Kirjoittaja: Auro
Ikäraja: K11
Genre: draama, angst
Paritus: Daniel/Juuse
Haaste: Spurttiraapale V (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46563.0)
A/N: tämän taustalla soi repeatilla Irinan Hiljaisuus, Töölön Ketterän Valitsemaanne numeroon, Sunrise Avenuen Damn Silence ja Artem x Yonaksen Vodkaa ja tunteita. ajallisesti tämä sijoittuu sellaset rapiat 2 vuotta Jään (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40731.0) (K15) jälkeen ja puolivuotta ennen Harmaata (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46702.0) (K11). alkuvuosi 2016. oon pyöritellyt tätä puoli vuotta ja nyt spurtti oli oikeastaan vain hyvä syy saada tämä ulos, ha. woo angstia. woo danijuu jään jälkeen, i dare to say, vihdoin.
Koko Ruuska-verse aikajärjetyksessä täällä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=17947.msg918908#msg918908)
Umpijäässä
Ei sydän sulannutkaan sateeseen
se on umpijäässä edelleen
(Leevi & The Leavings - Kyykyssä)
1.
Daniel
200 sanaa, sanalla kahvi
Pasilan rautatieasema on sunnuntai-iltana täynnä tyhjää. Laiturilla tuuli pyörittelee jalkoihin kuivuneita lehtiä, tammikuun ilta painaa pilvet matalalle. Nuori nainen työntää lastenrattaita, koira haukkuu hihnassa. Daniel valitsee mieluummin portaat. Asfaltilla viikonlopun jättämiä roiskeita. Kengässä on kivi ja tuulee takin läpi iholle asti.
Hän vaihtaa junaa, työntää putkikassinsa penkin alle, istuu ikkunapaikalle, nostaa takin kaulukset pystyyn ja tuntee, kuinka puhelin värisee farkkujen taskussa.
Hän ei lue viestejä.
Kotona odottaa sunnuntai-illan melankolisuus. Lieden päälle on unohtunut valo, joka värjää koko pienen keittiön kylmäksi keltaiseksi, se sekoittuu ikkunasta siivuna lankeavaan katuvalojen valkoiseen. Daniel laskee laukkunsa eteiseen, potkii kengät jaloistaan ja antaa takin valahtaa lattialle.
Seuraava päivä on musta verho lähitulevaisuudessa, kello näyttää herätykseen kuusi tuntia ja Danielilla on pyykitkin vielä pesemättä. Hän istuu pöydän ääreen, avaa pöydälle jääneen kannettavansa ja painaa sen päälle. Se hyrähtää, se kuulostaa kotoisalta.
Danielin päätä särkee.
Menisi kuukausi, viisi viikkoa, ennen kuin hän seuraavan kerran ehtisi käydä Juusen luona. Juusen tuntien se muuttuu levottomaksi kahden viikon jälkeen ja Daniel joutuu keksimään viikonlopuille tekosyitä, kiireitä, että ei käy sori. Se on helpompaa niin, kun Daniel saa päättää.
Hän on matkustanut, hän on palannut kotiin ja hän on saanut päättää itse.
Hän laittaa kahvia tippumaan. Siitä on tulossa saatanan pitkä yö.
Nuutti|: ongelma on ehkä lähinnä se, että mie tykkään vaan kirjoittaa angstia enemmän kuin mitään muuta. ja siis! itse asiassa dani luistelee, aika paljonkin (kun kerkiää, eli no, joskus) näihin aikoihin. mutta joo, se on sellanen yleinen asioiden välttelijä. kiitos kommentista ja tsempeistä!
nannu: tätä on ollut kyllä todella jännä kirjoittaa, juurikin mainitsemiesi syiden takia, kun kaikki vaan on, mutta silti siellä alla kytee niin paljon (hyvää ja huonoa). huh. kiitos kommentista ja tsemit!
uhmasin ukkosta ja vaikka edelleen spurttia ajatellen laahaankin jäljessä, niin sain jotain aikaan. hurraa.
5.
Daniel
200 sanaa, sanalla etäällä
Kello näyttää yli kahta, kun Daniel sulkee tietokoneen. Silmäluomien alla kirvelee, lihaksissa on jäykkyyttä. Koulua on jäljellä muutama kuukausi ja Danielilla on vanhan seuran valmennusryhmään suullinen sopimus, joka alkaa elokuun alussa ja jatkuu ainakin pari kautta. Asiat ovat järjestyksessä, tavallaan.
Antonilta on jäänyt pari kuukautta sitten tupakka-aski, jonka Daniel on piilottanut eteisen lipaston laatikkoon. Tulitikut on ikkunalaudalla. Daniel vetää sohvan käsinojalle jääneen villapaidan päälleen, parvekkeen oven vierestä Juusen äidin neulomat villasukat.
Hän laittaa puhelimeen virrat, ei uusia viestejä. Hän sytyttää tupakan, valitsee Juusen numeron ja kuuntelee tuuttauksia.
Juusen äänessä on unta ja pehmeyttä, kun se vastaa. Daniel joutuu karistamaan kurkkuaan, että saa ääntä lähtemään.
Nukuit sä? Vähän joo. Sori.
Hiljaisuutta, jota Daniel kuuntelee silmät kiinni. Kaupungin äänet ovat hiljenneet jo siihen aikaan aamuyöstä.
Asia, jonka vuoksi Daniel on soittanut, unohtuu. Hän keskittyy hengittämiseen, Juuseen, särinään korvaansa vasten. Juusen puhelimen mikrofonissa on jotain vikaa, sen ääni kuuluu kuin kaukaa. Kauempaa. Tuulee läpi vaatteista, iholle asti painava kylmä tuo todellisuudentuntua.
Kun Juuse sanoo, että sen on pakko lopettaa ja jatkaa nukkumista, Daniel havahtuu sormien välissä loppuun palaneeseen tupakkaan, tuhkaan lattialla, kellonaikaan, omaan väsymykseensä.
He sanovat hyvää yötä toisilleen, Daniel pakottaa itsensä liikkumaan, sänkyyn, odottamaan muutaman tunnin päästä soivaa herätyskelloa.
Etäisyys tuntuu keuhkoissa.