Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 135/135 - valmis 13.11.2021

<< < (27/28) > >>

tirsu:
130.

Emrys on mennyt omaan kotiinsa, mutta ennen lähtöään tämä oli tehnyt Rosmertalle iltapalaa jääkaappiin. Rosmerta on kiitollinen, hän ei olisi itse jaksanut ruveta iltapalaa väsäämään. Kulunut työpäivä on ollut rankka. Kunpa Emrys ei olisi mennyt kotiinsa vaan jäänyt hänen luokseen, hän olisi kaivannut jalkojen hierontaa sekä syliä, johon painautua lepäämään.

Haukotellen Rosmerta käy istumaan nojatuoliin iltapalansa kanssa. Hän nappaa ikkunalaudalle jättämänsä kirjan. Lukemisesta ei kuitenkaan tule mitään, sillä hänen silmänsä tahtovat lupsahdella kiinni ja hän jää yhteen lauseeseen jumiin. Luovuttaen Rosmerta laittaa kirjan takaisin ikkunalaudalle odottamaan lukemiselle parempaa kertaa. Hän söisi iltapalansa ja painuisi sitten pehkuihin. Uni tulisi varmasti nopeasti.

(sanoja 100)


131.

>> Kiitos kukkakimpusta, se on ihastuttava >>, Annelise sanoo Rosmertan astuessa sisään huoneeseen.

Matala persikan että vaaleankeltaisen värinen kukkakimppu on koottu perhoskämmenekästä, neilikasta, eustomasta ja tuoksuherneestä. Joukossa on myös valkoisia harsokukkia. Rosmerta oli eilispäivänä tilannut onnittelukimpun ja pyytänyt sen lähetettäväksi Pyhän Mungon synnytysosastolle kälylleen. Hän ei itse ollut eilen päässyt paikalle, mutta hän oli pystynyt lähettämään onnittelunsa kukkakimpun kera.

>> Ole hyvä vain >>, Rosmerta hymyilee ja pesee kätensä huolellisesti. >> Mitäs minun pieni veljenpoikani? >>
>> On erittäin tyytyväinen saatuaan juuri vatsansa täyteen maitoa >>, Annelise kertoo.
>> Tulipa sitten hyvään aikaan! >> Rosmerta naurahtaa.

Jacob oli piipahtanut eilen myöhäisiltapäivästä vanhempien lastensa kanssa pubissa. Tämä oli luvannut näille jäätelöt uuden sisaruksen kunniaksi. Samalla reissulla veli oli vihdoinkin kertonut, että uusi tulokas on poika. Kukaan lapsista ei ollut vaikuttanut pettyneeltä, että he olivat saaneet pikkuveljen pikkusiskon sijasta. Kaikki olivat olleet vain onnellisia ja ihastuneita vauvasta, Jacob oli ilmoittanut ylpeänä. Sarah teki hymyillen selväksi olevansa iloinen siitä, että on talon ainoa tytär. Rosmertasta hymy vaikutti jokseenkin ilkikuriselta.

Rosmerta kaivoi käsilaukustaan pienen kissapehmolelun, jonka kaulaan on sidottu luumun värinen rusetti. >> Tässä on tulokkaalle oma pieni lahja, josta hän nauttii varmasti kukkia enemmän. Voinko ottaa pikkuisen syliin vai annanko hänen nukkua rauhassa? >>
>> Ota vain, hän ei ole moksiskaan >>, Annelise sanoo. >> Ja kiitos kissasta. >>

(sanoja 200)


132.

Mintunvihreän hatun alta pilkistää tummia untuvahiuksia. Silmät ovat tiukasti kiinni, pienet huulet ovat mutrulla, pulleat posket ovat silkkisen pehmeät. Rosmerta painaa kevyen pusun nöpönenään. Ihana vauvan tuoksu täyttää samalla hänen sieraimensa.

>> Voi että, kuinka suloinen pikkupakkaus sinä oletkaan >>, Rosmerta kuiskii. >> Taidan viedä sinut omaan kotiini, voit olla minun omani. >>
>> Me vanhemmat vastustamme sitä. Sinun on yritettävä saada ihan ikioma >>, Annelise nauraa.
>> En minä kyllä taida vielä pitkään aikaa ruveta yrittämään. >> Rosmerta keinuttelee veljenpoikaansa sylissään.

Hän pitää vauvoista ja lapsista, mutta hänellä ei ole kiire yrittää vielä saada omia. Ehkä joskus myöhemmin, jos niikseen tulisi. Veljenlapset riittävät hänelle juuri nyt mainiosti.

(sanoja 100)


A/N: Enää vain kolme jäljellä, sitten tämä on valmis. Luultavasti ne ilmestyvät ensi vkon aikana. Ehkä.

tirsu:
133.

Kotimatkalla Rosmerta poikkeaa White Rose Inn’ssä pikaisesti. Shaima ei ole paikalla, tämä on sairaslomalla. Errol kertoo tämän potevan influenssaa.

>> Voi raukkaa >>, Rosmerta sanoo. >> Kerro hänelle terveiseni. >>
>> Kerrotaan. Saisiko sinulle olla jotain? >> Errol kysyy.
>> Kyllä kiitos, ottaisin Louisan herkkuleivän sekä kahvin kermalla, mukaan. Minulla on vähän kiire, mutta kun olin lähistöllä, niin päätin poiketa nopeasti kysymään kuulumisia. >>
>> Selvähän se. Saat pienen alennuksen, jos et kerro kellekään>>, Errol hymyilee hurmaavasti. >> Meille kuuluu oikein hyvää. Kiirettä pukkaa, emme ole vielä löytäneet tilallesi ketään. >>
>> Toivottavasti löydätte pian >>, Rosmerta sanoo pahoittelevasti.
Errol nyökkää. >> Samaa toivon minäkin. Mitäs sinulle kuuluu? Uudessa työssä sujuu hyvin? >>
>> Kyllä, hyvin sujuu. Nautin työstäni paljon vaikka se vaatiikin paljon ja on raskasta. Mutta se on unelmatyötäni, joten en valita. >>
>> No niin, sehän kuulostaa hyvältä! Ja >>, Errol lisää, >> vaikka se on unelmatyötäsi, niin saa siitäkin valittaa. >>

Rosmerta ei saa vastattua mitään, sillä pubiin tulee uusia asiakkaita ja hänen on väistyttävä tieltä maksettuaan.

(sanoja 150)


134.

Jatkaessaan matkaa kohti omaa pubiaan Rosmerta pohtii Errolin sanoja. Niissä taitaa hyvinkin piillä totuus. Vaikka hän on viimeinkin unelmatyössään, niin siitä saisi myös valittaa. Huolimatta siitä, että se tuntuu Rosmertasta oudolta ajatukselta.

Jossain vaiheessa varmasti tulisi aika, kun hän valittaisi työn raskaudesta, siitä kuinka jalkoja kolottaa kaikesta seisomisesta, miten selkä huutaa armoa ja kuinka kiire tuntuu hukuttavan alleen. Siihen tosin menisi aikaa, ennen kuin hän olisi siinä tilanteessa. Nyt hän on vain kiitollinen siitä kiireestä ja särkevistä jaloista sekä selästä. Sillä ne tarkoittavat sitä, että hänen pubinsa kukoistaa ja tulisi menestymään. Valitukset saisivat siten odottaa sitä aikaa, kun kaikki olisi vakaata ja varmaa, eikä tarvitsisi olla huolissaan siitä, että konkurssi koputtaisi ovelle heti seuraavana päivänä.

Ilmiintyessään Tylyahoon ja nähdessään pubinsa Rosmerta hymyilee. Tutuksi käynyt lämpö ja rakkaus läikähtävät hänen sisällään. Hän on onnellinen eikä hänellä juuri sillä hetkellä ole mitään valitettavaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt kaikki on oikein hyvin. 

(sanoja 150)


135.

Rosmerta seisoo pubinsa ulkopuolella, katselee sen julkisivua ja kylttiä. Miten uskomatonta se olikaan ensimmäisellä kerralla seisoa pubin avaimet hallussaan ja tajuta rakennuksen kuuluvan hänelle. Miten lumoutunut hän oli rakennuksen ulkonäöstä ollut, vaikka se oli ollut ihan ränsistynyt.

Nyt rakennus näyttää vielä upeammalta uusittuine pintoineen, kirkkaine ikkunoineen. Heti kun sää antaisi myöten, hän istuttaisi kukkia seinustan viereen sekä ikkunanlautojen laatikoihin, oven yläpuolelle tulisi amppeli. Ne lisäisivät varmasti pubin houkuttelevuutta. Kesällä asiakkaita voisi houkutella herkullisilla tuoksuilla avonaisesta ovesta – kunhan hyönteisten karkotusloitsu olisi suojana.

Onnellisesti hymyillen Rosmerta astelee pubin sisälle. Maailmassa ei ollut mitään ihanampaa kuin täysin oma paikka. Viimeinkin hänellä on se.

(sanoja 100)


A/N: Ja se oli siinä. Tämä raapalesarja on valmis, viimeinkin. Eikä siihen mennyt kuin hieman päälle viisi vuotta. :D Tästä tuli pitempi kuin alkujaan piti. En tiedä miksi kuvittelin ensin, että joku 30. pätkää riittäisi. :P
Ehkä jonain päivänä, ehkä, tälle saattaa tulla jatko-osa - mutta missä muodossa, en tiedä vielä.
Toivottavasti tämä lahja oli mieleesi, Fiorella, huolimatta siitä, että tämä vähän venyi. Toivottavasti jaksoit lukea tämän loppuun asti.

Fiorella:
Ensiksikin taas kiitos siitä, että oli kertynyt pitkä jakso luettavaa sitten viime kerran. Minulla on ollut vähän huono tapa antaa lukujen kertyä, kun tätä on ollut niin mukava lukea vähän pidempinä palasina. Mutta kun viime aikoina on ollut niin vähän aikaa lukea, se on saanut taas odottaa ihan liikaakin! Tänään oli ihanan rento päivä ja iloitsin, kun kerrankin ehdin lukemaankin! :D


--- Lainaus ---Mutta nyt, kaksikymmentäyksivuotiaana, hänellä on vihdoin oma koti. Koti, joka on täysin hänen. Miten mahtavaa se onkaan!
--- Lainaus päättyy ---
Samaistun hyvin Rosmertan tunnelmiin - pitkä työ ja vaiva tuotti tulosta ja nyt hän saa jännittää, miten yritys lähteekään käyntiin. Ystävät ja perhe ovat ihanasti hänen tukenaan ja mukana paitsi kannustamassa, myös kirjaimellisesti auttamassa! Se on ehkä ollut kautta koko tarinan minun lempijuttujani tässä - miten perhe on läheinen ja miten se arki rullaa mukavasti, tuoden mukanaan milloin iloja, milloin suruja, mutta aina on kuitenkin se uskollinen läheisten tuki mukana. Se on aivan ihanaa!


--- Lainaus ---Pubin nimi, Kolme luudanvartta, seisoo ylväänä ylimmän luudan päällä. Kirjaimet ovat veistetty muistuttamaan Rosmertan omaa käsialaa.
--- Lainaus päättyy ---
Mikä tunteikas hetki! :D


--- Lainaus ---Hän ei ehdi aikeissaan mennä tarkistamaan mistä on kyse pitkälle, kun Jacob pelmahtaa hänen eteensä. Veli on hengästynyt ja tämä näyttää hieman hätääntyneeltä. Se saa Rosmertan huolestumaan heti. Ei kai ollut sattunut mitään kamalaa?

>> Annelisen synnytys on alkanut >>, veli puuskahtaa.
--- Lainaus päättyy ---
Avajaispäivästä tulikin oikein erityisen mieleenpainuva!


--- Lainaus ---Mintunvihreän hatun alta pilkistää tummia untuvahiuksia. Silmät ovat tiukasti kiinni, pienet huulet ovat mutrulla, pulleat posket ovat silkkisen pehmeät. Rosmerta painaa kevyen pusun nöpönenään. Ihana vauvan tuoksu täyttää samalla hänen sieraimensa.
--- Lainaus päättyy ---
Oi pientä. Viimeksi eilen pitelin itsekin sylissä tuoretta vauvaa, ja voi että kun ne ovatkin suloisia tuommoisina pieninä palleroina.

Oli ihanaa, miten Emrys hyväksyttyään tilanteen mukautui siihen sujuvasti, vaikka alkujärkytys taisikin olla melkoinen. Ja oli sitten jopa mielihyvin avuksi Rosmertalle. :) Viittaat usein pienin maininnoin siihen, miten jästinä olo velhoväen seassa oli siihen aikaan vaarallistakin, joten Emrysin valinta tosiaan kertoo aidosta rakkaudesta ja halusta olla yhdessä riskienkin uhalla!


--- Lainaus ---Ilmiintyessään Tylyahoon ja nähdessään pubinsa Rosmerta hymyilee. Tutuksi käynyt lämpö ja rakkaus läikähtävät hänen sisällään. Hän on onnellinen eikä hänellä juuri sillä hetkellä ole mitään valitettavaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta nyt kaikki on oikein hyvin.

Onnellisesti hymyillen Rosmerta astelee pubin sisälle. Maailmassa ei ollut mitään ihanampaa kuin täysin oma paikka. Viimeinkin hänellä on se.
--- Lainaus päättyy ---
Ja niin tarina päättyi siihen, mistä jo nimikin kertoo - omaan paikkaan. :) Olipa ihanaa, että Rosmerta sai oman paikkansa ja haaveensa toteutettua.


--- Lainaus ---Toivottavasti tämä lahja oli mieleesi, Fiorella, huolimatta siitä, että tämä vähän venyi. Toivottavasti jaksoit lukea tämän loppuun asti.
--- Lainaus päättyy ---
Oi kyllä! :D Tämä oli uskomattoman ihana, pitkäaikainen lahja ja toi todella paljon iloa, vaikka olenkin ollut ihan liian hidas kommentoimaan kiireisessä arjessa. En olisi minäkään ikinä uskonut, että saisin nauttia tarinasta näin pitkän aikaa. Suuri kiitos sinulle! ❤ Minua kyllä vähän harmittaa, että kovin moni ei ole löytänyt tämän ficin pariin, koska tässä on todella aivan oma pieni miljöönsä ja olen tosiaan tykännyt siihen uppoutumisesta!

tirsu:
Kiitos kommentistasi, Fiorella!  :) Ja pahoittelut, että mulla kesti vastata. Eheheh.

Raapalesarjoja on kivampi kyllä lukea, kun niitä on tullut enemmän kuin yksi tai kaksi. On vähän enemmän luettavaa.

Läheiset perhesuhteet on musta parasta ja tykkään usein kirjoittaa siitä. Oma läheinen, tukeva, rakastava perhe on parasta. Jokainen ansaitsisi elämäänsä sellaisen, oli se sitten biologinen tai found family (onks tälle jotain fiksulta kuulostavaa termiä, löydetty perhe ei kuulosta ihan samalta?).

Mukavaa, että pidit tästä eikä sen venyminen haitannut. On aina ihanaa kuulla ilahduttaneensa lukijaa, varsinkin sellaista lukijaa, jolle teksti on omistettu/tehty. :) Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita olet tähän tämän matkan varrella jättänyt. Ne ovat jokainen, kuten tämäkin, saaneet hyvälle tuulelle. :)

-tirsu

Meldis:
Vihdoin sain aikaiseksi lukea tämän, on liian pitkään odottanut kirjanmerkeissä. Tällainen raapaletyylinen slice-of-life on nykyään ihan lempparini ja myös kiinnosti hirveästi lukea Rosmertasta. Ei hän ole erityisesti minua koskaan kiinnostanut, mutta tämän ficin puitteissa olit luonut hänen arjestaan kiehtovan ja välillä jännittävän. Oli tosi ihanaa, kun sai olla pohtimatta hetken omia arjen ongelmia ja lukea Rosmertan arjen ongelmista. Jotenkin kaikki pienet ja isot vastoiskäymiset olivat hirveän kiehtovia ja sai kunnolla uppoutumaan tarinaan. Minusta Rosmerta muutenkin oli erinomainen valinta päähenkilöksi, kun hänestä tiedetään aika vähän, mutta on silti tärkeä hahmo. Saa tehdä hänestä juuri sellaisen kuin itse haluaa ja tykkäsin tosi paljon tästä yrittäjähenkisestä Rosmertasta 70-luvun alussa (jos oikein laskin). Oli myös ajanhenkinen tuo ajatus, että nainen ryhtyy nuorena yksityisyrittäjäksi. Tuli sellainen tarmokas fiilis Rosmertastasi. ^^

Merlin-fani sisälläni oli ihan innoissaan, että olit nimennyt Rosmertan rakkauden kohteen Emrykseksi. ^^ Ja todella jännä kuvio, että Rosmerta rakastui jästiin! Kirjoissa kyllä puhutaan jästien kohtelusta ja velhojen ja jästien välisistä suhteista, mutta koskaan ei käsitellä mielestäni näin suoraan jonkun näkökulmasta millaista se oikeasti on, jos rakastuu jästiin. Oli tosi jännä lukea Rosmertan hitaasta ihastuksesta ja lopulta rakastumisesta, kun aiemmin en ole lukenut ficciä, missä joku taikamaailmasta rakastuisi jästiin ja mitä kaikkea se sitten tarkoittaa. Tykkäsin tosi paljon kohtauksesta, jossa Rosmerta kertoo Emrykselle totuuden, samoin kuin Emryksen paluun sen jälkeen, kun oli saanut käsiteltyä asiaa. Mietin, että olisin halunnut lukea vielä lisää tuosta käsittelystä, koska eihän se ole pelkästään niin, että rakkauden kohde on noita vaan myös, että on olemassa taikamaailma, joka piilottelee jästeiltä. Mutta olit maininnut jossain vaiheessa, että epäilit romanssin mukaan ottamista alunperinkin, koska halusit keskittyä päätarinaan, joten oikeastaan oli kiva, että Emrykselle noituudesta kertominen ja sen seuraukset eivät liikaa hallinneet tarinaa. Se oli iso hetki Rosmertan elämässä, mutta kuitenkin vain yksi iso hetki. Pidin tosi paljon Rosmertan paniikista, kun hän tajusi rakastuneensa Emrysiin. Tuli kuva, että hän on vielä aika nuori (ymmärsin että reilu parikymppinen?), vaikka muutoin hänen asenteestaan pubin suhteen voisi kuvitella hänen olevan jo kolmissakymmenissä. Tosi ihanan aito, älytön, rakastuneen nuoren reaktio. ^^ Oi miten upeaa oli eka kerta, kauan odotettu ja juuri sopiva hetki, kun ovat saaneet puhuttua kaiken auki ja Emrys oli lähdössä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin. Tuo pieni hetki oli tosi herkullinen. <3

Rosmertalla oli muutoinkin läheinen suhde jästimaailmaan, mitä en muista olleen yleistä kirjoissa. Minusta oli kivaa, että hän oli valmis - tai oikeastaan piti todella paljon - työskentelemään jästimaailmassa ja piti joitain työkavereistaan hyvinä ystävinä. Sama juttu remonttifirman kanssa. Aikamoinen lisästressi tulisi varmaan, että pitää tarkkailla, etteivät työmiehet näe mitään taikomista missään kohtaa, mutta Rosmerta silti teki mieluummin niin kuin maksaisi hirveästi ylimääräistä taikamaailman firmalle. Hän tuntui olevan hirveän avoin jästejä kohtaan, eikä jäänyt pohtimaan, miksi ei voisi ystävystyä jästien kanssa tai palkata heitä. Kunhan tietty ei paljasta taikamaailmaa siinä samalla. :D Eikä taikaväki koskaan ole, ainakaan ne fiksusti ajattelevat, erityisesti syrjinyt jästejä, mutta jokin minua ilahdutti Rosmertan jämptissä asenteessa. Jos hänen unelmansa eteen pitää palkata jästejä, olkoon niin. Se myös kertoi taas hänen yrittäjäluonteestaan. Kaikki järjestyy, jos niin haluaa. :)

Jacob ja hänen perheensä ja heidän suhde Rosmertaan olivat lempikohtiani. Tuli hinku itsellekin mennä anomaan, josko oma veli jo hankkisi lapsia ja voisi itsekin olla Rosmertan kaltainen välittävä, hauska täti. ^^ Ihan hirveän herttaista oli miten Rosmerta rauhoittui veljenlastensa seurassa ja halusi vapaapäivänsäkin käyttää heidän viihdyttämiseen. Rosmertan ja Jacobin välit olivat myös ihastuttavan aidot. Alun riitely majapaikasta maksamisesta oli hauskaa ja samoin, miten he välittivät toisistaan, mutta silti Rosmerta saattoi mollata Jacobia siitä hirvittävästä mukista. ;D Rosmerta ja Jacobin suhde oli ihailtavan välitön. Rosmerta oli valmis auttamaan lastenhoidossa, hänellä oli hyvät välit Anneliseen ja Jacob ehti myös olla avuksi siskonsa projektille ollakseen kolmen lapsen isä ja raskaana olevan naisen aviomies.

Sanoinkin tuosta ajankuvasta ja se mielestäni tuli esiin aina välillä. Olisi ollut kiva nähdä vähän enemmän 70-luvun alkuun juurruttavia juttuja, mutta mikä minua tässä aiheessa ilostutti oli Rosmertan ja Emryksen suhteen kehittyminen. Emryksen halu edetä hitaasti oli tosiaan ihanan herrasmiesmäistä ja hän tuntui tosiaan vähän vanhanaikaiselta, hän on varmaan kuitenkin 50-luvulla syntynyt ja tulevina vuosina arvonsa muodostanut. Piirrokset Rosmertasta ja Ermyksestä tuolla jossain välissä olivat myös aivan sairaan upeita, Rosmertan kuva prikulleen sopi kuvailemaasi hahmoon ja rakastin Emryksen lakkia, tuli ihanan vanhan ajan fiilis tuosta. ^^ Aikaa kuvasi ihanasti myös esim Queenista ja Beatlesista riitely ja myöhemmin sitten Tylypahkan professorit, erityisesti juuri rehtorin paikan saanut Dumbledore. :) Kiva yksityiskohta loppua kohden oli myös nuo jästien murhaamiset (tai siis ei kiva ;D ), mitkä toivat myös lisätwistin Rosmertan ja Emryksen suhteeseen.

Ihan täydellinen loppu oli tälle. Minusta oli kivaa, ettei avaispäivään liittynyt mitään suurta draamaa, tai no, synnytys tietty, mutta tämän ficin tunnelmaan ei olisi sopinut joku viime hetken katastrofi keittiössä tai muuta. Avajaiset sujuivat hienosti ja uusi vauvakin on vain ilon aihe. Jäi tosi leppoisan lämmin fiilis lopetuksesta ja tunne, että Rosmertalla elämä tulee sujumaan hyvin. Tahdon ajatella, että Emrys asustelee vähän piilossa hänen luonaan vielä Harryn kouluaikoina, vaikka Tylyahon pitäisi olla ainoa vain velhojen asuttama kylä koko maassa. Toivottavasti et ajatellut, että hän todella kuolisi jossain kuolonsyöjien hyökkäyksessä ensimmäisen sodan aikana, sellaista todellisuutta en halua kuvitella.

Kiitos tästä tosi paljon, oli aivan sairaan ihana tarina tosi nerokkaasti valitusta hahmosta, josta en olisi ennen tätä kuvitellut kiinnostuvani lukemaan. ^^ Kiitos paljon!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu