Nimi: Mitä tahansa sinun vuoksesi
Fandom: Yuri!!! on Ice
Hahmot: Viktor Nikiforov/Yuuri Katsuki + muita
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, romance, h/c, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Sayo Yamamotolle ja Mitsurō Kubolle. Minä en tee rahaa lainatessani heidän keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Tarkoin varjeltu salaisuus Viktorin terveydentilasta vuotaa sattumalta Yuurin tietoon. Yuuri päättää selvittää voisiko hän on olla oikea henkilö auttamaan Viktoria tiukassa tilanteessa. AU-versio Yuurin ja Viktorin alkutaipaleesta myötäillen kuitenkin hyvin pitkälle alkuperäistä aikalinjaa ja sarjan todellisia tapahtumia.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen FFF1000 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47974.0) sanalla sisäelimet.
Mitä tahansa sinun vuoksesi
1.
Viktor oli fyysisesti uupunut ja myös henkisesti väsynyt haastatteluihin, joissa häneltä udeltiin mitä hän aikoi seuraavalla kisakaudella tehdä. Oliko hän keksinyt jotain uutta. Viktorilla ei ollut antaa vastausta, hän ei yksinkertaisesti tiennyt mitä tekisi. Hän tiesi terveytensä olevansa jo nyt hyvin äärirajoilla ja palautumiseen kaikesta treenaamiselta ja kilpailemiselta kului paljon aikaa. Kotona hän kävi ainoastaan lenkittämässä koiraansa ja lepäsi paljon. Hän lepäsi enemmän, kuin hänen ikäisensä terveen ihmisen olisi ollut tarvetta levätä. Mutta hän ei ollutkaan täysin terve.
Hoitohenkilökunta oli seurannut häntä tiiviisti kisakauden alusta alkaen jokaikiseen paikkaan, missä hän kilpaili. Hänen valmentajansa Yakov Feltsman piti huolen siitä, että Viktorin tarkoin varjeltu salaisuus hänen terveydentilastaan ei vuotaisi kenellekään ulkopuoliselle, ei edes joukkuetovereille. Siinä Yakov ei ollut aivan onnistunut, sillä Yuri Plisetski oli selvittänyt ja nuuskinut asian tietoonsa, mutta hän oli kunniasanalla luvannut Viktorille, että se tieto ei vuotaisi hänen kauttaan. Siitä Viktor oli kiitollinen. Ja samalla oli huojentavaa, että oli joku joka tiesi. Jos hän vaikka sattuisi lyyhistymään kesken kaiken jonnekin, eikä Yakov suinkaan ehtinyt joka paikkaan hänen peräänsä.
*
Grand Prix finaalikilpailu luisteltiin sinä vuonna Shotsissa. Viktor oli vahva ennakkosuosikki voittamaan viidennen kultamitalinsa Grad Prixissa tänäkin vuonna. Viktor itse ei ollut siitä ihan niin varma. Hän tunsi itsensä voimattomaksi ja alakuloiseksi. Tuntuisiko voitto enää yhtä makealta kuin ennen? Tai jos hän ei voittaisikaan, miltä se tuntuisi?
Yakov oli järjestänyt Shotsiin yhteen alakerran hotellihuoneista Viktorin salaisen hoitohuoneen, jossa hän saattoi käydä kenenkään huomaamatta saamassa tarvittavaa hoitoa sairauteensa. Viktorin kisapäivät olivat tiukasti aikataulutettuja. Hän oli tyytyväinen ettei hoitoa järjestetty hänen omassa hotellihuoneessaan tai edes viereisessä, jotta hän saattoi pitää omat tilansa ja hoidon selvästi erillään toisistaan. Rankan harjoittelupäivän jälkeen hän kävi suihkussa, pukeutui puhtaisiin verryttelyhousuihin, vetäisi hupun päähänsä ja livahti alakertaan. Hänen tietääkseen kukaan ei ollut seurannut häntä.
”Missä sinä olet ollut, kaikki kyselevät perääsi?” Yuri kysyi, kun Viktor pitkän ajan jälkeen ilmestyi muiden seuraan syömään. Viktor nosti huomaamatta sormen huulilleen ja laski sen sitten alas. Yuri nyökkäsi ja käsitti. Ilta saattoi jatkua ja seurue söi melko kevyesti huomisen kisapäivän takia.
”Minun piti karistaa kannoiltani muutamia toimittajia. En ole nyt juttutuulella”, Viktor sanoi kaikkien kuullen eikä kukaan kyseenalaistanut Viktorin vastausta. Toimittajia oli nähty siellä täällä ja vartijat olivat joutuneet poistamaan useita paikalta.
Hotellin ravintolan toisella puolen oli Yuuri Katsuki syömässä valmentajansa kanssa. Yuuri oli melkein sotkeutunut jakoihinsa päivän treeneissä, sillä vapaan jäävuoron aikana Viktor oli ollut samaan aikaa harjoittelemassa ja treenaamassa. Yuurin monivuotinen haave oli viimein toteutumassa, hän luistelisi samalla jäällä ja samalla tasolla idolinsa Viktor Nikiforovin kanssa. Tasosta saattoi olla montaa mieltä. Yuuri oli edelleen sitä mieltä, että Viktor oli ylivoimainen, eikä hän yltäisi samalle tasolle ikinä, mutta oli hän sentään luistellut tiensä arvokisojen finaaliin saakka. Kun he poistuivat ravintolasta ja kulkivat läheltä venäläisten luistelijoitten pöytäseuruetta oli Yuuri huomaavinaan, että Viktor oli kovin kalpea kasvoiltaan.
*
Yuuri onnistui lyhytohejelmassaan hyvin ja sai hyvät pisteet. Siitä oli hyvä jatkaa kohti vapaaohjelmaa, joka luisteltaisi ylihuomenna. Väliin jäi sopivasti yksi päivä palautumiselle ja Yuurin mielestä liikaa turhalle jännittämiselle, sillä kisat olivat jotain, jota hän jännitti. Hän ehti nähdä Viktorin luistelevan oman lyhytohjelmansa ja se oli aivan yhtä valloittava kuin aina. Kylmät väreet kulkivat Yuurin selkärankaa pitkin, kun hän katsoi sitä. Viktorin luistelu oli kaunista ja virheetöntä.
Seuraavana päivänä Yuuri oli jälleen harjoittelemassa hyppyjään vapalla jääajalla. Viktor oli myös jäällä, mutta hän ei viipynyt niin kauaa kuin monet muut. Hän tuli paljon muita myöhemmin ja oli lopettamassa samaan aikaan, kun Yuuri päätti että oli saanut tarpeekseen.
”Katsuki, onnea huomiselle”, Viktor sanoi ja hymyili lämpimästi, kun sattui jääkaukalon ovelle samaan aikaan. Yuuri punastui.
”Kiitos. Ja onnea myös sinulle”, Yuuri vastasi. Vaikka tuskin Viktor onnea tarvitsi, sillä hän vain oli paras.
Sen jälkeen Yuuri kuuli venäjänkielistä keskustelua kun Viktor ja tämän valmentaja puhuivat.
”Et näytä olevan aivan kunnossa Viktor”, Yakov totesi kun Viktor tuli jäältä. ”Miten voit?”
”Ei voinnissani ole mitään vikaa”, Viktor sanoi eikä valehdellut. Hän oli jo niin tottunut jatkuvaan perusväsyneeseen olotilaansa, että se oli vain normaalia.
”Olet kamalan kalpea. Oletko katsonut peliin?” Yakov sanoi vielä.
”Olen ja tiedän sen itsekin”, Viktor sanoi.
”Huomisen kisan jälkeen sinun täytyy pitää lomaa”, Yakov sanoi. ”Olen huolissani.”
”Minä pidän”, Viktor lupasi.
Kuuloetäisyyden päässä oleva Yuuri ei tajunnut keskustelusta mitään, mutta hän oli tunnistavinaan pienen huolestuneisuuden sävyn Viktorin valmentajan äänessä.
”Minulla alkaakin hoitoaika pian”, Viktor sanoi vaihtaessaan luistimia kenkiin. Hän lähti hotellille.
Yuuri keskusteli vielä oman valmentajansa kanssa ja he kävivät Yuurin kipukohtia läpi. Hän palasi sitten vielä toviksi jäälle ennen kuin lopetti siltä päivältä. Hän oli tehnyt sen minkä voisi ja huominen kilpailu menisi miten meni. Hän ei voinut muuttua Viktoriksi yön aikana, eikä edes kovalla harjoittelulla. Hän luistelisi ja tekisi parhaansa. Saavuttuaan hotellille Yuuri oli näkevinään vilauksen Viktorista, joka tuli ulos hissistä, vilkuili huppu päässä ympärilleen ja katosi sitten hämärälle sivukäytävälle. Mitä ihmettä Viktor teki käytävällä, joka ei ollut edes kunnolla valaistu?
”Mitä tuolla käytävällä on?” Yuuri kysyi valmentajaltaan Celestinolta.
”Ainakin siellä on ISUn hallintohuone ja kisakonttori. Muusta en tiedä”, Celestino sanoi.
Yuuri nyökkäsi, mutta hän oli silti utelias mitä asiaa Viktorilla oli sinne. Yleensä valmentajat huolehtivat kaiken papereihin ja lupiin liittyvät asiat kuntoon, eikä kilpailijoiden itsensä tarvinnut kantaa siitä murhetta. Yuuri nousi hissillä omaan kerrokseensa, kävi suihkussa ja sopi Celestinon kanssa että he söisivät myöhemmin ravintolassa jotakin.
Yuuri ei osannut levätä, vaan suihkun jälkeen hän suuntasi takaisin hotellin aulaan, istui sinne sohvalle ja tuijotti pimeälle sivukäytävälle. Hän mietti Viktorin kalpeita, mutta kauniita kasvoja ja hymyä, kun mies oli toivottanut Yuurille onnea kilpailuun. Yuuri huomasi kävelevänsä hämärälle käytävälle. Käytävän varrella vaikutti olevan tavallisia hotellihuoneita, mutta osaan oli oveen kirjoitettu niiden kilpailujen aikainen käyttötarkoitus. Celestino oli oikeasssa, siellä oli ISUn toimisto ja kisakonttori. Lisäksi siellä oli sairastupa ja välinehuoltotilat. Muutamassa ovessa luki vain ”yksityinen.” Sitten oli vain pitkä rivi tavallisia huoneita. Jostain käytävän perältä aukesi ovi ja sieltä tuli ulos valkoisessa työpuvussaan hoitaja. Häneltä jäi ovi raolleen ja siitä Yuuri päättelikin, että hoitaja oli pikaisesti käymässä jossain ja palaisi kohta.
Yuuri päätti käydä kurkistamassa ovella, utelias kun oli. Mikään ei ollut valmistanut Yuuria siihen, mitä hän ovelta näki. Huone oli lähes tavallinen hotellihuone, mutta se oli täynnä hoitovälineitä ja tarvikkeita. Sängyllä makasi joku joka näytti nukkuvan. Se oli Viktor! Yuuri tunnisti Viktorin heti verryttelyasustaan ja vaaleista hiuksistaan. Viktorin käsivarresta lähti letkuja joka oli liitetty koneeseen ja niiden yläpuolella oli monitori. Letkua pitki kulki kirkkaanpunainen veri laitteeseen. Yuuri oli vähällä parahtaa ääneen. Mikä Viktoria vaivasi? Kun hän tajusi että huoneesta lähtenyt hoitaja oli tulossa takaisin, hän käveli vielä peremmälle käytävälle kuin etsien jotakin. Yuuri tajusi että hoitajan mukana oli toinenkin henkilö, ilmeisesti lääkäri ja hän tunnisti venäjänkielisestä keskustelusta vain yhden sanan. Dialyysi.
*
Sen jälkeen Yuuri mietti ainoastaan Viktoria. Viktor oli sairas ja tarvitsi sen takia jatkuvaa hoitoa. Ja dialyysihoito viittasi siihen, että miehen munuaiset eivät toimineet laisinkaan. Yuuri oli nähnyt kuinka kalpea Viktor oli ollut. Yuurin mielessä myllersi, eikä se ollut lainkaan hyvä, kun seuraavana päivänä käytäsiin ratkaiseva kilpailu.
Samaan aikaan Viktor makasi hoitohuoneessaan torkkuen. Välillä hän saattoi selata kännykkäänsä, mutta toisinaan hän oli niin väsynyt, että saattoi nukkuakin hetkittäin. Hän havahtui vasta, kun kuuli hoitajan ja lääkärin äänen ovensuulta. Lääkäri kuului moittivan hoitajaa siitä, että ei ollut sulkenut ovea ja satunnainen hotellivieras oli kuljeskellut oven luona. He selvittäisivät hotellin turvakameroista kuka se oli ollut ja ottaisivat henkilön puhutteluun. Viktor ei jaksanut välittää siitä. Tuskin se kukaan toimittaja tai paparazzi oli ollut. Hotellissa oli paljon turvahenkilökuntaa ja Viktor oli saanut olla aivan rauhassa.
”Hain lääkärin, kun huomasin että säännöllisistä hoidoista huolimatta kasvosi ovat kovin kalpeat, jopa vähän kellertävät, mikä viittaa siihen että hoitoa pitäisi jotenkin tehostaa”, hoitaja kertoi Viktorille.
”Mitä se tarkoittaa?” Viktor kysyi.
”Kaikken paras olisi, jos sinulle löydettäisi nopealla aikataululla joku, joka voisi luovuttaa sinulle munuaisen”, lääkäri kertoi. ”Mutta tässä kohtaa on hyvä ottaa joitakin verikokeita. Viimeisistä on joitakin kuukausia aikaa.”
”Ongelma on siinä, että vastaan ei ole vielä tullut sopivaa luovuttajaa ja jonossa on useampia henkilöitä ennen sinua”, hoitaja lisäsi.
Viktor nyökkäsi. Hän tiesi kyllä mitä se tarkoitti. Venäjällä se tarkoitti sitä, että häntä edellä jonossa oli monta, jotka olivat valmiit maksamaan miljoonia saadakseen munuaisen, eikä hän olisi koskaan jonossa ensimmäisenä. Se oli sitä, mistä Venäjällä ei puhuttu ääneen.
Hänen pitäisi löytää luovuttaja lähipiiristään. Ja se tarkoitti sitä, että salailun aika päättyisi ja kaikki vuotaisi julkisuuteen. Viktor Nikiforov oli vakavasti sairas eikä kilpailisi seuraavaa kautta.