Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Jossain siintää taas välähdys vihreää, raapaleita, 7/7, K-11

<< < (2/2)

Verinen Paronitar:
Otsikko oli kiva ja tuo 70-luvun sota lemppari-ajanjaksoni Potterversumissa, joten tuli nyt sitten lukaistua kokoelma kerralla. Pidin siitä, että tässä oli samaan pakettiin kääräisty kauniisti monta hahmoa ja monenlaisia näkökulmia noihin aikoihin, vaikka asennevammaisena mua harmittikin se, kun pätkät oli niin lyhyitä -- ajatuksesta sai kiinni ja tunnelma välittyi tosi hyvin, vaikka sanamäärät pieniä olivatkin, mutta juuri kun alkoi päästä makuun, kuvaus loppui ja oli aika siirtyä seuraavaan. Toisaalta taas kokoelma pieniä raapaisuja sieltä täältä on konseptina oikein kiehtova.

Reguluksella aloittaminen iski muhun, tykkään siitä hahmosta kovasti, ja kova surkuhan tuosta pätkästä jäi. Se elämän väripaletin kertaaminen oli kaunis ja oivaltava ajatus, ja voi poikapoloa kun viimeisenä vielä sitä Siriustakin mietti... Olisi nyt edes lähtenyt sen Oljon kanssa, urpo  :'(  Toinen osio, josta pidin erityisen paljon, oli Andromeda, siinä pienen Nymfadoran hyisenvaalea tukka, Mustan prinsessat sekä Andromedan mahdollisuus kantaa maskia olivat tosi pysäyttäviä yksityiskohtia. Varmaan se, että aiemmin oli jo vähän sivuttu noita äitiys- ja perheaiheita sen Mollyn kautta, toivat tuohon vielä lisää syvyyttä.

En ole mikään järjettömän suuri Sirius+James+Lily -perhekunnan ystävä, joten ehkä osittain sen vuoksi silmään tökkäsi se, että kaksi viimeistä raapaletta käsittelivät tätä porukkaa sen verran vahvasti -- molemmat tekstit olivat kyllä sinänsä oikein jees, sillä Peterin näkökulmaa kaivataan aina ja se oli jotenkin tosi musertava, ja tuo Siriuksen näkökulma Pottereiden kuoleman jälkeen oli just oikea lopetus. Tai siis totta kai, siihenhän se sotakin loppuu. Kuitenkin kun muutoin tässä luovittiin niin kivasti hahmosta ja porukasta toiseen, niin nuo kaksi viimeistä ehkä vähän hämmensivät mua sillä, miten voimakkaasti linkittyivät toisiinsa.

Kaiken kaikkiaan siis kuitenkin oikein kiinnostava kokoelma tunnelmallisia palasia, oli kiva saada kerralla luettavaksi tällainen vähän laajempi repertuaari hahmoja ja erilaisia kohtaloita <3

Hallahäive:
Verinen Paronitar: Kiitos kun kommentoit! :) Mukavaa, että pidit otsikosta, sitä miettiessä meni tovi. Tämän kanssa meinasi itselläkin tulla ongelmaksi se, että parin raapaleen kohdalla olisi kirjoittanut mielellään vaikka kuinka paljon lisääkin, mutta haaste vähän rajoitti tällä kertaa. Hyvä jos useamman hahmon pov kuitenkin onnistui kiinnostamaan. Itselle kelmit ovat aika vahvasti suosikkihahmoja, enkä saanut itseäni kirjoittamaan sarjaa sodasta ilman heitä, joten kaksi vikaa raapaletta kieltämättä saivat enemmän linkittyvyyttä kuin toiset. Ehkä ensi kerralla sitten voisi suunnitella vähän täsmällisempää kaavaa ja kenties kirjoittaa taas vaihteeksi jotain pidempääkin Potter-fandomista. Kiitos kovasti kommentistasi, se piristi paljon päivääni!

Nomad:
Surullisen kaunis ficci... Pidin kovasti Siriuksen ja Reguluksen osioista.
Saako heittää toivesanan seuraavaan?

Tähdenlento?

Vai tulee ko tähän jatkoa? Toivon kovasti...

Sokerisiipi:
Oi, nämä olivat kaikki todella hienoja! Synkkiä, mutta kauniita, tunteet raakoja ja paljaita, toivo lauseiden välissä hentona ja varovaisena. Pidin siitä, että sodan useammat puolet näkyivät, paha, hyvä ja harmaa. Myös yksinäisyys välittyi hienosti, että vaikka on muita ympärillä, jokainen joutuu silti kamppailemaan pahaa ja pelkoa vastaan omin voimin.

Kiitos vaikuttavasta ja moniulotteisesta raapalesarjasta, pidin kovasti!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu