Ketjun nimi: Tarinoita Arendelin kuningaskunnasta
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Frozen
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Elsa, Anna, Kristoff, Sven, Olaf +muita
Disclamer: En omista Frozenista tunnistettavia hahmoja tai paikkoja, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
A/N: Päätin luoda tälläsen ketjun Frozen aiheisille ficleteilleni. Nää tarinat ei ole mitenkään erityisesti toisiinsa liittyviä, ellei sitten erikseen lue että ”osa 1”, yms. Jotkut saattaa kuitenkin jotain pohjaa antaa joillekin ficleteille, mutta aikaisempiakin lukematta tajuaa mistä on kyse.
Tarinoita Arendelin kuningaskunnasta
Yksin: osa 1
337 sanaa
Ficlet300: Illallinen
Elsa paiskasi huoneensa oven kiinni. Illallinen ei ollut mennyt kovin hyvin. Yleensä hän söi aina yksin omassa huoneessaan, mutta tänään Arendeliin oli tullut tärkeitä vieraita, joten hänen oli pitänyt istua illallispöydässä. Paksu silmälasipäinen herra oli esittänyt tungettelevia kysymyksiä läpi illallisen. Anna oli vastannut kysymyksiin mielellään, hymyssä suin, mutta Elsa oli hermostunut. Hän oli tuntenut huoneen ilman kylmentyvän, jolloin hän oli juossut suoraan huoneeseensa. Hänen jälkeensä oli varmasti jäänyt jäävana lattiaan.
Elsa käveli ympäri huonettaan. Hän kuuli lattian jäätymisestä aiheutuvan pienen rapinan. Jää valloitti silmänräpäyksessä lattian lisäksi seinät, katon ja kaikki huoneen huonekalut. Elsa käveli keskelle huonetta, yrittäen vetää jään takaisin itseensä. Mutta ei se onnistuisi, niin kuin ei ikinä. Hän yritti päästä takaisin käytävään, etsiäkseen isänsä, mutta huoneen ovi oli tiukasti jäässä. Elsa alkoi hätääntyä. Hän pystyisi todennäköisesti räjäyttämään oven auki, mutta se olisi jo seitsemäs kerta tässä kuussa. Mitä isä oli käskenyt tekemään näissä tilanteissa? Mieti Elsa mieti! Elsa hoki itselleen. Täytyy pysyä rauhallisena. Täytyy piilottaa voimat. Elsa yritti vielä tempoa ovennuppia auki, mutta onnistui vain saamaan aikaan suuremman jääkerroksen. Tuhraantuneena ja peloissaan, Elsa liukui istumaan ovea vasten.
Se mitä hän oli tehnyt Annalle… Se palautui hänen mieleensä tuon tuostakin. Olihan se ollut vahinko, mutta Anna olisi voinut kuolla! Oli vaikea kuvitella, että vain kuukausi sitten Elsa oli leikkinyt Annan kanssa jatkuvasti ja hän oli istunut yhteisessä ruokapöydässä joka aterialla. Nyt hänet oli eristetty kaikesta ja kaikista. Ei isä varsinaisesti ollut kieltänyt Elsaa astumasta ulos huoneestaan, mutta oli selvää, etteivät hänen vanhempansa luottaneet hänen kykenevän hallitsemaan voimansa. Ei hän luottanut itsekään itseensä. Niinpä Elsa pysytteli huoneessaan, suurimman osan ajastaan hän katseli ulos kolmionmuotoisesta ikkunastaan. Hänestä oli mukava katsella vilkasta toria, jonka hän saattoi nähdä huoneestaan. Hän tiesi mihin aikaan vihanneskauppias saapui, mitä eri kaloja kalakauppias laittoi mihinkin kohtaa myyntipöytäänsä, milloin puuseppä toi uusia huonekaluja myytäväksi, milloin muut lapset juoksivat torin läpi kouluun... Nyt ikkuna oli niin jäässä, ettei Elsa voinut nähdä ulos. Mutta hän tiesi, että tori menisi nyt kiinni. Kauppiaat kasaisivat tavaroitaan ja palasivat kotiin perheidensä luokse. Ja Elsa istuisi täällä. Yksin huoneessaan. Kuten aina.