Harry Potter -ficit > Godrickin notko
Uudelleennouseminen | Tom Valedro | S, tuplaraapale
Crys:
Tässäpä on juuri sopivasti tietoa lukijalle, jotta jää vähän mysteeriksi, mutta jotta pystyy kuitenkin yhdistelemään canonin palaset yhteen! Maailma mahtaa tosiaan näyttää/tuntua hivenen erilaiselta hirnyrkin yrityksen jälkeen, vaikkakin olettaisi että Dumbledore kuitenkin sotkettaisiin soppaan mukaan kun matami Pomfrey kerran tietää että mustaa magiaa Valedro oli kokeilemassa, hm hm :D Mutta päättäväinen oma itsensä Tom näyttää olevan, tai oikeastaan tässä versiossa oli jo vahvasti Voldemortviboja, vaikka nimi ei ole ehkä ole vielä tässä vaiheessa jäänyt elämään. Mitäköhän tosiaan Pomfrey mahtaa miettiä? Tämä varsinkin on hienosti kuvattu Pomfreyn ääni hapuilee, mutta vain hetken. Sitten se palaa tuttuun itsevarmuuteensa, naisen katseen pysyessä tiukkana. Vastaa hyvin käsitystäni Pomfreystä, hän on ehkä hivenen säikähtänyt, mutta kuitenkin tiukka ja itsevarma!
-Crys
Sokerisiipi:
Totta kai raapaleet on oikeita tarinoita, ja ne ehdottomasti kannattaa julkaista! Finissä on paljon meitäkin, jotka rakastavat raapalepituisia tarinoita ;)
Uu, olipa tää kylmäävä ja niin kovin IC. Tosi hyvin ja liioittelematta onnistuit kuvailemaan Valedron matkallaan hirnyrkkien valmistamisessa. Tää oli yksinkertaisuudessaan ihastuttavan kliininen, ja voin hyvin kuvitella Valedron ajattelevan juuri noin, lyhyesti ja suoraviivaisesti, kaikki tunteet leikattuina pois.
Tosi kivasti tän raapaleen asettelu myös sopii Valedroon. Runsas enter korostaa sitä, ettei lauseiden välissä ole kuin epäinhimillistä tyhjyyttä. Voi olla, että se on täysin tahatonta sinun osaltasi, mutta se sopii tämän ficin tunnelmaan ja sanomaan.
--- Lainaus ---Askeleeni kaikuvat huoneen käytävällä, kertoen jo uutta tarinaa. Legendaa.
--- Lainaus päättyy ---
Voin kuvitella, että sen ajan, kun Valedro ei ole nenä kiinni kirjassa, hän luo päässään itselleen legendaa, mainetta, kunniaa ja hankkii myös konkreettisin keinoin itselleen kannattajia, koska mitä on tieto ja lahjakkuus, ellei ole ihmisiä ympärillä tunnustamassa sitä? Näin voisin nähdä Valedron ajattelevan. Ja tietenkin se, että hän tahtoo alistaa ja olla ylivertainen kaikkiin muihin nähden.
Lopetuslause oli myös niin täydellinen ja kruunasi koko ficin.
Ihan mahtava, kiitos tästä!
Rosmariini:
Uii, kylläpäs tämä oli hyytävä!
Luen nykyään tosi harvoin Potter-ficcejä, koska omasta kirjojen lukemisesta on niin kauan, etten oikein enää tohdi muistaa, mitä missäkin on tapahtunut. :"D Olen kuitenkin monesti silmäillyt ficcejäsi ja miettinyt, että pitäisi perehtyä niihin tarkemmin joskus ajan kanssa, erityisesti koska kirjoitat niin paljon Tom Valedron näkökulmasta. Rakastan kaikkia pahisten backstoryja ja erityisesti Voldemortin tapauksessa sitä oikein jää kaipaamaan lisää, koska kirjoissa paljastetaan vain niin pieniä pätkiä!
Vaikka tämä oli lyhyt, tästä välittyi tosi paljon: joskus sanomalla vähän sanoo paljon enemmän. Tämä pätee erityisesti Tom Valedron hahmoon, jonka epäinhimillisyyteen oikein kuuluu tuollainen vähäsanaisuus ja suoraan asiaan meneminen. Jo ensimmäiset lauseet ovat kutkuttavia ja houkuttelevat lukemaan lisää. Luontevasti tuossa tilanteessa tavallisen hahmon ajatus varmasti lähtisi polveilemaan enemmän - missä tuntuu erilaiselta, miksi - mutta Tomin tapauksessa kaikki mahtuu yksinkertaisesti yhteen lauseeseen. Sen ympärille jätetty tyhjä tila entisestään vahvistaa tässä vaikutelmaa hahmon kylmyydestä.
Siitä päästäänkin sitten hienoon lainaukseen: tuohon, minkä Sokerisiipikin lainasi. Tykkäsin tästä juuri siksi, että se vahvistaa Valedrosta vaikutelmaa itsensä tärkeäksi tuntevana henkilönä, mutta myös siksi, että olit valinnut tavaksi kertoa tuosta juuri nuo askeleet. Monesti sanotaan, että kävelytapa kertoo ihmisestä yllättävän paljon, ja tuossa Valedron itsevarmuus välittyy juuri askelten kautta. Seuraava hyvä lause tulee melkein heti: Samalla huomaan sisälläni uudenlaisen vahvuuden, joka tuntuu vapaudelta. Assosioin itsekin vahvuuden tunteen tosi voimakkaasti vapauteen - siihen, ettei ole kahlittu minnekään. Tämä on tosi oiva rinnastus.
Tästä seuraavan kappaleen lopussa on minusta hyvä tyylikeino, kun käytät tuota ajatusviivaa lauseen katkaisemiseen kesken ja siirryt suoraan repliikkiin sen sijaan, että sanoisit pitkällisesti esim. "mutta silti nainen jatkaa / jaksaa yrittää" tms. Tämä sopii myös Valedron hahmoon ja ylipäätään on tehokas tekstillinen keino välttää turhia sanoja.
Ehkä hyytävin lause tässä ficissä oli neljänneksi viimeinen kappale: Mutta minä en tarvitse häntä, erityisesti kontrastrina tuohon edelliseen kappaleeseen, jossa Valedro osoittaa ensi kertaa ficin aikana jonkinlaista tunnetta. Tuolla lausahduksella Valedro sulkee kaiken tunteen itsestään pois ja kovettaa itsensä pelkäksi kylmäksi koneeksi, joka ei tarvitse ketään ja jolle ihmisten arvo määräytyy sen suhteen, tarvitseeko heitä jollain hetkellä vai ei. Tuo Valedron "konemaisuus" säilyy aina ficin loppuun saakka, jossa hän suuntaa suoraan työnsä pariin sen sijaan, että kävisi huilaamassa välissä, vaikka joutuikin kokeilujensa ansiosta sairaalasiipeen. Hänellä on nyt tärkeämpääkin tekemistä.
Olen iloinen, että päätit julkaista tämän sen lyhyydestä huolimatta! Tämä oli Valedron hahmolle hirmu uskollinen teksti, joka jäi oikein leijumaan mielen päälle. Kiitos!
hiddenben:
Larjus, kiva, kun tartuit tähän lyhyeeseen tekstiin – oli nimittäin hauskaa lukea ajatuksiasi tästä! Ilahduttaa kuulla, että Valedron kaksi puolta tulevat tässä tuplaraapaleessa esiin ennen ja jälkeen -henkisesti, ja että tunnelma ensimmäisestä lauseesta alkaen toimii. Niin, ja Pomfrey – itse jotenkin ajattelen, että naiselle jäi kylmät väreet tästä hetkestä ja jonkinlainen ajatus siitä, että Valedroa on yhä hankalampi kontrolloida. Hyvä, jos tämä jätti kylmäksi! Kiitos kommentistasi :)
Crysted, kiitos kommentistasi! Mielestäni osut ihan oikeaan hahmoanalyysien suhteen, varsinkin Pomfreyn kohdalla. Sellainenhan hän on! Kiva myös, että jaoit tuon lauseen. Tykkään siitä itsekin!
Sokerisiipi, raapalepituisissa tarinoissa on kyllä oma hehkunsa ja miellyttävyytensä! Kivaa, kun otit esille tuon enterin käytön ja minkälainen efekti sillä oli tekstiin. Mielestäni Valedro ajattelee juuri näin: selkeä, tunteeton ajatus kerrallaan. Ja analyysisi tiedosta ja vallasta on todella mielenkiintoinen ja osuu mielestäni aivan kohdilleen! Kiitos ihanasta kommentista :)
Rosmariini, heh, kiva, että tykkäät tällaisista pahisten backstory-jutuista! Minua vähän ihmetyttää, miten olen päätynyt edes kirjoittamaan Valedrosta, mutta ehkä juuri tuo viattomasta pahikseksi -kehitys kiinnostaa – mitkä asiat triggeröi muutoksen ja miten henkilö reagoi siihen? On ihana lukea kommenttiasi, nostat esiin todella mielenkiintoisia huomioita tekstistä, miten olen onnistunut luomaan tunnelmaa ja Valedron kylmää persoonallisuutta. Iloitsen, että tykkäsit tästä ja onnistuin Valedron kuvaamisessa näinkin hyvin! Kiitos siis kommentista (ja kiva, että uskaltauduit tämän fandomin puolelle ;))!
Kelsier:
Kommenttiarpajaisista hei!
Ehdin jo ajatelle, että Tom on saanut aikaan ensimmäisen hirnyrkkinsä ja on sen takia sairaalasiivessä, mutta hän taisi tehdä ensimmäisen vasta Tylypahkasta päästyään. Joku muu pimeä taika on sen sijaan tainnut mennä pieleen. Minusta oli oivaltavaa, että Pomfrey vetoaa jo tässä vaiheessa Dumbledoreen pelotellakseen Tomia, eikä suinkaan rehtoriin (joka taisi tuohon aikaan olla Dippet), vaikka tämä olisi kuitenkin loogisempi auktoriteetti. Itse asiassa loogisempi olisi myös luihuisen tuvanjohtaja, mutta eipä hänestäkään taitaisi olla Tomille vastusta. Tom on kyllä vahvasti IC ja matkalla Voldemortiksi. Tykkäsin lukea tämän.
Kiitos, kun kirjoitit! :-*
-Kel
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta