Otsikko: Jos et tule jouluksi kotiin...
Kirjoittaja: cooperaur
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: K-11
Vastuuvapautus: JKR omistaa luomansa upean maailman ja sen hahmot.
A/N: Osallistuu Jouluhaasteeseen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=27191.0). En ollut ihan varma ikärajasta, voi olla että vedin vähän yläkanttiin. Funtsin kuitenkin että parempi niin päin. :-)
Jos et tule jouluksi kotiin...
Remus nosti kalkkunan takaisin uuniin ja paiskasi luukun kiinni. Hän käänsi selkänsä keittiötasoa vasten ja katsoi kelloa. Se oli jo kahdeksan, eikä Sirius ollut vieläkään tullut.
Kuulehan nyt, senkin rakki, Remus ajatteli äkäisesti.
Sinä varta vasten annoit minulle rahaa, että kävisin ostamassa kalkkunan joulupöytään. Ja minä kävin. Minä hiki hatussa kannoin sen kaupasta tänne ja mietin samalla miten koiran on edes mahdollista näyttää vahingoniloiselta, kun sinä hyppelit Anturajalkana vierelläni.
Nyt minä olen monta tuntia valmistanut tätä hemmetin kalkkunaa. Mutta mitä järkeä siinä on, kun sinä et ole edes kotona? Minä olen leiponut viskikakunkin, jumankauta, vaikka vihaan leipomista.
Ja jos sinä et tule jouluksi kotiin, niin minä juon kaikki joulusiiderit ja punaviinit ja syön kaikki ruoat ja herkut ettei sinulle varmasti jää mitään. Sen jälkeen minä menen ja annan kaikki sinun talosta löytyvät rahasi kodittomille velhoille, jotka hoilaavat ärsyttäviä joululauluja Viistokujalla. Joululahjasi, sarjan dekkareita, minä käynkin lahjoittamassa Nymphadora Tonksille (tiedän että olet mustasukkainen, koska hän on ihastunut minuun). Ja sen pirun kalliin viskipullon, toisen joululahjasi, minä vedän omaan naamariini odotellessani sinua saapuvaksi.
Kun tulet kotiin, olen aivan kännissä ja sinua harmittaa. Minä huudan ja örvellän ja nostan sellaisen metelin, että sinä kadut vielä ensi joulunakin. Sitten mökötän ainakin uuteenvuoteen asti.
Niin, Sirius, mitenkäs sitten suu pannaan?
Sinä varmaan sanot ”olen niin pahoillani, Remus” ja kerrot että sinulla oli hyvä syy. No hyvä on, ensin herätät minut sohvalta, koska oikeasti olen sammunut jo punaviinien kohdalla. Kyselet onko ruokaa ja vastaan kiukkuisesti että ”no on on hemmetti sentään”, koska en minä kaikkea olisi saanut yksin syötyä kuitenkaan. Menet keittiöön ja huhuilet että ”ai kun tuoksuu hyvältä” vaikkei tuoksuisikaan. Sitten tulet takaisin ja lepertelet ja läpertelet ja kaivat esiin joululahjasi joka todennäköisesti on jotakin liian hienoa. Ja no lopulta minä annan periksi ja suutelen takaisin ja päädymme harrastamaan sovintoseksiä.
Puolen tunnin kuluttua kömmimme keittiöön jota valaisee melkein loppuun palanut kynttilä jonka olen sytyttänyt useita tunteja sitten. Istumme pyödän ääressä alusvaatteisillamme ja syömme sormin kalkkunaa. Sinä kerrot väsyneitä vitsejä ja minä pudistelen päätäni huvittuneena.
Remus tunsi typerän hymyn kohoavan kasvoilleen.
Olisihan siinäkin tietysti puolensa, jos vaikka myöhästyisitkin hieman...