Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: nami - 06.08.2009 22:52:33
-
Title: Veden varaan
Author: nami
Genre: angstipangstia
Rating: K-11
Summary: Hän vastasi järven kutsuun, sukelsi tummiin vesiin.
Warnings: Viittaus insestiin, samaten itsetuhoisuuteen.
Disclaimer: Row omistaa kaiken, minä vain sepitän omiani.
A/N: Osallistuu Mutta kuka hiton Theodore Nott-haasteseen, taas tämmönen lyhyt ficintynkä.
Theodore Nott istui järven rannalla. Sorainen hiekka ja sen irtokivet pistelivät jalkoja vaimeasti lämpimän tuulenvirin heittäessä hiuksia taaksepäin. Ranta oli autio tähän aikaan vuodesta. Vasta jääpeitteestään vapautunut vesi ei juuri houkutellut uimareita lämpimästä säästä huolimatta. Theodore kuitenkin riisui verkkaisesti kenkänsä ja sukkansa.
Jalkapohjia nipisteli, kun hän asteli hitaasti kohti vesirajaa karulla rannalla. Lopulta kylmät, mustat laineet saavuttivat varpaiden kärjet. Veden hyinen kosketus levisi jalkoihin. Theodore tunsi hampaidensa kalisevan. Hän puri niitä lujasti yhteen. Ei saisi palella eikä pelätä.
Mitä syvemmälle nuori mies kahlasi, sitä vähemmän häntä kylmäsi. Veden ensikosketus oli kohmeinen. Se takertui housunpuntteihin, liimasi kankaan honteloihin jalkoihin ja teki vaatteista raskaat kantaa. Sitten, vähitellen vesi tuntui pehmeämmältä. Se pyyhki hänen jalkojaan hiljaa, pesten pois isän kosketusta.
Theodore liikutti jalkojaan yhä vaivattomammin vedessä. Hän oli järvessä jo vyötäisiään myöten. Laineet tuntuivat kutsuvan yhä pidemmälle, vaatien tulemaan vielä syvemmälle. Helpottaisi. Tahrat katoaisivat.
Hän vastasi järven kutsuun, sukelsi tummiin vesiin.
Noustessaan pintaan Theodore tunsi sisällään vain onton tyhjyyden. Kyllä hän oli sen tiennyt koko ajan, vaikka pieni toivo oli jo ehtinyt itämään. Likaisia tahroja ja häpeää, sitä kipua ei saisi pyyhittyä hänen mielestään yhdellä sukelluksella. Sitä vartenhan hän oli tänne tullut.
Jotta voisi antautua täysin mustille laineille, veden varaan.
-
Tästä minä pidin.
Kuvailusi oli omaperäisempää, kuin yleensä, josta satelee saman tien paljon, paljon plussaa. Pidin myös kerronnasta, joka oli mielestäni kohtuullisen sujuvaa. Ainut, mikä sattui silmään, oli monet, tuarhat ja lyhyet. Voisit yhdistellä niitä hieman enemmän.
Suurin kiitos tulee itse Theodoren persoonasta, erityisesti pidin siitä, kuinka haavoittuvainen hän oli.
Kiitos tästä, oli oikein miellyttävä lukukokemus. :)
-
Ihan liian surullista ajatella ficcisi sanojen taakse, mitä siellä on voinut tapahtua ja tulee tapahtumaan, mutta kauniisti kirjoitettua kyllä, miltei romanttista ollakseen niin murheellista. Hyvä saada näitä harvemmin kirjoitettuja hahmojakin vähän elämään, kiva että tartuit haasteeseen!
-
Belsissa: Kiitos paljon ♥ Tämä oli tosiaan sen tyyppinen ficci, etten voinut ihan tavallisimpia massakuvailujani siihen ängetä. Osa lauseista on kyllä aika lyhyitä, pitää kiinnittää niihin enemmän huomiota jatkossa.
Fiorella: Totta, tämä on oikeasti tosi surullinen ficci. Siitä tuo ikäraja tulee, kun alkaa oikeasti ajatella niitä juttuja mitä tekstissä ei suoraan sanota, pähkäilin kyllä ihan sairaan pitkään että minkä ratingin tälle heittäisin. Mutta kiitos kommentistasi, mukavaa jos pidit (:
-
Lopetuksen koukku teki tästä lukemisen arvoisen. Ei pelkkää tyhjää sanahelinää. Theo on aika kaukainen hahmo, häntä ei pahemmin ole kirjoissa kuvailtu, joten olisi ollut mukavaa jos olisit antanut lukijalle jonkin mielikuvan kuvailemalla hieman tarkemmin hänen ulkonäköään ja luonnettaan. Siitä huolimatta pidin tästä ficistä. Tuo "isän kosketus" ja synkkä järvi kertoivat jo ihan tarpeeksi... kiitos.