Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

MCU/ Avengers: Yhteys, (K-11) Natasha/Bruce (/Hulk), romantiikka

<< < (2/3) > >>

Auri:
Etsin Finistä ympäriinsä tekstejä kommentoitavaksi, mutta tätä ennen ei löytynyt oikein mitään mitä olisin juuri nyt fiilistellyt. Huomasin vaan tuosta otsikosta Natasha/Brucen ja oli pakko tulla katsomaan, että mikä ihanuus täältä löytyykään! Olen siis aivan heikkona tähän pariin (vaikka shippaan enemmän Bruce/Tonya ja Clint/Natashaa, silti...((ja everyone’s poly because Avengers on myös asia hehe)) Natasha/Bruce on vaan niin helvetin söpöä, ja toimii loistavasti jos kirjoittaja osaa asiansa - sinä osasit, loistavasti)

En tykkää IC, OOC käsitteistä yhtään, mutta välillä ne on vaan ainoita jolla henkilöhahmoja voi kuvata. Onnistuit niin täydellisesti kirjoittamaan näitä hahmoja, ne on aivan in character, näin tämän kohtauksen aivan upeasti mielessäni. Oli ihanaa lukea Natashan herkkyydestä, että siellä kylmän salamurhaaja-agentin kuoren alla onkin tunteikas nainen.


--- Lainaus ---Hulk oli jyrännyt Thorinkin lyttyyn, ja hän sentään oli jonkinmoinen myyttinen jumalolento. Natasha Romanoff oli lukuisine taitoineenkin pelkkä hieman paranneltu ihminen.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli loistava aloitus, Natasha kuitenkin on vain ihminen kun vertaa hänen tiimitovereihinsa - haarniskassa taistelevaan mieheen, supersotilaaseen, jumalaan... Silti Natasha on paras heistä kaikista ♥

Ihanaa, että Steve kuitenkin huolehtii. Rakastan Steven ja Natashan suhdetta, ajattelen heidän olevan parhaita ystäviä varsinkin siis tuon CAWSin jälkeen, joten ihanaa että kirjoitit sitä vähän tähän. Tuo loppu oli siis aivan täydellinen, kun Steve tuli heitä hakemaan. Hän on niin rakas ♥♥ Nauroin kyllä, kun Steve käänsi peiliä :——D Ihan täydellinen lopetus!


--- Lainaus ---Kuolema oli hipaissut häntä läheltä moneen kertaan, muttei koskaan ihan näin yllättäen. Nat tajusi tottuneensa luottamaan taitoihinsa liikaa. Hän oli uskonut onnistuvansa helposti, kuten aiemminkin. Järkytys purkautui itkuna. Havaitessaan, ettei pystynyt hallitsemaan edes tunteitaan, Natasha meni tolaltaan. Siinä hetkessä hän ei ollut enää ammattitaitoinen taistelijatar, vaan nyyhkytti kuin säikähtänyt lapsi.
--- Lainaus päättyy ---
Piti lainata tämä koko pätkä kun tämä oli niin kaunis kohta! Rakastan ;;; Juuri tästä Natashan herkkyydestä puhuin aiemmin, ja hallitset sen niin hyvin.


--- Lainaus ---Nat huomasi toivovansa, että muutos pitäisi kelpo tohtorin kyllin hämmentyneenä vielä jonkin aikaa, ettei hän oivaltaisi puristavansa yhä Natashan pakaraa miellyttävän lujasti.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ihan loistava kohta :——D Nauratti ihan hirvittävästi, mutta se sopi tekstiin tosi hyvin eikä paistanut sieltä keskeltä minään muka-hauskana kohtana!


--- Lainaus ---Kun Natasha haki hänen huuliaan omillaan, Bruce antoi myöten ja vastasi suudelmaan. Natasha aisti miehestä yhtä vahvan kaipauksen kuin omansakin ja painautui yhä tiukemmin tätä vasten. Vastahakoisuutensa unohtaen Bruce antoi käsiensä vaeltaa Natashan pehmoisilla kaarilla. Suudelma tuntui kestävän suloisen ikuisuuden. Silti kumpikin toivoi sen jatkuvan yhä edelleen. Mikään määrä hellyyttä ei tuntunut olevan kylliksi tähän hetkeen, kun kaksi yksinäistä löysi viimein toisensa.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ihan lempikohtani!! He ovat niin rakkaita ;;; ♥♥ Bruce on niin... pikkuraukka kun hän niin stressaa Hulkia, tottakai, vaikka Hulk tykkääkin Natashasta selvästi. Tämä vaan toimi niin täydellisesti, olet valtavan mahtava kirjoittaja!!

Rakastin eniten kyllä ehkä juuri tuota loppua, missä Steve tuli heitä hakemaan. Tykkään siitä, että hän pitää huolta — ja siitä, että hän on ihan Steve Natashaa vähän kiusoitellessaan.

Kiitos tästä lukukokemuksesta ihan hirmuisasti!! Toivottavasti kirjoitat lisää Avengerseista! Anteeksi kun tästä kommentista tuli ehkä vähän... tälläinen :——D Kirjoitan väsyneenä puhelimena. Pointti kuitenkin, että tykkäsin tästä aivan hirmupaljon ja olet aivan upea kirjoittaja!

Fiorella:
Kiitos, Aurinkolapsi, valtavan ihanasta kommentistasi! <3 Ilahdutit kovasti! Erityisesti koska minulle tämä on uusi fandom, niin on ihana kuulla, jos hahmot tuntuvat omalta itseltään.

Minuun jotenkin vetosi tuo Natasha, ja tuntuu että se käy yhteen vaikka kenen kanssa, kun siinäkin on niin monta särmää. Mutta se herkkä puoli minua eniten viehättää.

Jos Natasha/Clint miellyttää, niin kurkkaapa huvikseen muiden fandomien ficcejäni (K-15 tai alle), sieltä löytyy ainakin jotain lisää. Yksi oma suosikkivaihtoehtoni on kyllä myös Natasha/Bucky, koska sekin on jotenkin tosi lutuinen. Varmasti kirjoitan vielä paljon lisääkin, joten seuraile!

Sokerisiipi:
Kommenttikampanjasta heips!

Valitsin tämä ficin, koska aihe ja paritus tuntui itselleni tutuimmalta. Natashan ja Brucen suhde on jäänyt itselläni hyvin mieleen Avengers -elokuvista. Kuvailit hyvin ja uskottavasti Natashan pelkoa, kun hänen täytyy mennä yksin kohtaamaan raivoisa Hulk. Kuka tahansa vähemmän rohkea olisi juossut vastakkaiseen suuntaan, mutta velvollisuudentunto sai naisen liikkeelle.

Natashan tunteiden purkaus vähän yllätti, toki ymmärrettävää ottaen huomioon tilanteen ja sen, miten nopeasti kaikki käy ja miten pienestä henki lopulta onkaan kiinni. Mutta jotenkin näen Natashan sellaisena, että taistelutilanteessa hän menee ikään kuin vaistojensa eikä niinkään taitojensa varassa. Ajattelen hänet sellaisena ihmisenä, jolle taistelussa ei ole tilaa muille ajatuksille kuin selviytymiselle. Ehkä sen vuoksi tämä itkunpurkaus yllätti minut, mutta Hulkin reaktiosta päätellen juuri tämä reaktio oli oikea.

Kuvailit taidokkaasti tunteita ja niiden ilmenemistä kehossa. Myös tuo yhteys, joka Hulkin ja Natashan välillä ilmeni, oli koskettavasti kerrottu. Ajatella, että Hulkillakin on tuollainen herkkä puoli :D mutta joka ilmenee ehkä vain Natashan kanssa. Mutta myös Hulkin arvaamattomuus pysyi läsnä läpi tekstin eikä Natasha pystynyt rentoutumaan ennen kuin vasta Hulk muuttui takaisin Bruceksi. Loppu olikin lempeää ja hellää. Viimeiset lauseet saivat myös naurahtamaan. Voi Steve parkaa :D

Kiitos, oli kivaa pitkästä aikaa lukea Avengers-ficciä! :)

Fiorella:
Kiitos kommentistasi, Sokerisiipi! :) Mukavaa, että löysit jotakin tutun tuntuista ja mieleistä luettavaksesi!

Mietteesi pistivät ajattelemaan, että minusta on aina tuntunut ilmeiseltä, että niin Natashalla kuin Brucellakin (eli samalla myös Hulkilla) on ne herkät puolensa, suorastaan kipeäksi asti herkät. Ja myös jotakin erityistä toisiaan kohtaan. Tykkään molemmista hahmoista kovasti. :)

flawless:
Voi kuinka lämminhenkinen teksti tämä olikaan! Ihan alkoi hymyilyttää tätä lukiessa. Mun täytyy myöntää, etten ole oikein koskaan tavoittanut täysin tämän parituksen keskinäistä kemiaa, musta se on aina tuntunut vähän ontolta, mutta nyt mä kyllä tajuan. Siis kyllähän tämä toimi ihan hiton hyvin. Ainakin tämän tekstin asetelmassa ja pohjustuksessa! Musta oli jotenkin tosi ihana juonikuvio, kuinka Brucella oli tunteita Natashaa kohtaan mutta ujoudessaan hän ei uskaltanut niitä ilmaista, kun taas Hulk pystyi. Jotenkin kun koen Hulkin sellaiseksi raa'an ja täyden tunteen ilmentymäksi, niin tuo asetelma vaan toimii ja loksahtaa yhteen niin loogisena. Tämä oli siis musta oikein uskottava teksti, hahmot tuntuivat itseltään ja asetelma oli musta hyvin toteutettu. Tuo kohtaus Hulkin ja Natashan välillä oli mun lemppariosuus tästä ficistä, se oli tosi kaunis. Jotenkin se on musta niin herkkää ja nättiä, kuinka iso ja voimakas hahmo heltyy pitämään toista hyvänä. Mun sydän suli, kun Hulk alkoi hyräilemään <3 Tässä oli niin käsinkosketeltavaa tunnelmaa, sellaista herkkyyttä ja hellyyttä että tuli ihan vaaleanpunaisessa pilvessä kelluskeleva olo. Tästä tekstistä jäi tosi hyvä ja levollinen mieli.


--- Lainaus ---Hulk oli jyrännyt Thorinkin lyttyyn, ja hän sentään oli jonkinmoinen myyttinen jumalolento. Natasha Romanoff oli lukuisine taitoineenkin pelkkä hieman paranneltu ihminen.
--- Lainaus päättyy ---
Tää oli musta niin loistava tapa kuvailla näitä hahmoja, että oli ihan pakko lainata :D Naurahdin jonkinmoiselle myyttiselle jumalolennolle ja hieman parannellulle ihmiselle. Heh, aika osuvaa.


--- Lainaus ---”Pärjääthän varmasti?” Steve oli ainoa, joka kuulosti hieman huolestuneelta hänen puolestaan. Ehkä tämä välitti hänestä enemmän kuin muut, tuumi Nat väläyttäessään Kapteenille valheellisen huolettoman hymyn, tai ehkä miesparka oli vain vähän hupsu ja näki hänet kaikista ansioistaankin huolimatta ennen kaikkea huolenpitoa tarvitsevana naisena. Sellaisessa maailmassahan hän oli kasvanut. Ja jollakin tapaa Natasha tunsi hellyyttä häntä kohtaan aina nähdessään, kuinka Steve edelleenkin yritti parhaansa mukaan sopeutua nykyaikaiseen maailmanmenoon.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä on tosi sivuseikka, mutta tartun tähän silti, koska musta tää on tosi hyvä oivallus ja kiinnostava tulkinta! Oon ajatellut aina vaan niitä asioita, joiden suhteen Steve on hyvällä/hassulla tavalla vanhanaikainen, mutten ole tajunnut ajatella syvemmälle uurtuneita ajatus- ja käytösmalleja, varsinkaan sellaisia jotka nykyään koetaan negatiivisina tai vähintäänkin vanhentuneina, vaikka tietenkin sellaisia on. Ja ne ovat tosi pysyviä asioita ihmisessä. Tämä oli musta siis todella kiinnostava näkökanta tähän hahmoon, sain tästä sellaisen ahaa-elämyksen.


--- Lainaus ---Bruce loi hellän katseen vierelleen, ja Natasha vastasi siihen yhtäläisellä lämmöllä. Matka tukikohtaan alkoi äkkiä tuntua sietämättömän pitkältä. Takapenkiltä kuului avautuvan turvavyön loksahdus. Taustapeiliin rutiininomaisesti vilkaissut Steve käänsi äkkiä katseensa tiehen ja muutti peilin asentoa sivuun posket punehtuen. Kaikkea ei hänenkään tarvinnut nähdä.
--- Lainaus päättyy ---
Hihi. Ihana kiusaantunut Steve ja fluffyinen pariskunta, söpöääää! Niin hauska yksityiskohta tuo taustapeilin sivuun kääntäminen.

Kirjoitat tosi kivalla tavalla, sellaisella helppolukuisella ja vaivattomalla tavalla. Lukija tempaistaan mukaan tarinaan ja sitä on helppo seurata. Tykkään siitä, kuinka sun tyyli kirjoittaa oli tässä tavallaan yksinkertainen. Ei tylsä, ei ollenkaan, mutta sellainen ettei ollut mitään hurjia tehokeinoja tai harkittua kielellistä temppuilua vaan se teksti vaan soljui eteenpäin. Se tyyli sopi musta tähän tosi hyvin, sillä teksti antoi itsensä vaan puhua puolestaan ja lukeminen oli tosi miellyttävää. Mun on vaikea kuvailla mitä tarkoitan, mutta joka tapauksessa, sun kirjoitustyylikin tässä jotenkin huokui sitä samaa rauhallista tunnelmaa mikä mulla jäi fiilikseksi tästä. Se sopi yhteen tosi hyvin ja musta tämä on tosi onnistunut kokonaisuus.

En mä edes tiedä mitä sanoisin, kun tekisi mieli vaan jankata aaaww, koska sellaiseen mielentilaan tämä mut jätti, ihan vaaleanpunaiseksi hattaramössöksi :D Ihana teksti, kiitos!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu