Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Selection - 03.01.2013 21:30:25

Otsikko: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-11 |7 /? 5.7.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 03.01.2013 21:30:25
Kirjoittaja: Minä, Vuorna Phione
Beta: neiti Syksy
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Drama, romance
Fandom: Twilight
Paritus: Esme/Carlisle, Esme/Charles
Vastuuvapaus: En omista henkilöitä lukuunottamatta Charles Evensonin vanhempia jotka olen keksinyt itse. En saa rahaa tästä.

A/N: Tulee osallistumaan haasteisiin Multifandom II ja Yksilön elämänkaari. Multifandomhaasteeseen fandomilla Twilight ja Yksilön elämänkaareen Esme Cullen/Evenson/Plattilla. Prologi menee Yksilön elämänkaareen aiheella syntymä.

HUOM: Tämä elää tästä lähtien ficletsarjan elämää, sillä muuten luvuista tulisi sopimattoman lyhyitä tai julkaisutahdista luvattoman hidas.


Prologi



William Evenson, tavallistakin tavallisempi maanviljelijä Ohion Columbuksesta, vilkuili sen aamuista sanomalehteä ohimennen. Miehen ajatukset olivat täysin lähestyvässä sadonkorjuussa. Eipä sillä että heidän kotikaupungissaan olisi mitään tapahtunut. Mies ihmetteli missä hänen vaimonsa Marie viipyi, kun kahvia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Marie kun osasi laittaa niin jumalaista kahvia ettei William edes ryhtynyt yrittämään itse. Todennäköisin vastaus vaimon puuttumiseen oli se, että joku kaupungin naisista synnytti, sillä Marie toimi kätilönä.

Ovi kävi, ja Marie astui sisään.

"No, kukas se tällä kertaa sai lapsen?" William kysyi ilkikurisesti. Marie ei hymyillyt, vaan näytti tavallista synkemmältä.

"Plattin perhe sai kaksostytöt, joista toinen kuoli. Jouduimme nimeämään lapset heti niiden synnyttyä, sillä molemmat olivat ja ovat heikossa kunnossa. Vanhempi, se joka kuoli, sai nimekseen Iris Alda Platt, ja nuorempi taasen Esme Anne Platt. Hekin joutuvat nyt teettämään hautakiven pienokaiselleen." Marie päätti lauseensa surumieliseen sävyyn. Heidän vanhempi lapsensa oli kuollut muutamaa viikkoa aikaisemmin. William nousi pöydästä ja kietoi karkeat kätensä vaimonsa ympärille.

"Toivatko Plattit mieleesi meidän lapsemme? Älä huoli, Marie. Meillä on sentään vielä Charles."

"Niin. Plattit pyysivät minua sen eloon jääneen kummitädiksi, Ajattelin suostua." Marie jatkoi vaihtaen puheenaihetta.

"Mikäpä siinä. Ehkä siitä lapsesta kasvaa jonain päivänä sopiva vaimoehdokas meidän Charleksellemme."
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät | K-11 | Prologi 3.1.13| Esme/Carlisle
Kirjoitti: tipe - 04.01.2013 18:47:03
Hei! :)

Alku vaikuttaa hyvältä, en ole oikeastaan ennen lukenut paljoakaan Esme-ficcejä.

Jään innolla odottamaan jatkoa! :)

hiphei!!!
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät | K-11 | Prologi 3.1.13| Esme/Carlisle
Kirjoitti: LittleLove - 04.01.2013 23:41:33
Oi ihanaa! Esmestä ei hirveesti ficcejä kirjotella joten oli kyllä ihana huomata että tälläsen ficin oot alottanu! Tykkäsin siitä ajatuksesta et Esmellä ois ollu kaksonen  :) Joten minusta sait ainakin vannoutuneen lukijan ;) Jatkoa odotellessa!
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-11 | Prologi 3.1.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: dramaqueen - 07.01.2013 17:38:15
Hmm, todella mielenkiintoinen aihevalinta täytyy sanoa, Esmestä kun tosiaan harvemmin niitä tuotoksia näkee. Odotan jännityksellä, miten tulet kehittämään henkilöhahmoja ikärajan sallivuuden rajoissa - varsinkin, Charlesia, tällä kun on ne omat, synkeät taipumuksensa... Mutta joo, en osaa vielä kauheasti tähän hätään sanoa mitään, mutta ehkä sitten kun tämä tästä vähän enemmän pääsee etenemään.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | Prologi 3.1.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 07.02.2013 21:36:44
hiphei!!! - Kiva että sinusta alku vaikuttaa hyvältä! Kiitos kommentista.

LittleLove - Totta, Esmestä ei liiemmin ficcejä löydy. Kiitos paljon kommentoinnista.

dramaqueen - Kiitos kun pistit minut ajattelemaan tarkemmin noita ikärajoja, se nousikin yhden pykälän K-13-tasolle. Kiitos kommentista.

A/N: No, ensimmäinen lyhyt osa tulossa. Osa on lyhyt, mutta seuraavassa jo tapahtuukin enemmän.



20. heinäkuuta 1901

Aamu sarasti jälleen kerran Ohion Columbuksessa. Kello ei ollut paljon, ehkä hädin tuskin seitsemän aamulla, mutta eräällä maatilalla kaupungin ulkopuolella oli jo täysi tohina päällä. Kahden ihmisen siluetit näkyivät ikkunasta. Siluetit kuuluivat talon omistajalle ja hänen vaimolleen,  Matthew ja Alda Plattille.

"Matthew, puhu hiljempaa tai Esme herää." Alda sihahti aviomiehelleen, joka oli erehtynyt puhumaan hiukkasen liian kovalla äänellä.

"Eiköhän hänenkin olisi aika herätä, kultaseni." Matthew naurahti vaimonsa suojelunhaluisuudelle. Toki se oli myös ymmärrettävää, olihan Esme heidän ainoa lapsensa, ja niillä näkymin näyttäisi myös ainoaksi jäävän. Esmellä oli alunperin myös kaksoissisko, joka oli kuitenkin kuollut heti synnyttyään. Sen kokemuksen pelästyttäminä Matthew ja Alda olivat päättäneet Esmen riittävän heillä kahdelle oikein hyvin.

"Pyhä Isä sentään, Matthew! Tyttö on vasta kuuden, ja sinä yrität opettaa häntä jo nyt aamuvirkeäksi. Minä en anna sinun tehdä hänestä mitään poikatyttöä, kuulitko!" Alda saarnasi miehelleen. Hän ei antaisi Matthewin tehdä Esmestä poikamaista. Pitihän tytön päästä joskus naimisiinkin.

"Ei häntä tarvitse miksikään opettaa, Alda hyvä. Tuossahan tyttö jo on", Matthew huomautti ja osoitti ovensuussa seisovaa tytärtään. Alda huokaisi teatraalisesti ja koppasi Esmen syliinsä.

"Huomenta, Esme. Sinäpä olet aikaisin hereillä", Alda kommentoi tyttärelleen ja tytön unisille kasvoille.

"No, oikeastaan minä heräsin jo aika pitkän aikaa sitten, kun näin painajaista." Esme totesi kasvot mutrulla.

"Voi ei. Minkälaista painajaista?" Alda uteli. Esmen kasvot vääntyivät miettivään ilmeeseen.

"No, siinä taisi ainakin olla joku poika, joka kysyi minua naimisiin. Se oli ihan hirveä uni, äiti!" Alda naurahti hyväntahtoisesti tyttärensä painajaisille.

"Lupaa kuitenkin äidille yksi juttu, kulta pieni. Lupaathan että menet joskus naimisiin, joohan ?" Moraalisesti Aldan kysymys oli väärin, sillä kukapa kuusivuotias tajuaisi mitä lupaus oikeasti tarkoittaisi.

"Lupaan, äiti." Esme lupasi kuusivuotiaan suurella elämänkokemuksella. Alda pörrötti vastaukseksi tyttärensä kinuskinvärisiä kiharoita ja laski lapsen maahan. Kyllä Alda tiesi, että siihen kysymykseen ei voinut vedota enää vähän päälle kymmenen vuoden kuluttua, kun Esme olisi tarpeeksi vanha menemään naimisiin.

Alda kuitenkin uskoi Esmestä kasvavan hienostunut nuori nainen - aivan kuin äidistäänkin.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Milgia - 07.02.2013 22:32:21
Oih, joku vihdoinkin kirjoittaa jotain pidempää Esmestä ja Carlislesta sillä lailla, että he ovat pääosassa! AIvan loistavaa, he kun ovat lempihahmoni tästä fandomista!

Oi, tämä alkoi lupaavasti, odotan jatkoa mielenkiinnolla. Tämä nyt oli tälläinen viesti jotta muistan seurata tätä tekstiä ^^

M
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | Prologi 3.1.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: dramaqueen - 08.02.2013 23:23:00
"No, siinä taisi ainakin olla joku poika, joka kysyi minua naimisiin. Se oli ihan hirveä uni, äiti!" Alda naurahti hyväntahtoisesti tyttärensä painajaisille.

"Lupaa kuitenkin äidille yksi juttu, kulta pieni. Lupaathan että menet joskus naimisiin, joohan ?" Moraalisesti Aldan kysymys oli väärin, sillä kukapa kuusivuotias tajuaisi mitä lupaus oikeasti tarkoittaisi.

"Lupaan, äiti." Esme lupasi kuusivuotiaan suurella elämänkokemuksella. Alda pörrötti vastaukseksi tyttärensä kinuskinvärisiä kiharoita ja laski lapsen maahan.

 Aww. :-* Jotain niin suloista, että. Koko osa loi todella ihanan lämminhenkisen tunnelman ja sai virnuilemaan hyvin idioottimaisesti.  Kiitos siitä! Piristi kummasti mun päivää. Jatkoa kiitos?
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 08.02.2013 23:24:24
dramaqueen, jatkoa tulee heti kun vain saan sen yhden kohdan kirjoitettua loppuun. Kiitos kommentista.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: tipe - 09.02.2013 14:20:27
jee, jatkoa!

oli taas tällasta ihanaa pientä, Pikku-Esme on söötti ;) :-*

Lainaus
"No, siinä taisi ainakin olla joku poika, joka kysyi minua naimisiin. Se oli ihan hirveä uni, äiti!"
Voi, kun söpöä ♥ No oishan se aika hirveetä, jos joutuis meneen naimisiin ;)

Eipä taida tulla nyt mitään parempaa, mutta kiitoksia tästä ja jatkoa odotellan ;)

♥hh
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 09.02.2013 18:48:39
Olen todella harvoin nähnyt ficcejä Esmestä ja Carlislesta yhtään missään tai kuullut kenenkään koskaan puhuvankaan niistä, joten mikä iloinen yllätys tämä olikaan! Olen lukenut prologin jo kahdesti ja luin eilen tämän ensimmäisen osan ja pidän tästä todella. Jatka ihmeessä, Cleru ilmoittautuu vakiolukijaksi, koska Carlisle on ehdoton suosikkini Twilightissa.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 09.02.2013 19:02:04
hiphei!!!, miellän itse aina Esmen sellaiseksi, joka oikeasti osaa väittää vastaan eikä vaan myönnellä perässä. Vielä sitä ei nähty, mutta tullaan taatusti näkemään. Ja joo, pikku-Esme on todella ihana.

Clearwater, olen itsekin sitä mieltä, että Esme/Carlisle-parituksella tehdään ihan liian vähän tekstejä, joten mikä olisikaan parempi tapa korjata asia kuin tehdä itse sellainen? Totta kai jatkan, kiitos kommentista. Itse pidän enemmän Esmestä, mutta on Carlislekin <3
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 1/? 7.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 09.02.2013 21:21:01
A/N: Kommenttien voima ei ihan oikeesti oo yliarvostettuja. Kiitos kaikille kommentoijille, tässä osa 2. Tämä fic ei jatku mitenkään suorina osina, vaan tämä osa kertoo Esmestä kuudentoista ikäisenä. Tästä tulee oletettavasti noin kahdeksanosainen, mutta en lupaa vielä mitään. Huomatkaa se, että tämä toinen osa on noin tuplasti ficletin kokoinen, joten olkoon se nimitykseltään tuplaficlet.

Niin, ja Milgia, kiitän kommentista sinuakin!




Loppukesä vuonna 1911

"Esme, kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa että hienot naiset eivät kiipeile puissa", Alda napisi huomatessaan kuusitoistavuotiaan tyttärensä puunoksalla - jälleen kerran.
"Hyvin monta kertaa", Esme mutisi nenäkkäästi, onnekseen kuitenkin niin hiljaa, ettei tytön äiti sitä kuullut. Alda puisteli päätään kädet lanteilla näyttäen tunnollisen äidin perikuvalta. Esme huokaisi hyvin kuuluvasti ja lähti laskeutumaan alas puusta. Päästyään noin kaksi oksaa alemmas, hän laski vahingossa jalkansa sivuun seuraavasta oksasta, ja putosi alas.

"Oletko kunnossa?" Aldan hätääntynyt ääni tunkeutui Esmen tajuntaan vasta muutamaa minuuttia myöhemmin. Hän oli pudotessaan taittanut jalkansa ja lyönyt kaiken kukkuraksi päänsä. Hänen olonsa oli hieman hutera ja jalkaan sattui hyvin paljon.

"Matthew! Tytön jalka on murtunut", Alda huudahti jonnekin talon suuntaan. Esme pyöräytti silmiään ja katui tekoaan heti, sillä se sattui arkaan päähän. Tietenkin juuri hän oli onnistunut murtamaan jalkansa ja joutumaan erittäin typerän tohtori Mariewoodin hoiviin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta sukupuolestaan huolimatta mies oli tunnettu juorukello, ja alta aikayksikön ympäri Columbusta leviäisi tieto Esme Plattista, tytöstä joka kiipeili puissa ja oli siis huonoa vaimoainesta. Ei se Esmeä itseään haitannut, mutta Aldan suurin toive oli saada tyttärensä naitettua. Monta kertaa Esme oli toivonut, että hänellä olisi sisko, joka olisi voinut olla se perheen prinsessa. Kun hän oli tyhmyyksissään maininnut asiasta äidilleen, äidin ilme oli muuttunut radikaalisti, ja hän oli kieltänyt Esmeä mainitsemasta sisaruksista enää koskaan. Esme oli tietenkin totellut, mutta oli luonnollisesti ihmetellyt asiaa.

"Katsopa tyttöä. Hänhän käyttäytyy kuin paraskin poika", Matthew naureskeli tultuaan ulos. Esme ja Alda mulkaisivat kummatkin miestä samaan aikaan. Matthewin virne tasaantui nopeasti tilanteeseen sopivalle tasolle. "Hyvä on, minä kutsun lääkärin."

Muutamaa minuuttia myöhemmin Matthew tuli synkän ilmeen kera takaisin puun luo.

"Mariewoodia ei ole nähty sitten toissapäivän, minne lienee lähtenyt. Lähettivät kuitenkin jonkun toisen lääkärin." Esmen oli pakko kääntää päänsä toisaalle, sillä hän oli alkanut väkisinkin hymyillä. Hän selviäisi jalan murtumasta ilman tulevaisuuden pilaantumista.

"Mutta kenet?" Alda kysyi huolestuneena.

"Joku Cullen se taisi olla. En minä tiedä. Vakuuttivat kuitenkin, että osaa asiansa", Matthew puuskahti. Esme pyöräytti uudelleen silmiään, ja katui myös tälläkin kertaa. Se oli juuri hänen isälleen tyypillistä epäluuloa vieraita kohtaan, vaikka luultavasti miltei kuka tahansa lääkäri olisi parempi kuin Mariewood.

"Tuleeko hän tänne?" Alda jatkoi kyselyä. Matthew nyökkäsi.

"Tulee. Meidän pitää viedä Esme sisälle", hän jatkoi ja nosti tyttärensä varoen maasta käsivarsilleen. Vaikka Esmellä oli ikää jo kuusitoista vuotta, hän oli edelleen siro ja hoikka olemukseltaan, aivan toista maata kuin äitinsä joka oli pitkä ja rehevä nainen.

Sisällä Esme laskettiin oleskeluhuoneen sohvalle makuuasentoon, mutta hän kiemurteli istuvaan asentoon, että näkisi jotain muuta kuin huoneen rumanvalkoisen katon. Typerä katto ja typerä puu, josta piti katketa oksa. Ehkä syy oli siinä, että puu oli vanha, istutettu joskus Matthewin isoisän isän aikoihin, ja se oli varmasti jo hiukkasen laho. Esme kuuli isänsä uhoavan keittiössä sitä, että hän kaataisi kyseisen puun, vähät siitä vaikka se olikin ollut siellä kauan ja oli osa Plattien maatilan perinnettä.

Ovi kävi, mutta se ei Esmeä liikuttanut. Hän tiesi kyllä sen, että lääkäri oli tullut, mutta miksi se häntä olisi kiinnostanut. Lääkärit kun tuppasivat yleensä olemaan kuin samasta muotista. Ylipainoisia, päälaelta kaljuuntuvia ja suunnilleen yhtä kiinnostavia kuin kuollut kala. Ei sillä, etteivätkö kuolleet kalat olisivat olleet kiinnostavia. Esme muisti hyvin sen yhden kerran kun hän oli löytänyt nimenomaan kuolleen kalan, hän oli tutkinut sitä hyvin kiinnostuneena. Mutta ei kuolleista kaloista kyllä paljon iloa ollutkaan. Esme epäili joutuvansa tylsistymään seuraavien tuntien aikana kun lääkäri yrittäisi tehdä jotain hänen jalalleen.

Kaksi minuuttia myöhemmin Esme joutui myöntämään itselleen, että oli väärässä epäilyineen. Kyseinen lääkäri, nimeltään Carlisle Cullen, ei ollut lähelläkään sitä lääkärin perusolemusta mihin Esme oli elämänsä aikana tottunut. Cullen oli arviolta kolmenkymmenen ja ehdottomasti komein mies kenet Esme oli ikinä nähnyt.
"Minä putosin puusta." Esme vastasi lääkärin hetkeä aikaisemmin esittämään kysymykseen, siihen perinteiseen, eli miksi hänen jalkansa oli murtunut. Carlisle virnisti lämpimästi, vaikka kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt torua Esmeä. Tai niin ainakin tohtori Mariewood olisi tehnyt.

"Kerronpa sinulle salaisuuden. Minäkin olen kiipeillyt puissa." Tohtori Cullen naurahti ja kaivoi jostain salkkunsa uumenista jotain, mitä Esme ei nähnyt.

"Te olettekin mies. Minä olen nainen, joten minun on käyttäydyttävä kunnolla, että pääsen vielä joskus naimisiin. Tai niin minun äitini ainakin sanoo." Esme puhui nopeasti, koska hän oli hieman hermostunut. Kukapa ei olisi vastaavassa tilanteessa.

"Älä turhaan teitittele, minä olen Carlisle. Taidat puhua asiaa. Äitisi kuulostaa hyvin voimakastahtoiselta naiselta." Carlisle hymähti ja aloitti lastoittamaan Esmen jalkaa. Esme tuijotti Carlislea hieman hämmentyneenä. Ei ihan joka päivä nähnyt lääkäreitä tai ylipäänsä ketään vanhempaa ihmistä, jota olisi saanut sinutella suunnilleen neljän minuutin tuntemisen jälkeen.
"Hän todella on hyvin voimakastahtoinen, vaikka tietenkin tekee kaiken vain minun parhaakseni. Minä olen Esme, hauska tutustua." Pienen harkinnan jälkeen Esme jatkoi keskustelua. Pitihän tilaisuudesta ottaa kaikki irti.

"Kaunis nimi sinulla. Sinun jalkasi ei ole kovin pahasti murtunut, joten laitan siihen vain lastan. Sinun pitää vain luvata, että et kiipeile puissa ennen kun jalkasi on kokonaan parantunut." Carlisle sanoi, ja sujautti tarvikkeensa takaisin salkkuunsa.

"Missä tohtori Mariewood on? Sinä olet ilmeisesti hänen tilallaan, etkö olekin?" Esme huomautti vetäessään itsensä ylemmäs sohvalla.

"Tohtori Mariewood on lähtenyt muutamiksi viikoiksi pois. Minä sijaistan häntä sen aikaa." Carlisle vastasi ja nousi ylös tuoliltaan. "Muista olla rasittamatta jalkaasi ainakaan kovin paljoa. Lastan saa ottaa pois noin kuukauden päästä, ja uskoisin, että tohtori Mariewood on siihen mennessä palannut takaisin. Joten näkemiin, Esme."

"Näkemiin." Esme päätti keskustelun.

***
Kun Esmen jalasta sai ottaa lastan pois, tohtori Mariewood oli palannut hermolomaltaan, aivan kuten Carlisle Cullen oli ennustanut. Esme ei tietenkään näkisi Carlislea enää koskaan, mutta silti sen lyhyen hetken aikana mies oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 2/? 9.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: tipe - 10.02.2013 15:20:57
Oujee,eka kommentoija!!!!! ;)

Ihana, pitkä osa! ♥
Voi, Esme on ihana, kun kiipeilee puissa ilman äitin lupaa  :D

Aaaaws, Esme♥Carlisle. Oon aina rakastanu Carlislea, kun se taistelee vampyyrinhalujaan vastaan että vois parantaa ihmisiä. Se on vaan jotenkin niin ihailtavaa. ;)

Lainaus
Ylipainoisia, päälaelta kaljuuntuvia ja suunnilleen yhtä kiinnostavia kuin kuollut kala. Ei sillä, etteivätkö kuolleet kalat olisivat olleet kiinnostavia. Esme muisti hyvin sen yhden kerran kun hän oli löytänyt nimenomaan kuolleen kalan, hän oli tutkinut sitä hyvin kiinnostuneena. Mutta ei kuolleista kaloista kyllä paljon iloa ollutkaan. Esme epäili joutuvansa tylsistymään seuraavien tuntien aikana kun lääkäri yrittäisi tehdä jotain hänen jalalleen.
Voi, mitkä ihanat mietteet ♥ Tosi sopivaa hienolle naiselle, kuolleitten kalojen tutkiskelu nimittäin.  ;D

Aivan ihana osa, kiitoksia. Oon jo ihan täpinöissäni  ootellen seuraavaa.
Kiitos!

♥:hh
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 2/? 9.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 11.02.2013 19:12:53
Tämä alkoi kyllä hymyilyttää aivan valtavasti! Kuusitoistavuotias, hiukan kapinahenkinen Esme, joka kiipeilee puissa - aih, söpöä! Mahtavaa!
Ja mitä tulee tähän Carlisleen, niin voih: ajatuskin nostatti hymyn huulille ja oli itse pakko virnistää, kun tekstissä luki, että hän virnisti :D En tiedä, miksi.
Komppaan hiphei!!!'tä tässä, että Carlisle on todella ihailtava persoona ja tässä myös. Rakastuin täysin <33
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 2/? 9.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Milgia - 21.02.2013 12:20:43
Ah ihana Carlisle, kuolisin ihastuksesta jos Carlisle sijaistaisi mun omalääkäriä :D Niin joo, jotain kommenttiakin, hmmm... hauska ensitapaaminen täytyy myöntää, etenkin kun Esme on noin jukuripäinen nuori nainen.

Jatkoa!

M
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 2/? 9.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Eliza - 22.03.2013 16:48:01
Ihanaa että joku kirjoittaa suomeksi Esme/Carlislea ja vielä näin hyvin! Odotan innolla josko tähän tulisi jatkoa....
Mutta eikös Carlisle ole ruumiiltaan jotain päälle 20? Joka tapauksessa molemmat henkilöt ovat erittäin "todellisia" ja on kiva että olet panostanut myös sivuhenkilöihin jotka aivan liian usein tuppaavat olemaan persoonattomia ja tylsiä. Teksti on helposti luettavaa, jatka samaan malliin. ;)
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 2/? 9.2.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 22.03.2013 17:53:19
hiphei!!!, kiitos paljon kommentista.
Clearwater, nuori Esme joka kiipeilee puissa on todella jotain mikä hymyilyttää valtavasti. Kiitän kommentista oikein kovasti.
Milgia, eipä se paljon haittaa jos kommentit on tasan pelkkää kuolaamista Carlislen perään. Kommentit on silti kivoja!
Eliza, erityisesti kiitän sua, sillä sun kommenttisi sai mut jatkamaan ja saamaan kolmannen osan valmiiksi. Carlisle on ruumiilliselta iältään 24, mutta pitää muistaa, että hän on oikeasti tallannut maanpintaa jo sellaiset kolmisensataa vuotta. Se saisi kenet tahansa vaikuttamaan vanhemmalta. Kiva että pidät!

A/N: Joo painun sinne häpeänurkkaan ihan kohta. Puoltoista kuukautta on liian pitkä aika odoteltavaksi. Anteeksi.



"Minä en mene naimisiin", Esme sanoi, tai olisi ainakin halunnut sanoa niin. Ei hänellä tosielämässä ollut rohkeutta sanoa niin. Hän vain myönteli äitiään kiltisti kun Alda toi uusia aviomiesehdokkaita heidän kotiinsa. Onneksi Esmen isä sentään tiesi, mitä tytär oli oikeasti mieltä avioliitosta. Hän puolusteli tytärtään Aldalta löytämällä yhä uusia vikoja miehistä. Esme tiesi, ettei isä jatkaisi sitä loputtomiin.  Joskus tulisi se hetki, kun isä ei enää löytäisi vikoja miehistä eikä hän itse pystyisi puolustautumaan.

Oli jälleen kerran aurinkoinen päivä, mutta Esmen mieliala oli lähinnä lumimyrskyn tasolla. Uusi sulhasehdokas tulisi tänään taas käymään. Unohtamatta myöskään sitä, että jos hän ei suostuisi, monta mieltä pahoittuisi. Hänen kummitätinsä Marie tulisi käymään poikansa Charlesin kanssa. Esme tiesi, että hänen ja Charlesin avioliittoa oli suunniteltu jo pidemmän aikaa, heti siitä lähtien kun hän oli pyytänyt vanhemmiltaan lupaa lähteä länteen opettamaan. Jopa siinä asiassa isä oli pistänyt vastaan. Sen keskustelun jälkeen Esmen äiti Alda oli tehnyt suunnitelman, jonka tarkoituksena oli saattaa tytär naimisiin. Suunnitelma oli vedenkestävä. Esmen kummitädin Marien poika Charles, kolmenkymmenen ikäinen sotilas, naitettaisiin Esmelle. Esme ei tietenkään voisi kieltäytyä, olihan Marie hänelle tärkeä, ja kummitäti loukkaantuisi varmasti, jos hän ei suostuisi. Joten siinä hän istui, olohuoneen sohvalla odottamassa kuin kunnon kummityttö ja vaimokandidaatti ainakin.

Esme istui selkä suorana katse kohti ikkunaa. Ikkuna oli putipuhdas, kuten aina. Alda oli pakkomielteinen siivousasioissa, etenkin jos vieraita oli tiedossa. Ja tämä päivä mitä todennäköisimmin muuttaisi Esmen elämän lopullisesti.

"Oletko sinä nyt säädyllisen näköinen", marmatti Alda hyöriessään ympäri huonetta hysteerisin liikkein. Esme huokaisi syvään ja katsoi äitiään silmiin.

"Kyllä, äiti. Minä olen erittäin säädyllisen näköinen", hän vastasi.

"Ymmärräthän sinä Esme rakas, että sinun on suostuttava. Marie suuttuu kovasti jos hylkäät Charlesin kosinnan." Alda huolehti vakavan näköisenä. Esme tiesi asian itsekin. Hänen oli suostuttava, tai perheen maine olisi mennyttä. Kovinkaan moni naimaikäinen mies Columbuksesta ei naisi Esmeä, jonka tiedettiin olevan rasavilli luonteeltaan. Charles oli kuin lottovoitto hänen kaltaiselleen ihmiselle, joka ei luultavasti muita saisi. Olihan Charles sentään mies, eikä Esmen tarvitsisi tuottaa äidilleen sitä häpeää että jäisi naimattomaksi. Aldan suurin toive kautta aikain oli saada ainoa tyttärensä kunniallisesti naimisiin.

"Älä turhaan huolehdi, kyllä minä suostun." Esme pakotti hymyn kasvoilleen ja yritti olla onnellinen, mutta jostain kumman syystä hänestä tuntui hyvin lohduttomalta. Kuin hän olisi tehnyt juuri päätöksen, joka pilaisi hänen elämänsä. Esme työnsi ne tunteet syrjään, kun huoneen ovelta kuului varovainen koputus.

"Sisään!" Alda huudahti äänellä joka oli täysin rauhallinen. Kuitenkin kun Esme katsoi äitiään, hän näki Aldan silmissä puhdasta hermostuneisuutta. Ovi avautui ja ensimmäisenä sisään astui luonnollisesti Esmen isä Matthew, joka loi tyttäreensä kannustavan katseen. Seuraavana sisään saapui sulhasehdokas Charles. Mies oli komea, ei samalla tavalla kuin esimerkiksi tohtori Cullen oli ollut, vaan Charlesissa oli erilaista komeutta. Sitä oli vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi selittää, mutta mies ei näyttänyt mitenkään luotaantyöntävältä. Kuitenkaan mies ei tehnyt Esmeen minkäänlaista vaikutusta. Charles Evenson oli vain mies miesten joukossa, kuin kuka tahansa muukin.  Charles oli myös mies jonka kanssa hän viettäisi loppuelämänsä.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 3/? 22.3.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 22.03.2013 18:04:31
Puolitoista kuukautta on ansaittava odotusaika, kun tietää, millaista odottaa : D Esme on todella suloinen tässäkin, jälleen. Jotenkin alkaa Esmen puolesta kammottaa ajatuskin pakotetusta avioliitosta. Eih, hei, kukaan ei voi olla samalla tavalla komea kuin tohtori Cullen :D
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 3/? 22.3.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: LittleLove - 23.03.2013 18:46:35
Hei, ihanaa! Odotus palkittiin kyllä taas :) Miten ossaatkin kirjottaa noin hyvin? Uskon kyllä Esmeä tuossa, että Carlislelle ei kukaan vedä vertoja :) Muutenki tää oli tosi kiva ja sait ton Esmen persoonan kivasti esille. No niin, mää en nyt keksi mitään rakentavaa joten pitäs varmaan lopettaa. Jatkoa odotellessa!  :D
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 3/? 22.3.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Eliza - 24.03.2013 19:33:33
Siis mitä? Tiedän kyllä että sillä on väliä mitä sinä kirjoitat mutta minulla ei pitäisi olla mitään väliä... Mutta hienoa että tähän on tullut jatkoa, toivottavasti tulee pian uudestaankin. Pidän kyllä kovasti ;)
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 3/? 22.3.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: tipe - 25.03.2013 15:49:51
Moi!!!
En tiiä miten voisin kommentoida tähän, mutta luku oli kiva, ja tykkään näistä Esmen mietiskelyistä. ;)

Tota jos lupaan kommentoida ens lukuun paremmin ni saan tän huonon kommentin anteeks ??? :D

Mutta kiitoksia tästä ja tää on niin ihana ficci ja ootan jatkoa innolla ;) <3

♥:hh
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 | 3/? 22.3.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 04.04.2013 18:07:33
Clearwater, kiitos kommentista todella paljon.
LittleLove, kiitos kommentista ja kehuista, tässähän melkein punastuu!
Eliza, totta kai lukijoilla on väliä! Kiva että pidät ja tässähän sitä jatkoa on. Kiitän kommentista.
hiphei!!!, kommentti on aina kommentti, ei laadulla sen väliä. Kiva että sinäkin tykkäät ja sinuakin kiitän kommentista.

A/N: En olisi koskaan odottanut että tästä tulee näinkin kommentoitu ficletsarja. Suosio yllättää vieläkin. Tässä olisi ficlet sitten Esmen ja Charlesin häistä. Lukekaa ja kommentoikaa.



Esme katsoi vaivaantuneena ympärilleen. Hän ei juurikaan viihtynyt muiden ihmisten katseiden alla, joten tämä tilaisuus ei todellakaan kuulunut hänen suosikkeihinsa. Kaikki Esmen tuntemat ihmiset istuvat kirkon vasemmalla puolella, ja Charlesin kutsuvieraat oikealla. Esme ja Charles seisoivat vastakkain alttarilla. Tulevan avioparin pituusero oli melko huomattava. Charles Evenson oli ainakin viisitoista senttiä pidempi kuin tuleva vaimonsa.

"Tahdotko sinä, Charles Albert Evenson, ottaa Esme Anne Plattin aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle rakkautta ja uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisissä?" Punakka ja lihava pappi kysyi Charlesilta. Salaa Esme toivoi Charlesin vastaavan kieltävästi, mutta tiesi ettei niin tapahtuisi. Tämä avioliitto oli kaiken kaikkiaan sovittu molempien vanhempien mieliksi mikä ei ollut koskaan hyvä asia. Liitto joko kaatuisi mahdottomuuteensa tai onnistuisi. Jotenkin Esme halusi sen epäonnistuvan. Hän halusi olla itsenäinen, ei kenenkään hallittavissa. Charles oli juuri sen tyyppinen mies joka halusi hallita kaikkia.

"Tahdon," kuului Charlesin vastaus ja hiljaa Esme manasi mielessään. Hän halusi kerätä rohkeutensa ja vastata papin kysymykseen kieltävästi, aivan kuten oli halunnut kapinoida koko avioliittoajatustakin vastaan. Mutta hän tiesi ettei olisi tarpeeksi rohkea. Hän ei kaiken kaikkiaan voisi tuottaa sellaista häpeää vanhemmilleen ja joutua epäsuosioon. Esme kuitenkin halusi joskus naimisiin ja saada lapsia, mutta ei vielä. Hän halusi mennä länteen opettamaan, mennä olemaan vapaa. Hän ei sopinut sen ajan naiskuvaan sitten ollenkaan. Naisten piti olla hiljaa, hoitaa kotia ja synnyttää lapsia. Esme ei ollut koskaan halunnut olla hiljaa.

Pappi toisti kysymyksensä myös Esmelle, joka vastasi myöntävästi kuin ei olisi epäröinyt hetkeäkään. Hän tiesi, että sinä päivänä alkaisi hänen loppuelämänsä joka ei olisi ollenkaan samanlainen kuin sen alkuosa. Enää ei kiipeiltäisi puissa tai haaveiltu opettajanvirasta. Esme eläisi vastedes samanlaista elämää kuin äitinsä ja se ei tehnyt häntä onnelliseksi. Hän ei ollut koskaan pitänyt äitinsä elämäntyylistä, joka oli ainakin Esmen mielestä hyvin tylsä. Siihen kuului ainoastaan se mikä oli normaalia, eli kodin siistinä pitoa ja niin edelleen. Esme ei kaivannut mitään sellaista. Ainoa asia mitä hän oli koskaan kaivannut oli vapaus päättää omista asioistaan itse ja se olisi nyt ikuisiksi ajoiksi mennyttä.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |4 /? 4.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Eliza - 05.04.2013 13:26:57
Hei jee, tähän on tullut jatkoa! Sopivasti juuri kun kaikki luettava oli loppunut. Tällä jaksaa taas eteenpäin, jatka toki samaan malliin.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |4 /? 4.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 05.04.2013 18:39:09
Tämä oli jälleen erittäin kaunis. Pidän edelleen tyylistäsi kirjoittaa. Pitää on kyllä vähän turhan laimea ilmaisu - rakastan tätä ja kirjoitustyyliäsi!
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |4 /? 4.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 14.04.2013 20:30:21
Elliza, kiva että jatko tuli mielestäsi sopivaan aikaan. Kiitos kommentista!
Clearwater, ai että ihan rakastat :O Ihana kuulla. Kiitän kommentista!

A/N: Tässä taas. Uutta osaa joka sijoittuu pari kuukautta häiden jälkeen. Lukekaa ja kommentoikaa!

Uusi päivä valkeni aivan yhtä harmaana kuin edeltäjänsäkin. Esme istui raskaan ja tammisen pöydän ääressä ja tuijotti vain ikkunasta ulos. Vesipisarat ropsahtelivat talon peltikatolle. Ääni joka siitä syntyi oli aina ollut Esmen mielestä kodikas ja rakastettava, mutta nyt se tuntui tuomiopäivän kelloilta. Hän oli ollut naimisissa Charlesin kanssa vain kaksi kuukautta, mutta ne kaksi kuukautta olivat tuntuneet pikemminkin kahdelta vuodelta. Charles Evenson ei ollut kovinkaan hellävarainen ja oli myös mies joka otti mitä halusi. Myös Esmen jos sattui olemaan sillä tietyllä tuulella. Monet kerrat Esme manasi itseään. Miksei hän ei ollut lähtenyt pakoon, lähtenyt länteen opettamaan? Hänen elämänsä olisi ollut niin paljon helpompaa jos hän olisi kerrankin vain uskaltanut uhmata vanhempiensa tahtoa, olla kerrankin se itsenäinen nainen joka hän tahtoi olla. Mutta ei. Hän oli käyttäytynyt kuin tahdoton eläin ja nainut Charlesin. Sitä hän katui ehkä eniten elämässään. Ei. Sitä hän katui ehdottoman varmasti eniten elämässään.

Eniten Esmeä ärsytti se, että hän joutui raportoimaan miehelleen kaiken mitä teki. Jos hän halusi käydä ostoksilla, hän joutui kysymään Charlesilta luvan ja sai myös mieheltä rahat. Rahasumma oli niin mitätön, että Esmen oli vaikea ostaa edes kaikkea tarpeellista. Ja kun lisättiin soppaan vielä se, että Esme ei ollut millään tavalla loistava kokki tai taloudenhoitaja, Charlesin suuri kämmen osui Esmen kasvoihin melkoisen usein.

Esme ei antanut silmäkulmissaan kimaltelevien kyynelien päästä poskipäille asti. Hän pyyhkäisi silmiään ja marssi olohuoneeseen, jossa Charles istui kiillottamassa saappaitaan tai jotain vastaavaa.

"Minä menen käymään vanhemmillani." Normaalisti Esme olisi anellut lupaa Charlesilta, mutta nyt hän vain totesi asian, kysymättä sen enempää lupia.

"Ihanko totta, vaimo? Ettet vain menisi tuonne naapuriin vierailemaan?" Charles hymähti ivallisesti nostamatta katsettaan rakkaista saappaistaan. Kaiken muun lisäksi Charles myös tiesi itsekin, ettei ollut se puoliso jonka Esme halusi, mutta siitä huolimatta oli nainut tämän.

"En mene. Menen käymään vanhempieni luona", Esme toisti. Tätä hän vihasi Charlesissa ehkä eniten. Mies oli sarkastisen epäluuloinen eikä Esme pitänyt siitä ollenkaan.

"Mene sitten." Charlesin äänestä kuulsi myöntymisestä huolimatta selvä uhkaus. Jos mies saisi tietää Esmen menneenkin johonkin muualle, Esme olisi pulassa. Esme ei kuitenkaan suunnitellut mitään sellaista. Hän aikoi mennä suorinta tietä vanhempiensa luo. Riskiä hän ei missään tapauksessa ottaisi. Hän kääntyi pois olohuoneesta ja marssi ulos. Ovea hän ei kuitenkaan uskaltanut läimäyttää kiinni. Esme haukkui itseään sen takia pelkuriksi. Siihen ei kuitenkaan ollut mitään syytä. Ei kukaan olisi uskaltanut läimäyttää ovea kiinni Charlesin talossa. Ja Esme ei todellakaan halunnut joutua Charlesin erityishuomion alle. Hän lähti kulkemaan kohti vanhempiensa taloa, paikkaa jossa hän oli ollut onnellinen vain pari kuukautta sitten. Miten kaikki voikaan muuttua näin lyhyessä ajassa, Esme ajatteli, mutta tiesi samalla vastauksen. Helposti.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |5 /? 14.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 16.04.2013 16:56:42
Lukiessani voin melkein samaistua Esmen tunteisiin. Pakkoavioliitto, ja vielä Charlesin kaltaisen miehen kanssa, on oletettavasti erittäin järkyttävää. Ymmärrän Esmeä todellakin. Odotan innolla jatkoa.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |5 /? 14.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Eliza - 18.04.2013 23:05:33
Ihanasti tässä kuvasit Esmen ajatuksia, voi Esme parkaa. Myös Charles tulee läheisemmäksi henkilöksi.
Jatkoa?
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |5 /? 14.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: dramaqueen - 22.04.2013 20:30:21
Vitsi mikä tumpelo mäkin olen. Nää luvut on jotenkin menny multa ihan ohi... Nyt luin sitten uusimmat läpi.

Esme-parka! Katsoikohan Charles, että hänen käytöksensä oli täysin normaalia? Noh tuollainen "paikan näyttäminen" ei tainnut kauhean harvinaista olla ajan huomioon ottaen. Tulee mieleen, että oliko tällainen hänelle yksinkertaisesti jotain mikä "kuuluu asiaan" vai jotain muuta? Keino purkaa turhautumista kohtaloon, joka ei ollut hänelle mieleinen? Keino säilyttää hallinta jostakin ja pönkittää omaa egoa? Itse olen saanut tästä vähän sellaisen kuvan, että hänellä olisi ollut aina jonkinlainen tarve osoittaa paremmuuttaan, mutta mistä se kumpusi?

No jaa nyt meni filosofoimisen puolelle, kiitos ja anteeksi. Tarkoitus oli ilmoittaa, että kyllä mä täällä jossain kuikuilen ja tykkään edelleen kovasti :D
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |5 /? 14.4.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 20.05.2013 16:41:10
Clearwater, hienoa jos kykenet samaistumaan Esmeen, vaikkakin hänen tilanteensa on melko inhottava. Kiitän kommentista erittäin paljon.
Eliza, jatkoa seuraa nyt. Kiitokset myös sinulle kommentista.
dramaqueen, kommentti joskus on aina parempi kuin ei kommenttia ollenkaan. Itse miellän asian niin, että ei Charleskaan ole kovin mieltynyt avioliitosta ja ikään kuin 'kostaa' sen kohtelemalla vaimoaan huonosti. Kiva että pidät, ja kiitos kommentista.

A/N: Kipeänä olen tämän päivän viettänyt, ja lueskellut fanficcejä koko päivän tämän ficletsarjan pääparituksesta, joten olihan se pakko päästä jotenkin purkamaan. Tämä osa jatkuu suoraan siitä mihin edellinen jäi.



Matka Columbuksen toiselle laidalle olisi normaalitilanteessa kestänyt vähintäänkin kolme neljännestuntia, mutta Esme sai suuttumuksestaan voimaa. Hän ei ymmärtänyt minkä takia Charles käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Olisi miehen pitänyt tietää ettei hän ollut mikään vieraissa juokseva lutka. Niin huonosti käyttäytyvä nainen Esmestä ei koskaan tulisi, oli hänellä sen verran kunniaa jäljellä. Vaikka avioliitto Charlesin kanssa laski aika lailla itsetuntoa, hän ei suostunut alistumaan kokonaan miehensä tahdon alle. Hän ei ollut alistettava ihminen, vaikka viime aikoina hän oli joutunut vastoin periaatteitaan myöntymään - oman hyvinvointinsa takia. Charles kun sattui olemaan erittäin vaarallinen sille päälle sattuessaan, eikä Esme halunnut joutua miehen vihan alle varsinkaan tahallaan. Sen hän oli vahingossa avioliiton alussa tehnyt ja muistona siitä hänellä oli vaaleneva arpi hiusrajassa. Hän oli silloin tajunnut kuinka vaarallinen mies todella oli ja vältellyt Charlesia parhaansa mukaan. Se vain sattui olemaan erittäin hankalaa heidän asuessaan samassa talossa.

Saapuessaan vanhempiensa maatilalle Esme tunsi rentoutuvansa. Se oli paikka jossa hän oli viettänyt elämänsä siihen mennessä parhaat hetket, ja vaikutti pahasti siltä että ne hetket todella jäisivät hänen elämänsä parhaiksi. Charlesin kanssa parhaita hetkiä ei nimittäin tulisi kovin montaa vietettyä. Hän koputti vaaleaan oveen, vaikka normaalisti olisi vain mennyt suoraan sisään. Mutta hän ei enää ollut vanhempiensa kanssa asuva nainen jonka tulevaisuudeksi oli merkitty titteli vanhapiika.  Hän oli naimisissa oleva nainen, jolla olisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan ollut onnellinen elämä edessä. Todennäköisyyksillä oli vain paha tapa pettää.

"Esme! Miten sinä nyt täällä, eikö Charles kaipaa sinua?" Aldan huolestunut äänensävy sai Esmen mielialan laskemaan. Aivan kuin äiti olisi ajatellut että avioitumisen jälkeen häntä ei ollut olemassa kenellekään muulle kuin Charlesille. Toisaalta Alda oli aina ollut mielipiteiltään vanhoillinen, joten hänen oli helppo antaa se anteeksi äidilleen.

"Saanhan minä nyt sentään tulla äitiäni katsomaan, vain saanko?" Esme naurahti sovittelevasti. Alda pudisteli päätään ja viittasi ainoan tyttärensä tulemaan sisälle. Kaikki oli talossa ennallaan, ja se tuntui Esmestä jotenkin lohdulliselta, ja myös ennen kaikkea turvalliselta. Hän istahti olohuoneen sohvalle ja hymyili Matthewille joka oli tapansa mukaan huoneen toisella sohvalla nukkumassa. Alda tönäisi miestään varovaisesti ja Matthew heräsi.

"No kappas, sehän on Esme! Mikä saa sinut raahautumaan katsomaan meitä kahta vanhusta toiselle puolelle Columbusta?" Matthew huudahti. Isä näytti siltä että oikeasti oli ilahtunut Esmen käynnistä, ja se jos mikä sai hänen mielensä paranemaan.

"Se saa etten jaksa Charlesia yhtään sen enempää kuin on pakko", Esme tokaisi ja hänen olisi tehnyt mieli nielaista kielensä saman tien lauseen päästyä ulos hänen suustaan. Hän ei ollut aikonut valittaa Charlesista vanhemmilleen, mutta ilmeisesti oli jo aloittanut. " Ja lisäksi hän pahoinpitelee minua ja ei kunnioita minua ollenkaan", hän onnistui vielä lipsauttamaan. Sekä Alda että Matthew näyttivät järkyttyneiltä. Alda toipui järkytyksestään ennen miestään.

"Sinun pitää totella häntä. Onhan se ymmärrettävää että Charles käyttäytyy noin, olethan sinä aina ollut omapäinen. Ole hyvä vaimo ja tottele miestäsi. Kuulitko, Esme?" Esme ei voinut uskoa korviaan. Hän oli tunnustanut äidilleen miten häntä kohdeltiin kuin eläintä, ja äidin mielestä syy oli hänessä? Hän ei voinut katsoa äitiään enää silmiin myönnellessään mukana. Ei kestänyt kauankaan kun Esme jo lähti. Hän ei voinut olla enää missään onnellinen. Kuinka olisi voinut olla?
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |6 /? 20.5.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Pollomuhku - 20.05.2013 20:36:09
Uusi lukija ilmoittautuu!  :D

Yleensä mun Twilight fikkien kommentointi alkaa sanoilla "En yleensä lue Twilight-fikkejä, mutta-". Nyt tämä ei selvästikään ole enää ajankohtaista, joten ei siitä sen enempää. Valitsin tämän ihan vaan parituksen perusteella. Carlisle ja Esme on aina kuulunut niihin harvoihin suosikkeihin Twilighteissa. Molemmat ovat niin ihania ja kilttejä.  ♥

No niin. Minä kyllä tykkään tästä aikas paljonkin. Sekä Esme, että Carlisle vaikuttaa oman laisiltaan, ja canonkin vaikuttaa olevan kunnossa. Charles on täysi paskiainen, ei siitä sen enempää. Odotan jo innolla Carlislen ja Esmen uutta tapaamista!

Helppolukuista ja sujuvaa tekstiä, kiitän, kumarraan ja jään seurailemaan. 
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |6 /? 20.5.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 21.06.2013 23:36:37
Miten häpeänkään, kun en ole tullut tätä katsomaan ja nähnyt, että uusi osa on tullut! Mutta nyt vihdoin sen tein, ja hyvä että tein, sillä tykkään tästä aina vain enemmän. Pollomuhkun kommentissa tuli esiin se, mitä minäkin kovasti odotan: Esmen ja Carlislen uutta tapaamista.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |6 /? 20.5.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: twiheartCuCumber - 28.06.2013 22:08:33
Törmäsin tänne ja ihanaa Esmestä on tehty ficci! Uusi lukija siis ilmoittautuu. Jatkuuko tämä enää?
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |6 /? 20.5.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Ellizia - 29.06.2013 00:35:53
Komppaan edellistä, tuleeko tähän vielä jatkoa? Tykkäsin nimittäin todella paljon, Esmestä ja Carlislesta nimittäin kirjoitetaan ihan liian vähän! Tää on tosi hyvä! Jatkoo! Sorry surkee kommentti!

Lizzia
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |6 /? 20.5.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Selection - 05.07.2013 17:34:37
Pollomuhku, kiitos ihanasta kommentista. Hienoa jos mielestäsi olen onnistunut pitämään ficin canonissa ja hahmot omanlaisinaan.
Clearwater, kiitos kommentista. Eikä tarvitse hävetä, lukekaa jos ja kun siltä tuntuu.
twiheartCuCumber, kiitos kommentista. Ja totta kai tää jatkuu, omaahan tää sentään aseman yhtenä suurimmista projekteistani.
Ellizia, totta kai tähän tulee jatkoa. Ja totta, tästä parituksesta kirjoitetaan liian vähän ja liian harvoin. Kiitos kehuista ja kommentista, eikä mikään kommentti koskaan ole surkea.

A/N: Kärsin siitä tuttuakin tutummasta kirjoitusblokista lähes koko kesäkuun. Loppukuusta kuitenkin sanat alkoivat loksahdella paikoilleen, ja tässä saatte uutta osaa, joka kertoo Esmen mielentilasta Charlesin lähdettyä ensimmäiseen maailmansotaan. Lukekaa ja kommentoikaa niin olen tyytyväinen. Tästä osasta alkaen tekstiä betaa mahtava neiti Syksy, jota ilman mikään tekstini ei olisi julkaisukunnossa.



Useimmille ihmisille oli ilmiselvä asia itkeä, kun aviomies lähti sotaan. Sitä pidettiin automaattisena reaktiona, ja sitä se todennäköisesti olikin lähes kaikille. Mutta kukaan ei ollut ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että ei rakastanut aviomiestään. Joka ikinen ihminen kaupungissa oli ihmetellyt Esmen tunteettomuutta miehensä sotaan lähtöä kohtaan, mutta hän ei voinut surra Charlesin puolesta. Mies ei merkinnyt hänelle yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tuntematonkaan. Merkityksetön avioliitto merkityksettömän miehen kanssa ei käynyt syystä surra sen merkitystä vailla olevan miehen takia. Toki hän saattaisi olla hivenen järkyttynyt, jos tieto Charlesin kaatumisesta tulisi, mutta se tekisi hänen elämästään monta kertaa elettävämpää. Esme tiesi ajatustensa olevan täydellisen epäsopivia. Häntä todennäköisesti pidettäisiin hirviönä, jos hän jokin kaunis päivä saisi päähänsä kertoa jollekulle ajatuksistaan Charlesia kohtaan. Esmelle oli aina ollut selvää, että rakkautta ei voinut pakottaa. Hänet saatettiin käskeä naimaan joku, mutta se ei tarkoittanut, että samalla hetkellä hän ryhtyisi rakastamaan sitä miestä. Charlesia hän ei rakastaisi, vaikka mies tekisi mitä. Liian paljon oli jo tapahtunut, eikä Esme antaisi sitä anteeksi. Mies oli riistänyt sen, mikä hänelle oli tärkeintä - hänen vapautensa. Pieni osa vapaudesta oli palautunut hänelle Charlesin sotaan lähdön ansiosta, mutta se ei ollut hänelle tarpeeksi. Kaikki olettivat hänen käyttäytyvät kuin vaimo, hyväkäytöksisesti ja erittäin hillitysti. Totuus vain sattui olemaan se, että Esme ei ollut muuttunut vähääkään naimisiin menon jälkeen. Hän oli edelleen se sama tulisieluinen ja itsepäinen nuori nainen, eikä tulisi muuttumaankaan. Ainakaan kenenkään muun tahdosta. Kaikessa oli kyse siitä, että hän halusi hallita itse itseään. Jonkun muun vallan alaisena hän ei halunnut olla. Kaikkein vähiten Charlesin.

Herääminen aamulla oli erilaista, kun Charles ei ollut kotona. Esmen ei tarvinnut maata liikkumattomana sängyssä kunnes myös hänen arvoisa aviomiehensä olisi herännyt. Charles ei sietänyt sitä, että hän oli liikkeellä aikaisemmin kuin mies itse. Syytä siihen Esme ei tiennyt, eikä myöskään aikonut sitä tiedustella. Tulella ei kannattanut leikkiä, sen hän oli oppinut avioliittonsa aikana kantapään kautta. Kun Charles oli jossain kaukana poissa, Esme heräsi tasan tarkkaan silloin kun itse halusi, oli se sitten heti herättyään tai paljon heräämisen jälkeen. Päivät olivat myös erilaisia. Hänen ei olisi tarvinnut säpsähdellä joka ikinen kerta kun jokin kolahti talossa, mutta hän teki sen silti. Muutaman kuukauden aika juurtuneet tavat olivat juurtuneet syvälle.  Eikä hänen myöskään tarvinnut vain istua sohvannurkassa kutomassa. Hän sai tehdä kaikkea, mitä häntä sattui huvittamaan. Hän oli vapaa, ensimmäisen kerran avioliittonsa aikana. Ja joka aamu herätessään toivoi vapautensa kestävän vielä päivän pidempään.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |7 /? 5.7.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Pollomuhku - 05.07.2013 18:21:04
Uusi osa, jei! :)

Tykkäsin tästä osasta paljon. Esmen tunteiden kuvaus oli kaunista ja aitoa, teksti sujuvaa.  Minun puolestani Charles saisi kuolla sinne rintamalle, en surisi, julmaa tai ei.

Kiitos, ja anteeksi tynkä kommenttti, jatkoa vain kehiin! :) Ainiin, koskas Carlisle ilmestyy kuvioihin? Tuitui... ♥
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |7 /? 5.7.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Clearwater - 06.07.2013 12:39:25
Oih, tämä uusi osa oli kuvailultaan hyvin kaunis. Esmelle tekee hyvää saada välillä elää vapaana, vaikka se vapaus onkin väliaikaista - mutta entäs jos Charles todellakin kuolisi sinne rintamalle? Odotan innolla jatkoa ja kärsimättömänä jumalaista lempeää Carlisle Cullenia pelastamaan puhddassieluisen Esmen elämän julmuudelta.
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |7 /? 5.7.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Ellizia - 06.07.2013 20:50:24
Samaa mieltä kuin Pollomuhku, Charles hirvitys sais kuolla sinne rintamalle, mutta eihän se kuole, niinkuin kaikki jotka on lukenut syventävän opuksen Twilightin maailmaan tietää... Mut taas mahtava luku ja Esme on vaan niin kiva ja aidon oloinen! Jatkoo pian!!!

Lizzia
Otsikko: Vs: Twilight: Tallotut unelmat, ne jotka eheytyivät| ficletsarja | K-13 |7 /? 5.7.13 | Esme/Carlisle
Kirjoitti: Catwoman - 25.05.2014 10:17:10
Löysin tämän ficin vasta nyt, tää on aivan ihana! Onko tähän tulossa enää jatkoa? :)