Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

MCU/ Avengers: Yhteys, (K-11) Natasha/Bruce (/Hulk), romantiikka

<< < (3/3)

Fiorella:
Kiitos, flawless! Ilahduin tosi paljon kommentistasi, on aina parhain kiitos jos teksti on saanut lukijan hymyilemään tai ajattelemaan jotakin syvällisemmin. :) Oli mielenkiintoista, että noinkin lyhyt viittaus sai sinut pohtimaan Steven hahmoa. Olen monesti miettinyt juuri sitä, miten vaikeaa Steven varmasti on sopeutua nykyaikaiseen elämäntapaan, jossa käytännössä miltei kaikki on vierasta ja kaukana totutusta.

Bruce/Natasha on jotenkin tosi söpö paritus ja vaikka se ilmeisesti saa myös paljon vastustusta osakseen netissä, niin ainakin minusta se on hyvin uskottava ja aidon tuntuinen. Heillä on ehkä koko fandomista parhaimmat mahdollisuudet oikeasti olla onnelliset yhdessä, sillä kummallakin on samat toiveet ja tavoitteet elämälleen (ja ikävä kyllä myös sama mielikuva, että niitä on mahdotonta saavuttaa).

Sikäli kuin jos kiinnostaa lukea enemmän tällä parilla aawws-fiiliksellä, niin olen aloittanut pidempää jatkoficciä pakkoavioliitto-haasteen teemoilta: Vailla vastalauseita, K-18 (muttei ihan vielä; ainakin ekat kolme lukua menevät matalalla ikärajalla)

Ja oli erityisen ihana kuulla, että pidit kerrontatavasta, koska tämä on taas yksi näitä minun lyhyen kerronnan yritelmiäni, ja mietin onko se liiankin lyhyttä, ettei menisi töksähtelevän tuntuiseksi. Mukavaa, jos se sinusta toimi ja tuntui helpolta lukea!  :D

Waulish:
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) En voinut vastustaa, kun löysin listauksestasi lisääkin Nat/Brucea. Tämä pari on vienyt sydämeni mennessään. Jotenkin heissä on jotain niin kovin inhimillistä ja luontevaa. He ovat erilaisia persoonia, mutta heissä on myös yllättävän paljon samaa, kun tarkastelee pintaa syvemmältä. Aistin molemmissa ainakin tietynlaista kaipuuta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, vaikka kummankin on sitä kenties vaikea näyttää.

Pidän siitä, miten tässä tarinassa käydään suoraan asiaan vailla kummempia selittelyjä. Rivien välistä pystyy vaivatta päättelemään sen, että takana on jonkinlainen taistelu, joka on jäänyt Hulkilla vähän päälle. Tilanteeseen pääsee heti mukaan näin lukijan roolissa, vaikkei sitä pahemmin pohjustetakaan. Minä en ole nähnyt vielä jokaista näistä hahmoista kertovaa elokuvaa, ja koin tämän ficin silti kovin helposti lähestyttäväksi, mikä on hieno juttu. :)

Aluksi vähän kauhistuin, kun muut vain lähtevät livohkaan ja jättävät Natin pärjäämään omin voimin raivostuneen Hulkin kanssa, mutta sitten tajusin, että näin on varmasti käynyt ennenkin: Natasha on saanut Hulkin rauhoittumaan läsnäolollaan, ilman kummempia vippaskonsteja. Lisäksi Natasha on osaava ja kekseliäs ammattilainen, jonka taitoihin luotetaan vankasti. Sydäntäni lämmittää silti, että Steve varmistaa Natin pärjäävän ja pyytää tätä olemaan varovainen. Veikkaan, ettei Steven huolehtivaisuus ja lempeys selity pelkästään sillä, että hän on lähtöisin ajalta, jolloin naisten ja miesten välinen dynamiikka oli ehkä jokseenkin erilaista kuin nykypäivänä. Luulen osan siitä kumpuavan myös hänen persoonastaan. :-* Pidän kovasti sinun Stevestäsi, hän on jotenkin niin stevemäinen! Se jotenkin oikein kruunautuu tuossa lopussa, kun Steve kääntää taustapeiliä, koska ei koe tarpeelliseksi nähdä ihan kaikkea. ;D

Natashan äkillinen kauhu ja tunteenpurkaus tuossa läheltä piti -tilanteessa on kuvattu minusta hyvin uskottavasti. Ensin tulee arvaamaton isku, sitten henki salpautuu ja ilmalennon aikana tajuaa, että kohta sattuu... Hyrrr. Hetkestä tulee ikään kuin pysähtynyt fiilis, ja se toimii minusta mainiosti, kun huomioi tilanteen järkyttävyyden ja Natashan korostuneet aistit. Helpotuskin välittyy lukijalle vahvana, kun Hulk kaappaakin Natashan kiinni.


--- Lainaus käyttäjältä: Fiorella - 31.12.2018 22:35:31 ---Järkytys purkautui itkuna. Havaitessaan, ettei pystynyt hallitsemaan edes tunteitaan, Natasha meni tolaltaan. Siinä hetkessä hän ei ollut enää ammattitaitoinen taistelijatar, vaan nyyhkytti kuin säikähtänyt lapsi.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä kohta vetoaa minuun erityisesti. On helppo uskoa, että järkkyneessä mielentilassa hallitsemattomat tunteet saavat järkyttymään entistä pahemmin, varsinkin jos on tottunut hillitsemään tunnereaktionsa ja pysymään kovana. Mielestäni tämä tunnepurkaus korostaa Natashan inhimillisyyttä ja haavoittuvaisuuttakin: hän on lahjakas taistelija ja sankari, mutta hänenkään lahjansa eivät tee hänestä koskematonta tai vahingoittumatonta.

Minusta on ihanaa, kuinka suudelma vaikuttaa hätkähdyttävän Hulkin ja muuttavan tämän takaisin Bruceksi. Hahmojen välinen fyysinen läheisyys on helpottavaa luettavaa kauhunhetkien jälkeen, ja tulen siitä hyvälle mielelle. Ihanaa, kuinka nämä kaksi antautuvat tunteilleen yhteisymmärryksessä tällaisen yhdessä koetun kamppailun jälkeen. ♥ Tulee sellainen fiilis, että tämän koettelemuksen myötä heidän ymmärryksensä ja kiintymyksensä toisiaan kohtaan vahvistuvat. Heidän välillään on ehkä aina ollut yhteys, mutta nyt he ymmärtävät sen paremmin itsekin.

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta tarinasta, kylläpä tämä piristi iltaani! :-* -Walle

Fiorella:
Oih, Waulish, kiitos ihanasta kommentistasi! :) Tulin tästä nyt itsekin erittäin hyvälle mielelle! Tämä on minulle rakas parivaljakko, ja toi mieleen että pitäisikin jatkaa pitkää Nat/Bruce -jatkistani taas joku onnellinen päivä. :)

Angelina:
Kommiksen innoittamana minä täällä hei! Ei liene suuri yllätys, etten juurikaan lue hettiä, mutta Avengersissa yksi harvoja kiinnostavia het-parituksia on nimenomaan tämä! Harmittaa edelleen, että se leffoissa vaan sysättiin sivuun sen kummempia selittelemättä, se oltaisiin voitettu hoitaa kyllä paremmin.

En tiedä miten olit tämän tekstin ajatellut, mutta mä sijoitin tän mielessäni siihen Age of Ultronin alkuun, jossa Natasha nimenomaan menee rauhoittamaan Hulkia. Muistaakseni siinä kohtauksessa Nat on yllättävänkin iloinen ja suoriutuu tehtävästään helposti, joten oli mielenkiintoista lukea toisenlainen näkökulma ja nähdä sitä pelkoa ja epävarmuutta, mitä tuollaisessa tilanteessa varmasti Natashakin kokee. Silti minäkin kyllä hieman yllätyin tuosta vahvasta reaktiosta, joka sitten purkautui itkuna. Oon ajatellut vähän Sokrun tavoin ja mieltänyt Natashan juuri sellaisena tyyppinä, että tilanteen ollessa päällä tunteita ei näytetä ja mahdollinen romahdus tapahtuu sitten yksin jossain, kun kukaan ei näe ;D Tykkäsin kuitenkin, että Hulk reagoi siihen tuollaisella kömpelön söpöllä tavalla :3

Lopun söpöily olikin sitten sellaista, mitä olisin edes jossain muodossa toivonut leffoissakin olevan, mutta sitähän me ei sitten koskaan saatu. Onneksi sitä voi kirjoittaa ficceihin!

Fiorella:
Kiitos kommentistasi, Angelina, ja että valitsit tämän ficin. :)


--- Lainaus ---En tiedä miten olit tämän tekstin ajatellut, mutta mä sijoitin tän mielessäni siihen Age of Ultronin alkuun, jossa Natasha nimenomaan menee rauhoittamaan Hulkia. Muistaakseni siinä kohtauksessa Nat on yllättävänkin iloinen ja suoriutuu tehtävästään helposti, joten oli mielenkiintoista lukea toisenlainen näkökulma ja nähdä sitä pelkoa ja epävarmuutta, mitä tuollaisessa tilanteessa varmasti Natashakin kokee.
--- Lainaus päättyy ---
Se kohtaus minullakin tähän toimi inspiraationa, joskaan ei ollut kyse siitä samaisesta tapauksesta. Ficci syntyi osin siitä pohdinnasta, että jos he ovat tottuneet taistelemaan niin, että Nat hoitaa homman puolirutiinilla ja kaikki hyvin, vaikka kuitenkin samaan aikaan elokuvissa koko ajan esitetään Hulk kaikkien mielestä hengenvaarallisena ja arvaamattomana otuksena, joka kiihtyessään tappaa kenet vain, jos sattuu vahingossa tulilinjalle väärällä hetkellä. Voisi kuvitella, että tilanne on Natashalle vastaava kuin vaikka villieläinten kanssa työskentelevälle ihmiselle; vaikka teoriassa kaikki yleensä menee tosi hyvin, entä jos joku kerta ei vain menekään?


--- Lainaus ---Silti minäkin kyllä hieman yllätyin tuosta vahvasta reaktiosta, joka sitten purkautui itkuna. Oon ajatellut vähän Sokrun tavoin ja mieltänyt Natashan juuri sellaisena tyyppinä, että tilanteen ollessa päällä tunteita ei näytetä ja mahdollinen romahdus tapahtuu sitten yksin jossain, kun kukaan ei näe ;D Tykkäsin kuitenkin, että Hulk reagoi siihen tuollaisella kömpelön söpöllä tavalla :3
--- Lainaus päättyy ---
Halusin nimenomaan tässä tuoda esiin sitä, että taistelijakin saa olla inhimillinen olento. Nat on tosi lujahermoinen ja kuten Furykin sanoi, "ei kieltäydy mistään". Hän on valmis laittamaan itsensä alttiiksi vähän liiankin kanssa, eikä anna itselleen lupaa laistaa velvollisuuksistaan. Kuitenkin monessa elokuvassa on tullut vahvasti esiin ikään kuin sivusta se Natashan herkkä ja haavoittuva puoli, ja halusin antaa tässä ficissä hänelle mahdollisuuden myös murtua hetkellisesti, jos siltä tuntuu, ja kokea silti hyväksyntää ja välittämistä sekä huolenpitoa. Nat itse luultavasti kokisi tuollaisen tilanteen epäonnistumisena, joten minusta oli tärkeää, että tapahtumat päättyivät onnellisesti ja niin, että kukaan ei syyttänyt tai väheksynyt häntä tilanteesta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu