Ficin nimi: Älä halkaise minua
Kirjoittaja(t): Sindarin lapsi
Genre: Tuplaraapale
Ikäraja: S
Sanoja: 200
Tiviistys: Hän teeskenteleekin ettei huomaa, kun sydän irtoaa rinnasta ja lähtee ryömimään.
A/N: Elikkäs eron vahvoja tunneskaaloja koitin lähteä selvittelemään.Tämä on henk.koht. rankka aihe minulle, toivon ettei se välity vahvasti tekstistä. Kielikuvani saattavat olla merkillisiä, tämä on vähän outo :P
Älä halkaise minua
Kaikki oli niin makeaa ja kipeää, kimalaisen piston jättämä punainen paukama, se veti pääni irti ja sitten joku tuli liimaamaan sen paikoilleen. Hymysi jättää naarmuja. Ja minä juoksen alas portaita, ja katson ylös, juoksetko sinäkin? Mutta sinä et ole tulossa, juokset lävitseni ylemmäs niin kauan, kunnes en enää näe sinua, vaan yhä sinä juokset portaita, enkä minä koskaan voi ottaa sinua kiinni. Kuinka paljon tarvitset vettä pestäksesi ruumiini, kuka sinua sitten naurattaa, kun minä makaan kahden metrin päästä sinusta, mutta ulottumattomissa, silmät mädäntymässä päässä, hiekan ja kuoleman erottaessa meidät. Mistä lähtien anteeksianto on tarkoittanut totaalista hylkäystä, valkeitten silmien sulkemista ja sormia, jotka kutittelevat liian kovaa leuan alta? No, tästä.
Rakkaus on niin julmaa, että se pyörryttää sinut ja minut transsiin koukkukyntisen sormensa ympärille, se kietoo meidät yhteen niin että makaamme ikuisuuksiin yhdessä ja lopulta sulamme yhteen. Ja kun toinen leikkaa itsensä irti, leikkaa samalla myös toisen, ja veri virtaa pitkin maalattuja lankkulattioita. Ja silloin kyyneleet eivät lopu, vaikka joku koputtelisi ovelle, suru painaa mustan säkin ja veren päähän, tässä laivan keulalla roikkumisessa menee veri päähän. Ja jos käsi päästää irti, pääsee elämän lintu lentämään ja jättämään tuskan toiseen, vaikka hän teeskenteleekin ettei huomaa, kun sydän irtoaa rinnasta ja lähtee ryömimään.