-
Title: J.O.U.L.U.K.A.L.E.N.T.E.R.I. – eli Joulun Odotuksen Utuisia Lauluja Upeissa Kuoseissa Aurinkoisen Lennokkaasti Eteerisen Naurun Tuudittamana Erilaisten Raretuksien Innostamana
Author: LillaMyy
Rating: max. K-11
Fandoms: Hobitti, Harry Potter, originaali, Taru Sormusten herrasta ja Nälkäpeli
Pairing: parituskimara!
Beta: Saappaaton, paitsi luukun 7 kohdalla Lauchuo
Genre: sillisalaatti
Warnings: kakkosluukku sisältää insestiä
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa näistä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Oi voi, älkää jooko kuolko otsikolle, kuten allekirjoittanut, kun sitä vääntelin ja kääntelin. :D Siitä tuli kenties vielä hieman huvittavampi kuin oli tarkoitus, mutta ainakin se ajaa asiansa. :D Tämä koko kalenteri juontaa siis juurensa siitä, että tuossa lokakuun loppupuolella tulin irkin ihmeellisessä maailmassa luvanneeksi, että kirjoitan 24 joululahjaficciä irkkaajille kirjoittaen siinä samalla joulukalenterin. Siitäpäs sitten lähti lennokas keskustelu erilaisista fandomeista ja parituksista ja muista, ja näistä sitten syntyi tämä erikoisuus. :D Jokainen luukuista on siis aina joululahja eräälle tietylle finiläiselle (ja tämän nicki on aina mainittuna jokaisen kohdalla!), mutta toivon silti, että muutkin pystyvät nauttimaan tästä sillisalaatista. Niin, joo, ja luukut tulevat siis sittenkin siinä järjestyksessä kun sain ne kirjoitettua, koska osa toiveista vaatikin vähän enemmän pähkinöitävää kuin aluksi kuvittelinkaan, toivottavasti tämä on kuitenkin ok kaikille lahjansaajille. :D Juttelin joskus ajat sitten irkissä Lauchuon ja muutaman muun kanssa siitä, mille puolelle tämä topic kuuluisi ja silloin ainakin sanottiin, että multifandom-osastolle, joten törkkään tämän sitten sinne. Saapi siirrellä, jos meni modejen mielestä väärään paikkaan. (:
Luukku 1: Aamurutiineista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg790499#msg790499), S, Bilbo/Thorin, omistettu FractaAnimalle [Hobitti]
Luukku 2: Veljeyttä syvempää (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg790636#msg790636), K-11, Fíli/Kíli, omistettu Lauchuolle [Hobitti]
Luukku 3: Hieman erilainen aamuherätys (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg790767#msg790767), S, Remus/Tonks, omistettu Milgialle [HP]
Luukku 4: Vastuunkantamisen harjoittelua (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg790894#msg790894), S, Lily/James, omistettu Keijulle [HP]
Luukku 5: Muista edelliseni, Petunia! (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791024#msg791024), S, Albus/Petunia, omistettu FractaAnimalle [HP]
Luukku 6: Hellyyttä sairastuvalla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791116#msg791116), S, Kíli/Tauriel, omistettu Keijulle [Hobitti]
Luukku 7: Television ihmeellinen maailma (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791211#msg791211), S, James/Lily, omistettu Saappaattomalle [HP]
Luukku 8: Öiset kulkijat (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791323#msg791323), S, Sirius/Lucius, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 9: Joulun riemuja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791453#msg791453), S, omistettu Neiti Syksylle [originaali]
Luukku 10: Viimeinen mahdollisuus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791623#msg791623), S, Bofur & Bilbo, omistettu Odolle [Hobitti]
Luukku 11: Ilon hetkiä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791718#msg791718), S, Harry/Ginny, omistettu SparklingAngelille [HP]
Luukku 12: Hiljaisuutta tunturilla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791837#msg791837), S, omistettu Emanuelille [originaali]
Luukku 13: Harjoituksista ja suosionosoituksista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg791933#msg791933), S, Arwen/Aragorn, omistettu Odolle [TSH]
Luukku 14: Kattilan nostamista tunteista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792032#msg792032), ikäraja, Draco/Blaise, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 15: Erilaiset (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792149#msg792149), S, Hermione/Blaise, omistettu Keijulle [HP]
Luukku 16: Ne pienet onnenhetket (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792286#msg792286), S, Hermione/Severus, omistettu FractaAnimalle [HP]
Luukku 17: Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792387#msg792387), S, Bilbo/Thorin, omistettu Odolle [Hobitti]
Luukku 18: Paras joululahja ikinä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792457#msg792457), S, Harry/Draco, omistettu Mingille [HP]
Luukku 19: Yllätyksiä tiedossa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792569#msg792569), S, Neville/Hermione, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 20: Varjelemisen taakka (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792659#msg792659), S, Diane/Marcos, omistettu Lyralle [originaali]
Luukku 21: Ennakoimatonta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792745#msg792745), S, Neville/Draco, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 22: Pieniä suuria merkityksiä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792842#msg792842), S, Effie/Haymitch, omistettu Odolle [Nälkäpeli]
Luukku 23: Kohtaamisia pimeässä linnassa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792913#msg792913), K-11, kolme eri paritusta, omistettu (erityisesti) DulzGramille, Wingalle & Azurelle [HP]
Luukku 24: Yllättäviä tilanteita (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41238.msg792973#msg792973), S, Dwalin/Vilna (Orvokki), omistettu Vilnalle [Hobitti]
-
Title: Aamurutiineista
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: perus drama ja hiukkasen ehkä fluffya
Summary: Thorinille ja Bilbolle on kehittynyt tietty aamurutiini pitkän yhdessäolon aikana.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: slash)
A/N: Tämä on joululahjoista ensimmäinen ja tämä on omistettu FractaAnimalle. Fractan toiveena oli ficci, jossa ei tarvitse kirjan tuntemusta ja jossa on viittaus tammenterhoon, ja hän myöhemmin linkkasi mulle tämän (http://37.media.tumblr.com/938a5babdcd8009ff79bdbee2293f957/tumblr_n3qyq5haQc1s3yrodo1_r1_500.png) kuvan, joten näistä syntyi yhdistettynä sitten tällainen ficci.
Aamurutiineista
Bilbo nousi sängyltään ylös ja venytteli natisevia jäseniään. Teen huumaava tuoksu leijaili hänen nenäänsä keittiöstä, joten vanha ja harmaantunut hobitti otti kävelykeppinsä sängyn vierestä ja lähti hoipertelemaan tuoksua kohti. Bilbo käveleskeli hitaasti eteenpäin ja huomasi myös jo harmaantuneen Thorinin istuvan työhuoneen puolella omassa tuolissaan. Tämän rento olemus näytti kuitenkin niin oudolta, että vanha hobitti päättikin kävellä tämän luokse tutkimaan asiaa. Kävi ilmi, että kääpiö oli nukahtanut tuoliinsa, joten Bilbo käveli eräälle kaapille, otti sieltä Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.
Sen jälkeen Bilbo jatkoi hidasta matkantekoaan kohti keittiötä, jossa teepannu lojui pöydällä unohtuneena. Hän mutisi hieman kääpiövanhuksen hataralle muistille ja laittoi sitten teen uudestaan porisemaan. Hetkistä myöhemmin Bilbo pääsi vihdoin ja viimein istumaan kauan kaivattu teekupponen kädessään. Hän istahti alas pöydän ääreen ja marisi ääneen, kun hänen keppinsä kolahti lattialle. Hetkistä myöhemmin hieman pöllämystyneeltä näyttävä Thorin asteli keittiöön; tämä oli selvästikin herännyt Bilbon kävelykepin kolahdukseen. Kääpiö asteli Bilbon toiselle puolelle ja puristi hobitin ryppyistä kättä ennen kuin kaatoi itselleenkin kupillisen teetä.
Juotuaan aamuteensä kääpiö- ja hobittivanhus köpöttelivät hitaasti ulos raikkaaseen ilmaan. He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.
-
Yääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää, saanko itkeä? ;___;
Koska, koska, koska. Awwwwwwwwwwwwwwwww. <3
Tämän rento olemus näytti kuitenkin niin oudolta, että vanha hobitti päättikin kävellä tämän luokse tutkimaan asiaa.
Vanha seikkailijahobitti on saanut tutkimisesta pysyvän luonteenpiirteen. :3
Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.
Awwww, mitä huolenpitoa. <3___<3 En ehkä vain kestä. Mutta sitten, se itku. Se iiiiiiitku, se tuli tästä:
He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.
Mulla oli niin kiire lukea, että skippasin kaikki alkutiedot ja olin jo unohtanut, että pyysin tammenterhoa ja sitten muistin sen tässä ja yllätyin ja ihastuin ja itkin. ;__; Oot vaan paras. <3 Bagginshield ja söpöt vanhus Bilbo ja Thorin sulattavat sydämeni (ja aivoni) ja olen ihan ;__; ja n___n ja u___u
Kiitos Lillis, oot Bagginshieldin kirjoittajani nro. 1 <3
- Frac
Ps. Jään toki seuraamaan, mitä muuta saat aikaan tässä eeppisessä joulukalenterissasi! :)
Pps. Kalenteriotsikkosi on nerokas! ::: D
-
En kestä. En kestä. En kestä, Lillis, mitä menit tekemään! ;__;
Miksi, voi miksi nämä kaksi eivät saaneet oikeasti vanheta yhdessä? Se on niin väärin. :<< Mutta onneksi sinä sentään kirjoitat sen onnellisen lopun, jonka nämä ansaitsee ja onnistuit siinä todella hyvin! Olit tuonut kauniisti esille vanhuutta ja koko ficin ajan saattoi kuvitella Bilbon matkan keittiöön, peittelemässä Thorinia ja katsomassa unohdettua teepannua. Aww.
Tämä oli oikeasti todella todella ihana. Enpä oo ennen lukenut ficciä, jossa hahmot olisivat vanhuksia ja tää todellakin kosketti. Syvältä. Riipii ihan. Koska ne ei saanut koskaan kokea mitään noin ihanaa, kun oot kirjottanut ja ja ja ;__; En osaa sanoa mitään fiksua, mutta tämä on ihana! Oikeesti.
Jään seurailee sun joulukalenterias, ootan omia luukkujani (; mut huh, nyt oon kyllä aika sanaton, joten ehkä jätän tän kommentin vaan tähän.
Ps., en ois muistanut ellen ois lukenut Fracin kommaa eli otsikko on nerokas, josta sanoinkin jo irkissä. Pisteet siitä!
-
Pakko se on tännekin kommentoida, vaikka näitä olenkin enemmän tai vähemmän kommentoinut jo kerran. :D
Hetkistä myöhemmin Bilbo pääsi vihdoin ja viimein istumaan kauan kaivattu teekupponen kädessään.
Tämä oli mielestäni pätkän helmi, sillä tähänhän Bilbo tähtäsi alusta asti. :D Jotenkin aivan ihana, miten Thorin oli höpsö ja oli unohtanut teen. :p
Jep, tykkään edelleen!
-
Mä nään täydellisen kuvan Bilbosta ja Thorinista harmaahapsinina vanhuksina <3 aww, en kestä. Tää oli aivan ihanan ylisulonen ficci :3
Kävi ilmi, että kääpiö oli nukahtanut tuoliinsa, joten Bilbo käveli eräälle kaapille, otti sieltä Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.
Tämä... on niin helppo kuvitella ja kohtaus on ihanan söpö kun Bilbo huolehtii Thorinista tolleen <3
Juotuaan aamuteensä kääpiö- ja hobittivanhus köpöttelivät hitaasti ulos raikkaaseen ilmaan. He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.
Ja tää loppu on aivan ihana. (: Juuri sopiva lopetus ihanalle ficille.
Mahtava joulukalenterin otsikko muuten!
Seuraavia luukkuja odotellessa! (:
-
Hahaha... haha... hah.
Ei mun hatara mieleni pysty käsittelemään tällaista. Nää kaksi parituksena on valehtelematta traagisin paritus ikinä, ja mun sydän on särkynyt jo aika monesti näiden takia. Nyt se vähän entistui. Tää oli käsittämättömän suloinen pikkukatsaus valoisampaan tulevaisuuteen, jonka olis alunperinkin pitänyt toteutua. :c Bilbo peittelemässä Thorinin viltillä (tsiisus meinasin kirjoittaa automaattisesti Dwalin I have some serious problems) oli juttu, jota en tiennyt tarvitsevani, mutta se on kyllä aika ♡. Ja voi, kunpa oikeasti olisi canonissakin ollut kääpiövanhuksia. En pääse tästä koskaan yli.
Mäkin tykkäsin otsikosta, hauskasti ja luovasti keksitty! :D Joo, eipä mulla muuta, tykkäsin kauheasti. Ja joo, kirjotan kommenttia puhelimella niin jos löydät omituisia sanavalintoja niin autocorrect on syypää...
-
FractaAnima: Joo, saat itkeä, tämän kerran. En ehkä ikinä osaa reagoida tuohon sun kommenttiisi mitenkään järkevästi, joten ööö, kiitoksia ihan sikana! Apua, oikeasti, en mä osaa reagoida noihin sun kehuihisi mitenkään. :-* Kiitti otsikkohuomiosta, sitä vääntäessä oli hauskaa. :D
Odo: Wää, sun kommenttisi myötä vasta tajusin itsekin kunnolla, mitä meninkään tekemään. Aikaisemmin tuo oli vain söpö pieni Bagginshield, mutta nyt tajusin, että sehän on paljon enemmänkin. Iiii, apua, kiitoksia, liikaa kehuja taas yhdessä kommentissa, niin ei pieni Myy osaa reagoida niihin oikein. Toivottavasti tykkäät sit niistä omistakin luukuistasi, kun ne saapuvat. Kiitti kuitenkin sillä välin tästä, kiva, että tykkäsit otsikosta! ;)
Saappaaton: Ah, sinä armas betaiseni, jonka kanssa näitä on hinkattu välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kiva, että nämä maistuvat vielä toisellakin lukukerralla! ((:
Azure: Kiitoksia kehuista, toivottavasti loputkin luukut maistuvat! (: Kalenterin otsikko on näköjään saanut positiivisen vastaanoton useammaltakin, mikä on mukava kuulla, koska sitä tuli väännettyä jokunen tovi. :D
Vilna: Hyvä, että pääsin entistämään sun pientä sydäntäsi edes vähän, kun olen itsekin sitä hajotellut vähän liikaakin! (Dwalin tunkee jo Bagginshieldinkin matkaan, pelottavaa!) Kääpiövanhukset on hieno asia, jota ei näe liikaa yhtään missään, joten oli kiva nostaa edes yksi sellainen näyttämölle! Kiitoksia kommentista! (:
Title: Veljeyttä syvempää
Rating: K-11
Fandom: Hobitti
Pairing: Fíli/Kíli
Genre: romance ja fluffy
Warnings: sisältää insestiä
Summary: Fíli ja Kíli viettävät aikaa yhdessä suljettujen ovien takana.
Challenges: Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu) ja Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 42: preesens)
A/N: Tämä on joululahjoista toinen ja tämä on omistettu Lauchuolle. Lauchuon ainoa toive oli paritus, joten pakkohan se oli sitten vääntää, mutta tätä kirjoittaessani tuli kyllä todettua, että mä en todellakaan ole mikään Fíli/Kíli-ficcari, koska ei hitsi vieköön, että tämän kanssa meni KAUAN (3 tuntia)! x) Käytin tätä (http://img01.deviantart.net/34f5/i/2013/037/9/e/brotherly_love__filikili_by_nyanbow-d5u1eut.jpg) kuvaa inspiraationlähteenä.
Veljeyttä syvempää
Fíli ja Kíli ovat veljeksiä. Välillä Fílistä kuitenkin tuntuu, ettei se riitä kattamaan kaikkea, mitä heidän välillään on. Kíli on hänen oma nallekarhunsa, tuki ja turva, se jonka luokse voi aina mennä, oli asia sitten mikä tahansa ja mihin aikaan vuorokaudesta vain. Fíli ei kuitenkaan tiedä, mitä äiti sanoisi, jos tietäisi kaiken, joten veljekset eivät puhu yöllisistä vierailuistaan toistensa huoneisiin.
Fíli istuu sänkynsä reunalla, kun hänen kammarinsa ovi aukeaa ja Kílin pää kurkistaa sisään. Veli ilmeisesti tarkistaa, ettei huoneessa ole muita ennen kuin astuu sisälle ja sulkee oven perässään. Kíli kävelee suoraan Fílin luokse, pomppaa tämän sängylle ja heittää jalkansa toisen syliin. Fíli nyrpistää hieman nenäänsä veljen saappaille puhtaalla sängyllään, mutta kääntyy sitten kuitenkin tämän puoleen ja painaa otsansa veljensä otsaa vasten.
Kíli tuntee kuitenkin veljensä paremmin, joten hän vetäytyy kauemmas kiusatakseen toista, ja Fíli irvistää. Kauaa ei Kílikään kuitenkaan jaksa leikkiä, vaan painaa hennon, kokeilevan suudelman toisen huulille. Se on Kílin tapa kysyä, onko nyt sopiva hetki, ja Fíli vastaa aina samalla tavalla: kuromalla välimatkan umpeen uudemman kerran.
Veljekset tuntevat toisensa paremmin kuin kukaan muu. Kädet piirtävät ympyröitä paljaaseen selkään, ja huulet maalaavat kaaria sisäreisien herkälle iholle.
Myöhemmin Kíli käpertyy hetkeksi veljensä viereen ennen kuin nousee lähteäkseen omaan kammariinsa.
-
Ihanaa Fili/Kiliä ♥
Hyvin sä tämän kanssa oot onnistunut, vaikka Fili/Kili ei olekaan sulle se mieluisin tai helpoin paritus! Näistä kahdesta on ihanaa lukea veljeksinä, mutta myös rakastavaisina (kuulostaapa hassulta näistä kahdesta puhuessa) ja tällaiseksi mä niiden suhteen olen kuvitellutkin, jos heillä sellainen on. Se on sitä samaa vahvaa rakkautta, mitä heillä on veljeksinä, mutta vain pikkusen enemmän.
Tajusin tätä lukiessani, että Fili/Kili toimii parhaiten matalalla ikärajalla ja tykkäsin tavasta, jolla olit tämän toteuttanut näin. Oikein mainio iltapala ja todella söpöä, jossa on pieni tietynlainen jännitys taustalla, kun kukaan muu ei tiedä.
Kiitos tästäkin luukusta. ♥ Ja varmasti tuun tykkäämään myös omistani, älä huoli!
-
Apua apua apua tykkään susta nyt ihan superpaljon! Tai siis, et ehkä sen äskeisen kommentin jälkeen usko tätä, mutta just nyt oot tosi ihana! Kolmas kerta toden sanoo ja onnistuit vihdoin kirjoittamaan ei-veljesfluffya Filistä ja Kilistä, mitäs mä sanoin! :D Tarpeeksi kauan kun harjoittelee niin... (ja hei, nythän sä voit kirjoittaa näitä lisääkin että saat epämukavuustertun täyteen?)
Noniin, asiaan, tää oli kyllä supersöpöä ja höttöistä fluffya! Komppaan Odoa siinä, että tää paritus taitaa toimia parhaiten matalalla ikärajalla ja sun toteutus siinä oli kyllä ihan äärettömän hyvä ja hieno, ilman että tää kuitenkaan jäi siihen veljesrakkauteen.
Vähän mua jäi tässä häiritsemään, että Kili on Filin nallekarhu, eikä toisinpäin, kun eikös kuitenkin se mennyt juuri niin, että Kili on se nuorempi? Jotenkin kuvittelisin, että tän kohdan pitäisi olla nimenomaan toisinpäin, enkä mä vieläkään ole oppinut ihan 100% tunnistamaan näitä, että kumpi oli kumpi, joten meen helposti yhä sekaisin näissä ja se vähän sekoitti päässä tätä ficin alkua :D Mutta onneksi se ei haittaa, koska nää on kuitenkin molemmat kääpiöitä ja no, niin!
Likaiset saappaat, hennot, kokeilevat suudelmat ja ympyrät paljaalla selällä on kaikki jotain niin suloista, ja nuo tuntuu sopivan tähän niin hyvin. Kun veljekset tuntuvat itsekin vähän tiedostavan, että tuo on ehkä väärin, mutta eivät voi omille tunteilleen mitään. Ja mikä sääli, että Kilin täytyy aina mennä takaisin omaan kammariinsa nukkumaan, koska voisihan se olla kysymyksiä herättävää. Vaikka toisaalta, miksei sitä voisi vain sanoa, että näki painajaista ja piti mennä veljen viereen nukkumaan siksi...
Noh, joka tapauksessa, kiitos tästä pätkästä! Arvostan kyllä ihan hurjan paljon ja tykkäsin hirveästi, ihih, olet ihana! <3
-
Hyvä beta olen ollut, koska olin ihan varma, että tässä olisi enemmän viittausta seksiin. :'D Oi hyvää päivää.
Mutta siis, tämä on oikein äärettömän suloinen ja tuot sellaisia ihania yksityiskohtia esiin, joille vain hymyilee väkisin. Tässä pysyy se veljesrakkaus ensisijaisena, vaikka se sitten onkin vähän syvempää. (: Se, mitä äiti sanoisi, likaiset saappaat puhtaalla sängyllä ja kuinka Kíli käpertyy hetkeksi veljensä viereen, ennen kuin pitää mennä. Ne olivat ne suloisimmat kohdat kyllä, ja tämäkin kesti uudemman lukukerran varsin hyvin. ;) (Ehkä siitä on jo niiiin kauan kun olet laittanut nämä ensimmäiset.)
Tuitui. <3
-
Hurrrturrr, miten suloista. :3 Vaikka paritus onkin veljeksistä, niin kovin lämmin ja lutuinen ja niin oikealta tuntuva. Ihana kevyt fluffy palanen, joka sopii joulukalenteriin kuin punainen nenä Petterille. ;)
Kädet piirtävät ympyröitä paljaaseen selkään, ja huulet maalaavat kaaria sisäreisien herkälle iholle.
Tässä oli kovin kaunista kuvailua ja se nousikin lempikohdakseni tässä palasessa. :) Mukavaa muuten, että vaikka tässä oli vähän tuollaista "älä kerro äidille" -fiilistä niin siltikään ei menty askeltakaan sinne ns. likaiselle puolelle. Hyvä juuri tällaisena. :3
- Frac
-
Odo: Hyvä, että se onnistui, koska sen kanssa tosiaan tuli jokunen tovi painittua. Hyrrr, mikä sana rakastavaiset on noiden kahden yhteydessä. Kiva, että ikärajakin kelpasi, koska en olisi varmaan ikinä pystynyt kirjoittamaan näistä yhtään mitään tämän korkeampaa, vaikka olisin vuoden sitä vääntänyt.
Lauchuo: Jee, hyvä, että tykkäsit tästä! (Pitää katsoa, mitä saan sinne terttuun, mutta kai näitäkin sinne tulee?) Kyllä, Kíli on se nuorempi näistä, mutta mun mielikuvissani ne on molemmat toistensa nallekarhuja. ♥ Halusin tässä myös tuoda sen puolen, että he tosiaan varmaan itsekin tietävät, ettei tämä ole ihan sitä mitä veljesten välillä pitäisi olla, mutta se vaan tapahtuu aina kerta toisensa jälkeen. Tuo olisi tietysti ollut ihan hyvä selitys, että näkee painajaista ja siksi on veljen luona, mutta ehkä nämä vaan olivat nyt liian vanhoja tuollaiseen? Itse olet ihana! ♥
Saappaaton: Tui tui, kiva, että jaksat lukea näitä toistamiseenkin! Siitä kyllä on jo jonkun aikaa, kun olet nämä ensimmäiset lukenut, joten en ihmettele, ettet ihan kaikkea muista. :D
FractaAnima: Hyvä, että tuo luukku sopi kalenteriinkin vielä kaiken muun lisäksi. :D Hyi, en osaisi tai haluaisi edes kirjoittaa näistä kahdestä mitään likaista, koska hyi, yäk. : D Hyvä siis, että se kelpasi tällaisena fluffy-sotkuna, koska mihinkään muuhun ei mun rahkeet olisi riittäneet.
Title: Hieman erilainen aamuherätys
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Remus/Tonks
Genre: arkista fluffyista romantiikkaa
Summary: Remus herää eräänä aamuna eri paikasta kuin kuvittelikaan.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: hetti)
A/N: Tämä on joululahjoista kolmas ja tämä on omistettu Milgialle. Toiveena oli jotain arkista ja söpöä Remus/Tonksia, joten toivottavasti tämä täyttää nuo kriteerit! <3
Hieman erilainen aamuherätys
Remus heräsi eräänä aamuna hiljaiseen jokeltamiseen korvansa vierestä. Hän avasi silmänsä hitaasti ja huomasi tuijottavansa pienen Teddyn meripihkan värisiin silmiin. Pikkupoika makasi selällään ja jokelsi omiaan sormi suussaan. Metamorfimaagipojan hiukset olivat sillä hetkellä vaaleansiniset kuten pojan yllä oleva potkupukukin.
Remus nousi hitaasti istumaan ja katseli ympärilleen ymmärtääkseen, miksi hän nukkui poikansa eikä vaimonsa vieressä. Tajutessaan viimein nukkuneensa Teddyn huoneen sohvalla Remus alkoi viimein ymmärtää tilannetta. Poika oli oletettavasti itkeskellyt illalla, ja hän oli halunnut antaa Doralle mahdollisuuden kunnon yöuniin ja viettänyt itse yön Teddyn huoneessa. Nyt pikkupoika imeskelikin sormeaan varsin tyytyväisenä koivet ilmassa.
Remus nousi seisomaan ja lähti lompsimaan hitaasti keittiötä kohti. Hän pääsi kuitenkin vain huoneen ovelle asti, kun Teddy päästi äänekkään parkaisun. Remus kääntyi ympäri nähdäkseen pikkupojan tuijottavan isäänsä kuin kysyen minne tämä luuli olevansa menossa ilman häntä. Niinpä Remus käveli takaisin poikansa luokse ja koppasi tämän syliinsä. Teddy jokelteli innokkaasti isänsä olkapäätä vasten Remuksen lähtiessä uudestaan keittiöön.
~♥~♥~
Teddy köllötteli lattialla imeskelemässä vuorotellen sormiaan ja vuorotellen kummisedältään lahjana saamaansa dinosauruspehmolelua, kun Nymphadora viimein heräsi yöuniltaan. Dora käveli unisena keittiöön kahvin tuoksun houkuttelemana ja suukotti ohi mennessään uusinta Päivän profeettaa selailevan aviomiehensä poskea.
”Onko mitään erikoista tapahtunut?” Dora kysyi kaataessaan itselleen kupillisen kahvia.
”Ei mitään mainitsemisen arvoista”, Remus vastasi taitellessaan lehden pois.
”Teddy on kohta kuolannut Harryn antaman brontosauruksen aivan läpimäräksi”, Remus nauroi hetken kuluttua katsellessaan poikansa puuhia keittiöön langenneessa hiljaisuudessa.
”Ainakin hänellä on jotain pehmeää suuhunsa pantavaa, ettei hän satuta itseään”, Dora huomautti, ja Remus joutui myöntämään vaimonsa olevan oikeassa.
He jatkoivat aamupalaansa hiljaisuuden vallitessa (jos Teddyn ajoittaista jokeltelua ei laskettu), kunnes lattialta alkoi mystistä ähinää. Remus ja Dora käänsivät katseensa poikaansa juuri ajoissa huomatakseen tämän taistelevan mahalleen kääntymisensä kanssa. Poika punnersi ja punnersi ja ähisi punnertaessaan, kunnes hän viimein sai käännyttyä masulleen. Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa vanhempiensa nauraessa hänelle.
-
Tämä on edelleen hyvin ihana. :D Yksi lemppareistani ehdottomasti, koska jokelteleva Teddy. <3
Remus kääntyi ympäri nähdäkseen pikkupojan tuijottavan isäänsä kuin kysyen minne tämä luuli olevansa menossa ilman häntä.
Niinpä, isi, mihin luulet olevasi menossa niin. <3
Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa --
Tämä oli ehdottomasti ihanin ja suloisin kohta koko hemmetin ficissä. <3 (Ja siis en muista heitinkö jo betaillessa, mutta dinosaurukset on purr. <3)
Ei mulla taas muuta, tui tui. <3 :D
-
Miksi kaikkialla on nyt lapsia? Just pääsin Saappikselle sanomaan kommentissa, ettei lapset oo mun juttu ja nyt täälläkin on lapsia. Ei sillä, pikkuinen Teddy vaikuttaa ihan suloiselta tapaukselta. :D
He jatkoivat aamupalaansa hiljaisuuden vallitessa (jos Teddyn ajoittaista jokeltelua ei laskettu), kunnes lattialta alkoi mystistä ähinää.
Tämä oli hieman hassu, joten huomauttelenko sulle vai Saappikselle, joka betas? :D Pitäisikö sen olla "kunnes lattialta alkoi kuulua mystistä ähinää", kenties?
Ihanaa, kun tässä Remus ja Tonks saavat elää yhdessä Teddyn kanssa, ja se tekee tästä onnellisuudesta huolimatta hieman surullisen ficin. Canonissa Remus ja Tonks eivät saaneet sitä mahdollisuutta, mutta onneksi sinä teit siitä mahdollista! Sama juttu kuin sen vanhus-Bagginshieldin kanssa, että voiei nää ei oikeesti saaneet kokea mitään näin ihanaa kuin oot kirjoittanut surku. Oikein söpö fic ja lyhyt kuvaus noiden tavallisesta arjesta, joten kiitos tästäkin. <3
Oon pahasti myöhässä, mutta ehdinpähän kuitenkin ennen seuraavaa luukkua!
-
Eeeei, en kestä, mini-Teddy ja isi-Remus. <3
Tässä oli hauskoja sanavalintoja, kuten jokeltelu, koppasi, koivet, ähinä ja brontosaurus. Niin lutua, niin lutua, että! Voihan, tähän on hyvä päättää tämän öinen seikkailu finin ihmeellisessä maailmassa ja hymyillä vain tyhmästi tälle fluffyn määrälle. :3
Pari quotea laitan vielä, koska <3___<3
Nyt pikkupoika imeskelikin sormeaan varsin tyytyväisenä koivet ilmassa.
Hihihihi!
Teddy köllötteli lattialla imeskelemässä vuorotellen sormiaan ja vuorotellen kummisedältään lahjana saamaansa dinosauruspehmolelua
ja
Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa vanhempiensa nauraessa hänelle.
Vauvat on niiiiiiiiiiiiiiin söpöjä ja näemmä ne vaan söpöstyy lisää, kun ne työntää fandomiin. Aika harvoin itseasiassa on tullut vastaan ficciä, jossa olisi lapsia saati ihan taaperoita. Näitä lisää!
//Kappas keppanaa, Odo kiilasi väliin. Täällä on meneillään joku yökommenttimaraton näemmä. :D
Mutta ei tässä muuta, pus nam ja kiitos.
- Frac
Ps. Hys hys Odo siitä canonista siellä! :D
-
Saappaaton: Hihih, tuitui itsellesi! Dinosaurukset on kyllä ihan loistavia, joten oli pakko antaa Teddylle sitten sellainen leluksi!
Odo: Koska lapset on älyttömän söpöjä? :D Huomauta mulle ja Saappaalle, koska tuo on livistänyt molempien ohitse... x) Hei, minähän teen kaikesta mahdollista, eikun siis. :D
FractaAnima: Ihihihih, kiitoksia kovasti, sait mut hihittämään oikein kunnolla! Kivaa, että tällainen fluffypalanen maistui noinkin hyvin, ja olet ihan oikeassa, Odo voisi olla vaan ihan hiljaa siitä canonista, koska eikö se muka mennytkään noin? :D
Title: Vastuunkantamisen harjoittelua
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Lily/James
Genre: huumoriin vivahtava romantiikka
Summary: James ja Lily aikovat hankkia lapsen, mutta ensin heidän pitää harjoitella vastuunottamista toisesta olennosta.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: kaanon)
A/N: Tämä on joululahjoista neljäs ja tämä on omistettu Keijulle. Toiveena oli jotain ihanaa kelmeistä, jossa on ranskis tai mopsi mukana, ja tuosta syntyi tällainen ficci.
Vastuunkantamisen harjoittelua
”Minä ja Lily olemme päättäneet hankkia lapsen!” James pamautti eräänä iltana, kun Remus ja Peter olivat juuri istumassa pöydän ääreen. Sirius oli vielä teillä tietymättömillä, muutoin tämä olisi varmasti nostanut tässä kohtaa valtavan äläkän. Peter vain tuijotti Jamesia osaamatta sanoa oikein mitään, mutta Remus näytti mietteliäältä.
”Oletteko aivan varmoja asiasta? Tai siis, te olette olleet yhdessäkin vasta kohta vuoden. Ette kai te vain etene liian nopeasti?” Remus varmisteli asiaa.
”Olemme varmoja ja emme etene liian nopeasti. Lilykin on ihan innoissaan tästä”, James selitti riemuissaan.
”Mutta ehkä teidän pitäisi odottaa vielä hetki? Tai ainakin kokeilla onko teistä sellaiseen vastuuseen, mitä lapsen saaminen tuo tullessaan?” Remus kokeili.
”Miten sellaista voi oikein kokeilla?” James ihmetteli aavistuksen verran kiinnostuneena ajatuksesta.
”Hankkikaa koira, josta huolehditte yhdessä?” Peter ehdotti, ja samaan aikaan talon ovi kolahti ja Sirius pölähti huoneeseen.
”Mitä minä missasin?” hän kysyi, ja jo paikalla ollut kelmikolmikko katsoi toisiaan ennen kuin he kaikki räjähtivät nauramaan. Sirius katsoi ystäviään ymmärtämättä mistään mitään.
”Mille te oikein nauratte?” hän ihmetteli, mutta kukaan ei pystynyt naurultaan vastaamaan hänelle vielä.
”Matis ehdotti juuri pari sekuntia ennen saapumistasi, että hankkisimme Lilyn kanssa koiran”, James selitti hetken kuluttua naurunsa tyrehdyttyä hieman.
”Miksi ihmeessä te hankkisitte koiran?” Sirius kysyi istuessaan itsekin viimein pöydän ääreen.
”Koska Jamesin ja Lilyn pitäisi harjoitella vastuunottamista ennen kuin he hankkivat lapsen”, Peter selitti. Sirius katsoi parasta ystäväänsä silmät lautasen kokoisina.
”SIISTIÄ! Pääsenkö minä leikkimään koiraanne?” Sirius heitti saaden koko Kelminelikon nauramaan uudemman kerran.
”Ehkä sen koiran kannattaisi kuitenkin olla ihan oikea koira”, Remus ehdotti saatuaan itsensä takaisin kuriin.
”Miksi ihmeessä?” Sirius ihmetteli.
”Koska sinä osaat huolehtia itse itsestäsi jopa koiramuodossasi, kun taas oikea koiranpentu ei osaisi”, Peter sanoi, ja niin James päätti lähteä seuraavana päivänä käymään eläinkaupassa.
”Millaisenkohan koiran Lily haluaisi?” James pohdiskeli, kunnes Sirius tökkäsi tätä olkavarteen.
”Älä nyt sellaisia pohdi, ääliö, yllätä hänet!” Sirius hihkaisi.
~*~*~
Seuraavana päivänä James hinautui yksistään Viistokujalle. Hän kävi tarkistamassa Ihmeiden eläintarhan valikoiman, mutta koska sieltä ei löytynyt koiran koiraa, päätti sitten kuitenkin suunnata takaisin jästi-Lontoon puolelle. Hän kysäisi joltain vastaantulijalta reittiohjeita lähimpään lemmikkieläinkauppaan ja lähti sitten haahuilemaan tämän opastamaan suuntaan.
Muutamaa tuntia myöhemmin James poistui liikkeestä pieni, musta mopsin pentu mukanaan. Häntä ärsytti se, että nyt hänen täytyisi matkustaa kotiin jästikeinoin, mutta jos Lily pitäisi uudesta koiranpennusta, se olisi todellakin vaivan arvoista.
Kun James pääsi vihdoin ja viimein takaisin kotiin, hän alkoi leikkiä olohuoneen lattialla mopsin ja sen vinkulelun kanssa. Pieni koira vispasi häntäänsä kuin vimmattu, ja James nauroi sen lyllertämiselle kun se juoksi lelun perässä häntä heiluen.
Ulko-oven kolahtaessa mopsi vinkaisi, ja James taputti sen päätä rauhoittavasti. Kohta Lilyn pää kurkisti olohuoneen puolelle. Hänen ilmeensä kirkastui oitis, kun hän huomasi Jamesin leikkikaverin.
”Olinkin kuulevani jonkun eläimellisen äänen”, hän sanoi kävellessään lattialla leikkivän kaksikon luokse.
”Mikä sen nimi on?” Lily kysyi.
”En tiedä vielä”, James vastasi, ”ajattelin, että sinä haluaisit antaa sille nimen.”
”Onko se tyttö vai poika?” Lily kysyi vielä.
”Tyttö”, James sanoi, ja Lily näytti pohtivan asiaa hetken aikaa.
”Siispä siitä tulee Belle”, Lily totesi lopulta.
”Belle, minä pidän siitä”, James sanoi ja suukotti Lilyn poskea Bellen vinkaistessa.
-
Onpa kiva, kun ficissä on koira! Niitä on ihan liian harvoin, ellei sitten lasketa Siriusta, joka ei kyllä mene koiranpennusta. Vaikka olihan koira-Sirius kotona aika ihana ajatus. Nauroin sille ehdotukselle ja Kelmien höpinöille. Ihanan poikamaisia, vaikka puhuttiinkin "aikuisten"jutuista, kun kyse on lapsen hankkimisesta. Kelmit on parhautta. <3
Lily otti todella hyvin sen, että James oli tuonut heille yllättäen koiran, mutta ehkä Jamesin kaltaisen Kelmin kanssa on tottunut kaikenlaiseen. :D Belle on kyllä kiva nimi. Itseasiassa mulle tuli summarysta ekana mieleen se kissa, joka Pottereilla on, mutta olin positiivisesti yllättynyt saadessani tietää että se on koira. Pienen Bellen temmeltämisestä oli mukava lukea. :)
Kiitos jälleen. <3 Uusia lukuja odotellessa.
-
Edelleen repeilin tuolle Sirrelle, kun on niin maan pönttö. :D Ihana pölvästi, joka osaa ajoittaa. <3 (Mä ottaisin Sirre-koiran itelleni anyday. <3) Ja James on niin söpö tässä kyllä, etten kestä. <3
Asiallinen betasi kiittää ja kuittaa (eikä ota kantaa edellisen luukun pieneen ajatushäröön millään tavoin :D), tuitui. <3
-
Oon aina typerän innoissani kelmificeistä, joissa Peter on mukana juuri niin kuin pitääkin, tasavertaisena ystävänä ilman epäilyäkään. Nice. o/ Ja sitten voi ei. :D Nauroin ihan hulvattoman paljon Siriuksen reaktiolle!
”SIISTIÄ! Pääsenkö minä leikkimään koiraanne?” Sirius heitti saaden koko Kelminelikon nauramaan uudemman kerran.
Todellakin siistiä! :D
Ja voi jehna, kun mopsit vaan on söpöjä ja voi jehna, että tämä teksti on söpö. :3 Olisin kyllä kaivannut vähän omaperäisempää nimeä pikku pennulle, mutta kaikkeahan ei voi saada. :P
Oh, melkein unohdin, ihana järkevä-Remus oli hyvin sellainen kuin voi kuvitella, aina pelastamassa toiset mahdollisesta pulasta. Nams. :3
- Frac
-
Odo: Koiria on kyllä aika harvoin ficceissä mukana (ja tässäkin se oli, vain koska Keiju sitä nimenomaan pyysi). Kelmit on Kelmejä, vaikka voissa paistaisi tai puhuttaisiinkin aikuisten jutuista! :D Lily osaa varmaan odottaa Jamesilta jo ihan mitä tahansa, ja oli ehkä enemmänkin tyytyväinen, että se yllätys oli ”vain koira”. :D
Saappaaton: Sirius on pöhlö, aina ja ikuisesti! <3 Sirre-koira voisi olla kyllä ihan jees nurkissa pyörimässä. :D
FractaAnima: Peter kuuluu messiin ihan samoin kuin kaikki muutkin, koska Peter on Kelmi ihan samalla tavoin kuin kaikki muutkin! Pahoitteluni pennun nimestä, repäisin sen jostain koirien nimilistasta tai jostain vastaavasta, kun loppuivat ideat kesken, joten siitä tuli vähän geneerinen ehkä... : D
Title: Muista edelliseni, Petunia!
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Albus Dumbledore/Petunia Dursley
Genre: drama, koska emme Saappiksen kanssa keksineet muutakaan, koska miten tämä pitäisi muka genrettää? :D
Disclaimer: Otsikko on peräisin Feeniksin killan toisesta luvusta (s. 53 minun painoksessani) enkä siten omista sitä.
Summary: Albuksen lähettämä räyhääjä lähettää Petunian takaisin muistojen tielle.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: rare)
A/N: Tämä on joululahjoista viides ja tämä on omistettu FractaAnimalle. En edes muista oikein kunnolla, mistä tämä paritus lähti lentoon, olisikohan ollut, että Vlad typotti jotain ficcissään, niin että siitä sai sen ajatuksen, että Dudley olisi ollut Dumbledoren poika ja minä sitten ehdotin, että siitähän saisi oikein ficcinkin aikaan. Vlad itse ei sitä saanut kirjoitettua, joten Fracta pyysi mua kokeilemaan, ja no, tässä sitten ollaan... : D En enää ikinä yritä mitään näin randomia kyllä, koska oikeasti, WTF?! xD
Muista edelliseni, Petunia!
Muista edelliseni, Petunia. kirje (räyhääjäksi Harry oli sitä kutsunut) oli sanonut. Kenellekään muulle Likusteritie neljässä sen viesti ei varmaan sanonut mitään, mutta Petunialle se kertoi jo liikaakin, sillä se muistutti Petuniaa hänen elämänsä suurimmasta virheestä.
Viesti muistutti Petuniaa siitä, kuinka noin kuusitoista vuotta sitten hänelle oli luvattu kuu ja tähdet taivaalta. Kuinka eräskin nuori mies oli valssannut hänen elämäänsä ja ravannut sieltä sitten pois. Ja kuinka hän oli viimein saanut totuuden selville tuosta ’nuoresta miehestä’.
Nuori mies olikin paljastunut erittäin vanhaksi (ja raihnaiseksi) velhoksi; kuu ja tähdet olivat muuttuneet yhden yön huvitteluksi ja lupaukset olivat vaihtuneet hänen uimapukunsa alle eksyneisiin hiekanjyväsiin. Lopulta yhden yönkin virhe oli osoittautunut loppuelämän kestäväksi muistutukseksi siitä yhdestä ja ainoasta suuresta erheestä, jonka Petunia oli elämänsä aikana tehnyt.
Tuon yhden ainokaisen kerran jälkeen Petunia oli kuullut Albus Dumbledoresta vain kahdesti: ensimmäisen kerran, kun tämä ilmoitti hänelle hänen siskonsa kuolleen ja että hänen tulisi ottaa tämän poika huostaansa ja toisen kerran nyt, kun tuo kyseinen poika oli pulassa. Ja Petunia otti pojan huostaan, koska luuli sen peittävän hänen syyllisyytensä Vernonilta ja Dudleylta.
Mutta mikään ei pystynyt piilottamaan Petuniaa Albukselta, joka tiesi hänestä kaiken. Tunsi jokaisen nurkan ja sopukan, vaikkei häntä kiinnostanutkaan Petunian hyvinvointi. Kertaakaan ei Albus ollut kiinnostunut Petunian elämästä, tai sen valheen, jonka hän kertoi itselleen ja perheelleen joka päivä, jättämistä rippeistä. Kertaakaan Albus ei liikauttanut sormeankaan oman poikansa hyvinvoinnin eteen, koska tätä kiinnosti vain poika-joka-elää. Poika, joka eli Petunian katon alla ja hengitti samaa ilmaa Petunian ja Albus Dumbledoren salaisen pojan kanssa tietämättä siitä mitään.
-
Sä todella kirjoitit tän! Siistiä. :D
Mä osasin oottaa Petubusia, kun tiesin siitä, mutta en uskonut, että sä otat mukaan siitä alkuperäisestä jutusta sen, että Dudley onkin Dumbledoren poika. :D Loistavaa. Mulle tuli jotenkin tosi irstaskuva Dumbledoresta, kun se on esiintynyt nuoren miehen hahmossa Petunialle ja puuhastellut sen kanssa tuhmuuksia! Huh. Eipä oo vanhapartaveikko enää entisensä tämän ficin jälkeen.
En oikeesti osaa nyt oikein sanoa muuta, mutta hienoa! On se hyvä, kun sinä otat vastaan haasteen kun haasteen! Mun pitää tosissaan keksiä jotain tosi vinkeetä sun varalles joku päivä!
-
Lupaan, että kommentoin aikaisemmatkin luukut jossain vaiheessa!
Hii, et arvaakaan, kuinka hihkuin, kun Odo irkissä sanoi, et sie kirjoitit tästä. Kirjotan tästä varmaan joskus itekin, koska Petubus ftw! Tämä teksti kyllä onnistui jo heti ensimmäisellä virkkeellään retkauttamaan miut niin hervottomaan kikatukseen, että en oikein tiedä, miten päin sitä oikein pitäisi olla :D Tämähän on oikein loistava!
Kuinka eräskin nuori mies oli valssannut hänen elämäänsä ja ravannut sieltä sitten pois
Hihi, mahtavaa Dumbledore, jotenkin kuulostaa hyvin uskottavalta, että Albus valssaa Petunian elämään ja sitten ravaa pois, kun jotain tärkeämpää tulee esille.
Tsiii, en mie osaa kommentoida mitään kovin järkevää, koska kikatan liikaa, mutta pakko sanoa, että voin kyllä yhtyä kommenttiisi siitä, että WTF. Tämä on ehkä parituksista se kaikista eniten tuota fiilistä herättävä - ainakin omalla kohdallani. Ja ihanaa, että Dudley oli tässä ficissäkin Albuksen ja Petunian poika, voin vaan kuvitella sitä, millainen haloo herää siitä, jos Vernon saa selville, että Dudley onkin Albuksen :D
(ja gaah, tämä ficci palautti taas niin elävästi mieleeni kyseisen ficcikohdan, josta tämä koko paritus lähti liikkeelle, että kiitos siitäkin.) Mutta tykkäilin kyllä tästä tekstistä :3
//ilmeisesti yöllä on kommentointiruuhka, koska Odo etuili
-
Odo: Hahah, joo, kyllä mä ihan oikeasti kirjoitin sen! :D Se vähän livahti mukaan sinne siitä alkuperäisestä, vaikkei se ehkä ollutkaan alunperin tarkoituksena. Joo, voin vaan kuvitella, millaista tulee tästä lähtien kun lukee yhtään mitään Dumbledoresta...
Vlad: Eipä niillä mitään kiirettä ole, kiva, että kävit kuitenkin edes tätä kommentoimassa! ;) Hahah, voin vaan kuvitella, millaiset naurureaktiot tuo sai aikaan, koska mielikuvat! Siis tuo WTF kuvaa tuota niin täydellisesti, ettei mitään rajaa! :D (Hah, ole hyvä vain muistutuksesta! :D)
Title: Hellyyttä sairastuvalla
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/Tauriel
Genre: fluffy
Summary: Kíli on haavoittunut, ja Tauriel haluaa lohduttaa sisätiloissa jumissa olevaa kääpiötä.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 12: halaus)
A/N: Tämä on joululahjoista kuudes ja tämä on omistettu Keijulle. Toiveena oli Kíliel söpöilyä ja no, tästä tuli Kíliel ja ehkä aavistuksen söpöilykin, että kaiketi tämä täyttää kriteerit? :D
Hellyyttä sairastuvalla
Kíli istui sairastuvan lattialla tylsistyneenä Taurielin kävellessä sisään. Kääpiö nosti katseensa sylissään pitämistään käsistään haltian kasvoihin ja huomasi niillä huolen.
”Voitko vieläkään paremmin?” haltianainen kysyi, ja Kíli pudisti päätään. Häntä koski edelleen Bolgin sotanuijan isku Korppikalliolla. Óin oli paikannut hänet, mutta hänen kylkensä oli edelleen siteissä, ja sitä särki aivan yhtä paljon kuin aiemminkin. Ilman Taurielia Kílille olisi käynyt vieläkin kehnommin, joten hän oli kiitollinen haltialle, mutta oli hankalaa olla iloinen kun hengittäminenkin sattui.
Tauriel istahti lattialle Kílin viereen, otti tämän käden omaansa ja alkoi piirrellä mitäänsanomattomia kuvioita kääpiön kämmenelle saadakseen toisen olon paremmaksi. Kun Kíli ei jaksanut enää istua, hän asettui makaamaan lattialle, pää Taurielin sylissä. Haltia irrotti otteensa toisen kädestä ja siirtyi silittämään tämän tummia ja paksuja hiuksia.
”Tauriel?” Kíli murahti, ja haltia hymähti vastaukseksi.
”Kuinka kauan luulet kestävän, että saan repiä nämä siteet irti?” Kíli kysyi, ja Tauriel pohti hetken.
”En osaa sanoa, sinun pitää saada ensin Óinilta terveen paperit.”
”Eli ikuisuuden”, Kíli totesi ja alkoi sitten mutista jotain Taurielin mielestä kummallisella kääpiökielellään.
Tauriel tiesi, että nuorta kääpiötä ärsytti olla jumissa sisätiloissa haavoittuneena, mutta toisaalta hän oli iloinen asiasta, koska nyt hänen ei tarvinnut huolehtia Kílistä koko aikaa. Kääpiö nousi takaisin istumaan ja oli jo karkaamassa paikalta, kun Tauriel kietoikin kätensä tämän ympärille. Kíli katsoi toista hieman ymmällään, koska Tauriel ei halaillut usein, mutta vastasi sitten kuitenkin tämän halaukseen hymyillen. Kílille halailu oli tärkeä osa läheisyyttä ja hän tiesi haltian tietävän sen. Tietäen, ettei se ollut Taurielle itselleen luontevaa, Kíli arvosti elettä enemmän kuin osasi sanoin kuvailla.
-
Kïliel on kyllä ihan kiva paritus, vaikka suhdauduinkin siihen aluksi vähän epäluuloisesti. :D
Tämä oli oikein söpö ja pidin erityisesti siitä, miten Taurielille halailu ei ollut luontevaa, koska niin voi haltioista kuvitellakin ja taas kääpiöt ovat fyysisempiä ja halailevat enemmän. Se oli todella hienosti esitetty tässä ja teki tästä oikein fluffyisen. Halaus-aihe tuli tässä hyvin esille, jolla osallistuit haasteeseen. Voin kuvitella, miten kurjaa Kïlistä on olla sairastuvalla, mutta onneksi on Tauriel. <3
Oikein ihana ficlet, kiitos jälleen. <3
-
Tuplakommentti (joka jää silti varmaan nasevan lyhyeksi).
Ensinnäkin Petubus näemmä paranee, kun sille antaa aikaa ja sen lukee uudestaan. Se Petunian katkeruus nousee sieltä hivenen hyytävänäkin (selittää hieman, miksi Petunia vaikuttaa kirjoissa niin elämäänsä tyytymättömältä ihmiseltä all and all). Ja miten erilainen Albus, kuin kirjoista voisi ymmärtää, muta toisaalta toimiva, koska tässä Albus ei ole enää vain se kaikentietävä harmaapartainen ukkeli, joka jotenkin jossain kohtaa lopetti olemasta ihminen. Toit Albukseen ihan uuden inhimillisyyden (mikä on vähän pelottavaa).
Ja nää sun Hobitti-ficit on vaan niin pirun söpöjä. :-* (Muistan kohdan, jonka kanssa tässä käännettiin.) Kíli on tuitui ja olet todella rakastuttamassa minut kyseiseen kääpiöön, tuhma Lilla. ;)
<3
-
Odo: Kíliel on <3 ! Haltiat ovat tosiaan vähän etäisempää kansaa, joten halailu ei oletettavasti ole heille kovinkaan ominaista. Kääpiöt puolestaan ovat omasta mielestäni niin fyysisiä, että halittelukin varmaan on suuri osa parisuhdetta heillä! (: Kiitti kommentista! (:
Saappaaton: Petubus tarvitsee varmaan aikaa, koska se on niin random paritus. Kiva kuitenkin, että tuo ei ole aivan täysin tuulesta temmattu, vaan sopii edes jotenkin myös canon-hahmokuvauksiin, vaikka onkin niin hirveän erilainen. :D Kiitoksia kovasti, Hobitti-ficceistäni tuppaa tulemaan aina enemmän tai vähemmän höttöfluffya ihan vahingossakin. JES, mission accomplished, pitää vielä saada sut rakastumaan muihinkin kääpiöihin, niin ehkä me saadaan susta vielä uusi Hobitti-ficcari Finiin! ;)
Title: Television ihmeellinen maailma
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: James/Lily
Beta: Lauchuo
Genre: kenties hyvin lievä fluffy?
Summary: Lily esittelee Jamesille niinkin ihmeellisen asian kuin televisio.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 34: oma kokemus)
A/N: Tämä on joululahjoista seitsemäs ja tämä on omistettu Saappaattomalle. Toiveena oli Kelmi-fluffya, mikä sitten päätyi tällaiseksi, ei ehkä ihan sitä, mitä toivottiin, mutta toivottavasti tämä kuitenkin kelpaa. :D
Television ihmeellinen maailma
”Mikä ihme tuo laatikko oikein on olevinaan?” James ihmetteli saavuttuaan Lilyn perässä olohuoneeseen. He olivat Evansien luona kylässä, ja Lily oli päättänyt esitellä poikaystävänsä television ihmeelliseen maailmaan.
”Se on televisio”, Lily vastasi nauraen.
”Mitä se tekee?” James kysyi tuijottaen laatikkoa tiiviisti aivan kuin odottaen jonkun tai jonkin pomppaavan maagisesti sen sisältä.
”Ei vielä mitään”, Lily vastasi ja osoitti sitten kaukosäätimellä mustaa ruutua. Hetken kuluttua ruudulle pomppasikin joku vanha mies lukemaan uutisia vakaalla äänellään. James tuijotti ruutua kiinnostuneena, ja Lily nauroi tämän ilmeelle. Sitten tyttö käveli hakemaan isänsä lempielokuvan hyllystä ja laittoi sen videonauhuriin, koska hän oli ajatellut Jamesinkin nauttivan siitä. Kohta ruudulle vaihtuikin erään Bond-elokuvan alkunauha.
”Tule tänne sieltä, senkin hoopo!” Lily komensi edelleen television ääressä pälyilevää Jamesia, joka teki työtä käskettyä ja tuli istumaan Lilyn seuraksi sohvalle. James teki olonsa mukavaksi sohvan nurkassa ja heitti vasemman jalkansa pitkin sohvan istuinosan ja selkänojan rajaa. Lily katsoi poikaystäväänsä ihmeissään hetken ennen kuin käpertyi tämän jalkojen väliin jäävään koloon, johon hän mahtui juuri sopivasti. James siirsi vielä varmemmaksi vakuudeksi kätensä Lilyn ympärille kuin varmistaakseen, ettei tyttö katoaisi yhtään mihinkään ennen kuin alkoi keskittyä elokuvan katseluun, kuten Lily oli asian ilmaissut. Tyttö nojasi rennosti päätään pojan rintakehää vasten Sean Conneryn ilmaantuessa television ruutuun.
-
En kestä! Tää on niin söpö. :D
Kiitos, kiitos, kiitos! <3 <3 <3
Lilyltä aika suloinen veto esitellä poikaystävälleen fiksuin jästikeksintö sitten pyörän. ;) Ehkä olisin tähän vähän kaivannut sitä perinteistä, että James olisi yrittänyt keskustella television kanssa tai jotain muuta yhtä hölmöä. ::) Aivan ihana tämä joka tapauksessa on. <3 Ja kuten jo irkissä totesin, aivan oikean Bondin olit valinnut! (Olkoon sitten vahinko eli ei.)
Hyvin onnellinen Saaps täällä kiittää ja kuittaa. :-*
-
Olipas kivasti keksitty! Velhoille jästikeksinnöt on täysin ihmeellisiä vimpaimia, joten nokkelaa oli käyttää sitä itse ficissä. Vastaavaan en ole tainnut törmätä kuin Arthur-ficeissä, joten tää oli musta hyvä valita erilaiset hahmot. Lilyltä hyvä veto esitellä tuo uskomaton keksintö! Vieläpä Bond-leffan laittoi pyörimään, jes! Hyviä leffoja, mutta samalla taa sopii aika hyvin tän hetkiseen Spectre-villitykseen. :D
Olisin odottanut, että James olisi ihmetellyt enemmän, kun joku tupsahtaa hänen olohuoneeseensa. Tässä tapauksessa uutistenlukija. Kumminkin velhot ovat tottuneet siihen, että takasta saattaa kurkistaa jonkn pää, joten äijä ihmelaatikossa saattaisi hätkähdyttää. :D Toisaalta taas sopi, että James oli aika rento, kun Lily sen kerran esitteli hänelle ja oli rinnalla niin rauhallinen. Se on suloista, mutta ei niinkään fluffuista, että James ja Lily köllivät yhdessä sohvassa katsomassa elokuvaa. Jotenkin ihanan arkista, vaikka televisio olikin Jamesille uusi juttu. ♥
Kiitos tästä(kin) luukusta. <3
-
Saappaaton: Ihih, hyvä, että kelpasi, tämä oli vähän tällainen ex-tempore teksti. :D James keskustelemassa telkkarin kanssa olisi kyllä ollut ihan hieno veto, mutta kun sitä käytetään niin usein kaikkialla, etten sitten kehdannut työntää sitä tännekin. Bondin valinta oli kyllä ihan puhdasta sattumaa (yritin googlettaa, että mitä niitä oli ilmestynyt siihen aikaan, kun Lily ja James alkoivat seurustella ja sitten sieltä randomilla nappasin jonkun), joten kiva, että kelpasi! x)
Odo: Mä en edes ajatellut koko Spectre-villitystä tuota kirjoittaessani, mutta hyvä, että mätsäsi! :D Kieltämättä tästä olisi saanut varmaan vielä vaikka ja mitä irti, mutta se nyt jäi tuollaiseksi. Kiitoksia kommentistasi!
Title: Öiset kulkijat
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: tavallaan Sirius/Lucius
Genre: drama
Summary: Sirius pääsee valitsemaan kahdesta pahasta omasta mielestään sen pienemmän pahan.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 35: koulu)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeksas ja tämä on omistettu Naturalille. Natte antoi vain pelkän parituksen, joten tämä vaati sitten hieman enemmänkin töitä, mutta tällainen tästä kuitenkin syntyi. Tässä muuten palataan ehkä hiukkasen Petubusin kaltaiseen WTF-tilanteeseen, koska tuo lopetus saattaa jättää kauheasti kysymyksiä ilmaan. :D
Öiset kulkijat
Sirius hiipi varpaisillaan pitkin Tylypahkan käytäviä. Hän oli tylsyyksissään lähtenyt haahuilemaan pitkin ja poikin linnaa, koska ei ollut saanut nukutuksi. Normaalisti hän olisi tällaisessa tilanteessa herättänyt myös Kuutamon, Matohännän ja Sarvihaaran, mutta koska viime yönä oli ollut täysikuu, hän antoi toisten nukkua kaikessa rauhassa makuusalissa ja levätä yöllisestä rymyämisestä. Sirius ei ollut älynnyt ottaa edes Kelmien karttaa mukaansa, joten hän yritti nyt parhaansa mukaan vältellä ongelmia ja oli onnistunutkin siinä toistaiseksi jopa ihmeellisen hyvin.
Kenties Sirius alkoi luottaa liiaksi onneensa tai sitten hänen ei ollut kukaties tarkoituskaan selvitä yöjuoksustaan vailla ongelmia, mutta kun hän kääntyi erään nurkan taakse, hän osui suoraan jonkun toisen yöhiipparin sauvasta lähtevän valopallon tielle.
”Kas, kas. Musta!” tuttu, lipevä ääni makusteli Siriuksen siristellessä silmiään valon yllättävässä kirkkaudessa.
”Malfoy”, hän murahti vastaan ja alkoi pohtia sopivaa kirousta, jonka turvin karata paikalta ehjin nahoin.
”Mitä ihmettä sinä teet ylhäällä tähän aikaan?” Lucius Malfoyn lipevä ääni jatkoi.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Sirius kysyi takaisin.
”Koska minä voin antaa sinulle jälki-istuntoa ja pohdin juuri parhaillaan sinulle sopivaa rangaistusta käytävillä vaeltelusta öiseen aikaan”, Malfoy vastasi, ja Sirius oli juuri kiskomassa taikasauvaansa esille, kun luihuinen jatkoikin vielä, ”ellet sitten keksi jotain syytä, miksi minun ei pitäisi rankaista sinua.”
Sirius räpytteli silmiään ymmärtämättä enää mistään mitään, sillä yleensä Malfoy sakotti häntä ja muita Kelmejä surutta, vaikka nämä eivät olisi edes tehneet juuri mitään.
”Mutta kenties sinä tahdotkin jälki-istuntoon”, Malfoy jatkoi höpöttämistään, kun toinen pysytteli hiljaa.
”Varmasti Voron kanssa pokaalien hinkkaaminen on erittäin mukavaa, mutta kenties jokin… nautinnollisempi rangaistus voisi olla enemmän sinun makuusi”, Malfoy sanoi hitaasti sanojaan venytellen.
”Nautinnollisempi?” Sirius ihmetteli, ja ennen kuin hän ehti sanoa tai tehdä mitään muuta, oli luihuinen painanut hänet selkä seinää vasten.
”Onko tuo valintasi?” Malfoy kysyi ja hänen katseensa eksyi Siriuksen huulille. Sirius pohti hetken ennen kuin nyökkäsi epäröiden, ja luihuispoika runnoi huulensa hänen omiaan vasten. Malfoy myös erkaantui Siriuksesta yhtä nopeasti kuin oli tullut ihollekin ja totesi lyhyesti:
”Huomenna, ottelun jälkeen, Tarvehuoneessa.”
Lucius Malfoy kääntyi lähteäkseen jatkamaan johtajapojan partiointiaan, ja Sirius jäi seisomaan paikoilleen, kunnes hänkin ymmärsi viimein lähteä takaisin kohti rohkelikkotornia. Kävellessään kohti omaa tupaansa Sirius pohdiskeli itsekseen, mihin ihmeeseen oli oikein itsensä lykännytkään.
-
Title: Joulun riemuja
Rating: S
Fandom: originaali
Characters: Roosa, Emilia, Inka ja Oona
Genre: fluffy!
Summary: Roosa, Emilia, Inka ja Oona viettävät pikkujoulua Emilian vanhempien mökillä.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 52: pakollinen sana)
A/N: Tämä on joululahjoista yhdeksäs ja tämä on omistettu Neiti Syksylle. Toiveena oli jotain söpöä ja jouluista originaalia, jossa on lunta, mistä sitten syntyi tällainen väkerrys. P.S. Roosan ja Emilian voitte löytää täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=37312.0) ja Roosan myös täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=37790.0); Inka ja Oona puolestaan esiintyvät täällä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41176.0).
Joulun riemuja
Minä katselin vierestä, kuinka Inka ja Oona yrittivät sitoa linnuille tarkoitettua kauralyhdettä erään puun oksalle, ja Emilia sytytteli ajotien varrella olevia jäälyhtyjä. Muut kolme eivät tuntuneet kiinnittävän minuun mitään huomiota sillä hetkellä, joten kumarruin nappaamaan maasta kourallisen pehmeää lunta ja pyörittelin siitä itselleni pallon. Sitten heitin sillä Inkaa, joka oli irrottanut otteensa juuri kiinnitetystä lyhteestä. Tämä kääntyi katsomaan minua silmät sirrillä ja alkoi sitten itsekin väsätä lumipalloa. Kumarruin nopeasti ottamaan lisää lunta puolustuksekseni ja heitin Emiliaa lumipallolla juuri kun Inkan heittämä pallo osui suoraan rintaani. Oonakin liittyi mukaan lumisotaan ja kohta Emilian vanhempien mökin pihassa oli käynnissä armoton taistelu. Lumipallot ja kiljaisut lentelivät päivän pimentyessä illaksi tähtien syttyessä loistamaan taivalla.
Aikaa myöten nelikko siirtyi lumisotansa temmellyksestä takaisin sisälle piparien ja höyryävien glögi-mukillisten pariin. He kaivoivat tonttulakkinsa esille ja nostivat glögimukinsa lakkien tiukujen helistessä mökin olohuoneessa.
”Hyvää joulua!” he toivottivat yhtä aikaa toisilleen ja kilistivät mukejaan ennen kuin siirtyivät availemaan lahjojaan.
-
Luciuksella ja Siriuksella on viiden vuoden ikäero, joka hämmentää jonkun verran, kun ficci sijoittuu Tylypahkaan. :D Jos kuitenkin unohtaa jälleen canonin, joka vaivaa mua liikaakin toisinaan tämä oli oikein suloinen. Lipevä Lucius katselemassa (canonissakin) komeaa Siriusta sillä silmällä. ;) Pakko kyllä myöntää, että Natskuli heitti sua aika pahalla parituksella. Myöhemmilla vaiheilla ne on Killassa/Kuolonsyöjissä ja sitä ennen ikäero on painanut päälle. Sait nämä kaksi kuitenkin yhteen ja tuotua esille molempien hahmojen omia piirteitä hyvin. Mielellään lukisi, miten siellä Tarvehuoneessa on mennyt. ;)
Toinen fic oli ihanan talvinen. En ole tainnut tutustua noihin tytöistä aiemmin kertoviin originaaleihin, mutta pitää tutustua tässä joku päivä!
Kiitos jälleen luukuista. <3
-
Odo: Ai hitsit, en ole edes ajatellut tuota ikäeroa aikaisemmin (hupsis?), mutta hyvä, että se toimi silti edes jotenkin. Paritus oli tosiaan aika haasteellinen, joten senkin takia taistelin, että missä ihmeen välissä tämä kaksikko voisi törmätä yrittämättä saman tien kirota toisiaan. : D Jos jätetään se Tarvehuone ihan vaan jokaisen oman mielikuvituksen varaan. ;)
Title: Viimeinen mahdollisuus
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Bofur ja Bilbo
Genre: angst, drama
Warnings: sisältää spoilereita BotFA EE:stä (eli siis Viiden armeijan taistelun pidennettyä versiota)!
Disclaimer: Kursiivilla olevat repliikit ovat suoraan elokuvasta itse kääntämiäni.
Summary: Viimeinen Bofurin ja Bilbon välillä käyty keskustelu ennen Viiden armeijan taistelua.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 21: parituksettomuus)
A/N: Tämä on joululahjoista kymmenes ja tämä on omistettu Odolle. Toiveena oli Bofurista jotain, eikä karvalakkia tietenkään sopinut unohtaa. Aluksi tämä oli todella haastavaa, koska en ole ikinä ennen kirjoittanut Bofurista juuri mitään, mutta sitten katsoin BotFA EE:n ja inspiroiduin. :D
Viimeinen mahdollisuus
Bofur käyskenteli ulkosalla Ereborin sisäänkäynnin umpeen muuratulla vallilla. Kaukana Laaksossa pienet liikehtivät valopisteet kertoivat selkeää kieltään siitä, että haltioiden sotajoukot siirtyilivät parempiin asemiin ennen aamunkoittoa. Kääpiö veti karvalakkiaan syvemmälle päähänsä, jottei vallilla puhaltava viima jäädyttäisi hänen aivojaan. Jokin yön rauhallisuudessa oli hermostuttavaa kun tiesi, että aamunkoitteessa kaikkia Yksinäisen vuoren kääpiöitä kohtaisi tuho ellei mitään suuria yllätyksiä sattuisi. Bofurilla oli yllättävän rento olo, mutta kenties oman kuolemansa hyväksymisellä oli sellainen vaikutus. Hän käveli vallille sytytettyä tulta kohti kuullessaan jonkun toisenkin hippailevan vallilla. Bofur huomasi Bilbon sitovan köyttä luullessaan muiden olevan nukkumassa. Hän käveli lämmittelemään hyisiä käsiään ja totesi:
”Sinun pitäisi olla sisällä, suojassa tuulelta.”
”Tarvitsin vain ilmaa, sisällä haisee yhä lohikäärmeeltä” Bilbo vastasi takellellen toivuttuaan hätkähdyksestään.
”Haltiat siirtävät jousiampujiaan asemiin”, Bofur sanoi kävellessään kohti Bilboa, ”Taistelu on ohitse huomisiltaan mennessä, vaikka me tuskin näemmekään sitä.”
”Nämä ovat synkkiä aikoja”, Bilbo totesi lyhyesti.
”Synkkiä aikoja, tosiaan”, Bofur myönsi.
”Kukaan ei voisi syyttää ketään, joka haluaisi olla toisaalla”, hän sanoi painokkaasti katsoen Bilboa ja toivoen tämän ymmärtävän sanojen taakse kätketyn merkityksen.
”Keskiyö lähestyy”, hän totesi sitten pienen hetken kuluttua katsellessaan kohti taivasta.
”Bombur on seuraavana vahtivuorossa. Hänen herättämisessään kestää vähän aikaa”, Bofur jatkoi ja katsoi Bilboa pitkään ja merkitsevästi. Hän yritti parhaansa mukaan kertoa hobitille, että olisi tämän kannalta parasta, jos tämä vain kiipeäisi muurin ylitse ja juoksisi ennen kuin taistelu alkaisi. Ei olisi oikein, että pieni hobitti kuolisi taistelussa, joka ei ollut edes hänen omansa, ja vielä niin kaukana kotoaan! Kääpiö lähti kapuamaan portaita alas vallilta, kun kuuli Bilbon puhuttelevan häntä.
”Nähdään aamulla”, Bilbo sanoi Bofurille, joka hymyili tälle hieman surullisesti.
”Hyvästi, Bilbo!” Bofur sanoi nyökäten, olettaen näkevänsä hobitin viimeistä kertaa elämässään. Sitten kääpiö jatkoi matkaansa portaita alas herättämään Bomburia vahtivuoroon, vaikkei Ereborin vahtimisella varmaan mitään merkitystä enää siinä kohtaa ollutkaan, sillä mitä järkeä oli vahtia tuhoontuomittuja kääpiöitä ja heidän suurta aarrettaan.
-
Title: Ilon hetkiä
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Harry/Ginny
Genre: fluffy
Summary: Harry ja Ginny viettävät tovin joulukuusen koristelemisen parissa.
A/N: Tämä on joululahjoista yhdestoista ja tämä on omistettu SparklingAngelille. Toiveena oli jouluinen Harry/Cho tai Harry/Ginny, joten päädyin sitten tällaiseen ratkaisuun.
Ilon hetkiä
Ginny kiskoi villasukat jalkoihinsa ennen kuin lähti hipsuttelemaan kohti olohuonetta. Harry oli kovaa vauhtia hääräämässä joulukuusen valojen kanssa selin häneen, joten tyttö hiipi poikaystävänsä selän taakse, kietoi kätensä tämän ympärille ja painoi leukansa tämän olkapäätä vasten.
”Hyvää huomenta, herraseni!” hän toivotti.
”Hyvää huomenta vaan sinullekin, unikeko!” Harry toivotti nauraen, sillä Ginny oli nukkunut tavallistakin pidempään.
”Mitä?!” Ginny protestoi toisen sanattomaan syytökseen, ”nyt on joululoma, nyt saa nukkua pitkään!”
”Enhän minä sanonut edes mitään”, Harry vastusteli.
”Et sanonut, mutta ajattelit”, Ginny totesi suukottaen nuorukaisen poskea ennen kuin lähti penkomaan joulukoristelaatikkoa. Harry tuhahti jotain tyttöystävänsä vikinöille ja palasi sitten takaisin asettelemaan kynttilöitä joulukuuseen. Hän oli ehkä erikoinen velho, mutta hän halusi tehdä tämän omin pikku kätösinsä, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun Harry pääsi koristelemaan ihan omaa joulukuustaan. Tai oikeammin sanottuna heidän omaansa, sillä joulukuusi oli hänen ja Ginnyn ensimmäinen yhdessä heidän pieneen asuntoonsa hommaama asia.
Muutaman tunnin kuluttua, kun joulukuusi oli viimein saatu koristeltua, Harry lösähti sohvan nurkkaan istumaan. Ginny saapui kohta hänen seuraansa kaksi höyryävää glögimukia käsissään. Hän ojensi toisen mukeista Harrylle ja istahti sitten sohvalle tämän kainaloon. Harry heitti toisen kätensä Ginnyn olan yli ja tyttö käpertyi tiukasti nuorukaisen kylkeä vasten.
”Minä rakastan sinua, Harry.”
”Niin minäkin sinua, Ginny.”
-
Naah, suloinen H/G! Ihanan tästä tekee tottakai tuo paritus. Ja sulosita fluffya tää todellakin oli! Parin yhteinen joulukuusi, aww <3 Ja hymy levis mun huulille ku luin ton lopun, missä Ginny käperty poikaystävänsä kainaloon <3 Kiitos tästä ihana :3
-
SparklingAngel: Kiitoksia kovasti, kiva että tykkäsit ihana! <3 (:
Title: Hiljaisuutta tunturilla
Rating: S
Fandom: originaali
Genre: drama
Summary: Tunturipuro solisee maiseman hiljaisuudessa.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 29: luonto)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdestoista ja tämä on omistettu Emanuelille. Tämä toive oli siinä mielessä erikoinen, koska muut heittelivät parituksia tai jotain tarina-ideaa, mutta Emppu halusi maisemakuvauksen, joten sen takia tämän kanssa kesti jokunen tovi, kun en ole tällaisia aiemmin kirjoitellut.
Hiljaisuutta tunturilla
Tunturipuro solisee maiseman hiljaisuudessa. Vain muutama poro liikkuu maastossa etsimässä ruokaa ja puut huojuvat tuulessa, muutoin kaikki pysyttelee paikallaan.
Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa, kun porot liikkuvat hiljakseen eteenpäin. Aurinko nousee hiljalleen tunturin takaa taivaankannelle ja muutkin ympäristössä alkavat heräillä; teeriemo paimentaa jälkeläisiään, sopulirypäs ryntää laumana puron ylitse.
Ilmassa kuuluu rapinaa, kun urosporo rapsuttelee sarviaan siirtolohkaretta vasten. Pehmeää untuvaa tipahtelee sarvilta ja sen alta paljastuu vahvat ja terveet sarvet.
Yhtäkkiä kaikki pysähtyvät kun jostain kuuluu suden ulvontaa, mutta se lakkaa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Porot jatkavat ruokailuaan kaikessa rauhassa eikä teeriemokaan paimenna pesuettaan piiloon.
Hiljaisuudessa alkaa taas kuulua puron solina.
-
Hitsi vieköön, kun houkuttas tuo mun joululahja. >:( Mutta taitaa käydä niin, että saan joululahjani lukea vasta joulunajouluna. Naten kaa varmaan katotaan ne pidennetyt versiot sen luona, kun meen sinne joululomaks, mutta ehkä mä malta oottaa. Vaikkei se spoilais paljoakaan, mutta silti. Kiitos nyt jo, että kirjoitit Bofurista. ♥ Se on ihan liian unohdettu Thorinin, Filin ja Kilin rinnalla kääpiöistä (niin tosin on moni muukin).
Harry/Ginny ei oo omia suosikkejani parituksista, mutta oon kieltämättä hieman ruennut lämpeemään sille. Tämä oli oikein kiva söpöstelypätkä näistä kahdesta, mutta parasta oli joulukuusi. Tai se, että Harry pääsi koristelemaan kuusta, koska Dursleyden luona ei varmasti kuusia pahemmin koristeltu ja Tylypahkassa muut hoitivat sen puolen, eikä sekään ollut oma joulukuusi. Oli ihanaa lukea, että Harry sai vihdoin niin normaalin mahdollisuuden siihen hommaan. ♥
Maisemakuvaus oli kanssa onnistunut tosi hyvin, vaikka et oo ennen sellaisia kirjoitellut! Tykkäsin miten paljon siinä oli eläimiä kuvattu luonnossa ja aww. Pysty hyvin kuvittelemaan, mitä tapahtui. Puron solina aloitti ja lopetti hienosti tämän pätkän. Tykkäsin myös otsikosta!
-
Odo: Luet sen sitten, kun ehdit/haluat/viitsit, koska se tosiaan spoilaa kolmannen pidennettyä (vaikkakin vain vähäsen, mutta silti!). Ei se tuolta mihinkään karkaa. Bofur on kyllä valitettavan unohdettu muiden rinnalla, kuten niin moni muukin, mutta sille ei aina voi oikein mitään. ): Itsekään en ole mikään Harry/Ginnyn suurin fani, mutta hyvä, ettei se selvästikään näkynyt tuossa. Hyvä, että se maisemakuvaus onnistui, koska se jännitti näistä ehkä eniten tavallaan.
Title: Harjoituksista ja suosionosoituksista
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Pairing: Arwen/Aragorn
Genre: drama
Summary: Eldarionilla on jousiammuntaharjoitukset ja hänen tietämättään muutkin seuraavat häntä harjoituksiin.
Challenges: Kirjoitusterttu (fandomterttu), Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 13: uusi fandom)
A/N: Tämä on joululahjoista kolmastoista ja tämä on omistettu Odolle. Ainoa toive oli paritus, sitten vähän myöhemmin kysyttäessä Eldarionin mukanaolo sallittiin, joten tämän (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/00/d9/9a/00d99adc8e25131bd1ac44eee78f452c.jpg) kuvan inspiroimana syntyi siis tämä ficci. P.S. En ole Tolkien, enkä halua yrittääkkään olla, joten tämän kirjallinen asu ei varmaankaan tee oikeutta paritukselle, mutten halua lähteä kokeilemaan liiaksi siipiäni, jotten tekisi tästä tahattomasti koomista ficciä!
Harjoituksista ja suosionosoituksista
Seitsemänkesäinen Eldarion juoksi alas Minas Tirithin mutkaisia teitä. Hänellä oli kova kiire, sillä hän oli jo valmiiksi myöhässä Legolasin jousiammuntaharjoituksista. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, miksei äiti ollut päästänyt häntä lähtemään yhtään aikaisemmin, koska nyt hän joutuisi taas selittelemään myöhästymistään.
Kun Eldarion pääsi viimeinkin harjoituskentälle, istui Legolas tapansa mukaan odottamassa. Poika otti vielä viimeisetkin juoksuaskeleet ja pysähtyi sitten kentän laidalle odottamaan haltian neuvoja. Legolas oli tunnetusti ankara opettaja nuorelle prinssille, koska ei halunnut opettaa tätä puolivillaisesti.
”Ota jousi”, Legolas kehotti, ja Eldarion nosti jousen käteensä, kuten häntä oli opetettu. Haltia tarkisti prinssin asennon ennen kuin käski tämän nostaa nuolen jänteelle ja polvistui sitten tämän taakse. Legolas tarttui Eldarionia käsistä ja auttoi tätä jännittämään jäykkää jousta.
”Muista tähdätä tarkkaan”, haltia sanoi, ja Eldarion siristeli silmiään tarkastellessaan kaukana edessään olevaa maalitaulua. Sitten hän irrotti otteensa jänteeltä ja nuoli lensi kohti taulua… ja osui aivan taulun reunamille. Eldarion voihkaisi Legolasin käskiessä häntä yrittämään uudestaan.
~*~*~
Kuningas Elessar ja hänen kuningattarensa olivat seuranneet Eldarionia tämän tietämättä harjoituskentälle ja he katselivat nyt poikansa harjoittelua ylpeinä, vaikka Arwenin ylpeyteen sekoittui myös ripaus huolta. Kuningatar ei täysin ymmärtänyt, miksi hänen poikansa piti aloittaa harjoittelunsa niin aikaisin, muttei ollut kieltänytkään sitä, sillä äidin antama harjoittelulupa oli merkinnyt prinssille niin paljon.
Heidän katsellessaan Eldarion jännitti joustaan uudemman kerran, tähtäili hetken aikaa taulua ja päästi sitten nuolensa irti. Tällä kertaa nuoli osui lähemmäs taulun keskikohtaa, mikä sai vanhempiensa perässä kipittäneen viiden vanhan Merilethin taputtamaan innoissaan käsiään. Eldarion kääntyi nopeasti katsomaan taaksen säikähdyksestä, mutta nauroi sitten pikkusisarensa ja vanhempiensa suosionosoituksille kumartaessaan syvään kiitokseksi.
-
Oi, tämä on niin kaunis! ♥
Tässä Arwen/Aragorn jäi hieman sivuun, mutta ei haitannut yhtään. Oli mahtia lukea noista perheenä ja onneksi annoin Eldarionin tulla mukaan. En ole lukenut paljoa Taru Sormusten Herrasta ficcejä ihan vain jo senkin takia, että olen vähän epäluuloinen niiden suhteen (koska Tolkien). Tiesin, että sinuun voi luottaa tän fandomin kanssa, enkä joutunut pettymään. Eldarion on mulle täysin tuntematon hahmo, koska oon tosi vähän lukenut liitteitä ja muita tietoa, johon pitäisi tosiaan tehdä parannus. Oli kuitenkin kivaa päästä tarkastelemaan prinssin elämää ja hän oli oikein suloinen. Pidin siitä, että Legolas opetti jousella ampumista. Kuka voisikaan olla parempi valinta kuin vanha ystävä? Merileth tuli mulle ihan uutena hahmona! En ainakaan muista kuulleeni, joten oli kivaa kuulla, että Aragornilla ja Arwenilla on tytär. Kiitos, että mainitsit ficissäkin, että kyseessä on Eldarionin pikkusisar, koska muuten se olisi jäänyt häiritsemään.
Kiitos paljon luukusta, olet aivan mahtava. ♥
Eikä ole kyse ehtimisestä/jaksamisesta/viitsimisestä vaan voimisesta! Koska pikkujutuistakaan en halua spoilaantua, varsinkin, kun se koskee Bofuria! Muttamutta heti, kun menen äidin luokse niin vaadin Nattea kattoo ne mun kanssa ja luen lahjani! Jännittää! Tää on niitä hetkiä, kun tietää jonkun hankkineen joululahjan (tässä tapauksessa tehneen), mutta joutuu jouluaattoon vapisemaan jännityksestä ja pihisemään uteliaisuudesta, että mikä se on!
-
Hei, betasi on täällä taas. ::)
Öiset kulkijat on edelleen oikein oiva pieni maistiainen Sirius/luciuksesta ja kyllä mä vähän mietiskelen (edelleen) mitä siellä Tarvehuoneessa tapahtuu. ::) (Olen tällainen parantumaton perverssi.) Siriuksen reaktio on jotenkin ihana, isottelevan ja luotaantyöntävän sijaan vähän häkeltynyt ja hämmentynyt, tykkäsin. :D
Joulun riemuja on ihana. Ja kuten jo irkin puolella reagoin; siis Inka ja Oona!!! Jooh, kiva, että siellä on linkki niihin, koska ne on ihania. <3
Enpäs muuten tainnut huomata, että minä-kerronta vaihtuu kaikkitietävään kun kappale vaihtuu. Onko tämä tarkoituksellinen? :D
Viimeinen mahdollisuus on edelleen haikea ja tunnelmallinen ja (vaikken ole ko. elokuvaa vielä nähnyt) veikkaan, että olet tuonut tuota sanatonta tunnelmaa ihanasti esiin ja. <3 En osaa kommentoida tähän(kään) järkevästi. :D
Ilon hetkiä on söpö pieni Harry/Ginny, ja tässä pidin eritoten alusta, jossa Ginny vetää villasukat jalkaansa ennen mitään muuta. Koska villasukat. <3 Toi loppu on myös söpö, koska rakkauden tunnustuksia, vaikka vähän odotin hyvän joulun toivotuksia. :P
Sitten tämä pieni maisemakuvauksesi Hiljaisuutta tunturilla (typosin sen ensin hilijaisuutta ja naureskelin, että olisihan sekin toiminut ::)). Tämä oli todella seesteinen ja loi hyvin selkeitä mielikuvia, eli kaikin puolin oikein onnistunut kuvaus.
Harjoituksista ja suosionosoituksista on (edelleen) suloinen pieni pätkä omalla tavallaan arkisesta tilanteesta. Tykkään. <3 (Ja eilen kun selailin Tolkienin kautta aika monenmoista Keski-Maahan liittyvää Wikipedia-artikkelia, ymmärsin viimein mitä Legolas tarkoittaa sanoessaan elokuvassa "The Balrog of Morgoth." Näin sivuhuomautuksena, sillä se on tällaista kirjaa ei kokonaan lukenutta vähän hämmentänyt siellä.)
Ja näiden asiaankuulumattomien kommenttien jälkeen taas kiitokset näistä suloisuuksista, jotka edelleen kesti toisen lukukerran. :-*
-
Odo: Niinhän se vähän jäi, mutta kun en OSAA! Apua, mitä kehuja, kääk, en osaa vastata niihin muuten kuin kiittämällä ja kumartamalla! Eldarion on ihana, mutta Merileth on oma keksintöni (tai siis hänen nimensä on, koska TSH:n liitteissä puhutaan vain Arwenin ja Aragornin tyttäristä, mutta he eivät saa ikinä nimiä). Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! ♥
Saappaaton: Tarvehuone saa kyllä jäädä jokaisen itsensä tulkittavaksi, miten itse haluaa. :D Inka ja Oona <3, mutta ei ollut tarkoitus vaihtaa kertojaa, se oli vahinko! x) Yritin ainakin kovasti tuoda Bofur-luukkuun sitä tunnelmaa, mikä leffassa välittyy. Villasukat = <3 ! (Balrog of Morgoth nyt on vähän sellainen seikka, että sitä ei välttämättä tajua ihan pelkällä TSH:nkaan lukemisella, varmaan pitää Silmarillionkin kahlata, että sen ymmärtää... tai sitten ei, en tiedä, koska itse olen aina ymmärtänyt sen... :D)
Title: Kattilan nostamista tunteista
Rating: K-11 (varmuuden vuoksi)
Fandom: HP
Pairing: Draco/Blaise
Genre: humour, drama
Summary: Draco ja Blaise ovat liemitunnilla, ja heidän keittämänsä liemi nostaa kummia mielitekoja.
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista neljästoista ja tämä on omistettu Naturalille. Toiveena oli ihan vain pelkkä paritus, joten taistelin tämän kanssa sitten jonkun aikaa, että sain tämän syntymään.
Kattilan nostamista tunteista
Draco katseli noidankattilan toisella puolella seosta hämmentelevää Blaisea uusin silmin. Hän ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt juuri mitään huomiota luokkatoverinsa ulkonäköön, mutta näin liemiluokan hämyisyydessä ja kattilasta kajastavassa kelmeydessä tämä näytti erikoiselta. Draco ei ollut ihan varma, johtuiko se keitettävästä liemestä vai jostain ihan muusta, mutta hänen mieleensä alkoi nousta hassuja asioita.
Blaise puolestaan oli aivan täysin noidankattilasta nousevien huurujen peitossa. Hän ei nähnyt eteensäkään sankan höyrypilvensä keskeltä. Kun pilvi vihdoin hälveni hieman, Blaise näki toisella puolella istuvan Dracon katselemassa häntä, ja erikoiset ajatukset nostivat päitään hänen mielessään.
Noin puolta tuntia myöhemmin liemitunti päättyi viimeinkin. Draco ja Blaise palauttivat keitoksensa professori Kalkarokselle, joka vilkaisi sitä ohimennen. Sitten kaksikko lähti haahuilemaan ulos luokasta. Heidän oli ollut tarkoitus suunnata suoraan Suuren saliin, mutta jostain kumman syystä heidän jalkansa johdattivatkin heidät eräässä kerroksessa olevan tyhjän luutakomeron luokse. Draco ja Blaise vilkaisivat toisiaan, kohauttivat molemmat olkiaan ja siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.
-
Oletin, että tässä suudellaan söpösti tai rohkeasti tai jotain. :D Mutta...
siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.
Hajosin ja nyt virnistelen tosi typerästi, enkä saa sanaa suustani.
Huvittava luukku, vaikka jäikin mysteeriksi johtuiko se liemestä vai miehien pahasta puutteesta. Ken tietää, Barbi ei (hehehehe). Blaise/Draco on musta hassu paritus, mutta oon tottunut siihen, kun Natskuli on sitä kirjoittanut. Kiva, että sä otit hänen haasteensa vastaan ja kirjoitit näistä. Odottelen innolla, mitä kaikkea muuta se on pyytänyt, kun tämä oli aika vakio.
Kiitos jälleen luukusta ja aamun nauruista. ;D <3
Se on muuten hassu sattuma, että löysin Merilethista linkin, mutta tajusin vasta nyt, että se oli jonkun nimi pelissä. Luulin, että se on joku fakta, mikä multa on mennyt kokonaan ohi. Nätti nimi, se on myönnettävä!
-
Odo: Niinhän sitä voisi luulla, että sieltä tulee jotain söpöä, muttei sitten kuitenkaan ihan. Sitä sopii miettiä, että oltiinko tässä ihan vain puutteessa vai johtuiko se sitten siitä jostain litkusta, mitä pojat väsäsivät, mene ja tiedä. :D Ole hyvä nauruista, itse kiitän tuosta puujalasta, jolle hajosin, koska en aluksi tajunnut yhtään, mistä tuo Barbi sinne pomppi. x) Merileth ei siis tosiaan ole fakta, vaan itse keksimäni nimi, joka tarkoittaa Ruusua naisen nimenä (Meril tarkoittaa siis sindariniksi ruusua ja –eth on pääte, jolla mistä tahansa sanasta voi tehdä naisen nimen) ja on ihan puhtaasti sattumaa, että joku on käyttänyt samaa nimeä joskus jossain. :D
Title: Erilaiset
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Hermione/Blaise
Genre: drama, romance
Disclaimer: Ficcin otsikko ja summary ovat peräisin Robinin Erilaiset-kappaleesta, enkä siis omista niitä.
Summary: Kaksi vastakohtaa väärinpäin / vetää puoleen yllättäin
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista viidestoista ja tämä on omistettu Keijulle. Toiveena oli vain pelkkä paritus, joten kehittelin sitten tällaisen ficcin tuosta.
Erilaiset
Tumma ja vaalea. Luihuinen ja Rohkelikko. Mies ja nainen. Yö ja päivä. Vasen ja oikea. Etelä ja pohjoinen. Blaise ja Hermione. Kaksi vastakohtaa, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Kumpikaan ei osaa sanoa miksi, miten tai milloin kaikki sai alkunsa, mutta jotenkin kumpikaan ei vain osaa irrottaa toisesta.
Hermione pitää Blaisen tavasta koskettaa häntä. Blaise puolestaan kunnioittaa Hermionen älykkyyttä. He molemmat nauttivat toistensa seurasta iltaisin Tähtitornin huipulla tai Tarvehuoneessa. Kumpikaan ei osaa enää lopettaa tätä. Hermione ja Blaise ovat aivan kuin huumetta toisilleen, sillä he tarvitsevat kerta kerran jälkeen aina vain enemmän. Mikä alkoi hellillä suudelmilla ja aroilla kosketuksilla, loppuu kuumaan erotiikkaan.
-
Ole hyvä puujalasta. :D
Nyt olikin haastava paritus, josta olisi mieluusti lukenut pidemminkin. Hyvin tässä oli esitetty monia vastakohtia, joita Hermione ja Blaise tosiaan ovat toisilleen. Se, että miten he lopulta päätyivät yhteen jäi kutkuttamaan.
Se oli kiva, että tähän oli laitettu, mistä hahmot pitivät toisissaan. Jotenkin musta tuntuu, että Blaiseen saattaisi tehotakin älykkyys, jota Hermione omaa kyllä ihan reilustikin.
Kiitos jälleen luukusta. <3
-
Odo: Haastava paritus oli tosiaan, sen takia jäi vähän tyngäksikin, mutta ehkä mä joskus panostan ja kirjoitan näistä enemmänkin. Ole hyvä, hyvä, että kelpasi, vaikka tuo olikin vähän lyhykäinen. (:
Title: Ne pienet onnenhetket
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Hermione/Severus
Genre: drama, humour
Summary: Hermione ja Severus vierailevat Hermionen vanhempien luona.
Challenges: Kirjoitusterttu (Paritusketjuterttu)
A/N: Tämä on joululahjoista kuudestoista ja tämä on omistettu FractaAnimalle. Toiveena oli jotain onnellista Hermione/Severusta, joten sain sitten tällaisen aikaiseksi.
Ne pienet onnenhetket
Severus istui hivenen epämukavasti vaalealla plyysisohvalla teekuppi sylissään. Herra ja rouva Granger istuivat sohvapöydän toisella puolella samanlaisilla nojatuoleilla yhtä lailla epämukavasti. Hermione oli unohtunut jonnekin keittiön ja olohuoneen välimaastoon pikkuleipien hakumatkalleen.
Herra Granger avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten kuitenkin saman tien. Jostain syystä Severuksesta alkoi tuntua, että hänen tuoreen kihlattunsa vanhemmat eivät erityisemmin pitäneet hänestä. Kenties syynä oli tämän tummanpuhuva ja synkkä olemus, kenties hänen Hermionen välinen ikäero. Se oli kuitenkin selvää, että jos Hermione ei palaisi kohta takaisin, Severus ottaisi jalat alleen ihan vain, jottei hän tulisi seinähulluksi tässä olohuoneessa roikkuvassa vaivaantuneessa hiljaisuudessa.
Hermione kuitenkin palasi takaisin ennen kuin Tylypahkan juomamestari ehti edes ajatella takamuksensa nostamista sohvalta. Nainen kantoi pikkuleipiä tarjottimella olevassa kulhossa ja pahoitteli reissunsa kestoa sanoen, että hän oli yrittänyt etsiä sopivaa tarjoiluastiaa. Severuksen teki mieli murahtaa, että ne pikkuleivät olisi voitu syödä ihan tarjottimeltakin käsin, jos nikseen tuli, mutta piti kuitenkin suunsa kiinni.
~♥~♥~
Noin tuntia myöhemmin Hermione ja erittäin helpottunut Severus ilmiintyivät takaisin Kehrääjänkujalle.
”Eihän se nyt niin kovin kamalaa ollut”, Hermione totesi, ja Severus tyytyi vain nostamaan kulmakarvojaan naiselle, joka tuhahti.
”Älä aloita taas! Jos me aiomme todella mennä joku päivä naimisiin, olisi sinun parasta oppia pitämään vanhemmistani, sillä minulla ei ole mitään aikomustakaan sulkea heitä ulos koko elämästäni”, Hermione sanoi tiukasti. Severus oli kuullut saman puheen jo ties kuinka monta kertaa, mutta minkä hän sille mahtoi, etteivät naisen vanhemmat olleet hyväksyneet tyttärensä tulevaa aviomiesvalintaa. Hän teki kyllä parhaansa ollakseen hurmaava näillä visiiteillä Grangerien residenssiin, mutta jokin hänessä tuntui silittävän Grangerin pariskuntaa vastakarvaan.
Hermione ja Severus astelivat sisälle asuntoon vaitonaisina, sillä kumpikaan ei halunnut aloittaa iän ikuista kinaa toisen vanhemmista. Hermione sukelsi suoraan töidensä pariin työhuoneessa, joten Severus istahti takan ääreen nojatuoliinsa. Hän tiesi naisen leppyvän taas omia aikojaan, kuten aina, joten hän saattoi ihan hyvin rentoutua uusimman Päivän Profeetan parissa odotellessaan.
-
Otsikosta päättelin jotain söpöstelyä, mutta ei tämä sellainen ollutkaan. En jotenkin osannut yhdistää otsikkoa ficciin, mutta muuten tämä oli varsin mainio.
Se on kutkuttava ajatus, millainen tapaaminen Hermionen vanhemmilla ja Severuksella on. Siinä on tosiaan monta asiaa, mitkä saattavat hiertää ja pidin erityisesti tästä lauseesta:
Hän teki kyllä parhaansa ollakseen hurmaava näillä visiiteillä Grangerien residenssiin, mutta jokin hänessä tuntui silittävän Grangerin pariskuntaa vastakarvaan.
Vastakarva ilmaus oli jotenkin tosi kiva.
Se, että Severus tiesi Hermionen leppyvän kertoi heidän suhteestaan jo jonkun verran. Ehkä heillä aina toisinaan oli kinaa, mutta aina niistä selvittiin. Samalla Hermione oli oikein IC, Severuskin jonkun verran - vaikka mun mielestä se on vaan outo ajatus, että se olisi Hermionen kanssa. Tietynlainen jäykkyys kuitenkin puhui hahmon puolesta ja se, ettei hän ollut mikään unelma ehdokas.
En varmaan totu ikinä Snarmioneen, mutta kyllä mä tykkäsin tästä. Kiitos! <3
-
Odo: Myönnän, että otsikko on ehkä aavistuksen harhaanjohtava, mutta tuolle oli todella hankalaa keksiä mitään otsikkoa, joten päädyin sitten lopulta tuohon. Musta tuntuu, että vähän jokaisessa parisuhteessa on ne omat kinansa, jotka sitten järjestyvät tavalla tai toisella. Snarmione on itsellenikin hieman outo paritus, mutta sitä pyydettiin, joten pakko oli kokeillakin.
Title: Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin, Fíli/Sigrid, Kíli/OFC (Sólveig)
Genre: AU, drama, lievä fluffy
Summary: Frodon ensimmäinen Keskitalven juhla Thorinin ja Bilbon kanssa.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 50: lapset) ja FF50 (48, joulu)
A/N: Tämä on joululahjoista seitsemästoista ja tämä on omistettu Odolle. Odo toivoi jotain jouluista ja Kontuun sijoittuvaa, joten kyhäsin sitten tämän. Tämä on sitten todella AU, koska halusin Sigridin olevan vielä nuori tässä, joten jostain piti joustaa, eli Frodo sai sitten luvan syntyä selkeästi canonia aikaisemmin. :D Näin yleisesti vielä tiedoksi, että Sigrid on siis Bardin tytär eli ihminen ja hän on naimisissa Fílin kanssa, ja Sólveig on oma keksimä kääpiöhahmoni ja hän on naimisissa Kílin kanssa. (:
Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan
Sinä vuonna kun Frodo Reppuli täytti 12 tapahtui hänen elämässään kummia, sillä hän menetti isänsä ja äitinsä veneonnettomuudessa ja sai kaksi setää heidän tilalleen. Oikeasti vain toinen hänen sedistään oli kyllä oikeasti sukua hänelle, sillä Bilbo Reppuli oli hänen serkkunsa toista ja pikkuserkkunsa toista kautta. Thorin Tammikilpi ei sitten kääpiönä ollut yhtään minkäänlaista sukua Frodolle, mutta nuori hobitti alkoi kutsua tätäkin sedäkseen, kunhan ehti tottua kääpiön läsnäoloon.
Sinä samaisena vuonna Frodo ei todellakaan odottanut keskitalven juhlaa, sillä se toi hänen mieleensä vain hänen edesmenneet vanhempansa. Thorin oli tarkkaavaisena kääpiönä osannut odottaakin jotain tällaista, joten hän oli lähettänyt hyvissä ajoin korpin Ereborille.
Eräänä aamuna kun Frodo sitä vähiten odotti, kuului Repunpään oven takaa kolkutus. Bilbo pyysi nuorta hobittipoikaa avaamaan, joten kilttinä lapsena Frodo totteli. Hänen yllätyksekseen oven takaa paljastui neljä sangen erilaista hahmoa, jotka kumarsivat, niiasivat ja lupasivat palveluksiaan epäuskoiselle hobittipojalle.
”Ahh, Fíli, Kíli, Sólveig ja Sigrid, te sitten pääsitte tänne asti?” Thorinin ääni kysyi jostain Frodon takaa, ja poika pyörähti ympäri.
”Kyllä eno, vaikka Kíli meinasikin unohtua Rivendelliin haltioiden keskelle”, vaaleahiuksinen kääpiö ilmoitti nauraen, ja tummahiuksinen kääpiö tuhahti.
”Enkä meinannut”, tämä protestoi. Frodo pyöritteli pientä päätään kaikkien näiden uusien tuttavien kesken ja yritti pysyä kärryillä, kuka oli kukakin.
”Frodo, poikaseni, tässä ovat Fíli ja Kíli, minun sisareni pojat”, Thorin esitteli hobittipojalle, ”sekä heidän tuoreet vaimonsa, Sigrid ja Sólveig.”
”Sigrid on ihminen, sen takia häneltä puuttuu parta”, Bilbo sihahti Frodon korvaan ilmestyttyään myös paikalle tervehtimään tulijoita. Frodo yritti kovasti painaa mieleensä jokaisen nimen, jotta hän ei vahingossakaan loukkaisi kenenkään tunteita kutsumalla tätä väärällä nimellä. Siispä hän opettelikin yhdistämään nimet hiusten väriin: Fílillä oli vaaleat hiukset, Kílillä tummat ja Sólveigilla sekä Sigridillä vaaleanruskeat, mutta Sólveigilla oli myös parta toisin kuin Sigridillä.
Thorin ja Bilbo kutsuivat vieraansa peremmälle koloon, joten he jättivät päällysvaatteensa eteiseen ja siirtyivät sitten oleskelutilaan vaihtamaan Konnun ja Ereborin kuulumisia.
~*~*~
Keskitalven juhlan aamu valkeni kauniina ja lumisena, mikä innosti pientä Frodoa hiukan, vaikka hän ei edelleenkään osannut iloita mitenkään erityisemmin, koska hän ikävöi vanhempiaan. Kolon tuoreet tulokkaat olivat kuitenkin piristäneet hänen oloaan kummasti, koska hän oli saanut Kílistä ja Fílistä nopeasti seuraa lumileikkeihinsä.
Kun tuli viimein aika avata lahjat, Frodo ei odottanut mitään kovin erikoista. Loppujen lopuksi hän kuitenkin huomasi joutuneensa suuren lahjavuoren keskelle, koska kääpiöt olivat tuoneet mukanaan lahjoja jokaiselta Thorin- ja Bilbo-sedän entiseltä matkakumppanilta. Bofur oli veistellyt hänelle hienon huilun; Bifur oli vuollut puusta lohikäärme-lelun; Bombur oli veistänyt puisen puurokauhan; Balin oli ostanut hänelle kirjan, jonka avulla hän voisi opetella kirjoittamaan ja lukemaan; Dwalin oli takonut metallista hienon kypärän; Ori oli kutonut lämpimän huivin; Nori oli hankkinut pehmoisen nallen; Dori oli kasannut kokoelman erilaisia teelajeja yhteen pakettiin; Óin oli kerännyt rauhoittavia yrttejä ja Glóin oli poikansa Gimlin kanssa valmistanut Frodolle medaljongin, jonka sisälle hobittipoika oli laittanut kuvat vanhemmistaan.
Paikan päälle saapuneilta Frodo oli saanut erilaisia leluja. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikista paras lahja sinä vuonna tuli jo pelkästään siitä, että Thorin, Bilbo, Fíli, Sigrid, Kíli ja Sólveig olivat paikalla leikkimässä Frodon kanssa, ettei pienen hobittipojan tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi. He kaikki myös ymmärsivät poikaa, koska hekin olivat menettäneet joko toisen tai molemmat vanhempansa. Niinpä Frodon ensimmäinen Keskitalven juhla ilman vanhempia sujui paremmin kuin kukaan olisi voinut kuvitellakaan, koska neljä yllätysvierasta olivat piristäneet surullista poikaa huomattavasti.
Frodo itki ensimmäisen kerran vasta Fílin, Kílin, Sigridin ja Sólveigin lähtiessä Repunpäästä, koska hän ei halunnut uusien ystäviensä lähtevän vielä. Kaikki neljä kuitenkin lupasivat tulla takaisinkin Kontuun, ja Thorin ja Bilbo lupasivat, että Frodo voisi vierailla Ereborissa joskus, joten he eivät oikeasti sanoneet hyvästejä vaan pikemminkin vain näkemiin, mikä helpotti Frodon oloa huomattavasti. Niinpä hän ja hänen kaksi setäänsä seisoivat Repunpään ovella katsomassa, kuinka kolme kääpiötä ja yksi ihminen lähtivät Konnusta kohti kotiaan Ereboria.
-
Title: Paras joululahja ikinä!
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Harry/Draco
Genre: romance, fluffy
Summary: Mitä ihmettä pitäisi ostaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea?
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeksastoista ja tämä on omistettu Mingille. Tässä nyt ei voi oikein toiveesta enää puhuakaan, koska Ming ilmoitti vain haluavansa joululahjan ja jätti sitten kaiken muun täysin mun itseni varaan, joten toivon todella, että tämä kelpaa joululahjasta! FractaAnima linkkasi tämän kuvan (http://images6.fanpop.com/image/photos/34800000/Draco-s-gift-drarry-34847283-500-597.jpg) Saappaattomalle, mutta koska hän ei sitä käyttänyt, niin minä sosialisoin sen sitten tämän ficcin inspiraatioksi.
Paras joululahja ikinä!
Mitä ihmettä pitäisi ostaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Harry pohti kuumeisesti keksimättä oikein mitään. Joulu olisi vain muutaman päivän päästä, eikä Harrylla ollut vieläkään minkäänlaista lahjaa Dracolle, vaikka hän oli pohtinut asiaa jo lokakuun lopusta asti. Miten ihmeessä tämä voi olla näin pirun hankalaa? Harry kirosi, sillä hän tiesi Dracon ostaneen hänen joululahjansa jo aikapäiviä sitten.
Jouluaaton saapuessa Harrylla ei vieläkään ollut Dracolle mitään lahjaa, joten hän luuhasi koko päivän Viistokujalla ja jästi-Lontoon puolella metsästämässä sellaista. Turhaan! Dracolla oli jo upea pöllö, kirjoista hän luki vain tiettyjä ja ne hänellä oli jo kaikki, vaatteensa hän osti itse koska hän vaati niiltä liikaa, eivätkä namit olleet hänen juttunsa. Harrylta oli ideat loppua kesken, kunnes hän marssi jästien askarteluliikkeeseen ja pyysi suurimman rullan paksuinta juhlanarua, mitä koko puodista löytyi.
Joulupäivänä Harry ja Draco istuivat olohuoneessa pohtimassa jakaisivatko he lahjat ennen vai jälkeen joulupäivällisen. Lopulta he sopivat syövänsä ensin, ja Harry livisti hetkeksi toisaalle askartelemaan suuren rusetin ostamastaan narusta. Sitten hän kömpi takaisin alas ja ruokasaliin mahdollisimman huomaamattomasti.
Illallisen jälkeen he siirtyivät olohuoneeseen kuusen luokse avaamaan lahjoja ennen Oljon lupaamaa glögitarjoilua. Harry pyysi Dracoa sulkemaan silmänsä ja vasta tämän toteltua hän kietoi suuren rusetin ympärilleen. Tummahiuksinen nuorukainen punasteli vähän pyytäessään poikaystäväänsä avaamaan silmänsä. Blondin silmät kasvoivat lautasen kokoisiksi hänen ymmärtäessä lahjansa, ja siinä silmänräpäyksessä koko glögitarjoilu (ja Dracon lahja Harrylle) unohtui, kun Draco raahasi Harryn yläkerraan makuuhuoneeseen, ja ovi kolahti kiinni.
Tuokiota myöhemmin Harry ja Draco makoilivat sängyllä tasaten hengitystään.
”Paras. Joululahja. Ikinä!” olivat ainoat sanat, jotka Draco sai ulos suustaan.
-
Pahoittelen, että en eilen saanut kommenttia väsättyä. Koska oli hieman heikko olo. Ei enää koskaan viinaa. :D
Mun luukku oli todella ihana <3 Siinä oli haikeutta, mutta silti myös onnellisuutta mukana ja musta oli ihana, miten otit kaikki matkaseuralaiset esille ja heidän lahjansa. Keskitalven juhla on kaiken lisäksi todella kiva keksintö, kun Hobitit eivät vietä joulua ihan ymmärrettävistä syistä. Ihanaa, että pieni Frodo piristyi. :) Niin ja Bagginshield<3
Vai Harry teki itsestään joululahjan. :D Varmasti kelpaa Dracolle, jolla on jo kaikkea! Tuo inspiskuva oli söpö!
Kiitos jälleen luukuista. <3 Ja sori surkea kommentti. :<
-
Odo: Hahah, noin sä sanot nyt, mutta odota vaan sitä seuraavaa kertaa, kun lähet jonnekin... x) Totta kai jokainen piti nostaa esille, koska olisi ollut julmaa unohtaa joku matkaseuralaisista! Keskitalven juhla oli looginen vaihtoehto, koska Keski-Maassa ei oikein voida puhua joulusta, koska joulu-nimitys tuli vasta kristinuskon myötä, mitä Keski-Maassa ei todellakaan ole, joten kiva, että tykkäsit siitä. Harry tosiaan teki sitten itsestään lahjan, kun ei muuta keksinyt. x) Eikä ollut surkea kommentti, vaan just kiva! <3
Title: Yllätyksiä tiedossa
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Neville/Hermione
Genre: fluffy
Summary: Neville on järjestänyt Hermionelle yllätyksen.
A/N: Tämä on joululahjoista yhdeksästoista ja tämä on omistettu Naturalille. Sain pelkän paritustoiveen, mutta myöhemmin sain irkissä Saappaattomalta idean, joten sain sitten tällaisen ficcin aikaiseksi.
Yllätyksiä tiedossa
Neville istui odottamassa Hermionea olohuoneessa jännittyneenä. Hänen sormiaan syyhytti päästä jo nurkassa istuvan pianon ääreen, mutta naisen pitäisi ensin saapua paikalle. Kun ovikello viimein soi, Neville oli hypätä katosta läpi säikähdyksestä. Hän kasasi itsensä ja riensi avaamaan etuoven, jonka takaa paljastui tuttu ruskeahiuksinen nainen. Neville päästi toisen sisälle pieneen ja vaatimattomaan asuntoonsa ja ohjasi tämän sitten olohuoneen puolelle. Hermione istahti sohvalle juuri samaan kohtaan, mistä Neville oli vasta hetki sitten noussut ylös, ja nuorukainen istui hänen viereensä hermostuneena.
Hetken aikaa kaksikko jutteli niitä näitä kuulumisista aina koulumuisteloihin asti, kunnes Neville ilmoitti järjestäneensä Hermionelle yllätyksen. Nainen katsoi nuorukaista ihmeissään tämän noustessa seisomaan. Neville käveli hitaasti pianon luokse ja istahti sen ääreen. Hän tasasi hengitystään hetken aikaa ennen kuin hänen sormensa alkoivat vipeltää koskettimien päällä. Hermione kuunteli tarkkaavaisena pianosta lähteviä sointuja ja tunnisti nopeasti lempikappaleensa. Hän yritti estää liikutuksen kyyneleitä valumasta poskilleen, kunnes nousi sohvalta ja käveli suukottamaan Nevillen poskea.
”Kiitoksia, hassu.”
-
Yllätyin, että tää olikin Natskulille, eikä Nevillalle. :D Jotenkin Neville/Hermionen yhistän vaan aina Nevillaan! Mutta tää on ihan hauska paritus, sellainen lempeä ja lämmin.
Tykkäsin siitä, miten Neville osasi soittaa tässä pianoa. Yleensä hahmo kuvataan kömpelönä, joten tuollainen tarkkuutta vaativa homma tuli mukavana yllätyksenä. Nevillelta jotenkin tosi suloinen idea opetella Hermionen lempikappale soittamaan ja voin kuvitella, miten se on pähkäillyt ja harjoitellut sitä pitkään. Oikein soma pikkupätkä jälleen, kiitos! <3
-
Odo: Hah, joo, Natte sitä pyysi, joten... :D Saappaalta tuli tosiaan tuo idea, että Neville olisi opetellut soittamaan Hermionen lempikappaleen, joten valitsin sitten pianon, koska se tuntui sopevalta Nevillelle. Ehkä siinä osa yllätyksestä olikin juuri siinä, että Neville on opetellut jotain, joka todella vaatii tarkkuutta, vaikka hän onkin hieman kömpelömpi. (:
Title: Varjelemisen taakka
Rating: S
Fandom: originaali
Pairing: Diane/Marcos
Genre: angst, drama
Summary: Mitä tapahtuu, kun suojelusenkeli rakastuu suojeltavaan henkilöön?
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenes ja tämä on omistettu Lyralle. Tämä ei ole edes varsinainen toive, mutta Lyra sanoi pitävänsä vampyyreitä, enkeleitä ja demoneita mielenkiintoisina, joten päätin sitten kokeilla tuosta kirjoittaa hänellekin jotain ja siitä sitten syntyi tällainen outous. Inspiroiduin tähän tästä (http://catofshadows.webs.com/kuvat/Bellanen.gif) kuvasta.
Varjelemisen taakka
Kaikki aina sanoivat, että suojelusenkelin tehtävä oli varjella tiettyä henkilöä maan päällä kaikelta pahalta, mutta kukaan ei ikinä sanonut, mitä tapahtuisi, jos suojelusenkeli rakastui suojeltavaansa. Diane oli koko uransa aikana valvonut vain yhden ihmisen tietä, eikä Marcos ollut vielä kertaakaan horjahtanut siltä tieltä suojelusenkelinsä valvoessa.
Nyt Diane oli kuitenkin saanut huomata, että hän ei katsellut Marcosia enää vain varjellakseen tätä, vaan hän seurasi tämän elämää, koska halusi olla osana sitä, enemmänkin kun vain suojelusenkelinä. Hän halusi rakastaa miestä, suudella tämän paksuja huulia ja herätä tämän vierestä aamulla. Se ei kuitenkaan ollut sallittua enkeleille, sillä heidän tehtävänään oli vain valvoa ihmisiä, ei rakastaa heitä.
Dianen siivet olivat alunperin valkoiset, mutta mitä syvemmin hän rakastui Marcosiin, muuttuivat sulat yksitellen harmaan kautta mustiksi, kunnes siivet olivat kauttaaltaan pikimustat. Dianen valkoinen kaapu repeytyi, kunnes se ei enää peittänyt häntä kokonaan. Vaalea, alaston enkeli paljastui tummuvan kaavunriekaleen alta, kunnes musta repaleinen kangas oli enää vain pelkkä varjo entisestään.
Diane ei halunnut asua enää paratiisissa valkosiipisten enkeleiden pilkattavana, joten hän karkasi sinne, minne muutkin langenneet enkelit olivat karanneet ennen häntä. Langenneiden jäätynyttä puistoa kutsuttiin tavallisten enkeleiden keskuudessa Rangaistukseksi, mutta Dianelle se oli toinen koti. Siellä hän sai olla rauhassa, kunnes Marcos kuoli ja Diane muuttui korpiksi.
-
Jauuu, oon vihdoin täällä, armottomasti myöhässä, mutta täällä silti!
Ensinnäkin en vieläkään kykene ymmärtämään, että sä todella teit sen, Albus/Petunia!!! En kestä sitä, että Dumbbis on muuntautnut (ehkä monijuomaliemellä?) nuoreksi mieheksi ja ujuttautunut nuoren Petunian elämään! Aika julma Dumbbis, vaikka tosi IC:tä se, että ainoa, josta vanha velho on kiinnostunut, on poika-joka-elää. Mahtoiko Albus siis todella tietää tästä salaisuudesta, että hänellä oli tässä AU:ssa poika? Tästä parituksesta voisi kehittää vaikka mitä jännää! Jes, lisää siis, oi Lillis rare-kunkku!
Hellyyttä sairastuvalla on juuri sopivan kevyesti suloinen ja siinä on enemmän merkitseviä tekoja kuin sanoja. Kíli on jotenkin niin lämmin ja lähestyttävä, kun taas Tauriel sellainen etäinen ja viileä, hauskaa, että se on kerrankin hahmoissa näin päin, ettei miehet aina ole niitä ei niin halauksellisia. :P
Television ihmeellinen maailma on kiva pieni slice of life tyyppinen palanen. Melkein odotin, että James rikkoisi sähkölaitteen tahattomasti taikuudellaan tai jotain muuta vastaavaan, mutta ihan draamattahan tuo sitten onnistui. Jäin odottamaan Jamesin reaktiota Bondiin ja mahdollista jatko-osaa, jossa James esittäytyy elokuvasta oppimaansa tapaan "Nimeni on Potter, James Potter". :P :D Okei, oon vähän väsynyt. :D
Nawww, Öiset kulkijat ficin paritus on oikeastaan melkoisen maukas (kun pääsee eroon siitä canon-faktasta, että tilanne, jossa molemmat näistä olisi Tylypahkassa olisi se, että Sirius olisi ensimmäisellä luokalla ja Lucius viimeisellä. :D Oletan, että tämä on kevyt AU //ah kappas, Odo tästä jo mainitsikin) Miksi sun kaikki ficit jättää aina janoamaan jatkoa? O___O Aika julmaa, Lillis!
Oho, seuraavaksi originaalia, tämä sangen kiva yllätys! Mukavaa pientä ilottelua ja todellakin pikkujoulun tunnelmaa tässä pikkuoriginaalissa. Tosi kiva, vaikkei hahmosi olleetkaan entuudestaan tuttuja. :)
Viimeinen mahdollisuus on tunnelmaltaan loppua enteilevä, eikä se liene ihmekään. Hauskaa, että olit saanut karvalakin kaltaisia yksityiskohtia mukaan. Nyt tekee mieli katsoa taas kaikki Hobitit putkeen, voi kun olisi ylimääräistä aikaa. :D
Nawskis, lisää keyven fluffyisia slice of life - pätkiä. Harry ja Ginny on nykyään oikeastaan jopa ihan ok paritus, kun niistä on tullut luettua pikku pätkiä sieltä täältä viime aikoina. Vähän jäin kaipaamaan sitä joulukuusen kuvailua, kun sen parissa häärättiin ihan toista tuntia. :P
Ah, voihan tunturisopuli, tämä maisemakuvaus on ehkä joulukalenterisi parasta antia. Rakastan kuvailua ja tämä oli sitä parhaimmillaan, todella kaunista ja mukavaa vaihtelua kaikkiin joulusöpöstelyihin. Virkistävä, sanastoltaan mukavan erilainen ja kaiken kaikkiaan kaunis. :) Pakko muuten mainita, koska jostain syystä tiedän tällaisen faktan, että urosporoilla ei ole talvella sarvia, sillä ne pudottaa ne marraskuun paikkeilla (joten joulupukin porot on NAARAITA!!!). Toisaalta, ei tässä sanottukaan, että tämä olisi sijoittunut talviaikaan, mutta noh. :D
No mitähän kettua, multa on selkeästi mennyt jotain täysillä ohi, kun en tiennyt, että kuka hitto on Elessar, mutta ahaa, Aragorn sai siis jonkun kumman kunkkunimen, tämä selvä! Ei sillä, en mä kyllä tiennyt, että näillä kahdella oli lapsiakin, joten, öh, okke. Just siistiä. :D Kivaa, että Legolasista on tullut tollanen oppi-setä ja musta toi pikkusiskon suosionosoitus isoveljelleen oli hirmusöpöä. :3
Draco ei ollut ihan varma, johtuiko se keitettävästä liemestä vai jostain ihan muusta, mutta hänen mieleensä alkoi nousta hassuja asioita.
En kestä, ihan täydellinen lause. :D :D :D Tai en tiedä, musta tuntuu, että tää seuraava lainaus on sittenkin täydellisempi:
Draco ja Blaise vilkaisivat toisiaan, kohauttivat molemmat olkiaan ja siirtyivät sitten luutakomeroon panemaan kuin mitkäkin pienet jänikset.
:D :D :D Hitto, just parasta mun väsyneeseen mielentilaan. ;D
Erilaiset on kivan öh, erilainen. :P Vastakohtien dynamiikka on tälle paritukselle sopiva tehokeino. Magneettisuus toimii aina ja etelä ja pohjoinen oli kans kiva mauste. Lyhyestä virsi kaunis, oikein maukas. :)
Voiko tähän seuraavaan kommentoida vain <3______<3 koska oikeasti, <3_________________<3 Musta tää Sev/Herm pätkä alkaakin kivasti. On ilmiselvää, että Severuksen olo on epämieluisa herra ja rouva Grangerin plyysisohvalla, mutta musta on just sopivaa, että myös Grangerit on vaivautuneita huolimatta siitä, että heillä on kotikenttäetu. Tässä pätkässä musta tuntuu, että oot muutenkin panostanut. Tekstissä on kivoja sanavalintoja, kuten se plyysisohva ja residenssi, vastakarva, yms. Sööttiä myös, että vaikka lopussa jääkin vähän jotain hampaankoloon, niin Severus tuntee avovaimonsa jo niin hyvin, ettei tarvitse hammastikkuja asioiden oikomiseen. :P Namnamnam.<33333
ONKO NAISKÄÄPIÖILLÄ PARTA? O___O Eikun siis. Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan on ihan mahtava! Ihan parasta oli se, että olit jaksanut keksiä kaikille kääpiöille jonkun lahjan, jonka he olivat hankkineet pikku-Frodolle. Ja tietysti (vaikkei asiaa sen kummemmin eriteltykään) Thilbo<3 Mutta ah, minä sulan.
Paras joululahja ikinä on sun (ja muiden irciläisten) joulukalenteri (t). Tai sitten toi drarry-kuva, koska olin jo onnellisesti unohtanut koko tapauksen. TAI SITTEN SE ON TÄMÄ FICCI! <3________________________________<3 Ah! Yksinkertaisesti mahtava. Nomnomnom. :3
Ja sitten Neville/Hermionea. Sulla on kyllä tosi kivoja parituksia tässä kalenterissa. :) Tykkään siitä, miten Nev on ihana oma itsensä kaikessa hermostuneisuudessaan ja varmana jännittääkin, kun on suunnitellut tuollaista yllätystä jo pidempään. :3 Näiden kahden välisen tunnelman ja dynamiikan tunnistaa siitä pienestä Hermionen antamasta suukosta poskelle ja tästä:
”Kiitoksia, hassu.”
:3
(Ps. Pakko yhtyä Odoon: "Yllätyin, että tää olikin Natskulille, eikä Nevillalle. :D Jotenkin Neville/Hermionen yhistän vaan aina Nevillaan!" Sama, sama. :3)
Varelemisen taakka tekstillä on tosi kiva inspiraatiokuva ja täytyy sanoa, että teksti todella kuvastaa kuvan tunnelmaa upeasti. Vau. Tykkäsin siitä, miten Dianen lankeaminen tapahtui pikku hiljaa ja hän muuttui samalla. Myös ihan mielettömän hieno ja ennen kaikkea inspiroiva idea, että langennut enkeli muuttuisi korpiksi, kun tämän suojeltava kuolisi. Jotenkin ihan supersiisti ajatus. Nice. Tykkäsin tästä tosi paljon. Ihan tosi yllättävän paljon, ottaen huomioon, että tämä oli originaali, enkä ihan hirveästi niitä täällä finissä lue. :3
Oot saanut ihan mahtavan kavalkaadin kivoja tekstejä kasaan ja oon kyl ihan amazed! Kiitos näistä ja onneksi on vielä muutama jäljellä. Oot huippu! Pusnam. :-*
- Frac
-
FractaAnima: Sissus, mikä kilometrikommentti! O_O Hei, kaikkea on pakko kokeilla, että tietää olla kokeilematta toiste, vai mites se menikään! :D Ei, mutta, Petubusista saisi kyllä vaikka ja mitä irti, että pitää katsoa, jos sieltä lähtisi vielä jotain... Hahah, James Potter Bondina voisi kyllä toimiakin, joten pitääpi katsella, josko tuostakin lähtisi liikkeelle jotain jännää. :D
Anteeksi, osaan vissiin ihan vahingossakin olla julma, kun aina vaaditaan jatkoa... (Ehkä tässä olisi sopiva idea ensi vuoden joulukalenterille? x)) Kaikki Hobitit putkeen on erittäin suositeltavaa, vaikka siihen meneekin jokunen tunti! ;)
Jee, joku bongasi tunturisopulin sieltä! <3 Ja siis, mä tiedän, että poroilla ei ole sarvia talvella, joten tuo sijoittuu kenties johonkin alkusyksyyn. ;) FRACTA, olet selkeästi missannut Kuninkaan paluun loppuhuipennuksen, eikun siis... ööö, Aragron tosiaan saa Elessar-nimen KP:n lopussa ja lapsista puhutaan liitteissä (toki, vain Eldarion saa nimen, mutta siellä on maininta Arwenin tyttäristäkin!).
Ahh, jes, sä tykkäsit siitä Snarmionesta, koska se oli oikeasti tosi vaikea, kun en vaan osaaaa... ): (Severus on liian vaikea hahmo!) Jooo, naiskääpiöillä ON parta! :D Huuuuh, tuosta enkeli-jutusta oikeasti sai selkoakin, koska musta tuntui, että se jäi ihan älyttömän lyhyeksi, ettei siitä saisi mitään irtikään...
Superhyperisot kiitokset itsellesi kivasta kommentista, toivottavasti loputkin maistuvat. (:
Title: Ennakoimatonta
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Neville/Draco
Genre: drama
Summary: Tylypahkan taistelun jälkeen Suuressa salissa tapahtuu jotain yllättävää.
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenesensimmäinen ja tämä on omistettu Naturalille. Toiveena oli pelkkä paritus, joten ajatuksen synnyssä kesti hetki, mutta tällainen tästä lopulta tuli.
Ennakoimatonta
Draco katseli kauempaa vanhempiensa välissä istuessaan, kuinka Neville kierteli ympyrää Suuressa salissa. Tylypahkan taistelu oli päättynyt hetki sitten Feeniksin Killan voittoon, ja taistelun aikana ehkä suurin yllättäjä (ainakin Dracon mielestä) oli ollut Neville. Luihuinen oli odottanut Rohkelikko-pojan olevan lähes toivoton kaksintaistelija, kuten aikaisemmat vuodet olivat osoittaneet, mutta olikin paljastunut, että tosipaikan tullen Nevillestä kuoriutui todellinen Rohkelikko, joka puolusti ystäviään ja rakkaitaan aina viimeiseen asti.
Kun Draco ei lopulta enää kestänyt vanhempiensa ylenpalttista hössöttämistä, hän nousi ylös ja käveli Nevillen luokse. Rohkelikko katsoi lähestyvää Luihuispoikaa hieman varautuneesti, eikä Draco voinut tätä siitä syyttääkään, koska hän oli kiusannut poikaa koko Tylypahkan ajan, mutta tällä kertaa hänellä oli aivan vilpittömästi asiaa toiselle.
Platinablondi ojensi kätensä Rohkelikolle ja totesi:
”Taistelit urheasti.”
Neville katsoi ojennettua kättä hetken ja tarttui sitten siihen.
”Kuin myös.”
Kukaan ei kiinnittänyt kaksikkoon mitään sen kummempaa huomiota, joten kukaan ei myöskään huomannut kuinka molempien suupielet nousivat ylöspäin, kun he irrottivat otteensa.
-
Ehit sitten julkaisemaan uuden luukun ennen kuin sain itteni avaamaan koneen että pääsisin kommentoimaan edellista luukkua, siitä huolimatta en aio kommentoida muita luukkuja kun tota kahdettakymmenenttä.
Aivan aluksi
KIITOS
katoin tuon kuvan vasta jälkeen päin, kun olin jo tekstin muutamaan kertaan ahminut, ja sopi aika tosi hyvin.
Muutenkin tykkäsin tekstistä tosi paljon vaikka olikin tuollanen lyhkänen muutaman kappaleen juttu. Ja jotenkin musta tuntuu, että komppaan Fracia ihan täysin kokotän kommentin, kun sanon seuraavaksi, että toi korppi juttukin oli aivan mahtava.
Mutta kiitos tästä ihanasta tekstistä
-
Lyra: Kiva, että kävit kommentoimassa edes tuota omaa luukkuasi, ja kiva, että tykkäsit siitä! (: En ole aikaisemmin kirjoittanut mitään enkelijuttuja, joten oli kivaa päästä kokeilemaan siipiään (hahah, pun intended) uuden jutun parissa. Tykkään, että tykkäsit ideastani tuon korpin suhteen, koska halusin sen välttämättä mukaan tarinaan! (:
Title: Pieniä suuria merkityksiä
Rating: S
Fandom: Nälkäpeli
Pairing: jonkinlainen Effie/Haymitch
Genre: drama
Summary: Effie ja Haymitch ohjaavat parhaan taitonsa mukaan Peetaa ja Katnissia kohti voittoa.
Challenges: Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 2: lupaus)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenestoinen ja tämä on omistettu Odolle. Toiveena oli pelkkä paritus sen jälkeen, kun lupasin voivani yrittää kokeilla kirjoittaa Nälkäpelistä. Tämä on siis ensimmäinen seikkailuni kyseisen fandomin maailmaan ficcien kirjoituksen muodossa, joten olen vähän oudommalla maaperällä tämän suhteen. P.S. Tuon fandom-uunouteni takia olen joutunut käyttämään tässä todella paljon kirjaa hyväkseni, mutta olen kuitenkin yrittänyt tuoda tiettyihin kohtauksiin jotain enemmänkin, toivottavasti siis tästä saa jotain irtikin! (:
Pieniä suuria merkityksiä
Haymitch Abernathy nousee lavalle umpitunnellissa ja istahtaa tuoliinsa. Häntä ei kiinnosta koko helkutin elonkorjuu enää oikein mitenkään päin, mutta ainoana Vyöhykkeen 12 elossaolevana voittajana hänen on pakko raahautua paikalle. Hän havahtuu puolittaisesta horroksestaan vasta halaamaan vapaaehtoiseksi tribuutiksi ilmoittautunutta Katniss Everdeeniä.
Haymitch ei kiinnitä mitään huomiota Effie Trinketin hymyn heikkoon hyytymiseen, kun hän horisee omiaan humalassa yleisölle, koska hän tuntee tämän paheksunnan niskassaankin. Effie paheksuu Haymitchin juomista aina kun he kohtaavat toisensa, joten se ei ole mitään uutta Panemin auringon alla.
Kun Peeta Mellark valitaan Vyöhykkeen 12 poikatribuutiksi, Haymitch on ehtinyt jo sammua lavalle, josta hän kierähtää alas maahan, yleisön sekaan.
~*~*~
Tribuuttijunassa Effie on toisaalta tyytyväinen, kun Haymitch ei saavu päivälliselle ruokailuhuoneeseen. Mies on antanut itsestään naurettavan kuvan tribuuttien arvonnan aikana kuten niin usein aikaisempinakin vuosina, mutta tällä kertaa hän on vetänyt myös Effien mukaansa valokeilaan, mistä nainen ei pidä sitten yhtään.
Toisaalta taas pelkästään Katnissin ja Peetan kanssa ruokaileminen tuntuu Effiestä jotenkin oudolta. Jotenkin tyhjältä, koska Haymitch on aina ennen ollut hänen ja tribuuttien seurana päivällisellä. Nyt tämä kuitenkin vetelee Peetan mukaan sikeitä jossain päin junaa, eikä Effie kysele asiasta enempää, toteaa vain lyhyesti päivän olleen rankka.
Päivällisen jälkeen Effie ohjaa pienet tribuuttinsa katsomaan yhteenvetoa elonkorjuusta. Hän tiuskaisee nuorisolle, että heidän tulisi olla kiinnostuneempia Haymitchistä, koska mies on heidän ainoa toivonsa Nälkäpelin alettua. Ilman ohjaajaa ei niin Peetalla kuin sen kummemmin Katnissillakaan ole mitään toivoa selvitä areenalla pitkään hengissä. Juuri sillä hetkellä puheenaiheena ollut Haymitch hoipertelee paikalle, ja Effie pakenee paikalta, koska ei kestä katsella miestä siinä kunnossa juuri nyt.
~*~*~
Haymitch katsoo vuorotellen Effien kauhistunutta ilmettä ja vuorotellen tulisieluiseksi paljastunutta Katnissia, joka on juuri kertonut ampuneensa nuolen pelinjärjestäjiä kohti. Jännittynyt tunnelma raukenee vasta, kun Katniss kertoo erään pelinjärjestänistä kaatuneen suoraan boolimaljaan. Effiekään ei osaa enää estää suupieliään kaartumasta ylöspäin, ja nyt Haymitch näkee taas vilauksen siitä Effiestä, josta hän on oppinut aikojen saatossa pitämään.
Kun Peeta ja Katniss saavat sitten pisteensä, alkaa Haymitchkin uskoa, että tänä vuonna hänen tribuuteissaan voisi sittenkin olla voittajamateriaalia. Effie ei osaa pysyä enää aloillaankaan innostuksesta, mikä tarttuu muihinkin huoneessa. Vain Katniss livistää paikalta, kun muut jäävät juhlistamaan Vyöhykkeen 12 tribuutteja, joista toisella on mahdollisuus voittoon.
~*~*~
Katnissin haastattelun viimein päätyttyä Effie ja Haymitch huokaisevat molemmat helpotuksesta, ehkä tyttö on sitten kuitenkin voittanut yleisön puolelleen. Kun Peeta nousee Caesar Flickermanin haastateltavaksi, Effie pidättää huomaamattaan hengitystään ja tuijottaa Katnissia nähdäkseen tämän reaktion. Tyttö näyttää suorastaan järkyttyneeltä, kun poika on tunnustanut rakkautensa suorassa televisiolähetyksessä.
Koko Capitol on kuitenkin haltioissaan Vyöhykkeen 12 tribuuttien välisestä murhenäytelmästä. Effiekin on innoissaan, vaikka hän onkin kuullut tästä jo aiemmin, mutta Peetan yksipuolinen rakkaus Katnissiin sykähdyttää hänen sydäntään. Effie alkaa niiskuttaa, kun Peeta nousee haastateltavan tuolilta ja kävelee muiden tribuuttien luokse kuuntelemaan kansallislaulua. Vyöhykkeen 12 murhenäytelmä nousee varmasti Capitolin suurimmaksi puheenaiheeksi tämän vuoden Nälkäpelin ajaksi.
~*~*~
Effie ja Haymitch hyvästelevät tribuuttinsa Nälkäpeliä edeltävänä iltana. Effie möläyttää jotain täysin asiaankuulumatonta ennen poistumistaan, koska ei halua muiden tietävän hänen kiintyneen tämänvuotisiin tribuutteihinsa. Haymitch kuitenkin huomaa naisen alahuulen tärisevän, kun tämä kävelee pois paikalta.
Nälkäpelin alkaessa Haymitch ja Effie ovat kahdestaan.
”Minä pidän huolta heistä”, mies sanoo ja laskee kätensä Effien olkapäälle. Effie hymyilee yrittäen näyttää urhealta samalla kun gongi kumahtaa areenalla päästäen tribuutit viimein irti metallilevyistään. Haymitch ei tiedäkään, kuinka paljon hänen sanansa merkitsevät Effielle, joka sulkee silmänsä kun Katniss ja Peeta alkavat juosta pois Runsaudensarven ympäristöstä. Hän ei uskalla katsoa, mitä hänen pienille saatettavilleen käy Nälkäpelin alkumetreillä.
-
Title: Kohtaamisia pimeässä linnassa
Rating: K-11
Fandom: HP
Pairing: kolme eri paritusta
Genre: fluffy, romance, drama
Summary: Tylypahka pitää sisällään monia salaisuuksia, joista osan se jakaa kahden erityisen ihmisen kesken.
Challenges: Kirjoitusterttu (Ikärajaterttu: K-11)
A/N: Tämän oli tarkoitus olla Gilderoy/Luciusta ja omistettu Naturalille, mutta paritus osoittautuikin ylivoimaiseksi mulle, koska en vain keksinyt yhtään mitään potentiaalista tilannetta, jossa voisin tuota paritusta käyttää. Joten päädyin siis lopulta siihen ratkaisuun, että kirjoitan jotain ihan muuta ja omistan tämän kaikille niille ihanille finiläisille, joille EI ole ikiomaa luukkua tässä kalenterissa! Näihin tapauksiin kuuluu mm. DulzGram, Winga, Azure ja kaikki muut irkkihöpöt, jotka unohdin! ♥ Jos joku muuten ihmettelee parituksia, niin ne eivät ole mun päästäni, vaan paritusgeneraattorista bongattuja.
Kohtaamisia pimeässä linnassa
Hermione hiipi varpaisillaan hiljaa ulos Rohkelikkotornista. Ulos päästyään hän vilkaisi Kelmien karttaa, jota oli ”lainannut” Harrylta. Tyttö kutsui sitä lainaamiseksi, koska hän aikoi kyllä palauttaa sen heti kun palaisi takaisin. Hän ei oikein ollut voinut pyytää sitä Harrylta, koska tämä olisi kysynyt syytä, ja Hermione oli huono valehtelemaan. Hän oli menossa tapaamaan henkilöä, joka oli pyytänyt häntä olemaan sanomatta ystävilleen tapaavansa tämän, joten rohkelikko oli luvannut pysyä hiljaa.
Hermione vilkaisi karttaa ja paikallisti etsimänsä henkilön erääseen tyhjään luokkahuoneeseen, joten hän alkoi kävellä sitä kohti väistellen vuoroin Riesun ja vuoroin Norriskan.
Saavuttuaan oikean luokkahuoneen oven taakse rohkelikko pyyhki kartan tyhjäksi ja avasi varovaisesti hieman natisevaa ovea.
”Minä luulin jo, ettet tulisikaan”, toisen tytön ääni supatti Hermionen astuttua luokkatilaan.
”Totta kai minä tulin, Pansy.”
Hermione ei ehtinyt edes kunnolla sulkea luokkahuoneen ovea, kun Pansyn vaativat huulet jo etsivät tiensä hänen omilleen. Luihuinen työnsi rohkelikon seinää vasten ja he unohtivat kaiken muun ympäriltään.
~*~*~
Harry loikoili turhautuneena pylvässängyssään selaillen uusinta Päivän profeettaa. Ron ja Hermione liihottivat keskenään ties missä, joten hänellä oli tylsää. Deanista tai Seamusistakaan ei ollut hänelle seuraa, sillä he olivat liian keskittyneitä peliinsä oleskeluhuoneen puolella.
Silmälasipäinen poika nosti katseensa ovea kohti kuullessaan sen narahtavan hiukan ja huomasi Nevillen kavunneen makuusaliin. Harry käänsi katseensa takaisin lehteensä hieman epävarmana. Toinen poika ei sanonut mitään, käveli vain tummahiuksisen pojan luokse ja istahti tämän sängyn laidalle.
Neville kosketti kädellään varovasti toisen polvea, ja Harry kohotti katseensa tämän silmiin. Sillä hetkellä hän viimein ymmärsi toisen tietävän ja hänen kasvoilleen kohosi hymy, johon Neville vastasi samalla tavoin.
~*~*~
Anthony lojui kaikessa rauhassa Valvojaoppilaiden kylpyhuoneen altaassa lämpimässä ja tuoksuvassa kylvyssä. Hän oli mielestään ansainnut hetken omaa rauhaansa kaikkien läksyjensä lomassa. Yhtäkkiä hän kuitenkin kuuli rapinaa kylpyhuoneen ovelta ja tajusi vasta sitten unohtaneensa lukita oven. Anthonyn sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa, kunnes Padman tutut ja hymyilevät kasvot ilmestyivät ovenpieleen.
Tyttö asteli sisään, lukitsi oven perässään (kuten Anthonyn olisi pitänyt tehdä jo aiemmin) ja alkoi sitten riisua vaatteita yltään Anthonyn seuratessa toimitusta mykkänä. Padman liukuessa ilkosen alastomana altaaseen toista vastapäätä Anthony nielaisi kerran jos toisenkin ennen kuin pystyi taas rentoutumaan.
Sitten Padma kuitenkin päätti siirtyä omalta laidaltaan lähemmäs Anthonya, ja pojan hermot kiristyivät uudemman kerran. Tyttö hivuttautui aivan pojan viereen ja tämän käden liikahtaessa Anthonyn jalkojen väliin hänen teki mieli laulaa Hoosiannaa. Hän kuitenkin puri poskeaan välttääkseen hoilaustuokion ja yritti rentoutua Padman käden jatkaessa liikkeitään. Tyttö käänsi kasvonsa Anthonya kohti ja poika kumartui palavasti suutelemaan tämän täyteläisiä huulia.
Kylpyhuoneen valot alkoivat kummasti välkähdellä ja hämärtyä, kunnes huone oli tunnelmallisen hämyinen, vaikka Korpinkynnen valvojaoppilaat eivät sitä varmaan edes huomanneetkaan. Heillä oli nimittäin paljon kiirellisempääkin tekemistä kuin kiinnittää huomiota huoneen valojen temppuiluun. Huulet etsivät suudeltavaa ihoa, kädet kaipasivat tarttumapintaa ja huokaukset karkasivat huulien raoista. Hetken ajan maailmassa oli vain Padma ja Anthony.
A/N2: En tiedä yhtään, miten Valvojaoppilaiden kylpyhuoneen ovi toimii, mutta tässä se pitää lukita erikseen, jos ei halua yllätyksiä, ja Anthony on pöllö ja unohti lukita sen. Plus, ne valot päättivät leikkiä Amoria, joten deal with it! x)
-
Title: Yllättäviä tilanteita
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Dwalin/Vilna (Orvokki), Bilbo/Thorin
Genre: fluffy
Summary: Dwalin vierailee Konnussa ja tapaa siellä erään toisenkin hobitin…
Challenges: FF50 (40, kuka?) ja Kerää kaikki hahmot (Dwalin)
A/N: Tämä on joululahjoista kahdeskymmenesneljäs ja tämä on omistettu Vilnalle. Musta tuntuu, että Vilna heitti tämän idean aikalailla hatusta sen jälkeen, kun linkkasin hänelle mun Dwalin/Dísin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40565.0)), mutta päätin sitten olla superkiva ja oikeasti jopa kirjoittaakin sen. :D En ole ikinä ennen kirjoittanut kenestäkään finiläisestä kaveristani ficcissä, joten siinä mielessä ihan uusi aluevalloitus taas vaihteeksi, mutta toivottavasti tämä ei nyt ole mitään ihan hirveää soopaa! :D Tämän myötä toivottelenkin sitten jokaiselle oikein hyvää ja turvallista joulua! Koittakaa olla kiltisti, että Dwalinkin saisi antaa Grasperille ja Keeperillekin (eli kirveilleen!) hiukan lomaa! ;)
Yllättäviä tilanteita
Kun Dwalin erään kerran matkasi Ereborilta Bilbon ja Thorinin luo Kontuun, hän löysikin keittiöstä yllätyksekseen oudon nuoren hobittineidon. Tämä kertoi iloisesti nimensä olevan Orvokki Tuk, mikä sai soturin kumartamaan ihan tuppisuuna. Dwalin ei tiennyt, oliko se Orvokin iloinen hymy vai tämän nauravat silmät, mutta jokin hänen sisällään alkoi läpättää.
Bilbo kertoi Orvokin olevan Repunpäässä toistaiseksi, kunnes nuori neito saisi asiansa taas kuntoon, sillä tämän vanhassa kolossa oli sattunut tulipalo. Vasta nyt Dwalinkin huomasi jotain outoa hobittineidissä; tämän jalkoja ei peittänytkään yhtä tuuhea karva kuin oli tavallista hobittien keskuudessa. Orvokki seurasi soturin katsetta jalkoihinsa ja selitti sitten sen olevan seurausta tulipalosta.
Seuraavana aamuna Dwalinin herätessä vain Thorin oli hereillä, hyörimässä pienessä keittiössä. Soturi istahti vanhan ystävänsä kanssa aamuteelle, ja he juttelivat niitä näitä Konnun herätessä uuteen, kauniiseen päivään. Kaksikon hörppiessä teetään Bilbokin nousi aamiaiselle. Hobitti istahti pöytään, ja Thorin ojensi tälle tottunein ottein höyryävän teekupin ja suuren sämpylän.
Orvokki nousi vasta toiselle aamiaiselle (mikä sai kummallisen vastaanoton Dwalinilta, jonka mielestä ajatus toisesta aamiaisesta oli jo itsessäänkin hyvin hassu), mutta se tuntui olevan täysin tuttu juttu kaikille Repunpäässä, joten kääpiösoturi ei reagoinut siihen muuten kuin nostamalla hiukan kulmiaan kysyvästi. Orvokki istahti ainoaan tyhjään kohtaan Dwalinin vieressä, ja soturi tuli jo turhankin itsetietoiseksi siitä valtavasta tilasta, jonka hän itse täytti pienikokoisen hobittineidon vieressä.
Kun toinenkin aamiainen oli syöty, Thorin ja Bilbo jäivät keräämään astioita ja he suorastaan komensivat vieraansa muualle siksi aikaa. Niinpä Dwalin ja Orvokki eksyivät Repunpään puutarhaan ihmettelemään Bilbon kasvimaata. Orvokki huomasi kasvimaan reunalla kasvavan valtaisan omenapuun ja korkealla sen oksilla kasvavan herkullisen omenan. Neito riensi kohti puuta ja alkoi kurotella kohti omenaa, muttei kuitenkaan lyhytkasvuisena hobittina ylttänyt siihen. Niinpä tämä kääntyi katsomaan Dwalinia hieman ujon kysyvästi.
”Haluaisitko auttaa minua saamaan tuon alas?”
Dwalin ei todellakaan tiennyt, mikä ihme sai hänet kävelemään neidon luokse ja kumartumaan, jotta tämä pääsisi kiipeämään hänen olkapäilleen, mutta oli se mikä oli, niin hobitin riemu sai väkisinkin soturin suupielet nousemaan korviin tämän noustessa varovasti seisomaan. Nyt Orvokkikin ylettyi herkulliseen omenaan ja hän poimi toisenkin kiitokseksi Dwalinille.
Kun Thorin ja Bilbo saapuivat myös ulos tiskattuaan aamiaisastiat, he löysivät Orvokin istumasta Dwalinin olkapäillä hymy herkässä. Dwalin katsoi tiukasti molempia ystäviään uskallatkin-sanoa-jotain-tästä-kenellekään -ilmeellään, joten Thorin ja Bilbo tyytyivät vain hymisemään keskenään toisen kaksikon touhuille.
-
Hei minä täällä taas, kommentoin nämä loput nyt, kun ovat jääneet ilman (uusinta)rakkautta. <3
Kattilan nostamista tunteista on edelleen aivan loistavan hupaisa, en kestä. :D Aika vähän tästä keksin mitään järkevää sanottavaa (taaskaan), sai edelleen minut naureskelemaan itsekseni täällä. :P Paritus on kiva ja lopputulos ihanan random!
Erilaiset on sitten taas, no, erilainen. :D Tässä on näin lyhyeksi pätkäksi jo vähän syvyytta ja oikeastaan lukisin sinulta mielelläni lisääkin tätä paritusta - ja nimenomaan tällä asetelmalla, jonka olet tähän luonut. Ehkä vähän salaisen suhteen, jossa ei ole järkeä, mutta kumpikin janoaa. Uuh.
Ne pienet onnenhetket on taas omanlaisensa, sopivalla huumorilla varustettu pieni pätkä (upposi ainakin minuun). Voisin kuvitella että Severuksessa aivan kaikki silittää Grangerien pariskuntaa vastakarvaan, sen enempiä erottelematta. ::) Mutta loppuhan on aivan loistava, "kyllä se nainen siitä leppyy, mitä turhaan stressaamaan sen enempää". :D
Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan on sitten taas malliesimerkki siitä, miksi Lilla ja Hobitti kuuluu yhteen. Jotenkin tää on niin sun fandom. Olen tosin tottunut lukemaan sulta enemmän kääpiökeskeistä tekstiä, joten näkökulman vaihdos nuoren Frodon silmien taa oli oikein kivaa vaihtelua. <3
Teksti itsessään on jotenkin suloinen ja haikea tavalla, josta jää kuitenkin päälimmäiseksi hyvä mieli. En osaa sanoa mitään, muistelin vaan tämän betaamista ja koetan miettiä saiko se mut näin haikeaksi silloinkin - en muista kiusallanikaan. Mutta tää oli hyvin tui. <3
Paras joululahja ikinä!, tässäpä vasta Drarry. :P Olihan tämä hauska ja omalla tavallaan suloinen pieni. Mutta onhan se tuttu tuska itse kullekin; Mitä hankkia ihmiselle, jolla on jo kaikkea? ::)
Yllätyksiä tiedossa oli oikein ihana toteutus siitä pienestä ideanpoikasesta, jonka heitin ilmoille. <3 Oikein suloinen ja [lisää kaikki fluffy-sanat tähän]. Enpä muuta osaa sanoa. :D
Varjelemisen taakka on hieno originaalipätkä, johon luomaasi universumia tutkisin mielelläni enemmänkin. Tässä tulee mielenkiintoisia ajatuksia enkeleistä (hyvin eroavia omistani) ja tämä vain toimii kokonaisuutena.
Ennakoimatonta on tosiaan ansainnut nimensä. Tässä on kivat vibat siihen, mitä voisi olla, vaikka paritustahan tässä ei sinällään ole nimeksikään. Tästäkin voisit minun piolestani kirjoittaa vähän jatkoa, miten näiden kahden tarina tästä edespäin jatkuu. ::)
Pieniä suuria merkityksiähän oli fandominsa puolesta allekirjoittaneelle uppo-outo, joten en ehkä saa siitä ihan sitä irti, mitä joku fandomin tunteva. :D Kuitenkin tämä on sellaista tasaista Lilla-laatua, joka kantaa koko pätkän läpi ja tällainen ummikkokin pysyy jotakuinkin tekstin perässä.
Kohtaamisia pimeässä linnassa on kiva kooste kolmesta erilaisesta tilanteesta. Hermansysta ensin, hahmot ovat sopivan IC, Pansy on siinä kauhea domina. ::) Ja tuo alun sleitys, miten Hermione on "lainannut" Kelmien karttaa on jotenkin en tiedä voiko sanoa tähdellinen yksityiskohta, mutta tuo tähän kivan ekstran, joka sopii Hermionelle.
Harry/Neville oli ehkä omaan makuun vähän turhan jotain, kivaise pieni pätkä, mutta ei oikein iskenyt, liekö paritus sitten sellainen, ettei vain minulle toimi. :D
Anthony/Padma olikin sitten vähän enemmän. Tässä häiritsi vain ja ainoastaan hahmojen nimet, joissa on vain mun päässäni joku vika (olen vähän outo). :D A/N2:ssa mainittu valojen temppuilu oli musta vain hauska lisä, vaikka vähän lisäsi siirappia tunnelmaan. ;)
Yllättäviä tilanteita on oikein kiva päätös monestakin syystä. Ensinnäkin palataan taas siihen fandomiin, joka sopii sulle kuin nenä päähän. Tässä oli taas fandomkohtaisia yksityiskotia, joita rakastin (toinen aamiainen) ja tämä oli sellainen hyvän mielen pätkä muutenkin. Ja sitten sulla on täällä hienoja kohtia kuten soturi tuli jo turhankin itsetietoiseksi siitä valtavasta tilasta, jonka hän itse täytti pienikokoisen hobittineidon vieressä. <3 Viimeisessä pätkässä Dwalinin uskallatkin-sanoa-jotain-tästä-kenellekään -ilme oli myös silkkaa kultaa.
Koko kommentti pakettiin taputeltuna, kiitos ihanasta kalenterista ja siitä etuoikeudesta, että sain näitä suloisuuksia olla betailemassa. <3
-
Saappaaton: Mums, mitähän tuohan sun kommenttiin pitäisi taas vastata?! :D Superisot kiitokset uusintarakkaudesta! <3
Randomit lopetukset on just kivoja, joten niiden viljely on erittäin hupaisaa. :D
Erilasia voin kokeilla jatkaa (Fractakin taisi pyytää sitä lisää?), mutta en lupaa mitään kovin mallikasta lopputulosta.
Severus on vähän Severus, joten onko yllätys, että appivanhemmilla nousee karvat pystyyn, ja lopetukseen ajattelinkin juuri tuollaista asennetta, koska turha ressi on turhaa ressiä. :D
...APUA! Minä ja Hobitti kuulutaan yhteen?! <3 Äääääääää, KIIITOS1! Sä et voi aavistaakaan, kuinka paljon tuo kommentti tällaiselle Tolkien-nörtille merkitsee! ((: <3 Hobitti-lapset on niin tui tui, joten oli ihan pakko päästä nostamaan pikkuinen Frodokin tänne (etenkin, koska Odo halusi Kontuun sijoittuvaa ja siihen tuli sitä kautta oiva tilaisuus!). (:
Ihmisten lahjominen on muutenkin välillä hankalaa, niin entäs sitten, kun sillä toisella oikeasti on jo ihan kaikkea! :D
Fluffy on genreistä paras, joten viljelen sitä sitten vähän joka suuntaan ehkä jo vähän liikaakin?! :D
Enkeliversumi jäi kyllä vähän kutkuttamaan, joten sitä voisin kokeilla avartaa vähän enemmänkin jatkossa. (:
Ennakoimaton paritus sai kyllä niin aivonystyrät koville, kun en meinannut keksiä mitään, että saapi nähdä, tullaanko tätä paritusta näkemään mun kynästäni jatkossa vai ei, mutta never say never. (;
Nälkäpeliin sanon puolestaan sen, että se oli kyllä oikein kunnolla haastava pätkä myös, koska kirjojen lukemisesta ja leffojen katsomisesta on kulunut ihan liikaa aikaa, mutta hyvä, että siitä sai sentään edes jotain irti! :D
Kohtaamiset taas tulivat aivan täysin hatusta vedettyinä, koska se oli ihan täysin extempore -teksti. Kaikki kolme paritusta olivat ensi kertaa mun kynäni alla, mutta kiva, että edes kaksi kolmesta upposi teikäläiseen, itselleni ehkä Hermansy osoittautui lopulta näistä helpoimmaksi. (:
Toinen aamiainen on maailman paras keksintö, joten sitä on ihan pakko hyödyntää! :D Joskus myös mun kynästäni välähtää kunnolla, eli kiitoksia kehuista. Dwalinin ilmeet on just parhaita ja tuossa kohtaa nousi ihan selkeä mielikuva siitä, kuinka Dwalin nousi Järvikaupungissa Bardin perheen vessasta ja toteaa Bainille "If you speak of this to anyone I'll rip your arms off", joten siitä tuli nyt sitten vähän vapaasti suomennettu ilme-versio tänne. :D
Ääää, kiitoksia mega-kommentista, kehuista ja vielä isompi kiitos betauksista! Ilman sun apuja tämä olisi varmaan jäänyt aika lailla puolitiehen! (((:
-
En ole katsonut BotFAn EE:tä, mutta päätin silti tulla lukemaan tuon vihdoin, kun en malttanut olla lukematta. (Kyllä, olen kurja. Jouluna ei onnistunutkaan, ja nyt en oo oikein saanut semmoista Hobitti-päivää aikaiseksi, mitä maratooni vaatis.) Ja samalla kommentoin muutkin jo lukeneeni (ilman aamukahvia, pahoittelen).
Viimeinen mahdollisuus
Tää oli mukava lyhyt kohtaus hahmojen välillä. Se, miten Bofur ei halua Bilbon joutuvan taisteluun sopii kääpiölle hyvin. Ja onhan se todella surullista, mihin soppaan Bilbo on vorona ajautunut. Tuota dialogia oli kiva seurata. Se on jännä ratkaisu hyödyntää jo valmiiksi olevaa dialogia varsinkin, kun sitä on näin lyhyessä ficissä aika paljon suhteutettuna muuhun. Toisaalta taas on mielenkiintoista päästä lukemaan niistä syvemmistä merkityksistä ja tunteista, mitä sanojen takana saattaa olla. Koska en ole leffaa katsonut en voi sanoa, miten tarkasti tämä seurasi sitä, mutta ehkä mä luen tän kattomisen jälkeen vielä uudestaan. Vaikka mun höpinöistä ei saa nyt mitään selvää niin kyllä, Tykkäsin! Karvahattu.♥
Ennakoimatonta
Mä en oikein saanut tästä paritusta sitten mitenkään päin vaan enemmä sellaisen no ystävyyskin on väärä sana, mutta kumminkin. Tää on kuitenkin hieno ja jopa canonille mahdollinen kohtaus, josta tykkäsin paljon. Varmasti Draco on nähnyt uusin silmin Nevillenkin taistelussa ja se, että hän saa asian sanottua on mahtavaa. Hieman särähti korvaan platinablondi sanan käyttö, joka musta on vaan vähän hassu ja hiustenväristä huolimatta en osaa yhdistää sitä Dracoon. Se, että Neville vastasi "kuin myös" oli musta Nevilleltä sitä rohkelikkomaisuutta ja ystävällisyyttä. Dracohan ei taistellut ja väärällä puolellakin oli kaiken lisäksi, joten toisaalta koko kommentin voisi ottaa vittuiluna. Mutta Neville on kiltti. Tämäkin oli tosi kiva ja Nevillesta ja Dracosta oli hienoa päästä lukemaan tällainen jonkunlainen sovinto kaikkien Tylypahkan vuosien jälkeen.
Pieniä suuria merkityksiä
Effie/Haymitch ♥♥♥ Ehdoton OTP Nälkäpeleistä. Pidin tämän canonläheisyydestä, kun kohtaukset ovat tuttuja entuudestaan ja syventävät noiden kahden välillä olevia tapahtumia. Sellaiset pikkuasiat tulevat esille hyvin näiden kahden välillä ja se on hyvinkin mahdollista. Haymitch on oppinut pitämään Effiestä ja samoin se on toisinkin päin. Niiden suhde on vaan hyvin hankala, kun ei ole mikään romanttisin tapa tavata vuosi vuodelta, kun lähetetään lapsia areenalle. Hienosti olit onnistunut uuden fandomin kanssa,josta hyvästä saisit kirjoittaa Effie/Haymitchiä uudestaan. :D
Kohtaamisia pimeässä linnassa
Hermansy ♥♥♥ Loistava tapa aloittaa ficci,jesjes. Se on kiva, miten Hermione oli "lainannut" Kelmien karttaa, kun Harry ei luultavasti olisi lainannut sitä Pansyn tapaamiseen. Tämä oli kivan lyhyt pätkä näistä ja pystyn kuvittelemaan terän Pansyn sanoissa, joka on IC. Miksei paritusgeneraattori antanut mulle tätä? Sitten olikin Harry/Neville, jolla menee raremman puolelle, mutta ei mihinkään mahdottomaan. Tämä oli aika fluffyinen. :> Sitten tuli kaksi vähän harvinaisempaa hahmoa. Hyvä tuuri generaattorin kanssa, kun on sattunut valvojaoppilaspari. Amorivalot toimii, koska Tylypahka on yllätyksiä täynnä. Kiinnostamaan jäi, että millainen suhde näillä oli entuudestaan. Jotainhan niillä on ollut pakko olla tai sitten tilanne on varsin yllättävä. :D Hienoja pätkiä kaikki! Generaattori oli sulle varsin hellä. :D
Yllättäviä tilanteita
Finiläisficit on aina hauskaa luettevaa, varsinkin jos tietää mukana olevan finiläisen. Ja mikä parempaa, kun mukana on Bagginshieldia! (Joskin sivuosassa, mutta silti.) Tämä oli oikein söpö ficci, ja Orvokin vaikutus Dwaliniin oli oikein hauska. Voi soturi, kun meni yllättäen ihastummaan! Omenanpoiminta oli kanssa varsin somaa ja lopetuksen kellekään ei kerrota sai naurahtamaan. :D Oikein mukava fic!
Sori, mun kommentti on vähän mitä on, koska kahvin puute jomottaa ikävästi päässä, eikä aamu ole lähtenyt oikein käyntiin. Mun on varmaan pakko liikkua aamukahvimaitokauppaan, etten kupsaha kärsimyksiini. Kiitos tästä joulukalenterista. On ollut hienoa seurata tätä ja pahoittelen, etten ihan joka väliin ollut kommentoimassa! Ensi vuonna sitten hieman reippaammin, koska tottakai kirjoitat ensivuonnakin kalenterin. ;)
-
Odo: Kiva, että sinäkin eksyit taas kommentoimaan nämä loputkin ja kyllä sille BotFA EE:lle löytyy sitten oma aikansa ja paikkansa! (:
Sitä dialogia tuli jo vähän enemmänkin kun oli tarkoitus, mutta kiva kuulla, että se siitä huolimatta toimi, varoitan, että sitä kohtausta katsoessa parkuu aika herkästi (tai ainakin näin allekirjoittaneelle kävi). Karvahattu on kyllä aika <3!
Myönnän, että tuo Neville/Draco taisi jäädä aika laihaksi, muttamutta, sellainen siitä nyt vaan tuli. Itse miellän Nevillen sanomiset ihan totuudeksi, että tuo olisi aavistuksen AU, että Dracokin on taistellut edes jonkin verran, vaikkakin ehkä väärällä puolella.
Hyvä, että Nälkäpeli kelpasi, koska se oli todella vaikea kirjoitettavaksi, koska ihan liian vähän tietoa fandomista ja ihan liian pitkä aika kirjojen lukemisesta/leffojen katsomisesta, joten tuo tuli kirjoitettua aika lailla kirja kourassa. :D Mitään en lupaa, mutta jos saan aikaiseksi katsoa vaikka leffat tässä kohtapuoliin, niin voisin ehkä kokeilla tätä paritusta uusiksi.
Myönnän tässä kohtaa, että Kohtaamisissa saatoin ränkyttää sitä generaattoria muutamaan kertaan... x)
Bagginshield <3, joten pakkohan sitäkin oli tunkea sekaan! (; Dwalinin sisällä sykkii kuitenkin lämmin sydän, joten sitten, kun se sopiva neiti-ihminen kohdalle töpsöttelee, niin minkäs sille mahtaa, että se sydän alkaa läpättää.
Sun kommenttisi oli varsin ihana, mikä piristi mun paskasti alkanutta päivääni todella paljon, joten superisti kiitoksia siitä!! (: <3 (Katsotaan sitä kalenteria, todennäköisesti sellainen tulee ensi vuonnakin, mutta katsotaan nyt vähän, että minkälainen... :D)
-
HERRAN TÄHDEN, miksi et oo sanonut, etten oo muistanut kommentoida! En oo varmaan ikinä ollut näin syvästi pettynyt itseeni, yyh. Anteeksi, nyt on ihan kauhea olo. Muistan, etten alunperin kommentoinut tätä, koska oli koneongelmia, mut mua harmittaa nyt hirveesti. Mutta joo. Yritän päästä yli itseinhostani ja kommentoida. Älä odota liikoja kuitenkaan...
TÄÄ ON NIIN IHANA. ♥ ♥ ♥ Asiallisuus on yliarvostettua, joten sellaista kommenttia ei kannata odottaa, vaan pelkkää ihkutusta ja Dwalin-ihannointia. Koska Dwalin. Ja koska sinä. Ootte molemmat mahtavia. Oli jollain tasolla tosi outoa lukea tätä, koska no, Orvokki = Vilna ja jos tää teksti olisi ollut vähänkään vakavampaa settiä, tätä ois ollut huomattavasti vaikeampi lukea. Mutta nyt tää oli tosi hymyilyttävä ja piristävä, piristi mua tänäänkin samalla lailla kuin jouluaattona. Mua nauratti toi karvaton-hobitti-Vilna, vaikka taisin sanoa, etten halua olla karvainen. :--D Tuo tulipalo oli vaan niin loistava keksintö. Karvaton hobitti Orvokki tässä hei, olen ainut laatuani. Iiiiih. En kestä.
Dwalin on kunnon ronski mies tai siis kääpiö. :--D Ihana Dwalin. ♥ Tosi söpösti oot kirjoittanut Dwalinin ja Orvokin väliset toilailut, ja muutenkin oot kirjoittanut Orvokista paljon kivemman kuin mitä oikeesti oon. Oon ihan kauhea verrattuna söpöön hobitti-Vilnaan. Ajattelin sitten myöhemmin kuin olin tätä joululahjaksi toivonut, että olisiko se kuitenkin liian vaikeaa, mutta eipähän ollut. Oot vaan niin hyvä, että osaat kaiken. Suhun pystyy luottamaan niin täysillä näissä Hobitti-asioissa.
JA MIKÄ SE SIELLÄ BAGGINSHIELD. Tyhmät... pojat. Tyhmä kääpiö ja tyhmä hobitti. Onnellisuus-AU:t on paras juttu, koska Bagginshield on hirveä paritus, jos mennään canonin tapahtumien mukaan ja nää kaksi kyllä oli loistava lisä tässä tekstissä. Sinä se vaan tiiät, mistä tykkään. Tykkään just niin kuin tällaisestä.
Dwalin ei todellakaan tiennyt, mikä ihme sai hänet kävelemään neidon luokse ja kumartumaan, jotta tämä pääsisi kiipeämään hänen olkapäilleen, mutta oli se mikä oli, niin hobitin riemu sai väkisinkin soturin suupielet nousemaan korviin tämän noustessa varovasti seisomaan.
:--) ♥ öäöäöäöä
EN TIIÄ MITÄ SANOA. Oon vaan niin kiitollinen, että aina kuuntelet mun tyhmiä pyyntöjä ja että oot tommonen kiva ihminen. Tää oli kyllä yksi parhaista joululahjoista silloin aikoinaan. ♥
KIITOS. ♥ ♥ ♥
-
Vilna: En ole kehdannut sanoa, että niin se kommentti unohtui, koska se tuntuisi jo liikaa kommenttien kalastelulta... Kiva kuitenkin, että löysit tämän taas itseksesi. (: Asiallisuus on kyllä yliarvostettua, joten ihkutus-kommenttit on ihan kivoja välillä (vaikka niihin vastaaminen onkin vähän vaikeampaa :D). Sen takia mä ajattelinkin kirjoittaa tästä ihan vain jotain höttöistä fluffya, ettei siitä tule liian hankalaa luettavaa, koska voi olla vähän hassua lukea itsestään toisen kirjoittamana... :D Itse halusit olla vähemmän karvainen (samoin kuin halusit ratsastaa Dwalinin olkapäillä), joten piti sitten keksiä sille jonkinlainen looginen selitys. Pyh ja pah, tämä ei ollut vaikeaa nähnytkään, vaikka kestikin jokunen tovi, että keksin, miten saan Orvokin ja Dwalinin samaan paikkaan. :D APUA, en nyt ehkä sanoisi, että osaan kaiken, mutta kiitoksia! :-* Heheh, en voinut vastustaa kiusausta tökkiä Bagginshieldiakin mukaan, vaikkakin vain pienenä vibana sinne. Musta on kivaa, että multa toivotaan kivoja, söpöjä juttuja, joten niiden toteuttaminen on iloni, joten lisääkin saa toki toivoa! Kiitoksia valtavasti kommentistasi! :-*