Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Yuri!!! on Ice: Kauniit sanat (S, Otabek/Yuri, ficlet)

(1/2) > >>

Larjus:
Title: Kauniit sanat
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: slice of life, fluff
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, se kunnia kuuluu Kubo-senseille ja Yamamoto-senseille ja muille YOI:n parissa työskennelleille. Teksti on kirjoitettu ilman mitään korvauksia mihinkään suuntaan, vain viihdykkeeksi.
Summary: ”Lempiasiani tässä ovat kyllä ehdottomasti tämän sanat. Ne ovat mielestäni todella kauniit.”

A/N: Tiedättekö muutkin sen, kun on niin paljon ideoita (ja uusia tulee koko ajan lisää), ettei pysy niiden tahdissa, ja sitten niitä vain kasaantuu ja kasaantuu odottamaan kirjoittamista? Koska mulle se on jatkuva tila ja tunne (ja nyt tuli vielä SK∞ sotkemaan kuviota lisää), enkä edes muista, miten kauan tämäkin fici on odottanut kirjoittamista, mutta viimein se on valmis. Koska mähän olen päättänyt, että vaikka mulla olis sata Otayuri-ideaa odottamassa (koska nytkin niitä on valehtelematta joku 50), ne kyllä tulee kirjoitetuksi! :D

Osallistuu haasteeseen Fluffy10 #4.



Kauniit sanat


Yuri seurasi, miten Potya syöksyi kilisevän höyhentupsun perään kuin raketti. Juuri ennen kuin kissan tassut ehtivät tarttua kiinni leluun, Yuri kiskaisi sen sivuun tämän nenän edestä. Potya ei jäänyt hämillään paikalleen vaan seurasi heti vauhdikkaasti perässä, kun Yuri leikitteli lelulla ympäri olohuoneen mattoa. Lopulta hän antoi kissan saada saaliinsa kiinni ja päästi kokonaan irti höyhenlelun toisesta päästä. Potya käyttäytyi kuin olisi juuri onnistunut nappaamaan sisukkaankin linnun, ja takoi lelua mattoon, iski siihen kyntensä ja lopulta myös yritti purra sen hengiltä.

”On se kyllä suloinen”, Otabek tuumasi lempeästi ruokapöydän äärestä. Hän nojasi leukaansa käteensä ja katseli hymyillen sekä Potyaa että Yuria.

”Suloinen pieni tappaja”, Yuri vastasi virnistäen. Hänenkin katseensa oli jäänyt leluaan parhaillaan murhaavaan kissaan.

Se oli yksi niitä rauhallisia koti-iltoja, jolloin periaatteessa mitään erityistä ei tapahtunut, mutta juuri sen takia kaikki olikin niin mukavasti. Yuri leikitti Potyaa, ja Otabek istui tietokoneen ääressä lukemassa sähköpostejaan ja etsimässä Yurille sopivaa syntymäpäivälahjaa (mistä tämä ei tietenkään ollut tietoinen). Viihdykkeeksi Otabek oli laittanut heille musiikkia taustalle soimaan. Yurista oli aina mukava kuunnella tämän laatimia soittolistoja. Otabekin maku kattoi enimmäkseen rokkia useilta eri vuosikymmeniltä, mutta mukana oli myös paljon elektronista musiikkia ja joskus myös kappaleita, joiden tyylilajeista Yuri ei edes ollut varma. Otabekin seurassa löytyi aina uutta kuunneltavaa.

Toistaiseksi kaikki soittolistojen musiikki oli sinä iltana ollut vanhaa rokkia ja metallia, joten kun seuraavan kappaleen alkutahdit olivatkin hidastempoista syntikkapoppia, Yuri ei voinut muuta kuin pysähtyä kuuntelemaan sitä eri tavalla kuin aikaisempia lauluja.

”Oho, vaihtuipa tyyli”, hän totesi hetken päästä ja käänsi päänsä Otabekin suuntaan. Hän ei ollut varma, oliko kuullut sitä kappaletta koskaan aiemmin. Mahdollisesti, vaikka se ei sillä hetkellä sanonutkaan hänelle mitään, sillä Otabekin soittolistat olivat suorastaan loputtomia tämän dj-harrastuksen vuoksi – ja ehkä muutenkin. Otabek todella rakasti musiikkia.

”Niin taisi päästä käymään”, tämä vastasi korvantaustaan raapien. ”Minulla on laaja musiikkimaku, vaihtelu virkistää, ja tämä kappale on mielestäni todella hyvä.”

”Hmmm… tämä ei kuulosta lainkaan hullummalta.”

”Se on tämä hidas mutta tarttuva rytmi”, Otabek sanoi. ”Lempiasiani tässä ovat kyllä ehdottomasti tämän sanat. Ne ovat mielestäni todella kauniit.”

”Vai niin”, Yuri mutisi ja tarrasi taas höyhenlelun toisesta päästä kiinni. Potya ei suostunut luopumaan saaliistaan vaan piteli sitä yhä tiukasti hampaissaan. ”No, olisitko sitten hiljaa, niin voisin jopa kuunnellakin niitä?”

Otabek hymähti, ja se hymy jäi elämään hänen kasvoilleen. Hetken aikaa hän malttoi pysyä hiljaa kunnes avasi jälleen suunsa, joskin tällä kertaa ei puhuakseen vaan laulaakseen mukana:

”You're my heart, you're my soul – I'll keep it shining everywhere I go – You're my heart, you're my soul – I'll be holding you forever – Stay with you together…”

Laulaessaan hän tuijotti herkeämättä Yuriin. Hänen tummat silmänsä suorastaan säteilivät lämpöä, eikä hymy hänen kasvoillaan kadonnut edes laulun myötä.

Ja Yuri unohti kaiken muun. Hänen otteensa höyhenlelusta irtosi, ja hän vain tuijotti Otabekia takaisin, aluksi hämillään. Ei hän oikeastaan ymmärtänyt, miksi tämä yhtäkkiä katsoi häntä sillä lailla – laulaen samalla mukana – mutta sitten hän älysi keskittyä siihen, mitä tämä oikein lauloikaan.

Ja sitten kaikki olikin hänelle täysin selvää. Lämpö suorastaan tulvi hänen sisäänsä ja kuumensi kasvot, ja sydän rutistui rusinaksi, mutta olo tuntui silti niin keveältä. Kuin hänen sielunsa olisi lehahtanut lentoon, aivan niin kuin ne perhoset, jotka näköjään asustivat hänen vatsassaan. Hänen oli pakko kääntää katseensa sivuun – tai muuten hänen kasvonsa palaisivat – ja sitten hän näki edessään ainoastaan matolle kellahtaneen Potyan tuuhean hännän ja pyöreät takatassut. Mielessään hän näki kuitenkin yhä Otabekin tummien silmien hellän katseen ja tämän suloisen hymyn.

”Joo, nämä sanat ovat kauniit”, Yuri sanoi sitten välisoiton aikana. Hän ei vieläkään kehdannut katsoa Otabekin silmiin, sillä olo oli äkillisen rakkaudentunnustuksen jäljiltä vieläkin hieman hämmentynyt. Hämmentynyt mutta onnellinen. ”Todella kauniit.”

Vaikka tietenkään ne eivät koskaan voisi olla läheskään niin kauniit kuin Otabek ja tämän hellä ja puhdas, pyyteetön rakkaus olivat.



A/N: Tarinassa esiintyvä biisi on tietysti Modern Talkingin You’re My Heart, You’re My Soul. Se on yksi niitä lukuisia biisejä, jotka suorastaan huutavat minulle Otayuria, ja kaunis ja hieno biisi se on minusta muutenkin. Se sopii mielestäni Otabekin laulettavaksi ja rakkaudentunnustukseksi erinomaisesti siitäkin syystä, että kazakiksi sieluni (жаным, janım) ja sydämeni (жүрегім, jüregim) ovat varsin tyypillisiä hellittelynimiä. Hänellä on siis varsin luontevakin syy laulaen sanoa, että Yuri on hänen sydämensä ja sielunsa.

Maissinaksu:
Voih, tämä biisi. :D Modern talkingilla on kyllä pari ikonista kappaletta ja tämä on ehdottomasti yksi niistä. Jotenkin hauskaa, että Bekan listalta löytyisi ties mitä kornia kasarimusaa, mutta kuten todettua, hahmon musamaku mahtaa olla laaja, koska DJ-harrastus ja sen sellaista. Tuskin sellainen kovin kummoinen DJ olisi, joka soittaisi vain listahittejä tai ei ylipäätään olisi tietoinenkaan vuosikymmenten takaisista hienouksista. :D

Tämä oli juuri sellainen höttöinen slice of life, jollaisia on kivaa sekä kirjoittaa että lukea. Vielä silaus fluffia mukaan ja menee vielä paremmaksi. ^^ Tykästyin jo siihen, miten molemmat katsovat leluaan murhaavaa Potyaa niin rakastavasti. xD Koska kissat nyt ovat muutenkin niin söpöjä ja Potyasta on tullut Otayurin epävirallinen lapsukainen.


--- Lainaus ---Hänen otteensa höyhenlelusta irtosi, ja hän vain tuijotti Otabekia takaisin, aluksi hämillään.
--- Lainaus päättyy ---
Voii, Yuri on niin shook. :D

Kiitän tästä fluffipalasesta! <3

- Mai

Thelina:
Terveisiä kommenttikampanjasta! Kivaa, että olit sattunut sopivasti kirjoittamaan uuden Yuri!!! on Ice -ficin, koska juuri sellaista lupauduin kommentoimaan :D sitä paitsi romanttinen slice of life taitaa olla lempigenreni, joten tämä oli senkin puolesta oikein ihanaa luettavaa <3

Voin hyvin kuvitella, miten kissa antoi kyytiä tuolle höyhenlelulle ja omistajat katsovat otusta ylpeinä ja kehuvat, miten söpö hän oikein on :D Tässä oli ihanan kotoisa ja rauhallinen tunnelma sekä suloisia yksityiskohtia: esim. se, miten Otabek etsii salaa netistä Yurille synttärilahjaa, miten hän tykkää tosi paljon musiikista ja miten Yurikin on sitä kautta tutustunut moniin biiseihin ja tietysti nuo Yurin tuntemukset ja ajatukset tuolla lopussa. Olit todella hyvin kuvannut sellaisen lämpöisen lehahduksen, jonka hän tuntee, kun tajuaa tuon biisivalinnan todellisen merkityksen <3 Minusta on aina hauskaa, jos ficissä mainitaan jokin kappale, koska se alkaa sitten saman tien soida päässä :D mutta tuollainen klassikkobiisi sopii kyllä erityisen hyvin tällaiseen mukavaan koti-iltaan taustamusiikiksi ja tietysti avittamaan rakkaudentunnustuksissa myös :)) aivan ihana tuo lopun A/N:n tieto noista kazakinkielisistä hellittelysanoista, todellakin saavat tämän biisin sopimaan ficciin entistäkin paremmin!

Kiitos tästä, oli suloinen pikku ficlet!

Larjus:
Maissinaksu: Joo Modern Talkingilla on ne muutamat kappaleet, jotka kaikki kyllä tietää (joista Brother Louie on semmoinen, mihin oon jo niin pitkään halunnut kirjoittaa Midnight Cinderella -ficin, mut vaihtaisin vain Louien Louis'hin :D). Otabekin listoilta löytyy ihan kaikenlaista musaa, vaikka aattelen, että eniten hän kuuntelee 70- ja 80-lukujen rokkia/metallia/yms. Yurin taas ajattelen kuuntelevan omatoimisesti enemmän nykymusiikkia, joten senkään takia kaikki vanhat hitit eivät heti sano hänelle mitään. DJ-harrastus ehdottomasti on laajentanut Otabekin musiikin kuuntelua, vaikka oon varma, että hänen musamakunsa olis levinnyt vähän joka suuntaan muutenkin (se on vähän niin kuin minäkin). Ja kaikki imelät rakkauslaulut on varmasti alkanut purra varsinkin sen jälkeen, kun hän on Yurin rakastunut :3 Viimeinkin ymmärtänyt, miksi ne niin kivoja on.

--- Lainaus ---Tykästyin jo siihen, miten molemmat katsovat leluaan murhaavaa Potyaa niin rakastavasti. xD Koska kissat nyt ovat muutenkin niin söpöjä ja Potyasta on tullut Otayurin epävirallinen lapsukainen.
--- Lainaus päättyy ---
Totta kai sitä omaa lemmikkiä katsellaan aina niin hempeästi, teki se mitä tahansa (vaikka Otabekin katseesta osa on kohdistettu myös Yurille). Se on niin kuin minä ja mun marsut ;D Ja Potya on ehdottomasti heidän yhteinen lapsosensa näissä ei-ABO-ficeissä, eiks se oo ihan itsestäänselvyys? ;D

Kiitoksia kommentistasi! Höttöinen slice of life on minustakin ihan parasta sekä kirjoittajana että lukijana  8)


Thelina: Hehee, lisää immeisiä, jotka arvostavat romantiikalla maustettua slice of lifea! Se on mainio genre se :)

Ihana että tykkäsit tämän tunnelmasta sekä yksityiskohdista, joita olen nakannut sekaan. Mun piti tovi miettiä, mitäs se Otabek oikein voisi koneen ääressä tehdä, kun hän ei oikein somessakaan roiku ja muutenkin on minun silmissäni sellainen tyyppi, joka ei muutenkaan ihan pelkästä ajan tappamisen riemusta koneen ääressä ole (toisin kuin minä itse 😅). Sähköpostit ja syntymäpäivälahjan (salainen) metsästys valikoituivat sitten sopiviksi aktiviteeteiksi. Ja siihen taustalle musiikkia vielä, koska olishan se aika tylsä vain hiljaisuudessa tehdä noita juttuja. Eikä ois voinut alkaa kuunnellun kappaleen mukana avautua tunteistaan!

--- Lainaus ---aivan ihana tuo lopun A/N:n tieto noista kazakinkielisistä hellittelysanoista, todellakin saavat tämän biisin sopimaan ficciin entistäkin paremmin!
--- Lainaus päättyy ---
Kiva että pidit tuosta loppuun lisäämästäni nippelitiedosta 😊 Oon samaa mieltä siinä, että se vain parantaa tämän laulun sopivuutta paitsi tähän ficiin myös Otabekin suuhun :3 Minusta on muutenkin aina kiva oppia ficien myötä jotain, joten sen mahdollisuuden annan mieluusti myös toisillekin. Ja oon itselleni todennut ficit (musiikin lisäksi) hyväksi tavaksi vähän tutkailla kazakin kieltä, ja tavalla tai toisella soljuttaa mukaan oppimiani asioita :)

Kiitos kommentista sinullekin! Ihana kuulla että tykkäsit ^^

Vuorna:
Mainiota iltapäivää tuolta Kommenttikampanjan suunnalta! Sun listaus on kyllä semmoinen kultakaivos, että aina tietää löytävänsä jotain kivaa. Joku päivä pitää kenties tutustua tarkemmin tuohon SK∞:aan, sen myötä kun avautuisi valtavasti lisääkin luettavaa. No, onneksi mulla menee vielä hetki sun YOI-ficcien lukemisessa ja kommentoinnissa, mutta hyvä aina tietää että tekeminen ei multa hetkeen lopu ;D

Ai että, mikä yllätys että taas etsiydyin arkisöpöstelyn pariin! Minkäs teet, hyväksi havaittua ei viitsi vaihtaa, ja kuten aina, tämäkin oli varsin ihastuttava teksti. Erityistä iloa minussa herätti tällä kertaa Potya! Yuri ja Otabek ovat mainioita kissavanhempia ja Potya hurjan suloinen kaikessa murhanhimoisuudessaan. Kaikessa arkisuudessaan tämä oli ihan tosi ihana, usein tottuu tän kaksikon kanssa vähän intensiivisempään menoon kun molemmat ovat huippu-urheilijoita ja Yuri vielä niin temperamenttinen, joten tämmöinen rauhallisen romanttinen teksti tyynnyttääkin sitten sielua ihan kunnolla. Otabekin musiikkimakua en olekaan tullut ennen ajatelleeksi, mutta hänelle kyllä sopii vanhemmanpuoleinen rokki mainiosti. Ja siis jösses kun olikin söpö idea tuo yllätyssyntikkapoppikappale hurjan kauniine sanoineen. Otabek laulamassa ja katsomassa suoraan Yuria, sydänhän tässä suli oikein kunnolla. Ihanaa <3


--- Lainaus ---Vaikka tietenkään ne eivät koskaan voisi olla läheskään niin kauniit kuin Otabek ja tämän hellä ja puhdas, pyyteetön rakkaus olivat.
--- Lainaus päättyy ---
Tää ehdottomasti kruunasi tän tekstin! Vaikka Yuri oli vähän hämmentynyt Otabekin eleen jälkeen, tästä kyllä huomasi sen, miten paljon Yuri Otabekia rakastaa ja arvostaa.

Hyvin kirjoitettua söpöstelyä on aina ilo lukea, joten nautin tästä oikein toden teolla. Osaat kyllä kirjoittaa Otayuria ihan valtavan hyvin, molemmat ovat aina tosi ilahduttavan IC. Kiitos jälleen yhdestä hienosta tekstistä, ei voi kuin ihailla sun uskomatonta tuotteliaisuutta!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu