Niin pitkään haaveilin, miltä tuntuisi hallita toista ihmistä – tai edes itseäniTää!!! Kun sitä lähtee kelaan, on varmaan aika hiton traumaattista maata jossain komerossa komennuskirouksen alaisena, mitä, yli vuosikymmenen, niin ettei ole edes omaa tahtoa jäljellä. Tai siis, ite menisin mieluummin suosiolla Azkabaniin jos totta puhutaan, ja aaaa musta on niin hienoa että toit tän esille, koska tottahan se Vauhkomielen komennuttaminen ja vankina pitäminen hits differently kun oot ite viettäny niin kauan aikaa samanlaisessa tilanteessa. Oh how the tables turn.
”Huh, miten viileää täällä arkussasi on, voisit sentään ensi kerralla laittaa lämmitysloitsun päälle, kun saat kunniavieraita”Vai että oikein kunniavieraita, oh god mikä egoistinen pyllypää :--D <3
Ja kun lähellä sitten todella räsähtää jokin, olen vähällä huutaa, anoa armoa: taantua takaisin siksi kurjaksi mielipuoleksi, joksi Azkaban minut nujersi.Onhan Barty ihan hirvee tyyppi mutta silti, voi mun pientä traumatisoitunutta reppanaa ;__;
Olin melkein unohtanut, että se on kesken, mutta nyt oon mietiskellyt sitä paljon viime päivinä, kiitos sun!
Oliko sulla jokin tietty sana, joka johdatti sut kirjoittamaan juuri Bartysta?