Nimi: Pienin askelin kohden joulua
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11 (jatkosijoituspaikka Hunajaherttua)
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Jouluista romantiikkaa, slow burn
Pituus: 25/24
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.
Tiivistelmä: Harry ja kumppanit ovat palanneet opiskelemaan kahdeksatta vuottaan eli joulukuu 1998 Tylypahkassa.
Vapaa sana: Ensimmäinen joulukalenterini ikinä ja tokihan piti kirjoittaa H/D:tä ♥ Luvut ovat ficlet-mittaisia ja noudattavat vuoden 1998 kalenteria. Tervetuloa mukaan odottamaan joulua :D
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #3 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=53109.0) -haasteeseen sekä FFF1000 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47974.0)-haasteeseen sanalla 122. Hevoskotka.
Pienin askelin kohden joulua
Tiistai 1.12.1998
”Mikä ero olikaan tavallisella mistelillä ja kieromistelillä?” Ron kysyi varsin turhautuneen kuuloisena.
Harry kohautti olkiaan tietäen, että Hermione kyllä hoitaisi vastaamisen. He olivat lukeneet huomiseen yrttitiedon kokeeseen koko illan, aivan kuten kaikki muutkin kahdeksasluokkalaiset. Joten kun Hermione aloitti seikkaperäisen selvityksensä, Harry sulki korvansa ja antoi katseensa kiertää kahdeksasluokkalaisten oleskeluhuonetta.
Oli ollut outoa palata syksyllä Tylypahkaan, eikä pelkästään siksi että sodan jäljet näkyivät edelleen siellä täällä linnassa. Vaan myös siksi, ettei tuttu makuusali Rohkelikkotornissa ollutkaan enää käytössä. Koska sota oli sotkenut edellisen vuoden opetuksen lähes kokonaan, kaikille halukkaille oli annettu mahdollisuus palata kouluun. Tosin se oli vaatinut hieman järjestelyitä ja niinpä kaikki kahdeksannen vuoden oppilaat oli sijoitettu samoihin tiloihin.
Alun kankeuden jälkeen Harry oli huomannut, että järjestelyllä oli puolensa. Kahdeksasluokkalaisten oleskelutilat olivat rauhalliset ja kaikki kunnioittivat toisten yksityisyyttä. Erityisesti Harry arvosti tätä rauhaa, koska hän sai edelleen katseita käytävillä. Nyt huomio onneksi jakautui muidenkin sodassa aktiivisesti mukana olleiden kesken, myös niiden jotka olivat olleet vastakkaisella puolella.
Ajatus sai Harry kääntymään ja katsomaan sinne, missä istuivat ne harvat luihuiset jotka olivat palanneet Tylypahkaan. Heitä ei ollut montaa ja Harry oli ehkä eniten yllättynyt siitä, että Malfoy oli heidän joukossaan. Vaalean nuorukaisen otsa oli kurtussa kun tämä tutki oppikirjansa sivua.
”Harry, antaisit olla”, Hermionen ääni keskeytti Harryn mietteet ja hän kääntyi ystäviensä puoleen yrittäen näyttää viattomalta.
”Ei Malfoylla ole mitään mielessä, tästähän on jo puhuttu”, Ron sanoi.
”Tiedän”, Harry huokaisi ja painoi katseensa kirjaansa.
Hetken päästä hän kuitenkin vilkaisi uudestaan luihuisten suuntaan jääden katselemaan heitä, ja erityisesti yhtä heistä.