Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Uudelleennouseminen | Tom Valedro | S, tuplaraapale

<< < (4/4)

hiddenben:
Monta ihanaa kommenttia, iso kiitos niistä kaikista! ♥ Kun kirjoitin tämän, olin juuri Australiassa roadtripillä ja olin jo auton katolla olevassa teltassa odottamassa unta. Näiden kommenttien myötä palasin tuohon absurdiin kirjoitushetkeen :D Sellaisia inspiraatiopuuskia, joissa kirjoittaisin tekstin yhdellä kertaa puhelimen muistiinpanoihin, ei ole tullut sen jälkeen. Joten kiitos kommenteista, ne veivät minut ihan toisiin maisemiin!

marieophelia, en yhtään tiedä, mistä inspiraationi Valedroon yhtäkkiä tuli, mutta kaksi ficciä sen johdattelemana syntyi. Kiva, että sinua kiinnostavat nämäkin! Ja kaikenlaiset kipuilut ;D Ajattelen, että tässä tarinassa Pomfrey ei tiedä hirnyrkeistä vaan vain sen, että Valedro on tehnyt jotain pimeään taikuuteen liittyvää. Siksi hän ei ehkä osaa ottaa tilannetta täysin hallintaan, minkä lisäksi on varmaankin ylipäätänsä uhkaavaa, että koulun oppilas tekee jotain noinkin vaarallista. Minustakin matami-nimitys olisi kamala nuorelle :D Ehkä Pomfrey on tässä keski-ikäinen? Muistaakseni kaaos on kirjoittanut siitä, että velhot ja noidat elävät paljon pidempään kuin ihmiset, joten ehkä siinä mielessä Pomfrey voisi hyvin olla jo Valedron aikana Tylypahkassa? Huomiosi tuosta canonin muodostamasta kokonaisuudesta, olet aivan oikeassa! Kiitos kivasta kommentista ja että tartuit tähän tekstiin ♥

flawless, olipa kiva, että tartuit tähän! En yleensä kirjoita pahiksista, mutta tämä skenaario oli vain liian kiinnostava ja se oli pakko kirjoittaa. Hyvä, että hyytävä tunnelma välittyy ja että tulee tunne murroshetkestä, koska sellaista lähdin tavoittelemaan. Kiitos itsellesi, että luit ja kommentoit ♥

Walle, mikä maratonkommentti pieneen tuplaraapaleeseen! :D Kiitos! Erityisesti huomiosi tuosta Valedron selkeästä kiintopisteestä oli mielenkiintoinen ja pitää ehdottomasti paikkaansa. Ajattelen, että tuosta hetkestä lähtien, kun hän tajuaa hirnyrkkien luomisen olevan mahdollista, alkaa hänelle (ja taikayhteisölle) aivan uusi aika. Kivaa myös kuulla, että Valedron hahmon lisäksi myös Pomfreyn hahmo välittyi sellaisena, kuin toivoin :) Mielestäni Pomfrey on yksi Tylypahkan sympaattisimmista hahmoista, joten kivaa kuulla, että sain tuotua esiin hänen hahmonsa. Heh, hauskaa, että sijoitit tämän hämärän/pimeän aikaan :D Onhan se aika sopiva! Ehkä iltahämärä voisi olla valedromainen aika herätä ja lähteä yrittämään uudelleen. Olet kyllä oikeassa siinä, että raapaleissa on paljon vahvuuksia. Nautin itsekin valtavasti niiden lukemisesta! Joten ihana kuulla, kiitos ja iso kiitos vielä kommentista ♥

mursuhilleri:
Ensinnäkin, vastauksena kysymykseesi lyhyistä teksteistä, niin muiden kommentoijien lailla olen sitä mieltä, että totta kai lyhyetkin tekstit on oikeita tekstejä! Raapaleiden ja muiden lyhyiden tekstien kirjoittaminen on omanlaisensa taitolaji mielestäni. Itsehän en ole koskaan osannut kirjoittaa pitkiä tekstejä, ja kadehdin suuresti niitä, jotka osaavat! Myönnän, että itselläkin tulee välillä sellainen fiilis, että onko näitä lyhyitä tekstejä järkeä edes julkaista, mutta monet kyllä rakastavat lukea esim raapaleita!

Sitten itse tekstiin. Tämähän oli hyytävä kuvaus Tomista ja hänen muutoksestaan. Todella kiehtova teksti! Tässä oli huippua se, kuinka lukijalle jäi paljonkin tulkinnanvaraa. Mua kiehtoo tosi paljon Voldemortin/Valedron historia ja totesin tämän jälkeen, että mun pitäisi kyllä lukea enemmän ficcejä siitä aiheesta.

Matami Pomfreyn hahmo oli ihana. Tavalliseen tapaansa tiukka siitä, etteivät oppilaat saa lähteä omia aikojaan pois sairaalasiivestä. Kuitenkin Pomfrey jopa säikähti ja pelkäsi Tomia. Jännittävä tilanne lukijalle, olit hyvin onnistunut saamaan Tomin kylmyyden ja vaarallisuuden esiin tässä tekstissä.


--- Lainaus ---”Voin hyvin”, vastaan ja havaitsen, kuinka ääneni kuulostaa erilaiselta. Viileämmältä. Samalla huomaan sisälläni uudenlaisen vahvuuden, joka tuntuu vapaudelta.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä kohta nousi varmaankin suosikikseni tästä raapaleesta. Se, miten Tom huomaa itsessään tuon muutoksen, on jotenkin hurja ajatus.


--- Lainaus ---Tällä kertaa en tee samaa virhettä uudelleen.
--- Lainaus päättyy ---
Tässä kohtaa ajatukseni olivat luokkaa mitä mitä mitä ei tää näin voinut loppua :P Olit tosi hyvin saanut näinkin lyhyeen tekstiin tuollaisen hyytävän tunnelman. Tuohon tunnelman luomiseen varmasti vaikutti osaltaan se, että tämä oli kirjoitettu minä-kertojalla ja preesensissä, se sopi tähän todella hyvin.

Oli ihan huippua lukea Voldemortin nuoruudesta! Kiitos paljon, tykkäsin tästä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu