Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Sisilja - 14.08.2011 21:05:57
-
Name/Nimi: Es war niemals
Autorin/Kirjoittaja: Sisilja
Beta/Oikolukija: christianprincess
Altersgrenze/Ikäraja: S
Paarung/Paritus: Albus/Gellert
Genre/Tyylilaji: Drama, angst (Draama, synkistely)
Disclaimer/Vastuuvapaus: Dumbledore und sein (fester!) Freund Grindelwald hier gehören zu Joanne K. Rowling. Ich bekomme keine finanzielle Unterstützung von diesem Text. (Dumbledore ja hänen (poika!)ystävänsä Grindelwald kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa rahaa tästä tekstistä.)
Übersicht/Yhteenveto: Gellert schmachtet in Nurmengard und hat viel Zeit zu denken. Vielleicht zu viel. Am Ende kann nur Albus seine Gedanken erreichen. (Gellert viruu Nurmengardissa, ja hänellä on paljon aikaa ajatella. Ehkä liiankin paljon. Lopulta vain Albus voi saavuttaa hänen ajatuksensa.)
A/N / Alkusanat: Meine Abiturprüfungen kommen näher und ich wollte mein Deutsch verbessern, deswegen ist diese kurze Gesichte auf Deutsch. Es ist von Gellerts Standpunkt aus. Ich nehme mit dem Text an der Herausforderung „Fanfictiota eri kielillä“ teil. Ich will noch meiner Freundin, christianprincess dafür danken, dass sie den Text Korrektur las und viele Fehler fand. Du bist die Beste!
Ich hoffe, dass die Geschichte dir gefällt. Nachdem du sie gelesen hast, würdest du mir auch ein paar Wörter schrieben? Ich wäre glücklich deine Meinungen zu hören!
Ja koska minusta on tärkeää, että myös saksaa osaamattomat saavat halutessaan lukea tämän ficin, on se nyt saatavana suomeksi alkuperäisen tekstin alla! Kommentit ovat edelleen toivottuja!
Es war niemals
Einmal ist keinmal.
Es ist so dunkel hier, dass es bessere fühlt, an einer Redewendung der Muggles zu denken, als an gar nichts zu denken. Ich sitze in deinem Gefängnis seit so vielen Jahren, dass meine Gedanken schon hoffnungslos in der Vergangenheit geblieben sind. Ich kann nicht mehr das Licht sehen, denn das Wort „Licht“ erinnert mich immer an dich und etwas, was hätte sein können. Ich sehe nur Dunkelheit, und vielleicht geschieht das mir recht.
Ich habe dich niemals geliebt. Niemals. Es war du, der sich in mich verliebte. Ich kann ja nichts dafür. Natürlich spürte ich deine Liebe, gleich von Anfang an. Zuerst fand ich die neue Situation faszinierend, aber erkennte bald, dass ich von dir und deinen Gefühlen profitieren könnte. Nach diesem Einfall waren wir beide verloren.
Ich kann mich noch daran erinnern, wie unser erster Kuss schmeckte. Wie du nachher mit roten Backen sagtest, dass du nichts Derartiges erlebt hast. Ich nickte, denn ich fühlte gleichfalls. Du war etwas ganz Besonderes, ich wusste es schon damals. Was wusste ich dennoch nicht, war der große Einfluss, der du auf mich hattest. Ich war ein richtiger Narr und glaubte, dass ursprünglich ich allein die Macht hatte. Ich glaubte, dass du nur ein Sprungbrett war, dadurch ich der Allergrößte werden könnte. Ich konnte nicht verstehen, dass es um etwas weit Größeres ging.
Wenn ich an uns zwei denke (und glaub mich, ich denke ganz zu oft an uns), hoffe ich, dass alles anders gegangen wäre. Ich hoffe auch halb im Ernst, dass du meine Träume früher hättest besuchen können. Als wir noch jung waren, hättest du meine Augen öffnen sollen, nicht jetzt, wenn es keine Hoffnung mehr gibt. Ich versuche, dich zu vergessen, obwohl es nutzlos ist, und ich vermisse dich nur immer mehr im Lauf der Jahre. Nein, ich liebe dich nicht, das ist nicht Liebe.
Then, what is it, my darling? Ich höre deine leise Stimme in meinen Ohren und kann nicht beantworten. Ich schließe meine Augen, sehe dich und kann mir nicht mehr helfen. Das ist nur ein Moment, nichts Mehreres, überzeuge ich mich. All das bedeutet nichts. Du bist nicht wirklich, wir waren niemals wirklich.
Aber wenn einmal keinmal ist, könnte niemals dann einmal sein?
Eipä ollut kertaakaan
Kerran on ei kertaakaan.
Täällä on niin pimeää, että tuntuu paremmalta ajatella jästisanontaa kuin olla lainkaan ajattelematta. Minä olen istunut vankilassasi niin monta vuotta, että ajatukseni ovat jääneet jo toivottomasti menneisyyteen. En kykene enää näkemään valoa, sillä sana ”valo” muistuttaa minua aina sinusta ja jostain, mitä olisi voinut olla. Näen vain pimeää, ja ehkä se on minulle aivan oikein.
En ole koskaan rakastanut sinua. En koskaan. Se olit sinä, joka rakastui minuun. En voi sille mitään. Tietysti minä aistin rakkautesi, aina alusta alkaen. Aluksi pidin uutta tilannetta kiehtovana, mutta tajusin pian, että voisin hyötyä sinusta ja sinun tunteistasi. Tämän oivalluksen jälkeen olimme molemmat hukassa.
Pystyn yhä muistamaan, miltä ensimmäinen suudelmamme maistui. Miten sinä punaisin poskin sanoit jälkeenpäin, ettet ollut kokenut mitään sen kaltaista. Minä nyökkäsin, sillä tunsin samoin. Sinä olit jotain aivan erityistä, tiesin sen jo silloin. Mitä en kuitenkaan tiennyt, oli se suuri vaikutus, joka sinulla oli minuun. Minä olin todellinen narri ja luulin, että alkujaan yksin minulla oli valta. Minä uskoin, että sinä olit vain ponnahduslauta, jonka kautta minusta voisi tulla kaikkein suurin. En voinut ymmärtää, että kyse oli jostain paljon suuremmasta.
Kun ajattelen meitä kahta (ja usko minua, minä ajattelen meitä aivan liian usein), toivon, että kaikki olisi mennyt toisin. Toivon myös puoliksi tosissani, että olisit voinut vierailla unissani aiemmin. Sinun olisi täytynyt avata silmäni silloin, kun olimme vielä nuoria, ei nyt, kun toivoa ei enää ole. Yritän unohtaa sinut, vaikka se on hyödytöntä, ja minä kaipaan sinua vain entistä enemmän vuosien vieriessä. Ei, en minä sinua rakasta, ei tämä ole rakkautta.
Mitä se sitten on, kultaseni? Kuulen vienon äänesi korvissani enkä osaa vastata. Suljen silmäni, näen sinut enkä voi enää mitään. Se on vain yksi hetki, ei mitään enempää, vakuutan itselleni. Kaikki se, ei se merkitse mitään. Sinä et ole todellinen, me emme olleet koskaan todellisia.
Mutta jos kerran on ei kertaakaan, voisiko silloin ei koskaan olla kerran?
// A/N2: Suomennoksen ilmaukset huusivat pientä viilausta.
-
Albus/Gellertia, nam! ♥ Oli pakko avata tämä, kun paritus oli ihana ja kirjoittaja tunnetusti tosi hyvä, enkä kyllä pettynyt! Mun saksan ylioppilaskirjoituksista on sen verran aikaa, etten enää oikein osaa tuottaa mitään, mutta ymmärrän kyllä vielä, ja pidin tästä ficistä paljon. Saksa sopii Gellertin suuhun erinomaisesti, en tiedä olenko mä vain itse kuvitellut sen hahmon äidinkieleksi vai onko se vahvistettu jossain, mutta mun Gellertini puhuu aina saksaa ja siksikin tämä oli ihana, kieli lisäsi realistisuutta. Ja tykkäsin myös siitä, kuinka Albuksen repliikki oli englanniksi, kaunis ja mielenkiintoinen yksityiskohta.
Minusta Gellert on todella mielenkiintoinen hahmo, minä rakastan pohtia sitä, kuinka vuosikymmenien vankeus on vaikuttanut häneen ja saanut hänet ajattelemaan. Tykkäsin näistä pohdinnoista, siitä kuinka Gellert ei halunnut sanoa rakastavansa, vaikka selvästikin kaipasi Albusta. Ehkä miellän Gellertin ajatukset vähän romanttisemmiksi jo poikien nuoruudessa, mutta tämäkin näkökanta oli mielenkiintoinen ja kirjojen kantilta ajateltuna jopa todennäköinen. Loppu oli upea, olit kivasti ottanut tuon saksalaisen sanonnan ja leikkinyt sillä. Viimeinen lause oli haikean kaunis ja minun kävi sääliksi Gellertiä.
Tosiaan viimeisistä saksantunneistani on sen verran aikaa, etten uskalla kielestä sanoa paljon mitään muuta kuin että se oli ymmärrettävää. En lukenut tekstiä virheitä etsien ja arvioiden vaan eläytyen, ja ainakin siitä näkökulmasta se toimi hyvin.
Pidin tästä tosi paljon, kiitos ficistä <3 Ja aplodit sulle kun pystyt kirjoittamaan saksaksi, musta se oli aina ehdottomasti vaikein kieli opiskelemistani!
-
Hummhumm, itse olen kyllä opiskellut saksaa peruskoulussa jonkun verran, mutta siitä on jo neljä vuotta aikaa, joten en todellakaan osaa enää mitään :D Siitä huolimatta oli pakko klikkailla tämä auki ja google translatoria (omalla vastuulla!) sekä sanakirjaa apuna käyttäen yrittää saada edes jonkinlaista kuvaa tästä, sillä saksa on hieno kieli ja Albus/Gellert mielenkiintoinen paritus.
Tykkäsin todella paljon, ajatukset mätsäsivät kivasti "oman" Gellertini ajatusmaailmaan ja niin kuin Carolynne sanoikin, tuo Albuksen englanninkielinen repliikki oli hieno pieni yksityiskohta, joka yksinkertaisuudellaan teki koko ficistä vielä hiukan uskottavamman.
Kiitän lukukokemuksesta.
-
Carolynne: Voi, olen kovin, kovin otettu sanoistasi! Saksa on todellakin melkoisen monimutkainen kieli, mutta tätä ficciä oli loppujen lopuksi tosi antoisaa kirjoittaa (ainakin se huomattavasti hauskempaa kuin tavallisten yo-kirjoitelmien väsääminen), ja minusta Gellert ansaitsi tilaisuuden saada puhua omalla äidinkielellään (vaikka tämä varmasti olikin kömpelöä tekstiä natiivipuhujan monologiksi). Minä luulin sen olevan varmakin fakta, että mies on saksalainen, mutta kappas vain, en ainakaan parilla nopealla haulla löytänyt mitään varmistusta asiaan. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, Gellert puhuu ehdottomasti saksaa. Olkoon se sitten canonia tai fanonia!
Paritus on myös niitä mielenkiintoisimpia, ainakin minun mielestäni. Itse miellän miesten välisen suhteen erilaiseksi eri aikoina, ja mielikuvani muuttuvat yleensä lukemieni ficcien myötä. Tätä kirjoittaessa olin tarkoituksellisen kyyninen, sillä luulen vuosikausien vankeuden katkeroittaneen Gellertin enemmän tai vähemmän. Vaikka heillä olisi Albuksen kanssa ollutkin ruusunpunaiset nuoruuskuukaudet, ei aika aina kultaa muistoja. Kommenttisi teki minut valtavan iloiseksi, kiitos!
kanelimarja: Google-kääntäjä on kaveri (muistan itsekin joskus väsyneessä mielentilassa turvautuneeni sen apuun, ficcejä lukiessa totta kai!). Loistavaa, jos onnistuin luomaan Gellertistä uskottavan, hahmosta kun ei juuri tuota canoniin perustuvaa tietoa ole jaossa. Albuksen englanninkielinen repliikki putkahti tuonne hetken mielijohteesta, luin joskus erään todella taidokkaan suomenkielisen Albus/Gellert-ficin (en harmikseni muista sen nimeä tai edes kirjoittajaa, vinkkaisin sen muuten!), jossa Gellert kutsui Albusta hellittelynimellä ”mein Schatz” tavallisen tekstin seassa, ja minusta se pikkuruinen kielenvaihto oli niin kertakaikkisen hieno ja kaunis tyylikeino, että tahdoin käyttää samaa kikkaa omassa tekstissänikin. Se tavallaan aukaisee aivan erilaisen oven itse tekstiin. Kiitos kannustavasta kommentistasi!
-
Olisiko mitään mahkuja saada tämä ficci myös suomeksi, pretty please? En osaa saksaa muutamaa sanaa enempää ja minua kiinnostaisi ihan hirveästi lukea tämä tarinasi.
Siispä, jos joku pimeä syksyinen ilta et keksi mitään tekemistä niin voisit ehkä silloin kääntäistä tämän suomeksi, jookos? ;D
-
Zug: Hauskaa, että kirjoitit kommenttisi saksaksi! Vau, sainko kunnian olla se, joka tutustutti sinut nyt Albus/Gellertin pariin? Olen otettu. Toivottavasti luet tällä parituksella varustettuja ficcejä toistekin! Ihanaa, että pidit lopetuksesta, minustakin se on aika kekseliäs väännös. Kiitos hirveästi kannustuksesta, toivottavasti kirjoitukset tosiaan sujuvat ilman suurempia ongelmia (enää kaksi viikkoa, iik! Preli ei lupaa mitään täydellistä tulosta, sain siitä vahvan C:n, mutta se oli odotettavissa, pitkä kieli kun on aina pitkä kieli). Niin ja tsemppiä sinullekin vuoden päähän, kyllä se kielitaito ahkeralla harjoittelulla paranee!
Auriga: Toki! Ilahduin pyynnöstäsi niin, että taidan aloittaa kääntämisen vaikka heti! Seuraile topicia, kyllä se käännös tänne tiensä vielä löytää!
-
Auriga: Toki! Ilahduin pyynnöstäsi niin, että taidan aloittaa kääntämisen vaikka heti! Seuraile topicia, kyllä se käännös tänne tiensä vielä löytää!
Yay, ihana kuulla! Tulen sitten heti lukemaan ja kommentoimaan kun olet saanut sen käännettyä. ;D
-
Ihan ensimmäiseksi suuret kiitokset siitä, että kirjoitit ficin saksaksi! Tosi opettavaista, hyödyllistä ja jonkin verran omituista lukea kaunokirjallista tekstiä kielellä, jota ei vielä kovin hyvin handlaa. Mä olen opiskellut saksaa nyt neljä ja puoli kurssia ja no, suurin piirtein ainoa lause jonka taisin ymmärtää kokonaisuudessaan ilman sanakirjaa oli tuo Albuksen repliikki :D Ei se mitään, tästäkin jäi varmasti muutama uusi sana mieleen, ja oli mukava testata, paljonko sitä tekstiä oikeasti tajuankaan. En paljon, mutta riittävästi kuitenkin ymmärtääkseni, mistä tässä puhuttiin.
Albus/Gellert on mulle parituksena hyvin vieras, mutta tykkään kyllä Gellertistä hahmona ja Albuksestakin, jos sitä ei yritetä parittaa mitenkään muuten kuin näin. Sinun Gellertisi oli tässä kovin kiehtova, tavallaan niin kovin kylmä mutta silti kuitenkin kiinni mennessä ja kaipauksessa. Saksa kyllä kieltämättä sopii hahmolle oikein hienosti. Mun on myös ylistettävä tuota pientä kielenvaihdosta, joka elävöitti tekstiä hurjasti – mäkin melkein kuulin Albuksen äänen korvissani. Aivan mieletön tehokeino, jota sopisi käytettävän enemmänkin vaikka suomenkielisissäkin ficeissä. Niin ja pidin myös viimeisestä virkkeestä kovasti, hieno ajatusleikki!
Hyvin mieleenpainuva ja jotenkin vain niin hurjan kaunis teksti. Pituudeltaan juuri sopiva – tuossa määrässä sanoja sai hyvin yhden pienen mutta silti kokonaisen tuntuisen tarinan kerrottua, ja tuon verran nyt jaksaa kahlata läpi Translaten avulla. Kiitos tästä, innolla jään odottamaan myös suomennosta nähdäkseni, kuinka paljon jäi ymmärtämättä! ;D
-
Ihanaa, että joku kirjoittaa saksaksi, vaikka mä kuulun myös kategoriaan, joka ei osaa neuvoa missään kielioppiin liittyvässä, mutta tykkään lukea, koska tykkään kielestä. Sitä mielellään lukisi enemmän. Täytyy varmaan mennä etsimään saksankielistä fiktiota. Joka tapauksessa tää oli ficcinä ankea mutta kaunis. Tekstin sävy oli kaunis. Voiko niin sanoa? No sanon nyt kuitenkin. Gellertin vakuuttelut siitä, että kyseessä ei ollut rakkaus tai että hän ei rakastanut, kääntyivät lopun ansionsa mielessäni muotoon että se rakastaminen ja sen tunteminen oli koko toivottomuuden ydin Gellertin olemassaolosta. Sitä vahvisti se, että Gellert ei osannut vastata Albuksen kysymykseen, mitä se sitten on.
Mä en tajunnut ennen kuin vasta Albuksen englanninkielisen kommentin yhteydessä, miten loogista olisi että Gellert ajattelee saksaksi. Vielen Dank! :)
-
Se on nyt täällä, suomenkielinen versio Eipä ollut kertaakaan!
Maggie: Vieraskieliset ficit ovat ehkä hauskin tapa treenata kielitaitoa. Kun päätin harjoitella saksan yo-kirjoituksiin (ne olivat muuten tänään 21.9. ja oi, miten vapaa olo nyt onkaan!), oli minulle alusta asti täysin selvää, kenestä kirjoitan. Niin kuin jo Carolynnelle kerroin, minusta Gellert puhuu äidinkielenään saksaa, vaikka varmasti Albuksen kanssa englanniksi keskustelikin. Molemmat hahmot ovat äärettömän kiehtovia, niin erikseen kuin parina, ja parina varsinkin. Eri kirjoittajat löytävät heistä ihanan erilaisia puolia, ja olen lukenut heidän suhteestaan ties millaisia muunnoksia. Tällä kertaa päädyin itse tähän; kylmään, menneisyyteen takertuneeseen Gellertiin, joka ei itsekään tiedä, mitä kaikesta tapahtuneesta ja tapahtumatta jääneestä ajattelisi. Ihanaa jos lopputulos miellytti, ja kiitos kommentistasi!
Lizlego: Minäkin pidän saksan kielestä, mutta yllätyin silti älyttömästi, positiivisesti totta kai, siitä, kuinka paljon palautetta vieraskielinen (varsinkin kun se kieli on jokin muu kuin englanti) tekstini on saanut. Rohkaisette (ja potkitte opiskelemaankin, kiitos!) minua todella paljon, kiitos ennen kaikkea siitä!
Synkkien, tavallaan ankeidenkin tekstien kirjoittaminen tuntuu sujuvan minulta helpommin kuin uskottavasti kepeiden ja hauskojen tekstien väkertäminen, enkä oikein edes tiedä miksi. Ilahduin kovasti, kun pidit tekstijälkeä kauniina, sillä olisin voinut saada sen vaikuttamaan kamalan helposti vain epäaidolta ja tönköltä, juuri tuon saksankielisyyden takia.
Se piti vielä sanoa, että sinä luet Gellertiä kuin avointa kirjaa! Ich bin sehr beeindruckt!
-
Pakkohan mun on jonkinlainen kommentti tähän saada aikaan!
Heti näin aluksi: en ole kommentoinut pitkään aikaan ja pidän tästä testistä ihan valtavasti, kuten jo irkissä mainitsinkin, joten saattaa olla että tämä on pelkkää ihkutusta. :D Yritetään kuitenkin! Kuten Lizlego jo sanoikin, on minustakin loogista, miten Gellert ajattelee saksaksi! Aluksi sitä en edes tullut ajatelleeksi, mutta tosiaan, tuo Albuksen englanninkielinen kommentti välissä oli hyvä tehostamaan ficciä.
Henkilökohtaisesti pidän enemmän tästä saksankielisestä versiosta, vaikka suomennoksenkin nyt sen ilmestyttyä toki luin. En ole opiskellut saksaa vielä tarpeeksi, jotta ymmärtäisin kovin haastavia lauseita tai osaisin sen paremmin analysoida tässäkään itse kieltä, mutta kuitenkin koen tunnelman välittyneen paremmin saksaksi, ja joiden kinilmausten olleen myös suomeksi tönkömpiä (esimerkiksi tuo alussa ja lopussa toistunut sanonta, yhdessä muutaman muun kohdan kanssa, joissa aikamuoto tuntui jotenkin hassulta). Hieno tämä joka tapauksessa oli, mutta tosiaan, saksassa on se jokin joka sopii gellertiin mielettömän hyvin!
Niin, Gellert. En ole koskaan sen suuremmin piitannut hänen hahmostaan, kirjoissa miehen esiintymiset jäivät varsin pieniksi ja muutenkin ohuiksi, eikä suomeksi juuri kukaan tunnu hänestä kirjoittavan. Ne muutamat kerrat kun olen jotakin Gellertistä lukenut, ovat itseasiassa tainneet kaikki yhtä lukuunottamatta olla juuri saksaksi - ehkä se on osasyy siihen, miksi juuri saksa tuntuu luontevimmalta tämän hahmon kanssa. Joka tapauksessa. Oli hauskaa, miten olit kirjoittanut Gellertin juuri Albuksen vankilaan - se sai pohtimaan, oliko mies oikeasti, fyysisesti edes missään vankilassa, vai vain mieleltään lukittuna jonnekin. Tykkäsin myös siitä, miten kaikki oli pohdintaa; lyhyissä teksteissä pelkkä ajattelu ei ehdi käydä edes raskaaksi, ja oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan hetkeksi Gellertin mieleen.
Ylipäätäänkin tämä on varmasti yksi mielenkiintoisimmista lukemistani teksteistä tänä vuonna. Albuksen ja Gellertin suhteen asetelma oli uskottava; olen saanut miehistä sen käsityksen, että vaikka molemmat nuoruudessaan melkoisia idealisteja taisivat ollakin, oli Albus aina se pehmeämpi ja rakkaudesta jo silloin kovasti puhuva nuori mies, Gellertin rakastaessa lähinnä valtaa. Loppu antaa kuitenkin ymmärtää, että niin ei sitten ihan käynytkään - siinä missä Albus saattoi rakastaa Gellertiä hetken mutta myöhemmin päästä yli, Gellert taisi syttyä hitaammin ja jäädä sitten ikuisesti Albuksen vangiksi. Sehr Interessant, meine Liebe! (Vai miten se nyt kirjoitetaankaan, en ole varma. Haha.)
Hmmh, olikohan vielä jotakin. No, jos, niin editoin sitten aamulla - nyt olen sen verran väsynyt, ettei minusta irtoa enää sanaakaan. Kiitos kuitenkin tästä ja kirjoita toki enemmänkin Gellert-ficcejä saksaksi!
-
Ihan ensimmäisenä kiitokset nopeasta suomennoksesta. :D
Pidin tästä pikku ficistä oikein paljon. En ole aiemmin tainnut lukea ensimmäistäkään tarinaa tällä parituksella, enkä ole muutenkaan pohtinut Grindelwaldin ja Dumbledoren välistä suhdetta kovin syvällisesti koskaan. Mielestäni onnistuit hyvin kuvaamaan Grindelwaldin ajatuksia ja tuntemuksia. Voin hyvinkin kuvitella että hän on miettinyt juuri tuon suuntaisia juttuja viruessaan yksin vankilassaan. Hänestä ei kovin paljoa kerrottu itse kirjoissa, varsinkaan objektiivisesta näkökulmasta, mikä on toisaalta huono juttu mutta toisaalta hyvä koska se jättää ficcaajille enemmän vapauksia.
Grindelwaldin ajatukset ovat tässä ficissä keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Itse voisin nähdä asian niin, että ehkä eri kappaleiden välissä kuluu paljon aikaa, jopa vuosia. Siksi yhtenä hetkenä Grindelwald haikailee rakkaansa perään ja toisena taas kieltää koko rakkauden olemassaolon. Hänen suhteensa Dumbledoreen elää ja kehittyy vaikkeivät he ole nähneetkään toisiaan vuosikausiin.
Tai niinkin sen voisi ajatella että hänen mielensä on tavallaan kahtialla tämän asian kanssa. Toisaalta hän tunnustaa että Dumbledore oli hänellä hyvinkin tärkeä, mutta kohta taas kieltää sen varjellakseen itseään. On helpompi elää (huonojen) valintojensa kanssa kun vain yksinkertaisesti kieltää asiat.
Hmm... mieleen tuli kolmaskin tulkinta. Ehkä Grindelwald ei tosiaankaan rakastanut Dumbledorea vaan nyt lähinnä haikailee takaisin elämäänsä, joka olisi voinut olla hyvinkin toisenlainen jos hän olisi valinnut aikanaan oikein. Koska Dumbledore oli se joka olisi voinut hänet kaidalle tielle auttaa niin siksi Grindelwaldin haaveilutkin keskittyvät häneen.
Juuh, voi olla että olen ihan metsässä näiden tulkintojeni kanssa, logiikkani kun on välillä hieman....krhm....poikkeava. :P Vaikka sehän on lukemisen yksi suurista viehätyksistä että voi tehdä omia tulkintojaan. Ainahan ei ole "oikeaa" tulkintaa olemassakaan, ei edes kirjoittajan mielessä. :) Olisi mielenkiintoista kuulla mikä sinun oma tulkintasi heidän suhteestaan oli kun tätä kirjoitit.
Harmi etten ole koskaan opiskellut saksaa. Sehän on selvästi Grindelwaldin äidinkieli, joten ficin lukeminen saksaksi olisi antanut sen viime silauksen tarinalle. Mutta oikein nautittava se oli kyllä näin suomeksikin. :D
-
shaya: Oi, en tiedä mitä sanoa! Olen hirvittävän otettu sanoistasi, se on ainakin varmaa.
Niin, saksankielinen versio on varmasti kaikin puolin näistä kahdesta se parempi tarina, sillä saksaksi tämän alun perin kirjoitin, ja niin kuin huomata saattaa, kaikki ei vain yksinkertaisesti enää käänny sulavasti suomeksi. Osan siitä kyseenalaisesta kunniasta ottaa tietysti suomentaja, olen kääntäjänä kovin kokematon. Mutta olet oikeassa, tunnelma ei vain välity samalla tavalla, saksassa on jotain intensiivistä ja vetoavaa (ja tässä päästäänkin kohta puhumaan kiintymyksestäni kyseiseen kieleen, lopetetaanpa siis), ja jotain niin gellertmäistä.
Gellert jää tosiaan canonissa melko tuntemattomaksi hahmoksi, mikä antaa ficcaajalle paljon liikkumatilaa, ja no, minä käytin kaiken sen tilan hyödykseni. On siis palkitsevaa jos oma näkemykseni miehen mietteistä upposivat sinuunkin. Kyllä hän siis ihan oikeasti istui Nurmengardin sellissä, mutta voi hyvinkin olla, ettei se jäänyt hänen ainoaksi (tai kivuliaimmaksi) vankilakseen. Ja hei, finistäkin löytyy monia taitavia kirjoittajia, joilta löytyy ficcejä Gellertistä ja Albuksesta tietysti myös ( jos tahdot, linkkaan mielelläni!). Vielen Dank, du machtest mich so unglaublich glücklich ( und ja, du hast richtig geschrieben!).
Auriga: Ensinnäkin, olen enemmän kuin vaikuttunut, suorastaan imarreltu siitä, kuinka monelta eri kantilta olet tätä tarinaa tarkastellut! Vau, sinunlaisesi kommentoija on varmasti jokaisen kirjoittajan unelma (sillä kuka nyt ei rakastaisi sitä, että saa väännellä ja käännellä omaa tekstiään ja kuulla, kuinka eri tavalla sitä onkaan tulkittu). Niin, tällaisissa tulkinta-asioissa ei ole eikä oikeastaan saakaan olla sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta, mutta sanoisin, että veikkauksesi numero kaksi osui lähimmäs sitä mitä itse ajattelin tätä kirjoittaessani.
Tosin ihastuin kovasti ajatukseesi vuosien kulumisesta eri tekstikappaleiden välissä, vaikka se ei kirjoitusvaiheessa edes poikennut mielessäni. Silti se voi olla mahdollista! Kolmas ehdotuksesi taas tuntuu minusta jo vähän liian julmalta ja kylmältä, ehkä siksi että olen syvällä sisimmässäni suuri romantikko. Minusta tuntuu, että Gellert ei vain ollut tunneasioissa yhtä hyvä kuin Albus, eikä hän osannut käsitellä tunteita samalla tavalla kuin Dumbledore, vaikka osasi toki niitä kierosti hyväkseen käyttääkin. Ehkä hän ei vain ymmärrä rakkauden syvintä olemusta mutta kykenee kyllä tuntemaan rakkautta ja on siksi ajatuksineen kaikkineen niin ristiriitainen kuin on.
Tämäkin muka syvällinen pohdinta oli nopean mietinnän tulos, enkä ole ollenkaan varma, uskonko siihen enää hetken päästä. Luulen, että totuus jää nyt jokaisen itse päätettäväksi, niin on aina paras. Kiitos ihanasta kommentistasi, ficin suomentaminen oli pieni vaiva palautteesi tuomaan iloon verrattuna.
-
Ich finde es echt klasse, dass jemand Intresse hat, etwas auf Deutsch zu schreiben! Super super toll und vielen Dank, dass du auch die Grammatik sehr gut kannst! Ich muss dir nur merken, dass die zweite Person "du" die Endung "-st" mit den Verben braucht. (: Sonst war die Sprache sehr fließend geschriben, ich hab die Geschichte sehr genoßen. Du beherscht die Tempus auch ganz gut, obwohl da ziemlich komplizierte Satzbauen waren (mit dem Komparativ kommt niemand perfekt klar, denke ich mir...)
Meine Abiturprüfung in Schwedisch ist nun endlich vorbei, also darf ich jetzt auch auf Deutsch und an Deutsch denken! Deswegen habe ich mich sehr gefreut als ich den Namen deiner Geschichte lies und mir dachte, dass vau, jemand hat etwas auf Deutsch geschrieben!
Es ist schon lange her als ich etwas mit Albus und Gellert gelesen habe. Als DH herauskam habe ich mich auch sehr intensiv auf der Pairing interessiert aber damals hat es nicht lange gedauert. In Laufe der Jahre habe ich ab und zu mal Fics gelesen, die die Paring enthalten haben, und habe die immer gemocht. So war's auch mit diesem Text.
Wie ich schon gesagt habe, schreibst du Deutsch ganz fliessend. Leicht zu lesen und keine furchtbar falschen grammatikalischen Fehler. Die einzige negative Sache könnte sein, dass ich mich mehr an die Sprache konzentriert habe als an den Text... Tut mir leid, aber ich liebe Deutsch und es ist zu lange her, als ich letztes Mal richtig etwas mit der Sprache zu tun gehabt habe. Aaaaber trotzdem kann ich etwas dazu sagen (ich muss ja, wenn jemand so toll geschrieben hat!):
Ich habe so viele Jahre in deinem Gefängnis gesessen
In deinem Gefängnis? Erinnere ich mich ganz falsch oder war es doch so dass der Gefängnis ursprünglich von Grindelwald gegründet wurde? Ich erinnere mich dass es der Dumbledore war, der Grindelwald in seinen eigenen Gefängnis geschlossen hat, eine ironische Stellung usw... Wegen des Satzes fiel es mir ein bisschen schrwierig zu verstehen, dass es wirklich Gellert war, der den Standpunkt besaß, und nicht Albus. (Und eine grammatikalische Merkung: Wäre es doch besser, wenn du den Satz mit "seit" schreiben würdest? "Ich sitze in deinem Gefängnis seit so vielen Jahren..." Weil der Sitz noch weitergeht.)
Aber wenn einmal keinmal ist, könnte niemals dann einmal sein?
Der Satz ist wirklich klasse! Gefällt mir sehr. Klingt gut. Der Satzbau ist richtig toll, mir gefällt die Weise dermit du die verneinenden Wortformen der deutschen Sprache benutzst.
Schön hast du Gellerst Gefühle geschrieben. Er tut mir schon leid. Ist bestimmt nicht schön gewesen, im Gefängnis zu sitzen und von Albus zu träumen. Er liebt ihn wohl. (:
Dankeschön für diesen Text! Schreib doch weiter, wenn du es kannst!
-
Arte: Vielleicht kann ich endlich dir beantworten, auf Deutsch natürlich. Ich bin sehr, sehr froh, dass dieser Text dir gefiel. Ja, Endungen der Wörter sind manchmal sehr schwierig für mich. Danke, dass du Fehler merktest! Du fragtest, ob es auch ein Fehler mit Albus und dem Gefängnis gibt. Ich meinte hier, dass Gellert nicht nur in einem richtigen Gefängnis sitzt, sondern auch in einem mentalen Gefängnis, das Albus Gefängnis ist. Das stimmt, dass Gellert Nurmengard baute. Und ich änderte den Satz so, dass er jetzt "seit" in dem hat. Er klingt wirklich besser.
Ich weiß, dass du und deine Rückmeldung einer besseren Antwort verdienen sollen. Trotzdem will ich nicht auf Finnisch beantworten und ich hoffe, dass ich jetzt nicht zu viele Fehler geschrieben habe. Dank, dank und dank noch einmal an dich!
-
Ich spreche leider nur wenig Deutsch, joten aion kommentoida suomeksi. Gosh, 9 vuoden saksan opinnot takana ja osaan sanoa tasan tuon verran. Ymmärrän saksaa ihan kohtuullisesti, mutta sen tuottaminen on tuskan takana... kaikki maailman akkusatiivit ja datiivit, oh en ees aloita. Mutta koska olin incredibly bored, aloitan tästä tekstistä.
Tämän oivalluksen jälkeen olimme molemmat hukassa.
Oh, tämä on hieno ja pysäyttävä.
Ei tämä ole rakkautta. Mitä se sitten on, kultaseni?
TSIHIH. Anteeks, mut kultaset ja muut darlingit liitän automaattisesti, pelottavan automaattisesti, Jimiin ja tämä kohta... tän jälkeen... "sinä et ole todellinen"... oh god. Mun ois pitänyt lukea tää teksti silloin joskus, kun en ollut viel näin peruuttomattoman Sherlocked.
Tää oli... no, tää oli. Olisiko tää vaatinut useamman lukukerran? Oliko vika kielessä? Sun tyylis on usein simppeliä, eikä tää tavallaan tarjonnut mitään uutta, don't get me wrong, mä pidin kauheesti sun hahmovalinnoistas. Gellertistä mullon aika hassu kuva päässäni. Albusta on vaikea nähdä muuna kuin höpsönä vanhuksena. Tää teksti oli tällainen... ajatusteksti. Mitään ei oikeastaan tapahtunut ja sä kyllä tiiän mun suhtautumisen tällaisiin. Mut näppärä tää oli, helppolukuinen, ihan kiva! Otsikossa olit musta onnistunut hyvin.
Kiitos tästä sisi. ♥
-
sensi: Täytyy heti tunnustaa, että saksani on (luonnollisesti, käytön puutteesta) päässyt ruostumaan ihan hirmuisesti siitä, kun tämän kirjoitin. Wie schade. Harmi myös että Sherlock vaikuttaa niin vahvasti myös muiden fandomien tekstejä lukiessasi. Tai harmi ja harmi, mutta nyt tuo Albuksen repla kuulostaa ainakin omiin korviini vähän creepyltä, jos siinä samalla tulee ajatelleeksi Jimiä. ;D
Simppeli tämä teksti toki on. Se on kirjoitettu alun perin saksaksi. En pystynyt panostamaan ihan samalla tavalla kuin yleensä. Mutta se ei silti taida käydä kunnon puolustuksesta, eh? Kiitos että kommentoit ja kivaa että myös pidit! Edes vähän. Kiitos.
-
Ah, das war sehr schön!
Das war meinem erste Geschichte von diesem parung zu lesen, und ich musste sagen das wirklich gut war!
Du schreidst so gut deutsch, dass ich bin neidisch! ;)
Deinen Sleipnir...
-
Sleipnir... Danke so viel! Es tut mir leid, dass ich dir nicht eher gedankt habe. Aber danke! Ich muss jetzt sagen, dass ich viel schon vergessen habe und Deutsch ist sehr schwierig für mich heutzutage... :D
-
Ich habe dieser Text dreimal gelesen und weil ich Übung brauche ich lese noch einmal! Aber weil Zeit ist ganze spät kann Ich nicht mehr auf Deutch schreibe, ich bin zu müde... Suomeksi on kuitenkin hieman helpompi kirjoittaa kommentteja, hah. Huomaan tosiaan palaavani tähän tekstin aina silloin tällöin, ja kieltämättä tämä on yksi niistä Albus/Gellert ficeistä, joka on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ei ficin tarvitse aina olla kamalan monimutkainen tai pitkä; tässä vieras kieli antoi tekstille ihanan uuden särmänsä. Saksa on kyllä ihana kieli vaikka se hermoja raastava välillä onkin, ja olen kyllä samaa mieltä muidenkin kanssa siinä, että saksa oli tähän oiva valinta ja että ylipäänsä on todella hienoa, kun ihmiset eivät kirjoita pelkästään suomeksi (tai englanniksi). Ehkä kokeilen tätä oikeasti itsekin ennen Saksan YO:ta. Nostan ylipäänsä hattua sinulle siitä, että tekstisi tosiaan kannustaa yrittämään itsekin: se ei ole liian vaikea eikä liian helppo ymmärtää tai kokeilla itse.
Saksasi oli kaunista luettavaa ja sopi hyvin Gellertille. Olihan toki itse tilannekin kiehtova varsinkin kun ajattelee hahmoa, joka on kyseessä, yleinen mielikuva Gellertistä ei liene kovin haaveksiva. Olikohan Gellert sitten kuitenkin rakastunut syvällä sisimmässään, muttei vaan saanut myönnettyä asiaa, sen jokainen päättäköön. Tekstissä oli myös tiettyä uskottavuutta, mistä pidin. Tämä oli kyllä tosiaan ajatusteksti, mutta juuri sopiva sellainen. Näköjään kyseessä on jo 3 vuotta vanha teksti mikä ei tietenkään haittaa: olen kovin iloinen siitä että kirjoitit tämän aikoinaan. Kiitos paljon tästä, oli mukava lukea vielä kerran.
PS. En tiedä luetko aktiivisesti sakaksi (enää?) mitään tai oletko koskaan lukenut, mutta jos mielessä on jotain hyviä, suhteellisen lyhyitä saksankielisiä ficcejä, ottaisin mielelläni suosituksia vastaan. Toki voisin itsekin yrittää etsiä, mutta suosittelut on silti aina mukavampia :D
-
Kuurankukka: Hallo, du! Saanko vaihtaa heti suomeen? Kiitos. Saksanopinnoista kun on jo useampi vuosi ja käytän sitä kieltä enää hyvin satunnaisesti, joten kielioppi on kaikkea muuta kuin hallussa. Tätä tekstiä katsoessa tuntuu melkein absurdilta että olen joskus hanskannut kielen tällä tasolla. En todellakaan enää. Tosi sääli sinänsä.
Mutta kiva että pidit tästä tekstistä! Albus/Gellert on paritus joka kiehtoo minua kovasti, eikä vähiten siksi että se on voinut olla oikeasti mahdollinen. Yksipuolisena ainakin. Vaikka canoniudella ei sinänsä suurta merkitystä näin ficatessa olekaan. Olen edelleen vähän katkera, että koko Dumbledoren menneisyys ohitettiin leffoissa olankohautuksella, kun sitä olisi voinut käsitellä vaikka kuinka! Höh.
En ole valitettavasti ikinä lukenut ficcejä saksaksi. Ylipäätään aloin lukea ficcejä enemmän Finin ulkopuolelta vasta Sherlockiin tutustuttuani ja silloinkin ainoastaan englanniksi. Mutta katsoinpa ihan mielenkiinnosta, mitä ao3-sivustolla oli tarjolla saksan kielellä. Ficcejä löytyi niin Potterista, Sherlockista kuin vaikka Supernaturalistakin, jokaista yli sata kappaletta. En osaa suositella niistä mitään, mutta kannattaa vaikka jaotella ficit kudoksen mukaan, niin löytää helpommin niitä helmiä sieltä joukosta. Huijasin! Löysin sieltä saksannoksen Sherlock-ficistä nimeltä Nature and Nurture, joka on yksi suosikeistani. Jos fandom yhtään nappaa, kannattaa kokeilla. Ilmestynyt vasta yhdeksän lukua, mutta loput voikin sitten lukea englanniksi, jos huvittaa. Joo. Saksan kirjoituksiin treenasin omatoimisesti siis lähinnä kirjoittamalla tämän ficin, mutta lisäksi ostin Bree Tannerin lyhyen elämän saksannoksen äänikirjana ja yhden chick flick -romaanin, josta jaksoin lukea ehkä ensimmäiset 50 sivua. Panostus oli kovaa, eikä sitä niin enää jaksanutkaan myöhemmin englannin ja ruotsin kanssa. x) Kiitokset sinulle kommentistasi ja tsemppiä yo-kirjoituksiin!
-
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! <3
Tää pisti listauksestasi silmään parituksen ja kielen takia, ja oli pakko tarttua tähän vaikken ole saksaa enää muutamaan vuoteen lukion jälkeen opiskellutkaan, ja tää oli kyllä ehdottoman positiivinen lukukokemus! <3
Taidot ovat sen verran ruosteessa, että kommentoin kuitenkin suomeksi. Oli silti ihanaa huomata, että vaikka lukiosta tosiaan on aikaa, ymmärsin saksankilisestä alkuekstistä lähes kaiken! Muutama sana oli, joita en tuntenut, mutta sitten oli kivaa lukea tuo käännöskin niin ymmärsin sitten nekin kohdat. Tuntui autenttiselta lukea Gellertin ajatuksia saksaksi, ja muutenkin tekstin sävyssä oli synkkyyttä, kaipausta ja itsepetosta, jotka kaikki yhdistyvät mielessäni tähän hahmoon aika saumattomasti.
Tuo alun ja lopun sanonta toimii selkeästi paremmin saksaksi, mutta muuten suomenkielinen käännös oli minusta hurjan onnistunut, ja ihailen sitä, että hallitset sekä vieraalla kielellä kirjoittamisen että kääntämisen näin hyvin. Tämä on lyhyt teksti, mutta silti saat tässä sanottua todella paljon Gellertistä ja hänen luonteestaan ja suhteestaan Albukseen.
Ich habe dich niemals geliebt. Niemals. Es war du, der sich in mich verliebte.
Tässä on sellaista ihanan itsepäistä vakuuttelua, jota lukija ei ihan usko, eikä ehkä lopulta Gellertkään. Tykkään!
Wenn ich an uns zwei denke (und glaub mich, ich denke ganz zu oft an uns), hoffe ich, dass alles anders gegangen wäre.
:'( :'( Tulen aina surulliseksi, kun mietin tätä samaa ja kaikkia niitä tapoja, joilla asiat olisivat voineet mennä toisin.
Du bist nicht wirklich, wir waren niemals wirklich.
Aber wenn einmal keinmal ist, könnte niemals dann einmal sein?
Todella kaunis, sydäntäsärkevä ja ajatuksiaherättävä loppu. Kiitos paljon tästä ficistä, tykkäsin todella paljon ja oli hauskaa päästä herättelemään saksankielen taitoja tämän avulla.
-
Pura: Oli aikoinaan kauhean kiva pystyä kirjoittamaan Gellertin omalla äidinkielellä (tosin aika yksinkertaistettuja juttuja ja sanakirja sekä taitavampi saksanpuhuja apunani). Sääli että kieli käyttämättömänä rapistuu. Arvostan siis kovasti, että kommentoit suomeksi, niin ei tarvitse turvautua sanakirjoihin! :D Harvinaisen totta, ettei tuo sanonta oikein käänny suomeksi. Se on vähän sääli, mutta ajatus siitä varmaan silti välittyy. Albus/Gellert on kyllä tosi kiehtova ja traaginen paritus, joskus kymmenen vuotta sitten luin useita heistä kirjoitettua ficcejä. Taisi olla ylipäätään ilmassa kunnon buumikin. Tai no, mikä nyt lasketaan buumiksi, mutta harvemmin näihin kahteen enää törmää samassa määrin. Jännä sinänsä, kun on olemassa Ihmeotukset-leffatkin (tosin se kakkonen ei minusta oikein tehnyt näille oikeutta, angst!). Kiitos tosi paljon kommentistasi!
-
Es ist sehr gut!
Törmäsin tähän tekstiin noin viikko sitten, etsiessäni epätoivoisesti mitä tahansa saksankielistä tenttiin valmistautumisen tueksi. Ja hyvinhän se toimi, vaikka kielitaidon taso meni reilusti yli parin kuukauden aikana hankitun ymmärrykseni. Tässä oli aikamuotojakin ;D Lisäksi ilahduin huomatessani kirjoittajan olevan sinä, pidän erityisesti Rarryistasi kovin.
En etsinyt tähän sanakirjaa, vaan luin lauseen ensin saksaksi ja sitten täydensin aukkokohtia suomennoksesta, joten olen iloinen että tästä oli saatavilla molemmat versiot. Nyt toisella lukukerralla saksankielinenkin teksti tuntuu paljon ymmärrettävämmältä, kun tiedän jo suunnilleen mitä tapahtuu.
No niin, sitten puutteellisesta kielitaidostani itse tekstiin. Mielestäni tämä oli todella kaunis ja kielivalinta tuntui tukevan tekstiä hyvin. Ehkä saksa sopii hyvin tälläiseen synkistelyyn, ja loppujen lopuksi siinä on yllättävää runollisuutta. tuota sanontaakaan en ollut kuullut ennen, mutta omalla tavallaanhan se on loistava. Ja se kantaa hienosti läpi koko tekstin, alusta loppuun.
Es ist so dunkel hier, dass es bessere fühlt, an einer Redewendung der Muggles zu denken, als an gar nichts zu denken.
Minun mielestäni aloituslause oli hyvin mukaansatempaava, ja heti maalaili kuvaa pimeästä loputtomuudesta, tunneista ja päivistä vailla tarkoitusta. Pidin!
Ich konnte nicht verstehen, dass es um etwas weit Größeres ging.
Gellertiä ei hahmona paljonkaan kirjoissa käsitellä (enkä ole nähnyt sitä elokuvaakaan missä hän on mukana), mutta mielestäni olit onnistunut tavoittamaan hahmosta jotain oleellista. Erityisesti yllä oleva ajatus vaikuttaa hänelle tyypilliseltä, enkä ihmettele lainkaan sitä, että hän olisi nähnyt Albuksen vain yhtenä keinona ”yhteisen hyvän” edistämiseen.
Wenn ich an uns zwei denke (und glaub mich, ich denke ganz zu oft an uns), hoffe ich, dass alles anders gegangen wäre.
Ensinnäkin minun on tunnustettava, että yksi syy sille, mikis pidän tästä lausessta on varmaankin se, että ymmärsin sen niin hyvin 😉 Mutta on se muutenkin hieno, katkera ja paljastaa osaltaan Gellertin ristiriitoja. Myöhemmin samassa kappaleessa hän kuitenkin vakuuttelee, ettei ole koskaan tuntenut rakkautta eikä aio sotkeutua sellaiseen nytkään.
Pidin myös siitä, että tekstissä Albuksen ääni Gellertin päässä puhuu englantia, koska tietysti puhuu.
Aber wenn einmal keinmal ist, könnte niemals dann einmal sein?
Ah, lopetuslause tiivistää kaiken. Gellertiä tulee vähän säälikin, ja sanonnan merkitys tavallaan tiivistyy väännettäessä uuteen asentoon. Sen lisäksi se on kuin pieni runo.
Danke! ♥
//Huomasin juuri lainanneeni melkein kaikki samat kohdat kuin Pura vajaa vuosi sitten, silloinkin kommenttiarpajaisten merkeissä, mikä sai minutkin lopulta ryhdistäytymään ja lukemaan tämän uudelleen. Mitä tähän voi sanoa? Parhaat tekstit (ja parhaat kohdat) kestävät aikaa.
-
Ensinnäkin, onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Löysin tämän listauksestasi ja vieraskielinen otsikko sekä herkullinen paritus kiinnittivät huomioni. En osaa sanaakaan saksaa, mutta suomennoksen luin! Todella sujuva ja monipuolinen teksti vieraalla kielellä. Itse ranskaa vuosia opiskelleena, en olisi osannut kirjoittaa näin hyvin :D En edes englanniksi varmastikaan. Arvostan aina vieraskielisiä ficcejä ja muita tekstejä! Musta on hauskaa, kun niitä välillä näkyy finissäkin.
Teksti oli kaunis ja riipaiseva. Kun Gellert haluaa kieltää tunteensa Albusta kohtaan, mutta selvästi niitä kuitenkin on. Pystyin hyvin pääsemään Gellertin ajatuksiin sisälle, ja pystyin samaistumaan tilanteeseen. Pitkä vankilassa olo ja yksinäisyys varmasti tekee katkeraksi kaikelle, kun siellä on liikaa aikaa ajatella. Ja tuo, kuinka vuosienkin jälkeen hän vain palaa ajattelemaan Albusta, eikä pääse tästä yli. Englanninkielinen Albuksen "kommentti" oli hyvä yksityiskohta!
Pidin tästä tekstistä paljon! Idea oli loistava ja toteutus erittäin hyvä! Kiitos tästä :)
-
Isfet, danke schön! Olipa kiva kuulla että tästä fikistä oli apua tai ainakin iloa tenttiin valmistautumisessa (ilahduin kovasti myös tuosta sun Rarry-maininnasta!). Täytyy myöntää, että itsellekin aikamuodot sun muut saksan kielen hienoudet aiheuttaisivat nykyään isosti päänvaivaa, lähinnä sitä pystyy kaiholla muistelemaan, että kyllä minä nämä joskus osasin... ;D Ihanaa että pidit tekstistä ja kiitos monista monista lainauksista! On kauhean kiva kuulla, mitkä kohdat iskivät. :) Tulipa mieleen tuosta, kun sanoit ettet ole nähnyt (ilmeisesti?) Ihmeotukset kakkosta, että mua jännittää pienesti ja sillä lailla hyvällä tavalla, millaisen Gellertin (Johnny Deppin korvaava) Mads Mikkelsen luo seuraavassa Ihmeotukset-leffassa, saas nähdä! Yritän tosin pitää toiveeni matalina, etten sitten tule pettyneeksi! :D Kiitos paljon kommentistasi!
mursuhilleri, kiitos! Mustakin on hauskaa, että Finissä on vieraskielisiä tekstejä. Saisi olla enemmänkin! Tosin heti perään on todettava, että on aivan ihanaa, että fanifiktio elää ja hengittää ja voi hyvin myös suomen kielellä! :) Mukava kuulla, että tykkäsit tästä fikistä! Gellertin kohtalo on aika surullinen, ei sentään mielestäni Pottereiden traagisimpia (ja onhan se vankeus ansaittuakin), mutta panee se silti mietityttämään. Kiitos kovasti kun kommentoit!
-
Mun saksankielentaito on hyvin vajavaista, koska oon opiskellut sitä muutaman kurssin koulussa ja nyt kertailen epätoivosesti Duolingon avulla, mutta päätin ihan mielenkiinnosta testata, että ymmärränkö yhtään mitään ;D Tuo suomennos oli loistojuttu, koska pystyin vähän vertailemaan olinko edes hajulla siitä, mitä tekstissä tapahtui ja noo... en kovin hyvin ollut :D Tai no siis, ymmärsin kyllä tuon fiiliksen ja tunnelman mitä haettiin, mutta kyllä suurin osa varsinaisesta sisällöstä olisi mennyt ilman suomennosta ohi. Silti tätä oli tosi mielenkiintoista lukea ja yrittää ymmärtää ja toki jotain sanoja ja jopa ihan lauseita tajusin. Oon itse viime aikoina kirjoittanut paljon englanniksi, mutta nostan kyllä todellakin hattua että oot uskaltautunut saksaksi kirjoittamaan!
Komppaan Isfetiä siinä, että jotenkin tuo saksa sopi tähän tekstiin (ja Gellertille tietysti) todella hyvin ja vaikka tosiaan ymmärrys olikin hyvin vajavaista, niin se teki silti vaikutuksen. Suomennettuna tämä toki toimii myös. Gellertin ajatukset olivat hyvin uskottavia ja tuo, miten hän vakuuttelee itselleen ettei koskaan rakastanut Albusta, mutta myöntää samalla että oli itse se suurin narri oli musta todella vaikuttavaa. Vankilassa viruessa ei varmastikaan ole juuri muuta kuin aikaa käydä läpi samoja asioita ja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Albuksen kommentti englanninkielisenä pyörimässä Gellertin päässä oli ihan piste i:n päälle!
Tää oli mielenkiintoinen teksti, kiitos ♥
-
Hello Angelina! Duolingo kuulostaa hyvältä ja tavoitteelliselta! Mä pidän saksaani yllä nykyään lähinnä Rammsteinia kuuntelemalla ja katsomalla hyvin satunnaisesti jotain saksankielistä televisiosta. :D Ihana kuulla, että tykkäsit tästä fikistä ja että tämä toimi mielestäsi molemmilla kielillä!
Musta oli aikoinaan itse asiassa jotenkin vähemmän pelottavaa julkaista fikki saksaksi kuin vaikka englanniksi, koska englantia osaa niin hirveän moni ja jostain syystä tuntui, että saksaksi saisin nolot virheet helpommin anteeksi. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa fikkejä enkuksi, koska osaan sitä niiiiiin paljon huonommin kuin suomea (::)) enkä pysty kirjoittamaan enkuksi yhtä monimutkaisia juttuja kuin tahtoisin. Vain ihan minifandomien kohdalla on mieleen edes juolahtanut että mitäs jos kokeilisi enkuksi, mutta toisaalta karmeastihan siinä sitten pettyisi, jos kielen vaihtamisesta huolimatta ketään ei kiinnostaisi. ;D ;D
Kiitos paljon kommentistasi!
-
Nappasin tämän kommentoitavaksi, vaikka en puhu sanaakaan saksaa, enkä siitä puolesta osaa sanoa! Nappasin tämän, koska Albus/Gellert ja jotenkin se saksakin houkutteli, vaikka en edes osaa sitä. Kaunis kielihän se olisi osata! Minusta on ihanaa, että Finissä on eri kielisiä tekstejä, käännöksellä tai ilman. Mutta itse ficciin! Albus/Gellertiä olen totta puhuakseni lukenut vähemmän, mitä rakkauteni paritukseen antaa ymmärtää. Olen itse kirjoittanut yhden (1) ficin parituksella ja jotenkin vaikka ficcimme ovat erilaisia, on meidän päänsisäisissä ajatuksissa myös jotain samaa. Minun maailmassani Gellert rakasti, mutta en usko, että hän olisi ollut kovin valmis myöntämään sitä (tai tutkimaan todella tunteitaan). Ja totta puhuakseni, on minunkin headcanoneissani se synkempi Gellert. Pidin, miten voimakkaasti Gellert nimenomaan kieltää rakastavansa, mutta ehkä... kuitenkin. Jotenkin se tuntui myös istuvan tähän, että Albus vieraili, joskin vain unissa. Ehkä tai ennemmin todennäköistä, että Albus olisi voinut käydä vankilassa (onhan hänellä vaikutusvaltansa velhomaailmassa ym. ja Gellertin nimenomaan voittaneena), mutta ei kuitenkaan käynyt. Pidin tästä unesta sitä mahdollisuutta enemmän, että olisi sen voinut kirjoittaa vieraanakin! Taianomaisempaa! <3
Mitä se sitten on, kultaseni? Ai että, iski lujaa. Tosi albusmainen! Tämä on todella kiva ficci, kiitos, että olet sen tänne tuonut (ja antanut myös olla kaikki nämä vuodet!). Muistan sinulta erityisesti B-puolen (James/Regulusta), joten kivaa oli kurkistaa myös Albus/Gellertiä! Miksipä en joku päivä selailisi muutenkin listaustasi, mitäs kaikkea sieltä löytyy uudempaa ja vanhempaakin, sillä ikä ei tätäkään pahenna! <3 Tämä on myös pienoinen onnittelu Kommenttiarpajaisten voitosta, joten Onnea myös. <3
-
Odo, hauskaa että päädyit tänne (ja vielä hauskempaa että B-puoli on jäänyt mieleesi!) ja että tämän fikin Gellert tuntui susta toimivalta. Saksa todella on kaunis kieli, tykkään siitä kovasti ja olisi valtavan kivaa osata sitä sulavammin, mutta kun mitään ei saa ilman vaivannäköä, niin kielitaidon kehittäminen on aika lailla jäänyt. On silti mukavaa antaa tämän pikku fikin olla täällä muistuttamassa, että joskus on tullut kirjoitettua fikki saksaksikin. Ylipäätään ihmiset saisivat mun mielestä jättää rohkeammin vanhoja tekstejään esille, vaikka ne eivät enää tuntuisi niin ”omilta”. Voihan niistä silti olla jollekin vielä iloa. (: Kiitos tosi paljon kommentistasi!