena. Neitokainen vaikuttanee katsoneen Blaisea ja Theodorea jo pidemmän ajan sillä silmällä tietäen rouva Blaise Zabiniksi tai rouva Theodore Nottiksi pääsemisen voivan tarjota muutakin kuin ylellisen elämän ja statuksen.

Jatko näyttää kumman Daphne-neiti valitsee tahi kumpi kelpuuttaa hänet morsiamekseen. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Audrina - 20.11.2010 18:37:58

Mä olen seuraillut tätä aika kauankin, mutta nyt tuli pieni tauko/ unohdin tämän (valitan, valitan). :----D

Harmi, että Astorian äidin piti sanoa tästä Draco - kuviosta, että oli suunnitellut Dracoa Daphnelle. Astorialla on syytä olla vihainen äidilleen, kun piti tähänkin asiaan Daphne ns. tunkea, ja se että sai Astorian tuntemaan olevansa vain epäonnistunut kopio sisarestaan.

Uuh. Daphnesta rouva Miles Bletchley? Onneksi ei. Onhan rouva Greengrassissa jotain hyvääkin, kun piti hyvän luennon, että ettei tuollaiset harkitsemattomuudet ole hyvää tekeviä. Theodore ja Blaise? Tästäkin syntyisi kunnon kolmiodraama! No katsotaan kummalle hän kelpaa :)

Kuitenkin kiitos näistä!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 27.12.2010 16:07:31

Odoshi: Suuret kiitokset! Itse arvostan paljon hahmojen realistisuutta, joten on mukavaa kuulla, että olen onnistunut noudattamaan Rowlingin antamia suuntaviivoja. :)

Lavinia: Tein Astorian perheestä tarkoituksella juuri tuollaisia, joilla on turhan tiukka käsitys säädyllisyydestä. Tämän voi huomata aikaisemminkin perheen arvostellessa Astorian paljastavaa pukeutumista samaan aikaan, kun rouva Parkinsonin voi kuvitella tyrkyttävän tyttärelleen mahdollisimman avonaisen kaula-aukon omaavia leninkejä, että nuorukaiset huomaisivat tytön. Saa nähdä miten he tulevat tyttöjen elämään vastaisuudessa vaikuttamaan. ;)

Audrina: Haha, eipä mitään! Mukavaa, että muistit tämän kuitenkin ja kommentoit! :) Daphnen kohtalosta tulossa lisätietoa, mutta vuorossa on nyt myös monia muita tapahtumia, jotka vaativat kirjoittajan huomiota. ;)

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 20 - Ennakointia
01.05.1998

Rankkasade on saapunut tiluksille. Minulla on sellainen kutina, että jotakin pahaa on tapahtumassa. Tiedäthän, sellainen kutina, jonka jälkeen yleensä todella tapahtuu jotakin. Minulla on ollut jonkinlaista taipumusta tietää asioita ennalta pienestä asti, mutta ei siihen tietenkään suuremmin kiinnitetty huomiota Daphnen lahjojen rinnalla. Hänen neljän U:nsa ja loppujen O – arvosanalla suoritettujen aineidensa rinnalla. Minun ennustamiseni on tällä hetkellä K, mikä oletettavasti johtuu siitä, etten ole koskaan ymmärtänyt teelehtien tai kristallipallojen salaisuuksia. Minä vain tiedän asioita ennalta täysin sattumanvaraisesti. Kuten tiedän sen, että huominen tulee olemaan kamala päivä.

Oppisin mielelläni hallitsemaan tätä kykyä, mutta oma-aloitteisesti se on aika vaikeaa, eikä kukaan ota kykyäni vakavasti. Ei edes professori Punurmio, vaikka uskoo ties mihin kummallisuuksiin.

En ole nähnyt Dracoa tänään. Jos tulkitsen tunteeni oikein, niin jollain tasolla minulla on ikävä häntä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Glorisablet - 27.12.2010 20:06:44

Hyvä luku saapui rankkasade ja aavistus mukanaan. Paljastui Astorian omaavan varhain havaitun kyvyn, joka on jäänyt varjon pimentoon vähäteltynä. Kyvyn aavistaa tulevia tapahtumia, hyviä että pahoja. Suppeasta arvostuksestaan poiketen noitatytön kyvyn omistaisi mielellään, mikäli sitä kykenisi hallitsemaan. Houkutus-sarjan Alice-vampyyrittarella on hyvin samantapainen erityiskyky – tosin tulevaisuuden välähdykset ovat selkeämpiä ja kuvamaisempia. Näkyjen avulla on varmaa ja helppoa ostaa esimerkiksi oikeita osakkeita ja herättää haikeaa laskelmointia itsessään Voltureiden johtajassa. Mikä lisä Voltureiden vampyyrikokelmaan.

Kukaan ei ota Astorian kykyä vakavasti, niinpä hänelle ei jää muuta keinoa kuin opetella itse kehittämään lahjaansa. Ajatus kehittymisestä on haparoivaa ja ponnetonta, mutta tyttö on sentään sitä mieltä asian eteen on tehtävä jotain.

Ihan hyvä luku, vaikkei ollutkaan kaikkein paras. Uusi kyky piti huolen kiinnostavuuden säilymisestä, niin ei jäänyt valittamisen aihetta. Seuraavaa lukua vaan kehiin, kun joudat. =)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Odo - 27.12.2010 23:26:29

Oho, Astorialla on siis piileviä lahjoja, voi tyttö rukaa kun ajattelee itse, etteti se oli mitään Daphnen U ja O-arvosanojen rinnalla. Hyvä tyttö, kyllä se on lahja mitä sinä osaat! Jospa se nyt oppisi vielä hallitsemaan tuota taitoaan... :)

Mielenkiintoinen luku ja uusi asia piti tekstiä jännänä, kuten se on ollut aiemminkin. Ja samalla tämä kyky toi mukaan jännitystä, tulevaisuudessa on siis jotain kamalaa. Jatkoa siis odotetaan, toivottavasti ei mitään todella pahaa ole tulossa!

~Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Upsila - 28.12.2010 11:53:05

Hnh, anteeksi hitauteni - kolme lukua jäljessä nimittäin. Mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan, eikös?

18. osa, oh. Dracon mielialat voivat tosiaan vaihdella yllättäen kuten Astorian itsetuntokin. Joskus nuoremman Greengrassin itsetunto kohenee hitusen positiiviseen suuntaan, mutta toisinaan se tipahtaa pykäliä alas vääntämään suun mutruun.  Nuori Malfoy oli hieman pitkästynyt ja viileä käytöksinen sillä hetkellä, joten Astorian harmiksi hän joutui tyytymään vain juttelemaan luihuisprinssin kanssa tanssiaisista ja miten siellä toimittaisiin; neiti Greengrass oli muutenkin hermostunut, että olisikohan mahdollista, että Draco valitsi hänet vain, koska ei tahtonut Pansyn roikkuvan lahkeissaan? Onneksi Daphne kuitenkin rauhoitteli sisartaan, sillä Astoria oli päättänyt saman tien rauhoittua, ryhdistäytyä ja pistää kaikki peliinsä.

Huhuh, 19.osa oli kyllä yllätystä täynnä! Miles oli päättänyt nimittäin kosia Daphnea ilman mitään ennakkovaroitustakaan ja niin yllättäen, että heidän vanhempansa eivät edes kerenneet käydä yhdessä keskustelua tästä. Kukapa olisi uskonut, että puhdasverinen olisi tehnyt heidän yllätykseen moisen tempun, joten Daphnen oli tietenkin kieltäydyttävä kosinnasta toisen harmiksi. Neiti myös tämän jälkeen sotki pojan nimen unohduksiin sulhasehdokaslistaltaan tämän harkitsemattoman käytöksen vuoksi - Miles pilasi siis ilmeisesti mahdollisuutensa Astorian sisareen, vaikka kuinka olisi rakastunut tähän. No huh. Rouva Greengrasskin oli sitä mieltä, että hänen tyttärensä oli ehdottomasti unohdettava tuollainen poika; Daphne keskittyy nyt siis Blaisen ja Theodoren valitsemiseen, saa nähdä, että kumpi aristokraattisista pojista pääsee neidon sydämeen.

Ennakointia, 20. osaan siis seuraavaksi! Rankkasade saapui tiluksille ja Astorialla oli pienoinen kutina, varhain havaittu kyky, joka on kuitenkin jäänyt vähän harmillisesti taka-alalle, sillä Daphnen lahjat olivat tytön mielestä suurempia kuin hänen. Kukaan ei ota neidon kykyä vakavasti - ei edes professori Punurmio, joka tavallisesti uskoi vaikka mitä kummallisuuksiin. Joten Astoria joutuu oma-aloitteisesti yrittämään hallita omaa kykyään, vaikka se olisikin aika vaikeaa.

Oikein upeita osia olit saanut kirjoitettua, jokaisessa aina omat yllätykset ja pohdinnat nuoren tytön elämästä. Jännittävyyden häivähdystäkin on ollut mukana pelissä ja muutenkin ylipäätään kaikki osat ovat olleet kovin kiehtovia ja mielenkiintoisia. Odottelen siis pian jatkoa, saa nähdä mitä se tuo tullessaan. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja
Kirjoitti: Belsissa - 28.12.2010 15:52:05

Lavinia: En tullut ollenkaan ajatelleeksi Alicea tässä, joka varmaankin johtuu siitä etten kuulu Twilightin innokkaimpiin kannattajiin... Sarja olisi huimasti kiintoisampi, jos se kertoisi Voltureista. ;)

Toivotaan, että Astoria saa vielä jonakin päivänä pätevän opettajan. :)

Odoshi: Tulevaisuudessa on tosiaan tiedossa yhtä sun toista ja taidankin räjäyttää uudessa osassani pienoisen pommin, sillä onnekseni te hyvät lukijani ette ole vielä äkänneet, mitä tarkoitan tällä suurella, kauhistuttavalla tapahtumalla. No, tässä osassahan se selviää. ;)

Upsila: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - olet aivan oikeassa. :)
Niin, saa nähdä mistä kummasta Dracon käytös johtuu. Eiköhän tuo vielä selviä. ;) Yllätys saattaa olla yhtä suuri kuin Milesin kosinnan yhteydessä.

Uudesta osasta näemme, että Astorian kyvyt olisi todella kannattanut ottaa vakavasti. Ei sitä tiedä, vaikka tiettyihin tapauksiin oltaisiin osattu varautua paremmin, jos tyttö vain olisi kertonut tunteistaan jollekin. Eihän hän tietenkään kerro mitään olevan tapahtumassa, jos kykyä ei oteta vakavasti.

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 21 - Shokkishotteja Sianpäässä
02.05.1998

Olin oikeassa.

En kuitenkaan olisi arvannut, että tuho on näin laajamittainen. Tylypahkassa syttyi taistelu. Monia on kuollut. En tiedä, missä Draco on tai kuinka hänen on käynyt. Muut ovat käsittääkseni turvassa. Daphne istuu vieressäni ja on kauhusta kalpea.

Meidät revittiin sängyistämme keskellä yötä eikä annettu selitystä, mitä oli tapahtumassa. Ohjattiin vain suureen saliin ja käskettiin pysyä rauhallisina. Arvaat varmaan, että tuollainen kehotus vaan herättää epäilyksiä ja muutama ensimmäisen luokan oppilas jopa pillahti itkuun.

Salissa meille tiedotettiin kerrassaan kammottavasta tilanteestamme. Tiedät-kai-kuka joukkoineen aikoi hyökätä kouluun Potterin perässä. Itse asiassa opettajat eivät hiiskuneet siitä sanaakaan vaan se – se kamala ääni. Hän-joka-jääköön-nimeämättä. En olisi koskaan uskonut, että kenenkään ääni voi olla sellainen. Se ei tuntunut olevan tästä maailmasta ollenkaan vaan kuin jotain yliluonnollisen väärää, kuin monien ihmisten kirkunaa yhtä aikaa pakotettuna niitä itseään ivailevaan puheeseen.

Yhtään kukaan ei näyttänyt sen puheen jälkeen tyyneltä, ei edes professori McGarmiwa, joka oli vasta minuutti sitten puhunut päättäväisesti koulun evakuoinnista. Hiljaisuuden rikkoi lopulta Pansy, joka varmasti kuvitteli olevansa paljonkin huutaessaan, että Potter pitää napata.

Loppujen lopuksi en usko, että tytöstä olisi ollut viemään rohkelikkoa Pimeyden Lordille. Pansy oli ollut hetki sitten aivan yhtä peloissaan kuin kaikki muutkin. Kuinka kummassa tyttö sitten voisi kohdata hänet, saati sitten katsoa miestä silmiin tai puhua tälle?

Joka tapauksessa hän joutui ainoastaan Voron kanssa evakuointijonon etunenään – eikä itse asiassa näyttänyt ollenkaan pettyneeltä. Myös minä aloin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön, kunnes huomasin Dracon, joka oli selvästikin hiippailemassa vaivihkaa pois evakuointitilanteensa. Minun olisi tehnyt mieli huutaa pojalle, että mitä kummaa hän ajatteli, mutten tiennyt oliko kyseessä jokin tärkeäkin tehtävä. Oli siis parempi olla hiljaa. Siltikään en katsonut Dracon lähtöä hyvällä. Entä jos hän ei palaisikaan?

Pian lähdimme suuntaamaan kohti salakäytävää, josta McGarmiwa oli puhunut. Et ikinä usko minne se johti! Sianpäähän! Siihen likaiseen pubiin Tylyahoon! Minua alkoi oksettaa heti sisään astuessamme, sillä en ole lainkaan tottunut sellaiseen lika- ja pölymäärään. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä Tylypahkaan kuolemaan, joten ehkä pubiin oli kuitenkin tyytyminen. Olisin päässyt sieltä kotiin, vaikka saman tien, mutten tahtonut lähteä. Draco oli jäänyt linnaan. Olkoonkin, etten tuntenut poikaa hyvin, oli hän silti vaikuttanut elämääni jonkin verran viimeisen kuukauden aikana. En tahtonut päästää Dracon kaltaista mahdollisuutta käsistäni. Halusin kuulla saman tien, jos hänelle tapahtuisi jotakin.

Daphne kuitenkin pakotti minut lähtemään muutamien kymmenien minuuttien kestäneen väittelyn päätökseksi. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli ilman muuta järkevin ratkaisu. Olisihan se ollut kovin kummallista, jos – kun Draco palaa ja minä istuin Sianpäässä häntä odottelemassa. Silloin ainakin vaikuttaisin ystävättären säälittävästi ihastuneelta pikkusiskolta. Olin vain shokissa taistelun vuoksi ja ehkä vähän Dracon tempunkin. En siltikään väitä, ettenkö yhä pelkäisi hänen puolestaan…

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: Odo - 28.12.2010 17:44:13

Äää, miten ihmeessä olet saanut pimittettyä meiltä lukijoilta tämän tapahtuman, vaikka päivämääräthän lukevat aina todella selkeästi tuossa... Taitatavaa tosiaan. :D En olisi osannut arvata sen paremmin kuin Astoriakaan, että sota alkaisi nyt, mutta toisaalta eihän sitä kukaan osannut arvatakaan ja kaikki tapahtui yllättäen ja oppilaita alettiin evakoimaan.

Ja Draco todellakin katosi, tässä nähdään jo kuinka voimakkaasti Astoria pitää Dracosta ja taisi tyttö mainitakin, ettei halua päästä Draconkaltaista mahdollisuutta käsistään, vaikka aiemmin mietti mahdollisuuden olevan noh, no mahdoton. Sota tosiaan muuttaa ihmisiä, Astoriakin vaikuttaa varvemmalta.

Kaikkien olisi todellakin pitänyt kuunnella Astoriaa tämän kykyjen kanssa... Olisi voito ennekoida jopa Tylypahkan taistelu, jos hän olisi jo lapsena / nuorempana oppinut tuota taikaa hallitsemaan. Nyt meneekin aika jännäksi, joten jäänkin tästä jatkoa odottelemaan.

Kiittäen, Odoshi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: Glorisablet - 28.12.2010 18:26:29

Minä en osannut tiedostaa koulun muuttuvan veriseksi taistelutantereeksi siksi, ettei päiväkirjassa ole mainittu pimeyden lordin hallitsevan Ison-Britannian velhoyhteisöä Sakia marionettinaan. Minusta tässä asiassa on vähän kritisoitavaa, sillä sodan ja paineiden pitäisi näkyä konkreettisemmin Dracon käytöksestä. Valvomisen jättämät varjot silmien alla niin kuin vampyyrilla, korviin nousevat hartiat, vaisuus, kireys... Edes Malfoyt eivät pystyneet tukemaan sortuvia kulissejaan pahasti ahdistuneina; huomasi Luciuksestakin sarjan päätösosassa. Kuitenkin Draco käyttäytyy ylimielisesti ja majesteetillisesti niin että huomaa, ettei kukaan pysty moiseen suoritukseen ollessaan pelokas ja ahdistunut. Nuorukaisella oli koko seitsemännen kirjan aikana ihan yhtä paljon syytä hätäännykseen kuin kuudennen kirjan aikoihin.

Yllättävä käänne tai ei: tilanne oli oivasti tavoitettu. Mukana ollut oppilaiden pakokauhu toi mieleen  Talvi- ja Jatkosodan aikaan evakkoon lähteneiden ihmisten pakokauhun, säikkyyden ja huolen tärkeistä ihmisistä. I agree, Astoria. :D Tokkopa Pansy Parkinsonin rohkeus ja taidot olisivat riittäneet Potan nappaamiseen ja pimeyden lordin kohtaamiseen; mestari kun sai jopa karskit kuolonsyöjämiehet pelon valtaan kiduttamalla heitä.

Ne, jotka ovat aiemmin aliarvioineet Astorian kykyä eivät haksahtaisi samaan virheeseen, mikäli olisivat tienneet tytön aavistavan pahaa. Olisivat menneet hiljaiseksi.

Rowling ei kerro mitään muuta siitä, mitä Malfoyn perheelle kävi Voldemortin kukistumisen jälkeen kuin että nämä istuivat vaivaantuneina pöydän ääressä. Hengissä sentään. Lässy epilogi kertoi henkilöiden kuulumisista, kun tapahtumista oli kulunut yhdeksäntoista vuotta. Saimme selville Dracolla olevan vaimo (eli Astoria Greengrass) ja Scorpius-niminen poika. Yhdeksääntoista vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja yllätyksiä, joten on hyvä että joku valottaa niitä epätietoisille finiläisille. =) Perusteellisesti, sillä et jätä mitään puolitiehen... ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: Audrina - 28.12.2010 18:52:09

Olipa kiva kuulla Astorian näkökulma Tylypahkan taistelusta!

Voin kuvitella, mikä paniikki oli kun kesken unia sängystä revittiin! Kuitenkin Astoria onnistui evakuoinnissa, vaikka likaiseen ja nuhruiseen pubiin päätyikin. Rupesi hymyilyttämään, kun tuo luihuistyttö sai oksennusrefleksin omaisen reaktion, kun astui tuonne pubiin; niin sanottuun vapauteen. Oli tuo kuitenkin parempi vaihtoehto sille, että Tylypahkaan olisi jäänyt kuolemaan.

Oli kuitenkin lohduttavaa kuulla, että Astoria olisi mieluisesti jäänyt odottamaan pitkäksikin aikaa Dracon saapumista. Hyvä, ettei hän tuosta mahdollisuudesta, että olisi saanut kuulla olisiko Dracolle tapahtunut jotain päästänyt helpolla; tosin väittelyyn siskonsa kanssa joutui. No joo mutta joskus järkeä pitää vain kuunnella, ja hyvä kuitenkin että Daphne piti Astorian järjelle puoliaan, ja lopulta tyttö lähtikin.

No tulevaisuus sanoo tapahtuko sitten Dracolle mitään; mitään mistä Astorian pitäisi olla peloissaan! :----)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: NeitiMusta - 28.12.2010 19:08:55

Uuh.. :D
Mikäköhän mussa on vikana? Mä aina kyllä luen tätä, mut jotenki oon vaa nii iloinen, etten tajuu ees kommentoida tätä. Pyytelen siis anteeks TAAS!

Oon kyl varmaaan sanonu joskus aikasemmin, et en oo ennen kauheesti lukenu Astoriasta, joten tää on erinomainen. Tykkään edelleen sun kirjotustyylistä. :)
Joten.. nyt ehkä sitten tähän juttuun. Tykkään tosi paljon näistä, vaikka tietysti lukisin paljon pidempiäki juttui.
Hmm.. mä en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Tykkään tästä juuri sen takia, että Dracon ja Astorian "suhde" on tälläinen todella epämääräinen, jos niin voisi sanoa. Koska Astoria on kuitenkin nuorempi, eikä nää Dracoa yhtä usein, kuin esim. Pansy. Siltikin hän haluaa tietää, ettei Dracolle ole käynyt mitään pahaa ja toivoo, että poika on kunnossa ja selvitytynyt - vaikkei tiedäkään, mitä tekemistä Dracolla on koko asian kanssa.

NeitiMusta.
Ps. yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kommentoimaan jokaisen osan jälkeen.. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: Upsila - 28.12.2010 20:51:11

Oho. Astoria sai kauhistella tässä merkinnässä sitä, että Tylypahkassa aloitettiin sitten se sota; oppilaat aivat kauhusta kankeana ja itkuakin siinä ohella ehdittiin vääntää. Monia oli kuollut ja kaaos vallitsi jokaisessa linnan nurkissakin. Neiti Greengrass aavisti tämän, mutta ei uskonut tuhon olevan niin suuri - mutta se ei ollut kuitenkaan niin vaan se tuho oli tuhoisampi ja räiskyvän punaisempi kuin kukaan olisi aavistanutkaan.

Varmasti tyttö olikin panikissa, kun hänet revittiin sängystä ylös yhtäkkiä ja ohjattiin äkkiä suureen saliin vain selittämättä mitään. Edes tyynisemmätkään professorit eivät pystyneet kätkemään hermostuneisuuttaan ja oppilaita evakoitiin Sianpäähän, kun Pansy oli huutanut, että Potteria pitäisi napata - mopsinaamainen luihuistyttö yritti kätkeä myös omaa pelkoaan vielä yrittävänsä näyttää, että kuuluisi edes jotenkin pimeyden puolelle huutonsa avulla. Astoria oli kuitenkin toista mieltä, tuskin luihuistyttö uskaltaisi edes puhua mestarille tai katsoa tämän silmiin.

Astoria olisi halunnut Sianpäähän tultuaan palata takaisin Tylypahkaan huomattuaan, että Draco oli hiipinyt pois - juuri sinne minne ei saisi lähteä, mutta katseet olivat muualla ja poika sai livahtaa rauhassa pois kenenkään huomaamatta (paitsi tietenkin tarkkasilmäinen Astoria kerkesi vielä nähdä pojan nopeasti). Daphne rauhoitteli sisartaan ja yritti kumota tämän halun menemästä enää takaisin kouluun, jossa taistelu oli käynnissä. Astoria oli kuitenkin yhä shokissa, peloissaan ja huolissaan pojan puolesta.

Vau, olipas jännittävä osa! Pelkoja saatiin lukea velhojen kasvoilta ja miten monet järkyttyivät kamalasti tästä tapahtumasta. Odotan innolla myös seuraavaa jatkoa, näin jännittävään kohtaan kun se jäi. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: sukkula - 30.12.2010 13:20:01

Vaikken yleensä Luihusista perustakaan, niin tämä on niin hyvin kirjoitettu, että tästä on pakko tykätä. Jokainen merkintä tihkuu (tukahdutettuja) tunteita ja puhdasveristen naisten elämän kuvailu on todella onnistunutta. Ihmisten kylmä itsehillintä tekee tästä mielenkiintoisen ja nuo Daphnen treffit, ei luoja!

Rakastan tätä todella, mutta tavallaan minun on vaikea sopeutua siihen että astoriaa on niin epävarma itsestään, kun itseeni ei osu mikään iva. No, olkoon, tämä on kuitenkin loistava.

<3 sukka

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 21
Kirjoitti: Belsissa - 30.12.2010 14:18:18

Odoshi: Minun olisi ehkä pitänyt kertoa enemmän sotatilanteesta, mutta olen aina pitänyt Greengrasseja neutraaleina, puhdasverisyysoppia kannattavina, mutta näennäisesti puoluettomina. Minun olisi kuitenkin pitänyt kertoa muiden väsymyksestä, kuolemista ja katoamisista. Siitä varmasti johtuu, ettet osannut ennakoida mitään.

Lavinia: Joo-o, oikeassahan sinä olet. Juttu nyt vaan on niin, että itsekin unohdin koko Tylypahkan taistelun innostuttuani päättäjäistansseista, joita nyt tuskin tullaan pitämäänkään. :D Ai, ai, olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota asiaan.

Mutta mukavaa kuulla, että olen mielestäsi onnistunut luomaan sopivan tunnelman evakuointitilanteeseen. :)

Audrina: Mukavaa, että olit pitänyt uudesta osasta! On aina mukavaa saada positiivista palautetta! :)

NeitiMusta: Voisin tosiaan kirjoittaa pidempiäkin osia, mutta totuus on, ettei aikani yksinkertaisesti riitä. Nämä pienet osat ovat sellasia mukavia välipaloja kirjoittajalle itselleenkin ja pitävät yllä mielenterveyttäni ollessani hulluuden partaalla muiden moniosaisteni kanssa. :D

Hienoa, että pidit!

Upsila: Kiitos runsaasta kommentistasi! Toivottavasti tämäkin osa on mielestäsi onnistunut! :)

ReginaRiddle: Eihän sinun kommenttisi suinkaan ollut huono! :)

Minä olen aina ajatellut, että tyttö on neutraali kannaltaan. Vaikka hän tavallaan kyllä kannattaa perheensä kanssa puhdasverisyysaatetta, ei hän kuitenkaan ole sen kanssa mikään kiihkoilija. Tytölle tärkeintä on vain, että hän saa elää elämänsä rauhassa tärkeimpiensä kanssa, ei suinkaan se, kuka siellä taikaministerin palilla istuskelee.
Ja tuosta luihuisten "juorukerhosta", eihän se Astoria koskaan ole kuulunut varsinaisesti Dracon, Pansyn, Daphnen ja muiden pikku jengiin, mutta kyllä hän on varmasti jotakin Daphnelta saanut kuulla. Sen takia ficissä esiintyy joitakin tiedonmuruja, kuten Astorian maininta Dracon Pimeän piirrosta tässä luvussa, mutta hän ei kuitenkaan ole perillä aivan kaikesta. :)

sukkula: Mukavaa, että olen saanut sinut piipahtamaan täällä "dark side":llä! :D Hienoa, että olet pitänyt tekstistäni, varsinkin kun tämä ei ole niitä tyypillisimpiä lukemiasi tekstejä.

Saattaahan se Astoria vaikka saada hieman itseluottamusta ficin myötä, ei sitä tiedä! ;)

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 22 - Lasku tuntemattomaan
04.05.1998

Se on vihdoinkin ohitse. Pimeyden lordi on kuollut.

Olen niin iloinen, ettei minun tarvitse enää pelätä kenenkään puolesta! Draco on kunnossa, mutta jotkut tupalaisemme ovat saaneet surmansa. Crabbe. Olen hieman surullinen hänen puolestaan, mutten voi väittää olevani murtunut. Muuten en tiedä, mitä ajatella tilanteesta. Vaikka perheessämme kannatetaankin puhdasverisyysoppia, ei meistä kukaan ole puhunut julkisesti Pimeyden lordin puolesta, saati sitten kuulunut kuolonsyöjiin. Uskoakseni elämämme ei siis suuremmin muutu.  Malfoyt voivat olla erilaisessa asemassa.

Koulumme oppilaat ja henkilökunta kokoontuivat suuressa salissa tänään. Kuolleista jaettiin viralliset listat ja pidettiin muistotilaisuus. Osa meistä itki vuolaasti, minä heidän joukossaan. Jotkut eivät kyenneet edes siihen, kuten George Weasley-parka. En tunne poikaa juuri ollenkaan, mutta muistan olleeni ensimmäisillä luokilla heidän kouluaikanaan. Kukaan tuvastamme ei sitä ikinä myöntänyt, mutta oikeastaan he olivat aika hauskoja. Nyt Fred on kuollut ja George vain raunio itsestään. Minun käy häntä sääliksi. Sitä on kuitenkin parempi olla sanomatta kellekään, sillä äitini varmaan sulkisi minut torniin ikuisiksi ajoiksi, jos ajattelisi minun tuntevan minkäänlaista myötätuntoa verenpettureita kohtaa

Myös Kalkaros on kuollut. Minua surettaa kamalasti hänen puolestaan. Professori oli aina niin reilu minulle ja omalla tavallaan hyvin mukava mies, joka huomioi tällaisen mitättömyydenkin välittämättä syrjäytymisestäni ja epäsosiaalisuudestani. Monet opettajat leikkivät, ettei sellaisia oppilaita ole olemassakaan, mutta hän ei koskaan tehnyt niin. Daphnekin on miehen kuoleman johdosta sangen murtunut ja kertoo nyt innokkaasti jokaiselle kuuntelemaan suostuvalle, kuinka Kalkaros oli hänen ensimmäisen Tylypahkan vuotensa suuri ihastus. En oikein jaksaisi enää hänen huomionhakuista käytöstään, vaikka se onkin pahasti sanottu.

Tapasin myös Dracon, joka yllätyksekseni istui yksin, täysin hiljaa, eristyksissä muista tupalaisistamme. Kukaan ei pyytänyt häntä luokseen, eikä hän tuppautunut muiden tykö. Tiesin alusta asti miksi. Malfoyt olivat menettäneet asemansa ja joutuisivat mahdollisesti Azkabaniin. He olivat viimeksi onnistuneet puhumaan itsensä tilanteesta, mutta nyt todisteita olisi liikaa. Valitettavasti myös Dracon kädessä komeilee piirto. Hän näytti sen minulle itse. Valitettavasti hänen puheensa eivät siis koskaan olleetkaan pelkkää elvistelyä.

Poika oli hyvin yllättynyt saapumisestani. En kuitenkaan ruvennut suuremmin selittelemään läsnäoloani, vaan yksinkertaisesti kysyin hänen kuulumisiaan. Draco vastasi, että hänen on turha valehdella kaiken olevan hyvin. Minä taas tein jotakin, mitä en olisi uskonut äkkiä tekeväni. Tartuin häntä kädestä.

Nuorempi Malfoy yllättyi eleestäni melkein yhtä paljon kuin minä itse. Hän ei kuitenkaan työntänyt kättäni pois. Itse asiassa minusta tuntuu, että Draco oli kaivannut sellaista kosketusta, ei liian tungettelevaa kuten halaus, mutta kuitenkin jotakin. Todistetta siitä, että joku välittää edes hieman.

En tiedä mitä kummaa olen viimeisten kuukausien aikana ajatellut, mutta vasta tänään minä huomasin, kuinka väsynyt ja kamalassa kunnossa hän on. Poika oli laihtunut enemmän kuin on terveellistä, hänen ihonsa oli muuttunut entistäkin kalpeammaksi ja silmien alle oli ilmestynyt tummat varjot. Dracon olemus on muuttunut täysin siitä entisestä kopeasta – nykyisin tupamme kruunaamaton prinssi kävelee katse suunnattuna lattiaan.

Hän kertoi minulle paljon viime kuukausista, kaikesta siitä kärsimyksestä ja pelosta mikä hänen tielleen oli saapunut Pimeyden Lordin nousun myötä. Draco oli pelännyt perheensä ja itsensä puolesta kaiken aikansa, eikä kyennyt saamaan ahdistukselta rauhaa edes öisin. Hän on itkenyt – itkenyt paljon, mitä minun on totta puhuakseni hyvin vaikea kuvitella. No, en olisi myöskään uskonut viileän tupatoverini koskaan avautuvan minulle sillä lailla, mutta toisin kävi. Tilanteen huomioon ottaen en kyllä ihmettele sitä ollenkaan, sillä Draco tarvitsee nyt kuuntelijaa, eikä hänellä ole ketään muuta. Hänen vanhempansakaan eivät pojan sanojen mukaan suostu puhumaan asiasta. Heillä on liikaa omia haavoja paranneltavina.

En ymmärtänyt, miksi kukaan muu ei tullut hänen luokseen, kukaan hänen ystävistään. Ei Nott, ei Zabini, ei Pansy, ei Goyle… Kaikki muut istuvat siistinä rykelmänä toisessa päässä tupapöytää. Kuinka he saattavat olla niin kovin julmia, että hylkäävät Dracon tällaisena hetkenä? Sellaisiako tosiystävät ovat?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 22
Kirjoitti: sukkula - 30.12.2010 15:03:25

Oi, tää on ihana ja tuo kivasti esille Astorian parhaat piirteet. Ja se, että hän noin meni Dracon luokse ja lohdutti, oli aivan ihana kohta ja varsinkin se käteen-tarttumisjuttu. Tää oli vähän surullisempi kuin nuo toiset, mut toisaalta tässä oli enemmän tietynlaista herkkyyttä ja pehmeyttä. Edelleen, todella hyvin kirjotettu.

<3 sukka.

//Luin tän just sen jälkeen kun kirjotin ääliöhuumoriyhteisficciä, ja silti vakavoiduin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 22
Kirjoitti: NeitiMusta - 30.12.2010 15:17:50

Oi.. Draco parka. :( Mua alko ihan sikana käymään sitä sääliksi. Tietysti on toisaalta vaikee kuvitella platinablondiprinssin oikeesti itkevän, mutta tilanne on kuitenki sille selvästi vaikee. Sen täytyy kuitenkin ajatella sen perhettä, ja tietysti herraa itseään. Olin kuitenkin ilonen, että Astoria meni Dracon luokse, vaikkei ne nyt kauhean hyvin tunnekaan. Koska kyllä kai sen näkee kauas, jos toinen on ihan muuttunu siitä komeasta ja ylimielisestä prinssistä, melkein haamuksi.

Tykkäsin myös siitä, että mainitsit just sen, että Astorian käy sääliksi Georgea, nyt kun Fred on kuollut. Tykkäsin myös tähän aiheeseen liittyen siitä kohdasta, että jopa kylmät Luihuiset pitää näitä Rohkelikko tuvan naurattajia hauskoina. Mutta tietenkään sen asian myöntäminen ei sovi puhdasverisille. Ja vähän sama juttu Kalkaroksen kanssa. Tykkäsin siitä, että otit sen kuoleman tähän mukaan. Eh.. en oo koskaan erityisemmin pitänyt Severuksesta, mutta nyt pikku hiljaa siitä on tulossa ihan siedettävä henkilö. Ja mua käy sääliksi, että senkin piti kuolla. Järkyttävää oli kuitenkin se, että vanhempi Greengrassin sisaruksista ei selvästikään ymmärrä, että sen kannattaisi tukkia suunsa.. Onhan sen nyt vähän typerää ruveta hakemaan huomiota tollasella höpötyksellä, varsinkin kun muut just sureen niiden kuolleita ystäviä/sisaruksia/tuttuja.

Mutta, pidin edelleenkin ja tulin kommentoimaan. :D
NeitiMusta. :D 
 (oon ilonen, että sain näinkin "viisaalta" kuulostavan kommentin aikaseks.. :D )

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 22
Kirjoitti: Glorisablet - 31.12.2010 15:32:45

Viisas velhoperhe tai -suku ei liittynyt pimeän lordin puolelle, vaan vannoi pelkän etäisen uskollisuudenvalan kuten Greengrassit. Niin pääsi helpoimmalla joutumatta kestämään pimeän piirron mukana tulevia huonoja puolia. (Voldemortin kukistumisen aikoihin puhdasverisyyttä ihailtiin entiseen malliin, mutta yksi aikakausi oli päättymässä. Puhdasveriset suvut olivat heikentyneet, niiden jäsenmäärä huvennut ja sisäsiittoisuus tehnyt hallaa geeniperimälle. Ennen pitkää olisi pakko naida joko ulkomaalaista, puhdasta verta tai puoliverinen, jotta suku säilyisi ja alkaisi kukoistaa.)

Astorian suremisreaktio ei ollut teennäistä kaikkien rakastamista. Raa’at tapahtumat ja odottamattomat kuolemat saavat ihmeen helposti itkemään – etenkin nuoren vainajan tapauksessa. Alle kaksikymmentävuotialla olisi ollut paljon koettavana ja alle neljäkymmentävuotiaallakin päiviä.

Pansy oli kinuamassa rouva Draco Malfoyksi, kunnes sellaiseksi ei kannattanut enää haluta. Eihän neiti Parkinson voi naida asemansa menettänyttä aatelisnuorukaista, ettei häntä alettaisi katsoa kieroon. Nauraa typerän naimakaupan tehneelle hupakolle. ”Ystävätkin” välttelivät nuorempaa Malfoyta ja syyt huokuivat tekstistä. Dracon herkempi puoli tuli esiin paljastaen yksinäisen nuorukaisen, jolla ei ollut koskaan ollut yhtään todellista ystävää vaan pelkkiä hyötysuhteita, ihailija ja ihailijattaria lainaamassa valoa. Niin kuin kuu auringolta.

Hyvänä ja laupiaana sieluna nuorempi Greengrass ei ole keskittynyt Dracon vamppaamiseen hyötyen toisen heikkoudesta ja särpäleisestä elämästä. Sen takia hän ei välttämättä huomaa hyväksi kuuntelijaksi ryhdyttyään erästä seikkaa. Toiveensa täyttävää seikkaa. ;) Astoria on kuin edesmennyt Walesin prinsessa Diana; yltäkylläisestä elämästään ja statuksestaan huolimatta hänellä on sydän paikallaan.

Jatkoa kiitos.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 22
Kirjoitti: Upsila - 31.12.2010 17:07:26

Taistelussa moni saivat surmansa ja Astoriakin tunsi pistoksen sydämessään - tyttö toisin saa kyllä huokaista helpotuksesta siinä, että hänen perheensä ei kuulunut virallisesti pimeyden lordin pimeällä puolella, joten he säästyivät ainakin Azkabanilta ja taikasauvojen kirouksilta. Tässä tuli hyvin muuten se ilmi, että luihuisetkin osasivat surra avoimesti ja eivät olleet aivan kaikki keppostelevia kivisydämisiä, vaikka jotkut muut tupalaiset taatusti ovat saaneet kuvan siitä luihuisista. Esimerkiksi Daphne myönsi olevansa aivan surullinen Kalkaroksen kuoltua ja kerkesi jopa kertoa avoimesti olleensa ihastunut opettajaankin niille, jotka jaksasivat kuunnella neitoa. Pikkusisar alkoi toisin nyt kyllästyä isosisarensa jatkuvaan huomion kerjäykseen; häntäkin suretti Kalkaron ja kaikki kuolleet, joilla olisi ollut varmasti loistava tulevaisuus edessään.

Dracoa kävi tosiaan vähän sääliksi. Tämä lähinnä vetäytyi syrjään muilta katseilta ja entinen kaveriporukkakin ei kiinittänyt häneen kummempaa huomiota enää - tosiystäviksi heitä ei voi kyllä kutsua. Astorian sydän oli onneksi kuitenkin lämmin ja paikallaan ja hän halusi lohduttaa parhaansa mukaan hieman murtunutta poikaa, joka oli kärsinyt hyvin paljon tästä kaikista. Vaikea tietenkin oli kuvitella hänet itkemässä paljon, mutta huonoina aikoina ei niitä voinut estääkkään. Poika on kärsinyt vain niin paljon kaikista, joten Astorian tarttuma käsi ja lohtu oli varmasti hyvä hänelle.

Tykkäsin kovasti tästäkin osasta, kerrottiin hyvin surun tunteista ja kärsimyksestä, jota odotetaan lipuvan ohi aikanaan. Pimeyden lordi kun oli kuollut eikä kenenkään puolesta tarvinnut pelätä enää niin pahasti. Kiitos hienosta osasta, toivottavasti jatkoa tulee pian!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 22
Kirjoitti: Belsissa - 03.01.2011 20:10:17

sukkula: Olen iloinen, että tykkäsit!

NeitiMusta: Daphnella on ehkä vähän omanlaisensa keinot surra, mutta jokainen tavallaan. Hän ei ehkä ymmärrä hienotunteisuuden päälle, mutta paha on mennä tuomitsemaan kenenkään käytöstä tuossa tilanteessa. Kiva kuulla, että pidit tästäkin osasta!

Lavinia: Toisin kuin Pansy, Astoria tosiaan välittää Dracon kuulumisista edelleenkin. Itse olen aina ajatellut, että ensimmäinen ihastui ennemminkin pojan asemaan kuin mihinkään muuhun tässä - tai ehkä korkeintaan ulkonäköön. Voi olla, että tytön antama tuki on hänen edukseen vielä jossakin vaiheessa. Parivaljakon tulevaisuus tiedetään päällisin puolin, mutta saa nähdä miten se pohjimmiltaan alkaa kehittymään ja missä vaiheessa. ;)

Upsila: Minua ärsyttää tuo kyseinen kuva kyseisestä tuvasta. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä luihuiset siis voi millään olla kaikki toistensakaltaisia klooneja. Hyvä, että olen tehnyt selväksi, etten itse ajattele mitään tuon yleistyksen kaltaista. :D

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 23 - Krokotiilin kyyneliä hautakukissa
08.05.1998

Viime merkinnästäni on kulunut jo jonkin aikaa, mutta se johtuu suurelta osin järkyttävästä stressistä, joka harteilleni on laskettu. Äiti on järjestämässä hyväntekeväisyystanssiaisia sodassa kärsineiden hyväksi ja meillä on mennyt monta päivää kaiken maailman pitopalveluiden, musikanttien, ompelijoiden ynnä muiden tavoittelemiseen. Suunniteltu päivämäärä on vasta kuukauden päässä, mutta äiti haluaa välttämättä varata kaiken mahdollisimman nopeasti, ettei joku toinen rouva onnistu viemään parhaita paloja hänen nenänsä edestä.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä olen joutunut käymään täysin tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Näin, koska äiti haluaa osoittaa kunnioittavansa mahdollisimman monien muistoa. Kaksi päivää sitten vierailimme hänen entisen tupatoverinsa tyttären hautajaisissa. Mikä siitä teki kovin nolostuttavaa, oli, että äiti ei edes muistanut kyseisen naisen nimeä! En voi kuin ihmetellä hänen tarkoitusperiään. Huomenna olisi edessä Severus Kalkaroksen muistotilaisuus ja minä toivon vilpittömästi, ettei äiti pidä sitä vain yhtenä tilaisuutena pönkittää omaa imagoaan esimerkillisenä ihmisenä.

Olen kuullut Dracostakin, sillä hän lähetti minulle postia. Voisin kertoa, mitä hän kirjoitti, mutta yksinkertaisempaa on liimata kirje tähän.

Hyvä Astoria,

olen vilpittömästi iloinen, että tulit keskustelemaan kanssani sen järkyttävän päivän jälkeen. Oli hyvin miellyttävää saada puhua jonkun kanssa, jota kuulumiseni todella kiinnostavat. (Ei sen puoleen, että kukaan enää jaksaisi teeskennelläkään niistä välittävänsä.)

Olet varmaankin päässyt viettämään aikaistettua kesälomaa perheesi pariin. Yllätyksekseni olen itsekin saanut mahdollisuuden viettää vielä hetken kotonani, sillä ministeriö on sijoittanut perheeni tänne odottamaan oikeudenkäyntiä. Ryhmä auroreita vartioi kartanoa, enkä ole siitä mitenkään hirvittävän innoissani, vaikka odotinkin Azkabanin saastaista selliä jo heti näin alkuun.

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta tahtoisin pyytää sinua käymään luonani. Ymmärrät varmasti, että saatan joutua moneksi vuodeksi Azkabaniin ja sen tähden tahtoisin nähdä vielä jonkun ystäväni ulkomaailmasta. Enää minulla ei ole kuin sinut, vaikkemme suuremmin ehtineetkään tehdä tuttavuutta ennen näitä valitettavia tapahtumia. Olen jo ehdottanut käyntiäsi eräälle hieman ymmärtäväisemmälle aurorille. Hän vakuutti, että voimme ottaa vastaan vieraita, mutta luulen sinun joutuvan jonkinlaiseen turvatarkastukseen ennen sitä. Älä siis ota mukaasi mitään, mistä voisi kertyä meille kummalekaan haittaa.

Toivottavasti näemme pian,

Draco


Minun käy sääliksi poikaa, vaikka olenkin helpottunut, ettei häntä suljettu Azkabaniin. Siitä huolimatta tällainen kohtelu Dracoa kohtaan on väärin. Olisiko vain 17-vuotiaan koulupojan todella pitänyt osata pistää kampoihin Pimeyden lordille? Kuinka kukaan voi odottaa mitään sellaista? Valitettavasti poika kuitenkin voidaan tuomita teoistaan, sillä oikeus ei katso ikää. Niinpä nuori Malfoy odottaa oikeudenkäyntiään muun perheensä kanssa. Mitään tähdellistä tietoa en varmaankaan saa heidän kohtelustaan ennen vierailuani, sillä kaikki kirjeet tarkastetaan. Voin kyllä kuvitella, mitä katkeroituneet aurorit saattavat perivihollisensa lähimmille palvelijoille tehdä…

Kuten Draco mainitsikin, kesälomamme piteni melkoisesti. Lukuvuoden ennenaikaista päättymistä perusteltiin muun muassa korjaustöillä ja suruajalla. Kyllähän sen ymmärtää, sillä olisihan todella outoa palata näin pian Tylypahkaan, kun sieltä puuttuu monia kymmeniä oppilaita. Minustakin, jolta ei ole ketään läheistä kuollut, tuntuisi kovin väärältä palata opiskelemaan näin nopeasti kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 23
Kirjoitti: misstm - 04.01.2011 08:04:06

Tämä on ihan uskomattoman hieno ficci. Täytyy varoittaa näin alkuun, ettei tästä kommentista tule mitenkään järkevä, sillä luin kaikki osat putkeen innoissani ja tulin vain kertomaan, että pidän tästä. Astorian hahmo on uskottava ja luo kivan vastapainon omille mielikuvilleni perinteisistä luihuistytöistä, joita tässä ficissä edustaa esimerkiksi Pansy. Tapahtumat etenevät luontevasti ja kuten joku jo aiemmin totesikin, on ihanaa, että Draco ja Astoria ihastuvat juttelemalla. Myös koko ficin idea tuntuu ainakin miusta omaperäiseltä, sillä en ole törmännyt tällaisiin päiväkirjatarinoihin melkein ollenkaan missään (ellei jotain lapsuuden Bert-innostusta lasketa ja miksi ihmeessä mie alan tarinoimaan Bertin päiväkirjoista, jotka on suorastaan naurettavan kliseisiä ja yksinkertaisia tähän verrattuna). Jatkoa odottelen.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 23
Kirjoitti: Glorisablet - 04.01.2011 19:43:09

Ensin velhomaailman valtasi pimeyden lordi, sitten jälleenrakennusvimma. Pahimpia jälleenrakentajia olivat ehdottomasti rouva Greengrassit kaltaiset seurapiirirouvat. Osallistutaan puolituttujen tyttärien hautajaisiin. Sodassa menehtyneiden muistoa ollaan kunnioittavinaan imagon kohentamiseksi. Astoria äiti haluaa tulla tunnetuksi rouva Greengrassina, seurapiirien empaattisena hyväntekijänä, joka kantaa ensimmäisten joukossa kortensa kekoon velhoyhteisön jälleenrakennuksen hyväksi. Tuttavat uskoivat helposti aatelisrouvan harjouttavan hyväntekeväisyyttä silkasta jalomielisyydestä, mutta nuorempi tytär tiesi tämän vuodattavan korkeintaan tekokyyneliä. Tekopyhäksi heittäytynyt äiti ei ole Astorian mielestä yhtään parempi, eikä hän tuntisi niin suurta myötähäpeää, mikäli äidillä olisi ”ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka jotkut vaihtoivat hiippakuntaa” -asenne. :D

Dracon kirje sopi osaan kuin nakutettu; kirjeet ovat muutenkin oivallinen lisä mihin tahansa moniosaiseen, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin näkökulmiin ja sitä tehostavaan kielenkäyttöön. Draculakin rakentui pitkälti henkilöiden kirjeenvaihdosta. Nuoriherra Malfoy voisi kynäillä paljon kirjeitä riippuen siitä kuinka kauan hänen perheensä on sijoitettuna kotiinsa tutkintavankeuteen. Huuhkaja kuljettaa mielialan kuulumisten muodossa, koipeensa sidottuun pergamenttiin kirjoitettuna.

Hyvä osa päättyy aina liian aikaisin, päiväkirjat tavallistakin aikaisemmin. Vieroitusoireisiin uutta lukua, ystäväiseni. ;) Ehkä osallistutaan tekopyhyyden kunniaksi valmisteltuihin tanssiaisiin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 23
Kirjoitti: sukkula - 05.01.2011 11:01:02

Taas ihana osa, johon rakastuin heti. Ja Dracon kirje oli kiva lisä, kun se jotenkin teki Dracosta vielä aidomman. Ei nyt irtoa miitn ärkevää, mutta mahtava oli.

<3 sukka

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 23
Kirjoitti: Nelxis - 05.01.2011 11:24:39

Minä olen aloittanut tämän ficin lukemisen noin kymmenen kertaaa, mutta nyt pääsin kakkossivua pidemmälle. Pidän kirjoitustyylistäsi, ja Astorian ajatukset käyvät tässä selkeiksi, toisin kuin monissa muissa päiväkirjaficeissä, joissa painotetaan enemmänkin tapahtumia. Pidin tuosta viimeisimmästä osasta, ja odotan innolla jatkoa.

Nelxis

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 23
Kirjoitti: Belsissa - 16.01.2011 21:43:11

misstm: Minusta kommenttisi oli järkevä!
Joo Astorian ei ole ihan perustapaus, mutta eiväthän kaikki luihuistytöt ihan samanlaisia voi olla. :) Ihanaa, että pidät tätä hyvänä ja omaperäisenä ficcinä!

Lavinia: Joo-o. Näinhän se menee. Jotenkin minä en voi uskoa, että kaikki seurapiirirouvat olisivat entiselle aatteelleen uskollisia, vaan yksinkertaisesti loikkaisivat. Arvomaailma kääntyykin yhtäkkiä ylösalaisin ja sodan aikaista teurastusta pidetään hirvittävänä huolimatta siitä, olivatko kuolleet vereltään puhtaita. Mihin tahansa ollaan valmiita, kunhan asema säilyy.

Kirjeitä voin luvata ficciin vielä pari lisää! :)

sukkula: Mukavaa kuulla, että pidit! :)

Nelxis: Kiva kuulla, että pääsit tällä kertaa lukemisessa pidemmälle! Painotan tosiaan ehkä enemmän ajatuksia kuin tapahtumia,  sillä Astoriaa ei hahmona tunneta hyvin ja haluan tuoda esille mahdollisimman selvän, oman kuvani tytöstä.

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 24 - Avautuvia maailmoja
11.05.1998

Kävin Dracon luona kartanossa. Suoraan sanottuna minua kuvotti nähdä, mihin kuntoon vartijat olivat paikan pistäneet. Monet perhettä vahtivista auroreista eivät kunnioita arvokasta rakennusta, sen kalusteita ja omistajia lainkaan. Hienoihin antiikkisohviin oli tumpattu tupakoita ja savukkeenjämät tiputettu lattialle. Ruoanjämiä löytyy sieltä täältä, sillä porsaat eivät välitä missä tai miten syövät. Toki osa auroreista osasi käyttäytyä asiallisesti, mutta muutamat olivat täysin sivistymättömiä. Sekin tapaus, joka johdatti minut Dracon luokse käyttäytyi kuin mikäkin. Minuakin hän kutsui ”blondiksi typykäksi” vaivautumatta edes kysymään nimeäni!

En jaksa vaivata päätäni moisella tapauksella, joten siirryn hieman tärkeämpiin asioihin. Draco ei voinut ollenkaan hyvin. Hän näytti kamalalta. Poika ei selvästikään ollut saanut nukutuksi ollenkaan, sillä kasvot olivat täysin kalpeat lukuun ottamatta tummia varjoja silmien alla. Myös olemus oli täysin erilainen kuin ennen, enkä voi väittää hänen näyttäneen lainkaan komealta. En ehkä ymmärtänyt sitä ennen, mutta pojasta puoleensavetävän teki lähinnä hänen ylväs ryhtinsä ja karisma, joka tuntui kuihtuneen olemattomiin.

Luihuisprinssi oli silti saanut osan ylpeydestään takaisin, sillä näytti häpeävän, ehkä suorastaan katuvan, että oli ylipäänsä avautunut minulle huolistaan. Nuori Malfoy yritti kovastikin peitellä kärsimystään hokemalla järjestävänsä vielä kaiken entiselleen. Siihen en tosin uskonut minä, enkä usko, että loppujen lopuksi hänkään. Lucius Malfoyn nimeä Draco ei onneksi maininnut asioiden korjaantumisen yhteydessä kertaakaan. Daphne sanoi minulle joskus, että hän on täysin sokea isänsä virheille. Nyt poika näyttää onneksi ymmärtäneen tämän suosion laskeneen. Ehkä auroreiden kohtelu on saanut Dracon tajuamaan, että korkeinkin valta on katoavaista.

Vaikka Draco olikin nyt sulkeutuneempi, hän sanoi haluavansa minun tulevan käymään uudelleen. Poika näyttäisi tahtovan keskustella kanssani aivan arkipäiväisistä asioista, ei kamalasta kohtalostaan, saati Pimeyden Lordin tappiosta. Juttelimme lähinnä opettajista, koulusta, musiikista ja jonkin verran myös kirjallisuudesta. Oli kuin maailmassa ei olisi ollut muita kuin me ja nuo pienet puheenaiheet, sillä Draco halusi sulkea julman ulkomaailman tyystin pois siitä hetkestä. Se oli tavallaan kovin surullista, mutta samalla minä nautin siitä. Oli sydäntä lämmittävää, miten joku halusi keskittyä vain minuun ja mielipiteisiini niin hartaasti kuin hän.

Tutustuin tietenkin myös Dracon vanhempiin. Minua totta puhuen hieman pelottaa vanhemman viileä ja kaikenkestävä luonne. Tuntui kuin koko tilanne ei vaikuttaisi häneen muuten kuin korkeintaan pienenä unenpuutteena. Mies on paljon vahvempi kuin Draco, johon pelkoni ydin kiteytyykin. Epäilen, että hän on turhan ankara pojalle. Draco ei voi 17-vuotiaana kestää kaikkea kuin Luciuksen ikäinen, elämää nähnyt mies, mutta mies tuntuu olettavan jotain aivan muuta, joka näkyy isän ja pojan katseiden vaihdossa, sekä hänen tavassaan puhua Dracolle.

Narcissa Malfoy taas oli kovin herttainen, vaikka hänen perheensä tilanne näytti stressaavan häntäkin kovin. Dracon kohtelun suhteen hän on kuin Luciuksen vastakohta - paapoo poikaa liiallisuuksiin asti. Ehkä se toisaalta tekee Dracolle hyvääkin hänen kamalassa asemassaan. Rouva Malfoy myös lähetti äidilleni terveisiä, joka oli hyvin kauniisti tehty. Valitettavasti äitini ei vain suhtautunut siihen oikein, vaan ainoastaan tuhahti. Moinen ele sai minut raivon valtaan, etkä saata uskoa mitä sanoin hänelle! Sanoin, että Narcissa Malfoy on häntä monta kertaa hyväsydämisempi ihminen ja että äidin pitäisi olla kiitollinen, että nainen vaivautuu edes mainitsemaan häntä nimeltä!

Tietenkin äiti kielsi minulta tapaamiset Dracon kanssa moisen käytöksen takia. Minusta tosin tuntuu, että saatan tällä kertaa olla hieman tottelematon tytär.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 24
Kirjoitti: Glorisablet - 17.01.2011 18:57:32

Kiitoksia kulisseja laskeneesta kartanovierailuista sinulle ja Malfoyn perheelle. Siellä tekikin mieli visiteerata, sillä tiesi vierailun toteutuksen miellyttävän. :P

Niinpä, rupusakin kaarti eli aurorijoukkio saa ihan yhtä pahaa tuhoa aikaa kuin kuolonsyöjäpataljoona. Ellei pahempaakin käyttäessään kalliita antiikkisohvia tuhkakuppina, kalusteita joiden arvo lähentelee aurorin parin kuukauden palkkaa. Sivistymättömiä porsaita eikä sellaisia kaivata hienoon taloon.

Draco-parka ei saanut nukuttua. Voi, voi. Stressi valvottaa minuakin ja olenkin pyörinyt ja kääntyillyt liian usein sängyssä kellon tikittäessä yöpöydällä. Tik tak tik tak... Nuorempi Malfoy ei ole yhtä vahva ja maailmaa nähnyt kuin vanhempi painos, mutta Malfoylta on mahdotonta viedä jopa ylpeyden rippeitä.

On harvinaista että joku haluaa keskittyä tosissaan pelkästään juttutoverininsa ja tämän mielipiteisiin, sillä ihmiset ovat niin teennäisiä ja olevinaan että ovat vain keskittyvinään – Astorian tapaisen syrjityn henkilön tapauksessa. Siksi aatelisnuorukaisen huomio olikin sydäntä lämmittävää. Aitouden arvoa ei voi mitata karateissa niin kuin muuta kultaa.

Tutustuttiin kartanonherraan ja -rouvaan. Aiemmissa osissa Lucius ja Narcissa on vain mainittu, mutta ehkäpä heitä alkaa näkyä enemmän Dracon ja Astorian suhteen syvennyttyä koulutoveruudesta tosiystävyydeksi. Neiti Greengrass tutustui paremmin Narcissaan ja huomasi tämän olevan lämminsydäminen äiti, vaikka vallasnaisella onkin jääkuningattaren suojakuori. Luciuksestakin voi paljastua muitakin puolia kuin jäykkä arvokkuus ja liiallinen ankaruus. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 24
Kirjoitti: Belsissa - 22.02.2011 11:17:42

Lavinia: Minua on aina ärsyttänyt, miten kuolonsyöjät kuvataan julmiksi eläimiksi, kun taas kiltalaiset toimivat toki aina oikein ja hyväksyttävästi. Tämän typerän käsityksen halusin muuttaa ficissäni. Venäjän viimeisen tsaariperheen kohtelusta vallankumouksen aikana luettuani sain pikkuisen käsitystä siitä, millaista vankeus oman kodin sisällä voi olla.

Luciuksesta, Narcissasta ja Dracosta kuuluu varmasti lisää tulevien osien aikana!

Kiitos kommentistasi!

***

Part 25 - Näyttämötaidetta
13.05.1998

Tracey Davis pyysi minua kanssaan Qaino Vahvahquon jäätelöbaariin. Yllätyin todella, sillä yleensä tyttö on roikkunut Pansyn ihailijapiirissä jonkinlaisena mielistelijänpuolikkaana. Ei hän ole koskaan sanonut minulle montaakaan sanaa, ainoastaan nyrpistänyt nenäänsä ystäviensä tapaan kävellessään ohitseni. Sen vuoksi olin ensin aikeissa sanoa ei. Uteliaisuuteni kuitenkin voitti. Haluan ehdottomasti tietää, miksi hän tahtoo tavata minut. Ehkä tyttö on aikeissa vain onkia esiin uusia juoruja, mutta jotenkin en osaa uskoa sitä tällaisena hetkenä. Pansy voisi haluta aiheuttaakin lisää sekasortoa, mutta Tracey on aina ollut herkän oloinen tyttö, olkoonkin sitten koko koulun pahimman juorukerhon jäsen. Muistan edelleen miten katkerasti hän itki kuullessaan joutuvansa naimaan Harperin…

Vastasin siis kyllä, josta äitini on aivan innoissaan. ”Mahtavaa kuulla, että sinulla on ystäviä Astoria! Pelkäsin jo, että sinusta tulee joku erakoitunut kummajainen, jonka ainoita ystäviä ovat sellainen rupusakki kuten Malfoyt!” Minusta oli kamalaa kuulla tuollaista puhetta äitini suustaan, sillä se osoittaa miten kaksinaamainen hän on. Nainen vaihtaa suhtautumistaan yleisen mielipiteen mukaan ja pelkään, ettei hänessä ole enää ripaustakaan aitoutta jäljellä, jos on koskaan ollutkaan. Liian usein tuntuu kuin eläisin jonkinlaisessa jättimäisessä nukkekodissa, joka toimii idyllileikin näyttämönä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: sukkula - 22.02.2011 11:58:20

Oletetaan, että olen sen verran kehittynyt kommentoijana, että saan sanottua jotakin järkevää tästä ihanuudesta. Ensinnäkin, vaikka tämä osa oli aika lyhyt, se sallittakoon päiväkirjain nimissä. Tykkäsin taas vaihteeksi hirmuisesti, kun osaat kuvailla tunteita ja tehdä Astoriasta sellaisen omanlaatuisen pohtijan. Tämän ficin ja sen osien nimet ovat kaikki olleet niin sopivia, että huh, miten sä osaat?

Mjoo. Hmm. Tykkäsin todella sun kuvailusta tossa kohassa, kun Astoria selvitti äitinsä maailmaa. Tuo taitaa olla valitettavan totta puhdasverisissä perheissä, olen itse aina nähnyt heidät sellaisina. Mutta ehkäpä Astoria repäisee ja näyttää kaapin paikan ja tekemisen mallia yms. muulle velhoyhdyskunnalle ja saa Malfoyt poois suosta? No, se jääköön nähtäväksi.

Sitten tuo, missä Tracey Davis kutsuu Astorian jonnekkin. Se saa miettimään teon laatua. pahimmanlaatuinen kosto, muoti-ilmiö, arvonpönklitys vai oikeaa mielenkiintoa? Alkoi taas kiinnostaa ihan hirveästi saada seuraavaa osaa pöytään. No joo.

Eipä kyllä mitään kovin järkevää tullutkaan, mutta olkoot. Rakastin. Eikä ollut mitään, mistä antaa rakentavaa. Nyt ärsyttää kun en osaa kommata ikinä mitään hyvää. Olkoot.

<3 sukka

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Shazzer - 22.02.2011 15:23:35

Tämä on aivan ihana ja nyt vasta tulen kommentoimaan. Olen lukenut kaikki osat nyt peräjälkeen ja rakastunut Astoriaan tai oikeammin hänen luonteeseensa. Jatkoa odotellen :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Glorisablet - 22.02.2011 18:39:40

Uusi luku! Oi että. <3

Oli mahdollista että Tracey Davis halusi tavata Astorian onkiakseen juoruja, vaikka se vaikutti Ison-Britannian repaleisen ja harmaasävyisen tilanteen huomioiden kaukaahaetulta. Astorian saamassa vaikutelmassa herkästä tytöstä saattaisi pusertaa selitystä. Teineillä on paineita olla jotakin kuulumalla tiettyyn, ihailua keräävään ryhmään, joten ehkäpä Tracey on ajatellut selviävänsä helpommalla murrosiästä menemällä muiden mukana, esimerkiksi olemalla puhumatta Astorialle ja nyrpistämällä nuoremmalle neiti Greengrassille nenäänsä. Mielistelijänpuolikas voi janota hyvää kuuntelija kuten Dracokin tai tajunnut käyttäytyneensä tylysti, jonka takia tahtoo levittää lastalla virheisiinsä pakkelia.

Näyttämötaidetta-otsikon voinee liittä sekä Traceyn motiiveihin että rouva Greengrassiin. Etenkin Astorian ja Daphnen äitiin! Tämähän sanoo suureen ääneen olevansa tyytyväinen siitä että nuoremmalla tyttärellä on muitakin ystäviä kuin Malfoyn rupusakki. Ja äitirouvan käytös saa Astoria-neidon tuntemaan elävänsä jättimäisessä nukkekodissa, jonka komeljanttarina on noitarouva.

Minun mieleeni oli erityisesti juuri tuo viimeinen lause, jossa painotettiin hulppean kodin antavan kulissit teeskentelylle. Näpäytit rouva Greengrassia sekä tosielämän teeskentelijöitä, joiden laattamaiset rakennekynnetkin ovat omistajattariaan aidompia; tärkeintä on olla niin porvaria tehden lomamatkoja, ajellessa uudehkolla autolla ja niin edelleen. Näpäytys ainakin tuntuu ikään kuin sivallettaisiin viivoittimella.

Palaillaan. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Audrina - 26.02.2011 11:58:49

Viimeisimmän osan otsikko oli kyllä kaunis!

Pansyn ihailijapiiriin kuuluva Tracey Davis pyysi Astoriaa kanssaan Qaino Vahvahquon jäätelöbaariin. Astorian aiemmat kokemukset tytöstä ja ennakkoluulot olisivat halunneet sanoa ei hänelle, mutta uteliaisuus voitti. Toivotaan ettei Traceyn tarkoitus ole onkia uusia juoruja - kuuluhan hän juorukellokerhoonkin. Rouva Greengrass pelkäsi Astorian vetäytymistä kaikesta sosiaalisesta elämästä - siksi moinen riemu. Ei ole Astorialla helppoa kun oma äiti ei ole ollenkaan avarakatseinen. Tulevaisuus sen kertoo onko Traceyn aikomus onkia uusia juoruja, vai vaihtaa kuulumisia. (jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa kyllä toteutumattomalta)

 Kiitos viimeisimmästä luvusta! Jatkoa odotellaan (:

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Odo - 05.03.2011 23:58:27

Taas hienoja osia, tykkään tuosta tavasta miten tuot esille Malfoyden ahdinkoa ja aurorienkin huonoja puolia, etkä vain sitä, että kyseessä olisi jonkunsortin sankarit. Myös Astorian äidin kaksinaamaisuus todellakin alkaa olla entistäkin selkeämpi ja selkeä myös itse Astorialle. Mielenkiintoista sitten, kuinka tuo tyttö saattaa olla tottelematon tytär. Mitähän siitä seuraa, kun tyttö katoaa omille teilleen kartanolle? Myös Trayceyn tapaaminen, haluan tietää nopeasti siitäkin lisää. Monellakin tapaa mielessä pyörii useita vaihto-ehtoja, miksi hän halusi tavata Astorian, mutta toisaalta taas en keksi mitään. Jatkoa siis jälleen innolla odottaen. :)

Hieman tuli lyhyt ja kämäinen kommentti, mutta ei väsyneenä voi viksumpaan kyetäkään. XD

~Odd

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Nelxis - 06.03.2011 15:52:25

Mitä? Miksei kukaan kertonut, että tähän on tullut jatkoa? (Rakentava on jossain sängyn alla)

Tykkäsin

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 25
Kirjoitti: Belsissa - 14.03.2011 10:35:51

sukkula: Voi, sait minut melkein punastumaan. Kiitokset kehuistasi, ne piristivät hieman synkähköä päivää! Ihanaa, että joku on jaksanut perehtyä tekstiini kunnolla, vaikka tämä vastaus jääkin vähän köyhemmän puoleiseksi...

Shazzer: Tervetuloa, uusi lukija! Mhtavaa kuulla, että olet pitänyt ficistäni!

Lavinia: Sieltäpä tuli taas analysoivaa kommenttia! Kuten jo sukkulalle sanoin, on ihanaa huomata jonkun keskittyneen tekstiinsä oikein toden teolla.

Mukavaa huomata, että olit huomannut myös pienen kannanottoni. Suurimpaan osaan teksteistäni yritänkin sujauttaa jonkun epäkohdan, jota kritisoida. On hienoa, että näitä luetaan myös tuollaisia asioita silmälläpitäen eikä vain viihteen nälässä.

Audrina: Mukavaa kuulla, että pidit otsikosta ja nähtävästi itse luvustakin. Saa tosiaan nähdä, mihin suuntaan Traceyn ja Astorian suhde kehittyy. Ehkä juorukellokerhon edustajastakin löytyy uusia puolia, ehkä hänessäkin on ainesta ystävään...  tai sitten ei.

Odoshi: Hienoa kuulla, että pidit tavastani tuoda esille myös "pimeän puolen" ahdinkoa ja toisaalta "hyviksien" julmia puolia. Tosi elämäss ei sodissa ole hyvää tai pahaa puolta - miksi pitäisi olla Potter-maailmassakaan? On vain eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja molemminpuolista julmuutta.

ReginaRiddle: Olet odottanut kärsivällisesti ja voin luvata, että se palkitaan piakkoin. ;)

Nelxis: Haha, mukavaa kuulla että pidit!

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 26 - Kyyneleet naamion takana
16.05.1998

Tapaaminen Traceyn kanssa sujui yllättävän hyvin, vaikken vieläkään täysin ymmärrä hänen motiivejaan. En ole niitä parhaita ihmistuntijoita, mutta onneksi minulla on Daphne tulkkaamassa seurapiirielämän koukeroita ja paljastamassa naamiokasvoiset huijarit. Traceyn kohdalla ei kuitenkaan tuntunut olevan kyse ainakaan pelkästä juonittelusta, sillä hän puhui minulle suoraan perhe-elämänsä koukeroista ja vaikeuksista sopeutua uuteen tilanteeseen.

Daviesien perhe ei ole koskaan ollut niitä arvokkaimmassa asemassa olevia, vaan lähinnä itseään korkeampien siivillä eläviä.  Malfoyden arvostuksen laskettua he ovat alkaneet nuoleskella uusia mahtisukuja, Parkinsoneja ja muun muassa meitä, Greengrasseja. Itse en ole ollut edes tietoinen mokomasta asemasta, mutta myös Daphne vahvisti Traceyn puheet. Minä olen pysytellyt enimmäkseen omissa oloissani sodan jälkeen, jonka vuoksi olen välttynyt seurapiirielämän myllerrykseltä. Totuus on kuitenkin se, että siellä käydään ankaraa kamppailua sukujen valta-asemista. Moinen tieto ei ainakaan aja minua lähemmäksi typerää kukkoilua. Parempi vain pysyä piilossa jonkin aikaa.

Tilanteesta vaikean Traceylle tekee jatkuva stressaaminen. Hän joutuu huolehtimaan entistä tarkemmin omasta käytöksestään, oikeiden tuttavuuksien luomisesta, tärkeissä tilaisuuksissa esiintymisestä ja muista seurapiirielämän avaintekijöistä. Olin hieman kummastunut, miksi hän halusi puhua juuri minun kanssani näistä asioista. Miksei esimerkiksi Daphnen tai Pansyn? Mikä minussa oli sellaista, mikä houkuttaisi keskustelemaan?  Sisareni onneksi valaisi tätäkin asiaa hieman:

Daphne ja Pansy ovat aina olleet kuin kotonaan seurapiireissä. Heiltä oikeanlainen käytös on sujunut luonnostaan, mutta minulla sen sijaan on ollut usein vaikeuksia ymmärtää joitain tämänkaltaisen elämän hienouksia. Totta kai nautin varakkuudesta, arvostuksesta ja tanssiaisista, mutta sen sijaan mallityttönä esiintyminen, pakkoavioliitto ja muut varjopuolet eivät suuremmin innosta. Tracey on huomannut kyseisen seikan, minkä vuoksi hänen on helppo keskustella juuri minun kanssani. Muuan muassa Pansy saattaisi tuhahtaa tytön vuolaalle tilitykselle ja käskeä tämän kokoamaan itsensä, mutta minä taas osallistun keskusteluun kaikella myötätunnollani ja omilla kokemuksillani.

Daphne varoitti kuitenkin myös toisesta mahdollisesta motiivista: tytön tavoitteena voi olla myös siivelleni kipuaminen. Astoria Greengrassin parhaana ystävänä arvonnousu olisi taattu. Näin myös herra ja rouva Daviesin olisi helppo luoda tiiviimpi suhde minun vanhempiini. Minua ahdistaa ajatus tällaisesta hyväksikäytöstä, enkä välttämättä tahtoisi ajatella koko asiaa. Malfoyden ja muiden kuolonsyöjäsukujen väistyttyä Greengrassien taakaksi on kuitenkin tullut kantaa mahtisuvun titteliä, jolloin vastaavista paineista tulee arkipäivää. Aika näyttää, miten sopeudun uuteen tilanteeseen.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 26
Kirjoitti: NeitiMusta - 14.03.2011 16:07:57

Mä pyytelen täällä häntä koipien välissä taas anteeks, et on jääny kommentoimatta!

Hoidan tän kommentoinnin nyt niin hyvin kun pystyn :) Astoria on selvästi vähän tälläinen ulkopuolinen seurapiirineiti. Vaikka hän osallistuukin kaikkiin eliittisukujen taidonnäytteisiin, se ei ole selvästikään ihan perillä kaikista säännöistä, joita siellä harjoitetaan. Toisen siivellä tärkeäksi nousu ja häpeilemätön hyväksikäyttä on melko normaalia. Toivottavasti Tracy nyt kuitenkin voisi olla Astorialle edes mukava. :)

Tää on kyllä vaan niin mahtava, ja vaikka välillä en muistakaan kommentoida, oon täällä sitä aina lukemassa. :) Toivottavasti Astoria ei kuuntele sen äidin neuvoja, vaan pysyy Dracon ystävänä, vaikkakaan nuoriherra Malfoy ei kuulukaan enää seurapiirien "eliittiin".

NeitiMusta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 26
Kirjoitti: Glorisablet - 15.03.2011 18:16:52

Loistava juttu että ehdit kirjoittamaan kaikilta koulukiireiltä ja muilta uuden osan. Ehdinkin ikävöidä päivityksiäsi. :)

Isosisko tulee varmasti olemaan ainakin painonsa arvoinen kullassa Astorian astuessa naimaikäisenä aatelisneitona seurapiirien avioliittomarkkinoiden kohteeksi. Astoria ainakin erottaa pyrkyrit ja valeystävät oikeaa ystävyyttä haluavista ihmisistä, mikä on tarpeen Greengrassien noustua hierarkian huipulle ylimmäksi mahtisuvuksi.

Ihailen paljon Astorian asennetta. Omissa oloissaan pysyttelyä, joka kertoo siitä ettei tarvitse kuulua tai edes hakeutua arvostettuun ryhmään ollakseen jotain ja saadakseen satelevaa arvostusta osakseen.

Missään vaiheessa en epäillytkään Traceyn tavoitteena olleen pelkästään nuoremman neiti Greengrassin siivellä ratsastamisen, ja siitä sai vahvistuksen Daphnen valaistua kaksisuuntaisia motiiveja. Esimerkiksi Astoriaa sosiaalisemmat ja itsevarmemmat luihuisprinsessat Daphne ja Pansy olivat suorastaan syntyneet seurapiirien kirkkaimmiksi tähtösiksi, ja kaikki oli heille vaivatonta. Keskiluokkaiseen perheeseen aristokraattisen sijasta syntynyt Tracey taas ei ollut ja kaipasi luonnollisesti samoin tuntevaa keskustelukumppania. Mutta on olemassa myös hyötymismotiivi; porvari-Daviesit haluavat tyttärensä hyviin naimisiin. Vaikkapa jonkun puhdasverisen suvun toisen tai kolmannen pojan tai rikastuneen nousukassuvun pojan kanssa...

Aikana näyttänee kumpaan messinkivaaka heilahtaa vai pysyykö se samalla korkeudella, ja miten Astoria pärjää kun ei voikaan enää sulautua varjoihin. :P

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 26
Kirjoitti: Nelxis - 17.03.2011 17:35:39

Taas on tullut uus osa mun huomaamatta. Oli hieno luku jälleen kerran. Eihän tästä voi muuta sanoa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 26
Kirjoitti: Audrina - 20.03.2011 10:12:38

Sunnuntaiaamut ovat jo valmiiksi ihania, vielä kun täällä odottaa taas kauniilla otsikolla varustettu uusi osa, ei voi kuin hymyillä!

Velhojen hierarkian ei niin arvokkaassa asemassa olevat Daviesit saattavat ehkä hakea aatelis-Greengraseista siipeä. Traceyn motiivit ovat toden totta hieman epäilyttäviä: haluaako taata itselleen siiven Astoria Greengrassin parhaana ystävänä? Tai sitten voi olla että Tracey avautuu Astorialle tahallaan, ja iskee vasta myöhemmin. Eliittiprinsessa Daphne tulkkasi onneksi sisarelleen mikä paljastaa kaksinaamaiset huijarit. Vanhempi Greengrass on mikäkin seurapiirien vuoristoradan ns. matkaopas!

Hieno luku oli taas, vaikken osaa kommentoida nyt laadukkaammin tai paremmin. Niin, niin aika näyttää miten Astoria suhtautuu uuteen tilanteeseen. (:

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 26
Kirjoitti: Belsissa - 26.03.2011 10:44:26

NeitiMusta: Ei minua haittaa, vaikket aina kommentoisi. Mukavaa, että jaksat välillä muistaa tätäkin ficciä. :) Olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen kommenteistasi ja iloinen, että pidät ficistäni.

Lavinia: Jep, Astoria tosiaan on onnekas, kun hänellä on Daphne. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin, kuten Tracey-raukalla, joka pakotetaan Harperin kanssa naimisiin typerän kömmähdyksen takia...

Minustakin Astorian asenne on hieno. Hän näyttää ulkopuolisen silmin särkyvältä, hyvinkin heikolta ja ujolta tyttöseltä, mutta sisimmältään tyttö on kuitenkin vahvempi kuin monet hänen ikätovereistaan.

Ja niin, analysointisi meni aika nappiin, ei mitään lisättävää. :D

Nelxis: Suuret kiitokset!

Audrina: Saa nähdä, miten Traceyn ja Astorian ystävyyden käy, kun motiivit siihen voivat olla hyvinkin kaksisuuntaisia. Voi olla, että Astoria löytää toisesta tytöstä oikean ystävän tai sitten ei. Aika näyttää.


Suuret kiitokset teille kaikille!

***


Part 27 – Harha-askelia hienon naisen opintiellä

18.05.1998

En tiedä miten kauan enää jaksan tätä sairasta hullunmyllyä. Nyt kun äiti on tilannut kaiken tarvittavan kesätanssiaisia varten, käynyt läpi jokaiset kissanristiäiset ja pönkittänyt muutenkin sukumme maineen äärimmilleen, näyttäisi olevan minun ja Daphnen vuoro. Hän nimittäin käski meidän tänä aamuna laittaa itsemme oikein kauniiksi Cornelia-tädin vierailua varten. Aluksi en ymmärtänyt syytä ollenkaan, sillä ei meidän ole aikaisemminkaan täytynyt tädin vierailun vuoksi kaunistautua. Kaikki kuitenkin selvisi liiankin pian. Cornelian haukkakatseen alla meille tehtiin selväksi, mikä olisi seuraava velvollisuutemme sukuamme kohtaan – avioliitto, Daphnella toki pikaisemmin. Hänellähän ovat jo sulhaskandidaatitkin: Blaise ja Theodore. Minun varalleni suunnitelmat ovat hyvin selvät. Saan toisen pojista, sen, jota Daphne ei vanhempana (ja suosikkityttönä) huoli.

Täti jaksoi jälleen kerran paasata minulle ulkonäöstäni. Hänen mukaansa äidin pitää nähdä nuoremman tyttärensä eteen hyvin paljon vaivaa tai Daphnen hylkäämä poika ei huoli minua. Minun olisi tehnyt mieli huutaa mokomalle kurpalle, ettei hän itsekään ole mikään äidin tai Narcissa Mafoyn veroinen kaunotar, mutta en kyennyt sanomaan mitään. Pysyttelin jälleen kerran vain hiljaa, nyökyttelin ja vierailun jälkeen vetäydyin huoneeseeni itkemään. Inhoan itseäni moisen heikkouden takia – uuden Astoria Greengrassin täytyisi pysyä vahvana. Ei Draco haluaisi mitään surkeaa, itsesäälistä raukkaa. (Paljonpa sillä toisaalta on väliä, jos poika majailee Azkabanissa…) Minun olisi kaikesta huolimatta täytynyt hienon naisen tapaan heittää Cornelialle kiitokseksi sanoistaan jokin myrkyllinen kommentti, jonka olisin verhonnut soveliaaksi hunajaisella hymyllä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 27
Kirjoitti: ReginaRiddle - 26.03.2011 11:10:22

Miksi pidät mua edelleen jännityksessä! Oho uskaltaako Greengrassit mahdollisesti naittaa tyttärensä kuolonsyöjän pojalle? Just ku ne sai itsensä pönkitettyä piireihin niin sit se saattais sekaantua kuolonsyöjiin kuiteski?

Cornelia on mun lemppari näistä sun hahmoista :D Rakastan tekopyhiä pölvästejä ylikaiken.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 27
Kirjoitti: Winerie - 26.03.2011 11:15:43

En voi uskoa sitä, etten huomannut tätä aiemmin! Tämähän on aivan mahtava  ;D
Nyt luin koko tekstin yhteen pötköön ja koukutuin koko ajan yhä pahemmin.
Ennen en ollut mikään luihuisfani, mutta nyt suhtautumiseni totisesti muuttui  ;)
En voi sanoa muuta kuin, että rakastuin tähän ficciisi ja odotan niin kovasti, että kirjoitat jatkoa.
Kiitos todella paljon  :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 27
Kirjoitti: Belsissa - 26.03.2011 11:43:05

ReginaRiddle: Pakko pitää vielä hetki. ;) Kyllä ne ehkä uskaltavat, kun tuolla pojalla nyt sattuu olemaan tuota omaisuutta ja nimeäkin vielä jonkin verran muun suvun kautta. :)

Winerie: Paljon kiitoksia! Ihanaa kuulla, että pidät tästä!


Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 28 – Maailma avoinna

22.05.1998

Voi kun Daphne vain päättäisi nopeasti mitä haluaa miehensä suhteen, sillä en jaksa noiden kahden perheen ramppaamista ovellamme. Olen täydellisen väsynyt istumaan päivällispöydässä typerä tekohymy kasvoilla ja turhat kohteliaisuudet huulilla. Ainakin kummankin pojan vanhemmat ovat hyvin mieltyneitä meihin tyttöihin ja kuulemma valmiita ottamaan kumman tahansa sukuunsa. Itse en ole kovin innoissani ajatuksesta, minulla kun on omat salaiset haaveeni, mutta pitäisi kai antaa ajan kulua ja katsoa sitten, mikä minulle on parhaaksi. Valitettavasti minulla vaan ei ole aikaa kuin korkeintaan muutama viikko. Sen jälkeen aletaan suunnittelemaan Daphnen häitä, jonka jälkeen on oma vuoroni.

Pojat näyttävät sietävän tätä hullunmyllyä kohtalaisen hyvin, vaikka Theodore onkin edelleen järkyttynyt isänsä tuomiosta Azkabanissa. Anthony Nott sai seitsemän vuotta vankeutta, joka ei ole suuri tuomio verrattuna hänen tekoihinsa, mutta pojan kannalta valitettava. Theodoren onneksi hän ei kuitenkaan joudu täysin heitteille, sillä pojalla on tukenaan rikas ja arvostettu suku. Toisin kuin Malfoyt, ovat Nottit päässeet kohtalaisen hyvin yli ahdingostaan Pimeyden lordin luhistumisen jälkeen. He eivät tunnu juuri puhuvan tuomituista sukulaisistaan, vaan pitävät yllä samankaltaista imagoa kuin me Greengrassitkin. Kaatuneita surraan, kuolonsyöjien tekoja pidetään kammottavina, Azkabanissa viruvat sukulaiset lähes kielletään eikä puhdasverisyysaatteesta juuri puhuta, vaikka sitä edelleen kaikessa hiljaisuudessa kannatetaankin.

Blaise puolestaan on oikein mielissään tilanteesta. Ymmärrän sen oikein hyvin, sillä onhan sukumme arvostettu ja varakaskin. Lisäksi etuna on se, ettei kumpikaan meistä sisaruksista näytä Millicent Bulstroden kaltaiselta vastenmielisyydeltä. En edelleenkään pidä itseäni minään kaunottarena, mutta tarkemmin katsottuani huomasin, että oikeastaan silmäni ovat kohtuullisen sievät. Eivät ehkä orvokinsävyiset, kuten Daphnen, mutta tummanruskea luo kauniin kontrastin valkoiseen ihooni. Hiuksenikin ovat pitkät ja paksut, ja vartalonikin ihan mukiinmenevä. Saatan siis kelvatakin, kunhan onnistun pysymään näissä mitoissa. Seuraava askel kohti elämääni hienona naisena olisi siis se.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 28
Kirjoitti: NeitiMusta - 27.03.2011 20:15:56

Nyt on kyllä pakko sanoa, Astoria-parka. Eihän kukaan halua mennä naimisiin pakotettuna "vieraan" ihmisen kanssa, kun on kiikarissa joku, joka mahdollisesti houkuttaa vielä enemmän. Eihän muutama viikko ole sinänsä pitkä aika, mutta onneksi neidillä on sentään hetken aikaa nauttia vapaudesta, ja toivoa, että ehkä jotakin ehtii tapahtua. Ja että se pääsisi naimisiin haluamanasa miehen kanssa. Ja muutenkin, onhan sen ikä aika nuori vaimoksi.

Dracoa kyllä käy sääliksi, onhan aseman menettäminen kuitenkin aika iso juttu. Kaikki entiset tutut käyttäytyy kun ei tuntisikaan. Mutta onneksi nuorella herralla on Astoria. Ne on suloinen pari. ♥

Jatkoa vaan. :) Pahoittelen, että tästä nyt tuli vähän tälläinen.. :D

NeitiMusta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 28
Kirjoitti: Glorisablet - 27.03.2011 22:29:12

Osasta 27

Huolella suunniteltu on puoliksi valmis; jokainen laskelmoija tietää sen ja hoivatun maineen suotuisan vaikutuksen. Se että rouva Greengrass on ostanut kaiken tarvittavan kesätanssiaisia varten, osallistunut ahkerasti kissanristiäisiin ja pönkittänyt suvun mainetta tuo julki sen, ettei noitarouva rakasta muuta kuin seurapiirielämää, hulppeaa elämäntyyliä ja sitä että saa olla rahvaan, pyrkyreiden ja uusrikkaiden yläpuolella. Tyttäret on synnytetty pelkästään puhdasverisen naisen velvollisuudesta somistamaan elämäntyyliä.

Cornelia taitanee olla vittumaisesta tekopyhyydestään huolimatta taitava järjestämään hyviä naimakauppoja. Esiliina-tyyppiä. Rouva Greengrass taitaa arvostaa kurppaa tämän hyödyllisyyden takia kun kerran käski tyttäriään laittautumaan kauniiksi Cornelia-tädin vierailua varten. Tällainen vaivannäkö sai synkän virneen piipahtamaan huulillani. Aateliseukko halusi ilmeisesti lisäsyitä itserakkauteen korostamalla Astorian olevan liki toivoton, vaikka tämä yrittäisi nähdä suuresti vaivaa kaunistautuakseen. Tuollaisten inhottavuuksien pitäisi saada toisilta kuraa omaa niskaansa. Ehkä hän saakin sitten kun Astoria rohkaistuu antamaan soveliaisuuden rajoissa samalla mitalla takaisin.

Osasta 28

Daphneen keskitytään ensin, sillä aateliskartanoissakin vallitsee jämät nuoremmille sisaruksille periaate, vaikka leninkejä ja muita tavaroita ei pistetäkään kiertoon niin kuin köyhemmillä on tapana. Blaisen sekä Theodoren vanhemmat ovat mieltyneet Greengrassin sisaruksiin hyvästä syystä; molemmissa on ainesta hulppeaan kartanomiljööseen istuviksi sisustuselementeiksi toisin kuin joistain Merope Kolkon näköisistä marakattitytöistä. Ja hyvännäköiset, hienon sukutaulun omaavat yksilöt sopivat paremmin siitokseen. Niin piiloarjalaista. :D

Vanhemman Nottin vankeustuomio tukee omaa näkemystäni sen suhteen, etteivät kaikki kuolonsyöjät voineet mitenkään saada elinkautista, vaikkeivät onnistuisikaan kieroilemaan itseään välttämään Azkabanin. Miestä vastaan ei tainnut olla tarpeeksi todisteita, vaikka hän oli tehnyt paljon ”pahaa” hyville ja ihanille moukille – toisin sanoen niitä ei muka löytynyt tarpeeksi arvostetun suvun takia. Haha, sankari Potta.

Jäiks, Astorialla on vain muutama viikko aikaa, ennen kuin hänen ja Daphnen hylkäämän sulhon häitä aletaan suunnitella alustavasti. Moinen kiire heittää kapuloita rattaisiin. Jännittää kovasti mikä käänne tulee Astorian ja Dracon avuksi. Sinun ei voi syyttää tekevän neiti Greengrassin ja nuoriherra Malfoyn rakkaustarinaa liian ongelmattomaksi ja täydelliseksi.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 28
Kirjoitti: Belsissa - 09.04.2011 09:01:56

NeitiMusta: Itsekin olisin Astorian tilanteessa suorastaan kauhuissani. Saa nähdä, mitä hänelle käy. ;)

Lavinia: Hyvin sanottu. Kiteytit rouva Greengrassin olemuksen pariin lauseeseen. Olen itse asiassa ajatellut kirjoittaa hänestäkin jonkinlaisen tekstin, joko sitten tämänkaltaisen pitkän tai sitten one-shotin. Olisi tavallaan ihan kiinnostavaa kirjoittaa hänen päiväkirjaansa. Saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädyn.

Cornelia-tätiä pidän ainoana naisena, jota rouva Greengrass kunnioittaa tai jopa pelkää. Lisäksi hänellä on näppinsä vahvasti pelissä seurapiirielämässä. Siksipä sisarusten äiti varmaan naista niin kovasti kunnioittaakin... Oikeastaan suurin osa rouva Greengrassin suhteista suurin osa on käyttösuhteita ja Corneliasta on hänelle kovastikin hyötyä.

Ja joo, sisustuselementeiksi todellakin. Saa nähdä, mitä tyttöjen avioliitoille käy. Ovatko ne rakkaudentäyteisiä vai kohtelevatko miehet heitä kuin esineitä tai synnytyskoneita? Kaikki on vielä mahdollista.

Minun mielestäni käsitys kaikille kuolonsyöjille jaetuista elinkautisista on naurettava. Hyvin monet heistä ovat erittäin älykkäitä henkilöitä, jotka tuskin ovat jättäneet häviön mahdollisuutta huomioimatta. Monella on varmasti jonkinlainen valttikortti hihassaan. Todisteistakin suuren osan voi hävittää ja näin lyhentää tuomiota. Tuskin lahjontakaan on pois suljettu vaihtoehto. ;)

Draamaa Astorian ja Dracon suhteesta ainakin löytyy. Aina on joku tulossa väliin. Pelkään, että ficci alkaa pian muistuttaa Kauniita ja rohkeita. :D

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 29 – Primadonna

24.05.1998

Sain jälleen kirjeen Dracolta. Hänen oikeudenkäyntinsä on jo viikon päästä ja poika olisi halukas tapaamaan minut vielä ennen sitä. Minäkin olen totta puhuen hyvin mielissäni tästä tapaamisesta, mutta toisaalta haluaisin siirtää sen kauaksi tulevaisuuteen. Minua nimittäin kammottaa ajatus siitä, että tämä kerta on ehkä viimeinen Azkabanin muurien ulkopuolella. Huolimatta siitä, että nuoren Malfoyn tilanne on kuulemma kääntynyt parempaan. Jostakin kumman syystä Harry Potter on tarjoutunut tukemaan häntä oikeudessa. En oikeastaan ymmärrä minkä vuoksi, sillä hehän oivat kouluaikana mitä suurimpia vihamiehiä. Ehkä Draco vaivautuu selittämään minulle tilanteen tavatessamme ylihuomenna.

Daphne taas on käyttäytynyt hyvin kummallisesti viimepäivinä. Hän unohtelee asioita, joskus jopa saattaa vahingossa rikkoa etikettiä eikä tunnu huomioivan ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu. Äiti on hermona, mutta yrittää korjata tyttärensä virheet selittäen milloin kellekin vieraalle, että Daphne on vain kovin tohkeissaan tulevasta avioliitosta. En oikein uskonut syyn olevan siinä. Pelkäsin jopa, että hän olisi ihastunut johonkin sulhaskandidaattien ulkopuoliseen henkilöön. Totuus paljastui, kun löysin tytön itkemästä sängyltään muutama tunti sitten. Menin hänen luokseen, kuivasin kyyneleet poskilta ja kysyin mikä on hätänä. No, eihän minun olisi pitänyt yllättyä. Daphne on luonteeltaan dramaattinen, eikä romantiikanhakuisuus ole ollenkaan hyvä piirre yhdistettynä siihen. Nyt on nimittäin käynyt niin, että hän on valitettavan hullaantunut kumpaankin poikaan, eikä ole valmis luopumaan toisesta. Päätös avioliitosta olisi kuitenkin tehtävä pikaisesti, jonka vuoksi Daphne sanoo olevansa hyvin ahdistunut.

Realistisesti ajatellen minusta kuitenkin tuntuu siltä, että siskoni oikein piehtaroi tunteessaan. Tavallaan hän nauttii omasta mielestään varmaankin kovin traagisesta tilanteesta, jossa kaksi hyvin tavoiteltua poikamiestä riutuu rakkaudesta hänen vuokseen. Voin kuvitella, että kun hän lopulta tekee päätöksensä, unohtuu toinen nuorukainen saman tien. Ainakin siksi aikaa, kun aristokraatti alkaa suunnitella uutta avioliittoa. Sen verran hyvin Daphnen tunnen, että voin sanoa tytön ajattelevan kerran hänelle kuuluneen olevan aina omaisuuttaan. Odotan kauhulla hetkeä, jolloin helvetti räjähtää. Sen verran Daphne on kuitenkin ottanut Pansyn jengiltä vaikutteita, että hylätyn pojan morsiamen elämä ei tule olemaan vähään aikaan kovinkaan miellyttävää.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: NeitiMusta - 09.04.2011 10:24:10

Jotenkin oli odotettavaa, että Daphne nyt pitää niin paljon omasta tilanteestaan, missä sillä on kaksi kelpoa kandidaattia, mutta tyttö parka.. :( Loppujen lopuksi täytyy valita vain yksi. :) Poika-parat.. ne ei kyllä ehkä ihan ymmärrä naisen pään liikkeitä, ja voi olla, että niille tulee kauhun hetkiä, kun valinta on tehty. :)

Jei! Draco haluu tavata Astorian, vaikkakin tilanne ei näytä hyvältä. :( Draco-parka. :( Harryn auttava käsi on ehkä odottamaton veto, mutta nuorella herra Malfoylla ei sen tilanteessa ole paljon varaa sanoa, ettei apu kelpaa. :(

NeitiMusta. :) <3

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: L!na - 09.04.2011 10:51:59

Tämä on ihana. Ja muaki kiinnostaa miks Harry puolustaa Dracoa :)) Mahtavaa tekstia.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: Mortti - 09.04.2011 15:42:00

MAHTAVAA! Onnistuneen stalkkausreissuni seurauksena päädyin lukemaan nämä kaikki - ja olen iloinen siitä!

Sun tekstejä on aina ilo palata lukemaan.  :D Idea toimii ja on mielenkiintoinen, Astoria vastaa omia ajatuksiani, vaikka sivuhahmo Daphne onkin hieman erilainen (tosin tekstiin sopivalla tavalla). Tylypahka aikoina olisin mieluummin kuullut enemmän juttua opiskelusta ja muista normaaleista huolista (romantiikan lisäksi  :P) ja samaten olisin toivonut ettei Astoria olisi ollut niin sokea sodan suhteen. Hänhän pui sitä enemmän läpi vasta sen seurauksien takia, sen ollessa päällä hän ei oikein vaikuttanut välittävän koko jutusta, joka omaa makua ei siinä mielessä oikein miellytä.

Kaunista tekstiä, virheitä pari mutta niitä nyt jää aina, juoni on mahtava, sukulaiset hienoja ja muutenkin onnistuneen sävyinen teksti. Toivottavasti jatkoa on piakkoin tulossa!  :-*

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: Glorisablet - 10.04.2011 20:38:36

Harry Potter puhumassa oikeudessa Malfoyden, ensisijaisesti samalla vuosikurssilla olleen Dracon kanssa saa luihuisten suut mustia aukkoja suuremmiksi, sillä heille ei tule ensimmäiseksi mieleen syytä Potterin vetoon. Potta on mustavalkoisempi tyyppi kuin mustavalkovalokuvat, mutta ilmeisesti hänen rilleissään on sen verran tarpeeksi tehoa että The Valittu käsitti Malfoyn perheessä olleen jotain hyvääkin. Perhe oli heille käärmeennäköistä ihmiskuvatusta eli pimeyden lordia tärkeämpi, ja se selvinnee Astorialle aatelistytön puhuttua Dracon kanssa.

Lainaus

Realistisesti ajatellen minusta kuitenkin tuntuu siltä, että siskoni oikein piehtaroi tunteessaan.--

Daphnen itkeskelevästä jahkailusta tulee mieleen kaakattava shoppaholistibimbo boutiquessa, jossa myytävien designtuotteiden hinnoissa on ilmaa. ;D Shoppaholisti on löytänyt kaksi yhtä ihanaa merkkilaukkua, mutta hän ei voi ostaa kuin toisen – eikä hän tiedä kumman haluaisi. Äidin lempisomiste – eh tytär kävisi Plum Sykesin Manhattanin blondit -romaanin eturivin tytöistä, joiden kauden tärkein asuste on TA eli tuleva aviomies. Olkoonkin että Dahne-neiti on aidosti romatiikka-addikti.

Jään odottelemaan kenestä tulee Daphnen hylkäämän kosijan morsianpolo, johon Pansyn seuraaja soveltaa oppejaan. Ja nuoremman sisaren sekä nuoriherra Malfoyn seuraavaa tapaamista, jossa tunteet lienevät pinnalla oikeudenkäynnin tähden.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: Audrina - 11.04.2011 17:25:01

Mitä Daphnen tilanteesta kerroit viimeisimmässä osassa, muistin sen luettua heti Lautturi - nimisen kuvauksesi hänen pahasta olosta. Kolmiodraaman pyörittäminen oli varmasti vanhemmasta Greengrassin sisaresta alussa jännittävää, mutta kun tarpeeksi moista sokkeloa pyörittää, niin saattaapa mennä aatelisneidon tunteet mukaan. Siitä miten aika painostaa kumman sulhaskandidaatin hän valitsee tuntuu tulleen Daphnelle olkapäitä kovaa painava ahdinko, vielä kun tuleva hyljätyn pojan vaimo Astoria joutuu samalla kantamaan samaa taakkaa. Vaikea päättää kumpi - kun haluaisi molemmat.

Palataan! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: Cilla - 21.04.2011 17:17:18

Astorian päiväkirja oli minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka olenkin lukenut joitakin muita tekstejäsi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ficci tämä on.

Potter-kirjoissa Astoria jää lukuisten sivuhahmojen joukkoon, joten minulla ei ollut sen kummempia ajatuksia siitä, minkälainen tyttö Astoria olisi. Luettuani ficciäsi miellän Astorian hyvin paljon sen kaltaiseksi, kuin millaisena hän esiintyy tässä. Perheelle puhdasveristen arvot olivat ilmiselvästi tärkeitä, sillä Astoria naitettiin arvostettuun sukuun, vaikkakin tämä sulhasen suku oli jo menettänyt nauttimaansa arvostusta lopullisen taistelun jälkeen. Astoria itse tavallaan pakenee muuta maailmaa omaan maailmaansa, joka ei aukene kovin monelle. Ulkopuolisesta hän voi vaikuttaa jopa omituiselta, mutta mielestäni tämä sopii Astorialle. Antaa Daphnen paistatella Greengrassien tyttärenä numero yksi, jolloin Astoria saa olla rauhassa – aina sisaren häihin asti, jolloin kaikki huomio kohdistuukin nuorempaan sisareen.

Tekstisi on ihanan virheetöntä ja sitä on mukava lukea. Osaat kuvailla Astorian elämää sellaiseksi, kuin se hyvin mahdollisesti olisi. Kiitän mukavasta lukukokemuksesta! : )

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: sukkula - 24.04.2011 11:09:39

Kauhean vaikea kommentoida, kun ei kehtaa enää kamalasti analysoida kun muut ovat sen jo tehneet. Hassua muuten, että vaikka en näistä hahmoista canonissa tykkääkkään, niin fanonissa ne on ihania.

Teksti on tietysti yhtä ihanaa kuin aina ennenkin ja Astoria on hyvin oma itsensä.  Daphne alkaa saada uusia ulottuvuuksia draamakuningattarena, rooli sopii hänelle loistavasti. Rakastuminen kahteen mieheen, samaan aikaan riuduttavaa ja ihanaa, saa käyttäytyä kuin rakkausromaanien päähenkilöt.
Astoria saa hylätyn miehen, mutta kulissiavioliiton ollessa kyseessä, se tuskin haittaa muuten kuin Daphnen mahdollisten kommenttien takia. Draco joutuu luultavasti vankilaan, ja vaikka HP hänet siltä pelastaisikin, niin maine on silti mennyttä. Suhde ei silti älttämättä ole ohi, eikös monilla puhdasverisillä ole ainakin yksi rakastaja, joka muodollisesti tietenkin on vain ystävä tai lastenhoitaja tai jotakin, mutta kaikki kyllä tietävät totuuden vaikkei siitä puhuta.

Harryn yllättävä tarjous on tulkittavissa monella tavalla. Onko sankaripoika kenties raottanut kaapin ovea, vai onko syntynyt uusi ystävyys? Vai onko kyse sittenkin jostakin muusta, paljon monimutkaisemmasta kuviosta, se jää nähtäväksi.

Ohoh, tuli taas jotakin tekosyvällistä analysointia. No, olkoot.

<3 sukka

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 29
Kirjoitti: Belsissa - 25.04.2011 11:43:56

NeitiMusta: Niin, Daphnen tilanne on samaan aikaan sekä huvittava että surullinen. Hän varmasti tavallaan nauttii siitä, mutta tuollaisesta valinnasta aiheutuu varmasti myös paljon surua. Väärän valinnan mahdollisuus on aina olemassa.

L!na: Se selviää kyllä vielä. :)

Mortti: Mukavaa nähdä sinua täällä, olenkin hieman kaivannut kommenttejasi. Muistan sinun joskus kommentoineen Nemoani ja sain palautteestasi hyvin paljon irti. :) Tässäkin kommentissasi mainitsit asioita, jotka toden totta olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Sodan tapahtumien puuttuminen on ehkä suurin moka tässä tekstissä. Onneksi sentään kirjoitan Astoriasta, enkä esimerkiksi Theodoresta. Kuolonsyöjän pojan kannalta kerrotussa tekstissä tuollainen olisi pilannut koko tekstin.

Lavinia: Naulan kantaan, juuri näin. Kerrankin Potta osaa hieman ajatella... Eheh, huomaa varmaan ettei ole minun lempihahmojani. :D

Hahaha, esimerkkisi oli loistava ja sai minut nauramaan. Daphne-raukka. Saa nähdä, kumman hän valitsee ja ennen kaikkea, mitä päätöksestä seuraa. ;)

Audrina: Minusta on hienoa, että olet tullut lukeneeksi Lautturi-teksini. Se ei ole mikään spin off tälle tekstille, mutta selventää ficcini Daphnen persoona jonkin verran. Toisinaan tykkään kirjoittaa eri teksteihini vaihtoehtoisia versioita hahmoista, mutta näissä kahdessa Daphne on täysin yksi ja sama.

Cilla: Tervetuloa, uusi lukija! :) Astorian persoona on mielestäni hyvin kiintoisa. Rowlinghan ei ole sellaista hänelle antanut, mutta oma näkemykseni hänestä on hyvin monipuolinen. Tämän ficin edetessä te lukijat tulette varmasti huomaamaan hänessä monenlaisia puolia, toisinaan ristiriitaisiakin. Astoria on selvästi kunnon eskapisti, mutta toisaalta hänessä on myös tietynlaista vahvuutta, jota ulkopuolinen ei ehkä hetkessä huomaa. Läheisistä ihmisistään tyttö poikkeaa myös arvojensa suhteen. Hän toki pitää puhdasverisyyttä tärkeänä, mutta erilaiset käytössäännöt ja ylimistön tavat eivät oikein meinaa mahtua hänen ajatusmaailmaansa. Saa nähdä, miten tällainen piirre tytössä vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa.

sukkula: Tiedän tunteen. On ärsttävää, kun pitäisi saada kommenttia aikaiseksi, mutta kaikki muut ovat ehtineet ensin, eikä itselleen jää hirveästi sanottavaa. :D

Joo, Daphne on tosiaan aika draamakuningatar, mutta mitä muuta voisi olettaakaan, kun tyttö on aina saanut kaiken minkä tahtoo. Tällä kertaa on se ongelma, että hänen pitäisi valita. Siinäpä vasta pulma. :D Lisäksi hän, kuten olitkin jo huomannut, nauttii kovasti oman tragediansa esittämisestä.

Niin, kulissiavioliitot ovat puhdasverisillä kovin yleisiä. Astorian luonne hieman sotii sellaista vastaan ja hän yrittääkin kaikkensa välttyäkseen melkeinpä väistämättömältä kohtalolta. Viimeinen oljenkorsi tuntuu olevan Draco, mutta siitäkin saattaa olla pian aika luopua. Aika näyttää.

Ja höpöhöpö, ei ollut yhtään tekosyvällistä. :)

Suuret kiitokset jokaisesta kommentista!

***

Part 30 - Vähiin valunut hiekka
25.05.1998

Minusta oli jotenkin huvittaa nähdä Daphne kirjoituspöytänsä ääressä kahden rakkauskirjeen kanssa. Ei niin, ettenkö olisi vastaavaa ennen nähnyt, mutta tällä kertaa tyttö oli väsännyt ne itse, eivät ihailijat. Hän luki minulle molemmat ääneen ja kummassakin oli lähes sama sisältö. Tavallaan se oli kovin koomista, mutten siltikään ole moisesta ajatuksesta kovinkaan innoissani. Mitäköhän pojat sanoisivat, jos tietäisivät Daphnen lähettävän vastaavan kirjeen myös toiselle kosijalle kuin itselleen? Ainakaan siinä tunnustetut tunteet eivät vaikuttaisi kovinkaan aidoilta. Varoitin Daphnea vaarasta, mutta ei tämä tuntunut neuvojani kovin tarkasti kuuntelevan. No, itsepähän tekee virheensä.

Minua jännittää kovin huominen tapaaminen Dracon kanssa. Aion kertoa hänelle vanhempieni avioliittosuunnitelmista. Haluan tietää, onko asialla hänelle minkäänlaista merkitystä. Luulen, ettei minulla enää ole paljon aikaa ennen avioliittoa, joten jos poika pitää sijoitusta vain hyvänä niin siihen on varmaankin alistuttava. En kuitenkaan pystyisi hurmaamaan poikaa tämän viruessa Azkabanissa. Sillä niin minä odotan hänelle käyvän, joutuvan siihen hirveään loukkoon. Tuskin Potterkaan pystyy pyyhkimään pois kaikkia Malfoyden tekoja. Varsinkaan, kun nämä eivät ole edes suuremmin osoittaneet katumusta. Niinpä tilanne onkin enemmän kuin ahdistava. Tuntuu kuin juoksisin kilpaa ajan tiimalasin hiekan kanssa. Valitettavasti en ole koskaan suuremmin pitänyt kilpailutilanteista.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 30
Kirjoitti: Belsissa - 25.04.2011 12:51:35

Part 31 – Muutama rivi pölyyntyneistä umpisolmuista ja ohjeet niiden avaamiseksi
26.05.1998

Olen aivan kiihdyksissä vierailuni jäljiltä! Sydämeni takoo tuhatta ja sataa enkä ihmettelisi ollenkaan vaikka se räjähtäisi riekaleiksi tällä sekunnilla. Pitäisi varmaan yrittää rauhoittua, mutta en yksinkertaisesti pysty. Tunnen olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan!

Ensinnäkin, Dracolla on mahdollisuudet selvitä oikeudenkäynnistä täysin syyttömänä! Vaikken koskaan ole suuremmin pitänyt Harry Potterista, niin nyt minun täytyy sanoa olevani hänelle hyvin, hyvin kiitollinen. Ilman häntä Draco olisi saattanut saada pitkänkin tuomion. Aluksi olin kyllä hyvin äimistynyt Potterin avusta, mutta tupatoverini selitti minulle kaiken. Sodassa oli tapahtunut asioita, joilla Malfoyt olivat osoittaneet olevansa täysin muuta kuin tavallisen kansan keskuudessa puhutaan. Narcissa Malfoy oli pelastanut Harryn hengen Kielletyssä metsässä valehtelemalla Pimeyden lordille pojan olleen jo kuollut miehen kirouksen jäljiltä. Niinpä Potter oli naiselle velkaa hyvin paljon. Dracokin oli paljastanut oikean luonteensa, kun ei ollut kyennyt tappamaan Dumbledorea, vaikka se saattoi merkitä hänen omaa kuolemaansa. Luciuksen rohkelikko meinasi tosin jättää kokonaan huomiotta, mutta tuli lopulta kuitenkin tapaamaan koko perhettä kartanoon muutama päivä sitten. Siellä hän sai kuulla totuuden Malfoyden elämästä sodan aikana. Itsekin järkytyin kovin Dracon kertoessa, kuinka he olivat jatkuvasti joutuneet pelkäämään niin omaa kuin toistensakin kuolemaa. Jokainen hetki saattoi olla viimeinen, sillä Pimeyden lordi oli arvaamaton. Koskaan ei voinut tietää, oliko jokin teko anteeksiannettu, vaikka mies olisi sellaista lupaillutkin.

Viimeinen sota oli ollut Malfoylle epäsuosion aikaa. Heitä ei kohdeltu ihmisarvoisina omallakaan puolella. Toiselle puolelle he olivat sydämettömiä hirviöitä, toiselle säälittäviä surkimuksia. Tuntui olleen vain ajan kysymys, milloin jompikumpi olisi teurastanut heidät. Dracon kertomuksen myötä myös Potter oli tullut niin vakuuttuneeksi, että päätti saman tien asettua puolustamaan oikeudessa heitä jokaista. Hän lupasi yrittää taivutella oikeuden säästämään heidät tuomiotta, mutta ei tietenkään voinut luvata varmasti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Malfoyt selviävät ainakin lyhyemmillä tuomioilla, sillä Potter on tällä velhomaailman vaikutusvaltaisimpia henkilöitä.

Herra Malfoylle Potterin apu oli ollut hyvin kova paikka ja aluksi hän oli kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan. Kahden miehen välille oli meinannut tulla melkoinen sanaharkka, mutta Draco ja rouva Malfoy olivat saaneet hillittyä suosionsa menettäneen aristokraatin. Ihmettelin, että ystäväni itse oli pysynyt aivan rauhallisena, mutta Draco selitti tajunneensa, että hänellä on elämä vielä edessään. Poika ei ollut tahtonut pilata sitä vain, koska hänellä oli vanhoja kaunoja Potteria kohtaan. Hänen isänsä ylpeys oli ollut kovempaa luokkaa, mutta hetken keskusteltua kahdestaan vaimonsa kanssa tämäkin oli kuulemma taipunut.

Keskustelimme Dracon kanssa myös tulevasta avioliitostani ja olen vallan iloinen, ettei hän suhtautunut siihen suopeasti. Hän sanoi ihmettelevänsä, että vanhimmillani oli niin kiire naittaa minua, sillä eihän perheemme asema ollut millään lailla epävakaa. Hänen vanhempansa, tai lähinnä Narcissa, olivat aikoneet pitää pojan niin kauan kotona kuin suinkin mahdollista. Asia kuitenkin selittyi Dracolle kerrottuani hänelle hieman suvustani. Moinen juoruaminen on kieltämättä paheksuttavaa, mutta kaiken sen jälkeen, mitä Draco on minulle kertonut, en voinut vain istua tuppisuuna. Välillemme oli syntynyt luottamus, jota tahdoin käyttää hyväkseni. Muille en voi vastaavista asioista puhua. Daphnelle hieman, mutta hänellekin rajoittuneesti. Niinpä Dracosta tuli henkilö, jolle uskoin koko sairaan elämäntarinani psykopaattiperheen luona. Hän kuunteli tarinaani kovin yllättyneenä, sillä ei olisi uskonut päällisin puolin täydellisen Greengrassin suvun kykenevän käyttäytymään niin julmasti jäsentään kohtaan. Äitiäni hän kuvasi muutamalla sen verran rumalla sanalla, etten taida niitä tohtia tähän kirjoittaa. Sen sijaan voin sanoa, että hänenkin mielestään äitini todennäköisesti vain haluaa minut pois jaloista avioliiton kautta. Oli kummallista kuulla se jonkun muun suusta ja hetken olin jo aikeissa väittää vastaankin. Mutta toisaalta, mitäpä sitä turhia valehtelemaan, kyllähän minä tiedän asian olevan juuri niin kuin hän sanoi. Paikalla ei ollut ketään, kelle olisi täytynyt uskotella muuta. Juuri äitini kiireen takia ajatus avioliitosta ei Dracon mukaan ollutkaan hyvä. Nuorukainen selitti, että tuollaisessa tilanteessa vanhemmat saattavat ottaa tyttärelleen miehen, joka ei vastaa täysin tämän tasoa. Dracon teoria kuitenkin kaatui ehdokkaisiin: Nott ja Zabini eivät ole kovinkaan pahoja vaihtoehtoja. Hänkin myönsi asian, mutta intti edelleen minun olevan aivan liian nuori avioitumaan. Hänen vanhempansa olivat kuulemma aina pitäneet itsestään selvyytenä, ettei tyttöä päästettäisi kotoa, ennen kuin tämä olisi varmasti kyvykäs hoitamaan taloutta. Minun koulutukseni oli Dracon mukaan täysin kesken.

Täytyy myöntää, että nyt minua hieman hymyilyttää, sillä pojan ärtymys ei vaikuttanut olevan vain ystävän huonosta tuurista johtuvaa. Tällä kertaa mukana taisi olla jotakin hieman henkilökohtaisempaa. Aika näyttää mitä, mutta sen minä vaan sanon, etten ainakaan aio pistää tikkua ristiin Daphnen valinnan nopeuttamiseksi – päinvastoin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 31
Kirjoitti: L!na - 25.04.2011 19:32:02

Ihanat kaksi lukua. Mä tykkään jotenkin Dracosta tässä. Se on niin... herkkä. Ja mä jotenkin odotan jo jotain ihanaa suudelmaa :D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 31
Kirjoitti: Belsissa - 26.04.2011 11:24:17

L!na: Mukava kuulla! :) Ja kyllä niitä suudelmiakin on luvassa. :D Mutta niin, kiitokset kommentistasi!

Part 32 – Kulissihattaraa
27.05.1998

Tanssiaiset lähestyvät ja kotimme on täynnä ihmisiä, joista puoliakaan en ole koskaan edes nähnyt. On ompelijattaria, kokkeja, puutarhureja ja ties ketä muuta. Daphne on suorastaan ihastuksissaan päästessään pian pyörähtelemään tanssilattialle, mutta äiti on ennemminkin stressaantunut. Hän huutaa milloin kellekin palvelijalle ja järjestää suuren luokan kohtauksia. Osittain siitä syystä pysyttelenkin mieluummin huoneessani. Toisaalta täällä ei ole mitään viemässä ajatuksiani pois Dracon oikeudenkäynnistä, mutta ei siitä nyt enempää. En tahdo märehtiä mokomaa asiaa etukäteen.

Tracey Davis lähetti minulle jälleen kirjeen. Olin jo melkein unohtanut koko tytön, mutta sitten tuo ällöttävän vaaleanpunainen kuori tipahti kirjoituspöydälleni. Ei ollut mikään yllätys, että Tracey jaaritteli kirjeessään typeristä tanssiaisista ja niiden ohjelmasta. Kaikenlisäksi hän haluaa vielä tavatakin ennen mokomia. Tyttö osaa kyllä olla ihan mukava, mutta en jaksaisi nyt jauhaa tapahtumasta, josta en suuremmin edes ole kiinnostunut. Ei siellä ole ketään minulle. Kaikesta huolimatta lupauduin kuitenkin tapaamaan häntä huomenna, sillä en viitsinyt olla epäkohtelias. Saa nähdä mitä siitäkin tapaamisesta tulee.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 32
Kirjoitti: NeitiMusta - 26.04.2011 14:29:22

Aa Draco vaikutti äärimmäisen suloiselta, ja tykkään muutenkin sen tästä herkemmästä puolesta! :) Ja muutenki on vallan ihanaa, että vaikka Malfoylla on nyt alamäki edessä, niin Dracon ja Astorian suhde kehittyy. :)
En malta odottaa, mitä tanssiaissa tapahtuu, enkä varsinkaan sitä, millon Astorian Ja Dracon suhde syvenee entisestään :D Heh heh.. :)

NeitiMusta. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 32
Kirjoitti: Belsissa - 27.04.2011 19:26:22

NeitiMusta: Kiva kuulla, että pidät! :) Tanssiaiset tosiaan lähenevät, niitä ei tarvitse odottaa enää montaa osaa. ;)

Kiitokset kommentistasi!

***

Part 33 - Feikkitimantteja
28.05.1998

Minulla paloi Traceyn kanssa pinna totaalisesti. Kuten saattoi olettaa, hän aloitti keskustelumme tanssiaisaiheella. Minun piti selittää tytölle mekkoni ulkonäkö pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja valitettavasti jouduin kuuntelemaan myös hänen kuvauksen omastaan. Uskon, että violetti leninki voisi näyttää hyvältä Traceyn kalpeaa ihoa ja tummia hiuksia vasten, mutta karmeat timanttikoristukset eivät kuulostaneet kovinkaan upeilta. Valitettavasti tupatoverini on tainnut apinoida Pansyn vaatemaun, onneksi tosin hieman lievempänä.

Se ei kuitenkaan riittänyt tytölle, vaan totta kai tämän oli päästävä keskustelemaan myös miehistä. En tiedä, mitä Tracey ajattelee tulevasta puolisostaan Harperista, mutta ainakaan tyttö ei puhu hänestä koskaan. Sen sijaan muut miehet näyttävät kiinnostavan enemmän. En tiennyt, kuinka ystäväehdokkaani reagoisi kysymyksiin miehestään, joten päätin olla esittämättä niitä. Nyökyttelin vain myötäilevä hymy huulillani Traceyn kertoessa minulle unelmiaan Miles Bletcheystä.

Valitettavasti tyttö ei Pansyn tapaan tyytynyt puimaan omaa elämäänsä vaan hänen oli myös udeltava minun asioitani. Kumman sulhasehdokkaan toivoisin minulle jäävän? Onko minulla ulkopuolisia ihastuksia? Olenko koskaan ollut ystävyyttä lähemmissä väleissä kenenkään kanssa? Tällaiset kysymykset vielä kestin, mutta sitten Tracey sanoi jotakin, mitä en vaan voinut katsoa sormieni lävitse. Hän totesi hyvin kevyesti, mutta huvittuneena, että onneksi Draco Malfoy ei ainakaan enää ole ongelmani pojan viruessa Azkabanissa.

Sillä hetkellä olisin ollut valmis haukkumaan Traceyn hyvin monella tietämälläni nimityksellä. En kuitenkaan hylännyt hienon naisen imagoani, vaan yksinkertaisesti poistuin pöydästä. Osoitin näin tulleeni loukatuksi, mutten aiheuttanut suurempaa kohua. Toivoin vain, että Tracey ymmärsi, että yhteydenpitomme loppui siihen. Hän on näköjään täysin samanlainen kuin Pansy, joka valitsee seuransa suosion mukaan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 33
Kirjoitti: Glorisablet - 29.04.2011 14:41:24

Osasta 30

Niinpä, ei se ole Astorian vika, ettei isosisko ottanut onkeensa hänen varoituksistaan. :D Mikäli kosijat saisivat tietää tavoittelemansa neidon kirjoittamien kirjeiden samankaltaisuudesta Daphne voisi sangen noloon asemaan seurapiireissä. Ehkä kummatkaan eivät pitäisi Daphnea parhaana morsianvaihtoehtona, jolloin tämä joutuisi joko kalastelemaan uudestaan sulhasta tai tyytymään johonkin huonompaan.

Osasta 31

Kellepä Harry Potterin tarjoama apu ei olisi kova pala nieltäväksi, vaikka Hartsasta olisi jopa kovasti hyötyä. Lucius on sentään aristokraattien aristokraatti, jonka (varmasti ankaraan kasvatukseen Abraxas Malfoyn tuntien) ei ole sisältynyt armopalojen vastaanottamista. Herra Malfoy tuntenee perheensä olevan muuttunut vähäosaisiin miellettäväksi, ja Potterin apu oikein alleviivasi Luciukselle hataraa statusta. Kun on ensin ollut kuin kuningas on vaikea ajatella olevansa kuin kuka tahansa tallaaja.

Draco ei ole kaikessa suhteessa pahantahtoinen, mutten tiedä onko nuorukainen siitä huolimatta kuuntelijatyyppi. Ainakin minulla on sellainen mielikuva että Astorian ja Dracon mentyä naimisiin ensin mainittu on se kuuntelija, joka joutuu lohduttavan kuuntelijan puutteessa pitämään mieltään kaivertavat ahdistukset omana tietonaan.

Osasta 32

Voi rouva Greengrassia. Säälin häntä siis aivan hirveästi, koko sydämestäni, vaikka aatelisrouvalla on kokonainen apureiden ja palvelijoiden armeija apunaan. Onhan se kamalaa jos pari hassua rikkoruohoa rehottaa kukkaistutusten joukossa tai uudesta alushameesta roikkuu yksi sentin langanpätkä. ;D Tanssiaisten kohdalla on sentään kyse suureellisesta teatteriesityksestä, jonka rouva Greengrass on käsikirjoittanut aikoja sitten. Arvon rouvan huutamisen perusteella vaikuttaisi siltä että hienolle naiselle sopiva käytös on paikoitellen unohtunut, vaikka noita on korostanut tyttärilleen hillityn käyttäytymisen olevan kaiken a ja o. Moisen perusteella alkaa väkisin ihmetellä ovatko kaikki pöytähopeat laatikossa.

Osasta 33

Traceyn vaatemakuun perehtymällä tytöstä voi tehdä jo jonkinlaisen luonneanalyysin. Pansyn vaatemaun apinoiminen kielii epävarmuuden lisäksi pikkuporvarillisesta prameiluista, joka on myös ominaista uusrikkaille. Realitymaailmassa uusrikkaat ja pikkuporvarit haluavat oikein toitottaa pankkitilien saldojen hipovan pilviä käyttämällä liikaa Burberryn Nova check -kuosia, Louis Vuittonin monogrammilla koristettuja laukkuja ja vastaavia, joita tyylitietoiset ja vauraisiin sukuihin kuuluvat eivät ikinä alentuisi käyttämään.

Ymmärrän täysin Astorian reaktion, mitä tulee Traceyn megapinnallisuuteen mitata ihmisiä suosion perusteella. Ymmärrän senkin miksi vaaleaverikkö poistui pöydästä. En olisi itse lakannut hänen sijassaan pitämästä kokonaan yhteyttä Traceyn kanssa. Hänen sijassaan en haluaisi Traceyn olevan ystävättäreni, mutta saattaisin (voida) olla tämän kanssa tuttavuussuhteessa. On tietysti oikein hyvä että Astoria osaa arvostaa itseään tarpeeksi, ettei ota kaikenmaailman sontiaisia osaksi elämäänsä.

Kiitoksia näistä osista, neljästä piristysruiskeesta ja vielä kovasti anteeksi, etten ole kommentoinut aiemmin!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 33
Kirjoitti: NeitiMusta - 30.04.2011 10:08:03

Astoriahan on kunnon leidi. :) Toisaalta olisin toivonut, että neiti olis haukkunut Traceyn ihan lyttyyn ja antanut sen kuulla kunnolla kunniansa, mutta ehkä on ihan hyvä että se piti imagoaan yllä. Toivottavasti Traceylla on tarpeeksi älyä antaa Astoria rauhaan.

Tracey on Pansy kakkonen. Ihankun yhdessä Pansyssä ei olisi tarpeeksi. :/ Nyt niitä on sitten kaksi.. ja tietysti kaikki muut jotka haluaa seurata Pansyä, kun neiti Parkinson on niin "sydämmellinen ihminen". :D

NeitiMusta. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 33
Kirjoitti: Belsissa - 11.05.2011 22:26:42

Lavinia:

Jep, saa nähdä miten Daphnen käy. Hän ei ole nyt toiminut kovinkaan fiksusta, vaan tunteelliselle höpsölle tyypillisellä tavalla. Daphne ei tarkoita pahaa, mutta menee tunteidensa mukaan.

Draco ei välttämättä ole kuuntelijatyyppi, mutta ovela kettu hyvinkin. Pojalle saattoi olla hyvinkin hyödyllistä neuvoa Astoriaa päätöksissään - omien tavoitteidensa hyväksi. Se jää nähtäväksi. ;)

Rouva Greengrass on mielenkiintoinen tapaus. Ulospäin nainen varmasti näyttää hienostuneelta seurapiirirouvalta, mutta omalle perheelleen ja palvelusväelleen noita voi olla kovinkin tökerö. Käytössäännöt unohtuvat siinä sivussa. Pääasia on näyttää ulospäin hyvältä.

Tästä pikkuporvarillisesta tavasta ostella Louis Vuittonin tyypillisimpiä laukkuja yms yms me muistaakseni yksäreillä jo keskustelimmekin. On muuten naurettavaa touhua. Samoin on nyt Traceyn kohdalla, voi voi, tyttö-raukka. Eipä taida juuri ymmärtää pukeutumisen päälle, saati sitä, että moisella hän vain korostaa alempaa asemaansa.

NeitiMusta: Hieno leidi ei tosiaan auo päätään julkisesti, vaan hoitaa sen hiljaisella halveksunnalla. Siihen asti emme tosin vielä Astorian ja Traceyn suhteessa ole päässeet. Tyttöjen suhteesta lisää tässä osassa. :)

Kiitokset kommenteistanne!

Part 34 - Eksynyt lammas
29.05.1998

Yllätyin aamulla totaalisesti, kun huomasin saaneeni kirjeen Traceyltä. Tavallaan mieleni teki vain heittää mokoma saman tien pois, mutta uteliaisuuttani kuitenkin pääsyin avaamaan sen. No, kuten saattoi arvata, kuori sisälsi anteeksipyynnön. Ei kuitenkaan mitään parin lauseen pahoittelua vaan muutaman sivun mittaisen romaanin. Olin ällikällä lyöty, enkä uteliaisuuteni tähden kyennyt millään heittämään kirjettä pois vieläkään. Oletin toki aluksi sen sisältävän vaikka minkälaista pahoitteluliirumlaarumia, mutta totuus osoittautui toiseksi.  Sain selityksen tytön toiminnalle hyvin monessa kohtaa, sekä uusia näkökulmia hänen persoonansa tarkastelemisen. Kiinnitän tähän muutaman katkealman tupatoverini viestistä:

”Olen kovin pahoillani, että loukkasin sinua puhumalla huonoon sävyyn hyvästä ystävästäsi. Minulla kun ei koskaan ole ollut Malfoysta erityisen hyvä kuva – anteeksi vain. Pojalla on ollut tapana olla kovin koppava, eivätkä minunlaiseni hieman alempaan kastiin kuuluvat ihmiset merkinneet hänelle yhtään mitään. Sinä taas olet ollut kovin erilainen verrattuna muihin ylhäisten sukujen jäseniin ja ajattelin, ettei Malfoy voinut mitenkään olla mies sinun makuusi.”

Tämä kappale kumosi käsitykseni Traceysta Pansyn kaltaisena onnenonkijana. Luulin hänen ennen palvoneen Dracoa, mutta nyt kääntäneen takkinsa muiden tavoin. Nähtävästi tyttö ei kuitenkaan koskaan olekaan ollut osana Malfoy juniorin ihailijakerhoa, eikä sinänsä mikään ihme, sillä Dracon käytös itseään reilusti alempia kohtaan on yleensä juuri tuollaista.

”Pidät minua varmaankin ihan kamalana ihmisenä. Ajattelin sanomisiani tarkemmin ja ymmärsin niiden kuulostaneen Dracon tilanteelle nauramiselta. En voi väittää, etten olisi tuntenut aluksi vahingoniloa hänen tilanteestaan, mutta loppujen lopuksi en toivo pojalle pitkää rangaistusta. Nuorempi Malfoy ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut pahalta – ainoastaan hieman koppavalta, joten en usko hänen voineen syyllistyä murhiin tai muihin vastaaviin rikoksiin.”

Ehkä tällaiset kappaleet todistavat Traceyssa ehkä olevankin enemmän, mitä aikaisemmin olin kuvitellut. Minähän en oikeastaan koskaan antanut tytölle mahdollisuutta näyttää oikeaa itseään, vaan tuomitsin saman tien vain sen perusteella, että tupatoveri sattui puhumaan paljon leningeistä, tanssiaisista ja miehistä. Kyllähän minä loppujen lopuksi itsekin harrastan vastaavaa, joten oli ehkäpä hieman kaksinaismoralistista puhua tytön keskustelunaiheista niin negatiiviseen sävyyn. Toisaalta ymmärrän kyllä reaktioni, kun oma elämäntilanteeni sai moiset asiat näyttämään naurettavan pinnallisilta.

Ehkä voisin antaa Traceylle vielä yhden mahdollisuuden, käyttäkööt sen sitten miten itse haluaa. Tyttö on kuitenkin viimeistään kirjeensä kautta osoittanut olevan erilainen kuin Pansy jengeineen. Ei sitä tiedä, vaikka jonakin päivänä saisin hänestä joko hyvän ystävän tai arvokkaan liittolaisen.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 34
Kirjoitti: L!na - 11.05.2011 22:57:52

Kiva luku :) Jännää milleen Daphne valitsee ja miten Astoria pääsee pulasta valiten Dracon :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 34
Kirjoitti: Glorisablet - 11.05.2011 23:19:52

Ylimielisyys ja jäinen eleganssi viehättää minua Malfoyn perheessä, mutta tiedän heidän kanssaihmistensä voineen tympääntyä, kyllästyä ja ärtyä heidän ylemmyyteensä.

Tämä merkintä laittoi minut miettimään perusteellisemmin noiden puolten kaksijakoisuutta, porautuvan syvemmin DH:n ensimmäiseen lukuun. Minä olin ennen sitä mieltä että muut kuolonsyöjät nauroivat vain sen takia Malfoylle että näitä nöyryytettiin kerrankin, eivätkä nämä saaneetkaan enää olla velhomaailman kuninkaallisia. Dracohan seurasi tunnetusti kaikessa isältään omaksumia tapoja, josta kopea suhtautuminen alempiin on hyvänä esimerkkinä. Malfoyt – ensisijaisesti Lucius on varmaankin naureskellut muille kuolonsyöjille heidän epäonnistuessaan ja katsellut heitä aristokraattisen suoraa nenänvarttaan pitkin.

Draco loukkasi monia ihmisiä kirjoissa eikä varmasti ollut pahoillaan. Tavallaan hammas hampaasta, silmä silmästä ja veri verestä toteutuu hänen loukkaamiensa ihmisten nähdessä kerrankin hänellä menevän huonosti. Mikäli Tracey olisi edelleen vahingoniloinen, hänellä olisi jonkinlainen syy siihen. Parempi kuin onnenonkiminen, vaikka vahingonilo ei ole eettisesti oikeutettua.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 34
Kirjoitti: NeitiMusta - 12.05.2011 09:07:50

Toisaalta toi Traceyn anteeksipyyntö oli todella ihanaa ja olen vain iloinen, jos Astoria saa siitä itselleen ystävän, tai sitten tarpeen tullen liittolaisen, mutta samalla en voinut olla miettimättä, että entäs jos.. Mulla pyörii aina mielessä tälläisiä ihmeellisiä salaliittoteorioita siitä, että ehkä Traceylla ei olekaan puhtaat jauhot pussissa ja se haluaakin vain Astorian kautta johonkin parempaan asemaan tai jotain. Voihan olla, että mun salaliittoteorioita rakastava mielikuitukseni teki pikkuisen tempun, eikä Traceyn anteeksipyynnön takana ole mitään muuta kuin viaton ja oikeasti pahoillaanoleva nuori nainen.

En kyllä malta odottaa, että tulee taas lisää Astoria/Dracoa. :) Olen ehodottomasti koukussa siihen, ja on oikeasti jännä nähdä, että miten normaalisti niin kopeasta ja ylimielisestä nuorukaisesta tulee niin hyvin läheinen Astorian kanssa. Tiedän, toi lause kuulostaa oudolta, mutta tarkotan lähinnä sitä, että jotenkin olen aina ajatellut, että ehkä Draco ei niin mielellään päästä ketään lähelleen. Ehkä sen tilanteessa sillä ei kuitenkaan ole kauheasti vaihtoehtoa, varsinkin kun kaikki sen "ystävät" on kääntänyt sille kelkkansa.

Odotan kyllä ehdottomasti jatkoa! :)

NeitiMusta. :) ♥

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 34
Kirjoitti: Belsissa - 13.05.2011 22:39:25

L!na: Mukavaa, että pidät tästä! :)

Lavinia: Jokaisella arvonsa tuntevalla puhdasverisellä suvulla on ylpeytensä, joka aiheuttaa ongelmia yhteisössä. Suurimmat ovat usein niitä kaikista kadehdituimpia ja vihatuimpia, vaikka heitä näennäisesti kunnioitetaankin hyvin paljon. Monesti erilaisien etuuksien toivossa. Näin vahvimpien ego kasvaa kasvamistaan, joka vain lisää muiden todellisia tunteita heitä kohtaan. Kun suurimmalle käy köpelösti, käy helposti niin, että tämä jää täysin yksin pelkkä entisten "ystävien" pilkkanauru seuranaan. Mukavaa, että olit pannut merkille tuon, sillä sitä halusin tässä korostaa.

NeitiMusta: Traceyn motiiveja on helppo epäillä. Tyttö on ollut sen verran epäilyttävä, että varmasti Astoriakin pitää hänet nyt suurennuslasin alla. Saa nähdä, miten tyttöjen tuttavuuden käy.

Minulle tuotti totta puhuen jonkin verran ongelmia yrittää keksiä sopiva tapa saada nuoret lähentymään luontevasti. Olisi tuntunut jotenkin kliseiseltä vain kirjoittaa normaali suhteen alku, jossa pari sitten rakastuu ja sen kautta lähentyy hetki hetkeltä enemmän... Ja lässyn lässyn lää. Ei Dracon kaltaisen jääprinssin ihon alle pääse niin helposti. Tarvitaan jotakin suurempaa aikaansaamaan läheinen suhde häneen. Heikossa tilassa vahvakin saattaa sortua ja tällaisen tilanteen silminnäkijästä tulee usein kovan kuoren omaavan kanssa joko todella läheinen tai sitten entistä etäisempi vahvan yrittäessä etäännyttää liian intiimin kosketuksen saanutta henkilöä itsestään. Tässä tapauksessa ensimmäinen vaihtoehto oli parempi, sillä Draco oli menettänyt lähes kaiken ja tarvitsi varmaankin edes jonkun todistaakseen itselleen, ettei ole täysi hylkiö.

Kiitokset kommenteistanne!

Part 35 - Pakkopaitaa kiristäessä
30.05.1998

Hermoni ovat jälleen täysin riekaleina. Traceyn eilinen kirje vei ajatukseni hetkeksi pois Dracosta ja hänen oikeudenkäynnistään, mutta toivuttuani tytön anteeksipyynnön aiheuttamista tunteista stressi hiipi jälleen mieleeni. On sangen järkyttävää ajatella, että huominen on päivä, joka ratkaisee Malfoyden kohtalon. Toki perhe on nyt paremmassa asemassa, kun Harry Potter tukee heitä, mutta se ei tarkoita, että tuomioilta olisi vältytty. Voihan olla, että Potterin tuki ei loppujen lopuksi vaikuta ollenkaan – niin monella on koko heidän sukuaan kohtaan suuria kaunoja. Olen pyrkinyt rauhoittamaan mieleni lukemalla muutamia Säilästä & Imupaperista ostamiani romaaneja, mutten oikein ole kyennyt keskittymään niihinkään. Sen sijaan ahmin rasiallisen suklaakonvehteja ja nyt yököttää. Valitettavasti tällainen käyttäytyminen on ollut minulle aikaisemmin tyypillistä, mutta luulin jo päässeeni siitä eroon. Edellisen kerran ahmin kunnolla isän tullessa vierailulle.

Perheemme pää nimittäin asuu suurimman osan ajasta Skotlannin Edinburghissa sijaitsevassa kartanossaan, joten en näe häntä kovinkaan usein. Oikeastaan olen siitä iloinen, sillä isäni vierailut ovat aina kovin stressaavia, sillä minun ja sisareni täytyy silloin näytellä mallityttäriä entistä ankarammin. Tämä sen vuoksi, että äitimme kiertelee kuin haukka ympärillämme pitääkseen huolen, ettemme vahingossakaan likaa harhakuvaa hänestä mallikasvattajana. Totuushan on, että äiti palvoo isää, mutta mies ei suuremmin huomioi hänen vaivannäköään. Meillekin hän lausuu vain muutaman laiskan sanan tervehdykseksi ja pakenee sitten omaan huoneeseensa. En osaa sanoa, mitä isä siellä tekee, mutta enhän tiedä hänestä juuri muutakaan. Oikeastaan vain sen, ettei hän suuremmin taida meistä välittää. Velvollisuuttaan vanhempani täällä käy, ei siksi, että varsinaisesti tahtoisi tavata perhettään.

Minulle hänen motiivinsa ovat oikeastaan yhdentekevät, sillä en oikein osaa rakastaa miestä, jota en koskaan ole tuntenut. Äidin taas olen monta kertaa kuullut kyselevän Daphnelta, luuleeko tyttö isän viihtyvän täällä tai tulevan taas pian uudelleen. Häntä pitäisi kai sääliä, mutten oikein osaa. En kaiken sen vuoksi, mitä hän on minulle aiheuttanut. Daphne puolestaan vihaa miestä juuri hänen välinpitämättömyytensä tähden. Tytön hymyillessä isälleen huomaan tämän aina samalla puristavan käsiään nyrkkiin silkasta raivosta. Varmaankin sisarelleni on rankkaa, kun vastaan tulee kerrankin ihminen, joka ei huomioi häntä…

Joka tapauksessa isäni on kuitenkin taas huomenna tulossa kotiin, sillä tanssiaiset ovat jo ylihuomenna. Niinpä äidillä on kaksin verroin stressattavaa ja myös minä olen hyvin ahdistunut. Väkeä juoksee taloon ja ulos minuutin välein, enkä minä halua olla osa hullunmyllyä. Mieluummin eristäydyn huoneeseeni päiväkirjani kanssa, toisin kuin Daphne, joka sovittelee uusia leninkejään vaatien ammattilaisten sanovan mielipiteensä niistä. Sisarellenihan ei nimittäin kelvannut koulun tanssiaisiin tarkoitettu puku, vaan hän tahtoi kokonaan uuden. Saa nähdä, kuinka monta miestä hän tällä kertaa hurmaa Blaisen ja Theodoren lisäksi.

Mutta nyt minun on käytävä naistenhuoneessa, kuvotus sai vallan.

***

Nyt täytyy sanoa, että minua pelottaa todenteolla. Minulle iski taas se kamala tunne, sama kuin ennen lopputaistelua. Olen varma, että huomenna sattuu jotain pahaa, en vain tiedä mitä. Pelkään, että se liittyy jollakin tavalla oikeudenkäyntiin. Voisiko olla, että Draco saisi pitkän tuomion? Vai tapahtuuko jotakin muuta kamalaa? Mitä tahansa, mutten voi enää olla huomioimatta tätä ahdistavaa tunnetta. Unohdin koko asian, tämän omituisen kykyni, sodan loppumisen jälkeisen hullunmyllyn seurauksena, mutta nyt ihmettelen jälleen, että mitä tämä tällainen on? En voi uskoa enää, että epäilykseni olisivat vain sattumaa, sillä tätä on tapahtunut aivan liian usein. Pahinta on, etten voi muuta kuin odottaa tämän ahdistukseni kanssa ja toivoa, että tajuan tarpeeksi ajoissa jonkin olevan vialla ehkäistäkseni sen ennen kuin on liian myöhäistä. 

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 35
Kirjoitti: NeitiMusta - 14.05.2011 00:04:02

Enää pitkään ei saa pitää mua jännityksessä. En malta odottaa, että tanssiaisia käsittelevä luku tulee ja sitten samalla valotat, mitä kaikkea Astoria siellä joutuukaan näkemään. :) Jotenkin.. tää tarina on ihanasti kehittynyt. Ensin Astoria oli vaan vähän sellanen hissukka, mutta sitten nyt.. siitä on tullut tollanen arvokas leidi. :)

Okei, on totta, että Astorian ja Dracon suhde kehittyy hitaasti, mutta ehkä niidenkin aika kohta tulee. Mä oon vähän kärsimätön ihminen, enkä malta oottaa, että saan lukea niitä lukuja, joissa kerrotaan niiden suhteesta vähän tarkemmin. Ja.. kun niiden välillä oikeesti tapahtuu jotain. :) I can't wait! :)

Mä oon aina jotenkin kuvitellu, että Astorian isä asuis niiden kanssa, ja että se ois ehkä vähän kivempi sen perhettä kohtaan. Ehkä Astoria on kuitenkin sen verran ilosessa asemassa, ettei siihen kiinnitetä (ainakaan vielä) niin paljoa huomiota. Sillä ei ainakaan ole yhtä vaikeaa kun Daphnella: siihen ei kohdistu niin valtavia paineita, ja samalla se ei ole tottunut siihen, että kaikki aina huomio. Ja nyt kun niiden isä ei huomioi Daphnea, o-ou.. Not good! :(

NeitiMusta. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 35
Kirjoitti: Glorisablet - 14.05.2011 23:23:04

Arvasinkin omien mielikuvieni takia Astorian alkavan käyttäytyä vainuamieni ennemerkkien perusteella syömishäiriöisen tavoin. Tunnesyöminen hermojen ollessa riekaleina ei todellakaan ole tervettä. Mutta nyt minun on käytävä naistenhuoneessa, kuvotus sai vallan. ← Tuo on enemmän (semi)bulimikon kuin BED-potilaan käytöstä. Minusta tuntuu ettei Astoria ole syönyt itseään ähkyyn vaan ajatus suklaarasiallisen syömisestä kuvottaa niin paljon että hän haluaa vapautua omatuntonsa syytöksistä tunkemalla sormensa tai hammasharjan kurkkuunsa.

Herra Greengrass paljastui kyllä aivan erilaiseksi kuin olin kuvitellut. Olin kuvitellut herra Greengrassin asuvan saman katon alla perheensä kanssa ja olevan vähän niin kuin Lucius Malfoy kultaisena kautenaan. Kaikissa seurapiiritilaisuuksissa kiertelevä aristokraatti, jolla on vaimonsa lisäksi elämäntyyliin sopiva rakastajatar. Hän onkin erittäin erakkomainen luonne sulkeutuessaan mahdollisimman pian pakollisten muodollisuuksien jälkeen omiin huoneisiinsa. Kyseinen piirre tekee hänestä mielenkiintoisen ihmisten, josta haluan tietää ehdottomasti enemmän, vaikka hän aiheuttaakin käytöksellään pahaa mieltä Astoria-raasulle. :P

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 35
Kirjoitti: Audrina - 18.05.2011 16:33:45

Part 34 -  Olen aina pitänyt Traceytä sellaisena henkilönä, joka seisoo vahvasti mielipiteidensä takana. Yllätyin siis (positiivisesti), kun hän lähetti Astorialle pitkän anteeksipyyntökirjeen. Varmasti Astorian käsitys Traceysta muuttui, Pansyn perässä kävelevä tyttö ei kuulunutkaan nuoriherra Malfoyn ihailijakerhoon - päinvastoin. Kun hän tähän ilmestyi, veikkailin jo alussa, että olisi mahdollista että Astoria saisi Traceysta ehkäpä ystäväinkin. En ole varma, näyttääkö veikkaukseni käyvän toteen, koska toki mahdollista on että jokin komplikaatio iskee Astorian mielipiteeseen Tracysta - tosin päin, tuskinpa.

Part 35 - kuten edelliset kommentoijat, minäkin olin kuvitellut että Astorian isä asuisi perheensä kanssa. Ajattelin hänen olevan osa Greengrassejen idyllistä perhe-elämää. Kuitenkin mies asuu muualla, ja näyttää siltä, että hänen läheisyytensä tyttäriä kohtaan ei ole mikään maksimaalinen. Ymmärrän Astorian isäsuhteen ja sen miksi hän stressaa isäukon saapumista kotiin, ei ole varmasti kovin kivaa esittää tytär-mannekiinia. Herra Greengrassin kotiinpaluu, Dracon oikeudenkäynti, sekä muu ympärillä oleva hullumylly varmasti aiheuttaa stressin Astorialle. Neiti näyttää olevan ehkä suuremmankin hermoromahduksen partailla.

Uutta osaa odotan kuitenkin ja kiitos piristyksistä koeviikkoon! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 35
Kirjoitti: Belsissa - 18.05.2011 19:44:07

NeitiMusta: Seuraavaksihan se olisi luvassa, joten et joudu odottamaan kauan. Hienoa kuulla, että olit pannut Astorian kehityksen suunnan merkille, sillä se on tärkeä osa ficciä. :)

Kyllä ne Astorian ja Dracon kuviot siitä vielä selkenevät, kun vähän jaksat odottaa. Molempien henkilöiden elämä on nimittäin juuri nyt sellaista hullunmyllyä, ettei taida romantiikka tulla juuri kysymykseenkään.

Olin näköjään onnistunut yllättämään monet sillä, ettei herra Greengrass asukaan muiden kanssa saman katon alla. Olen siitä iloinen, sillä tiedän ylltäyksien tuovan lisää elävyyttä lukukokemukseen. :)

Lavinia: Niinhän tyttö teki... Saa nähdä, mitä moisesta vastaisuudessa seuraa.

Halusin tarkoituksella tehdä herra Greengrassista hieman erilaisen aristokraatin. Tässä ficissä on jo aika monta tyypillistä sellaista, joten erikoisemmalle hahmolle oli tarvettakin.

Audrina: Minun kuvani Traceystä on ehkä hieman erilainen, ei nyt läheskään mikään vastakohta, mutta kuitenkin jonkin verran poikkeava. Mutta en halua paljastaa tytöstä liikaa, sillä muuten hänen tuleva käytöksensä olisi helpommin tulkittavissa. ;)

Astorian ja hänen isänsä suhde on tosiaan ollut olematon, mutta katsotaan mihin suuntaan uusi osa sitä vie. :)

Kiitokset kommenteistanne!

Part 36 - Sokerikiteitä
31.05.1998

Tänään on sellainen päivä, kun ei oikein tiedä, onko pää täynnä ajatuksia vaiko täysin tyhjä. Saatan tuijottaa kattoni kristallikruunua monta minuuttia kuin transsissa, täysin irrallaan muusta maailmasta, mutta sitten tajuan pelkojen kuin varkain hiipineen mieleeni uudelleen.

En tiedä, mistä kirjoittaisin ensiksi. Ajatukset virtaavat erillisinä haivenina esiin, mutta minä haluan saada aikaan selkeää jälkeä. Ensiksi mietteeni kohdistuvat Dracon tuomioon, mutta pian ovatkin jo kohtapuoliin saapuvassa isässä. Seuraavaksi tiensä päällimmäiseksi raivaavat pelot tanssiaisista, yleinen ahdistus marionettinäytelmästä, sekä ennustukseni mahdollinen toteutuminen. Mitä tässä täytyisi pelätä eniten?

Miksi kaikki asiat tapahtuvat juuri nyt? Miksi huomisen pitää sisältää niin paljon pelättävää? Tällaisina päivinä minun tekisi mieli vain käpertyä sänkyni pohjalle ja jäädä sinne makaamaan. Ehkä tarpeeksi kauan nukuttuani tämä kaikki kamaluus olisi ohitse.

***

Voin uskoa muistavani isän tämänkertaisen saapumisen lopun ikääni. Alakerrassa viettämäni minuutit olivat nimittäin hyvin, hyvin hämmentäviä. Tilanne tuli lisäksi niin äkkiä, etten juurikaan ehtinyt valmistautua siihen. Daphne vain huikkasi yllättäen oveltani, että minun täytyisi juosta kipin kapin vastaanottosaliin, sillä isän vaunut olivat saapuneet pihaan. Tuolloin vatsassani kouraisi epämiellyttävästi, enkä kerjennyt sysätä edes runokirjaani syrjään, kun tunsin kuvotuksen nousevan pintaan. Niinpä en voinut muuta kuin juosta läheiseen kylpyhuoneeseen ja antaa pahan olon valua itsestäni ulos. Onnekseni vastaanottosali on sen kanssa eri kerroksessa, sillä olisihan ollut suorastaan järkyttävää, jos isä olisi kuullut, mitä läheisessä kylpyhuoneessa tapahtui. Se oli kuitenkin ainut helpotus tilanteeseeni, sillä mies oli varmasti jo ehtinyt tulla sisälle taloomme. Aavistukseni paljastuivat muutamassa sekunnissa paikkaansa pitäviksi, kun Daphne juoksi hengästyneenä käytävään. Minulle tuli kiire siistiä itseni, sillä en todellakaan halunnut sisareni sääliä osakseni sillä hetkellä.

Daphne suunnilleen raahasi minut vapaasta kädestäni vastaanottosaliin. Toisella puristin nimittäin edelleenkin runokirjaani rintaani vasten. En ollut kerjennyt edes viedä sitä huoneeseeni siinä kaikessa kiireessä. Yritin huikata asiasta rauhattomalle sisarelleni, mutta tämä ei ottanut kuullaksensakaan, vaan ainoastaan puristi otettaan ranteestani.

Saapuessamme vastaanottosaliin äitimme oli niin keskittynyt isämme paapomiseen, ettei hän juuri huomannutkaan myöhästymistäni. Missä tahansa muussa tilanteessa olisin saanut osakseni nuhteita, mutta isän läsnä ollessa kaikki oli toisin. Silloin äiti ei edes huomannut moisia asioita. Vasta miehensä kääntyessä meitä kohden pani nainenkin tyttärensä merkille.

Kuten arvelinkin, mokoma hapannaama ei ollut erityisen innostunut asuvalinnastani, yksinkertaisesta, tummanpunaisesta leningistä. Oletettavasti minun olisi täytynyt laittaa mieluummin jokin niistä uusista, järkyttävistä, persikansävyisistä hirvityksistä. Kaikkien yllätykseksi isä kuitenkin kääntyi puhuttelemaan minua, eikä kaikin puolin moitteetonta sisartani. Etkä saata uskoa, mitä hän sanoi! Kehui minua kauniiksi! Olin kuin ällikällä lyöty. Eihän isällä ollut tapana sanoa minulle mitään sellaista. Oikeastaan yhdellekään meistä.

Punnitessaan minua katseellaan hän sattui huomaamaan jo hieman kuluneen runokirjani. Äidille se oli varmaankin katastrofi, sillä eihän hänen ensiluokkaisten tyttäriensä sopisi kanniskella mukanaan kulahtaneita vihonhirvityksiä. Greengrassin tytöille sopisi käteen vain jokin siro soitin kuten huilu tai sitten jokin hyvin hempeä ja suloinen rakkausrunovihko.

Isäni ei kuitenkaan näyttänyt ajattelevan samoin, sillä pyysi ystävälliseen sävyyn vihkoni nähtävilleen. Epäröiden ojensin sen hänelle äidin vastusteluista huolimatta. Ei niin, että äitini sanat olisivat mitään merkinneet, mutten vain oikein osannut uskoa, että joku todellakin tahtoi lukea runojani.

Saimme jälleen kaikki yllättyä, kun isän happamat kasvot saivatkin pientä piristystä hymynhäivähdyksestä hänen selaillessaan kirjaani. Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen sain sen takasin ystävällisten sanojen kera. Ajatella, hän sanoi, että minulla on lahjoja! Olen isän mukaan kuulemma kuin hiomaton timantti. Pienellä koulutuksella minusta saisi vielä kelpo runoilijan! En oikein osannut sanoa mitään, vaan niiasin vain asiaankuuluvasti. Tämän jälkeen isä esitti vielä äidilleni muutaman kysymyksen yleiseen elämänmenoon liittyen ennen kuin poistui omaan huoneeseensa.

Täytyy sanoa, että olen hyvin yllättynyt. Isä ei ole koskaan sanonut minulle montakaan sanaa, saati sitten kohdellut tyttärenään, mutta nyt kun ilmestyn paikalle vallan sopimattomassa asussa ja kuluneen runokirjan kera saankin osakseni erityiskohtelua. Tämä ällistytti myös äitini, puhumattakaan Daphnesta. Hän järjesti jonkinlaisen kohtauksen, alkoi vain itkeä isän poistumisen jälkeen ja juoksi omaan huoneeseensa. Vielä nytkään hän ei puhu minulle, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo monta tuntia. Olkoot typerä, jos on kerran pakko. Minä en halua pilata hyvää oloani moisella. Sillä vaikka asiat ovat kovin sekaisin, on ihanaa kuulla onnistuneensa jossakin. Eikä sitä tiedä, vaikka asiat kääntyisivät parhain päin kuten isäni vierailukin. Minusta tuntuu, että luvassa voi olla vielä jotakin parempaakin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 36
Kirjoitti: Glorisablet - 19.05.2011 19:27:20

Vaikka Astoria stressasi, stressasi, stressasi aina isänsä tapaamista tämänkertaisesta kohtaamisesta muodostui yllätyksellinen. Nytkin neiti riensi suoraan kylpyhuoneesta vastaanottosaliin runokirjoineen odottamatta liikoja isänsä vierailuilta. Pikemminkin hän odotti maalanneensa etukäteen tarpeeksi piruja seinille.

Yksinkertainen, punainen leninki ja kulunut runokirjanen varmaan saivat herra Greengrassin kiinnittämään sen takia enemmän huomiota nuorempaan tyttäreen, että tämä näki ensimmäistä kertaa Astorian yksilönä. Ei pelkkänä persikanväriseen kermakakkumekkoon puettuna seurapiirineitokloonina. Henkevänä ja taiteellisena ihmisenä herra Greengrass kaivannee henkeviä, älykkäitä ja persoonallisen viehättäviä ihmisiä ympärilleen. Astoriahan oli päiväkirjan alussa seinäruusunen, joten hänen isänsä ei kiinnittänyt häneen kunnolla huomiota. Nuorimmainen oli vain miehelle elävä todiste suvun päämiehen ja aviomiehen velvollisuuksien hoitamisesta. Rouva Greengrass ja Daphne-neiti eivät ole henkisesti jälkeenjääneitä, mutteivät henkeviä puhekumppaneita ja taiteilijasieluja. Kummatkin ovat taiteilijoita ja yksinäisiä susia ikävystyttäviä. (Olisin yhtä hapan kuin Astorian isä joutuessani olemaan kanamaisten naisihmisten seurassa.)

Viisitoista tai kuusitoista vuotta on kulunut, mutta ehkä toisilleen sukua olevat sukulaissielut ovat löytämäisillään toisensa. ;) Herra Greengrassin ja aatelisneidon voisi kuvitella keskustelemaan tunnettujen runoilijoiden teoksista ja ensiksi mainitun antaman rakentavaa kritiikkiä runojen kirjoittamisesta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 36 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 21.06.2011 13:10:21

Lavinia: Päättelysi osuivat aivan oikeaan. Herra Greengrass ei suuremmin arvosta tavallisia seurapiirineitoja. Voisin oikeastaan sanoa, ettei hän näkemykseni mukaan suuremmin arvosta naisia yleensäkään, kun on tottunut näkemään heidät tuossa valossa. Astorian poikkeuksellisuus saattaa muuttaa monia asioita, mutta se jää nähtäväksi. ;)

Part 37 – Muuttuvien tuulien risteyskohdassa
1.6.1998

Olen kertakaikkisen pöllämystynyt. Tanssiaiset nimittäin olivat hyvin, hyvin erikoislaatuiset todella monella tavalla. Jotta muistan sanoa kaiken, täytyy varmaankin aloittaa siitä hetkestä, kun astuin saliin. Olin yhdessä palvelijoiden kanssa valmistanut itseni juhlia varten lopputuloksena poikkeuksellisen hyvännäköinen Astoria. Löysin itsestäni paljon paranneltavaa, mutten kuitenkaan tuntenut itseäni rumaksi. Siihen varmasti vaikutti upea tanssiaismekkoni, joka on täysin käyttämätön peruuntuneiden päättäjäisten vuoksi.

En kuitenkaan odottanut ollenkaan sellaista vastaanottoa kuin oli luvassa. Oletin kaiken olevan samanlaista kuin yleensä vastaavissa tilaisuuksissa – minua ei huomatakaan, mutta Daphne saa suuresti kiitosta. En vieläkään usko, että siinä kävi juuri toisin päin. Astuessamme saliin siellä suorastaan kuohahti ja hyvin pian minulle sateli tanssikutsuja sieltä ja täältä. Lisäksi monet rouvat ja neidit tulivat kehumaan ehostustani. Daphne ei ollut tästä ollenkaan innoissaan vaan suorastaan itkun partaalla, etenkin, kun jopa hänen Blaisensa pyysi minua ensimmäiseen tanssiin. En tosin suostunut, sillä se olisi tuntunut turhankin epäkohteliaalta sisartani kohtaan.

Hetken olin niin pöllämystynyt, etten muistanut huolistani yhtäkään. Tanssin vaan ymmälläni milloin kenenkin kanssa ja äitini tuijotti silmät lautasina toiselta puolelta salia. Isäni sen sijaan palautti minut maan pinnalle ilmestyessään näkökenttääni. Hän ei tietenkään hämmästynyt ollenkaan, sillä eihän hän tiennyt, mikä seinäruusu olen yleensä. Isä ainoastaan hymyili hieman jäykähköä hymyä ja lähti kävelemään minua kohden kappaleen loputtua. Oletukseni mukaisesti mies pyysi minua seuraavaan tanssiin. Se oli suhteellisen hidas kappale, joten kykenimme juttelemaan samanaikaisesti. Se keskustelu muuttikin kaiken. En tiedä vielä mihin suuntaan, mutta aion joka tapauksessa käyttää isäni tarjoaman tilaisuuden hyväkseni. Hän nimittäin pyysi minua muutamaksi kuukaudeksi vierailulle luokseen Edinburghiin. En olisi uskonut, että hän haluaa kumpaakaan tytärtänsä jalkoihinsa ja nyt hän yllättäen pyysikin minua ja vain minua. Perusteluksi velho sanoi tahtovansa tutustua paremmin minuun ja myös runoihini. Hän kertoi itse harrastavansansa kaikenlaista kirjallisuutta ja tuntevansa paljon ihmisiä, joista saattaisi olla hyötyä minulle. Olin pöllämystynyt. Olen edelleen. Isä puhui kuin hän olisi leipomassa minusta runoilijaa, ei kotirouvaa. Itsenäistä naista, joka elättää itsensä omalla työllään. En ollut koskaan uskonut, että minun runoistani olisi siihen, mutta hän totesi minun olevan äärimmäisen lupaava. Nyt kun makaan sängylläni kampaus jo purettuna, valmiina käymään nukkumaan, olen yhä jännittynyt. Isäni nimittäin puhuu tällä hetkellä äidilleni ja Daphnelle aikeistaan. Vaikea sanoa, kuinka he suhtautuvat, mutten usko äitini loppujen lopuksi kieltävän isältäni mitään.

Tapahtui myös jotakin, mikä saa minut sekä surulliseksi, että äärimmäisen iloiseksi. Kesken tanssiaisten vanhempani pyydettiin vastaanottoaulaan, jossa he viipyivät sangen kauan. Aloin huolestua pahojen aavistuksieni vuoksi, joten lähdin muutamien kymmenien minuuttien kuluttua heidän peräänsä. Aulasta löysin jotakin, mitä en olisi ikinä uskonut löytäväni. Draco ja Narcissa Malfoyn. Aluksi nämä eivät huomanneet minua lainkaan, mutta kun kävelin lähemmäs, pani poika minut merkille. Hänen kasvoilleen nousi saman tien vilpitön hymy enkä voinut itsekään estää hyvää oloani näkymästä. Draco oli siis vapautettu kaikista syytteistä, huudahdin mielessäni. Olisin tahtonut kiljua riemusta.

Vanhempamme hiljenivät täysin nuoren Malfoyn astellessa luokseni ja selittäen, kuinka heidät kaikki oltiin päästetty pälkähästä. Potter oli esittänyt niin vankat todisteet perheen tukalista oloista, Narcissan äärimmäisessä tilanteessa tehdystä uroteosta ja halusta vaihtaa puolta, ettei niitä vastaan ollut väittämistä. Nyt Malfoyt olivat jälleen vapaita ja saattoivat keskittyä elämänsä uudelleenrakentamiseen. Olin jo pyytämässä heitä mukaan juhliin, mutta äitini älähti vastalauseeksi. Olin melkein unohtanut hänen Malfoy-vastaisen kantansa. Käännyin isän puoleen ja yritin luoda häneen vetoavan katseen, mutta yllätyksekseni myös hän oli samaa mieltä vaimonsa kanssa. Malfoy eivät astuisi tanssisaliin jalallakaan. Olin jo vaatimassa selitystä, kun isäni hiljensi minut tiukan varoittavalla katseellaan. Ehkä minulla ei ollut oikeuttakaan vaatia liikoja, sillä muuten minulle juuri tarjottu tulevaisuus saattaisi romuttua.

Vanhempani siis heittivät sekä minua tapaamaan tulleen Dracon, että hänen äitinsä tylysti ulos. He eivät selvästikään olleet enää tervetulleita kartanoomme. Tunsin raivoa, mutten voinut isän takia näyttää sitä ulospäin vaan minun piti keskittyä näyttämään tyyneltä ja välttää katseita Dracoon. En tiennyt, miksi hän tahtoi tulla juuri minun luokseni ja miksi tähän aikaan. Ymmärrän, että poika tahtoi kertoa uutisestaan saman tien, mutta mistä kumman syystä hän ei lähettänyt vaikka kirjettä? Minun täytyy varmaankin kirjoittaa hänelle itse ja tiedustella asiaa, sekä pyytää anteeksi vanhempieni tylyä kohtelua.

Pahat aavistukseni eivät sittenkään käyneet toteen. Onko kykyni sittenkin vain kuviteltu vai onko kyse jostakin muusta? Tänään tapahtui kaikenlaista erikoista, muttei varsinaisesti mitään pahaa. Voisiko siis olla, että kummalliset tuntemukseni koittavat siis aina ennen elämäni suuria muutoksia?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 37 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 07.07.2011 14:03:26

Herra Greengrass olikin kirjallisuuden harrastajan oloinen, joka lukee, kirjoittaa ja viettää aikaa toisten kirjallisuusihmisten kanssa seuraa halutessaan. Tiedä vaikka herrasmiehellä olisi kirjoitusprojekti meneillään pöytälaatikossa, johon nuorempi tytär pääsisi tutustumaan Edinburghiin saapuessaan.

Huojennus oli saattanut Malfoyt tolaltaan, kun he unohtivat arvokkuutensa ja syöksyivät Greengrasseille näyttäytymään, eivätkä kirjoittaneet samasta asiasta. Ajat ovat olleet poikkeukselliset Malfoylle, ja siinä riittää syytä etteivät he pidä malfoy-etiketistä kiinni. Mitenköhän Draco ottaa sen että hänen ihastuksensa osoittivat tylysti hänelle ja Narcissa-rouvalle ovea aivan kuin he olisivat olleet ylhäisön ovelle kiirehtineitä kerjäläisiä? Onkohan siinä rattaisiin heitetty kapula?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 37 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 08.07.2011 21:02:04

Lavinia: Jep, Malfoyt tekivät erittäin typerästi ja lähes kolhivat Greengrassien mainetta tempauksellaan. Ylepys on kuitenkin heilläkin ja perheen ajatukset saamastaan kohtelusta voivat olla hieman enemmänkin negatiivisia. Saa nähdä, kuinka Draco suhtautuu Astorian yhteydenottoon.

Part 38 –  Esimerkkejä mykistä lauseista
02.06.1998

Olin oikeassa siinä, ettei äiti kieltäisi minulta matkaa Edinburghiin.  Hän oli tosin koettanut maanitella isää jäämään tänne meidän luoksemme. Sehän ei tietenkään käynyt toiselle vanhemmalleni, sillä hän ei viihdy kovin hyvin kartanossamme. Sitä en kyllä ihmettele ollenkaan. Äidin suhtautumisesta poiketen Daphne järjesti kammottavan kohtauksen. Hän olisi tahtonut mukaan, vaikka voisi luulla, että Edinburghiin lähteminen lähinnä kauhistuttaisi häntä.  Lontoo on nimittäin paljon vilkkaampi seuraelämältään kuin koko Skotlanti yhteensä, eikä Daphne kestänyt olla ilman kunnon seurapiirejä. Hänhän joutuisi sitä paitsi jättämään kosijansakin tänne, jolloin joku toinen tyttö voisi napata heidät.

Minusta tuntuu, että sisartani loppujen lopuksi närkästyttää vain se, että isä esitti pyynnön mieluummin minulle kuin hänelle. Koko eilinen päivä oli raukalle täyttä helvettiä, kun minua huomioitiin reilusti häntä enemmän. En kyllä ymmärrä miksi, sillä omasta mielestäni olen hieman lihonutkin. Minusta kuitenkin tuntuu, että isää kiinnosti kutsua minut nimenomaan, koska meillä on yhteinen kiinnostuksenkohde – kirjallisuus. Sellaisesta Daphne ei tajua hölkäsen pöläystäkään. Olen itse asiassa sitä mieltä, että sisareni on ylipäänsä hieman yksinkertainen. Tämä on pahasti sanottu hänen ollessaan minulle hyvin läheinen, mutten voi tosiasioille mitään.

Olkoot Daphne yksinkertainen älyllisesti tai ei, mutta luonteen puutteesta häntä ei voi syyttää. Olisit vaan nähnyt miten hän huusi ja raivosi minulle, kun olimme kahden! Luulin hetken, että tyttö oli tullut aivan hulluksi. Tavarat lentelivät ja sisar kirkui kuin viimeistä päivää minulle loukkauksia. Minusta on hänen mukaansa tullut ”aivan kauhea, ylimielinen ja kevytkenkäinen”. Sisareni mielestä olen kuulemma muuttunut järkyttävän koppavaksi sen jälkeen, kun Draco huomioi minut ensimmäisen kerran. Minulla on siis näin rahvaanomaisesti ilmaistuna noussut kusi päähän. Pah, hän onkin paras puhumaan asiasta. Draamakuningatarsisareni ei ole ikinä itse tietenkään sortunut mihinkään luettelemistaan synneistä. Ei tietenkään. Kaikista naurettavinta on, että Daphnen mukaan yritän varastaa häneltä isän ja Blaisen – hänelle tärkeiden ihmisten huomion. Kuinka naurettavaa! (Missäköhän välissä isästä muuten tuli hänelle niin tärkeä? Ennen tämänkertaista vierailuahan hän suorastaan vihasi toista vanhempaamme!)

Lähetin Dracolle kirjeen, johon hän tosin ei ole vielä vastannut. Toivon, ettei eilinen loukannut häntä aivan hirvittävän paljon tai ettei poika ainakaan vihoittele minulle. Hänen ystävyydestään on tullut minulle kovin tärkeä, enkä missään nimessä halua menettää mitään niin kallista. Lisäksi mielessäni on alkanut taas heräämään toivo romanttisten tuntemuksieni suhteen. Poika ei ole seurapiirien suosiossa, mutta jälleen vapaalla jalalla. Se tekee asioista jo huomattavasti helpompia.

Hei Draco,

olen hyvin pahoillani eilisestä välikohtauksesta. En olisi tahtonut antaa vanhempieni kohdella sinua ja Narcissaa niin julmasti, mutta ymmärtänet, etten voinut tehdä mitään. Olen nimittäin lähdössä Skotlantiin isäni luokse muutamaksi kuukaudeksi ja pelkäsin menettäväni tilaisuuteni kapinoidessani isän tahtoa vastaan. Toivon, että voin hyvittää kaiken jotenkin.

Terveisin,
Astoria

PS. Jos annat minulle anteeksi, niin tahtoisin kuulla kaiken oikeudenkäynnistänne.

***

Part 39 – Vaaleanpunasävytteisiä kirjeitä
03.06.1998

Olin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin herätessäni kirjeen odottavan avaamistaan pöydälläni. Draco oli vastannut yllättävän nopeasti ja odotin sydän pamppaillen repiessäni kuorta auki, millainen vastaus kysymyksiini olisi luvassa. Draco on hyvin ylpeä ihminen, joten hänen olisi voinut olettaa loukkaantuneen, mutta järkiperäisesti ajatellen se ei olisi hänelle lainkaan edullista. Olin nimittäin hänen ainut vaikutusvaltainen ystävänsä ja mahdollinen pääsy takaisin seurapiireihin.
   
No, nähtävästi poika oli päättänyt tehdä järkiratkaisun, sillä kirje näytti tältä:

Hyvä Astoria,

tietenkin annan sinulle anteeksi eilisen. Ymmärrän täysin, miksi sinun täytyi tehdä, kuten teit. Osoitit minulle ainoastaan olevasi vastuunsa tunteva nuori nainen, enkä todellakaan koe sinua miksikään petturiksi. Ethän kuitenkaan ole katkaissut ystävyyttäsi minuun mokomien asioiden takia. On vain hyvä, että pidät huolta maineestasi, mutta olisin kiitollisen, jos vähitellen toisit julkisuuteen sidettäsi minuun. Mitää kiirettä ei kuitenkaan ole. Eilisen kaltaiset pommit eivät ole sopivia toimintatapoja, olin vain niin innoissani oikeudenkäynnin lopputuloksesta, etten osannut suhtautua tilanteeseen järkevästi. Siispä minun täytyisi varmaankin sanoa olevani pahoillani, että melkein sain sinut menettämään kasvosi.

Oikeudenkäynti oli oikeastaan aika nopea. Aluksi syyttäjä luki syytteet, vaati minulle ja äidille muutamien vuosien tuomiota ja isälle kymmentä vuotta. Pelkäsin hirveästi, että meidät tuomitaan syyllisiksi, sillä todisteet olivat hyvin pitäviä. Sitten kuitenkin astui esiin Potter ja piti sangen vaikuttavan puheen siitä, kuinka perheemme ei ollut loppuaikoina aidosti lojaali Pimeyden lordille, kuinka me kärsimme ja lopulta autoimme oikeaa puolta merkitsevästi. Niinpä minä ja äiti emme saaneet tuomiota lainkaan, eikä isääkään tuomittu muuhun kuin korvauksien maksuun. Olihan se arvattavissa, että kun Potta – Potter avaa suunsa ja puolustaa sankari-imagossaan meidän vapauttamme niin häntä kuunnellaan. Eihän täydellinen Harry Potter voi olla väärässä! Tällä kertaa se tosin koitui eduksemme, mutten siltikään välittäisi nähdä sen maailmanpelastajan naamaa enää koskaan…

Että olet lähdössä Skotlantiin? Isäsi luokse? Sepä kummaa, olen aina pitänyt häntä hieman erakoituneena persoonana. En olisi olettanut, että hän tahtoo tytärtään mukaansa. Mutta hienoahan tuo on. Toivon, että voin tulla käymään luonasi aina välillä. Kartanoomme en sinua enää viitsi pyytää, sillä se ei ole enää ollenkaan entisensä. Muistat varmaan sen pyhäinhäväistyksen, mikä täällä vallitsi kotiarestimme aikaan? Sitä sotkua siivotaan parasta aikaa, mutta ongelma onkin omaisuutemme kanssa. Kartanon pystymme pitämään, mutta joudumme myymään jonkin verran irtaimistoa maksaaksemme korvauksemme ministeriölle. Myös monien kuolonsyöjien ja Pimeyden lordin majoittuminen kartanoomme on syönyt omaisuuttamme. Isä sanoo, ettei kyse ole mistään vakavasta, mutta joudumme joka tapauksessa elämään nyt hieman säästeliäämmin.

Näemmehän ennen kuin lähdet?

Ikuisesti sinun,

Draco

Ikuisesti sinun… Se kuulostaa korviini kovin miellyttävältä ja saa minut jopa punastelemaan typerästi. Lopetushan on varsin yleinen, mutta se saa silti minut hymyilemään kuin mikäkin mielenvikainen. Minun ei pitäisi käyttäytyä näin, eiväthän hienot ladyt käyttäydy kuin pikkutytöt…

Laatimani vastaus kirjeeseen on varsin asiallinen, eikä sisällä mitään sellaista sisältöä, joka voisi saada pojan arvaamaan typerän, pikkutyttömäisen ihastukseni:

Hei Draco,

olen iloinen, ettet ole minulle vihainen toiminnastani. Niin, minun tosiaan täytyi käyttäytyä niin kuin käyttäydyin, mutta omatuntoni silti soimaa minua hieman. Olet ollut minulle hyvin vilpitön ystävä, enkä tahtoisi antaa vastineeksi vain tylyä käännytystä kotini ovelta.

Minun mielestäni sinun kyllä täytyisi puhua Potterista hieman kunnioittavammin. En itsekään pidä pojasta suuremmin, mutta hän kuitenkin pelasti perheesi vankeustuomiolta. Ei sinun tarvitse palvoa maata hänen jalkojensa alla, mutta tuollainen selvä halveksunta on jo pikkuisen kiittämätöntä.

Mutta kyllä, olen lähdössä isäni luokse jo muutaman päivän kuluttua. Mielestäni on hyvä idea nähdä ennen sitä, vaikka voit toki tulla käymään Skotlannissa milloin haluat. Olin itsekin aika yllättynyt isäni kutsusta, mutta hän taisi innostua runoistani sen verran, että tahtoo nyt tutustua sekä minuun, että tuotantooni lähemmin.

Minun täytyy vielä sanoa, että tilanteenne on minusta hyvin ikävä. Mielestäni ministeriö olisi velvollinen maksamaan työntekijöidensä sikailun kotonanne. Eihän tuollainen käy päinsä, että he rellestävät minkä tykkäävät ja isäsi maksaa vahingot. Mutta minäkin kyllä uskon, että tilanteenne lähtee pian taas nousuun, onhan Lucius kuitenkin kekseliäs mies.

Sinun,

Astoria

***

Part 40 –  Mutta onko ratkaisu vain uusi ongelma?
04.06.1998

Daphne ei puhu minulle vieläkään, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi muuten hiljaa. Hän on  edelleenkin hyvin loukkaantunut Blaiselle siitä, että poika pyysi minua ensimmäiseen tanssiin juhlissamme. Hieman liiankin loukkaantunut. Monet päivät hän on saanut kummallisia itkupurkauksia ja revityistä kirjelappusista päätellen heillä on ollut hyvin raivoisiakin riitoja. En olisi kuitenkaan uskonut tytön voivan mennä niin pitkälle kuin hän lopulta meni. Hän nimittäin marssi saman tien äidin puheille todeten päättäneensä ottaa Theodoren aviomiehekseen. Päätös oli kuulemma mitä pitävin ja varmin. Äiti on totta kai innoissaan, kun hänen silmäteränsä on vihdoinkin tehnyt päätöksensä ja häitä päästään järjestämään, mutta itse en pidä tästä äkkinäisestä ratkaisusta yhtään. Tuntuu kuin sisareni pyrkisi kostamaan Blaiselle tämän toiminnan naimalla toisen. Kosto on Daphnen mielestä suloinen, kun hän saa astella koko Lontoon viehättävimpänä morsiamena hylätyn kosijan katsellessa vieraiden joukosta happamana. Omasta mielestäni hänen iskunsa vaan on täysin kohtuuton. Oli mieletöntä edes suuttua Blaiselle. Daphne tekee hallaa vaan itselleen, sillä Blaisen maineen tuntien hän löytää kyllä nopeasti jonkun toisen, kun taas sisareni jää varmasti itkemään pojan perään.

En kuitenkaan jaksa voivotella Daphnen asioita tämän enempää kerran neiti ei mielipidettäni tunnu kaipaavan. Ainoastaan mulkoilee minua kuin jotakin äärimmäisen vastenmielistä asiaa. En kuitenkaan jaksa välittää hänen typeryydestään juuri nyt, sillä minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa. Sovimme nimittäin Dracon kanssa tapaamisen ylihuomiseksi. Olen hyvin jännittynyt, sillä tämä voi edistää asioita välillämme kovastikin. Saamme pitkästä aikaa mahdollisuuden keskustella kahdestaan ilman häiriötekijöitä. Perhoset riehuvat vatsassani, mutten uskalla toivoa liikoja. Pitää vain odottaa ja katsoa kuinka käy.

Dracon tämänkertainen kirje näytti tältä:

Astoria,

Potter on aina Potter. Pelasti hän henkeni tai ei, en pysty – enkä toisaalta haluakaan – unohtaa vuosien mittaista vihanpitoa.

Kirjoitatko sinä runoja? En tiennyt siitä. Voisin joskus olla halukas näkemään tuotoksiasi. Saattaisin jopa osata sanoa jotakin tähdellistä, sillä äitini järjesti minulle erääksi kesäksi kirjallisuudentuntijan opettamaan minua. Hänen mielestään on hyvä, että osaan monipuolisesti kaikenlaista.

Uusi ministeriö on valitettavan epäreilu, joten minkäänlaista avustusta ei heru. Ei tosin näyttäisi muutenkaan hyvältä, että he auttaisivat entisen pimeän puolen päämajan kunnostuksessa. Mutta kyllä me tästä nousemme.

Minusta olisi hienoa, jos näkisimme ylihuomenna, sopiihan se sinulle?

Draco


***
Part 41 –  Muutoksia matkan varrelle
05.06.1998

Tämä päivä on ollut hyvin, hyvin sekasortoinen! Tai oikeastaan ilta, päivähän sujui poikkeuksellisen rauhallisesti, kun Daphnekaan ei enää itkeskellyt kovaan ääneen Blaisen vuoksi. Nähtävästi hän on saanut kostostaan hetkellistä mielihyvää. Saa nähdä kuinka kauan se kestää.

Purkaessani nutturaani syöksyi kuitenkin muutama kotitonttu sisään huoneeseeni hyvin säikähtäneen näköisinä. Koottuaan itsensä tontut onnistuivat änkyttämään minulle, että kartanomme vastaanottoaulassa on itkevä tyttö, joka kysyy Astoria Greengrassia. Olin hämmentynyt, sillä minulla ei ollut läheisiä ystäviä tai sukulaisia, jotka voisivat tulla itku kurkussa luokseni. En ollut kenenkään kanssa niin läheisissä väleissä, että nämä kehtaisivat näyttää minulle todelliset tunteensa. Paitsi ehkä Daphnen ja jossain määrin Draconkin.

Yllätyksekseni sain huomata, että vieraamme oli Tracey Davis. Hän oli selvästikin hoiperrellut kaatosateessa, minkä lisäksi hänen kasvonsa olivat punaiset ja turvoksissa itkemisestä. Kaiken kaikkiaan tyttö oli hyvin huolestuttava näky. Tästä syystä käskinkin palvelijoiden saman tien valmistaa ystävälleni kylvyn, sekä varata kaapistani kuivia vaatteita. Nämä tekivät työtä käskettyä ja pian olin kahdestaan vastaanottoaulassa Traceyn kanssa. Tilanne oli minulle hyvin outo, enkä oikein aluksi tiennyt miten lähestyä tyttöä, joten ensiksi yritin vain rauhoitella häntä.

Tracey oli aivan poissa tolaltaan, eikä tuntunut saavan järkevää lausetta suustaan. Hän vain änkytti loputtomia anteeksipyyntöjä ja hokemia siitä, ettei hänellä ollut muuta paikkaa minne mennä. Tupatoverini sairaalloisen kalpeuden ja heikon kunnon vuoksi huikkasin vielä saman tien keittiöön, että laittaisivat tälle jotakin syötävää ja kuumaa juotavaa.

Paikalle ehti myös äitini, joka oli kovin järkyttynyt hyvin epäsovinnaisessa varustuksessa nyyhkyttävästä Traceysta, mutta ymmärsi sentään mennä pois, kun viitoin hänelle. Sen keskeytyksen jälkeen saimmekin olla kahdestaan, kun äiti selvästikin oli ilmoittanut muillekin, ettei vastaanottoaulaan kannattaisi mennä. Rauhasta ja lohduttavista sanoistani johtuen Traceykin alkoikin rauhoittua. Hänen puheestaan sai jo selvää ja kävi ilmi, että hänen isänsä oli humalapäissään lyönyt tytärtään pahasti ja jahdannut tätä ympäri heidän pientä kartanoaan niin että Tracey-raukka oli aivan uuvuksissa. On yleisessä tiedossa, että Edward Davies on alkoholisti, mutta kukaan ei ollut ajatellutkaan hänen pahoinpitelevän tytärtään. Arvasin, ettei Traceyn äidistäkään ollut tainnut olla suurempaa apua. Nainen on sellainen hiirulainen, että voin kuvitella hänen menneen lukkojen taakse tutisemaan pelosta samaan aikaan, kun tytär pahoinpidellään pahasti. En kuitenkaan viitsinyt alkaa ruotimaan äidin toimintaa tyttärelle.

Yritin vain parhaani mukaan tukea Traceyta ja huolehtia, että hänellä olisi hyvä olla. Hän näytti kuitenkin olevan jatkuvasti suuren ahdistuksen vallassa, enkä ihmettele sitä ollenkaan, sillä hänhän varmasti pelkäsi hetkeä jona joutuisi jälleen isänsä kanssa kasvokkain. Minä itsekin tiesin, ettei siitä tulisi mitään mukavaa vaan suorastaan vaarallista. Siispä päätin, ettei tyttöä voi enää päästää isänsä luokse. Meidän olisi keksittävä jotakin, mutta mitä? Traceyllä kun ei ollut sukulaisinaan kuin raihnainen isoisä, joka oli katkeroitunut koko maailmalle, eikä varmasti huolisi pojantytärtään luokseen. Lisäksi vanhemmallakin Daviesin herralla oli alkoholiongelma.

Niinpä minulle ei tuntunut jäävän suuremmin vaihtoehtoja. Traceyllä ei hänen omien sanojensa mukaan ollut muita luotettavia ystäviä kuin minä, joten minun olisi otettava hänet mukaani Skotlantiin. Kotiinsa tyttöparkaa ei voinut enää päästää, eikä muita paikkoja ollut joten se olisi ainut vaihtoehto. En uskoisi järjestelyn itse asiassa olevan edes mahdoton, sillä hän voisi kulkea mukana ikään kuin seuraneitinäni. Ei aivan samansäätyisenä, mutta kuitenkin varteenotettavana keskustelukumppaninani. Isää nimittäin varmasti puistattaisi ajatus ystävättärestä, joka tulee mukaani, mutta seuraneiti olikin ihan eri juttu. Kuului ikään kuin pakolliseen kalustoon.

Niinpä jätinkin Traceyn hetkeksi palvelijoiden huomaan ja etsin käsiini isän, että voisin keskustella hänen kanssaan asiasta. Kuten arvelinkin, oli mies ensin negatiivisella kannalla. Hän ei halunnut nuorien tyttöjen laumaa juoksentelemaan jalkoihinsa ja tavallaan ymmärsin sen kyllä. Mutta kaunistellen hieman Traceyn persoonaa, korostaen hänen seuraneidin asemaansa ja vihjaten huonoihin perhesuhteisiin sain isän suostumaan. Hän myös lupasi lähettää heti seuraavana aamuna Traceyn siunauksen saatuaan tämän vanhemmille kirjeen, jossa kysyi lupaa matkaan. Mokomahan oli oikeastaan vain muodollisuus, sillä kukaan vähääkään omaa etuaan ajatteleva henkilö ei jättäisi käyttämättä tilaisuutta tutustua lähemmin Greengrassien kanssa. Vastaus olisi siis aika lailla varma.

Esittäessäni ideani Traceylle tämä ei meinannut uskoa korviaan. Hän oli hyvin epäuskoinen ja iloinen siitä, että pääsisi isästään eroon muutamaksi kuukaudeksi. Lisäksi tyttö oli hyvin kiitollinen, eikä oikein tuntunut uskovan, että tein todellakin hänelle tuon palveluksen ilman taka-ajatuksia. Mutta mitä muuta olisin voinut? Jättää hänet isänsä mukiloitavaksi? Etenkin tytön kylvyn jälkeen päätökseni varmistui, kun utelin palvelijoilta, miltä hänen vartalonsa oli näyttänyt. Iho oli ollut heidän mukaansa aivan täynnä punaisia ruhjeita ja eri sävyisiä, vanhoja ja uusia mustelmia. Eihän sitä tietäisi, vaikka se kamala ukko joku päivä tappaisi ystäväni!

Tällä hetkellä Tracey nukkuu huoneeseeni kannetulla toisella vuoteella. Pelkäsin, että koko yö menisi valvomiseksi hänen ahdistuksensa takia, mutta päivän tapahtumat olivat selvästikin uuvuttaneet hänet aivan loppuun. Minä puolestani käyn nukkumaan rauhallisin mielin. Traceyn elämän seuraavat pari kuukautta ovat pelastetut ja lisäksi mieltäni lämmivät tytön sanat siitä, kuinka hän oli saanut minusta erilaisen kuvan kuin kenestäkään muusta aatelistytöstä. Hänen mukaansa minä olin ainut luotettava, ainut jolla oli sydän paikallaan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 41 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 21.07.2011 14:03:20

Osasta 38

Daphne neidin käytöksessä on heijastumia äitirouvan ja esikuva Pansyn käytöksestä. Molemmat Greengrassit naiset osaisivat luotella seurapiirietiketin, vaikka umpiunessa, mutta kun he eivät saa olla huomiomagneetin asemassa siksi että jotain toista huomioidaan tilapäisesti enemmän, aatelisnaiset osoittavat mieltään. Kauniissa ja rohkeissa ja muissa saippuasarj- ei kun saippuapaskoissa on ollut monta monituista kertaa vastaavaa.

Alennun nyt tämän kerran antamaan hyvän neuvon Daphne-neidille, jos tämä haluaa edes yhden hymyn isältään. :D Kannattaa hankkia muutakin kuin käytössivistystä. Sekään ei ole tae siitä, että Daphnesta tulisi esimerkiksi kirjallisuuteen perehdyttyään (muuhunkin kuin velhomaailman hömppäromantiikkaan) aidosti sivistynyt. Hän voisi olla pelkkä apinoija, joka yrittää onnistumatta.


Osasta 39

Astoria osaa pitää sydämen sopivan kaukana kirjoittaessaan. Kirje oli sentään osoitettu nuorukaiselle, joka oli muutakin kuin hyvä ystävä. Ihastukselle ei ole helppoa kirjoittaa, puhua tai lähettää tekstiviestiä ja voi helposti sortua pikkutyttömäiseen lärpättelyyn. Pälätyksen vastustaminen on sama asia kuin alkoholiongelmainen henkilö yrittäisi pysyä kaukana riippuvuuden aiheuttajasta.


Osasta 40

Vedin suuta hymyyn silmieni hypähdettyä Dracon kirjeen ensimmäiselle riville. Niinpä Hartsa on aina Hartsa the Ylikehuttu Sankari eikä parane siitä. Tuo ”en aio unohtaa vuosien mittaista vihanpitoa” voisi olla lokeroitavaksi kirja-Dracon rehentelyksi, sillä kukapa nyt voisi inhota/vihata yhtä kuilumaisesti henkensä pelastajaa. 8)


Osasta 41

Mietin tuota että Davisit asuvat kartanossa. Perhe/suku on kuitenkin puoliverinen eivätkä he ole rikkaimpia velhosukuja, koska Tracey yrittää ja pyrkii solmimaan sosiaalisia kontakteja, jotka nostavat hänen statustaan, sitä myötä mahdollisuuksia päästä viettämään hulppeissa puitteissa kissanpäiviä.

Hän on niitä ficin henkilöitä, joiden en arvaisi edes läpällä hoipertelevan kasvot punaisina ja turvonneina kaatosateessa hakemaan turvapaikkaa. Hänen vanhempansakin olivat täysin erilaiset. Isä humalassa väkivaltaan taipuvainen alkoholisti ja äiti kotihengettäreksi ja vuoteenlämmittäjäksi helposti alistettavissa oleva hiirulainen. Herra Davies herättää mielikuvan sangen vatsakkaasta mukamas haukasta miekkosesta ja rouva Davies lievästi ylipainoisesta rouva Bennetin tapaisesta kaakattajasta, joka kotkottaa miehelleen milloin mistäkin.


(Lopuksi: käypä teksti ajatuksella läpi. Toistit väärää taivutusmuotoa alkaa-verbin kanssa.)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 41 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 22.07.2011 16:03:42

Lavinia: Joo Daphne ja hänen äitinsä ovat tosiaan vähän kuin Kauniiden ja rohkeiden naikkoset. Hahhah. :D Kummatkin aivottomia seurapiirikanoja aina välillä.

Astoria on tosiaan ihan toinen juttu - hänellä on hieman älyä päässään. Daphnen voisi kuvitella liirkuttelevan ihastukselleen Astorian tapauksessa, mutta pikkusiskolla on sentään jonkinlaista itsekunnioitusta.

Draco ei tosiaan ole unohtanut vihanpitoa, joka on minusta ihan luonnollista. Ehkä pistin hänet raapustelemaan liian kärkkäästi, mutta voisin kuvitella hänen myös tavallaan inhoavan Harrya enemmän pelastamisen ja siitä seuraavan nöyryytyksen vuoksi. Dracolla on varmasti hyvin ristiriitaiset tunteet pelissä, jolloin toisaalta tuollainen kärkäs ilmaisu on luonnollistakin.

Daviesien kartano ei todellakaan ole mikään Malfoyn kartanon tapainen iso ja loistelias. Se on aika pieni ja rapistunut, jopa laho. Herra Davies kuitenkin osti sen lähinnä pönkittääkseen imagoaan. Nyt hän voi sanoa olevansa oikein kartanonherra.

Minun käsitykseni Traceystä on hieman erilainen kuin sinun. Hän ei juuri puhu asioistaan muuten, mutta nyt kun hän kokee omaavansa luotettavan ystävän on tilanne toinen. Tytöstä paljastuu lisää tarinan edetessä - myös siitä, miksi isä hakkaa tytärtään.

Kiitokset kommentistasi!

***

Part 42 – Köyhtyneitä suudelmia
06.06.1998

Valitettavasti Tracey oli aamullakin vielä kovin järkyttynyt tapahtumista. En oikein tiennyt, kuinka suhtautua hänen tilaansa, sillä minulla ei ole hajuakaan, miten vanhempiensa pahoinpitelemät nuoret yleensä käyttäytyvät. Onko se aina yhtä suuri järkytys, vai voiko lyönteihin peräti tottua? Minusta kyllä tuntuu, että tällä kertaa ystäväni oli hakattu tavallista pahemmin – jäljet olivat sen verran näkyviä. En voinut olla välillä tuijottamatta niitä, vaikka pyrkimykseni oli käyttäytyä tytön seurassa mahdollisimman normaalisti. Ehkä olin tahditon, muttei kukaan voi olla katsomatta jos toisen raajat ovat täysin punavioleteilla ruhjeilla.

Minun oli jätettävä Tracey muutamaksi tunniksi yksin, sillä minun oli tavattava Draco. Pyysin, että sillä aikaa isäni keskustelisi tytön kanssa matkasta ja että Daphne pitäisi hänelle seuraa. Sisarelleni suoraan en voinut puhua, mutta pyysin äitiä hoitamaan asian puolestani. En voinut kertoa heille suoraan minne olin menossa, siispä valehtelin lähteväni pitkälle kävelylle selvittämään ajatuksiani. Sellainen ei varmastikaan ihmetyttänyt ketään eilisten tapahtumien tähden. Juuri niiden takia omatuntoani hieman kolkutti jättää Tracey perheeni huomaan, mutta minun oli kuitenkin pakko saada tavata Draco. Olin odottanut tätä liian kauan peruakseni sen nyt.

Niinpä puin päälleni erään persikansävyisistä puvuistani ja otin suunnakseni kartanon portin, josta ilmiintyisin Malfoyn kartanolle. Draco oli sanonut, ettei tahtonut minun ilmestyvän sinne, mutta päätin kuitenkin tehdä niin. Ehkä voisin jotenkin auttaa perhettä ahdingossaan, mutta sitä ennen minun olisi nähtävä vahingot.
 
Ei kestänytkään kauaa, kun olin jo Malfoyn kartanon pihamaalla. Ulkoa rakennus ei ollut muuttunut suuresti ja puutarhassakin vipelsivät kotitontut entiseen malliin hoitamassa sitä. Tiesin varsin hyvin, että pian ministeriö säätäisi lain, jossa kotitontuille määrättäisiin maksettavaksi palkkaa. Se tarkoittaisi varmaankin, että Malfoyden olisi irtisanottava osa palveluskunnastaan. Minulla ei ollut mitään hajua, kuinka paljon Luciuksella oli omaisuutta jäljellä, mutta varmasti siitä oltiin jouduttu luovuttamaan huomattava osa pois.

Vieraitakaan kartanossa ei ollut nähtävästi juuri käynyt, sillä minut huomatessaan kotitontut suorastaan häkeltyivät. Selvittyään järkytyksestään muutama niistä juoksi sisään kartanoon, varmaankin ilmoittamaan perheelle tulostani.

Hetken kuluttua Draco ilmestyi oviaukkoon hapan ilme kasvoillaan. Hän oli varmastikin arvannut minun tulleen käymään sillä hetkellä, kun palvelijat olivat ilmoittaneet hänelle aatelistytöstä. Pojan suhtautumisensa tulooni ei ollut paras mahdollinen, mutta lopulta hän kuitenkin päästi minut sisään kartanoon.

Ymmärrän tavallaan Dracon häpeän, sillä kartanon arvokkaista tauluista ja veistoksista oli kadonnut huomattava osa. Osan olivat varmastikin pilanneet aurorit vankeuden aikana, mutta varmasti monet olivat menneet myyntiinkin. Yleinen siisteys ei ollut toistaiseksi kärsinyt kotitonttujen ansiosta. Tosin kotitonttujen palkkalain astuessa voimaan niistäkin lähtisi osa. Narcissa saattaa joutua itse tekemään huomattavan osan kotitöistä. Saa nähdä, miten hän oppii siihen.

Dracon mieliala parani vähitellen, kun hän huomasi, etten pitänyt kartanon uutta ilmettä mitenkään vastenmielisenä. Hänelle saattoi olla kauhistus, miten joka paikka ei ollutkaan täynnä arvoesineitä, mutta minä en jonkin verran köyhemmän perheen tyttärenä pitänyt sitä mitenkään epänormaalina. Malfoyt olivat kuitenkin aina olleet kaikkia muita rikkaampia, joten muutos kartanossa tuntui radikaalilta vain, koska se oli niin suuri ja tyhjää tilaa oli sen vuoksi paljon. Meidän talomme olisi ollut vielä täpötäysi heidän tavaramäärällään. Pienemmässä kodissa Malfoyt voisivat varmasti elää yltäkylläistä elämää, mutta Lucius ei varmasti luopuisi sukukartanostaan.

Draco kuitenkin käänsi ajatukseni muualle alkaessaan puhua Skotlannista ja kokemuksistaan siellä. Huomasin, että tarkoituksena oli pitää keskustelu poissa heidän taloudellisesta tilanteestaan, mutta se ei oikeastaan haitannut minua.  Skotlanti oli minulle ajankohtainen aihe ja oli hyvä tietää sen kulttuurista lisää.

Vierailuni kartanossa oli hyvin viihdyttävä, mutta sen huipentuma koitti vasta Dracon saattaessaan minut porteille. Nimittäin juuri kun olin lähdössä, hän otti minua ensin kädestä ja suuteli. Voitko kuvitella? Draco Malfoy otti minua kädestä ja suuteli! Olen erittäin pöllämystynyt nyt ja kenenkään on turha kysyä miltä se tuntui, sillä minä en totta puhuen kykene muistamaan. Olen vain niin häkeltynyt koko suudelmasta edelleen. En tiennyt olisiko minun pitänyt itseään kunnioittavan naisen tavoin lyödä häntä käsilaukulla naamaan vai peräti suudella uudestaan. Päädyin sitten tekemään ehkä typerimmän teon mitä vain voi. Sopersin jonkinlaiset hyvästit ja ilmiinnyin takaisin kotiin. Nyt oloni on sekä hattarainen että nolostunut. Käyttäydyinpä taas kuin oikea lady...

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 42 || K-13
Kirjoitti: NeitiMusta - 22.07.2011 17:59:03

Awww!! ♥ Sori etten oo kommentoinu pitkään aikaan. :)

Ekana mun täytyy sanoa sitä, että olin ihan yllättyny siitä, millanen Astorian isä oli.. Olin jotenkin odottanu siitä vähän enemmän sellasta erakkomaista "luolamiestä", mutta sitten se olikin yllättävän mukava. Ja jotenkin oon tosi ilonen Astorian puolesta, kun se on saanu paljon enemmän huomioo. :) Vaikka ensin mulle tulikin vähän mieleen se, että Astorian isän ilmestyminen ja se, että neiti on saanu niin paljon huomiota tuntu musta aluks hämmästyttävältä yhteensattumalta.. ;D

Jei, vihdoin Astorian ja Dracon välillä tapahtu jotain! ♥ Ne on äärettömän sulosia yhessä.. Ei sille vaan voi mitään. :) Ja vähän käy sääliks Malfoyn perhettä kun ne joutuu luopuun niin paljosta ja myymään niiden tavaroita, mutta silti ehkä ne pärjää kuitenkin ihan hyvin. :) Ja varsinkin kun Dracolla on Astoria, ehkä niillä on iloinen tulevaisuus edessä. ♥

NeitiMusta. :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 42 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 26.07.2011 14:57:52

Astorian ja Dracon ensisuudelma olisi voinut tapahtua toisessa tilanteessa ja kestää pidempään. Minä odotin sen tapahtuvan huolella hoidetussa puutarhassa. Astorian pitelevän pitsistä päivänvarjoa päänsä päällä, Dracon tarttuvan kevyesti neitoa vyötäröltä ja vetäisevän vähän lähemmäs itseään, ennen kuin nuorukainen taivuttaisi päätään vähän alemmas painamaan suunsa toisen huulille.

Yksinkertainen suudelmakuvaus on (minusta) parempaa kuin suutelemisen nostaminen jollekin helkkarin jalustalle suurena ihmeellisyytenä. Se on ihan kivaa olematta sen enempää, että siitä pitäisi kirjoittaa pateettisesti. ”Hän tunsi auringonsäteiden lävistävän ruumiinsa ja enkelten siipien havinan täyttävän korvansa. Yhdessä he nousivat omaan taivaaseensa jumalina.”

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 42 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 25.09.2011 10:50:54

Minulla on nyt ollut pient taukoa kirjoittamisesta, mutta yritän vastaisuudessa julkaista näitä pätkiä säännöllisemmin. Pahoitteluni!

NeitiMusta: Mukava kuulla, että pidit tästäkin luvussa! Malfoyn perhettä käy tosiaan sääliksi. Mutta he ovat sitkeitä ja saattavat hyvinkin keksiä keinon, jolla palauttaa ainakin osa vanhasta loistostaan.

Lavinia: Astoriakin odotti jotakin vähän erilaista ensisuudelmalta, mutta Draco päätti nyt toimia näin. Mutta joo, minulla oli joskus tapana kuvata suudelma juuri tuollaiseksi ihmeellisyykdeksi. Mutta se oli jonkin verran nuorempana, joka oikeastaan on ymmärrettävää. Silloin suutelukin tuntuu isommalta asialta. Nykyään en suuremmin jaksa suutelua hehkutella. Astorialle suudelma on toki suuri juttu, kun hän ei ole vastaavaa ennen kokenut.

Kiitokset kommenteistanne!

Part 43 – Vaaleanpunainen horisontti
07.06.1998

Täytyy sanoa, että nyt minua hävettää suuresti reaktioni Dracon suudelmaan. Olin kuin säälittävä pikkutyttö! Mitä lie hänkin ajattelee? Varmaan naureskelee minulle kotonaan tälläkin hetkellä. Mutta mitäs suuteli äkkiarvaamatta hieman kummallisenpuoleisessa tilanteessa! Enhän minä ole koskaan ollut kuin Daphne, joka ajattelee, että parin ensisuudelman on oltava täydellinen kaikkine rakkaudentunnustuksineen ja romanttisine ympäristöineen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielestäni arkisen tapaamisen päätteksi vaihdettu pikkuinen pusu olisi ihanteellinen ensisuudelma.

Mitäköhän tästä eteenpäin? Suudelman jälkeen olettaisin väliemme muuttuvan. Harmi, että hänen täytyi ottaa ensimmäinen askele kohti romanttista suhdetta juuri nyt, kun olen lähdössä Skotlantiin. Toki pääsemme matkustamaan toistemme luokse helposti porttiavainten avulla, mutta tiettyjä asioita on vaikea järjestää Skotlannista. Kuten mahdollista avioliittoa. En tiedä, onko turhan aikaista puhua sellaisesta, mutta kaikkeen täytyy olla varautunut. Enää minun ei onneksi tarvitse kiirehtiä sen vuoksi, että joku veisi hänet minulta, mutta pelkään äitini naittavan minut pian jollekin muulle. Siksi minun täytyisi nopeasti selvittää, mitä Draco haluaa. Daphnen häihin ei ole enää pitkä aika ja tiedän varsin hyvin, ettei omiinikaan enää niiden jälkeen.

Hääasian lisäksi minun pitää vielä stressata tämänpäiväisestä lähdöstäni. Etenkin Traceyn osalta. Tyttö ei tunnu enää niin järkyttyneeltä, mutta ei hän toipunutkaan ole. Raukkaparka. On varmasti kummallista lähteä minun kanssani toiseen maahan, vaikka nyt olemmekin lähentyneet viime aikoina. Emme me kuitenkaan toisiamme tunne läheskään täysin. Hän ainakin on minulle täysi mysteeri. Miten kevytkenkäisen ja pinnallisen Traceyn kävi? En oikein vieläkään osaa uskoa, ettei hän oikeasti ole sellainen. Vielä vaikeampaa on uskoa, että hänellä on noin kamalan rankkaa, vaikka herra Daviesin alkoholistin maineen tuntien hänen käytöksensä ei sinänsä ole mikään yllätys. Koulussa Tracey vaikutti aina niin onnelliselta…

Toivoin kuitenkin, että opimme hänen kanssaan tuntemaan paremmin. Tavallaan kutsuisin meitä jo nyt ystäviksi, sillä olemme kuitenkin kokeneet yhdessä jo paljon sellaista, mikä ystävyyteen olennaisesti liittyy, mutta vielä on paljon opittavaa. Tämä saa Traceyn kuulostamaan korvikkeelta, mutta Daphnen pitäessä mykkäkoulua on ehkä hyväkin, että minulla on edes joku seuranani.

***


Part 44 – Prinsessakertomuksen prologi
08.06.1998

Isän kartano – vai pitäisikö ennemminkin sanoa linna – on aivan upea! Hyvin vanha tosin, mutta toisaalta se on kiehtovaakin. Asuminenkin on ihan käytännöllistä, kun isä on pitänyt huolen kotinsa kunnosta. Ihmettelen suuresti, miksemme asu täällä. Onhan isän asumus paljon omaa kartanoamme loisteliaampi. En oikein tohdi kysyä asiaa häneltä, sillä isä ei suuremmin pidä utelusta.

Olen kuitenkin iloinen, että olen täällä nyt. Ympäristökin on erittäin inspiroiva runojeni kannalta. Perheemme kartano sijaitsee Lontoossa paikalla, jossa luonto on kyllä läsnä, muttei kuitenkaan samalla tavalla kuin täällä. Olemme nimittäin keskellä usvaista ja salaperäistä satumetsää. Isä kertoi paikasta hieman lisää, muun muassa että jossain metsän kätköissä piilevästä niitystä ja lammesta. Minunlaiselleni aatelistytölle ei sopisi metsässä kirmailu, mutten varmaankaan voi olla käymättä etsimässä niitä. En voi mitään sille, että olen addiktoitunut kauniisiin maisemiin. Ei kukaan saa tietää retkestäni, jos teen sen kaikessa hiljaisuudessa vaikka yöllä.

Vielä minuakin vaikuttuneempi tästä kaikesta on Tracey. Varmasti tyttö oli hyvin helpottunut jo siitä, että isä onnistui saamaan hänen vanhempansa suostumaan tähän matkaan, mutta selvästikään hän ei ollut tullut ajatelleeksi elintason mahdollista muutosta. Olemmehan huomattavasti Traceyn perhettä varakkaampia. Nyt kun hän toimii seuraneitinäni niin perheeni myös kustantaa hänelle joitakin uusia pukuja, kauneudenhoitotarvikkeita sekä tietenkin elämisen luonamme. Toivon vain, että me kaikki sopeudumme järjestelyyn. Itse en ole koskaan perustanut vieraista kummemmin, mutta se johtuu pitkälti siitä, keitä äiti on yleensä kotiimme kutsunut. Traceyn seurasta saatan hyvinkin nauttia.

Suurempi ongelma on isä. Toivottavasti Tracey ymmärtää, että asumme käytännössä erakoituneen miehen luona. Isä ei todellakaan pidä häiriötekijöistä, jonka vuoksi tytön täytyy hallita matala profiili erittäin hyvin. Onhan meillä tilaa linnassa, voimme elää aika normaalisti, mutta liika pinnallinen kälätys, vieraiden tuominen ja talouden asioihin puuttuminen voisi johtaa siihen, ettei isä jaksaisi Traceyta täällä. Pahimmillaan hänen toilailunsa saisivat isän lähettämään minutkin kotiin. Päätös on kuitenkin jo tehty, enkä voi enää lähettää Traceyta kotiin. Toivon vain, että hän on luottamukseni arvoinen ja käyttäytyy kunnolla.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 44 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 09.10.2011 14:21:47

Part 45 - Takeltelevia tunnustuksia
09.06.1998

Täytyy sanoa, että rakastan tätä paikkaa. Tiluksiin en ole kerjennyt vielä kunnolla tutustua, mutta huoneeni – voi tämä on niin uskomaton! Minä rakastan violettia – ja tämä huone on melkein kokonaan verhoiltu tummanvioletilla silkillä ja sametilla. Hopeakin näyttelee suurta roolia sisustuksessa. Sitä on käytetty peilinkehyksissä, sängynpäädyissä ja ovenkarmeissa. Alas, satumaiseen puutarhaan avautuu upea näkymä. Se ei ole ollenkaan samanlainen kuin kotona Lontoossa, paljon villimpi ja siten romanttisempi. Lontoon kartanomme vastaava on enemmänkin kaavamainen ja symmetrinen.

Traceyn huone on omani vieressä. Sen sisustus ei ole mielestäni aivan yhtä hulppea kuin omani, mutta toki erittäin hieno tumman puun ja sinisen yhdistelmä. En menisi haukkumaan. Tracey on aivan rakastunut siihen ja näyttää saaneen hieman muuta ajateltavaa kuin kotiolonsa. Hyvä niin, hänestä on ollut nyt huomattavasti enemmän seuraakin.

Isä on jälleen vetäytynyt omiin oloihinsa. En sinänsä ole yllättynyt. Toki hän syö kanssamme ja vaihtaa muutaman sanan, mutta sitten hän hautautuu huoneeseensa. Ehkä parempi antaa hänelle nyt hieman omaa aikaa ja alkaa kysellä vasta sitten mieheltä, milloin hän tahtoisi katsoa runojani tarkemmin. Uskon isän olevan erittäin väsynyt vierailun jälkeen – sisälsihän se aivan liikaa toimintaa minunkin makuuni. Erakolle sellainen on voinut ottaa hyvinkin koville.

Dracolta tuli kirje, enkä ole vielä koskenutkaan siihen. Olen yllättynyt, että hän kirjoitti näin pian. Eihän meidän tapaamisestamme ole kuin muutama päivä ja minä olen vasta asettunut uuteen kotiini. Ymmärrän toisaalta hänen käytöksensä viimekertaisen tapaamisemme takia. Sen suudelman… Ehkä hän haluaa tietää, mitä ajattelen asiasta. Tai sitten hän pyytää anteeksi, ehkä se oli pojasta vain suuri virhe. Äh, en tiedä. Minua jännittää hirveästi.

***

Sain kirjeen luettua ja täytyy sanoa, että olen aika mielissäni. En olisi uskonut, että hänen suhtautumisensa olisi noin positiivinen. Pelkäsin, että joko hän katui koko asiaa – että hän pitää minua ihan pikkutyttönä ja suudelma olisi ollut vain hetken mielijohde – tai sitten olin tehnyt jotain väärin, muun muassa sen että olin vain lähtenyt karkuun. Käytökseni hävettää minua vieläkin.

Rakas Astoria,

olen pahoillani, että säikäytin sinut edellisellä tapaamisellamme. Minun täytyy tunnustaa, että olen jo jonkin aikaa tuntenut sinua kohtaan muutakin kuin pelkästään ystävyyttä ja se sai minut käyttäytymään, kuten käyttäydyin. Toivon, että voit antaa minulle anteeksi röyhkeyteni.

Tahtoisin kuitenkin tiedustella, mitä sinä tunnet minua kohtaan? Asetan itseni nyt täysin sinun armoillesi. En pidä tällaisista tilanteista, joissa joudun tuomaan itseni ja tunteeni julki. Toivonkin siis, että kohtelet minua pitäen tunnustukseni arvon mielessäsi. Jollekin muulle teko ei välttämättä olisi ollut mitään, mutta minulle nämä sanat ovat hyvin vaikeita kirjoittaa ollessani täysin tietämätön sinun tunteistasi.

Draco

Olen erittäin innoissani, mutten saa antaa sen näkyä liiaksi. Pojan tunnustuksen jälkeen minun täytyy suhtautua asiaan kypsästi, sillä noiden sanojen kirjoittaminen on ollut hänelle hyvin vaikeaa. Minun täytyy kirjoittaa Dracolle, kuinka paljon arvostan hänen sanojaan ja että en säikähtänyt hänen suudelmaansa lainkaan. Toki minun täytyy myös muistuttaa poikaa hänen tekonsa ajattelemattomuudesta tai kuulostan kevytkenkäiseltä. En halua näyttää Dracon silmissä tytöltä, joka suutelee jokaista vastaantulevaa miestä.

Toki minun on myös tunnustettava omat tunteeni poikaa kohtaan. Olisi kuitenkin typerää kertoa hänelle, kuinka olen tuntenut niin jo pitkään ja katsellut häntä jo silloin, kun olin hänelle vain mitätön pikkukakara. En sano siitä asiasta mitään, vaan kerron Dracolle vain tämänhetkisistä tunteistani – enkä hehkuta niitäkään liiaksi.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 45 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 10.10.2011 23:52:17

Part 46 - Mitä löydätkään suklaarasiasta?
10.06.1998

Jotenkin olen elänyt siinä harhakuvassa, että isäni kököttäisi Edinburghin laidalla täysin eristäytyneenä muusta maailmasta. Asia ei nähtävästi ole kuitenkaan aivan niin, sillä tänään meillä kävi vieraita – eräs toinen puhdasverinen perhe lähialueelta. McAlisterit eivät olleet yhtään hullumpia ihmisiä. Perheenpää Edanilla on lämmin hymy, ja kokonaisuudessaan hyvin nallekarhumainen olemus. Hän toi minulle ja Traceylle kummallekin kukkakimput ja toffeeta. Oletettavasti se oli hänen rouvansa Eilionoirin valitsema lahja. En nimittäin usko, että mies itse olisi osannut hankkia sellaisia kukkia. Hän vaikutti nimittäin olevan enemmän olueen kuin kukkiin päin.

McAlistaireilla on myös hellyttävä, noin kolmetoistavuotias poika. Minusta ja Traceysta oli hauskaa huomata hänen ihastuneen minuun heti ensisilmäyksellä. Poika meni ihan punaiseksi heti puhuessani hänelle! Hän oli erittäin suloinen. Varmasti hurmaa suklaasilmillään vielä monta tyttöä, kunhan ei ota mallia isänsä ruokailu- ja juomistottumuksista.

Olemme myös saaneet kutsuja lukuisiin kartanoihin. Niitä on tullut suorastaan yllättävän paljon ja luulen, että Traceylla voi olla hyvät mahdollisuudet löytää täältä itselleen aviomies. Ehkäpä joku ylempisäätyinen jopa. Onhan ystävättäreni ihan viehättävä. Ei suoranaisesti häikäisevä, mutta sievä vähintään. Eikä hän ole mikään tyhmä kikattelija – toisin kuin monet korkea-arvoiset neidit. Joku fiksu nuorukainen saattaa hyvinkin ihastua häneen.

Huomenna on vuorossa ensimmäinen vierailumme – Urquhartien linnaan. Isä on kertonut sen olevan erittäin pramea ja olen tietenkin innokas vierailun suhteen. Heillä on kuulemma ikäisemme kaksostytöt. Saa nähdä, miten tulemme toimeen heidän kanssaan.

Dracosta ei ole toistaiseksi kuulunut mitään. Toivon, että hän kirjoittaisi pian. Alan olla hermoromahduksen partaalla, vaikka lähetin kirjeeni vasta eilen. Myöskään äidistä tai Daphnesta ei ole kuulunut mitään. Sisareni taitaa vihoitella minulle vieläkin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 46 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 22.10.2011 09:31:22

Part 47 – Sielunsiskoja
11.06.1998

Vierailu Urquhartien linnassa oli oikein miellyttävä. Paikka oli erittäin hieno, muttei omasta mielestäni vetänyt vertoja isäni asumukselle. Joku toinen voisi olla eri mieltä, sillä perheen koti muistutti erehdyttävästi oikeaa barokkipalatsia. Oma makuni vaan on enemmän keskiaikainen. Isäni kivilinna on nimittäin huomattavasti romanttisempi ja mystisempi. Urquhartien linna kun ei herättänyt minussa juuri minkäänlaisia tunteita. Sen puutarhakin oli tarkasti suunniteltu, kun taas isäni luona se on luonnonvilli. Minä inspiroidun herkemmin luonnon kuin ihmisen työstä, joten ei varmaankaan ole vaikea arvata kumpaa pidän suuremmassa arvossa.

Urquharteista itsestään ei kuitenkaan jäänyt yhtä kylmä kuva kuin heidän asumuksestaan. He olivat kaikki oikein ystävällisiä. Yllätyksekseni he olivat myös kiinnostuneita kirjoitusharrastuksestani aivan eri tavalla kuin kukaan muu aikaisemmin. En tosin ole koskaan ennen päässytkään esittelemäänkään runojani kellekään. Ne kun eivät äitini mukaan sopineet kuvaan, joka minun olisi itsestäni välitettävä. Hänen mukaansa en saanut vaikuttaa turhan suulaalta, älykkäältä tai omapäiseltä. Oman arvonsa tuntevan puhdasverisen naisen täytyy äidin mielestä keskittyä näyttämään hyvältä.

Rouva Urquhart on aivan toista maata. Hän oli hyvin kiinnostunut runojeni taustalla piilevästä filosofiasta ja me keskustelimmekin aiheesta hyvin pitkään. Rouva – Gwyneth niin kuin hän pyysi itseään kutsumaan – on erittäin älykäs nainen. Aivan toisenlainen kuin kukaan aiemmin tapaamani aristokraatti. Menisin mielelläni uudelleenkin käymään heidän luonaan, etenkin kun isä ja Traceykin tuntuivat viihtyvän. Isä keskusteli ajankohtaisista aiheista sangen kiihtyneenä talon herran kanssa, kun taas Tracey oli vetäytynyt puimaan tämän hetken muotia perheen kaksostyttöjen Keninan ja Malvinan kanssa. He olivat mielestäni hitusen pinnallisia, mutta kuitenkin aivan toista maata kuin esimerkiksi Pansy Parkinson.

Huomasin myös erään sangen kiinnostavan asian minua muutamaa vuotta vanhemmasta perheen esikoisesta Ranaldista. Hän tuntui olevan erityisen mieltynyt ystävättäreeni. Saa nähdä, kehittyykö tilanne mihinkään. Traceylle en sano vielä mitään, ettei hän joudu turhaan kokemaan uusia pettymyksiä. Haluan varmistua asiasta ensin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 47 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 17.12.2011 03:38:00

Kirjoittajan kommentti: Olen pitänyt hieman taukoa tästä ficistä, mutta nyt olen palannut. Aikomukseni oli laittaa aamulla osia tulemaan kuin liukuhihnalta. (No ainakin pari lisää.)

***

Part 48 – Jo saapuu prinssi valkealla ratsullaan
12.06.1998

Olen aivan uskomattoman innoissani, sillä Dracon kirje tuli tänään! Hän haluaisi tavata minut mitä pikimmiten ja minun täytyy sanoa, etten meinaa pysyä nahoissani. Tiedän kuulostavani ihastuneelta pikkutytöltä, mutta haittaako tuo nyt kun kyse on kuitenkin yksityisestä päiväkirjastani. Ladyn imagoni ei kärsi siitä, mitä kukaan ei näe.

Rakas Astoria,

jos asia kerran on noin, niin tahtoisin tavata sinut mahdollisimman pian. Täytyyhän meidän keskustella tulevaisuudennäkymistämme. Lähetä minulle sopiva päivä, mikä tahansa käy.

Draco

Voi, hän on niin kohtelias ja upea! Voitko kuvitella että minä, Astoria Greengrass todellakin olen saanut Draco Malfoyn rakastumaan itseeni. Olkoonkin maineensa ja osan omaisuudestansakin menettänyt, mutta hän on silti Draco. En osaa sanoin kuvailla, miten iloinen olen. Täytyy silti myöntää, että minua jännittää hirveästi ajatella seuraavaa tapaamista. Näkyykö suhteessamme muutos? Miten minun oikein tulisi käyttäytyä?

Tracey vinoilee minulle jatkuvasti. Hän on varma, että Draco yrittää jotain likaista kanssani. Mutta ei hän ole sellainen, vaikka ystävättäreni kuinka väittäisi, että kaikki miehet ovat. Traceyllä nyt ei olekaan kokemusta kuin Harperista, joka ei ole mikään herrasmies. Hänen pitäisi tavata joku toinen. Se tosin on vaikeaa nyt kun Tracey ja Harper ovat kihloissa. Miehen täytyisi olla korkeassa asemassa ja erittäin rikas, että hän saisi Traceyn maksetuksi pois tukalasta tilanteesta. Täytyisihän olla varmaa, etteivät ilkeät kielet puhuisi turhan kovaa tytön jo menetetystä viattomuudesta. Se onkin sitten jo toinen juttu, kuka tahtoo itselleen tytön, jonka viattomuus on viety.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 48 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 17.12.2011 15:15:07

Part 49 – Kaihokuiskauksia onnessa
13.06.1998

Kuinka mahtavaa, tapaamme Dracon kanssa huomenna! Ainut huono puoli siinä on se, että tänään aika matelee uskomattoman hitaasti. Tuntuu kuin kello olisi ollut ikuisuuden hieman vaille yksi. Traceystä minä olen huvittava. Hän ei kuulemma koskaan ole ollut näin innokas kenenkään miehen suhteen. Saatan ehkä olla hieman innokas, mutta tämä tunne on suorastaan kutkuttava. Tuntuu, että olisin saavuttanut jonkun aivan toisen todellisuuden, jossa kaikki sadut heräävät eloon. Oloni on uskomaton. Näin onnellinen en ole ollut pitkään aikaan.

Traceyllakaan ei mene huonosti. Hän on varmasti vielä jonkin verran järkyttynyt, muttei kuitenkaan näytä sitä ulospäin. Se on merkki siitä, että hän ainakin pärjää asian kanssa. Varmasti hänen mieltään rauhoittaa, että edessä on vielä pari kuukautta, ennen kuin meidän täytyy palata Englantiin. Sen jälkeen alkaakin koulu, eli Traceyn ei juuri tarvitse viettää aikaa kotonaan. Kaiken lisäksi minusta tuntuu, etteivät toissapäiväiset epäilykseni Ranald Urquhartin suhteen ole ollenkaan perättömiä. Hän oli nimittäin lähettänyt isälleni kutsun metsästysretkelle, jonka jälkeen menisimme yhdessä Urquhartien puutarhaan nauttimaan päivällistä. Isä vielä oikein kummasteli, mistä oikein mahtaa olla kyse. Ennen Ranald ei ole moisia kutsuja lähetellyt.

Minun täytyy vielä sanoa, että ikävöin Daphnea hieman. Olkoonkin draamanhakuinen, naiivi ja itsekäs, hän on silti siskoni. Toivoisin hänen unohtavan sen mitättömän Blaise-sotkun. En usko hänen enää jaksavan kantaa kaunaa siitä, ettei hän päässyt Skotlantiin, sillä ei tämä ole hänen paikkansa. Tyttö tietää sen itsekin. Sen sijaan miesasioissa häviäminen on hänelle kova kolaus. Voi raukkaa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 49 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 17.12.2011 15:45:59

Part 50 – Metaforien kätköissä
14.06.1998

Voi, olen aivan tohkeissani tästä päivästä! Olen odottanut pääseväni kirjoittamaan kaiken tapahtuneen. Draco nimittäin saapui tänään meille mukanaan seitsemän flamingonkukkaa! Olin suorastaan sanaton samoin kuin isäni, mutta hänen vaitonaisuutensa taisi johtua raivosta. Flamingonkukkahan symboloi rakastettua ja seitsemän kukkaa kertoo kosinnasta. Aatelisnuorukaisena uskon Dracon tietoisesti valinneen juuri nuo kukat. Mutta kuinka uskomatonta… Kosinta. Aikooko Draco todella kosia minua? Olen aivan ymmälläni koko tilanteesta. Olen suorastaan hullaantunut pojasta, mutta onko järkevää ajatella kihloja? Olen kyllä unelmoinut niistäkin, mutta on myönnettävä, että minua pelottaa. Toistaiseksi haluaisin vain viettää aikaa pojan kanssa, sillä täällä ei ole äitiä tyrkyttämässä minua Zabinille vaimokkeeksi. Minulla ei siis ole mitään kiirettä aviomiehen hankkimisessa.

Muuten päivä Dracon kanssa meni aika samaan tapaan kuin aikaisemmatkin. Keskustelimme ajankohtaisista aiheista niin maailmalla kuin perheissämmekin. Dracon perheen tilanne ei ole ikävä kyllä juuri parantunut, he ovat edelleenkin epäsuosiossa. Sain kuulla myös omasta perheestäni. Lähinnä sen, että Theodore on umpirakastunut sisareeni, mutta Daphne kuulemma käyttäytyy hieman kylmästi häntä kohtaan. Toivottavasti sisareni ei kadu päätöstään.

Minä myös esittelin Dracolle linnaamme, mutta hän ei pitänyt sitä yhtä upeana kuin minä. Dracossa on se huono puoli, että hän möläyttelee välillä asioita, joita ei ehkä kuuluisi sanoa ääneen. Kuten sen, että hänestä linnamme on kolkko ja puutarhamme rehottaa. En kuitenkaan jaksanut tulistua asiasta hänelle. Uskon moisien puheiden johtuvan yhdestä Dracon perusluonteenpiirteestä: kopeudesta. Hänellä on tapana aliarvioida muita ja nostaa itsensä jalustalle. Uskon kuitenkin, että pojan perheen uusi tilanne voi kasvattaa häntä ihmisenä hieman.

Dracon lähdön jälkeen isäni halusi keskustella kanssani. Odotin hänen tahtovan puhua Dracosta ja kerkesinkin aloittaa selittelyn jo ennen kuin mies kerkesi avata suutaan. Yllätyksekseni hän kuitenkin vain totesi, ettei hän ole iloinen veljeilystäni Malfoyn perheen kanssa, muttei toisaalta halua puuttua ihmissuhteisiini. Hänen asiansa koskikin runojani, joihin hän oli kerjennyt syventyä nyt hieman paremmin. Mies sanoi, että oli heti vilkaistuaan runojani huomannut, että osaan leikkiä sanoilla, mutta runojen sisällöstä hän ei ollut varma. Nyt isä oli kuulemma vakuuttunut siitäkin, luojan kiitos. Sisältö on runoissakin ulkokuorta tärkeämpää.

Tästä seurasi se, että isä käski minun kirjoittaa lisää ja paljon. Hän haluaa minun pinnistävän itsestäni kaiken mahdollisen luovuuden, tuottavan mahdollisimman paljon tekstiä, joista voimme sitten valita parhaat palat runokirjaan. Voitko kuvitella? Oma runokirja! Isällä on kuulemma suhteita, joilla hän saa sen takuuvarmasti julkaistuksi. Tosin hän sanoi, ettei usko minun tapauksessani olevan väliä, onko suhteita vai ei, lahjani ovat hänen mukaansa sen verran suuret. Olen aika yllättynyt, sillä en koskaan ole ajatellut olevani mikään upea kirjoittaja, hieman keskivertoa parempi vain. Ehdottomasti parempi näin, tuntuu että olen saavuttanut jotakin suurta. 

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 50 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 01.03.2012 21:26:28

Part 51 – Oikuttelevia sanoja
15.06.1998

Olen suoraan sanottuna aivan maassa runojeni suhteen. Nyt kun minun pitäisi kirjoittaa jotakin, tuntuu, etten kykene siihen. En ole saanut yhtä ainutta sanaa päähäni ja tuntuu kuin joku nuijisi päätäni lekalla. Tämä on niin turhauttavaa, että mieleni tekisi järjestää daphnemaiset itkupotkuraivarit. Parempi kuitenkin olla rupeamatta sellaiseen, ties mitä isäkin minusta ajattelisi, jos näkisi. Varmaan palauttaisi saman tien takaisin äidin luokse.

Huomenna olisi vuorossa metsästys ja eväsretki Urquhartien kanssa. Tahtoisin mukaan metsälle, mutta minusta tuntuu, etten välttämättä pääse, etenkään kun Traceyllä ei ole minkäänlaista aikomusta lähteä katsomaan hänen mielestään viattomien luontokappaleiden päätöntä surmaamista. Pyh, sanon minä, mutta kai minun on kuunneltava hänen toiveitaan. Enhän minä voi häntä yksinkään jättää vieraiden kanssa, vaikka hän kyllä aivan varmasti viihtyisi Urquhartin tyttöjen kanssa. Isän mielestä on kuitenkin kaiken varalta hyvä, että jään tytön seuraan.

Dracolta tuli kirje heti aamusta. Hän puhuu minulle jo hyvin avoimesti tunteistaan ja täytyy myöntää, että olen hieman hämmentynyt. Eihän hän ollut Pansyn kanssa yhtään samanlainen. Tyttöhän joutui juoksemaan Dracon perässä jatkuvasti, että poika edes huomioisi häntä jotenkin. Mutta toisaalta, eihän hänellä ole enää yhtä lailla varaa tehdä niin, kun me muut olemme häntä sosiaalisesti korkeammassa asemassa.

Part 52 – Kyseenalaisia motiiveja
16.06.1998

Vierailu Urquharteilla oli varsin ikävystyttävä. Jouduin olemaan koko vierailun ajan Traceyn, Urquhartien kaksosten ja Ranaldin (Hän haluaa välttämättä, että sinuttelemme häntä.) kanssa. Miesten ollessa metsällä kaksoset eivät halunneet tehdä muuta kuin juoruta ihmisistä, jotka tiedän vain nimeltä. Tuolloin seurassamme oli myös muutama muu tyttö, mutten millään kykene muistamaan heidän nimiään. He olivat kuitenkin samaa kastia kuin Kenina ja Malvinakin – eivät mitään viisasten kiviä ja valitettavan pinnallisia. Tracey kuitenkin viihtyi hyvin ja minun on myönnettävä, että hieman halveksin häntä siitä syystä. Jos viihtyy sen kaltaisessa seurassa, se kertoo jotain persoonasta itsestäänkin.

Minä raukka luulin, että tilanne helpottuisi miesten tullessa, mutta olin totaalisen väärässä. Isä, herra Urquhart ja muut puhuivat ainoastaan saaliistaan ja huispauksesta, josta en tiedä mitään ja jota inhoan. Tiedän, ettei se ole isänkään lempipuheenaihe, mutta kohteliaisuudesta hänen oli pakko ottaa osaa keskusteluun. Ranald kyllä viihtyi meidän seurassamme – vähän turhankin hyvin. Hän ei saanut taaskaan silmiään irti Traceystä ja pyrki jatkuvasti tämän läheisyyteen. Sen huomasivat myös muut tytöt ja minusta tuntuu, ettei Tracey ole enää kovin pidetty heidän keskuudessaan. Isän mukaan nimittäin monet paikallisista tytöistä havittelevat Ranaldia miehekseen ja useat heistä ovat sosiaalisesti ystävääni paremmassa asemassa. Voin uskoa, että heitä raivostuttaa, miten Ranald osoittaa huomiotaan niin paljon huonompisäätyiselle heidän sijastaan. Mutta eiväthän tytöt mitenkään sitä voi Ranaldiin purkaa. Niinpä voin vannoa, että Tracey tulee vastaisuudessa saamaan kylmää kohtelua osakseen, ainakin ilkeistä katseista päätellen. Siksi olisikin tärkeää tietää, mitä Ranald hänestä haluaa, sillä hetken huvin takia ei kannata romuttaa suhteitaan muihin. Vielä enemmän tosin painaa nuorukaisen vanhempien näkemys siitä, onko hänen sopivaa ottaa alempisäätyistä vaimokseen.

Sain tänään aikaiseksi vain muutaman hassun runon ja minua jännittää todella, miten runokokoelmani käy. Inspiraation puute ei todellakaan sattunut hyvään väliin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 15.03.2012 15:35:12

Osasta 43

Mikäli Malfoyt olisivat edelleen hierarkian huipulla ja rouva Greengrass saisi tietää nuoremman tyttärensä ja Dracon vaihtaneen suudelman, hän saattaisi vaatia nuoriherra Malfoyta kihlaamaan tytön. Sinä nyt et ole katsonut Hovimäki-sarjaa tai lukenut sitä kirjasarjana. Siinä Hovimäen kartanon nuorenherran enon perhe juonitteli hänet naimaan serkkunsa sattumalla heidän kannaltaan oikeaan aikaan tyttärensä makuukamariin. Nuorukainen vain suuteli yöpukuista serkkuaan, mutta tuohon aikaan miehillä ei ollut asiaa naimattomien tyttösten makuuhuoneisiin eikä neitosille miesten.


Osasta 44

Tokkopa Tracen tyypillinen nuori tyttö tohtisi olla häiriöksi häntä kohtaan etäiselle miehelle, joka lienee hänestä vähän pelottavakin, niinpä hän on aika hiljaa arvon herran läsnäollessa. Herra Greegrass tuntuu viestittävän kuten professori MacGarmiwa: ”Minua ei kannata suututtaa”. Kuka seuraneitinä toimiva henkilö uskaltaisi edes puuttua talon asioihin tai kutsua vieraita – ainakaan ilman isäntäväen lupaa?


Osasta 45

Astorian makuuhuone Skotlannin kartanossa olisi minunkin mieleeni raskaine kankaineen ja violetteine värityksineen, kunhan hopea korvattaisiin kullalla. Kuvailemasi Astorian kamarin ikkunoista avautuvasta näkymästä tulee mieleen tyypilllinen englantilainen puutarha. Ainakin 1600-luvulla englantilaisten puutarhat olivat vähemmät kaavamaisia kuin ranskalaisten.


Osasta 46

Astoria on elänyt viisitoistakuusitoistavuotiaaksi neidoksi kuvitellen isänsä olevan täysi erakoitunut suvun maalaiskartanoon. Herra Greengrass on tainnut antaa tyttäriensä ja vaimonsa olevan siinä luulossa, etteivät seurapiirien pinnalliset ja kanamaiset ihmiset pilaisi hänen paratiisiaan. Vaimon järjestämät kutsut hänen kotonaan olisivat hänelle todeksi tullutta painajaisunta.

Lainaus

Alan olla hermoromahduksen partaalla, vaikka lähetin kirjeeni vasta eilen.

Ehtisiköhän pöllö edes palata samana päivänä tavallaan toisesta maasta vastauskirje koipeensa sidottuna saati ylipäätään kirjeensaajan luo? 


Osasta 47

Minua jäi nyt kiinnostamaan onko rouva Urquhartilla ja herra Greengrassilla ollut nuoruudessaan säpinää. Jos on ollut, minulla riittää spekuloitavaa siinä miksi velho nai niin erilaisen ja pintapuolisen kulissien pitäjän. Tai herra Greengrass ja rouva Urquhart ovat olleet pitkän aikaa hyviä ystäviä muun muassa kirjallisuusintressinsä tähden.

Ilmeisesti Urquhartin kaksoistyttäret Kenina ja Malvinan pitäisi opiskella ulkomailla, koska he ovat entuudestaan vieraita Astorialle. Heidän olisi kuitenkin pitänyt olla lukuvuosi 97 – 98 Tylypahkassa, koska silloin Voldemort määräsi kaikki kouluikäiset velhoperheiden lapset käymään sitä koulua.


[/i]Osasta 48[/i]

Velhot metsästysretkellä. Onkohan metsästys ajokoirineen kaikkieen, kiväärien puuttumista lukuun ottamatta samantapaista kuin jästeillä? Ratsastaisivatko velhottaret naistensatulassa muun seurueen mukana jahdaten kettuja? :D

Minulla on vankat teoriat tavoista, joilla Harper on kohdellut kihlattuaan. Tracey on voinut jättää kertomatta Astorialle tarkemmin nuorukaisen sikamaisuudesta, siksi että hän ei ole vuorenvarma voiko hän uskoutua Astorialle ja saada siten tämän myötätunnon osakseen. Jossakin vaiheessa sikamaisuudet voivat tulla päivänvaloon tässä seurapiiridraamassa.


[/i]Osasta 49[/i]

Ranald lähettänyt metsästyskutsun herra Greengrassille ensimmäistä kertaa... Hänen ihastuksensa orastus Traceyta kohtaan on todennäköisenpuoleista ja siitä syystä hän janoaa nähdä tyttöä jatkossa. Lakkaisivatko puhdasveriset kiihkoilijat tavoittelemasta sukunsa jatkumista puhdasverisinä ottaen huomioon Ranaldin olevan perheen vanhin poika? Aikooko Ranald huolehtia sukunsa jatkumisesta naimalla puhdasverisen velhottaren, mutta noudattaa puoliksi sydämensä tahtoa olemalla rakkaussuhteessa Traceyn kanssa ilman seremoniavelhon aamenta?


Osasta 50

Meni nuoremmalla ja vanhemmalla Malfoylla hyvin tahi huonosti arvon herrojen suusta tipahtelee isoja, meluten kurnuttavia sammakoita. Se etteivät he möläyttäisi kuolinvuoteellaan yhtä ainokaista kertaa olisi jo Iii niin kuin ihme. XD

Mikäli Astorian runokirja herättäisi mittavahkosti positiivista huomiota rouva Greengrassista ja muista kanasista repisi huumoria ja mahdollisesti parisuhderiitojakin. ”Ma cheré amie Desiree (Eikös se ollut rouva Greengrassin etunimi?) tunnette varmaan jonkinsorttista ylpeyttä nuoremman tyttärenne runollisten saavutusten johdosta?” Rouvan vastaus taitaisi olla reippaasti takelteleva.


Osasta 51

Lainaus

Tämä on niin turhauttavaa, että mieleni tekisi järjestää daphnemaiset itkupotkuraivarit.

Itkupotkuraivokohtaukset mieluummin. ;)

Pansyn ja Dracon suhde ei ollut molemminpuoleisen rakkauden ilmentymä. Neiti Parkinson oli aikanaan rakastuneenoloinen, mutta nuoriherra Malfoy oli vain laimeasti ihastunut. Laimea ihastus -ilmaisun käyttäminenkin voi olla liioiteltua. Pansy on vaan voinut kuulua ihmisiin, jotka ovat Dracon mielestä ihan jees ja ruskeaverikön ulkoisessa olemuksessa on ollut jotain pojan silmää miellyttänyttä. Romanttisen romaanien ennen tunnekylmät/ playerurokset osoittavat sopivan naisen kohdattuaan avoimesti tunteensa, niinpä Draco olisi voinut tehdä niin ollessa sosiaalisesti korkeammassa asemassa.


Osasta 52

Mitäpä sitä vaivautuakaan painamaan kanamaisten kloonityttösten nimiä mieleensä. Oikein. Tracyhan teki Tony Montanat – valitettavasti pienemmässä mittasuhteessa. Tony Montana oli Al Pacinon esittämä kuubalaissyntyinen Scarface-elokuvan gansteri, jonka nousu huumebisneksen huipulle ja sieltä putoaminen olivat yhtä näyttävää katsottavaa.

Et kertonutkaan tarkemmin metsästyksestä. Vaikkei Astoria osallistunutkaan metsästysretkelle Traceyn kanamaisen kauhistelun tähden, olisit voinut kertoa retkestä muussakin kuin sivulauseessa.

Minun mielestäni ei ole alkuunkaan surkuteltava saavutus saada päivässä aikaiseksi vain muutama runo. Runokokoelman raakaversion saanee kasaan novellikokoelmaa tai romaania nopeammin. Kirjoittaminen sujuu meiltä kirjoittajilta milloin mitenkin jaksamisen ja inspiraation mukaan. Astorian kirjoitusvaikeukset eivät johdu vain inspiraationvaraston monesta tyhjestä sopesta, vaan hän on muutenkin epävarma kyvykkyydestään. Nyt hän ei ole tekemisissä kenenkään itsensä paremman tai paremmaksi väitetyn kanssa, mutta alemmuudentunteen köynnökset kiipeilevät vielä seinällä.


Lopuksi siirrymme yleisesti osioon.

Kirjoitat päiväkirjamerkintöjä jokaisesta päivästä. Olen lukenut kaksi päiväkirjamuotoista kirjaa (Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan ja Kevin Grosley Hollandin Arthur-sarjan kaksi kirjaa) eikä niissä ollut kirjoitettu jokaisessa päivästä, vaan muutaman päivän tai parin viikon jälkeen. Harvoin ihmiselle tapahtuu joka päivä jotain kirjoittamisen arvoista. En tiedä kuinka pitkälle olet suunnitellut kirjoittavasi tätä jatkoficciä, mutta pilottiosasta saan vaikutelman että vuodet vierivät. Hmmmm.

Kirjoitat nyt fantasiakirjaa (olen lueskellut blogiisi laittamia pätkiä siitä). Et kai luovu kuitenkaan täysin kokonaan fanfictionin kynäilemisestä? Janoan nähdä muun muassa Astorian päiväkirjan jatkuvan. ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 18.05.2012 21:05:46

Glorisabet: Kiitokset sinulle, että jaksoit kommentoida jokaista osaa erikseen.

Herra Greengrass ei ole mies, joka pitää itsestään meteliä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänen nenilleen kannattaisi pomppia, kuten olit jo päätellytkin. Traceyn luulisi pysyvän nöyränä miestä kohtaan saatuaan tilaisuuden päästä pois väkivaltaisen isänsä luota.

Astoria sopeutuu hyvin isänsä kotiin nimenomaan sen vuoksi, ettei se ole samalla tavalla kaavamainen kuin Englannin koti. Tämä tosiaan näkyy jo ympäristöstäkin, kuten esimerkiksi juuri tuosta puutarhasta. Astorian tapaan herra Greengrass kaipaa hieman epäsäännöllisyyttä lukuisten kaavojen joukkoon.

Urquhartin kaksosten kohdalla en kieltämättä tullut ajatelleeksi tuota Voldemortin määräystä. No, ehkä annan tuon itselleni anteeksi. Kenina ja Malvina ovat siis olleet kotiopetuksessa.

Draco ei minunkaan käsitykseni mukaan ollut koskaan varsinaisesti hullaantunut Pansyyn. Lähinnä koen tytön olleen hänelle jonkinlainen egonkiillottaja. Tämä oli varsin valitettavaa Pansyn kannalta, sillä koen itsekin hänen tunteensa olleen todellisempia.

Halusit tietää lisää metsästysretkestä. Olisin tosiaan voinut kirjoittaa siitä enemmän. Itsehän koen velhojen metsästäneen taikakeinoin, mutta hevosen selässä ratsastaen. Naiset eivät tosiaan osallistuneet retkelle.

Olen tosiaan kirjoittanut melkeinpä jokaisesta päivästä. Astoria voisi alkaa hieman pidentää välejä kirjoitusten välillä tosiaan. (Itseni taas pitäisi kirjoittaa huomattavasti useammin. Etanakin julkaisisi nopeammin uusia osia.)

***

Part 53 – Sanattomia anteeksipyyntöjä
18.06.1998

Täytyy sanoa, että olen hyvin yllättynyt, sillä Daphnelta tuli kirje! En osannut odottaa tätä, mutta yllätys on kieltämättä positiivinen. Tosin ehkä pienellä ripauksella ärtymystä seassaan. Mutta se ei ole mitenkään yllättävää kun kysymys on sisarestani.

Rakas Astoria,

sinun on autettava minua, sillä en tiedä mitä tilanteessani teen. Minusta tuntuu, että olen tehnyt aivan kertakaikkisen väärän valinnan! Theodore on kyllä suloinen ja tuntuu rakastavan minua syvästi, mutta sydämeni kuuluu Blaiselle. Voi Astoria – en tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu. Blaise ei puhu minulle, ei vastaa kirjeisiini, ei mitään… Tuskani on sietämätön, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat aivan suunnattomat… ja voi, en voi tehdä asioille mitään! Kaikki on jo sovittu, minun ja Theon hääpäiväkin! Minä en kestä tätä! Sisko rakas, auta minua, sinä olet niin viisas, että keksit varmasti jonkun ratkaisun!

Apuasi kaivaten,

Daphne

Minä arvasin, että sisareni typerä käytös johtaisi johonkin tällaiseen. Hänen päätöksensä oli varsin hätiköity ja vääristä motiiveista tehty. Asioita ei paranna se, että Daphne on varsin temperamenttinen tapaus. Huomenna hän voi taas pitää Theodore Nottia mitä ihanteellisimpana aviomiehenä. Minun varmaankin täytyisi käskeä hänen harkitsemaan nyt asioita kunnolla eikä toimia ennen kuin on varma. Luulen kyllä, että hän päätyy naimisiin Nottin kanssa. Olisi nimittäin varsin paheksuttavaa muuttaa mieltä nyt, kun hän oli jo kerran suostunut. Sekin tosin järjestyisi, jos Daphne sitä todella haluaisi.

Täytyy myöntää, että minun tekisi mieli hieman näpäyttää sisartani aikaisemmasta käytöksestään minua kohtaan. En kuitenkaan viitsi tehdä niin, sillä tyttö on oikeasti pahassa pulassa. Ehkä minun siis täytyy vain haudata koko asia, vaikka minusta kyllä tuntuu, että annan jälleen aivan liian helposti anteeksi hänelle.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 18.05.2012 21:45:40

Part 54 - Tulevaisuushaarat
25.06.1998

Olin oikeassa Daphnen suhteen. Hän todellakin aikoo naida Theodoren, osaltaan siitä syystä, että kokee kunniansa tärkeämmäksi kuin tunteensa. Tavallaan on ehkä parempi niin. Sisareni on kuitenkin hyvin riippuvainen seurapiirien hyväksynnästä ja muunlainen valinta olisi voinut vaikuttaa tuhoisasti hänen asemaansa niissä. Eikä Theodore varmasti ole huono aviopuoliso, sillä vaikuttaa rauhalliselta luonteelta. En usko, että Daphne välttämättä pysyy hänelle uskollisena, mutta avioliitto voi silti olla kohtuullisen miellyttävä kummallekin osapuolelle. Se tosin riippuu aivan siitä, minkälaisena poika Daphnen näkee ja mitä tätä kohtaan tuntee. Jos Theodore kokee sisareni hyveellisempänä persoonana kuin mitä tämä on, voivat tulokset olla katastrofaalisia. Samoin jos Theodorella on hirvittävän voimakkaat ja vahvat tunteet Daphnea kohtaan. Tytön ihastumiset kun eivät ole koskaan olleet kestävää sorttia.

Mutta kuten jo mainitsin, liitto ei välttämättä ole tuhoon tuomittu. Jos Theodore oppii hyväksymään Daphnen sellaisena kuin tämä on niin siitä voi tulla mieleinenkin. Samoin, jos rakkaus heidän välillään muuttuu enemmänkin kumppanuudeksi. Kovinkaan intohimoiset tunteet eivät ole hyväksi, jos aviopuolisona on sellainen tuuliviiri kuin Daphne.

Heidän häänsä ovat heinäkuun viimeisenä päivänä. Lupasin tosin mennä Traceyn kanssa Englantiin jo viikkoa aikaisemmin auttamaan järjestelyissä. Se viikko tulee varmastikin olemaan hyvin rasittava jo yksin normaalin juhlien järjestämiseen liittyvän stressin vuoksi. Tosin vielä vaikeamman siitä tekee varmasti se, että ne ovat nimenomaan Daphnen häät. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hääpuku menee vaihtoon ainakin kerran, istumapaikat seremoniassa pistetään päivittäin uusiksi ynnä muuta vastaavaa. Sisareni ei ole mikään helpoin tapaus prinsessamaisuudessaan.

Minulla on kuitenkin vielä kuukausi aikaa levätä ennen häitä. Tai levätä ja levätä, minun täytyisi kirjoittaa lisää ja aina vain lisää runoja. Isä on hyvin tarkka siitä, mitä hyväksyy kansien väliin. Hän tuntuu haluavan esikoisestani täydellisen pakkauksen – vain sekä esteettisyydellään sekä hyvällä ideallaan loistavat runot kelpaavat. Viimeisen viikon aikana kirjoittamistani kolmestakymmenestä runosta viisi on päässyt isän seulan läpi. Alan olla aika väsynyt niiden kirjoittamiseen. Kokoelman valmistumisen jälkeen vannon pitäväni pienen tauon kaiken muun paitsi päiväkirjani kirjoittamisesta.

Melkein unohdin - lupasin tavata Dracoa jälleen viikon kuluttua. Vatsassani on jo nyt hieman perhosia. Nykyään en tosin jännitä enää samalla tavalla kuin ennen. Koen tuntevani Dracon jo sen verran hyvin, ettei minun tarvitse olla jatkuvasti varautunut hänen seurassaan. Ei pelätä, että lipsautan jotain tyhmää.

Olen myös huomannut tulleeni täällä hieman varmemmaksi itsestäni. Olen vihdoinkin saanut hieman omaa rauhaa ja vapautta toteuttaa itseäni. Tuntuu, että voin hengittää nyt, kun joku ei ole koko ajan arvostelemassa tekemisiäni, tunkemassa päälleni ties mitä röyhelöhärpäkkeitä ja huomauttelemassa mukanani kantamastani runokirjasta. Saan mennä aika vapaasti ja tavata suurin piirtein ketä haluan. Kukaan ei voi myöskään valittaa minulle siitä, että jätän kukkakuvioin koristellut pastellihirvitykset kaapin pohjalle ja käytän sen sijaan paljon elegantimpia, tyyliini sopivampia asuja. Runokirjanikin tuntuu näillä main herättävän enemmän kunnioitusta kuin paheksuntaa. Siksi olenkin miettinyt, etten enää palaisi äitini luokse mikäli isä vain sallii sen. Olen täällä paljon onnellisempi.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 21.05.2012 18:41:34

Kiukustuvien veelojen muuttuminen rumiksi möröiksi on jo järkyttävä muutos. Mutta hääjärjestelyjen stressaava Daphne-neitonen näyttää varmasti tunnistamattomammalta hirvitykseltä kiukuspäissään. Häähullut-televisiosarjan morsiamet ovat hyvin daphnemaisia. He käyttäytyvät uskomattoman törkeästi (haukkuvat muun muassa sukulaisiaan ja ystäviään vajaaälyisiksi ämmiksi)  perustellen kaiken suurella stressillään ja sillä että he haluavat häiden olevan täydelliset. Nähdessään omaa pikkutyttömäistä kiukuttelua jälkikäteen televisiosta heitä mahtaa hävettää, koska  monet televisionkatsojat haukottelevat ja naurahtelevat heidän porsastelulleen. :D

Astoria ei pelänne aiheettomasti Greengrass Housen muuttumista vaaleanpunaiseksi helvetiksi. Hienolla neidillä ei tietenkään ole fyysisesti raskasta, huolehtiihan palkattu työväki ja palveluskunta juhlapaikan koristelemisesta. Mutta henkisesti sitäkin raskaampaa.

Katsotaanpa salliiko herra Greengrass nuoremman tyttärensä muutta pysyvästi luokseen, kunnes tämä astuu avioon.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
Kirjoitti: LovekivaLunaLove - 19.06.2012 18:47:57

Tykkään kovastin tästä ficcistä. Olet tuonut selvästi esille Astorian tunteet, ja ne ihan satuttavat. Draco on juuri sellainen, kuten kuvittelin, mutta rakastuminen Astoriaan oli yllättävää. Draco taitaa olla hieman IC tarinassa, mutta pidän siitä kovin paljon. Pansy on tapansa mukainen idiootti paska, joka loukkaa muiden tunteita, minkä kerkeää. Ja pidin kovasti Traceysta, ja Ranaldin ( tulevasta ? ) romanssista. He ovat niin söpöjä yhdessä, vaikkakin ihan eri verisäätyä. Astorian isäkin kuulostaa ihan mukavalta ihmiseltä, verraten neidin äitiin - ja varsinkin tätiin ! Kauhea paskiainen sekin on. Dahpne oli alussa yksi lempihahmoistani, mutta se hyytyi näiden ' itkupotkuraivarien ' jälkeen. Lapsellinen kakara. Mutta siis tunteet on hyvin sisäistetty ja virheitä on löytynyt muutamia, mutta nehän on jo korjattu. Toivon, että kirjoitat edes joskus tätä lisää, koska olen rakastunut Astoriaan silmittömästi !

Sydämmellä, LovekivaLunaLove

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
Kirjoitti: Hipsuvarvas - 21.06.2012 18:27:05

Tämä on vallan loistava ficci. Hieman erilainen mitä yleensä lueskelen, mutta todella hyvä. Tykkään kun asiat etenevät omalla painollaan eivätkä hätiköydysti. En ole myöskään aiemmin lukenut päiväkirjamuotoon kirjoitettua ficciä tai kirjaa joten tätä on mukava lukea.
Olet todella hyvä kirjoittamaan ja tekstejäsi on ilo lukea :) Jäin innolla odottelemaan jatkoa!

-Hipsu

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 25.06.2012 22:26:56

Glorisabet: Häähullujen morsiamista tulee tosiaan vähän mieleen Daphne. Saa nähdä käyttäytyykö hän yhtä karseasti Astoriaakin kohtaan sisaren ilmestyessä jälleen kotiin. :D

LovekivaLunaLove: Dracon luonne on tosiaan ollut aika IC, ehkä hieman tarkoituksellakin. ;) Pansysta en tykkää minäkään, hän on varmaankin yksi epämiellyttävimmistä hahmoista joista olen koskaan lukenut/kirjoittanut. Ihan kiehuu itselläänkin. Mukava kuulla, että pidät Traceysta, Ranaldista ja herra Greengrassista. Kahteen ensimmäiseen on itselläni aika neutraali suhtautuminen, mutta herran Greengrassin hahmoon olen aivan rakastunut itsekin. :D

Daphne on tosiaan ärsyttävä, kiukutteleva kakara. Mutta ehkä sekään ei ole ainut puoli hänessä, kuten alussa saattoi huomata. Ärsyttävimmissäkin hahmoissa on ne vähemmän ärsyttävät puolensa. :)

Hipsuvarvas: Kiva, että tämä on miellyttänyt sinua. Minusta on aina kiva huomata, että joku sellainenkin tykkää teksteistäni, joka ei vastaavia yleensä lue.

Suuret kiitokset teille kaikille ihanille kommenteistanne!

***

Part 55 – Epäsovinnaisia pikkuneitejä
30.06.1998

Olen ollut viimepäivinä varsin kiireinen runokirjani kanssa. Inspiraationi on ollut vallan hyvässä terässä ja alan uskoa, että runokirjastani voi hyvinkin tulla jotain. Isäkin on ollut tyytyväisempi teksteihini. Sanoi niissä olevan nyt enemmän sanomaa ja vaihtelevampaa ilmaisua. Hyvä niin. Olen kyllä itsekin huomannut kehittymiseni kirjoittajana.

Dracon näkemiseen on enää muutama päivä ja olen varsin innoissani.  Olen suunnitellut meille piknikiä läheisen lammen rannalle. Se on paikallisen puiston laidalla, joten ei liian kaukana ihmisten ilmoilta. Nuo sanat ovat oikeastaan suoraan isäni suusta. Hän ei halua minun menevän liian kauaksi yleisistä paikoista, sillä luulee kai Dracon yrittävän jotain epäsovinnaista kanssani. Olin purskahtaa nauruun aamiaispöydässä hänen todetessaan hyvin vakavaan tapaansa, hieman kiusaantuneena tosin, ”ettei voi koskaan tietää mitä se Malfoyn penikka keksii.”

Traceyn rakkausrintamalla näyttäisi myös menevän varsin hyvin. Ranald ilmestyi toissapäivänä aivan yllättäen ovellemme pyytäen saada tavata Traceyn. Luojan kiitos oven avaaja oli minä! Ties mitä isä olisi ajatellut. Varmaankin meidän molempien olevan aivottomia pikkuneitejä, jotka juoksevat jokaisen ihastuksensa perässä. Ensin minä, sitten esiliinani.

Mutta et voi ikinä uskoa, mitä Ranald oli Traceylle sanonut? Nuorukainen kertoi Traceyn olevan kaunein tyttö, jonka hän on eläessään nähnyt ja tahtovansa ehdottomasti tutustua tähän paremmin. He tapaavat toki salaa, onhan säätyero kuitenkin melkoinen. Mutta kuka tietää, ehkä Traceysta vielä jonain päivänä tulee Ranaldin rakastajatar. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

***

Part 56 – Kuinka monta puraisua kestät?
02.07.1998

En tiedä miten alkaisin kertoa tästä päivästä, sillä olen aivan kertakaikkisen innoissani. On niin paljon, mitä tahtoisin sanoa! Kuten voit jo arvata, intoni johtuu Draco Lucius Malfoysta. En edes välitä, vaikka kuulostan ihastuneelle pikkutytölleni kirjoittaessani tätä! Mieleni tekisi vain kirjoitella nämä sivut täyteen runoja, sillä vain sillä tavoin saisin ajatukseni paperilleni juuri siinä muodossa kuin ne ovat päässäni.

Ehkä minun kuitenkin kannattaisi kertoa mitä piknikillämme yleensäkään tapahtui. Draco saapui hakemaan minua tapansa mukaan minuutilleen aikataulussa, kehuen saman tien ulkonäköni maasta taivaisiin. Hän ylisti erityisesti asuvalintaani, joka oli tummanruskea, levin leveähelmainen, pitsein ja röyhelöin koristeltu leninki. Hiukseni olin nostanut puolinutturalle ja kiinnittänyt niiden kaveriksi myöskin ruskean hiuskoristeen riikinkukonsulkineen. Näytin omasta mielestänikin varsin hyvältä, joten otin kehut kiitollisena vastaan.

Itse piknikillä meillä oli varsin hauskaa, vaikka – vai pitäisikö sanoa etenkin kun – unohdimme toisinaan edustavamme korkeaa säätyä ja päädyimme muun muassa uimaan metsälampeen. En edes haluaisi tietää, millaiset puheet asiasta lähtisivät liikkumaan, jos joku saisi tietää. Tietenkin jo rahvaanomainen käytökseni olisi kauhistuksen aihe, mutta entäpä sitten se, että näyttäydyin Dracon edessä varsin vähissä vaatteissa? Enhän minä tietenkään voinut kaikkine leninkeineni uida. Voi, en haluaisi tietää, mitä äiti sanoisi jos tietäisi!

Olen niin iloinen, että olen saanut Dracon rinnalleni. Hän tuntuu todella ymmärtävän haluni päästää irti typeristä etikettisäännöistä. Nuorukaisen mukaan minä olen poikkeuksellinen nuori nainen, jonka kaltaista hän ei ole koskaan aikaisemmin tavannut. En minäkään odottanut törmääväni kenenkään hänen kaltaiseensa. Luulin aina äidin onnistuvan naittaa minut jollekin totaalisen ikävystyttävälle käyttäytymissääntöjen orjalle, mutta niin ei onneksi käynytkään. Tulen päättämään aviomiehestäni itse sitten, kun sen aika tulee. Tällä hetkellä Draco tuntuu hyvin vahvalta ehdokkaalta, vaikka eihän minulla mikään kiire ole. Hän vaan tuntuu olevan juuri sellainen mies, jota olen aina etsinyt.

En kuitenkaan kertonut vielä kaikkea piknikillä tapahtunutta. Nimittäin kantaessaan minut vedestä Draco jälleen suuteli minua. Minun täytyy sanoa, ettei sinä suudelmassa ollut mitään samaa kuin pikaisessa ensisuudelmassamme. Tämä suudelma oli paljon intohimoisempi ja melkein johti meidät mitä kielletyimmälle polulle. Vaikka olenkin puhdasveristen säännöstöjä vastaan, niin en siltikään koe olevani vielä valmis rikkomaan tuota kieltoa. Seksin harrastaminen ennen avioliittoa voisi hyvinkin sitoa minut Dracoon tai pakottaa huonompaan liittoon. Tosin varmaan vanhempani onnistuisivat keplottelemaan minut sellaisestakin tilanteesta, jos tieto sattuisi leviämään. En vaan tiedä, tapahtuisiko se sitten Dracon kustannuksella. Sellaista en missään nimessä hänelle haluaisi. 

Draco näytti itsekin tajunneen, että olimme menossa liian pitkälle. Hän nimittäin vetäytyi minusta irti juuri, kun intohimoinen suudelma oli muuttumassa joksikin astetta kielletymmäksi. Herrasmiesmäisesti hän pyysi minulta anteeksi ja kysyi ei kai varmasti loukannut minua mitenkään.

Voi, miten hän olisi voinut loukata! Tavallaan olisin vain halunnut tehdä sen välittämättä typeristä säännöistä. En meinaa saada päästäni sitä hetkeä, vaikka punastelenkin aina, kun ajatukseni sattuvat karkaamaan hieman pidemmälle. Minusta taitaa todella olla tulossa äitini kuvailema toivoton tapaus, joka vielä jonain päivänä päätyy säätyhierarkian pohjalle.

***

Part 57 – Hattaraisten unelmien karnevaaleissa
06.07.1998

Viime päivinä olen saanut hyvin paljon kirjeitä. Ensin Daphnelta edelleen jatkuvista avioliittopulmistaan, sitten äidiltä hääjärjestelyistä ja kolmanneksi Dracolta koskien piknikiämme.

Draco on niin kultainen huolehtiessaan hyvinvoinnistani. Hän tahtoi vielä kerran varmistaa, ettei tehnyt minulle mitään sellaista, mikä olisi minua satuttanut. Tuon asian tiimoilta muistin joitakin tapauksia, joissa Dracon puhuttiin käyttäneen joitain hyväuskoisia, alempisäätyisiä tyttöjä hyväkseen. Asia puistatti minua tuolloin, mutta nyt en voi kuin nauraa sille. Näkeehän Dracosta jo pitkän matkan päähän, ettei tuollainen pidä paikkansa. Hän on varmaankin herrasmiesmäisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut!

Äidin kirje oli varsin jäykkä ja virallinen. Yleensä hänen kirjeensä ovat sulavia, mutta tämänkertaisesta ei voinut sanoa samaa. Nainen ei tuntunut tietävän, miten esittäisi asiansa.  Hän sai kuitenkin tönkösti ilmaistua, että tarvitsisi mittani morsiusneidon pukua varten. En ollut tullut ajatelleeksi koko pukua, mutta mahdollisesti se tulee olemaan jotain täysin minulle sopimatonta. Mutta ehkä kestän yhden päivän, kun kyseessä ovat kuitenkin Daphnen häät – jos niitä nyt yleensäkään järjestetään.

Daphne kun ei tunnu olevan asiasta kovin varma. Hän kirjoitti minulle harkitsevansa jopa karkaamista, sillä on kuulemma niin syvästi rakastunut Blaiseen. Jotenkin en osaa uskoa sitä. Jos kaikki menisi sisareni tahdon mukaan ja hän saisi Blaisensa, niin kohta tyttö taas rakastaisikin Theodorea. En ymmärrä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Olen täysin neuvoton.

***

Part 58 – Nuuskijan palkka
11.07.1998

Olen kuolla häpeästä! Katsos, olen kirjoittanut viime päivinä hyvin paljon runoja Dracosta. Suorastaan uskomattomia määriä, ainakin useita kymmeniä. Isälleni en tietenkään ole kehdannut niitä näyttää, kun sisältävät osittain hieman arkaluontoisempaa materiaalia.  No, hänpä oli mennyt sitten selailemaan runokirjaani omin lupinensa. En oikein osannut sanoa mitään hänen ilmestyessään runokirjani kourassaan etuovelle päiväkävelyni päätteeksi. Valahdin vain kalpeaksi ja lausuin hiljaa mielessäni muutaman kirouksen.

Hänen reaktionsa ei ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Totesi vain, että runoni ovat kyllä suorastaan ensiluokkaisia, mutta että minun olisi varmaankin hyvä ruveta luetuttamaan osa teksteistäni rouva Urquhartilla. Hän sanoi aivan suoraan, että tyttären kirjoittamien, tietynlaisten runojen lukeminen tekee hänelle pahaa. Olen kyllä itse aivan samaa mieltä siitä, ettei hänen tarvitse lukea niitä. Tosin en tiedä haluanko rouva Urquhartinkaan lukevan kaikkein henkilökohtaisimpia runojani. Enhän minä edes tiedä haluanko niitä koskaan edes kansien väliin!

Isä totesi myös, että tästä lähtien minä ja Draco emme tapaa kahdestaan missään sellaisessa paikassa, jossa ei ole jatkuvasti muita ihmisiä lähettyvillä. Olen varsin ihmeissäni, ettei hän kieltänyt minua tapaamasta Dracoa kokonaan. Äitini ja kuka tahansa muu aristokraattinen vanhempi, joka on yhtään kiinnostunut tyttärensä kunnian säilymisestä, olisi varmasti tehnyt niin. Siksi ihmettelen isäni käytöstä todella.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 58 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 17.07.2012 02:59:07

Part 59 – Takaumia
15.07.1998

Heräsin järkyttävään painajaiseen. Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta tunnelma oli sitäkin kammottavampi. Uneni oli kummallinen siitäkin, että se sisälsi sellaista tuskaa, millaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. En ymmärrä, miten on mahdollista, että kykenin kokemaan sellaista niin todellisena  painajaisessa. Unen aikana olisin voinut vaikka vannoa, että kokemani oli totta. Mukana ei ollut ollenkaan sellaista utuista tunnelmaa, jonka oivaltaessa saattaa päätellä olevansa unimaailmassa. Olen vieläkin kovin järkyttynyt kaikista niistä hirvittävistä tunteista. Oli kuin sydäntäni olisi murskattu lihanuijalla, kuin minut olisi totaalisesti petetty. Olen täysin epätietoinen siitä, mistä moinen uni voi edes olla peräisin, sillä olen lähiaikoina voinut suorastaan loistavasti.

Huolestuttavinta ei kuitenkaan ole painajaiseni, vaan tunne sen jälkeen. Se kamala olo, mikä on minulle jo ennestään tuttu viimeisen taistelun ja tanssiaisten ajoilta. Kuin tietäisin jotain pahaa tapahtuvan. Yritin lohduttaa itseäni faktalla, että tanssiaiset sujuivat mainiosti, vaikka tunteeni pahasta oli ollut hyvin voimakas. Mieleni ei kuitenkaan saanut rauhaa ja niinpä päätin puhua tapahtumista isälleni. Koin voivani luottaa häneen, enkä uskonut hänen leimaavan minua hulluksikaan. Helppoa kertominen ei kuitenkaan ollut. Kaikesta huolimatta minulla oli pienet pelonpoikaseni hänen suhtautumisestaan. Emme ole koskaan puhuneet isän kanssa ennustamisesta tai muista hieman kyseenalaisista taikuudenlajeista, minkä vuoksi pelkäsin hänen ehkä nauravan minulle. Isä kuitenkin kuunteli minua hyvin tarkasti, ottaen selvästikin kertomani vakavasti. Lopulta hän totesi, että minun olisi aika käydä rouva Urquhartin luona.

Nainen näyttäisi voivan auttaa minua monella tavalla. Hän on ilmiselvästi jonkinlainen monilahjakkuus, sillä kirjallisten taitojensa lisäksi isä kertoi hänen taitavan myös ennustuksen ja ties mitä muuta. Isä selvästikin uskoo rouvaan, joten ehkä minunkin pitäisi. En osaa edelleenkään puhua hänestä vain etunimellä, sillä äitini on opettanut, että vain läheisiä henkilöitä sinutellaan – muita teititellään, vaikka nämä pyytäisivät muuta. Etenkin siinä tapauksessa, jos kyseessä oli erityisen korkea-arvoinen henkilö, jollainen rikastakin rikkaampi rouva Urquhart nyt sattuu olemaan. Rouva tai Gwyneth – odotan hänen tapaamistaan innolla. Ken tietää, mitä tarjottavaa tällä vierailulla voi minulle olla.

***

Part 60 – Vankina kristallipallossa
19.07.1998

Eilinen vierailuni Gwynethin luona sujui varsin hyvin. Nyt, kahdenkeskisen keskustelun jälkeen, tuntuu yllättävän luontevalta sinutella häntä. Aluksi olin hieman kiusaantunut, sillä en ole yleensä suuremmin pitänyt rikkaista seurapiirinaisista. Usein he ovat ylpistyneitä kaakattajia, pelkkiä pinnallisia kiiltokuvarouvia. Olin saanut Gwynethistä varsin erilaisen kuvan jo ensitapaamisellamme, mutta olin silti vielä hieman varuillani. Enhän tuntenut naista lainkaan. En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka osoittautuisi lopulta Skotlannin vastineeksi Englannin typeryksistä.

Gwyneth tosin eroaa jo ulkonäöltä hyvin paljon aikaisemmin tapaamistani aristokraattinaisista. Ensinnäkin hänen yleisolemuksensa on levollisempi, sillä Skotlannissa pukeudutaan huomattavasti yksinkertaisemmin kuin Englannissa. Lontoossa olin tottunut lukuisiin väreihin, monimutkaisiin hiuskoristeisiin, runsaisiin asusteisiin ja toisinaan jopa silmiinpistäviin meikkeihin. Täällä naisten pukeutuminen on yksinkertaisen eleganttia. Kaavut ovat hyvin pelkistettyjä, mutta monesti korkealaatuisempia kankaita kuin Englannissa. Täällä siis panostetaan enemmän laatuun kuin määrään.

Pelkistetty olemus ei kuitenkaan ole ainoa ominaisuus, jolla Gwyneth eroaa Lontoon seurapiirinaisista. Hän on myös hyvin erikoisen näköinen utuisine silmineen, suurine nenineen ja kovin, kovin tummine piirteineen. Nainen ei varsinaisesti ole kaunis, mutta hyvin mielenkiintoisen näköinen. Varmasti hän olisi ilman rahojaan äitini mielestä suorastaan kamala ilmestys. Täytyy myöntää, että se vain lisää mielenkiintoani naista kohtaan.

Gwyneth on myös aivan eri tavalla miellyttävä, kuin seurapiirikanat. Hän ei ole ollenkaan teennäinen, vaan ehkäpä yksi aidoimmista ihmisistä, joita tunnen. Omalaatuinen hän kyllä on, mutta se on oikeastaan vain virkistävää. Naiselle oli yllättävän helppo puhua ja tämä tuntui suhtautuvan tilanteeseen yleensäkin rennommin ja vähemmän muodollisemmin kuin englantilaiset rouvat vastaaviin.

Tällä tapaamisella paneuduimme yksinomaan ennustamiseen. Noita kertoi minulle olevansa varsin tietoinen taidon saloista ja kuuluvansa Ennustajien piiriin. Se on jonkinlainen järjestö, joka tukee selvänäkijöiden toimintaa eri tavoin. Hänen kertomansa mukaan seurassa on varsin sekalaista sakkia, joista suuri joukko on vain lahjattomia amatööripovaajia. Mukana on toki myös aitoja ennustajia, jotka Gwyneth kertoo oppineensa tunnistamaan vähitellen. Heidät jaetaan erilaisiin luokkiin, jotka määräytyvät aistin mukaan. Jotkut näkevät, toiset tuntevat, jotkut jopa kuulevat.  Gwyneth itse kuuluu näkijöihin, joka on voimallisin kaikista ennustajapiireistä. Näkemällä pystytään saaman kaikista selkeintä ja varminta tietoa. Minulla voi hänen mukaansa olla tuntemisen lahja, joka tosin on ennustamisen lajeista kaikkein oikullisin. Saan nimittäin jonkinlaisia ennakkoaavistuksia suurista tunteista, joita tulen kokemaan. Tietoa on vaikea tulkita juuri sen vuoksi, että se on niin henkilökohtaista. Hirvittävän profetian saadessani voin valmistautua vain omaa maailmaani koskettavaan murheeseen. En voi tietää, kuinka suureen joukkoon tapahtuma minun lisäkseni vaikuttaa.

Asiassa on vain yksi pieni mutta. Henkilökohtaisuus ei selitä sitä, miksi sain negatiivista värähtelyä ennen tanssiaisia, vaikka koin siellä vain positiivisia tunteita. Gwynethin mukaan tapahtumat eivät kuitenkaan aina ole lähelläkään kyseistä hetkeä. Hänen mielestään kyse ei välttämättä ollut tanssiaisista ollenkaan. Minä kuitenkin tunsin sen liittyvän vahvasti juuri niihin. Tapahtuihan tanssiaisissa toki ikäviäkin sattumia, kuten Malfoyn perheen käännyttäminen ja Daphnen ja Blaisen välinen episodi, mutten tiedä, voisivatko ne vaikuttaa minuun niin voimakkaasti.

Tavallaan jopa toivon, ettei minulla olisi koko kykyä. Muutaman päivän takainen tunteeni oli niin hirvittävä, etten haluaisi kokea sitä enää uudelleen, todennäköisesti vieläpä pidempikestoisena ja vahvempana.  Mieluummin näkisin tämän jonkinlaisena stressireaktiona. Toki olisi kiehtovaa osata jotain niinkin kiehtovaa kuin ennustus, mutten halua edes ajatella, miten paljon moinen lahja voisi tuoda minulle turhaakin murhetta.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 20.07.2012 14:20:13

Osasta 55

Äh minua masentaa se etten koskaan kehitä loputtomasti vaihtelevia ilmaisuja teksteihini. Tunnun käyttäväni aina samoja sanontoja.

Olikohan herra Greengrassin toteamus kuitenkaan aiheeton? Astoria nuori neitonen, Draco viriili nuorukainen? Hyvä ettei Astoria saanut naurukohtausta, koska muuten aamiainen olisi ollut hänen helmuksillaan ja rinnuksillaan. Rakastettua tunnutaan sanottavan maailman kauneimmaksi X-kromosoniseksi. Miksiköhän? Että pääsisi varmemmin heilauttamaan helmukset korvien tasolle? :D


Osasta 56

Lainaus

Hiukseni olin nostanut puolinutturalle ja kiinnittänyt niiden kaveriksi myöskin ruskean hiuskoristeen riikinkukonsulkineen.

Huomaatko mikä sana voisi särähtää ainakin joidenkin kielikorvaan?

Astorian kerrottua hänen ja Dracon uineen metsälammessa järkytyin hetkellisesti luullessani siveän aatelisimmen uiskennelleen miehen nähden ilkosillaan. Mutta Dracon vaatetuksesta et kertonut mitään. :D Ettei nuorukainen olisi tahallaan saattanut mielitiettyään hämilleen aataminasussa?

Yleensä Astoria ei ärsytä minua, mutta minua otti vähän pattiin kun hän kertoi punastelevansa aina seksiä ajatellessaan. Näyttäisi ennemmin haaveellisen suloiselta.


Osasta 57

Draco ärsyttää puolestaan tässä luvussa minua kyselemällä toistamiseen loukkasiko hän Astoriaa. Ihan kuin nuorukaisella olisi itsevarmuuskriisi tai hän olisi saanut neville longbottom-mielisairauden. xD

Daphnen häät näyttävät esiin tuotujen epäkohtien varjossa siltä, että tarvittaisiin hyvä tai paha haltijatar heilauttelemaan taikasauvaansa. Eräs moukka sukulaiseni sanoisi: ”Niistä ei taida tulla lasta eikä paskaa.”


Osasta 58

Astoria saa syyttää itseään, koska meni kirjoittamaan Draco-aiheiset hempeilyrunonsa samaan runokirjaan. Tulipahan ilmi. Herra Greengrass tuskin viitsisi lukea kenenkään kirjoittamia rakkausrunoja, koska ne aiheuttanevat aatelisherralle syvän vatsahaavan. Yllätysten yllätys että hänellä oli edes lajityypin runoista hyvää sanottavaa. Luontorunotkin voisivat olla hänelle ”niin ja näin” -kastia.


Osasta 59

Jospa Astoria söi liikaa hyvää jälkiruokaa ja näki sen vuoksi painajaisen? No ei laisinkaan. Vaikkei unta kuvattu kuin muutamalla sanalla tekstistä pöllähti ahdistava tunnelma. Mikäli unta käsitellään tulevissa osissa, on hyvä ettei siitä kerrottu tämän tarkemmin. Mutta jos käsittely jäi tähän osaan, jään nurkumaan runsaamman kerronnan perään.

Ja taas herra Greengrass yllätti vakavalla suhtautumisellaan Astorian painajaiseen. Esimerkiksi minun pappani pitää kaikkia ennustuksia hölynpölynä – mustalaisnaisten ennustuksiakin. Hyvä ettei hän nauranut minulle päin silmiä kerrottuani että minulle on ennustettu. Enneunet ovat hänestä miltei yhtä suurta hölynpölyä. Tyypillinen ukko. :'D


Osasta 60

Draco-pläjäysten jälkeen kaipasin täydempää rouva Urquhart-annosta. Tätä lukua ennen hänen hahmonsa oli sumea ikään kuin minulla ei olisi nenällä silmälaseja tai piilolinssejä silmissä. Sumea kuva ei ollut kuitenkaan rimpsuisia kermakakkuluomuksia käyttävän kaunottaren. Jos lukisin kauniista missimäisestä rouva Urquhartista jonkun toisen ficissä, en pystyisi enää sulattamaan sellaista versiota. Sinun versiosi on paras mahdollinen.

Lainaus

En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka osoittautuisi lopulta Skotlannin vastineeksi Englannin typeryksistä.

Muotoillaanpa sujuvammaksi. En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka saattaisi lopulta osoittautua Englannin typerysten skotlantilaisvastineeksi.

Ennustamisesta ja Ennustamisen piiristä oli kiinnostavaa lukea. Olisiko siitä lajista mahdollisuus päästä lukemaan enemmänkin? Ensimmäinen mielikuva oli sekalaisista palasista ommeltu tilkkutäkki. Siististi ja laadukkaasti pukeutuneita henkilöitä, epäsiistejä homssuja ja shaaleihin muumioituneita sibylloja. Gwyneth saattanee arvostella selän takana Punurmiota ja muita huiputtajia, jotka nauttivat ihmisten shokeeraamisesta.

Palaillaan jatkon merkeissä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
Kirjoitti: Effect - 01.08.2012 02:29:36

Onneksi luin nämä 60 lukua just äsken putkeen - oli nimittäin rattoisaa luettavaa.

Sangen mielenkiintoinen - hoho ilmaukset tarttuvat - päiväkirja Astorialla, jäin koukkuun! Henkilöhahmot tässä ficissä on mielenkiintoisia, Daphnen edesottamuksista on kiva lukea (peruispa se ne häät, tai mikä parempaa jättäisi Theo-paran alttarille) ja janoan lisätietoa herra Greengrassista. Mikähän se on miehiään? Draco oli aluksi vakuuttava, mutta nyt hänestä on tullut vähän rahvaanomainen :-D En pitänyt kauheasti siitä, miten se pyytelee Astorialta tekemisiään (sitä astetta kiihkeämpää suuteloa) anteeksi, mutta minkäs tekee jos se on kerran rakastunut mies. Traceysta olisi kiva kuulla uusia puolia, tytön persoona on jäänyt ainakin minulle vähän pimentoon.

Kaikesta itseasiassa janoaisi lisää infoa, mutta koska tämä on päiväkirja, pitää ymmärtää ettei ihan kaikkea lukuihin edes pysty tunkemaan. Eihän se olisi edes uskottavaa jos päiväkirjassa olisi kirjoitettu pitkiä dialogeja. Joka tapauksessa, luvuista välittyy uskomattoman hyvin ylvään tytön ajatus- ja tunnemaailma, ja tämän lukeminen on nautinnollista naminam :-))!

Voih, Astorian uni oli jännitykseen jättävä juonenkäänne. Saankohan nyt ollenkaan unta miettiessäni mitä tässä tulee tapahtumaan? :-D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
Kirjoitti: Ledi - 22.08.2012 16:11:24

Mielenkiintoista...  ;D


Tosiaan, minä olen lukenut tämän jo joskus aiemmin, silloin tosin lukuun 54 asti, hukkasin ficin ja nyt löysin uudestaan ja luin sitten koko homman alusta alkaen.


Aivan älyttömän hyvin kirjoitettu! Muutenkin aivan älyvapaan hyvä. Hahmot on juuri sellaisia, miksi heidät olen kuvitellut, ainoastaan että Astorialla olisi ruskeat hiukset.


Tiedätkö ollenkaan, kuinka vaikeaa tähän on kommentoida noiden älyttömän hyvien kommenttien jälkeen? Tälläinen rupu täällä keskellä... Mutta yritän nytten jonkinlaista, edes puolijärkevää kommenttia rakentaa.


Daphne muistuttaa yhtä meidänluokkalaista tyttöä liiankin paljon. Hänkin vetää täydellistä draamaa koko elämästään, pienimmistäkin asioista. Ja se on aivan älyttömän ärsyttävää, siksi Daphnesta muotoutuikin yksi kaikkein hauskimmista hahmoista seurata.


Tracey on minusta jäänyt toistaiseksi hiukan tyhjäksi hahmoksi. Hän on vain tavallinen pulliainen, koska on alemmasta säädystä. Tämän kuvan olen minä saanut hänestä. Se hänen kihlattunsa tosin on minusta hieman pelottavan oloinen. Epäluotettava? Saa nähdä. Jotenkaan en vain pidä hänestä.


Draco on... no, Draco. Kohtelias, kuten etikettiin kuuluu mutta silti niin etäisen tuntuinen. Ja samalla kertoo tunteistaan ja on ehkä hiukan liian varman päälle pelaava. Hän pyytelee tekemisiään anteeksi minun makuuni hiukan liian usein.


Astoria taas... Miellyttävä päähenkilö, itsenäinen ja hiukan etäinenkin. En oikein osaa kuvailla, mutta pidän silti.


Koko fic on taitavasti rakennettu ja jään odottamaan jatkoa. Enempään en pysty. Joku asia minulla vielä oli, mutta katosi mielestä jo...


Ledi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
Kirjoitti: Nancyes - 24.08.2012 13:49:03

Heijj täähän on edestyny paljon siitä mitä oon viimeks lukenu ja menny hyvin mielenkiintoisek. Kerrankin Astoria ei jää varjoon ja muutenkin hyvin oot hahmon kuvannu. En ny mitää kauheesti keksi ku kaikkee on jo sanottu mutta teksti on kyllä kehittynyt matkan varrella ja kuvailu yms :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 25.10.2012 19:42:30

PAhoittelen jos vastauskommentit ovat tönkköjä tai sisällöttömiä, olen kuumeessa ja erittäin väsynyt. Yritin kuitenkin jonkinlaista vastausta kyhätä jokaiselle kommentoijalle. :)

Glorisabeth: Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei herra Greengrassin huomautus välttämättä ollut ollenkaan aiheeton. Astoriankin olisi ehkä ollut hyvä tajuta se. Etenkin näiden uusien osien tapahtumien takia.

Äläkä huolehdi, Draco ei ollut ilkosillaan. :D Astorian punastelu oli tosiaan ärsyttävää, itseäni oikein inhottaa kirjoittaa näitä ihastuneita kuvauksia, mutta halusin luoda mahdollisimman pikkutyttömäisen ihastuksen hahmolle.

Uskon, että herra Greengrass kykenee lukemaan runoutta kuin runoutta ja arvostelemaan sen omalla alallaan, mutta voisin tosiaan kuvitella etteivät rakkaus- ja luontorunot ole hänen lemppareitaan. :D

Astorian unta käsitellään jatkossakin, älä pelkää. ;) Samoin Ennustamisen piiriä ja rouva Urquhartia. Kiitän jälleen kommentistasi!

Effect: Draco on tosiaan ollut tässä lähiaikoina aika OoC, mutta olen oikeastaan tehnyt sen tarkoituksella. Sen enempää ei vielä tässä vaiheessa. ;) Traceyn hahmoon tulee ehkä pientä täydennystä jo näissä osissa. Mutta kiva että olet tykännyt! Kiitän kommentistasi!

Ledi: Daphne on hemmetin ärsyttävä, mutta siten oikeastaan aika kiinnostava hahmo. Tosin ehkä vähän samaan tapaan kuin joku julkkisbimbo. :D Dracon anteeksipyytely häiritsisi minuakin, mutta sillekin on syynsä.

Puhuit Traceyn kihlatusta, varmaankin Ranaldia tarkoitit? Hehän eivät ole kihloissa, jonkin sortin rakastettuja kyllä. Mutta mitäpä pienistä erehdyksistä. :D Kiitokset kommentistasi!

Nancyes: Kiitokset! Teksti on varmasti kehittynyt, kun on ollut niin pitkiä julkaisutaukoja, että pakostikin siinä välillä on ehtinyt kehittyä. :D Mutta toivottavasti kehittyy vastaisuudessakin. Mukava kuulla että olet pitänyt tekstistäni. :)

***

Osa 61 -  Viimeisiä päiviä paratiisissa
22.07.1998

Et saata uskoa kuinka tuskastunut olen Lontooseen lähdön vuoksi! Enää kaksi päivää ja joudun jälleen niiden kammottavien ihmisten pariin. Isäkin tuntuu ajattelevan samoin, sillä olen huomannut hänen käyskentelevän levottomana ympäri taloa kulmat kurtussa. Sen sijaan Tracey tuntuu olevan varsin innoissaan Lontoon vierailusta nyt, kun hänen ei tarvitse vierailla oman perheensä luona. Olen kyllä huomannut, että hän nauttii seurapiirielämästä todella ja jopa viihtyy äitini tapaisten typerien kanojen seurassa. En tosin ymmärrä miksi. Tracey sentään on kohtuullisen älykäs eikä samalla tavalla rasittava kuin vaikkapa Daphne.

Dracosta ei ole kuulunut hetkeen mitään. Alan olla hieman huolissani. Kuulemani juorut ovat alkaneet jälleen vaivata mieltäni. Entä jos hän lähtikin kanssani piknikille vain yksi asia mielessään? Entä jos hän on nyt päättänyt hyljätä minut kun huomasi, etten ole suostuvainen hänen rakastajattarekseen. Ei niin, etteikö ajatus houkuttelisi. Mutta sellainen ei ole minun tyyliäni, etenkään näin neitsyenä. Rakastajat ja rakastajattaret ovat jokseenkin luonnollinen asia, mutta tytön ei pitäisi ajatella sellaista kuin korkeintaan aviossa. Neitsyytensä jo menettänyttä ei halua kukaan.

Avioliitosta minun pitikin vielä kirjoittaa. Minua hermostuttaa lähteä Lontooseenkin jo senkin takia, että pian minulle aletaan etsiä sulhoa. Daphnekin on menossa naimisiin nyt kun pääsi koulusta ja uskoisin minulta oletettavan samaa. Tuskin pystyn pakoilemaan sitä, kun isäkin tuntuu olevan perinteisillä linjoilla avioitumisen suhteen. Uskoakseni hän kokee avioliiton tuovan minulle sosiaalista ja taloudellista turvaa. En haluaisi ajatellakaan koko asiaa, mutta pakkohan se on kohta, ellen halua vanhempieni tyrkkäävän minua jonkun Goylen kaltaisen puolisoksi.

Osa 62 - Murtumia kiiltokuvassa
25.07.1998

Täällä on valloillaan suuren luokan katastrofi. Luoja, en tiedä edes miten kertoisin tämän! Kun tulin sisään kotikartanomme ovista, vastassani oli äitini kasvoillaan mitä kammottavin ilme. Melkein saman tien hän tarttui minua kädestä ja raahasi kirjastohuoneeseen selvästikin keventääkseen mieltään jonkin asian tiimoilta. Luulin, että kyse olisi jostakin Daphnen metkusta, jonka äiti oli aikeissa purkaa minuun. Mutta ei, kyse ei ollutkaan sisarestani. Kyse oli vain ja ainoastaan minusta.

En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta sana minun ja Dracon välisestä kohtauksesta metsälammella on päässyt kiirimään. Äidin sanojen mukaan siitä tietävät kaikki. Vereni oli seisahtui kuin kuulin tämän.  Jos hän ei liioitellut niin minun maineeni on täysin pilalla! Suorastaan raunioina. Etenkin, kun kukaan ei tietenkään ole missään vaiheessa epäillyt etteikö rannalla olisi päädytty muuhunkin kuin vähäpukeisiin suudelmiin. Kaikki luulevat varmasti, että olen mennyt Dracon kanssa pidemmällekin. En ymmärrä, mitä teen nyt. Olen täysin hukassa ja ehdottomasti pahemmassa asemassa kuin koskaan. Tällaisen juorun jälkeen minulla ei ole enää juuri varaa tinkiä miehistä. Saatan todellakin joutua ottamaan aviomiehekseni Goylen kaltaisen kamaluuden!

Olen ollut äärimmäisen ahdistunut. Hetken aikaa voin jo paremmin, mutta nyt nämä kauheat olot ovat jälleen palanneet. Ratkahdin taas oksentamaankin. Se saa minut inhoamaan itseäni vain lisää, mutten vain voinut hillitä itseäni. Tunsin räjähtäväni, ellen jollain tavalla saisi päänsisäistä hullunmyllyäni lievemmäksi. Tosin vieläkin tuntuu, kuin olisin puristettuna pieneeen kasaan. Paine ympärilläni on niin kamalan suuri.

Isäni osasi päätellä jotain jo päiväkirjan perusteella, eikä hän tunnu olevan minulle merkittävästi vihainen. Huomaan asian olevan hänellekin äärimmäisen stressaava, mutta hän yrittää suhtautua siihen kypsän rauhallisesti. Toisin kuin äitini. Kuulen tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani hänen huutonsa alakerrasta. Vanhempani yrittävät ilmeisesti keksiä, mitä minun kanssani pitäisi tehdä. Äidin mielestä minut pitäisi naittaa jollekin ylemmän säädyn kuvotukselle, jolloin saattaisin hänen mukaansa oppia jotain. Isä puolestaan yrittää saada äitiä suostumaan siihen, että hän veisi minut takaisin Skotlantiin ja naittaisi jollekin paikalliselle ylimyspojalle. Toiveajattelua, sanon minä. Onhan se selvä, että maineeni kantautuu perässäni, minne sitten ikinä menenkin.

Ainoa järkevä ratkaisu tilanteeseen tuntuu olevan, että naisin Dracon. Silloin maineeni pysyisi edes jotenkuten puhtaana, eikä avioelämä olisi vastenmielistä. Ei nimittäin ole mitenkään epätavallista, että kihlaparit ottavat varaslähdön hääyön suhteen. Sitä pidetään vain lievästi paheksuttavana. Dracon vaimona minun ei siis tarvitsisi kantaa häpeää mokomasta asiasta. Onhan nuoren Malfoyn asema minua alempi, mutta se ei loppujen lopuksi haittaa minua suuresti. Pidän hänestä hyvin paljon ja saisin liiton myötä säilyttää kunniani. Tietenkin joutuisin kuulemaan puheita huonosta avioliitosta, mutta se olisi pieni paha Goylen naimiseen verrattuna.

Äitini ei ole innoissaan ajatuksesta, että naisin Dracon. Hänen mielestään Malfoyt ovat roskasakkia ja alentaisin vain itseni samalle tasolle naidessani heidän poikansa. Onhan hänen sanoissaan toki perääkin. Joutuisin tekemään paljon töitä, että saisin säilyttää asemani seurapiireissä. Mutta olen valmis siihen. Oikeastaan olen valmis ihan mihin tahansa, ettei minun tarvitse naida ketään ylhäistä kammotusta.

En tiedä saanko hänen päätään käännytettyä. Saati isän. Hänkään kun ei suuremmin Dracosta pidä, etenkään tämän välikohtauksten jälkeen. Mutta toivon, että saan heidät näkemään ratkaisun hyvänä. Minun on vain keksittävä niin monta järkisyytä kuin suinkin voin saadakseni heidät vakuutetuksi.

Osa 63 - Suunta enää ylöspäin
26.07.1998

En ole saanut koko yönä nukuttua. Olen vain vatvonut asioita tunnista toiseen. Olen maannut paikallani, valuttanut muutaman kyyneleen ja oksentanut loputtomasti. Tämä rintaa kaivertava ahdistuneisuus ei suostu jättämään minua rauhaan, vaikka miten uskottelisin itselleni, ettei tilanteeni sillä parane. Minun pitäisi pian nousta sängystä ja kiirehtiä auttamaan muita häävalmisteluissa, mutta tuntuu kuin raajani olisivat halvaantuneet. En yksinkertaisesti jaksa nousta.

Ensimmäiseksi pitäisi varmaankin lähettää Dracolle kirje tapahtuneesta. En tiedä, onko poika tietoinen meitä kohdanneesta häpeästä. Ehkä onkin, kun hänestä ei ole hetkeen kuulunut mitään. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että meidän olisi keskusteltava asiasta. Lähinnä siitä, miten jatkamme tästä eteenpäin. Loppuuko orastava  romanssimme tähän vai teemmekö siitä kenties jotain suurempaa? Se on  päätettävä  mahdollisimman pian. Jos Dracolla ei ole halua viedä minua vihille, en halua enää esiintyä hänen seurassaan kahdestaan. En halua ruokkia huhuja enää yhtään enempää.

Olen myös miettinyt, mistä tieto on voinut vuotaa Lontooseen asti. Kaikkihan tapahtui Skotlannissa! Valitettavasti vaikuttaa siltä, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin syyttää Traceytä tapahtuneesta. Hän oli isän lisäksi ainut, jolla oli minkäänlaista hajua asiasta. Hänenkin kanssaan minun on vielä puhuttava. En nimittäin aio sietää häntä kattoni alla, kerran hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan. Tunnen kyllä sääliä hänen kammottavan perhetilanteensa vuoksi, mutten voi antaa nöyryyttää itseäni noin. Itsehän hän apuni hylkäsi levittäessään moisia juoruja. Minun olisi pitänyt arvata, että hän on aivan samanlainen kuin Pansy ja muut. Miksi hän muuten niin mainiosti heidän seurassaan viihtyisikään?

En voi teeskennellä, etteikö minua harmittaisi tämä käänne. Minä todella luulin häntä ystäväkseni. Luulin, että näiden typeryksien keskellä voisi ehkä olla yksi ihminen, kenen kanssa voisin tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja ystävyyttä. Taisin olla pahasti väärässä. Kieltämättä tunnen myös aikamoista itseinhoa sen johdosta, että menin uskomaan häntä. Että olin niin typerä. Annoin vain yhden aseen lisää vihollisilleni. Mutta nyt se on ohi. Enää en mene mokomaan halpaan. Tracey  ja muut saavat huomata, ettei heidän pikku temppunsa saanut aikaan kuin pienen, helposti peitettävän naarmun maineessani. Minä tulen vielä nousemaan tästä ja näyttämään heille kaikille, ettei Astoria Greengrassia kukisteta noin vain.

Osa 64 - Tunteiden oikeudenkäynti
29.07.1998

Tracey oli vielä kuvittelemaani alhaisempi. Hän ei edes suostunut myöntämään tekoaan. Intti vain vastaan ja yritti kerätä säälipisteitä väkisin väännetyllä itkulla. Varmaan nyt kaduttaakin, kun hän joutuu palaamaan takaisin juoppoisänsä ja hiirulaisäitinsä luokse. Tracey saa unohtaa purppuraiset haaveensa Ranaldista tai yleensäkään ylellisestä elämästä. Mokoma hupakko saa palata Harperin tykö ja tyytyä elämään ilman upeita ja korkea-arvoisia rakastajia. Todennäköisesti hänen edessään on vastaava elämä kuin surkimusäidillään. Se olisi hänelle aivan oikein.

Draco vastasi kirjeeseeni yllättävän nopeasti. Hänenkin mielestään on hyvä idea keskustella asiat selviksi mahdollisimman nopeasti. Minun tapaani hänkin haluaa hoitaa asian kasvotusten. Meidän on kuitenkin tavattava salaa, sillä vanhempani eivät tule juuri nyt hyväksymään minkäänlaista tapaamista välillämme. Niinpä sovimme, että tapaamme myöhään huomenillalla puutarhassamme. Kun kaikki ovat menneet nukkumaan, voimme keskustella pelkäämättä kiinnijäämistä. Toivon, että Draco on suopea avioitumisajatukselle. Mutta uskon kyllä niin. Draco on herrasmies, eikä sellainen jätä neitoa pulaan.

Osa 65 - Kohteliaasti naamioituja ilmoitusasioita
30.07.1998

Koko talo on nyt levottomampi kuin koskaan. Stressinaiheitakin on nyt vaikka muille jakaa. Daphne käy ylikierroksilla, äiti ei ole täysin tyytyväinen juhlasalin koristeluihin ja minun maineeni on edelleen vaakalaudalla. Sekä sisareni, että äitini räjähtelevät jatkuvasti eikä heidän sekopäisyyksiltään ole säästynyt oikeastaan kukaan. Isä on ehkä selvinnyt vähimmällä sulkeutuessaan huoneeseensa yläkertaan.

Minun asiani ovat kuitenkin menossa parempaan päin tai ainakin selkiytymässä. Näen Dracoa illalla ja sen jälkeen kaikki tulee olemaan paljon, paljon vähemmän sekaista. Meidän keskustelumme jälkeen voin todella alkaa suunnitella tulevasuuttani. Daphnestakin voi sanoa sentään sen positiivisen asian, että hän on pysynyt päätöksessään naida Theodore.  Ehkäpä asiat vielä järjestyvät vielä. Ahdistavat olonikin ovat nyt hieman lievittyneet, kun tilanteeseen on saatu hieman edistystä.

Tänään muistin jälleen Skotlannissa saamani oudon kohtauksen.  Olen miettinyt saattoiko se liittyä jollain tapaa äskettäisiin tapahtumiin? Olinko kenties ennustanut Traceyn petoksen ja maineeni lokaantumisen? Unessa tuntemani kipu oli kuitenkin paljon voimakkaampaa kuin se mitä olen nyt kokenut. Minun kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi kirjoittaa Gwynethille. Toivon vain, ettei tuo profetia kieli ainakaan siitä, että pahempaa olisi vielä edessä.

***

Silmäni eivät meinaa pysyä auki väsymykseni vuoksi, mutta minun on pakko kirjoittaa mitä Dracon kanssa kävi. Minun on tehtävä se vielä nyt, kun muistan kaiken aivan tarkasti.

Tapasimme puolenyön aikoihin, kuten olimme sopineet. Puistomme on ehkä kauneimmillaan niihin aikoihin. Kun ulkona on jo hämärää, luovat violettina palavat valot satumaisen tunnelman jopa äitini kartanon tylsähkön geometrisesti suunniteltuun puistoon.

Sellainen poikkeuksellisen kaunis, sumuisehko ilta oli täydellinen tapaamisellemme ja Dracon pyynnölle. Hän nimittäin kosi minua! Voitko kuvitella! Heti saapuessaan luokseni hän polvistui eteeni ja esitti koruttoman, mutta mielestäni asiallisen kauniin kosintansa. Tietenkin minä suostuin. En halunnut hukata hetkeä, kun se tuotiin minulle tarjottimella. Ehkä tämä ei nyt ollut aivan sitä, mitä olin itselleni suunnitellut, mutta eipä tässä suuremmin valittamista ole. Nyt on tehtävä hieman hätiköityjä ratkaisuja. Vaikka Draco ei ehkä ole tämänhetkeisessä asemassaan unelmapuoliso niin tulevaisuudesta on paha sanoa mitään. Jos oikein keskitymme kiillottamaan kuvaamme seurapiireissä niin kenties Dracokin nousee sille tasolle, millä vielä ennen sotaa oli. Ja hitot seurapiireistä muutenkaan! Saan puolison, kenen kanssa voin olla aivan oma itseni, joka on komea ja jolla on rahaakin edelleen jonkin verran. En minä enempää ole uskaltanut toivoakaan.

Olen kyllä aivan ymmälläni siitä, miten itsestäänselvä ratkaisu avioliitto tuntuu Dracolle olleen. Mutta kuten jo aikaisemmin totesin, hän on herrasmies. Tällaisessa tilanteessa herrasmies korjaa virheensä ja kihlaa naisen, jonka on häpäissyt. Dracon kannalta tämä oikeastaan on muutenkin varsin kannattava liitto. Olenhan minä varakas, jonka lisäksi voin johdattaa hänet takaisin seurapiireihin. Siispä tämä tuntuisi olevan ehdottomasti paras ratkaisu kummallekin. Ainakin toivon niin, ettei kumpikaan meistä joudu katumaan mitään.

Nyt minun pitäisi vielä saada vanhempani vakuutettua ratkaisuni mahtavuudesta. Mutta minähän olen jo oikeastaan suostunut Dracon kosintaan, joten en tiedä kehtaisivatko he enää tulla väliimme vaikka miten pitäisivät ratkaisua vastenmielisenä. En usko sellaisen olevan ainakaan isäni tapaista. Minun ei auta kuin toivoa parasta. Huomenna aion olla Daphnen häissä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, sillä en halua vanhempieni sentään saavan sydänkohtausta kaiken stressin keskellä. Mutta hääjuhlien jälkeen kerron kyllä uutiseni ja toivon, että ne osataan ottaa asiallisesti vastaan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 65 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 26.10.2012 18:13:13

Osa 66 - Myrkynkatkuista häähuumaa
31.07.1998

Mikä ihme onkaan, että kirjoitan tätä merkintää jotenkuten selväjärkisenä. Selvisin hääpäivästä hengissä, vaikka sitä on hyvin vaikea uskoa nyt kun ajattelee mitä kaikkea jouduin kestämään.

Heti aamusta Daphne ehti järjestä muutaman raivokohtauksen ehostuksestaan ja mekostaan. Hän muka näytti tasapaksulta merenneitomaisessaprinsessaunelmassaan. Ja pyh, sanon minä.  Suuressa timantein koristellussa nutturassaan ja jääprinsessamaisessa meikissään sisareni oli suorastaan upea, mutta pysyttelin silti mieluummin kauempana hänestä. En nimittäin halunnut hänen raivoansa päälleni jostain turhasta asiasta. En kyllä voinut olla olematta hieman vahingoniloinen, kun isä vahingossa istui Daphnen hunnun päälle. Normaalisti isää hieman jopa pelkäävä Daphne järjesti nyt pahemman luokan kohtauksen. Olisit nähnyt isän ilmeen! Hän tuskin on koskaan joutunut kohtaamaan vastaavaa. No ainakin hän tuli todistaneeksi, ettei Daphnekaan loppujen lopuksi ole aivan tyypillinen seurapiirityttö!

Todellinen koettelemukseni alkoi kuitenkin vasta vieraiden saapuessa. Kaikkihan tiesivät minun ja Dracon välillä tapahtuneesta ja huomasinkin, kuinka lähettyvilläni vaihdettiin merkitseviä silmäyksiä ja toisinaan jopa olin erottavinani nimeni kuiskaten käydyistä keskusteluista. Se ei ollut millään tapaa miellyttävää, mutta onnistuin kuitenkin pitämään pääni kylmänä ja tekohymyn huulilla. Vaikken kulisseista pidäkään, niin en siltikään halua mokomien juoruakkojen huomaavan onnistuneensa loukkaamaan minua. Etenkään Pansy Parkinsonin kaltaisten aivottomien lehmien. Hänkin tietenkin oli häissä ja oikeastaan ainut, joka kehtasi vihjata minulle Draco-episodista suoraan. Doriane Macnairin ehdotettua piknikiä tyttöjen kesken, kuittasi mopsinnaamainen minun voivan päättää paikasta kun olen kokenut piknikien suhteen. Mokoma porsas luuli varmaan olevansa hauskakin.

Olen aika ylpeä itsestäni, sillä maksoin hänelle myöhemmin takaisin. Se kävi helposti meille kaikille morsiusneidoille Dapnen valitsemien, kammottavien, vaaleanpunaisten pitsileninkien kautta. Päädyin päivittelemään muille tytöille, kuinka kurjaa olisi käyttää sellaista mekkoa jos sattuisi olemaan ylipainoinen tai hieman punertava  iholtaan. Pansyhän on hieman kumpaakin. Huomasin, että kommentti tehosi häneen ja täytyy sanoa, etten ole ollenkaan pahoillani. Hän sai aivan ansionsa mukaan.

Tracey ei onneksi tullut häihin. Parempi niin ehkä loppujen lopuksi myös hänen kannaltaan. Daphnekaan ei ollut kauhean innoissaan tytön levittämistä juoruista ja olisi saattanut hyvinkin heittää mokoman ulos juhlistaan. Toisaalta se olisi voinut olla varsin miellyttävää nähdä. Tietäisipä Traceykin miltä julkinen nöyryytys tuntuu.

Häät menivät kuitenkin yleensä ottaen ihan hyvin. Minulla oli kestämistä epämukavissa rimpsuissa, vähemmän viehettävässä seurassa ja tylsissä muodollisuuksissa, mutta mitään suurempaa katastrofia e sentään syntynyt. Daphne nai asianmukaisesti Theodoren ja jopa Blaise onnistui pokerinaamalla onnittelemaan aviopuolisoita liitosta. Vieraatkin tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Etenkin nuoret naiset, jotka pääsivät nyt tanssimaan sydämensä kyllyydestä. Itse tosin yritin pysyä kauempana tanssilattiasta, sillä en tahtonut ihmisten kiinnittävän minuun liikaa huomiota.

Tämänpäiväinen pakoileminen on kyllä uuvuttanut minut niin täysin, että taidan ottaa vapaudekseni pyhittää muutaman seuraavan päivän levolle. Ehkä muutenkin parempi kertoa avioliittoaikeistani vanhemmilleni vasta sitten, kun talo on raivattu kauttaaltaan hääkoristeluista.

Osa 67 - Sisarista parhain
04.08.1998

Olen asettanut tavoiteekseni, että kerron kihlauksestani huomenna vanhemmilleni. Toistaiseksi olen yrittänyt karttaa aihetta, mutta pakkohan minun on jossain vaiheessa heidän kanssaan asiasta puhua. Etenkin kun äitini pitää minulle mykkäkoulua, enkä tiedä ollenkaan mitä hän suunnittelee hiljaa mielessään.

Sain tänään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tilaisuuden keskustella Daphnen kanssa kunnolla. Nämä muutamat päivät häiden jälkeen hän on viettänyt tuoreen miehensä kanssa ja käsittääkseni pian muuttaa tämän luokse Nottien kartanoon. Nyt sisareni viettää kuitenkin muutaman päivän kotona pakaten tavaroitaan ja hyvästellen kotitalonsa.

Pääpuheenaiheemme oli tietenkin hänen häänsä ja tulevaisuutensa. Daphne tuntuu olevan varsin innoissaan tulevasta, joka on minusta varsin huvittavaa. Vasta äskettäinhän hänen elämänsä oli niin pilalla. Tosin ilon takana taitaa olla sekin, ettei sisareni tarvinnut oikeastaan luopua kummastakaan ihailijastaan. Blaise nimittäin lähettelee Daphnelle edelleen rakkauskirjeitä ja ovatpa he tainneet salaa tavatakin. Minun puolestani hän saa toimia romansseissaan kuten lystää, mutta toivottavasti pitää järjen päässään. Theodore ei ole iloinen, jos saa kuulla Daphnen touhuista.

Toisaalta Daphne ehkä tarvitseekin rakastajaa. Hän on aina kaivannut hieman dramatiikkaa elämäänsä, eikä sitä kyllä Theodoren suunnalta tule tippumaan. Suuria ja leiskuvia tunteita on turha yrittääkään lypsää niin tasapainoisesta ja rauhallisesta nuorukaisesta. Ehkä siis parempi, että Daphnella on Blaise intohimoisia hetkiä varten.

Rakastajanakaan Theodore ei taida olla huippuluokkaa, ainakaan sen perusteella miten sisareni kuvasi hääyötä. Hänen mukaansa se oli ollut varsin kömpelö ja kivulias. Käskin sisareni tosin aka nopeasti vaieta aiheesta, sillä en totta puhuen ollut erityisen kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtia heidän hääyöstään.

Keskustelimme hieman myös minun tilanteestani. Kerroin tietenkin sisarelleni kihlauksestani. Hän suhtautui siihen yllättävän hyvin. Totesi jopa, että oli jo viime vuonna koulussa arvannut, että jonain päivänä tulisin avioitumaan Dracon kanssa. Olin aika yllättynyt, sillä olisin odottanut Daphnen kannustavan minua tavoittelemaan korkeampiarvoista sulhoa. Mutta toisaalta hän on ollut aina kunnon rakkaustarinoiden ystävä ja kyllähän tästä tilanteesta saa romantiikkaa revityksi jos välttämättä haluaa.

Lisäksi manasimme yhdessä Traceyn maanrakoon. Daphne lupasi minulle, että pitää huolen siitä, ettei mokomaa maalaisaatelista enää seurapiireissä nähdä. En viitsinyt kieltää häntä, sillä Traceyn on todella opittava tuntemaan paikkansa. Hän piti asemaansa seuraneitinäni itsestäänselvyytenä, mitä se ei todellakaan ollut.

Traceystä puheenollen, häneltä tuli kirje. En kuitenkaan edes avannut sitä vaan heitin saman tien tulisijaan kärventymään. Minä en sen hupakon kirjeitä enää vaivaudu vilkaisemaankaan.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 65 || K-13
Kirjoitti: Ledi - 27.10.2012 00:26:52

Todella mukavia pätkiä! Pidin oikein paljon, ja jäin odottamaan pätkää, jossa Astoria kertoo kihlauksestaan vanhemmilleen. Odotan tapahtumasta aikamoista draamaa, koska Astorian äitihän ei ole kauhean myötämielinen Dracoa kohtaan.

Itse en usko Traceyn olevan syy juoruihin. Minulla on oikein vahva epäilys juorujen isästä tai äidistä, ja motiivi hänelle. Katsotaan nyt kuitenkin, mihin suuntaan tarina etenee ja onko minun ideoissani pienintäkään perää. Ne nimittäin tavallisesti ovat hämäriä.

Astoria on kovaa vauhtia kasvamassa omanarvontuntevaksi naiseksi, koska en olisi ficin alussa osannut kuvitella Astoriaa sanomaan Pansylle millään tavoin takaisin, edes viittauksin.

Daphnen häiden aamu oli täynnä hienoja yksityiskohtia. Herra Greengrassin tottumattomuus lasten tai nuorten kanssa, Daphnen turhamaistakin turhamaisempi luonne kuvastui täydellisesti hänen puvustaan ja myös hänen kehujen kerjäämisensä, ainakin ymmärsin asian sillä tavalla, että Daphne kerjäsi vain kehuja väittäessään itseään tasapaksuksi.

Kiitos näistä, oli täydellinen lisä muutenkin ihanaan päivään (ensilumi satoi <3) ja jatkoa toiveissa... :)

Ledi

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 67 || K-13
Kirjoitti: Glorisablet - 10.02.2013 21:29:00

Kammottavailmeisen rouva Greengrassin helmineen ja jalokivineen tulisi kuulua jokaisen kauhuelokuvan kiintiökalustoon. ;) Freddyt, Sawit, moottorisahamurhaajat ja Frankensteinit hirviötkin ottaisivat silmämunat pullistuneina hatkat paikalta.

Tracey lienee kannellut Astoriasta ja Dracosta neiti Greengrassin vanhemmille. Kenellekään en toivo äärimmäistä ahdistusta, joka purkautuu vaikka oksenteluun retkahtamisena. Astoria oli ärsyttävän daphemainen kun hänen olettamuksensa antoivat osviittaa siitä että hän toivoo Traceylle samanlaisen kohtalon kuin tämän äidille. Aatelistyttönen ansaitsisi nipistyksen, koska parisuhdeväkivalta raivostuttaa minua henkilökohtaisemmin. Pahuksen pikkuneiti! xD

Daphnen häävalmisteluista saisi niin kokonaisen mammuttimaisen kauhuelokuvan aikaiseksi. Toinen ideani draamamorsianten tiimoilta on viattoman hulluksi luullun henkilön telkeäminen hourulaan, joka on täynnä seonneita hirviömorsiamia. Juuri kun on liukumassa pöhnäiseen myrkky- siis lääkeuneen huonetoverina oleva hirviömorsian saa raivokohtauksen ja tarttuu leipäveitseen...

Tuleva on ajatuksissani. Kiitokset.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 67 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 17.02.2013 17:20:31

Päädyin selaileen finiä ja törmäsin sit tähän. Ihan mahtavaa et joku kirjottaa Astoriasta, siitä kun on kirjoissa vaan muutama lause. Se ja Draco yhdes on niin sulosia et tulee ihan semmonen aww olo.

Jatkoaäkkiäpianhetivaadin!

;D

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 67 || K-13
Kirjoitti: anni_loves_draco - 20.03.2013 16:28:26

Tää oli oikeasti tosi ihana! Kesti 3 päivää lukea, mutta eipä haittaa :) Muutamia kirjoitusvirheitä löysin, jotka ei kuitenkaan haitanneer lukemista. Täytyy sanoa että rakastuin heti ja jatkoa toivon! ;)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 67 || K-13
Kirjoitti: Orenji - 23.03.2013 12:35:42

Miksi mä jätän aina kaikki parhaat ficit kommentoimatta? ??? Mä tykkään kanssa monien muidenkin tapaan, että tässä kerrotaan Astoriasta, jota ei ikinä mainita kunnolla kirjoissa.
Astorialle oot saanut kehitettyä kivan luonteen. Mä tykkään siitä, että tässä on esitelty luihuisia tarkemminkin.  :) Päiväkirjakerronta on muutenkin kivaa, joten jatkoa, kiitos!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 67 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 20.04.2013 13:23:43

Ledi: Tosi kiva kuulla että olet pitänyt ficistäni! Astoria tosiaan on hyvin erilainen kuin alussa, toivottavasti muutos ei ole tapahtunut liian nopeasti. :D

Glorisabet: Astoria tosiaan käyttäytyy aika lapsellisesti, mutta toisaalta minusta on hyvä, ettei hän ole enää mikään kynnysmatto. Ei liikaa muiden riepoteltavissa, eikä valmis antamaan samantien anteeksi kaikille.

Mutta joo, hirviömäisistä häistä siirrymme nyt hieman toisenlaisiin kuvioihin - jotka eivät ehkä kuitenkaan ole tietyllä tavoin kauhean kaukana tästä edeltävästäkään katastrofista. :D

Ellizia: Voi, kiva kuulla! ^^

anni_loves_draco: Kiitos sinullekin! Jatkossa kesti vähän, mutta tässä tätä nyt olisi pikkuisen. :D

ansku1: Itsekin tykkään lukea päiväkirjamuotoisia ficcejä ja luihuiset nyt ovat ehkäpä kirjasarjan kiinnostavimpia hahmoja. :)

Kiitokset kommenteistanne!

Osa 68 - Kirkonkellojen kuminaa
05.08.1998

Minä tein sen. Kerroin vanhemmilleni minun ja Dracon kihlauksesta. Vanhempieni reaktiot olivat aika lailla sellaiset kuin odotinkin. Äiti järjesti kammottavan kohtauksen. Hän itki ja huusi vuorotellen, eikä tapansa mukaisesti osannut suhtautua uutiseen asiallisesti. Ehdottomasti naurettavinta oli, kun hän teeskenteli jonkinlaista sydänkohtausta. Isäkin piti äidin käytöstä kohtuuttomana, vaikkei itsekään ottanut ilmoitustani vastaan mitenkään positiivisesti. Hän kuitenkin osasi keskustella tilanteesta kanssani ja sanoi jopa, että ratkaisu on viime kädessä omani.

Isän mielestä Draon herrasmiesmäisyys on kiiltokuvaa. Omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan tavannut Malfoyta, jolla olisi täysin puhtaat jauhot pussissa. Hänen mielestään koko suku on aina ollut kieroutunut ja heidän ainoat hyvät ominaisuutensa ovat olleet mittava omaisuus, sekä hyvä asema seurapiireissä. Enää heillä ei ollut niitäkään. Täten he ovat isän mukaan roskasakkia, jonka kanssa ei pitäisi missään nimessä veljeillä yhtään enempää kuin on pakko.

Isä kuitenkin myös ymmärsi minun tilanteeni. Väritetyt kuvaukset siitä, mitä minun ja Dracon välillä tapahtui piknikillä olivat levinneet laajalle. Puheet olivat sen verran pahasta päästä, että vaikuttaisivat kyllä maineeseeni. Tämän vuoksi saattaisin joka tapauksessa joutua naimaan jonkun alemmasta säädystä. Puheitani rakkaudestani kumpikaan vanhempani ei tuntunut ottaneen kovinkaan vakavasti. Isä totesi aivan suoraan, että nuori lepi kuihtuu nopeasti. Äiti taas itki epäonnistuneensa kasvatuksessani, kun retkahdin mokomaan syöpäläiseen. En tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vain nauraa äitini ylidramatisoinnin vuoksi. Etenkin kun tämä ”syöpäläinen” olisi vuosi sitten ollut hänestä vielä paras mahdollinen aviomies koskaan.

Kumpikin vanhemmistani olisi mielellään purkanut kihlauksen, mutta perheenpää loppujen lopuksi hyväksyi sen. Hän sanoi, ettei ole millään tasolla tyytyväinen ratkaisuuni, mutta kunnioittavansa sitä silti. Isän kunnioitus minua kohtaan on asia, minkä vuoksi arvostan itsekin häntä. Harvat aristokraattivanhemmat todella kuuntelivat lapsiaan tai ottivat näiden näkökulmia huomioon, etenkään jos ne riitelivät heidän omien ajatuksiensa kanssa.

Äidin teatreaalisten nyyhkäysten säestämänä isä siis lopulta totesikin, että hänen olisi varmaankin lähdettävä sopimaan tapaamist Lucius Malfoyn kanssa.

Osa 69 - Sokkoa leikkiessä
09.08.1998

Asiat ovat edenneet aivan järkyttävää tahtia. Malfoyn perhe vieraili luonamme tänään avioliittoasioiden merkeissä. Tunnelma oli varsin kolea, mutta onneksi kummatkin vanhempani sentään osasivat käyttäytyä asiallisesti. Isän osalta en mitään kohtausta pelännytkään, mutta äiti onkin aivan toinen juttu. Hänellä on kyllä aina ollut suuri tarve pitää kulissit pystyssä, mutta pelkäsin hänen ylpeytensä menevän nyt edelle. Onneksi niin ei käynyt, vaan hän kykeni tekohymy huulillaan keskustelemaan Narcissa Malfoyn kanssa sellaisistakin arkisista asioista kuin uudet puutarhatrendit.

Draco oli tapansa mukaan hurmaava. Herrasmiehen tavoin hän availi minulle ovet, kehui kauniiksi ja otti minut jatkuvasti huomioon. Minun on vaikea kuvitella, että tuollaista miestä edes on olemassa! Hänhän on aivan täydellinen. No, hänen seurapiiriasemansa ei ole kehuttava, mutta se ei merkitse minulle paljoa. Minä en ole kuin Pansy Parkinson, jota kiinnostaa miehessä vain omaisuus, naama ja asema.

Keskustelu häistä itsessään sujui hyvin. Juhlapäiväkin päätettiin. Voitko kuvitella, että siihen on vain kuukausi aikaa? Aivan käsittämätöntä! Sen jälkeen olen rouva Malfoy! Vanhempani eivät oletetusti ole aivan yhtä innoissaan asiasta. Isä tuntuu muuttuneen vain skeptisemmäksi avioliiton suhteen. Perheenpään mielestä koko perheessä on jotain mätää, mutta Draco kiilaa limaisuudessaan jopa vanhempiensa edelle. Naureskelin isän itsepäiselle ennakkoluulolle, mutta häntä itseään ei tuntunut naurattavan. Isä jopa uhkasi purkaa kihlauksen, mutta söi sanansa huomatessaan niiden tekevän minut onnettomaksi. Äiti puolestaan on lukkiutunut makuuhuoneeseensa. Hän oli jopa sanonut yhdelle palvelijattarista potevansa niin hirvittävää surua, että tuntee olonsa hyvin sairaasti fyysisestikin. Noiden sanojen oli varmaankin tarkoitus herättää minussa jonkinlaista syyllisyydentuntoa, mutta oikeastaan ne lähinnä huvittivat.

Sain yllätykseni jälleen kirjeen. Kerkesin jo luulla, että se olisi taas Traceyn yksi merkityksetön nuoleskelukirje, mutta se olikin Gwynethiltä. En ollutkaan muistanut kirjoittaneeni hänelle  omituisesta kohtauksestani. Nainen varmisti sen mitä olin epäillytkin, kyseessä on todennäköisesti jonkin sortin profetia. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa yhtään sen tarkemmin, mutta kehotti olemaan erityisen tarkkaavainen ympäristön suhteen. Vaikka Gwynethin sanat olivat kirjoitettu lämpimään ja ohjeistavaan sävyyn, en siltikään saanut niistä mitään suurempaa lohtua. Ennemminkin ne herättivät ahdistusta siitä, että seuraavan kulman takana odottaisi jokin kamala tragedia, joka imaisi hauraan onnen sisäänsä hujauksessa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 69 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 20.04.2013 15:37:28

Rva. Greengras käy kerta kerralta naurettavammaksi, vai että sairas surusta? Luku oli taas kerran hyvä, ja kuvasi puhdasveristen elämää melko osuvasti. Kirjoitathan jatkoo pian?

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 21.04.2013 12:04:07

Ellizia: Äläpä muuta sano. Hän osaa olla varsin huvittava. :D Mutta joo, kiitän! Tässä olisi tätä jatkoa. :)

Osa 70 - Morsiankoulu
12.08.1998

Tuntuu hyvältä, että lähdemme jo ylihuomenna takaisin Skotlantiin. Olen jo kurkkuani myöten täynnä äidin loputtomia mielialanvaihteluita ja alvariinsa täällä kyläileviä seurapiirikanoja. Näyttää siltä, että  myös isä jakaa helpotukseni. Minusta on kummallista, että hän alunperinkään meni äitini kanssa naimisiin. Järjestetyt avioliitot eivät ole suinkaan mikään harvinaisuus, mutta edesmenneet herran ja rouva Greengrass eivät olleet vaikuttaneet ollenkaan sellaisilta vanhemmilta, jotka pakottaisivat poikansa epåämieluisaan liittoon. Varma en toki voi olla, sillä tunsin heidät vain lapsuusvuosinani. Hildegard ja Eadgar Greengrass olivat olleet hyvin sydämellisiä isovanhempia, eikä isäkään koskaan ole puhunut heistä kuin hyvää. Tunnen yhä vihlaisun heidän kuolemaansa ajatellessani. Tuntuu yhä pahalta miettiä päivää,  jolloin Hildegard löydettiin sydänkohtaukseen kuolleena samasta kukallisesta keinutuolista, jossa hän tapasi pitää minua sylissään ja kertoa prinsessasatuja. Isoisä meni pian hänen jälkeensä. Kukaan ei oikein osannut sanoa, mikä miehen vei, mutta yleisesti puhutaan, että hän kuoli suruun.

Mutta ehkä siirryn isovanhempieni kuolemasta hieman positiivisempiin aiheisiin. Tänään on kuitenkin varsin hyvä päivä, enkä halua pilata sitä murehtimalla vanhoja. Et uskokaan miten ihanalta tuntuu vihdoinkin pakata! Ylihuomenna pääsen ulos tästä loukosta taas vähäksi aikaa. Minun ja Dracon hääthän pidetään valitettavasti Lontoossa. Vanhempien mukaan ei olisi sopivaa pitää niitä muualla kuin jomman kumman puolison sukukartanossa. Malfoyn kartanossa pitäminen kuulema karsisi vieraita, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Greengrassien Lontoon kartano. Olisin niin mielelläni pitänyt hääni Skotlannissa, mutta ei kai sitten.

Vaikka en aio ruveta stressini alla samanlaiseksi sekopäiseksi hirviömorsiameksi kuin Daphne, niin minun täytyy myöntää että olen varsin hermostunut. Koen itse asiassa, että minulla on paljon enenmmän syytä olla stressaantunut kuin Daphnella. Daphnen ei sentään tarvinnut pelätä ilkeitä juoruja tai paheksuvia katseita. Jonkinlainen katastrofi hänen häissään olisi kyllä ollut hyvinkin mahdollinen, mutta vain hänen oman toimintansa kautta. Pelkään jopa, että vain murto-osa kutsutuista saapuu häihini. Kaikki eivät tule ottamaan uutista minun ja Dracon kihlauksesta hyvin ja voi olla, että monet myös ilmaisevat sen jäämällä pois häistä. Isä sanoi, että muutamat saattavat tehdäkin niin, mutta Greengrassit ovat kaikesta huolimatta niin vaikutusvaltainen suku, että huomattavan monien vieraiden poisjääminen on hyvin epätodennäköistä.

Näen vielä ylihuomenna Daphnea ennen lähtöä. Hän on nyt muuttanut Nottien kartanoon, jonne menen häntä tapaamaan. Hän voi ehkä rauhoittaa mieltäni hieman häitä koskevien mietteideni suhteen. Asia, joka minua pelottaa eniten on hääyö. Toivon, että Daphne voi rauhotella minua senkin asian suhteen. Täytyy myöntää, että pelkään valtavasti pilaavani hetken täysin tai vaihtoehtoisesti sen olevan minulle erittäin kivualiasta tai muulla tavoin epämiellyttävää. Mutta ehkä minä selviän siitä kerran muutkin ovat selvinneet.

Osa 71 - Arjen pirulaiset
14.08.1998

Vierailuni Nottien kartanossa oli varsin mielenkiintoinen. En oikein osaa sanoa, viihdyinkö vai en. Vanhempi Nott osaa nimittäin halutessaan olla varsin ahdistava. Olin kyllä jo aikaisemmin kuullut herra Nottin taipumuksesta pitää nuoremmista naisista, mutten siltikään uskonut, että hän uskaltaisi avoimesti vikitellä miniänsä sisarta! Heti kartanoon saapuessani hän katsoi minua jotenkin hyvin kummallisesti. Kiilto miehen silmissään oli suoraan sanoen inhottava ja teki hänestä silmissäni myös ulkoisesti epämiellyttävämmän, vaikka muutoin olisin saattanut pitää häntä komeanakin miehenä.

Isä oli hyvin erilainen verrattuna poikaansa. Theodore on rauhallisen asiallinen persoona, mutta isä jotain aivan muuta. Vanhempaa Nottia voisi nimittää röykeästikin. Lounaalla hän kittasi viskiä täysin huoletta eivätkä puheetkaan olleet aivan tyypillisemmistä päästä jos vertaa siihen mitä olen aristokraattimiehien yleensä kuullut keskustelevan. Daphne tuntui olevan varsin nolona appiukkonsa käytöksestä, mutta Theodorea se ei vaikuttanut liikuttavan. Ehkä hän on jo tottunut isänsä eriskummalliseen käytökseen.

Maittavan lounaan jälkeen siirryimme sisareni kanssa keskustelemaan häistä. Alkuun hän tietenkin toivotti minulle sydämelliset onnittelut vanhempiemme hyväksynnän johdosta. Sen jälkeen en juuri saanut suunvuoroa, sillä Daphne innostui vertailemaan minun tulevia häitäni omiinsa, eikä sille meinannut tulla loppua. Minä en tosissaankaan halunnut samanlaisia kermakakkuhäitä kuin sisarellani, mutta hän tuntui olettavan niin. Valitettavasti hänen papatuksensa kevensi mieltäni vain hieman, eikä juuri ollenkaan hääyöasiassa. Ensin sisareni kyllä rauhotteli minua asian suhteen ja sanoi, ettei ole mitään pelättävää. Sen jälkeen hän kuitenkin naureskeli, että liikkuhaan sitä ties minkälaisia juttuja kamalista aviomiehistä, joilla on vaikka minkälaista mieltymystä. Mutta että minun ei pidä välittää niistä. Hyvin lohduttavaa, Daphne-rakas. Nyt minä tunnenkin oloni niin paljon varmemmaksi!

Lähtiessäni jouduin vielä kuulemaan limaisia kehuja Anthony Nottilta koskien asuvalintaani. Toivottavasti hän ei huomannut, miten huokaisin helpotuksesta  saadessani jällkeen turkisviittani päälleni peittämään rinnukseni. Pääntieni verenpunaisessa mekossani oli nimittäin varsin avara ja olin huomannut vanhemman Nottin vilkuillen sitä tavalla, jolla hänen ei olisi suinkaan sopivaa sitä vilkuilla.

Nyt istun onnekseni jo kotonani Skotlannissa. Tuntuu kummalliselta, että olen asunut täällä vasta hetken, mutta silti linna tuntuu kodilta enemmän kuin Lontoon kartano koskaan. Täällä minulla on sentään rauha. Voin istua takkatulen ääressä kirjoittaen päiväkirjaani ilman, että joudun kuuntelemaan jatkuvasti äitini valitusta taustalta. Vaikka täytyy myöntää, että minulla on hieman kummallinen olo nyt, kun Tracey ei ole täällä. Tavallaan minulla on hieman ikävä hänen kanssaan keskustelua. Mutta valitettavasti ikävöinti on varsin turhaa, kun tytön ystävyys ei koskaan ollut muuta kuin valetta. Traceylle olisi oikein, että vain unohtaisin hänen olemassaolonsa. En siltikään osaa olla miettimättä, itkeekö hän tälläkin hetkellä jossain yksinäisessä nurkassa isänsä tekemiä mustelmia.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Miltsi - 21.04.2013 12:14:17

Tää on niin ihana!! Luin tätä viime yönä yhteen asti ja olin ihan myyty. Ja sit vielä just tuli kaksi uutta lukua. En varmaan saa mitään järkevää kommenttia aikaiseksi mutta on ihan pakko ihkuttaa.

Kiitos <3

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 21.04.2013 13:19:18

Hyi Nott vanhempi on ällöttävä! Astorian pohdiskeluja häistä on mielenkiintoista seurata, ja sille ei todellakaan sovi mitkään kermakakkuhäät, saa nähä mitä sen äiti saa päähänsä! ;)
  Mut jatkoo taas pian!

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Pollomuhku - 21.04.2013 18:40:15

Minäkin löysin tämän!  :)

Tykkään tosi paljon sun tavasta kirjottaa tässä fikissä. Tapahtumat kerrotaan kivasti ja Astoriasta alkaa todella pitää. Itse olen aina rakastanut lukea aristokraattien juonista ja tässä on niitä!  :) Sun näkemys Astoriasta natsaa yhteen Potterien kanssa. Ihan luonnollista ettei Draco lopulta valitse Pansyn tapaista liehittelijää. Malfoyden tippuminen mahtisuvuista oli kanssa hyvä veto. Vaikka tuomiota ei tullut niin suosio laski. On myös kiva, että vaikka Astoria onkin hyvin kasvatettu nuori lady, niin hänessä on jonkinlaista kapinahenkeä, unohtamatta tietenkään runotyttömäisyyttä ja ennustajan lahjoja.

Tosiaan aivan ihana fikki jonka jatkoa odottaa vesi kielellä!  :)

P.S Ainoa kumma juttu johon kiinnitin huomiota on Astorian ikä. Itse laskeskelin hänen olevan viidesluokkalainen eli 15. Jos siis laskin oikein, niin vaikka ollaankin aristokraatteja minusta tuntuu kummalta että hän ja Draco menevät heti naimisiin. Eikö 15 ole aika nuori? Entäs Tylypahka?

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Orenji - 21.04.2013 19:20:13

No niin, tulihan sitä jatkoa!!  ;D Oon sitä odotellut, vaikka ei se nyt niin pitkä aika näiden välillä ollut. Astoria on todellakin mielenkiintoinen hahmo, mutta varo ettei siitä tule liian täydellistä. Inhimillisyyttä vähän lisää, jos käy? Tää on vaan mun oma mielipide, mutta silti. :) Toinen juttu olis että joihinkin kohtiin voisi lisätä kuvailua. Muuten oon tyytyväinen! Virheitä ei oo näkyny, paitsi yksi luvussa 70. Siellä luki epåämieluisa. ;D Pollomuhku on täysin oikeassa siinä, että hienostoväen suunnitelmat on mielenkiintosii. Niitä jaksaa lukea vaikka kuinka paljon... Niin ja Astoria on munkin laskelmien mukaan tosi nuori. No, sinun ficci, sinä päätät. Kiitos!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 71 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 22.04.2013 13:28:08

miltsi: Hihi, kiitoksia! ^^ Tässä olisi vielä pari!

Ellizia: Niin on, hyvin ällöttävä. :D Astorian mielenliikkeitä häiden suhteen on luvassa näissäkin kahdessa osassa!

Pollomuhku: Voi kiitos! Tosi mukava kuulla, että olet pitänyt ficistäni. :) Astoria on tosiaan aika nuori, mutta ajattelen aikaisen avioliiton olevan luonnollista puhdasveristen piireissä. Rinnastan heidät pitkälti parin sadan vuoden takaiseen aatelistoon ja tuolloin oli normaalia mennä hyvin nuorena naimisiin. Normaaliolosuhteissa olisi tietenkin fiksumpaa odottaa koulun loppuun, mutta piknik-katasrofin takia avioliittoa voisi pitää kiireellisenä asiana. Mutta Astorian koulu ei ainakaan toistaiseksi kärsi avioliitosta!

ansku1: Hyvä, että huomautit tuosta inhimillisyydestä! Hahmosta on tullut ehkä vähän liiankin rakas ja se taitaa näkyä vähän liikaa. :D Kuvailua voin lisätä myös ilman muuta. Minulla on ollut hyvin paljon kaikenlaista kiirettä nyt, minkä vuoksi osat on joutunut kirjoittamaan aika hätäisesti. Nyt voisin kuitenkin alkaa käyttämään ficciin enemmän aikaa, kun kiireet ovat ohi. :) Ikäasiasta mainitsin jo vastauksessani Pollomuhkulle. Voit lukaista siis sen, mikäli olet kiinnostunut. :)

Kiitokset jälleen kommenteista!


Osa 72 – Haavojen laastarointia
18.08.1998

Päiväni Skotlannissa ovat kuluneet tavalliseen malliin. Olen käyskennellyt metsässä, kirjoittanut jonkin verran runoja ja tapani mukaan odottanut kirjettä Dracolta. Ainut poikkeava tapahtuma oli, kun isä yllättäen esitteli minulle henkilökohtaisen palvelijattareni, Priscillan. Hänen palkkaamisensa tuli minulle täysin yllätyksenä, sillä isäni ei ollut maininnut minulle mitään aikeistaan. Uusi palvelijattareni on kolmeakymmentä lähestyvä, varsin ystävällinen ja kohtuullisen sievä paksuine ruskeine kiharoineen ja sammalenvihreine silmineen. Ehkä tietyllä tapaa hieman homssuinen, mutta hänen säätynsä huomioon ottaen se ei ole mikään yllätys. Ei hän tietenkään voi olla yhtä näyttävä kuin tuntemani aatelisneidot.

Minusta tuntuu, että isällä oli hyvin monenlaisia motiiveja palkata hänet. Päällimäisenä mieleeni tuli Traceyn paikkaaminen. Onhan minua melkein viisitoista vuotta vanhempi Priscilla täysin eri asia kuin kanssani samanikäinen Tracey, mutta jotain seuraa sentään. Lisäksi hän on varmasti halunnut, että Priscilla pitää minua hieman silmällä. Vanhempi ikä on sen suhteen etu, sillä samanikäinen tyttö saattaisi helpommin sulattaa ties minkälaisia metkuja ja jopa lähteä mukaan niihin. Isää ei häiritse metsässä juoksenteluni, mutta piknikepisodin jälkeen hänestä on tullut varovaisempi suhteeni. Äitihän nyt pyörtyisi kauhusta, jos kuulisi minkälaista elämäni täällä on, mutta isä sulattaa aika paljon kaikenlaista. Hänen mielestään on vaan tervettä, että liikun hieman luonnossa. Olen huomannut, että hänen mielestään on paljon epäterveempää istua päivät pitkät neljän seinän sisällä puuteroiden nenäänsä. Sitä toiset aatelistytöt tuntuvat tekevän.

Eipä minulla juuri nyt ole intressejä mihinkään villiin ja vaaralliseen, joten Priscillan tulo oli oikeastaan varsin tervetullut. Saanpahan jotain keskusteluseuraa. Hän tuntuu olevan monissa asioissa samalla aaltopituudella kanssani. Kerroin hänelle hieman äidistäni ja nauroimme yhdessä ajatukselle naisraukasta, joka yötä päivää suunnittelee minulle kunnon prinsessahäitä vain kuullakseen minulta lopulta, että ei kelpaa.

Osa 73 – Makeasta karvaaseen
21.08.1998

Äidiltä tuli tänään häävalmisteluja koskeva kirje kuten olin arvellutkin.  Hänen lähettämäkseen saatoin sen arvata heti saadessani kuoren käsiini. Se nimittäin tuoksui jollekin ällönmakealle hajusteelle . Äiti rakastaa ostella juuri noita nimenomaisia, aivan ylihinnoiteltuja kirjepapereita Myskiparatiisi – nimisestä pikkuputiikista. Sieltä saa kaikenlaista krääsää erilaisissa tuoksuissa. Parfyymit valmistetaan itse ja asiakkaan mieltymyksien mukaan. Ihan suloista sinänsä, mutta hinnat ovat järkyttäviä. Lisäksi äidin valitsemat tuoksut ovat aina aivan oksettavan makeita.

Kirjeen sisältö oli vähintäänkin yhtä ällömakea. Leninkiehdotuksia äiti heitti erilaista pastellisävyisistä rimpsuhirvityksistä. Koristeluissakin hän olisi halunnut käyttää mahdollisimman paljon vaaleita ruusuja, timantteja, pitsiä ja muuta vastaavaa. Hyi kamala. Se, että olen nuori tyttö ei tarkoita minun automaattisesti haluavan häihini kaikenmaailman prinsessahirvityksiä. Vastasin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi, etten oikeastaan pidä mistään hänen ehdotuksestaan. Että voisi etsiä jotain hieman hillitympää ja elegantimpaa aivan kaiken suhteen. Vaikka en konservatiivisena itseäni pidäkään niin haluan siltikin valkoisen häämekon. Sen verran kuitenkin kunnioitan perinteitä. Tumma leninki tuntuisi turhan radikaalilta vedolta, mutta en tosiaankaan halua mitään pastellisävyistä kermakakkuhirvitystä.

Dracosta ei ole vieläkään kuulunut mitään ja olen hieman levoton. Yleensä hän kirjoittaa useammin. Ehkä minä panikoin turhasta, mutta jostain syystä olen hirvittävän hermostunut kaikesta. Mielessäni on välillä jopa käynyt, että ehkä hän haluaakin perua häät. Ehkä hän haluaakin vetäytyä. Ajatus on naurettava, mutten voi sille mitään. Minun on jostain syystä vieläkin vaikea uskoa, että hän haluaa minut. Tiedän, että olen laadukkaampaa seuraa kuin Pansy Parkinson ja ihan sieväkin, mutta silti. Ymmärrän myös sosiaalisen asemani olevan hänen omaansa parempi, mutta en siltikään osaa päästää epävarmuudestani täysin irti. Priscilla on aika ihmeissään tunteistani, sillä omien sanojensa mukaan pitää minua erittäin kauniina, kypsänä ja kaikin puolin mallikkaana naisena kuluneiden päivien perusteella. Mutta hän on palvelijattareni. Hänen kuuluu sanoa niin. On aivan eri asia, onko siinä mitään todenperää.

Ehkä minä vain syvennyn loppuillaksi runoihini. Joku päivä voisin kävästä Urquharteilla. Samalla voisin kertoa myös Traceyn lähdöstä.  Tyttö on varmasti informoinut Ranaldia asiasta, mutta tuskinpa nuorukainen on perheenjäsenilleen siitä kertonut.  Tuskin Ranald haluaa paljastaa heille, että on sekaantunut alempisäätyiseen. Jos haluaisin todella kostaa Traceylle, niin kertoisin Ranaldin perheelle mitä on meneillään. Silloin heidän suhteensa katkeaisi ja Tracey menettäisi viimeisen siteensä vanhaan, loistokkaampaan elämäänsä. En kuitenkaan haua menettää hyviä välejäni Ranaldiin itseensä, joten pidän heidän salaisuutensa. Vannon kuitenkin tekeväni sen jos hän enää millään tavoin sekoittaa asioitani. Toivon mukaan hän on oppinut läksynsä.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 73 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 22.04.2013 15:11:55

Kermakakkuhäät, niin rva. Greengrassin tapaista. Ei todellakaan sovi Astorialle! Priscilla vaikuttaa ihan selväpäiseltä ja kivalta tapaukselta... Siitä toivottavasti lisää myöhemmin?
  Lukuja tulee kivan rippeetä tahtia ja toivottavasti jatkossakin.
     Jatkoo pian!

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 73 || K-13
Kirjoitti: Pollomuhku - 22.04.2013 15:55:54

Ooh kun tähän tuli jatkoa nopeasti, jee!  :)

Minä alan tykätä Astoriasta aina vaan enemmän. Hänestä ja koko fikistä huokuu sellainen ihana vanhan ajan tunnelma jota rakastan. Minusta on ihana lukea kun Astoria selittää "tuntemistaan aatelisneidoista" sun muista. Dracosta ei ole kuulunut mitään, minuakin alkaa pelottaa... Ja sori kun tässä kommentissa ei ole rakentavuuden häivääkään, mutta minä vaan tykkään tästä niin paljon!  :D

Jään odottelemaan jatkoa innolla!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 73 || K-13
Kirjoitti: maigaro - 03.05.2013 10:26:36

Tää on aivan ihana fici :) Tykkään sun tavastas kirjottaa, tästä huokuu semmonen kepeys ja arvokkuus. Ja nää hahmot on mahtavia. Astoriasta pidän koko ajan enemmän. Hän on semmonen syrjään vetäytyvä runotyttö. Ei ihan tavallinen aristokraatti. Daphne sen sijaan on välillä aika ärsyttävä kaikessa draamanhakuisuudessaan. Siskosten sukulaiset ja äiti ne vasta ärsyttäviä ovatkin. Astoriaa käy sääliksi kun hän ei kelpaa tädeilleen ja äidilleen vaikka mitä tekisi ja sisko saa aina kaiken kunnian. Toivottavasti Astoria ja Draco saavat toisensa ilman mitään hämminkejä.

Tykkään myös noista lukujen nimistä :) ne on kans aivan ihania.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 73 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 26.08.2013 10:56:58

Vähän on taas venähtänyt tämän osan kirjoittaminen/julkaiseminen. Tässä on miljoona muutakin kirjoitusprojektia meneillään. Pitäisi kirjoittaa lehtijuttuja (olen töissä toimittajaharjoittelijana), omaa fantasiakirjaa, runoja, novelleja, tätä ficciä ja montaa muuta. Olen siis hyvin kiireinen. Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon, kirjoittelen tätä aina kun ehdin! Lupaan laittaa seuraavan osan jo huomenna. :)

maigaro - Kiitos paljon! :) Hahmojen suhteen olen tykännyt vetää välillä vähän yli, esimerkkinä juuri Daphne. Saippuaoopperameininki on läsnä tässä ficissä - näkeehän sen jo tämänkertaisen osan nimestäkin. :D

Pollomuhku: Kiitoksia! Tosi mukava kuulla. :)

Ellizia: Joo, enpä kykene minäkään ajattelemaan Astoriaa kermakakkumorsiamena. :D Priscillasta kuullaan vielä - ei tosin vielä tässä osassa.

***

Osa 74 – Kauniita ja rohkeita

28.08.1998

Sain aikaiseksi vieraillaa Urquharteilla. Visiittini oli varsin miellyttävä lukuunottamatta sitä , että Ranald tahtoi välttämättä keskustella kanssani Traceystä. Nuorukainen jaksoi puolustaa häntä henkeen ja vereen. Entinen ystävättäreni ei muka ollut hiiskunut asiasta kellekään sanaakaan. Täydellisenä prinsessana tytön näkevä Ranald vannoi pistävänsä vaikka oman päänsä pantiksi siitä, että hänen rakastajattarensa on syytön. Poika saa kiittää onneaan siitä, etten tarttunut hänen sanoihinsa. Olisi kohtuutonta, jos hauskannäköinen Ranald menettäisi päänsä mokoman hupakon takia.

Ranaldin mukaan minun pitäisi miettiä asiaa hieman tarkemmin. Pitäisi kuulema pohtia hieman, kuka hyötyisi tapahtumien levittelystä. On totta, että itsekin ihmettelin Traceyn motiiveja tempaukselleen. Hänellähän oli kaikki aivan loistavasti minun ystävättärenäni. Tytöltä oli hyvin typerää mennä riskeeraamaan hyvä asemansa noin. Sen vuoksi hän menettikin kaiken saavuttamansa.  Huomasin kuitenkin jo ennen ystävystymistämme, että Traceyn luonne ei ole luotettavin mahdollinen. Sokaistuin vain hetkellisesti hänen roolistaan. Tyttö on aivan hyvin voinut toimia siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän osaa pitää asioita omana tietonaan. Voihan myös olla, että hän on halunnut miellyttää jotakin sellaista henkilöä, joka ei pidä minusta.

Kukaan muu ei kuitenkaan tiennyt tapahtuneesta. Vain minä, Draco ja Tracey. Minä itse en ole asiasta hiiskunut asiasta kellekään lukuunottamatta Traceytä. En usko, että Dracokaan sitä on tehnyt, sillä meidän välillä tapahtunut ei ole millään lailla parantanut hänen jo ennestään huonoa asemaansa. En ole välttynyt kuulemasta kuiskauksia hänestä. ”Kehtaakin vietellä esimerkillisen neidin, mokoma niljake.”
”Kuinka Malfoy  kehtasi koskea itseään huomattavasti korkeampiarvoiseen naiseen, mitä moukkamaisuutta!” Puheet eivät tunnu juuri vähentyneen, sillä asia on yhä esillä häidemme vuoksi. Monet osaavat suhtautua kihlaukseemme esimerkillisesti, mutta olen myös kuullut kauhisteluja siitä, kuinka elämäni on nyt pilalla Dracon metkun vuoksi. Hah, tietäisivätpä vain!

Onneksi koko vierailuni Urquharteilla ei sentään koostunut Traceyn asian miettimisestä. Kävimme myös Gwynethin kanssa läpi muutamia hieman arkaluontoisempia runojani. Niitä, joihin isä ei halua kajota. Hän katsoi niiden olevan varsin kauniita, vaikka nuoren naisen arkuus loistikin selvästi läpi. Nainen ei kuitenkaan pitänyt sitä vain pahana asiana. Hänen mielestään minun pitäisi yrittää julkaista noita tekstejä. Omasta mielestäni idea ei ole paras mahdollinen, koska seurapiireissä kammoksutaan vähänkään eroottissävyistä materiaalia, mikäli sen kirjoittaja on nuori aristokraattityttö.  Ei niin, että kunnioittaisin mokomaa sääntöä kovin. Olen vaan väsynyt  olemaan skandaalien keskiössä ja mieluummin katsoisin julkaisuasiaa vähän myöhemmin. En muutenkaan koe kyseisenlaisten runojen olevan suurin vahvuuteni.

Urquhartien luona vierailun lisäksi ostimme viimeinkin minulle häämekon. Äidin mielestä se piti ehdottomasti tilata Pariisista, enkä nähnyt syytä väittää vastaan. Ranskasta löytyy hyvin kauniita pukuja. Omani on luonnonvalkoinen. Se käy mielestäni minulle paremmin kuin aivan puhdas lumenvalkoinen. Mekko, johon rakastuin totaalisesti ei kirjoitettuna kuullosta yhtään omanlaiseltani. Jos joku olisi muutama päivä sitten sanonut minulle, että mekossani on yhtään näkyvää tylliä niin en olisi uskonut. Oikeastaan koko alaosa koostuu siitä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään röyhelöhirvitys, vaan muhkea alaosani laskeutuu yksinkertaisen tyylikkäästi suorana alas. Alaosa ei myöskään lopu tönkösti, kuten tyllimekot usein tuppaavat. Kangas joustaa sen verran, ettei hame lopu lattianrajaan. Siinä on jopa pieni laahus. Yläosassa taas on runsaasti pitsiä. Sen ja hameen erottaa kultainen satiininauha.

Tuo mekko ylläni en näyttänyt sievältä, vaan oikeasti kauniilta. Oikein yllätyin, vaikkei minulla sovituksessa vielä hääkampausta tai -meikkiä ollutkaan. Jopa äitini oli tyytyväinen mekkoon. Olin aivan varma, että mekkoni tulisi olemaan jokin sellainen, jota äitini mitäisi mahdottoman värittömänä ja tylsänä, mutta niin ei käynyt. Eipä tarvitse kuunnella hänenkään narinoitaan.

Kaiken tämän keskellä olin jo vallan unohtanut, että koulu alkaa parin päivän päästä. Huomenna on pakko käydä Viistokujalla. Tuntuu, etten kaiken stressini keskellä olisi lomaillut yhtään. Edes häistä johtuva, viikon mittainen lomani aivan lukukauden alussa ei auta asiaa. Veikkaan olevani sen jälkeen vaan kaksin verroin stressaantuneempi. Asiaa helpottaa hieman se, että myös Draco jatkaa koulussa. Viimeisenä vuonnaan Dracolle ei jäänyt juuri aikaa opiskella, sillä Pimeyden lordi halusi pitää koko Malfoyn perheen lähellään. Siispä hän palaa takaisin kouluun. Ehkä tästä vuodesta voikin tulla ihan mukava.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 74 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 26.08.2013 15:50:38

Kiva, et tähän oli taas tullut jatkoa! Ranald on typerys! Anteeksi vaan, mut se on!  Ja Astorian hääpuku kuulostaa kivalta, ei kermakakulta. Mutta, nää rakentavat on taas hukassa, joten jatkoa vaan!

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 74 || K-13
Kirjoitti: Pollomuhku - 26.08.2013 17:46:40

Jatkoa pitkästä aikaa jee! Astorian ja Dracon häät, can't wait! Oi, Astorian hääpuku kuulosti ihanalta, ja huomasin tätä lukiessani ikävöineeni häntä ja hänen tapaansa nähdä maailma. Astoria onkin yksi lukemieni fikkien suosikkirankarittarista nykyään.

Lainaus

Mekko, johon rakastuin totaalisesti ei kirjoitettuna kuullosta yhtään omanlaiseltani.

Itse käyttäisin tässä miellummin sanaa täydellinen. Totaalinen ei omasta mielestäni ihan istu muun tekstin tyyliin, mutta tämä on tietysti mielipidekysymys. Ja tuohon kuulostaa -sanaan näyttää eksyneen yksi ylimääräinen l-kirjain. :)

Kiitos tästä luvusta, jään innokkaasti odottamaan jatkoa! :)

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 74 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 27.08.2013 21:52:11

Ellizia: Hahah, voi Ranaldia. :D Mutta joo, Astorian puku on ihana. ^^

Pollomuhku: Aww suloista. Minäkin tulen toisinaan ikävöineeksi sitä. Vaikka tahtini kirjoittaa tätä onkin välillä vähän mitä on, niin en tiedä mitä teen, kun tämä ficci loppuu. Olen kasvanut Astoriaan kiinni. :D

Totaalisesta tykkään itse, mutta kuulosta-sanan korjaan. Kiitos kuitenkin, että otit kummankin esille. ^^

Suuri kiitos jälleen kommenteistanne! ♥

***

Osa 75 – Kirsikkana kakun päällä

01.09.1998

Kouluvuosi alkoi hyvin eriskummallisella tavalla. Tavallisesti olen istuutunut tupapöytään Daphnen viereen ja samalla hänen varjoonsa. Olen ollut  hiljaa ja varuillani, tekeytyen  näkymättömäksi. Tänä vuonna sisareni ei ollut suojaamassa minua, mutten siltikään istunut yksin. Hyvin pian alas istuuduttuani saapui paikalle parvi omanikäisiäni tyttöjä. Grace, Yvonne , Melissa ja Vivienne. Aikaisemmin en ollut kiinnittänyt heihin juurikaan huomiota, eivätkä he minuun. En ole varma, olivatko he aiemmin edes huomanneet olemassaoloani. Nyt tytöt kuitenkin istuutuivat vierelleni tervehtien minua nimeltä. Olin todella ällistynyt heidän alkaessa kysellä kuulumisiani ja selittää vilkkaasti oman kesänsä tapahtumista.

Pian saliin saapui myös Draco, joka otti paikan viereltäni hymyssä suin. Hymyyn kaartuivat myös nuorempien luihuistyttöjen suut hänet nähdessään. Suoraan sanottuna se hieman ärsytti minua, mutta katsoin parhaaksi olla osoittamatta sitä millään tapaa. Olisi naurettavaa minulta alentua pikkutyttöjen tasolle.

Olin aivan ymmälläni kaikesta siitä huomiosta jota sain. Viime vuonna minua muistettiin vain muutamalla tervehdyksellä ja hymyllä. Tänä vuonna kaikki olivat kiinnostuneita siitä, mitä olin kesän aikana tehnyt. Yllättäen ikäluokkani kerma kokoontui ympärilleni kuin olisin kiehtovakin henkilö. En ymmärrä mitä sellaista olin tehnyt, että näytin niin paljon kiinnostavammalta ihmiseltä kuin ennen. Minusta liikkuneet puheet ovat piknik-episodin jälkeen olleet varmaankin lähinnä halveksuvia, joten luulisi seurapiirien nimenomaan karttavan minua.

Hämmennykseni kannustamana lähetin kirjeen tapahtuneesta Priscillalle. Lyhyen tuntemisemme aikana olen nimittäin huomannut, että hän ymmärtää näistä asioista paljon enemmän kuin minä. Priscilla ei tietenkään itse kuulu seurapiireihin, mutta on selvästikin innolla tarkkaillut niiden tapahtumia. Ehkä hän osaa antaa järkevän selityksen tällekin illalle. Kätevämpää toki olisi, jos hän olisi kanssani koulussa. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä edes aristokratian ylin luokka ei saa ottaa palvelijoita kouluun. Niinpä Priscilla viettääkin kouluvuoteni palvellen isääni Skotlannin linnassamme. Toki hän avustaisi minua taas häissäni ja vastaisi mieltäni askarruttaviin kysymyksiin kirjeitse. Sääli, että hän tuli luokseni näin myöhään. Priscilla vaikuttaa kultaiselta naiselta – toisin kuin Tracey, joka ei päässytkään  nauttimaan minun suosiostani tällä kertaa. Sen sijaan hän istui pöydän päässä nyrpeänä, miltei masentuneena, mikä on aivan oikein. Saa pahakin näköjään joskus palkkansa.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 74 || K-13
Kirjoitti: Belsissa - 27.08.2013 21:52:58

Osa 76 – Haureuden vallankumous

06.09.1998

Olin aivan oikeassa. Priscilla osasi kuin osasikin vastata kysymykseeni! Yllätyksekseni suosioni selitys on nimenomaan skandaalini! Priscilla näkee asian niin, että inspiroin ikäisiäni tyttöjä. Hän olettaa, että heidän silmiinsä tekoni oli varsin uskalias. Se sattui juuri sopivaan saumaan, sillä Pimeyden lordin murtuminen nosti pinnalle monelaisia uusia arvoja. Kamarineitoni mukaan jotkut saattavat nähdä tekoni jopa rohkeana kannanottona  etikettisääntöihin. Vaikka teiniromanssilla ja Pimeyden lordilla ei olekaan hirveästi tekemistä toistensa kanssa, näkyy Potterin voiton vaikutus noinkin pienissä asioissa.

Monet uskovatkin vanhan säätyjärjestelmän olevan pikkuhiljaa hajoamassa. Veren perusteella arvottaminen on nykyään laitonta. Ennen Pimeyden lordin viimeistä nousuakaan sellainen ei ollut hyväksyttävää, mutta käytännössä varakkaat aristokraatit saivat yksityiselämässään kutsua alempiaan miksi tykkäsivät. Nyt olot ovat erilaiset. Monet entiset, verisäätyaatteelle uskollisimmat mahtisuvut ovat loanneet nimensä. Vain meidän kaltaisemme, poliittisesti sitoutumattomat säilyttivät arvovaltaisen asemansa. Koska veri ei enää saa määrätä säätyjä, on niiden jakaminen muutenkin vaikeampaa. Tämä vaikeuttaa myös etiketin ylläpitämistä. Jotkut vapaamielisimmät ovat jopa sitä mieltä, että koko etiketti pitäisi romuttaa ja siirtyä vapaampaan elämäntapaan. Samanlaiseen kuin se osa yhteisöämme, jota ennen kutsuimme alemmaksi kastiksi. Monille ajatus on pöyristyttävä, mutta jotkut nuoret uudistusmieliset ovat alkaneet innokkaasti ajamaan sitä. Toki sitten muutkin nuoret ovat alkaneet miettiä vapaan elämäntavan etuja. Tavallaan on siis ymmärrettävää, että tekoni inspiroi nuoria tyttöjä. Luulen kyllä, että he ovat kuulleet siitä vähän väritetyn version. Onneksi makuusalissa ei juuri nyt ole ketään, sillä naurahdin juuri ajatukselle Astoria Greengrassista, joka uljaasti puolustaa nuorten naisten valinnanvapautta harrastamalla haureutta pahamaineisen Draco Malfoyn kanssa. Ehkä siinä sitten on jotain kiehtovaa.

En kuitenkaan pistä vastaan, sillä ensimmäiset päiväni ovat olleet varsin mukavat. Minun ei ole tarvinnut pelätä arvostelevia katseita tai ilkeämielisiä vihjailuja. Yksinäisyyttäkään ei ole tarvinnut murehtia. Ensimmäisenä päivänä luokseni istumaan tullut tyttöporukka on nimittäin ottanut minut jäsenekseen. Olen itse asiassa huomannut, miten he toisinaan yrittävät salakavalasti saada minua kertomaan piknikin tapahtumista. En kuitenkaan ole vielä sanonut heille muuta, kuin että häitämme juhlitaan yhdeksäs päivä. En luota heihin vielä tarpeeksi, että alkaisin selittää tilanteesta yhtään syvemmin.

Dracokin on suonut minulle huomiotaan mukavasti. Olemme käyneet kaksin kävelyillä linnan tiluksilla, syöneet yhdessä, sekä viettäneet iltoja oleskeluhuoneessa. Kaipaisin kuitenkin ehkä vielä enemmän kahdenkeskeistä aikaa. Ymmärrän kuitenkin, että Dracolla on nyt paineet päästä takaisin seurapiirin keskiöön. Me kerkeämme tutustamaan paremmin häiden jälkeenkin.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-13
Kirjoitti: Ellizia - 27.08.2013 22:34:04

Söpöö!!! Pikkutytöt pihkassa Dracoon! <3 joo ihana luku taas! Jatkoa!!!!!!!!

Lizzia

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-13
Kirjoitti: maigaro - 29.08.2013 15:06:36

Ihanaa, jatkoa kolmen luvun verran :)

Mä jo ihan unohdin että Astorian pitää vielä vuodeksi kouluun. Ja Dracokin meni takas. Kiva että Astoria on päässyt muiden tyttöjen porukkaan, ettei tarvitse yksin olla. Ja nyt hänen ei tarvitse olla enää siskonsa varjossa. Saakohan Astoria koskaan tietää kuka kertoi heidän piknikistään ulkopuolisille. Mä oon kyllä Tracyn kannalla.

Astorian hääpuku kuulostaa hienolta. Hyvä että puku kelpasi myös äidille joka ei yleensä hyväksy Astorian valintoja.

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-13
Kirjoitti: Ayumi - 29.08.2013 16:01:04

Luin tätä joskus, mutta unohdin kommentoida ja löysin taas nyt :D
Tykkään tästä tarinasta tosi paljon, ja muutenkin on hauskaa lukea vähän harvinaisemmasta näkökulmasta. Kirjotusvirheitä en etsinyt, kun vaan ahmin tarinaa eteenpäin. Jossain vaiheessa yksittäiset päiväkirjamerkinnät oli aika lyhyitä, mutta näkyy pidentyneen. Hyvä näin!

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-13
Kirjoitti: maikkistorakka - 15.09.2013 16:09:27

Olen lukenut tätä ficciä jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta tuli mieleen että voisin jotain kommentoidakin!  :)

En voi tähän alkuun muuta sanoa kuin että tykkään tästä ficistä. Osaat kirjoittaa uskottavalla tavalla Astoriasta ja hänen elämästään. Astoria on jäänyt HP-kirjoissa tosi epämääräiseksi hahmoksi, mutta olet silti saanut siitä paljon irti! *Kumarrus*  :D

Ficin haikean toiveikas tunnelma on todella mukaansatempaava, ei tätä voi jättää lukematta kerralla loppuun jos on jo ehtinyt aloittaa. Olet loihtinut Astoriasta tosi uskottavan hahmon, johon on helppo samaistua. Astorian ja Dracon suhde on kehittynyt pikkuhiljaa mutta se on toimiva, ei kovin kliseinen, ainakaan omasta mielestäni. Daphne on koominen hahmo mieshuolineen ja yliromanttisine maailmankuvineen, mikä tuo esille sisarusten välisiä luonne-eroja. Astoria vaikuttaa ihanan aidolta ja sympaattiselta, siinä missä Daphne on hyvin naiivi ja yksinkertainen romantikko.

Jotkut päiväkirjamerkinnät olivat harmittavan lyhyitä. Pidemmistä luvuista saa paljon enemmän irti! Kirjoitusvirheisiin en kiinnittänyt huomiota, teksti oli niin sujuvaa ja juoni niin koukuttava.

Jatkoa, kiitos!  ;D

Otsikko: Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-13
Kirjoitti: thecrystalship - 07.02.2014 16:18:24

Voi että ! Tää ficci on kyllä tosi suloinen :3

Löysin tämän viime yönä ja nukkuminen jäi aika vähälle... :D Oot kyllä onnistunut luomaan loistavan koukuttavan tarinan. Kirjoitusvirheitä en löytänyt.

Astoria/Draco on mun oma suosikkiparitus, ja nyt kun löysin näin loistavan ficin tällä parituksella niin toivon että jatkoa tulee lisää ! (:

Vähän tynkä tämä kommentti ja rakentavasta palautteeesta ei tietoakaan, mutta mun oli pakko ilmoittaa että luen tätä  ;D