Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Tikkis - 03.07.2017 00:30:46
-
Otsikko: Masokistisuuden tyyssija
Henkilöt: tulkinnanvarainen yksipuolinen Dudley/Harry
Ikäraja: Sallittu
Genre: horror, draama, 1 1/2-raapale
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot, kirjoitan heistä huvikseni ilman korvausta.
A/N: Kirjoitusblokin myötä harhauduin kuvien äärelle. Sieltä löytyi yllättävä inspiraatio tälle puolitoista-raapaleelle.
Masokistisuuden tyyssija
Keinu liikehti edestakaisin tuulen puhaltaessa navakasti luoteesta. Leikkipuiston välineiden niveliä, saranoita tai kettinkejä ei ollut rasvattu enää vuosiin. Keinun liikahdellessa luonnonvoiman johdosta se piti narahtavan äänen, joka sai ihon nousemaan niskavillojen kohdalta kananlihalle. Vaikka Dudley pelkäsi Harrya, tämä puisto pelotti häntä vielä enemmän.
Nuori Dursley ei enää muistanut, oliko hän mahtanut koskaan kiittää Harrya henkensä pelastamisesta. Kun ankeuttajat olivat hyökänneet heidän kimppuunsa, hän oli luullut kieroutuneen serkkunsa tehneen taikoja. Harryn kasvot olivat paljastaneet totuuden, eikä asiasta ollut puhuttu sen illan jälkeen sanaakaan. Vaikea siitä olisi ollut puhuakin, koska Harry oli mennyt niin kuin oli kesäkin.
Dudley oli palannut tähän puistoon siitä illasta lähtien kuuntelemaan keinun kirskuntaa. Äänessä oli jotain aavemaista. Pahaenteinen tunnelma tiivistyi asteittain aina vain suuremmaksi. Risaiset roskasäkin reunat lepattivat ilmavirran mukana. Se muistutti puistattavalla tavalla iltaa, jona Harry hänet pelasti. Poika ei tiennyt, mikä johdatteli hänet tähän masokistisuuden tyyssijaan.
Syvällä sisimmässään Dudley tiesi odottavansa, että näkisi Harryn jälleen.
-
Oli saanut tähän kiteytettyä tuota kammottavaa tunnelmaa ja menneen pahan muistoa hyvin.
Olisin lukenut enemmänkin. Tämä herätti ajatuksen, että Dudleykin jää tosissaan miettimään
mitä oli oikeasti tapahtunut, että Harry ei ollut aiheuttanut sitä mitä oli tapahtunut ja ehkä
on sittenkin olemassa asioita, joita ei voi piilottaa.
-
Mä en tiedä miks, mutta mua on alkanut kiehtoa Dudley/Harry-paritus varsinkin silleen yksipuolisesti Dudleyn puolelta, joten kun bongasin tämän listauksessasi, niin pakkohan mun oli tulla lukemaan. Maininnat kauhusta houkuttelevat mua myöskin aina puoleensa, koska kauhu on kivaa!
Lyhyydestään huolimatta tässä tuli mielestäni hyvin esiin, miten Dudley ajattelee Harrysta useallakin eri tavalla. Hän pelkää tätä, mutta nyt ankeuttajakohtaamisen jälkeen myös tuntee muutakin ja jopa odottaa tätä jälleen luokseen. Vaikka mitään ei ääneen sanota, ei tietenkään. Musta on kyllä kiva ajatella, että ankeuttajien myötä Dudleyn ajatukset Harrysta (ja monesta muustakin asiasta) muuttuvat ja sen myötä Dudley itsekin muuttuu, vaikka sekin jäisi päällisin puolin piiloon muilta.
Olit kuvannut tuon leikkipuiston ihanan hyytäväksi, voin hyvin kuvitella millainen se on (varsinkin pimeällä). Ei todellakaan houkutteleva paikka. Sinne en kyllä todellakaan haluaisi astua jalallanikaan. Dudleylle se sen sijaan on selvästi tärkeä paikka, vaikkei hän itsekään tiedä, mikä siellä vetää häntä puoleensa. Ihmismieli on kyllä joskus varsin kummallinen, joten eipä tuo ole toisaalta mikään ihmekään, varsinkin kun alkaa mielessään yhdistellä asioita.
-
Tämä oli minusta hieno. Leikkipuistot ja varsinkin vanhat sellaiset voivat todellakin sopivana hetkenä olla hyvin karmivia. Teksti tuli hyvin iholle, ja oli helppo kuvitella olevansa Dudleyn mukana tuossa pelottavassa hetkessä ja paikassa.
Vaikka Dudley pelkäsi Harrya, tämä puisto pelotti häntä vielä enemmän.
Tuosta kohdasta pidin tosi paljon :)
-
Fairy tale: Kiitos (jo muutaman vuoden takaisesta) kommentista! Kiva kuulla, että olin saanut näinkin lyhyeen tekstiin kiteytettyä karmivaa tunnelmaa.
Larjus: Dudley/Harry on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen paritus, etenkin kun miettii, miten pitkään se heidän välinen serkussuhteensa on ollut niin sanotusti Dudleyn vallan alla. Mutta Harryn mentyä Tylypahkaan ja oltua pitkiä aikoja pois sekä tietty myös hänen identiteettinsä velhouden paljastumisen myötä muuttuu, niin muuttuuhan se dynamiikkakin poikien välillä ja saattaa aiheuttaa kummallisiakin mielenliikkeitä Dudleyssa. Kiitos tosi paljon kommentista!
Salem: Joo, oon ehdottomasti samaa mieltä, että vanhat leikkipuistot, jossa kaikki on vähän risaista ja ikäviä ääniä pitävää, on tosi karmaisevia. Kiva kuulla, että tykkäsit. Kiitos kommentista!