-
Nimi: Pimeyden merkitsemät ja enkelilapsi
Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: Maksimissaan K-11, mutta suurin osa taitaa olla Sallitun tienoilla
Genre: Perhedraamaa hitusella romantiikaa ja angstia
Pari: Lily/Ksenofilius, sivussa Lily/Bellatrix, Narcissa/Lucius ja Molly/Arthur
Yleinen disclaimer: En omista Pottereita enkä saa rahallista korvausta ficeistäni.
Haasteet: koko ketju menee Perspektiiviä parittamiseen ja FF50- sanalla perhe, Kerää kaikki hahmot- (Ksenofilius), Rare 10-, Vanhemmat vaihtoon- ja vuosi raapalehtien vol. 3-haasteisiin
A/N: Miusamon Vanhemmat vaihtoon (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=21579.0) –haaste inspiroi aloittamaan tällaiseen raapalesarjaan. Lunan äiti on vaihtunut, mutta muuten yritän sitoa löyhästi tätä Row-tädin luomaan maailmaan. Joitain eroja toki on, esimerkiksi Lunan kasvatuksessa.
Ja kommentit olisivat kivoja. :)
Rubiinivivahteita, S
Sanamäärä: 150
”Luna, taikuutta on monenlaista, mutta on tärkeää muistaa, ettei luonnostaan pahaa tai hyvää taikuutta ole”, äiti opasti pikkutytölle, ehkä kuusivuotiaalle, joka yritti saada höyhenen leijumaan käyttäen äitinsä taikasauvaa. Työhuoneen punaiseen kankaaseen kiedotun lampun valossa vaaleat hiukset saivat rubiinivivahteen, joka muistutti äidin hiusten luonnollista sävyä.
”Miksi?” tyttö kysyi ja laski sauvan lattialle. Viereisessä häkissä liikahtanut siivekäs kani kiinnosti enemmän. Se nosti päätään ja tuijotti kultaisilla silmillään uteliasta tyttöä.
”Hmm… kuka määrittelee hyvän ja pahan?” äiti kysyi hajamielisesti ja katsoi punaista valoa vasten pienessä koeputkessa poreilevaa kirkasta nestettä.
”Jumala!”
”Niin, ja voimmeko me tavalliset ihmiset päättää, mikä on hyvää tai pahaa? Taikuus on Jumalan antama lahja meille.”
”Hmm, ei?” tyttö katsoi kysyvästi äitiinsä, joka laski koeputken telineeseen ja kumartui silittämään tyttärensä pehmeitä hiuksia.
”Sitä ei tiedä kukaan kultaseni, joten on tärkeää pitää kiinni siitä, mihin uskoo.”
”Etkö edes sinä tai isi tiedä?” Tyttö katsoi äitiään kummissaan, tämä naurahti tukahtuneesti.
”Emme edes me.”
-
Tämä on hieno ja saa odottamaan jatkoa. :D
Lunan äidin ja Lunan keskustelu on ihana. Pieni filosofi ja suurempi filosofi ihmettelemässä maailmaa, hyvää ja pahaa. :) Tunnelma on tässä kaunis ja herkkä ja yksityiskohdat on harkittu huolella, asetettu siististi omille paikoilleen. Ehdottomia suosikkejani olivat siivekäs kani, Luna käyttämässä taikasauvaa ja Lunan hiusten punainen sävy. :D Rubiinivivahteita on hieno nimi tälle, se herättää hyvin ajatuksia ja solmiutuu upeasti raapaleen sisään. :)
Kiitos tästä.
Jatkoa odottelen. ;)
-
Mukava kuulla, että ainakin yksi henkilö on lukenut tämän! Kiitos kommentoimisesta Frederica :D Pitäähän filosofointi aloittaa jo pienenä. Ja mukava kuulla, että pidit nimestä, koska pidän siitä itsekin. Tässä on jatkoa yhden tuplaraapaleen verran ja lisää tulee, kunhan saan kirjoitettua näitä koneelle. (Minulla on kasa paperilapuille kirjoitettuja pätkiä valmiina)
Hyvä äiti, huono äiti, S
Sanamäärä: 200
”Rakas, onko sinulla hetki aikaa?” Ksenofilius kysyi ja sulki kirjan, joka kertoi 1700-luvun aavesodista. Hän otti lukulasit nenältään ja taitteli ne koteloonsa.
”Tietenkin”, punahiuksinen noita vastasi ja istui toiseen kirjaston nojatuoliin.
”Luna kyseli minulta hyvästä ja pahasta tänään. Hän kertoi myös kyselleensä sinulta.”
”Sanoin, ettei ole hyvää tai pahaa taikuutta. Sitten Luna kysyi vaikeita kysymyksiä, joihin en osannut vastata,” Lily huokaisi. ”Mitähän hän mahtaa ajatella minusta äitinä? Varmaan ajattelee, että olen aivan surkea…”
”Lily, Luna ihailee sinua. Hänhän viettää kaiket päivät työhuoneessasi, jollet kiellä tai pyydä tekemään jotain puolestasi. Rouva Weasley kertoi, että kun Ginevra ja Luna leikkivät kotia, Luna on aina tutkija kuten sinä”, Ksenofilius rauhoitteli vaimoaan.
”Mutta kuusivuotiaan kuuluisi leikkiä ulkona ikäistensä kanssa, ei keittää yksinkertaisia liemiä tai kutsua raskaita teoksia ylähyllyltä minulle!” Lily voihkaisi epätoivoisena.
”Entä jos hankkisimme hänelle luudan? Weasleyn pojat pelaavat huispausta lähes päivittäin. Kyllä he Lunan päästäisivät mukaan.”
”Ksenofilius Lovekiva”, Lily varoitti erittäin vihaisella äänellä. ”Minun tyttäreni ei pelaa huispausta niiden poikien kanssa, jos en voi olla läsnä, kun hän nousee luudalle.”
”Entäpä lemmikki?” Ksenofilius ehdotti leppoisasti. Pehmeänruskeat silmät nauroivat hänen vaimonsa tunteenpurkaukselle. Vai ei Lily ollut hyvä äiti?
”Hmm…”
Seuraavalla viikolla Luna pääsi Viistokujalle, ja palatessaan tyttö kantoi rottinkikoria, jossa nukkui toffeenruskea kissanpentu.
-
”Entä jos hankkisimme hänelle luudan? Weasleyn pojat pelaavat huispausta lähes päivittäin. Kyllä he Lunan päästäisivät mukaan.”
”Ksenofilius Lovekiva”, Lily varoitti erittäin vihaisella äänellä. ”Minun tyttäreni ei pelaa huispausta niiden poikien kanssa, jos en voi olla läsnä, kun hän nousee luudalle.”
;D Weasleyn pahat pojat.
Tämä oli aivan ihana kohta ja kertoo paljon Lilyn suhtautumisesta paitsi Weasleyn poikiin myös Lunaan. Ja Lilyn ahdistus äitiydestään on uskottavaa ja käsitellään hyvin. Lily pohtii niitä kysymyksiä joita (varmasti, ainakin uskoakseni) jokainen äiti pohtii. Tilanteen ratkaisu on ihanan lovekivamainen ja suloinen. :D
Kuvaus ja kieli on samanlaista (eli hienoa) kuin ensimmäisessä raapaleessa. Myös yksityiskohdat ovat tässä(kin) tarkkan mietittyjä, suosikikseni nousi 1700-luvun aavesodista kertova kirja. ;D
Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno ja olin hyvin iloinen, kun huomasin, että tähän sarjaan oli tullut jatkoa.
Kiitos tästä.
-
Frederica: Juuri niin, Weasleyn pahat pojat ;D Mukava kuulla, että Lilyn ahdistun oli uskottava. Minulla ei ollut kuin yksi lausahdus pohjana (eikä se edes liity lasten pahoihin kysymyksiin), joten en ollut varma, menikö se yli...
Yritän pitää kuvailun samanlaisena, vaikka tapahtumien todella käynnistyessä sanarajoitus vaikeuttaa vähän...
Kukanjälkiä ja kuristajaruusuja, S
Sanamäärä: 100+200
”Hei Lily, hei Luna”, äidillinen Molly Weasley toivotti nähdessään naapuriensa ilmiintyvän pihamaalle. Lilyllä oli yllään tavanomainen valkoinen laboratoriotakki, jota hän ei koskaan riisunut Weasleyn talossa. Kun Arthur oli kuullut sen olevan jästikaupasta ostettu, mies oli pyytänyt lupaa tutkia tarkemmin takkia. Lily ei suostunut.
Lunalla puolestaan oli kaunis sininen leninki, joka korosti hänen silmiään. Tytön valkoiset hiukset oli koottu ylös, ja ne lainehtivat olkapäille.
”Hei Molly”, Lily tervehti kohteliaasti samaa aikaa kun Luna niiasi.
”Hyvää päivää, rouva Weasley”, tyttö sanoi kohteliaasti.
”Sano Molly vain, kultaseni”, Molly pyysi ja etsi katseellaan nuorimmaistaan. Hän oli varma, että tytöt viihtyivät toistensa seurassa erittäin hyvin.
**
Kun Luna ja Ginevra olivat rientäneet kohti kanalaa ja Molly oli huutanut varoittavia sanoja heidän peräänsä, tämä johdatti Lilyn keittiöön.
”Otatko kahvia vai teetä?” Lily oli ainoa vieras, jolta Molly joutui joka kerta kysymään asiaa, sillä tämä joi jompaakumpaa tai ei kumpaakaan säästä, mielialasta tai vaikka pilvien lukumäärästä riippuen. Molly epäili, että vuodet vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa olivat jättäneet jälkensä naisen ajattelutapaan.
Lily vilkaisi ikkunasta ulos. ”Teetä, kiitos.”
Kumpikaan ei sanonut mitään ennen kuin molemmilla oli höyryävät teekupit edessään.
”Kuulemma miehesi joutui taas selvittelemään jotain jästikasvien kanssa syntynyttä ongelmaa”, Lily totesi lopulta ja vilkaisi keittiössä olevaa kelloa varmistaakseen asian. Arthurin nimi koristi ainoaa viisaria, joka ei osoittanut kotia.
”Niin, ministeriöön on tullut tieto huonekasveista, jotka on noiduttu niin, että ne ovat kirjaimellisesti lihansyöjiä. Arthur-parkaakin puraisi ärtynyt pelargonia. Ja jos näkisit ne jäljet, jotka kuristajaruusu jätti…”
”Kuulostaa pahalta”, Lily sanoi. Hän karisti mielestään kuvan vaaleanpunaisesta kukasta, joka haukkasi kättä. Oli luultavasti viisainta jättää kysymättä, millaiset hampaanjäljet kukka jätti. Vai pitäisikö niitä kutsua kukanjäljiksi? Kuristajaruusu sentään kuulosti rajallisessa määrin ymmärrettävältä.
”Se on aivan hirveää. Monia jästejä on kuollut, mutta ministeriö on vielä toistaiseksi onnistunut salaamaan tiedon”, Molly selitti ja katsahti Lilyn vihreisiin silmiin. ”Kuinka edes tiedät asiasta?”
”Minulla on keinoni”, Lily vastasi hymyillen.
**
A/N: Tyrannin valtaa käyttäen päätän, että kello on vielä keittiössä ja se siirretään vasta myöhemmin olohuoneeseen.
-
"Ärtynyt pelargonia", "aavesodat", hienoa päästä lukemaan oikeasti nerokasta huumoria. Sitä paitsi tekstisi on kaunista ja tyylikästä. Erityisesti pidän Lilyn luonteenlaadusta. Vaikka teksti on lyhyttä ja tiivistä, Lilyn älykäs vahvuus tulee hienosti esiin.
-
Brangwen: Kiitos kaunis kommentistasi. *punastuu* En yleensä edes yritä kirjoittaa huumoria, koska se ei luonnistu, joten olen yllättynyt, että olin kirjoittanut sitä tekstiin :o Pakko sanoa, että minäkin pidän Lilyn luonteesta, ja toivon, että muutamat vielä kätketyt piirteet ja asiat eivät pilaa häntä.
A/N: Sormustinkukka (http://puutarha.net/keskustelut/messages/31/7353.jpg)
Noniin, nyt tulee se kohta, mitä olen odottanut kauhulla monestakin syystä. Kaksinaismoralismi on vain yksi niistä. En myöskään löytänyt sukunimien taivutuksia, joten voin vain toivoa, että taivuttelin niitä oikein.
Purppuraa ja perhearvoja, S
Sanamäärä: 100+150
”Leikitäänkö hippaa, Luna? Ron varmaan tulisi mukaan”, Ginny ehdotti katsellen vaaleaa tyttöä, jota puutarhasta löytyvät kukat näyttivät kiinnostavan.
”Mekossa ei voi juosta, Ginevra.” Luna vastasi pahoittelevasti.
”Miksi sitten käytät mekkoa?” Ginny tiedusteli asiaa. Hän oli nähnyt Lunan aiemminkin mekossa, mutta vain harvoin. Yleensä juhlissa.
”Kävimme Malfoyden luona aamulla.” Luna kosketti yhtä torvimaista pastellinruusunpunaista kukkaa.
”Se on myrkyllinen!”
”Tiedän. Digitalis purpureaa käytetään lääkkeissä”, Luna sanoi hajamielisesti sivellen kukkaa varovaisesti.
”Digi-mitä?”
”Digitalis purpurea, - se on latinaa - on toiselta nimeltään sormustinkukka”, Luna selitti aivan kuin asia olisi päivänselvä. Hänelle se olikin. Hänen äitinsä piti puutarhatöistä, sillä ne toivat mukavaa vaihtelua tavanomaiseen tutkimustyöhön.
**
”Oletteko te hyviä ystäviä niiden kanssa?” Ginny kysyi vaivautuneena ja katseli paikoitellen kellastunutta nurmikkoa.
”Keiden?”
”Malfoyden.” Ginny sanoi sanan epäröiden. Malfoyt olivat tunnettuja pimeyden velhoja, sen tiesi jokainen. Hänen isänsä oli käskenyt varomaan heitä ja muita kuolonsyöjiä.
”Heidän, Ginevra”, Luna oikaisi ja mietti hetken. ”Uskoisin, että olemme läheisiä.”
”Eikö sinua pelota, koska he ovat pahoja?”
”Se, mihin uskoo, ei tee pahaa”, Luna sanoi hiljaa, mutta terävästi. ”Hyvä ja paha ovat vain käsitteitä. Minusta he eivät ole pahoja, eivätkä Lestranget, Zabinit tai Greengrassitkaan ole.”
”Tunnetko paljon puhdasverisiä?” Ginny kysyi arasti tajutessaan, että hänen ja Lunan näkemykset olivat erilaiset. Hän halusi kuitenkin miellyttää ystäväänsä edes jossain määrin. Yleensä Ginny puhui tai Luna kertoi lyhyesti äitinsä uusimmasta kokeesta, jos he eivät leikkineet.
”Entä Tonksit?” Lunan tuhahti. Hänen kasvot olivat täysin ilmeettömät.
”Tonksit?” Se kuulosti tuhmalta sanalta tytön sanomana. ”Eivät ole tuttujamme.”
”Miksi?” Ginny ihmetteli. ”Hehän ovat sukua Lestrangeille ja Malfoylle.”
”Andromeda nai kuraverisen.”
-
Mielenkiintoista. Lilyn luonteesta tuli jo aikaisemmin hiukan synkähkö kuva, mutta se, että Luna, joka ilmeisesti puhuu aika paljon äitinsä suulla, puhuu tuohon sävyyn, saa odottamaan, mitä muita ei-niin-perinteinen-Lily-yllätyksiä on vielä tiedossa.
En tiedä sukunimien "oikeintaivutuksesta", mutta itse en olisi niihin kiinnittänyt huomiota, jos et olisi asiasta erikseen maininnut, eli tässä muodossaan ne eivät ainakaan häiritse.
-
Oli mukava huomata, että tähän oli tullut jatkoa. :D
Ilmaisu ja kuvailu ovat tuttuun tapaan tiivistä ja hyvin ilmeikästä. Lyhyessä tekstissä jokainen sana merkitsee ja sinä käytät sanoja hyvin. Näitä lukiessa tulee sellainen tunne, että sanojen paikat on mietitty huolella.
Kukanjälkiä ja kuristajaruusuja sisältää huvittavaa ajatuksenjuoksua ja aika suuren paljastuksen Lilysta. Tuo Lilyn pohdinta kukanjäljistä aiheutti hihittelyä. ;D Ja Lilyn rooli vakoojana ja sen häneen jättämät jäljet saivat miettimään, että tässä Lilyssä on synkkää potentiaalia... (mikä on vain äärimmäisen mielenkiintoista) Muutenkin Lilyn luonne on todella mielenkiintoinen ja hänestä jää odottamaan lisää paljastuksia.
Purppuraa ja perhearvoja syventää tätä uutta, synkkää kuvaa Lilystä. Niin kuin Brangwen kirjoittikin, niin Luna tuntuu puhuvan paljon äitinsä suulla, joten niitä lisäpaljastuksia Lilystä jää odottamaan innolla ja jännityksellä, sillä nyt Liliystä on piirtymässä ei-perinteinen kuva, johon tietynlainen julmuus sopii oikein hyvin.
”Tonksit?” Se kuulosti tuhmalta sanalta tytön sanomana. ”Eivät ole tuttujamme.”
”Miksi?” Ginny ihmetteli. ”Hehän ovat sukua Lestrangeille ja Malfoylle.”
”Andromeda nai kuraverisen.”
Tämä oli todella puhutteleva, julma ja hienosti tehty kohta.
Kiitos tästä ja laitahan jatkoa, jotta saadaan lisää paljastuksia. ;)
-
Kommentinkerjäyshaasteesta heipsun!
Monen monta kertaa olen tätä topiccia katsellut, mutta en koskaan saanut aikaiseksi edes vilkaista, mikä on kyllä suuri harmi. Nyt sain onneksi hyvän syyn pakottaa itseni lukemaan tämä, ja tykkäsin todella paljon!
Rubiinivivahteita
Tämän raapaleen nimi oli todella kaunis, ja pystyn kuvittelemaan, mitä ajoit takaa tuolla ajatuksella punaisen värin heijastumisella Lunan vaaleisiin hiuksiin. Koko raapaleen ajan vallitsi mukavan rauhallinen ja mietiskelevä tunnelma, niin kuin kahdelta filosofilta voi odottaakin. Koko tuo Lunan miettiminen hyvästä ja pahasta sopi hyvin, ja oli mielestäni ihan hyväkin, ettei Lily osannut vastata kaikkiin kysymyksiin, sillä se jätti tämän tietyllä tapaa avonaiseksi ja se sopi tähän tunnelmaan paremmin kuin vain hyvin!
Hyvä äiti, huono äiti
Lily/Ksenofilius on rarea, ja en ole koskaan ennen tähän paritukseen törmännyt, mutta paritus vaikuttaa hyvin toimivalta, ja jopa hieman canonmaiselta. Ksenofilius vaikuttaa olevan hyvin IC lukulaseinensa. Jotenkin teksti tässä raapaleessa oli mukavan soljuvaa ja jollain tapaa hidasta, sekä rauhallista, ja huomasin lukevani sitä melko hitaasti. Koko miete, siitä, ettei hyvää ja pahaa taikuutta voi erotella on hyvä, sillä se todellakin pistää miettimään näiden eroja, ja tuo tähän tekstiin tietynlaista syvyyttä ja on ainakin näiden kahden ensimmäisen raapaleen aikana ollut hyvä, yhdistävä tekijä. Lyös Lilyn miete siitä, kuuluisiko kuusivuotiaan olla enimmäkseen ulkona leikkimässä ystävien kanssa, kuin miettiä 'syvällisiä' filosofäidin kanssa oli hyvä ja mielestäni sopi vuorosanana ja mietteenä Lilylle.
Kukanjälkiä ja kuristajaruusuja
Hih, kohta, jossa Luna niiasi Rouva Weasleylle oli kauhean suloinen, ja erittäin lunamainen, sillä mielestäni Luna on aina ollut vähän vanhanaikaisen tapainen, sellaine rauhallinen, itsekseen viihtyvä, pidättyväinen tyyppi, joka on kohtelias, ja ei hae huomiota. Molly oli aivan samanlainen kuin kirjoissa, pieniäkään eroja ei löytynyt, ja olit loistavast toteuttanut tämän hahmon. Mietiskelyt siitä, ottaisiko Lily teetä, kahvia, vaiko kumpaakaan olivat loistavia. Varsinkin tämä: Molly epäili, että vuodet vakoojana kuolonsyöjien keskuudessa olivat jättäneet jälkensä naisen ajattelutapaan.
Lily vilkaisi ikkunasta ulos.
oli onnistunut kohta, ja minulla ainakin jäi ehkä hiukan avoimeksi katsoiko Lily muuten vaan ikkunasta ulos, vai liittyikö se siihen, mitä tyttö joisi.Tässä koko raapaleessa oli koko ajan mukana rauhallinen tunnelma, minkä pystyn hyvin näiden kahden hahmon kahvihetkeen kuvittelemaankin. Kaikki itse keksimäsi asiat tässä ficissä ovat onnistuneita, lihansyöjäkasvit olivat loistava keksintö. Myös raapaleen viimeinen lause oli erittäin hyvä, ja selitti tavallaan koko Lilyn luonteen, ilman sen pidempiä sepostuksia.
Purppuraa ja perhearvoja
Huh, tämä raapale veti aika sanattomaksi. Ensin tytön puhuvat ihan lasten asioita ja harkitsevat hippaa. Luna oli mielestäni tässä ficissä aivan erilainen, kuin muissa mitä olen lukenut. Kaikki puhdasverisyysarvot olivat tässä ficissä hyvin esillä. Jotenkin minulle jäi tässä ficissä Lunasta sellainen fiilis, että tyttö yrittäsi jatkuvasti päteä. Esimerkiksi tuo kukan latinankielinen nimi, ja Lunan tieto sen käyttötarkoituksesta yllättivät, varsinkin, kun Luna sanoi sen Ginnylle lähes alentavalla äänensävyllä. (Tai sitten minulla on vain kieroutunut ajattelutapa) Tässä ficissä oli hyvin jälleen mukana tuo hyvän ja pahan erottelu. Yksi asia jäi kalvamaan mieltä? Eikös Lily, Lunan äiti, ole myös kuraverinen? Huh, tämä oli tähän mennessä kuitenkin ylivoimainen suosikkini näistä ficeistä.
Kirjoittamisesi yleensäkin oli taidokasta ja virheetöntä. Kuvailit asioita hienolla, omaperäisellä tavalla. Luna oli tässä ficissä mielestäni parhaiten toteutettu hahmo, mutta muutkin hahmot olivat loistavasti IC, ja pidin kokonaisuutena paljon. Nämä kaikki raapaleet olivat todella hyviä, ja tulen varmasti seurailemaan jatkossakin!
Haalea
-
Brangwen: Tässä vaiheessa on varmaan hyvä sanoa, että pidän synkistä hahmoista ;D Joo, Luna on äitinsä tytär ja siksi myös siteeraa paljon äitiään.
Frederica: Okei, jatkoa tulee vähän myöhässä. Kävin katsomassa Tampereen nähtävyyksiä, joten en nettiin ole päässyt. Eli siis, kyllä Luna siteeraa äitiään ja Lilyn synkkään puoleen päästään tutustumaan tarkemmin muutaman raapaleen päästä. Annetaan Ksenollekin vähän aikaa tyttärensä parissa. Ei tosin ihan vielä ;)
Haalea: Heips! Vastaan ekana kommentteihin viimeisistä raapaleista, koska ensimmäisiin tarvitsen hetken miettimisaikaa :D Eli, kyllä Lily on jästisyntyinen ja Luna suhtautuu halveksivasti Weasleyn sukuun. Myös Ginnyyn ja tähänkin on selitys. Kerrankin olen miettinyt jotain etukäteen enkä vain päästänyt virheitä tekstiin (kuten yleensä). Luna mainitsikin, että Malfoyt ovat perhetuttuja ja Dracon seurassa mielipiteet tarttuu. Luna siis pyrkii osoittamaan tiedostamatta, että hän on parempi kuin Ginny.
Totta kai Luna niiaa :D Kuuluu jotenkin asiaan kuten myös se, että Luna kutsuisi Mollyä rouva Weasleyksi. Miellän Lunan kuitenkin puhdasverisen kasvatuksen saaneeksi. Olen yllättynyt, että mielestäsi Molly oli kuin kirjoissa. Seuraavassa tosin Molly ei ole oikein kirjamainen, mutta olen silti iloinen, kun kuulen, että onnistuin hänessä. Lily saattaa katsoa ulos ikkunasta muuten vaan tai sitten ei. Pyrin pitämään hänet salaperäisenä niin pitkään kuin suinkin on mahdollista, koska hänessä on vielä paljon kerroksia.
En ole koskaan aiemmin edes törmänyt Lily/Ksenoon ja tässä pyrin canonmaisuuteen. En halua korostaa heitä liiaksi, sillä Luna on päähenkilö. Toki heillä on iso osa ja niin edelleen. Olen kohtalaisen varma, että jokaisella äidillä on epävarmuutensa, tosin ei muista lukeneeni ylipäätään äitinä olemisesta ficeissä...
Minusta Luna kirjoissakin on joutunut miettimään asioita itse, eikä hänelle annettu vastauksia valmiina, joten se heijastuu Lilyynkin. Muutenkin Luna on minusta hahmo, joka kyselee asioita, joihin ei ole yhtä vastausta. Mukava kuulla, että hän on suosikkisi, sillä Luna on minullekin kaikkein rakkain hahmo.
A/N: Tässä lähdetään AU:hun… ja tämän jälkeen lupaan jättää Weasleyt rauhaan hetkeksi jos toiseksikin. Muuten tämä on kohtalaisen turha, mutta tämä selittää vähän taustoja.
Pimeys nousee, K-11
Sanamäärä: 200
”Lily, tiedän, että olet Malfoyden ystävä, mutta ole varovainen. Kerran kuolonsyöjä, aina kuolonsyöjä”, Molly varoitti vakavana.
”Miltä luulet, että minä näytän, jos jätän heidät nyt?” Lily kysyi rauhallisesti, mutta hänen äänensävynsä teki selväksi, ettei hän pitänyt puheenaiheesta.
”Epäilyttävältä, mutta siksi pyydänkin vain, että olet varovainen”, Molly lepytteli.
”Arvostan huolenpitoasi, Molly, mutta kenellekään ei ole ilmeisesti tullut mieleen, että välitän heistä oikeasti. Sitä paitsi… En halua olla seuraava Potter tai Longbottom.” Lily muisteli Alicea ja Frankia, jotka Pimeän lordi oli tappanut julmasti, ennen kuin tappokirous oli kimmonnut heidän pojastaan, kaksivuotiaasta Nevillestä.
Myös Potterit olivat maksaneet kovan hinnan. Heidät, tai se mitä heistä oli jäljellä, oli löydetty Godrikin notkosta kaksi vuotta myöhemmin. Jamesista oli löydetty vain muutamia hiussuortuvia ja hiielksi mustunut sauva. Hänen vaimonsa oli silvottu palasiksi nelivuotiaan Harryn silmien edessä. Poika ei ollut koskaan oppinut puhumaan.
”Merlin varjele, Lily! Molemmat olivat kuolonsyöjien tekosia.” Molly kalpeni ja silmäili katseli punahiuksista naista tarkaan. Kukaan ei puhunut kummankaan perheen kohtalosta ja vakoojana Lilyn pitäisi tietää, että kuolonsyöjät olivat hirmutöiden takana.
”Tiedän”, Lily totesi kuivasti ja kääri takkinsa hihaa paljastaen mustana hohtavan pääkallon, jonka kielenä oli käärme. Molly kavahti taemmas. Lily pyöräytti silmiään moiselle. Kaikki olivat nähneet piirron monesti. Se oli musta viimeksi viisi vuotta sitten.
**
Ja saatte toisen, vaikka ajattelin liittää tämän Ksenofiliuksen hetkiin... Selene on kuunjumalatar.
Tarpeettomia totuuksia, S
Sanamäärä: 100
”Kotona ollaan”, Lily huikkasi ovelta voipuneesti. Kissanpentu tassutteli heitä vastaan. Se puski päätään vasten Lilyn reittä hetken. ”Käytkö katsomassa isää niin minä annan Selenelle ruokaa?”
Luna pinkaisi yläkertaan, jossa isän työhuone sijaitsi. Huokaisten Lily suunnisti keittiöön ja jatkoi kaaokseen, jota Ksenofilius kutsui työhuoneekseen. Lily kuuli Lunan äänen, mutta sanoista ei aivan saanut selvää. Etäisyyttä oli vielä jonkin verran ja Luna puhui innostuneena todella nopeasti.
”Olet näemmä perinyt viehtymyksen kauniimpaan sukupuoleen äidiltäsi”, Ksenofiliuksen ääni sanoi, ja Lily jähmettyi aivan oviaukon lähettyville. Mistä he oikein puhuivat?! Lily tunsi kiehuvana polttelevan ärtymyksen nakertavan mieltään. Joitain asioita Lunan ei tarvinnut kuulla nyt tai koskaan.
**
-
On ihan varmasti rikollista kirjoittaa niin mukaansa tempaavaa tekstiä, että sitä on heti pakko päästä kommentoimaan. Murr.
Pimeys nousee: Nyt lähdetään kovaa ja kauas kirjojen maailmasta, mutta minä rakastan tätä synkempää Lilyä... Vähän niin kuin Kalakaroksen naispuolinen vastine. Käsittämätöntä, että he eivät tässä todellisuudessa ole päätyneet yhteen ;D (elän unelmissa). Tämä kuolonsyöjäksi soluttautunut Lily on vaan niin sankariainesta, ja synkät sankarit ovat aina jokaisen tarinan suola ja pippuri. Jännä nähdä, mihin kaikkeen Lilyn päätyminen Lunan äidiksi on vaikuttanut; Nevillestä tulikin "the valittu". Olisi ollut hienoa tietää, kenet tässä versiossa olisit kirjoittanut Jamesin vaimoksi.
Tarpeettomia totuuksia: (ihana otsikko, btw) Ööh, häh? Hämmennyn, putoan kärryiltä ja jään kärryjen alle, mutta ei se mitään. Toivottavasti poimit minut kyytiin, kun seuraavan kerran jatkat tätä. Onko tässä nyt viittaus Lilyn taipumuksiin tai jotain? Vaikuttaisi siltä, että Lilyn ja Ksenon välit eivät ole kovin lämpöiset.
Ja voi mennä vähän pilkun viilaukseksi, mutta
Luna pinkaisi yläkertaan, missä isän työhuone sijaitsi.
olisiko kuitenkin "jossa" perustellumpi sanavalinta? "Missä" viittaa koko edeltävään lauseeseen, "jossa" vain edelliseen sanaan.
Mutta enivei, teksti on taas kauttaaltaan hyvää, kaunista, ihanaa luettavaa. Jatkoa, pian, kiitos.
-
Jee, jatkoa! ;D Jee, paljastuksia! ;D ;D
Pimeys nousee: Wau! Tässä lähdetään mukavan synkkään AUmaailmaan. :o Hienoa. Tämä synkkä Lily on aivan mahtava! :-* Tämä Lily liittyy kyllä vakoojasankarien joukkoon. AUsi on selvästi huolella mietitty. Pidän siitä, että Nevillestä on tullut Valittu, ja että Harrylle on käynyt varsin julmasti. (Kuka muuten on Harryn äiti tässä versiossa?) Kuvaat aivan uskomattoman taitavasti yhä synkemmäksi käyvää maailmaa ja yhä monitasoisemmaksi paljastuvaa Lilyä.
Tarpeettomia totuuksia: Tässä herää kysymys Ksenon ja Lilyn väleistä. Tähän mennessä heidän välinsä ovat vaikuttaneet hyvin lämpimiltä, mutta totuus näyttäisi olevan toisenlainen... ;)
Tämä saa odottamaan jatkoa. Mitä sieltä vielä paljastuukaan?
”Olet näemmä perinyt viehtymyksen kauniimpaan sukupuoleen äidiltäsi”, Ksenofiliuksen ääni sanoi
Saman tekee tämä, ja saa minut miettimään, että kuinka syviin vesiin tässä ollaankaan vielä menossa.
Joitain asioita Lunan ei tarvinnut kuulla nyt tai koskaan.
Mitä kaikkea onkaan vielä odotettavissa...?
Tämä on todella hienoa tekstiä, hahmot ovat aivan koukuttavan ihania, synkkiä ja eläväisiä.
Kiitos tästä. Jatkoa voisi tulla pian, kiitos. ;D
-
Terveisiä kommenttikampanjasta, johon ficcisi oli linkitetty :)
Tämä oli ensimmäinen koskaan lukemani rääpäleficci ja täytyy sanoa, että tykkäsin. En nyt jokaista rääpälettä ala erikseen kommentoimaan, mutta kommentoin näin yleisesti niihin kaikkiin littyen. Ja koska olen sopivan harvasanainen näin yleensäkkin, niin sanon mielummin asiani ytimekkäästi niinkuin se on :)
Ensimmäisen rääpäleen kohdalla lumouduin siitä, kuinka paljon kauniita sanoja olit saanut niin pieneen pätkään! Sait minut loitsusi alle ja luin kaikki luvut putkeen (ja meinasin myöhästyäkin sen vuoksi xD)! Elikkäs kuvailuja käytit makuuni juuri sopivasti, ja osaa järjestellä sanasi kauniisti. Itse menin aivan sekaiis tästä vanhempienvaihto hommasta, mutta todennäköisesti muut kyllä pysytivät juonessa senkin osalta varsin hyvin kärryillä.
Juonellisesti tämä vaikuttaa varsin lupaavalta! Kylläpä Luna on julma! Ja totta kai mieltä jäi painamaan tou Lily-juttu, itselle nyt henkilökohtaisesti tuli mieleen, että Lily olisi joskus ollut toisen tytön kanssa kimpassa, tai ainakin ihastunut tyttöön.
Jatka samaa rataa, moittia en oikeastaan nyt osaa. Pistän tämän ficin kyllä itselle lukuun :)
-
Voauh. En osaa oikein muuta sanoa. Pidin kaikista ja jään innolla odottamaan jatkoa. Toisaalta taas Luna ei ehkä ole ihan niin IC kuin toivoisin (verestä välittäminen). Toisaalta, tajuan kyllä, että jos Lily on vakooja, niin Luna ei saa tietää äitinsä kuraverisyydestä, mutta silti piti silmään.
Bizza, hämmentyneenä
-
Hrrrr, sain viimein aikaiseksi lukea nämä kaikki ja ensinnäkin idea tässä vaikuttaa mielettömän kiinnostavalta! Mä en oikeasti lue juurikaan koskaan Lilystä kertovia ficcejä paitsi Siriukselle paritettuna koska se on aivan liian täydellinen, mutta tässä olet saanut siitä paljon muissa ficeissä esiintyvää Lilyä kiinnostavamman. Lisäksi Luna on ihanasti toisaalta niin hyvin oma itsensä, kohtelias, huomaavainen ja taustaan sulautuva, mutta toisaalta niin erilainen - jotenkin julma. Kaunista.
Mutta juu. Väsyttää eli en saa mitään fiksumpaa nyt tästä aikaiseksi joten mainitsen vain vielä että jään seuraamaan tätä ja kommentoin vielä tuleviakin raapaleita jos muistan. :>
-
Brangwen: *näyttää viatonta naamaa* :D Kävin korjaamassa tuon virheen, kiitoksia. Jamesin vaimoksi olisi tullut varmaan Marlene McKinnon, ensimmäisen sodan uhri. Pyrin myös selittämään tuota jälkimmäistä raapaletta jatkossa, se on AU maailmaani. Eihän kaikkea paljasteta heti ^^
Frederica: Tämä AU on alkujaan luotu Lilyn viimeiseen vuoteen sijoittuvaa ficciä varten (jota en ole julkaissut koska se on kesken), joten koko "historia" on sieltä. Harryn äiti, Marlene McKinnon tosiaan mainittiin kerran kirjassa. Puhdasverinen nainen ilmeisesti kuitenkin. Lilyn ja Ksenon väleistä en kommentoi mitään. Tämän maailman piti muuten olla kohtalaisen iloinen... Synkät maailmat ehkä kuitenkin ovat minun makuuni...
haelma: Lyhyesti ja ytimekkäästi on hyvä tapa :D Mukava kuulla, että pidit, ja olen otettu, että tyksit niin paljon, että olit myöhästyä.
Perusidea on, että Lunan äiti on Lily Evans ja isä Ksenofilius Lovekiva (canonisä). Nevillen vanhemmat ovat samat, ja Harryn äiti on täysin tuntemattomaksi jäänyt Marlene McKinnon. Isä on edelleen James.
Lilyyn ja myös Lunaan tulee lisää selvyyttä, toivottavasti, kun saan kirjoitettua vähän pitemmälle.
Bizzarre: Olen pahoillani, jos Lunan verestä välittäminen pisti silmään, etenkin kun tiedän, etten voi perustella sitä aivan vielä, mutta pahaksi tavakseni on jäänyt kirjoittaa Lunasta vähän liian puhdasverinen. Nyt ilmestyvässä jatkossakaan en pääse valaisemaan asiaa...
Primrose: Itse en ole koskaan lukenut yhtäkään ficciä Lilystä, ja olen iloinen, että pidät häntä kiinnostavana. Hän on, kuten myös Luna, sellainen hahmo, johon itse liitän ns. pimeämmän puolen herkästi. Ja on aina kannustavaa kuulla, että etenkin tämä julmempi Luna on pysynyt IC:nä.
Tuhannet kiitokset kaikille teille. Kannustitte ja piristitte päivää/iltaani ihanasti ♥
A/N: Lapset ja kyselykaudet ovat ihania :D Jatkoa tulee vasta ensi viikon jälkeen (jos en ehdi huomen aamulla kirjoittamaan koneella loppja valmiiksi kirjoitettuja raapaleita), koska lähden viikoksi ulkomaille, mutta enköhän saa sielläkin jatkettua tätä.
Korkkeja, keskusteluita ja kesäpäiviä, S
Sanamäärä: 100+100+100+200
Ksenofilius kuunteli huolestuneena tyttärensä kertomusta päivän tapahtumista. Miehen katse kiersi ympäri huonetta etsien vastausta. Kirjahyllyt ja puolet lattiasta oli kirjojen peitossa. Toinen puoli lattiaa oli pergamenttirullamerta ja näiden kahden kohtaamislinjaa pitkin kulki kapea polku oven ja kirjoituspöydän välillä. Työpöytä oli jäänyt joskus paperivuoren alle, ja asiasta tietämättömän oli mahdotonta sanoa, että vuori peitti ikkunan. Keskeltä kasaa pilkotti lamppu, joka valaisi huoneen.
Mistään ei löytynyt vastausta, ei edes pergamenttipalaselta, joka oli Ksenofiliuksen kirjoitusalustalla. Mies huokaisi. Hänestä tuntui, että Lilyn oli parempi selittää, miksi tiettyjä sanoja, kuten kuraverinen, ei saanut käyttää. Ja tietenkin kieltää Lunaa opettelemasta latinankielisiä myrkkykasvien nimiä vain näyttääkseen Ginevralle.
**
Luna katseli isäänsä, joka käveli ympäri taloa ripustellen lappuja ja korkkinauhoja sinne tänne. Yksi paperilappu koristamaan kynttelikköä, korkkinaru roikkumaan keittiön lampusta niin, että se heilui aivan pöydän yläpuolella. Selenekin oli huomannut tämän ja katseli isin kädestä roikkuvaa narua silmät pyöreinä ja vatsa maata viistäen.
”Isi, mitä sinä teet?”
”Karkotan narksuja. Muistatko ne näkymättömät mielenvaltaajat, joista kerroin sinulle?” Ksenofilius vastasi lempeästi ja kyykistyi tyttärensä eteen. ”Haluatko auttaa isiä?”
”Joo!” Luna hihkaisi ja Ksenofilius ojensi hänelle nipun korkkinaruja ja paperiamuletteja.
”Ole hyvä. Laita näitä talon sisälle, jookos, ja isi laittaa sillä välin meille jäätelöä ja mehua eväsretkeä varten.”
Lunan riemunkiljahdus riitti vastaukseksi.
**
Ksenofilius ehti pakata koriin kaksi pulloa Lunan suosikkia, mansikkamehua ja suklaajäätelöä ennen kuin tyttö pelmahti takaisin keittiöön nauraen heleästi ja heilutteli viimeistä narua kädessään. Tytön kaulassa roikkui korkkinauha, jota Selene katseli pöydältä uteliaana. Lampusta roikkuva naru ei liikkunut, joten se kiinnosti paljon vähemmän nuorta pentua, ja Lunan kädessä naru viuhahteli uhkaavan nopeasti.
”Tämä on sinulle. Annoin äidillekin yhden”, Luna ilmoitti ja heilutti korkkinarua. ”Kumarru.”
Ksenofilius kyykistyi, jotta Luna ylettyi sitomaan narun hänen kaulaansa. Tyttö otti askeleen pari taaksepäin ja katseli korua tyytyväisenä.
”Nyt narksut eivät pääse kiusaamaan sinua.”
”Kiitos, kultaseni.” Ksenofilius veti pellavapäisen tytön syliinsä ja rutisti varovaisesti. ”Menemmekö me?”
**
”Isi, miksi äiti tekee aina kokeita? Entä jos joku menee pieleen?” Luna kysyi mutustaessaan puoliksi sulanutta jäätelöpalaansa, joka kimalteli auringossa.
”Hän yrittää keksiä uusia hyödyllisiä loitsuja”, Ksenofilius vastasi. ”Äiti on erittäin taitava, joten hän on varautunut mahdollisiin ongelmiin.”
”Mutta entä jos…” tyttö näytti pelokkaalta eikä uskaltanut päättää lausettaan. Tuskin hän itsekään tiesi, mitä pelkäsi.
”Luna, äiti on taitava. Ei sinun tarvitse pelätä”, Ksenofilius sanoi painokkaasti. Hän toivoi, että sai vakuutettua Lunan, joka silmäili heidän ohitseen lentävää keltasiipistä perhosta. Vaaleat kulmakarvat olivat hieman kurtussa ja tytön ilme lupasi vielä lisää vaikeita kysymyksiä.
”Äidillä on punaiset hiukset ja sinulla mustat. Miksi minulla on vaaleat hiukset?” Ksenofilius pyöritteli kädessään lusikkaa ja mietti, miten selittäisi asian kuusivuotiaalle.
”Minäpä kerron sinulle tarinan. Olipa kerran mies ja nainen, jotka rakastivat toisiaan kovasti.”
”Kuten sinä ja äiti?” Luna varmisti.
”Kyllä”, Ksenofilius vastasi hymyillen. ”He halusivat lapsen, mutta se oli mahdotonta Lopulta-”
”Miksi se oli mahdotonta?” Luna kysyi kummastuneena ja katsoi silmät suurina isäänsä, joka mietti kiivaasti.
”Ööh… tuota, koska mies oli joutunut pahan taian uhriksi. Mutta siis, lopulta heidän ystävänsä keksi ratkaisun, ja pari sai lapsen, lahjan enkeleiltä. Muistutukseksi lahjan arvosta enkeli muutti lapsen hiukset aivan vaaleiksi.”
”Oikeasti?”
Ksenofilius katsoi tyttöön. Vaaleat hiukset saivat kultasilauksen auringossa.
”Oikeasti.”
-
Ksenolla ja Lunalla on ihanan söpöjä hetkiä yhdessä. <3 Kseno antaa Lunalle ihan erilaista opastusta kuin Lily. Olisi mielenkiintoista kuulla miten niin erilaiset ihmiset ovat rakastuneet. Toisaalta Ksenolla ja Lilyllä on paljon yhdistäviäkin tekijöitä; molemmat ovat älykkäitä (kyllä, minusta Kseno on älykäs, se vain ajoittain unohtuu hänen "höpsöytensä" taakse), molemmissa on synkkyyttä (tässä Lilyssä oikein reilusti, mikä on kutkuttavan ihanaa) ja molemmissa on lempeyttä (Lily on lempeä niille, joita rakastaa).
Tässä neloisraapaleessa on paljon ihania, söpöjä ja hempeätunnelmaisia juttuja. Niiden joukkoon upotettuna tarina enkelilapsesta on melkoinen wou! Tarina enkelilapsesta nappasi minuun heti sellaisella "Tahtoo tietää lisää!" fiiliksellä. Tässä on melkoinen lopetus!
Mutta siis, lopulta heidän ystävänsä keksi ratkaisun, ja pari sai lapsen, lahjan enkeleiltä. Muistutukseksi lahjan arvosta enkeli muutti lapsen hiukset aivan vaaleiksi.”
”Oikeasti?”
Ksenofilius katsoi tyttöön. Vaaleat hiukset saivat kultasilauksen auringossa.
”Oikeasti.”
Tämä jää todella jännittävään kohtaan. Tästä haluaa ehdottomasti tietää lisää. :D
Kiitos tästä.
-
Nuo Lilyn kokeilut eivät tule päättymään hyvin (pahaenteinen futuuri piste com).
En pidä Ksenosta. Se ei millään tavalla johdu tekstistäsi, vaan itse hahmosta. Kirjoissa se on ihme höynähöppänä, ja leffoissa pelottava hiippari. Siitä mielikuvasta ei vaan pääse eroon. Sinun teksteissäni se sentään osoittaa jonkinlaista isällistä lämpöä.
Seuraavaksi herää kysymys, että kenen muksu Luna nyt sitten oikeastaan on. Tuosta lopetuksesta tuli sellainen kuva, että nyt kaunisteltiin totuutta vähän enemmän kuin vähän.
Teksti on edelleen kaunista, koskettavaa, hilpeää, kevyttä ja synkkää. Luna on ihana, siitä ei pääse mihinkään. Todellinen enkelilapsi.
Jatkoa odotellessa.
-
Öyäh, anteeksi, en kerkeä kommaamaan kunnolla, mutta pidin ja odotan jatkoa! Luna on tavallaan ihana, tavallaan kamala, samoin Kseno ja Lily. Ja tavallaan kamala tarkoittaa sitä salaperäistä synkkyyttä, koska mä oon niin outo, etten voi lukea synkkiä juttuja kyllästymättä.
Bizza, joka kirjoittaa paskaa
-
Olin kamalan pettynyt kun kelasin sivun loppuun ja huomasin ettei enempää tekstiä ole vielä tullut! Varsinkin kun asiat alkoivat vasta muuttua mehukkaiksi.
Kuvailusi on yksinkertaista ja kaunista, mikä tietenkin näillä sanamäärillä on tarpeellista. Tämänlaisten sarjojen kautta olen kyllä alkanut arvostaa entistä enemmän riisutumpaa tekstiä. Varsinkin tämä sai minut vakuuttuneeksi siitä. Luna oli todella hieno lapsi ja sopiikin kauniisti Lilyn tyttäreksi. Pidän Lilyn erikoisemmasta tarinasta ja hänen älykkäästä luonteestaan. Ksenofiliuksen hulluutta tasoittaa mukavasti Lilyn järkevyys.
Viimeiset paljastukset olivat kyllä aika mahtavia. Odotukseni nousivat jokaisen raapaleen jälkeen. Kiitos kovasti tästä. :)
-
Nää on ihania ! Eniten tykkäsin kappaleista Korkkeja, keskusteluita ja kesäpäiviä ja Rubiinivivahteita
En ookkaa ennen tainnu törmätä tällä parituksella ficciin, ja vaikka olinki vähä ennakkoluulonen, ni tää toimii yllättävän hyvin. Luna on jotenki ihanasti oma ittensä, mut jotenki sit kuitenkaan taas ei. Nää on tosi kauniita raapaleita kaikki, ja kirjotat tosi hyvin ja sulavasti. En oo huomannu toistaseks mitään virheitä.
Ainoa mikä vähän häiritsee on Lilyn luonne ja pimeään suuntautuvuus, ja sit toi Lunan satunnainen julmuus, mut on vaan hyvä, ettei noudata canonia ihan sataprosenttisesti. Hienosti oot onnistunu kuvailemaan noita asioita.
-
Tuhannet kiitokset kaikille kommentoijille! Olen pahoillani, että jatkon kanssa on kestänyt, mutta enköhän saa lisää nopeammin.
Frederica: Pistän korvan taa tuon toiveesi, joka saattaa hyvinkin toteutua, sillä nyt Lily muistelee menneitä. Kseno ja Luna olivat minustakin suloisia tuossa aiemmin ja aion kirjoittaa vaikka mitä heistä vielä. Pitäähän Ksenon opettaa Lunalle vielä näkymättömän maailman ihmeitä :D Tuosta enkelilapsen tarinasta saat kyllä kuulla lisää. Itse se pätkä on itse asiassa kirjoitettu, mutta väliin haluan yhden kohdan, jota en ole vielä saanut viimeisteltyä edes paperilla.
Brangwen: Mitäs Lunan äidille kävi canonissa? ::) Pahaenteinen futuuri on siis aivan oikeutettua. Minä en pidä kirjojen Ksenosta, ja elokuvista DH:n eka osa on vielä näkemättä, joten... Ja tietenkin Kseno kaunistelee totuutta, koska kaikesta huolimatta Lunahan on vasta 6-vuotias.
Bizzarre: Olen iloinen kuullessani, että pidit noista raapaleista, vaikka synkkyys kyllästyttää. Voin varottaa, että synkkyys on tässä esillä, vaikka pyrinkin kirjoittamaan ihan tavallisestakin elämästä. Salaisuuksia kun jokaisella tuntuu tässä olevan enemmän tai vähemmän.
Hellitrix:Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että minusta on aina piristävää kuulla, että ns. pahishahmoistani pidetään, koska ymmärrän, että ne jakavat mielipiteitä. Ja kiitos paljon kommentistasi. En osaa vastata yhtään mitään fiksua, mutta hypin suunnilleen katossa ilosta.
onkonälkä: En ole minäkään koskaan törmännyt tähän pariin, mutta Miusamon vanhemmat vaihtoon haastetta katsoessa päätin, että Lily voisi sopia Lunan äidiksi. Plus minusta Lily sopisi pahaksi jostain käsittämättömästä syystä. Tai ainakin molemminpuolikseksi vakoilijaksi kuten Severuskin. Olen pahoillani, että se häiritsi, etenkin, koska Lilyn pimeeämmästä puolesta on tulossa lissä juttua vielä.
Veri on punaista, S
Sanamäärä: 250
Lily seisoi työhuoneensa ikkunan luona ja katseli aviomiestään, joka kantoi Lunaa olkapäillään ja riensi kukkaistutukselta toiselle vihreällä nurmimatolla. Sekä isä, että tytär olivat paljain jaloin ja vihreät tahrat säärissä näkyi jopa toiseen kerrokseen.
Aiemmin päivällä Ksenofilius oli ilmaissut huolensa siitä, että Luna oli kutsunut Andromeda Tonksin miestä kuraveriseksi. Vaikka Lily ei ollut lainkaan ylpeä jästiverestään, se ei suoranaisesti häirinnyt häntä, enää. Puhdasveriset (kuolonsyöjät) arvostivat häntä hänen taitojensa vuoksi.
Kun hän oli päässyt sisään kuolonsyöjäpiireihin, hän oli kertonut huolensa verensä puhtaudesta Bellatrixille ensimmäisillä illalliskutsuillaan Nottien kartanossa. Nainen oli johdattanut hänet sivummalle nauraen. Nainen oli ottanut pöydältä pienen tikarin ja viiltänyt ensin omaa kättään ja sitten painanut terän Lilyn peukalonpäähän ja painanut.
”Veri, riippumatta siitä, kuinka paljon taikaperintöä siinä on, on punaista”, Bellatrix sanoi hitaasti, niin että Lily ehti varmasti painaa mieleensä jokaisen sanan. ”Termi kuraverinen ei tarkoita, että veresi olisi vähemmän arvokasta. Sinä olet taitava noita, Lily, riippumatta siitä, osasiko äitisi taikoa vai ei. Usko itseesi vähän enemmän.”
Lily nyökkäsi epävarmana. Hän luotti Bellaan, joka oli toiminut hänen opastajanaan, kun hän oli liittynyt kuolonsyöjiin. Ilmeisesti vanhempi nainen huomasi hänen epäröintinsä, sillä tämä sipaisi kevyesti Lilyn kasvoille karanneen korvan taa.
”Puhdasverisyys on pikemminkin aate kuin vereen sidottu asia”, Bella sanoi vähän tiukemmin ja hymyili nopeasti, mutta Lily ei ollut aivan vakuuttunut. Killassa hänelle oli painotettu, että hänen verensä olisi rasite, jos hän halusi vakoilla kuolonsyöjissä. Bellan sanat olivat ristiriidassa hänelle opetetun kanssa, eikä hän tiennyt, mikä oli totta.
”Kuule, puhutaan tästä myöhemmin lisää. Minulla on kotonani kirja, josta saattaa olla apua sinulle.”
**
-
Ihanaa, että tämä sai jatkoa, ja vieläpä näin jännää jatkoa!<3
”Puhdasverisyys on pikemminkin aate kuin vereen sidottu asia”, Bella sanoi vähän tiukemmin ja hymyili nopeasti, mutta Lily ei ollut aivan vakuuttunut. Killassa hänelle oli painotettu, että hänen verensä olisi rasite, jos hän halusi vakoilla kuolonsyöjissä. Bellan sanat olivat ristiriidassa hänelle opetetun kanssa, eikä hän tiennyt, mikä oli totta.
Erilainen Bella vaikuttaa mielenkiintoiselta, tästä Bellasta haluan kuulla lisää. Ja kun ottaa huomioon viittaukset Lilyn suuntautuneisuuteen, niin aloin heti pohtia Bellalle ja Lilylle suhdetta. ;D
Ylipäätään tämä asetelma tässä Lilyn kuolonsyöjyydessä on kiehtova. Jos puhdasverisyys on aate, niin Lily nyt ainakin vaikuttaisi aatteen kannattajalta, kiehtovaa. Ja Kilta vaikuttaa tässä varsin kaksinaismoralistiselta, sillä jos ne ovat sitä mieltä, että Lilystä tulisi huono vakooja verensä takia, niin miksi ne ovat lykänneet hänet vakoojaksi? Tulee sellainen olo, että Kilta on tullut sellaiseen tulokseen, että vakooja olisi kiva, onko vapaaehtoisia?, ja kun Lily on ollut ainoa vapaaehtoinen, niin Kilta on lähettänyt hänet vakoilemaan sillä perusteella, että saadaan jotain tietoja ja jos Lily kuolee, niin hei, se oli hänen omavalintansa. Ehkä minä vähän ylitulkitsen, mutta Killan ja kuolonsyöjien (jos Bellaa on uskominen) ajatusmaailmojen välillä on melkoinen kuilu. Herää kysymys siitä, että onko Kilta "epärehellisesti" paha (siis piilottaa pahuutensa ja julmuutensa kiiltävän moraalinsa taakse) ja kuolonsyöjät "rehellisesti" pahoja (eivät piilottele moraalin tai "hyvien aikeiden" takana) niin, ettei maailma ole jakautunut hyviin, kuolonsyöjiin ja muuten vaan pahoihin, vaan että kaikissa on pahaa ja hyvää. Tulipa sekavaa, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. ;D
Tämä on, niin kuin aiemmatkin, hienosti kirjoitettu. Kerronta etenee hyvin ja kuvailu on hienoa. Pidän todella paljon siitä, että paljastat asioita vähitellen, niin että niitä ehtii sulatella ja pohtia.
Pidän muuten todella paljon Ksenosta ja Lunasta juoksentelemassa puutarhassa.<3 Ja Luna on päässyt reppariin, kivaa. :)
Kiitän ja jään odottamaan jatkoa. :D
-
Joo, Frederica, tulkintasi on aivan oikea. Minusta Killan ja Kuolonsyöjien ajatusmaailmat poikkeavat tavallaan aika vähän toisistaan, mutta kuitenkin ovat täysin erilaiset (minun fanonini). Selitän tästäkin myöhemmin lisää. Ja kun tulit maininneeksi, Lilyn vakoojauran alusta olen muuten kirjoitellut jo muutamia raapaleita. Enää odotan, että saan tilaisuuden ujuttaa ne tekstiin. (Niissä on myös rouva Potter)
Bellatrix on suosikkejani canonissakin, ja minusta hän ei vaikuta pelkältä sadistilta, enkä pidä siitä, että hänet kuvataan sadistina, koska ainakin minulle Bellatrixissä on kaksi puolta. Tässä canon muuttui aika tavalla, joten Bellankin täytyi muuttua vähän. ;D Ja lisää Bellasta on tulossa. Lilyn ja Bellan suhdetta en kuitenkaan kommentoi millään tavalla. ;)
Puolikas ilosanomaa, S
Sanamäärä: 150+100+200
”Oletko lukenut jo Profeetan?” Ksenofilius kysyi aamiaisella, kun Lily hoippui alakertaan silmät ristissä. Hän oli valvonut aamunkajoon asti tutkimuksensa parissa leikittyään päivällä Lunan kanssa. He olivat poimineet auringonkukkia läheiseltä pellolta kotiin tuotavaksi ja Lily oli pienentänyt nipullista niin, että saattoi tehdä Lunalle auringonkukkaseppeleen.
”Mitä siinä sanotaan?” Lily kaatoi itselleen kahvia ja oli liian väsynyt kysyäkseen, uskoiko hänen miehensä todella lehteä. Hänestä tuntui, että ei.
Mies näytti lehteä, jonka musta otsikko julisti puolikkaan velhomaailman ilosanomaa: Rodolphus Lestrange oli pidätetty. Lily nappasi lehden nopeasti ja selasi oikealle aukeamalle. Miksi toimittajien piti laittaa iso-otsikkoiset artikkelit vasta neljännelle tai viidelle sivulle?
”Mistä on kyse?” Luna kysyi nostaen katseensa muroista, joiden sekaan Ksenofilius oli pilkkonut mansikoita.
”Äidin pitää käydä rouva Lestrangen luona”, Ksenofilius selitti ystävällisesti ja nykäisi lehteä niin, ettei pieni tyttö vahingossakaan saisi tilaisuutta nähdä etusivun kuvaa tai tunnistaa Lestrangen nimeä. Lily vilkaisi mieheensä kiitollisena ja sipaisi tämän poskea nopeasti.
”Kivaa! Pääsenkö minä mukaan?”
**
Lestrangen sukukartano oli koruton ja iätön vaalea rakennus, jonka jokaisesta kulmasta korosi kaunis torni. Puusta rakennettu talo oli kuulemma pysynyt muuttumattomana satoja vuosia. Se ei ollut mahtaileva vaan pikemminkin kotoisa, mikä ei mitenkään sopinut perheeseen.
Lily ilmiintyi Lunan kanssa hyvän kävelymatkan päähän useammastakin syystä. Ensinnäkin oli kohteliasta antaa talonväelle aikaa valmistautua, sillä maalle asetetut suojat kertoivat, että he olivat saapuneet. Toinen ja painavampi syy oli, että Lily ei halunnut puolustautua mahdollisia kirouksia vastaan, joita yllätysvieraat saattoivat saada niskaansa.
Lily muisti taian, joka oli kirvellyt iholla kuin sitruunamehu avohaavoissa. Bellatrixin mukaan hän oli ollut onnekas, kun pahemmat taiat olivat menneet ohi.
**
Oven avasi Lunaa kaksi vuotta vanhempi Cassandra, jonka tummat hiukset kihartuivat vallattomina laineina selkää pitkin. Tytön kasvot olivat kapeat, miltei luisevat, mutta niissä oli havaittavissa tiettyä siroutta. Raskaan viininpunainen mekko sai tytön näyttämään ikäistään vanhemmalta ja vakavammalta hävittäen hymyilevien silmien loisteen.
”Hyvää päivää rouva Lovekiva ja Luna!” Tyttö tervehti oudon muodollisesti ja siirtyi sivuun päästäen heidät sisälle. ”Näin teidät kävelemässä tänne. Juotteko te teetä vai kahvia?”
”Teetä, kiitos”, molemmat vieraat vastasivat samanaikaisesti.
”Talossa on auroreita, joten teille lienee miellyttävämpää, jos juomme teetä salongissa”, Cassandra sanoi pahoittelevan oloisesti ja lähti kävelemään hameenhelman kahistessa vaimeasti jokaisen askeleen myötä.
”Niinkö? Se selittää paljon.” Lily oli pohtinut jo, mitä oli tekeillä, sillä Luna ja Cassandra olivat läheisiä ystäviä, eikä vanhempi tyttö ollut tehnyt elettäkään viedäkseen Lunan leikkimään jonnekin kuten tavallisesti. Lily tunsi talon ja huomasi, että he käyttivät kiertotietä välttääkseen juhlasalin, jossa Bellatrix otti vastaan vieraansa.
”Olen pahoillani uusimman tapauksen vuoksi. Kuinka te pärjäätte?” Lily kysyi muodostaen lauseen varovaisesti. Hän ei uskaltanut puhua kovin epämuodollisesti, koska ei tiennyt, keitä talossa oli.
”Ihan hyvin. Äiti on huolissaan, mutta olen varma, että teidän vierailunne piristää häntä”, Cassandra vastasi kohteliaasti ja avasi oven salonkiin. Asiaankuuluvien pahoitteluiden jälkeen hän jätti heidät hetkeksi sanoen, että hänellä oli asiaa keittiöön.
**
-
Jaaha, tiesin, että missasin jotain lomareissun vuoksi. Nähtävästi yhden kommentointivuoron. Nooo, korjataan asia:
Veri on punaista
Tämä ideologioiden päälaelleenkeikaus tekee koko kuviosta ihan uskomattoman mielenkiintoisen. Se, että kuolonsyöjät arvostavat enemmän kykyjä kuin verenperintöä, ja että kilta suhtautuu koko kuvioon noin tekopyhästi on tosi pelottavaa. Herää lähinnä kysymys, että kenelle Lilyn uskollisuus loppujen lopuksi kuuluu.
Puolikas ilosanomaa
Hyvä nimi, kertoo paljon. Odotan suurella mielenkiinnolla, mikä tämä Lily+Bella-säätö loppujen lopuksi tulee olemaan. Miksi toimittajien piti laittaa iso-otsikkoiset artikkelit vasta neljännelle tai viidelle sivulle?
Jaa-a, toimittajat tekee muutenkin kaikkea ikävää, jonka ainoa tarkoitus on ärsyttää lukijiota (eli provosoida heidät ostamaan lehti).
Toinen ja painavampi syy oli, että Lily ei halunnut puolustautua mahdollisia kirouksia vastaan, joita yllätysvieraat saattoivat saada niskaansa.
;D Pystyn kuvittelemaan Bellan räiskimässä kirouksia pihalla marjavarkaissa hiippailevien naapurinpoikien niskaan.
Jatkoa, kiitos!
-
Puolikas ilosanomaa on tosiaan hieno nimi. Järkyttävän kuvaavaa, tykkäsin ihan mielettömästi (siis tekstistäkin ;) )
Kseno ymmärtää vaimoaan ihanasti.^^ Kyllä Lilyllä ja Ksenolla jonkinlainen kiintymyssuhde toisiinsa on pakko olla, vaikka varsinainen intohimoinen rakkaussuhde puuttuisikin. Lily ja Kseno vaikuttavat söpöiltä yhdessä.
Bellan suojataita ovat varmasti melkoisia. Onneksi Lily on välttänyt ne pahimmat. Tuo sitruunamehu haavoissa on hieno keksintö! Tuntuu varmasti ilkeälle, mutta ei ole vielä kovin pahaa, tai siis, Bellan varastosta löytyy varmasti jotain pahempaa, ihan vain kaiken varalta. ;D
Cassandra vaikuttaa ihanalta lapselta. Hänen on varmaan tarvinnut kasvaa ikäistään nopeammin, kun ottaa huomioon, millaisen riskin kanssa hänen vanhempansa ovat koko ajan eläneet. Eikä Bella toisaaltaan varmastikaan haluaisi lapsestaan puolustuskyvytöntä, niin kuin tässä Cassandra suojelee perhettään ja heidän läheisiään muodollisella käytöksellään. Luna onneksi on terävä tyttö, eikä ihmettele Cassandran käytöstä, koska Lunan näkökulmasta se on varmasti outoa, koska vaikuttavat hyviltä ystäviltä.
Kiitän ja jään odottamaan jatkoa (paaaaljon jatkoa!). (Erityisesti odotan rouva Potteria ja Lilyn ja Bellan kuviota ;D ).
-
Brangwen: Kiva, että tyksit otsikosta. Nyt tässä uusimmassa tulee lisää pelottavaa kuolonsyöjäideologiaa ;) Lilyn ja Bellan menneisyydestä tulee lisää, kunhan Bella pääsee auroreiden kynsistä. Elikkä siis pian. Ja kiitos sinun, minäkin näen Bellan kiroamassa onnettoman omenavarkaan :D
Frederica: Hienoa, että pidit :D En tiedä Ksenon ja Lilyn suhteesta hirveästi, mutta ainakin yhteisymmärrystä riittää. Bellan taikavarastosta taatusti löytyy vaikka mitä karmeuksia. Cassandra ja Luna ovat molemmat joutuneet kasvamaan valheiden verkossa, joten kaipa yksi valhe enää hetkauttaa. Ainakin näin siis asian näen. Tässä ei ole rva Potteria eikä Lilyä ja Bellaa vaan taas kuolariaatteita.
Puhdasveristen salattu historia, S
Sanamäärä: 100
Salonki oli täysin hiljainen, sillä tytöt olivat kadonneet ylempiin kerroksiin. Lilylle se sopi hyvin. Hän käveli ympäri uneliasta huonetta, jonka kukkakuvioiset tapetit tekivät huoneesta vanhahtavan. Huoneessa oli takka, jonka reunuksella oli perhekuvia jo kuolleista Lestrangen ja Mustan sukujen jäsenistä.
Takkaa vastapäistä seinää peitti kirjahylly, jonne kätkeytyi ajatuksia herättävä Puhdasveristen sukujen historiikki. Lily oli lukenut kirjan ja ymmärsi hyvin, miksi kopioita hävitettiin sitä mukaa, kun niitä ilmestyi pimeille markkinoille ja hämyisiin antikvariaatteihin.
Taikaministeriössä sekä aurorit, että sanomattomat jahtasivat vaietun historian viimeisiä todistuskappaleita. Sodan kannalta oli oleellista, ettei pääosin puoliverinen velhoyhteisö tiennyt mitään puhdasveristen tavasta pitää suvut elossa naimalla tarkoin valittuja puoliverisiä.
**
-
Paljastus! Hahaa!
Tämähän on jännittävää. Kun kaikki valehtelevat kaikille, niin totuuden löytäjät ovat pahassa pulassa. Tämä on hyvin ristiriitainen tilanne ja kuvastaa hyvin tämän maailman eräiden jäsenten kaksinaismoralismia. Ne, jotka käyttävät naamioita, eivät ehkä olekaa niitä, jotka kertovat eniten valheita. Pahuus ei olekaan mustavalkoista, eikä näytä aina kuolonsyöjältä. ;) Tämä herätti taas paljon ajatuksia tästä maailmasta. Koska jos puhdasveristen sukujen salaisuuksien varjeleminen on ministeriön etc. "hyvisten" asia, niin missä menee rajat "hyvisten" käyttämien keinojen suhteen? Jos "hyvikset" ovat puhdasverisyyden suhteen fanaatikkoja, niin ovatko he enää niin hyviksiä kuin haluaisivat uskoa olevansa? Jos "pahiksilla" onkin terveempi suhtautuminen "verisäätyyn", niin ehkä he ovatkin sen (ja mahdollisesti myös muiden asioiden) suhteen parempia ja jalompia kuin "hyvikset". Tulipa taas sekavaa, toivottavasti löydät tästä sen mitä yritin sanoa. ;)
Tämä oli taas hienosti kirjoitettu. :D
Kiitän ja jään kaipaamaan jatkoa.
-
Hmmm, velhot tekemässä eläinjalostuskokeita toisillaan. Taas yksi osoitus siitä, miten sairaisiin sfääreihin kaikenlainen verenperinnön tarkkailu saattaa viedä. Tämä puhuttelee muullakin tasolla kuin vain Potter-maailmassa. Joku (fantsua täysin ymmärtämätön) väitti joskus, että fantasian ainoa funktio on esittää ja tulkita asioita ja teemoja, jotka oikeilla nimillään ovat liian rankkoja käsitellä. Olen väittämästä vahvasti erimieltä tuon "ainoa funktio" -osuuden vuoksi, mutta sen verran siinä on totuutta, että fantasian keinoin on mahdollista puhua sellaisista aiheista, jotka muuten olisivat enemmän kuin vähän arveluttavia. Tässä kohtaa siis ihmisten jonkinlaisesta "rotujalostuksesta". Tämä koko kuvio pelottaa entistä enemmän.
Jatkoa!
-
Frederica, ooh, ihanaa, että aloit pohdiskelemaan tämän maailman mustavalkoisuutta ja harmaansävyjä (jotka eivät ole selvinneet kokonaisuudessa minullekaan). Propaganda on ihana asia, ja olen vakaasti sitä mieltä, että "hyvisten" on leimattava "pahikset", jos aikovat selvitä sodassa. Suuren yleisön mielipiteellä kun on väliä.
Brangwen, noinkin asian voi ilmaista, ja itse asiassa olen ilmaissut asian kutakuinkin samoin mielessäni. Ylipäätään fiktiossa on minusta mukavaa/kiehtovaa ottaa esille juuri noita jonkun mainitsemia asioita. Seuraavassa on sitten lisää arveluttavia asioita.
A/N: ei ihan herkkähermoisimmille. Ikäraja on mielestäni yläkanttiin, mutta aihe on tällä kertaa aika arveluttava, joten...
Sielunsisaruutta ja (kuolonsyöjä)sympatiaa, K-13
Sanamäärä: 150+ 150
”Helkkari, mitä aaseja!” Bellatrix puuskahti astuessaan salonkiin. Hän istui vastapäätä Lilyä, joka nosti katseensa kirjasta ja hymyili hänelle.
”Toivottavasti et hankkiutunut ongelmiin. Minusta olisi ikävä pelastaa sinut taas pulasta”, Lily vinoili. Todellisuudessa Bella oli pelastanut hänet useammin kuin hän kehtasi myöntää.
”Ai kuten vaikkapa Notkossa?” Bella tiedusteli viattomasti. ”Lily, toivon, että et enää koskaan tee mitään vastaavaa. Se oli kammottavaa.”
”Sinä et uskonut, että komennuskirous on käytännöllisempi kuin kidutuskirous”, Lily huomautti muistellen värähtäen yötä, jona Potterit kuolivat. Bella oli oikeassa. Notko oli ollut painajainen.
”En uskonut, että yksikään velho voisi raadella julmasti oman vaimonsa komennuskirouksen alaisena. Sinunkin on myönnettävä, että se oli pelottavaa. Ja entä, jos aurorit olisivat tutkineet hänen sauvansa? Koko illuusio olisi pettänyt.”
Lilyn vihreät silmät näyttivät hämmästyttävän tyhjiltä. Hetken Bella uskoi jo menneensä liian pitkälle arvostelussaan. Totta kyllä, osa Lilyn kokeista oli kuvottavia, sairaita, jopa moraalittomia, mutta naisen tutkimuksesta oli ollut erittäin paljon hyötyä.
”Siksi poltin ruumiin.”
**
Naisten keskustelu hyytyi tyystin, kun kotitonttu toi teetä. Kumpikaan ei voinut luottaa siihen, etteivät aurorit kuulustelisi palvelusväkeä tilaisuuden tullen. Bella oli salakavalasti siirtynyt aivan Lilyn viereen sohvalle ja lepuutti kättään Lilyn reidellä.
”Jäätkö yöksi?” Bella kysyi aihetta vaihtaakseen.
”Ei kai sinua vain pelota yksin?” Lily kiusoitteli ja nielaisi henkäyksen, kun Bella nojautui niin lähelle, että tämän hengitys kutitti korvanlehteä.
”Entä jos pelottaakin? Tämä kartano on melko kookas, ja olisin aivan yksin suuressa sängyssäni.” Bellan huulet koskettivat Lilyn hiusten alle piilotettua korvakorua ja käsi piirteli kuvioita reidelle. Ääni loi mielikuvan pylvässängystä, joka kylpi kuunvalossa ja lakanoiden keskeltä kohottautui alaston hahmo.
”Mitäköhän tuohon sanoisin?” Lily takelteli kooten ajatuksiaan kuumeisesti. Hän tiesi jo, kuinka heidän pieni leikki päättyisi, mutta hän halusi pitkittää sitä ja nauttia Bellan silkkisestä hämähäkinseittiverkosta, johon hän oli takertunut - jälleen kerran.
”Miten olisi ’kyllä’?” Bella ehdotti pehmeästi. Hänen huulilleen kohosi ilkikurinen virnistys käden siirtyessä sipaisemaan alavatsaa.
”Ehdottomasti”, Lily hengähti.
-
Täähän alkaa mennä intiimiksi :o Ei siinä mitään, tykkäsin tästä kappaleesta. Kuten kaikista edellisistäkin :D
Tälläsen virheen(?) huomasin:
ettei aurorit kuulustelisi palvelusväkeä tilaisuuden tullen
Kieliopillisesti olisi oikein sanoa etteivät aurorit kuulustelisi :) Mutta jatka kirjoittamista, odotan jatkoa!
-
En väitä olevani kamalan yllättynyt, eikä se varmaan ole tarkoituskaan, mutta nuo Lilyn systeemit käyvät kyllä hetki hetkeltä pelottavammiksi. Jos jokin Bellatrixin mielestä sairasta, niin sen täytyy sitten oikeasti olla sairasta. Aluksi Lily vaikutti vaan synkältä hahmolta, mutta nyt sillä alkaa olla sellanen pahiksen aura, että alkaa oikeasti pelottaa.
Hyviä raapaleita, taas kerran!
-
Lily muuttuu hetki hetkeltä pelottavammaksi. Miten upea hahmo, ja miten upeasti kerrottu!
Tuo Bellan ja Lilyn suhde alkaa vaikuttaa jossain määrin kieroutuneelta, koska on pakko kysyä kumpi komentaa kumpaa. Bella toisaalta suojelee Lilyä ja toisaalta hyötyy Lilystä ja toisaalta ehkä hiukan jopa pelkää sitä, että tietyissä asioissa Lilyllä ei ole mitään rajoja. Sitten taas Lilyn puolelta kyse voi olla vaikka jostain kummasta kokeesta, voihan olla, että Bella on vain osa jotain Lilyn peliä. Tässä Lily vaikuttaa olevan täysin Bellan vietävissä, mutta se voi olla vain illuusiota, koska Lilystä ja hänen motiiveistaan on hankala sanoa mitään, hänessä on yhä salattuja puolia, jotka voivat kääntää kaikki teoriat ympäri. Pidän Lilyn moniulotteisuudesta ihan uskomattoman paljon. :D
Hienoja raapaleita, jälleen. Kuvailu on kaunista, vähäeleistä ja hienoa, teet pienillä sanoilla suuria kuvia. Kerronta etenee kutkuttavaa tahtia, ja maailma tarkentuu sopivan kokoinen pala kerrallaan.
Kiitän ja jään odottamaan jatkoa.
-
onkonälkä: Oho, tosiaan, kiitos virhebongauksesta ;D Intiimimmäksi juttu ei mene, koska pitäisi pysytellä K-13 paikkeilla. Kiva, että tyksit.
Brangwen: Lily on pelottava, alkuun hänen ei pitänyt sentään noin paha olla, mutta jotenkin vaan kävi noin. Lilyllä on oma tahto (mistä kertoo sekin, että tämän piti olla Lily/Narcissa painotteista, mutta...) ;D Tekisi mieli kirjoittaa tarkasti tuosta Potterien illasta, mutta en ole varma, uskaltaisiko kukaan lukea sitä...
Frederica: Ihana kuulla, että tykkäät Lilystä, koska häntä on ihana kirjoittaa. Juuri moniuloitteisuus on hänessä viehättävää ja tämän sarjan mukana olen oppinut pitämään Lilystä hahmona aivan mielettömän paljon. Nyt tarkennan osaa, josta olen halunnut kirjoittaa ikuisuuden. Ainakin Weasleyn tapaamisesta asti. Mietitkin aiemmin lasten (Cassandran) lapsuutta ja kasvamista. Toivottavasti täältä löytyy vastauksia. Jos ei löydy, sano, niin yritän tunkea vastauksen myöhempään tekstiin ;)
A/N: Cassandran näkökulmaa vaihteeksi. Ei mitään kovin kivaa tai hilpeää luettavaa, mutta tykkään tämän otsikosta. Kerrankin otsikon keksiminen ei ollut vaikeaa.
Näytelmä nimeltä lapsuus, K-7
Sanamäärä: 100+100+100
”Kävisimmekö lentämässä nopeasti?” Cassandra kysyi suljettuaan huoneensa oven huolellisesti. Hän käveli vaatekaapille vastausta odottamatta.
”Minulla on vain tämä mekko”, Luna vastasi odotetusti hieman pahoittelevaan sävyyn. Kaikki kävi kuin näytelmässä, jonka käsikirjoittaja oli Cassandra. Luna tiesi sen ja seurasi kiltisti mukana.
”Minä voin lainata jotain sopivaa”, Cassandra tarjoutui ja valitsi siistit housut, t-paidan ja ohuet takit molemmille; hänelle vihreää, Lunalle sinistä.
”Ai, kiitos.” Sopivan yllättynyt sävy, joka kuitenkin kuulosti luonnolliselta. Seuraavaksi epävarmempana: ”Pitäisiköhän minun kysyä äidiltä lupa?”
”En usko. Rouva Lovekivalla on varmasti tärkeää asiaa äidille, ja on parempi, jos emme häiritse heitä.” Cassandra tiesi, mitä asiaa Lily-tädillä oli hänen äidilleen.
**
Tuuli tempoi luutaa, mutta Cassandra piti sen kurissa. Luna oli kokemattomampi lentäjä ja joutui keskittymään ankarasti lentääkseen haluamaansa suuntaan. Vanhempi tyttö piti huolen, etteivät he lentäneet tilusten ulkopuolelle tai liian korkealle.
Cassandra halusi keskustella, mutta seinillä saattoi olla korvat. Sota-aikana vakoilu oli suosittu keino varmistaa, että kuolonsyöjät olivat kuolonsyöjiä. Hänen isänsä oli tuomittu, koska joku oli kuullut, kun tämä oli puhunut menneistä iskuista.
”He kysyivät Lily-tädistä”, Cassandra ilmoitti, kun hän oli varma, ettei kukaan voinut kuulla puhetta. Luna varmasti välittäisi viestin eteenpäin. ”Ja Daphne kertoi, että Greengrassit ovat jatkuvan tarkkailun alla.”
”Selvä”, Luna huokaisi. Millaista olisikaan ollut lapsuus ilman sotaa?
**
Näennäisesti heidän lentonsa näytti pelkältä harmittomalta harjoittelulta. Välillä he kiisivät kilpaa kohti pilviä nauraen heleästi. Tarvitsi päästä todella lähelle, että huomasi taikasauvat tyttöjen käsissä ja läpinäkyvät taiat, joita he heittivät toisiaan kohti. Kaikki oli harjoittelua.
Kokemattomampana lentäjänä Luna oli jatkuvasti alakynnessä ja Cassandra ahdisti häntä armottomasti. Aurorit eivät antaneet armoa, joten hekään eivät päästäneet toisiaan helpolla. Viileät taiat kihelmöivät hetken iholla ja katosivat jälkiä jättämättä. Heidän oli näytettävä tavallisilta lapsilta, jos ministeriön virkailijat päättäisivät tarkistaa tilanteen. Taikasauvat saattoi viskata maahan, sillä ne näyttivät maahan pudonneilta oksilta.
Kun he nousivat lopuksi sadan jalan korkeuteen, molemmat pudistivat päitään. Vakoojia ei ollut näkynyt.
-
Tässä Luna oli jotenki aikuisempi ja vähemmän oma ihana itsensä. Kuitenki aivan juonelle luonnollisella tavalla, koska Luna on tässä joutunut kasvamaan just tälläsessä synkässä ympäristössä, kuolonsyöjien, aurorien ja vakoojien keskellä. Tykkäsin tästä taas paljon! Laita vaan äkkiä lisää.
-
Synkkien äitien synkät muksut, hurrrr. Joo, olen vähän sitä mieltä, että en välttämättä uskaltaisi lukea tapaus Pottereista tässä AUssa, synkät vihjailut on ihan tarpeeksi pelottavia. Nämä lapsukaiset ovat joka tapauksessa vielä pelottavampia kuin äitinsä, juurikin sen takia, että ovat lapsia. Cassandra on mini-Bellatrix ja Luna tahdoton nukke. Ja aurorit kyselee Lilystä, apua, alkaako nekin epäilemään (niin kuin lukijakin), että Lily ei ehkä niin itsestäänselvästi olekaan "hyvisten" puolella. Tosin tuo hyviskäsite on jo kärsinyt melkoisen inflaation tässä ficissä, joten Lily saattaa ihan hyvin itse kokea olevansa the hyvis.
-
Tämä kyllä vastaa kysymyksiin ja pohdintoihin Cassandran lapsuudesta ja kasvamisesta. :D Lumoavan hienoa työtä ja upean synkkiä vastauksia!
Kuvaus on hienoa ja pidän Cassandran äänestä. Hän on Bellan tytär; Cassandra on kasvanut oveluuteen, petoksen epäilyyn ja tietynlaiseen julmuuteen, ja osoittaa tässä selviytymis- ja sopeutumiskykynsä. Cassandra tuntee tämän pelin ja näytelmän, koska hänen on pakko, ja hän osaa käsikirjoittaa sitä, koska se on ainoa keino pärjätä.
Cassandra ja Luna ovat tässä pelottavia, tietyllä tapaa pelottavampia kuin äitinsä, koska lasten ei odottaisi harjoittelevan luudalla lentäessään taistelutaitoja. Mutta mitä muutakaan heiltä voisi odottaa? Koska tämä maailma on niin synkkä kuin on, ja hyvä ja paha ovat tulkinnanvaraisia, mitä muutakaan lapset tekisivät, kuin harjoittelisivat taistelua? Tavallaan tämä ajatus tekee maailmasta vieläkin synkemmän. En tiedä haitko tätä takaa, mutta tälläista minulle tuli mieleen. Synkkää synkän päälle.
Tämä Näytelmä nimeltä lapsuus teki minuun syvän vaikutuksen. Nimi on hieno, kerronta on hienoa ja näytelmän henkilöt ovat pelottavia ja suloisia, heidät haluaisi pelastaa, antaa heille toisenlaisen maailman, ja kaiken aikaa heidän toimiaan ja ratkaisujaan ymmärtää. Todella hienoa tekstiä.
Kiitos tästä. Jään odottamaan jatkoa.
-
onkonälkä, kyllä se lapsekkaampikin Luna pääsee vielä esille. Ei huolta ;)
Brangwen, "Tosin tuo hyviskäsite on jo kärsinyt melkoisen inflaation tässä ficissä," tuo on varmasti ihanin asia, minkä olen koskaan kuullut. Kiitos. Haittaako muuten, jos lisään sen allekirjoitukseeni? JA sitten asiaan elikkä, lapsien kohtalo on aika kammottava. Olen samaa mieltä. JA tapaus potter saattaisi eksyä jonnekin K18 tienoille, jos siis kirjoittaisin sen, joten jääköön se toistaiseksi vain vihjailuiksi.
Frederica, hienoa, että sait vastauksia kysymyksiisi. Kukakuinkin tuota esittämääsi haeskelin. Nämä lapset haluavat olla valmiita ja sota on riistänyt heiltä lapsuuden. En tiedä, olisivatko he lapsia toisenlaisessa AU:ssa. Kenties, kenties eivät.
Kuten seuraava otsikkokin sanoo, seuraava(t) raapaleet ovat taas toisenlaisia. Enjoy!
Täysin toisenlaista, S
Sanamäärä: 100
Talo oli hiljainen. Ksenofilius piti päivistä, jolloin Lily vieraili Lunan kanssa perhetuttavilla riippumatta siitä, kumpaa puolta nämä tutut kannattivat. Isänä hän tietenkin toivoi, että Luna viettäisi mahdollisimman paljon aikaa esimerkiksi Weasleyn lasten kanssa, jolloin Luna sai olla lapsi.
Vaikka Ksenofilius ei usein lähtenytkään vaimonsa mukaan vierailuille, hän tiesi tarkkaan, millaisia vierailut olivat. Puhdasveristen lasten kanssa Luna opetteli loitsuja ja välitti viestejä perheestä toiselle.
Kiltalaisten lasten kanssa Luna leikki hippaa, pelasi huispausta ja pujotti metsämansikoita heinään. Luna oli vähemmän varautunut, vaikkei täysin rentoutunut ollutkaan. Kiltalaisten seurassa niin aikuiset kuin lapsetkin saattoivat unohtaa sodan helpommin, sillä kiltalaisten ei tarvinnut elää jatkuvassa valheessa.
-
Ihana näkökulman vaihdos, taas kerran. :D
kiltalaisten ei tarvinnut elää jatkuvassa valheessa
Minulle tuli tästä viimeisestä lauseesta sellainen tunne, ettei Kseno ole ehkä hahmottanut koko totuutta. Jos, niin kuin nyt näyttää, kiltalaisten ja kuolonsyöjien välillä on vain veteen piirretty viiva, niin silloin kiltalaisten valhe on vain syvempi ja tekee enemmän kipeää tullessaan esiin.
Mutta tuo isällinen näkökulma, mikä tässä tulee, on hieno. Kseno on kaiken keskellä kuitenkin Lunan isä ja ajattelee tytärtään lapsena, jolla on oikeus olla lapsi. Kseno kaipaa tässä Lunalle tavallista lapsuutta, ja saa täysin minun sympatiapisteeni. :)
Hieno, hieno raapale jälleen.
Jatkoa jää taas kaipaamaan ja odottamaan. ;)
-
Haittaako muuten, jos lisään sen allekirjoitukseeni?
Ei haittaa. Siitä vaan ;D
Taisin sanoa tämän jo aikaisemmin, mutta sinun raapaleissasi Kseno ei ole ollenkaan niin pelottava hiippari kuin kirjoissa ja elokuvissa. Kun tässä on nyt useamman raapaleen verran Lilyn näkökulmasta pohdittu sitä, onko kuolarit kuitenkin oikeampia hyviksiä kuin kiltalaiset, niin tämä Ksenon lapsellisen viaton kannanotto saa taas ajattelemaan, olisiko se sittenkin Lily, joka on tulkinnut tilanteen väärin. Mitä jos Bellatrix kavereineen onkin vain vähän muokkaillut Lilyn ajatusmaailmaa saadakseen vakoojan kiltaan? Toiveajattelua(ko), no, olen omalta osaltani maksanut killan jäsenmaksut niin monen vuoden edestä, ettei auta kuin toivoa parasta. Aaaa, tässä ei enää tiedä, kumpaa säälii ja kumpaa pelkää.
Saat muuten jo pelkästään tällä yhdellä raapaleella Ksenosta irti enemmän isällisyyttä kuin hänestä kirjoissa löytyy :D Toivottavasti se isällisyys kestää Lunan kuolarisympatiat.
-
Frederica, taas tulee erilaista näkökulmaa, mutta palaan kyllä Ksenoon vielä. Hän tosiaan on jäänyt vähän pimentoon monessakin merkitysessä mutta yritän saada häntä lisää ja kyllä koko totuuskin miehelle jossain vaiheessa paljastuu... ehkä.
Brangwen, kiitos luvastasi :) Sanoit Ksenosta aiemminkin, mutta minusta on kiva kuulla, ettei mies muuttunut pelottavaksi hiippariksi huomaamattani ;) Ksenon isällisyyttä tulee vielä lisää, kunhan saan seuraavan raapaleen istumaan fiksusti tapahtumiin. Ai ja valmistaudu järkytykseen seuraavassa, sillä Kiltalaiset eivät myöskään mitään enkeleitä ole. Kannattaa jättää ehkä jäsenmaksut maksamatta, jos alkaa pelottaa ;D
A/N: Ei herkkähermoisille. Tämä on taas moraalitonta tekstiä a’la Feeniksin kilta. Ja voin vielä hihkuttaa, että tällä tulee yksi raapalevuoteni merkkipaaluista saavutettua, nimittäin yli 150 raapaletta!
Välinäytös: Villisilmän oppeja, K-13
Sanamäärä: 5x100+200
”Villisilmä”, Fabian Prewett huikkaisi arpikasvoisen miehen perään. ”Paikansimme yhden Historiikin. Kuka menee?”
”Missä?” Alastor murahti ärtyneenä. Vaikka hän ymmärsi, miksi Ministeriö ja Kilta halusivat hävittää Puhdasveristen sukujen historiikin, hänestä kirjojen tuhoaminen ei ollut oikeaa sotaa.
”Iskunkiertokujan vanhalla Abbeyllä”, Fabian mutisi happamasti. Vanha Abbey oli Iskunkiertokujan vakiokalustoa, jota ei kuitenkaan saanut kiinni mistään. Eukolla oli ikää varmasti yli 60 vuotta, mutta tämä voitti jokaisen nuoren aurorin nopeudessa. Kukaan ei tuntunut saavan Abbeytä kiinni, jollei tämä itse sitä halunnut. Vanha nainen sulautui ympäristöönsä jopa keskellä tietä varjoista puhumattakaan.
”Minä menen”, Alastor vastasi tylysti ja huokaisi raskaasti. ”Ilmoita Killalle, että minulla menee myöhään.”
**
”Olisimme molemmat päässeet helpommalla, jos olisit suostunut yhteistyöhön”, kokenut aurori mutisi eukko Abbeylle. Kaksi hahmoa ilmestyi umpikujan toiseen päähän ja kävelivät lähemmäs. Alastor mutisi muutaman huolella valitun kirouksen ministerin sukukalleuksista ja pimeän lordista. Hän nappasi maahan pudonneen nuhruisen ja vanhan kirjan ja sulloi sen taskuunsa.
”Saitko sen, Vauhkomieli?” Kahlesalpa kysyi vierellään pinkkitukkainen tyttö, jonka nimeä Alastor ei saanut mieleensä. Tyttö oli vielä harjoittelija, mutta työvoimapulan vuoksi Kahlesalpa oli napannut tytön avustamaan operaatiota.
Alastor nyökkäsi. Kumpikaan hänen apureistaan ei tiennyt, mitä he jahtasivat, sillä Toffee oli päättänyt, että tietoa ei jaeta monelle. Kerrankin Alastor oli samaa mieltä kananaivoilla siunatun taikaministerin kanssa.
**
”Tuossa”, Alastor tyrkkäsi kirjan pöydälle Dumbledoren eteen. Lika, veri ja jonkinlaisen otuksen jäännökset tahrasivat kanteen kultaisin koukerokirjaimin painetun nimen kokonaan.
”Jahtasimmeko me kirjaa?” aurorikokelas kysyi tyrmistyneenä ja Kahlesalpa tallasi tytön varpaille.
”Tonks”, mies vielä varoitti ja tyttö painoi katseensa maahan.
”Olen pahoillani. Olin vain… yllättynyt”, tyttö takelteli.
”Teidät-kai-kenen propagandaa”, Dumbledoren vierellä istunut Toffee ilmoitti ja osoitti kirjaa sauvallaan. ”Sytyjo.”
”Tonksko nimesi oli?” Alastor kysyi tytöltä, joka nielaisi ja nyökkäsi. ”Hyvä, tule. Vanha kettu opettaa sinulle pari juttua. Albus, Cornelius, suonette anteeksi.”
Tonks seurasi Villisilmää, josta jokainen aurorikokelas oli kuullut, sillä mies oli elävä legenda. Hän rukoili selviävänsä hengissä miehen käsittelystä.
**
Alastor veti tytön mukanaan ulos päämajasta ja ilmiintyi takaisin Iskunkiertokujalle. Hänen piti näyttää pennulle yksi asia sillä kadulla, jolla oli saanut kirjan haltuunsa.
”Kuule, pentu, jos aiot selvitä aikuisten maailmassa, sinun tulee oppia säännöt. Tee niin kuin käsketään”, Alastor murahti. Hän tuskin huomasi pimeän kujan löyhkää mutta tyttö kakoi hänen takanaan.
He kahlasivat roskissa – tarkempi luokittelu oli turhaa – aivan kujan päähän asti, missä vanha nainen oli lyyhistynyt maahan kasvot vasten mustaa jätesäkkiä.
”Eukko Abbey oli yksi Iskarin tunnetuimmista kauppiaista”, Alastor sanoi ja kumartui vanhan naisen puoleen.
”Oli?” Tonks kysyi. Vastaukseksi vanha aurori kohotti naisen päätä ja paljasti kurkkua halkovan viillon.
**
Alastor laski kaksi piripintaan täytettyä lasia tahmealle pöydälle. Tarkkaan ottaen säännöt kielsivät alkoholin juomisen työaikana, mutta mies ei juuri säännöistä perustanut. Yleinen mielipide kokeneiden auroreiden keskuudessa oli, että säännöt olivat ohjenuoria.
Tonks vapisi edelleen mutta sai nielaistua suullisen sitä myrkkyä, jota baarin omistaja, Huligaani-Henry, kutsui viinaksi. Juoma oli vähän happoa miedompaa ja Alastor epäili, että lasit oli taiottu kestämään se. Henryn viina oli ainoa juoma, jota Alastor uskaltautui juomaan baarissa, sillä neste neutralisoi mahdolliset myrkyt.
Tyttö yski, kun neste poltti suussa ja pyyhki kyyneliä silmistään. Alastor kätki hymynsä. Tyttö ei ollut valittanut, joten ehkäpä tästä tulisi kelpo aurori jonain päivänä.
**
”Onko se kirja todella ihmishengen arvoinen?” Tonks kähisi kyynelten poltellessa silmissä. Alastor katsoi tyttöön ja siemaisi lasistaan miettien, kuinka selittäisi asian. Tytöt tuntuivat toimivan pikemminkin tunteiden kuin järjen perusteella, mikä vaikeutti asioiden selittämistä.
”Sekä aurorit että sanattomat jahtaavat alkuperäisiä versioita siitä kirjasta”, Alastor vastasi tylysti.
”Miksi? Mitä siinä kirjassa sitten on?”
”Luulisin, että äitisi osaa vastata siihen paremmin kuin minä. Jokainen luihuissukuun kuuluva puhdasverinen on lukenut sen ja varmaan Mustan suvulta löytyy ainakin kymmenen kopiota siitä kirjasta”, vanha aurori murahti synkästi. ”Siinä on tietoja, jotka liittyvät jotenkin puhdasverisiin ja todennäköisesti eivät ole hyväksi Killalle. Tarkemmin ei näissä pimeän markettien kopioissa kerrota.”
”Entä tämänpäiväinen kirja? Sanoit alkuperäisiä versioita”, Tonks kurtisti kulmiaan ja sormeili lasiaan ottamatta kuitenkaan toista suullista.
”Huono kopio. Se syttyi tuleen. Luulen, että Abbey ehti myydä alkuperäisen version ja loihti tavallisen kirjan näyttämään aidolta”, Alastor selitti kärsimättömästi. Hänestä jokaiselle aurorille olisi pitänyt kertoa nämä perusasiat jo koulutusvaiheessa.
”Miksi hän olisi tehnyt niin? Ja jos kirjan sisältö saattaa Killan huonoon valoon, miksi sitä ei ole vuodettu julkisuuteen” Tonks kysyi kummastuneena. Alastor huokaisi. Kaikkea ei kannattanut kertoa mutta täysi tietämättömyys tappoi.
”Juo lasisi tyhjäksi niin mennään”, vanha aurori sanoi päättäen keskustelun siihen. ”Meillä on vielä töitä jäljellä… Ja muista: alituinen valppaus.”
***
-
Jouduin hetken miettimään tätä aikajuttua kun just kirjotin oman tekstin loppuun pitkälle Tonksin opiskeluaikojen taakse ;D Ei, alitajuntani ei tosiaan tajua otsikoita.. Tykkäsin näistä kappaleista, Tonks on juuri oma itsensä, utelias ja vähän naiivi. Onnea 150 raapaleen ylittymisestä :-----)
-
Eksyinpäs minäkin tänne raapaleidesi pariin ! :)
Ahmaistuani kaikki kerralla vasta tässä vaiheessa, en nyt ala kommentoimaan jokaista juttua erikseen, mutta yleisesti ottaen nämä raapaleet ovat olleet todella hyvin kirjoitettuja, mielenkiinto herää jokaisen myötä vain lisää, ja homma eteneekin sopivassa vauhdissa.
Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja osa äärimmäisen karmivia. Vaikka harva näistä on IC, siltikin voisin kuvitella esim. Lilystä jotain tuontapaista :D
Ja kehun vielä sun otsikoitasikin, ne on hyvin oivallettuja :)
Mutta jäänpäs tässä odottelemaan jatkoa, ja onnea siitä 150raapalerajan ylittymisestä :D
-
Ajattelin aluksi, että vilkaisen tätä nopeasti kun otsikko kiinnitti huomion, mutta sitten olikin pakko lukea kaikki raapaleet, kun idea oli niin mielenkiintoinen ja koukutuin aivan täysin.
Minusta Lily Lunan äidiksi oli todella mielenkiintoinen valinta ja oletkin tehnyt Lilystä todella kiehtovan hahmon, todella moniulotteisen ja sellainen, joka pitää kiinnostuksen yllä. Paljastukset hänestä yllättivät ja muutenkin se, kuinka eri tavalla tässä tosiaan menevät kuin canonissa, on tosi kivaa luettavaa. Aluksi sai vain sen kuvan, että Lily on vain ollut vakooja eikä muuta, mutta todellisuus onkin monimutkaisempi.
Aluksi Lunan perheen tasapainoilu Killan ja Kuolonsyöjien välillä hämmensi ja tuntui oudolta, mutta kun siihen tottui, sekin on aika mielenkiintoista tässä juonessa. Se, kuinka Ksenofilius ns. on hyvisten puolella ja Lily taas ei. Ja sitä on jännää seurata, millaiseksi Luna tässä tilanteessa kehittyy, millainen hänen ajatusmaailmansa on.
Huaa, musta tuntuu että toistan samoja sanoja ja asioita tässä kommentissa kauheesti mutta olkoon : D Koukussa olen ja jatkoa odottelen ^^
-
Heti opettamassa Tonksille pahoja tapoja! Ääh, nyt viimeistään alan itkemään. Ainakin kiltalaiset on itselleen uskotelleet toimivansa oikein. Ja oli kiva lukea välillä tätä näkökulmaa tapahtumiin. Tonks on aivan ihana ja Villisilmäkin vaikutti yllättävän ICltä kieroutuneisiin motiiveihinsa nähden. Ja Fabian Prewett on elossa, jee! (tykkäsin näistä uusista, mutta ei rakentavaa tänään)
-
onkonälkä, kiitos :D Alitajunta on välillä tosi kiero ja aikajutut (jotka ovat muuten aika epämääräisiä tässä ficissä) ovat minustakin välillä hankalia.
meFaireCroire, kiva kuulla, että hahmot karmivat, koska se on vähän niinkuin tavoittenakin. Yritän siis kirjoittaa karmivuutta tähän aina välillä. On muuten ihanaa kuulla ,että olet tykännyt otsikoista, jotka ovat kaikkein vaikeimpia.
Sca, toistoksi kommentissasi oli minusta hyvin eri asioista juttua. :D Välillä Lily hämmentää minuakin moniuloitteisuudellaan enkä ole vielä päättänyt, millaiseksi Luna kasvaa lopulta. Hyvä, että Lovekivojen tasapainoiluun pääsi mukaan, vaikka se hämmensi alkuun!
Brangwen, älä itke. Minusta Alastor on sellainen kaveri, joka opettaa, että säännöt on hyvä olla, mutta niitä voi rikkoa jos on tarve. Hänen oppinsa varmaan pelastavat vielä Tonksin hengen. Minusta Alastor on nähnyt tarpeeksi, jotta on voinut oppia sen. Tässä miekkonen ei sentään raiskannut kotitonttuja, joten ihan mukava hän vielä oli. Tätä näkökulmaa nähdään vielä joko tässä tai ihan omassa raapalesarjassa ;)
Sateenropina, hahaa, lisää kuolariporukkaa! Ei Kilta oikeasti ole voinut pärjätä rikkomatta "täydellisen hyviksen sääntökirjaa". Luna on ihana ja neiti lukeutuu minunkin suosikkeihini (FF50 aiheeni ♥). Rakentava on ilkeää, pitäisiköhän kiduttaa sitä hetki ;D
Kiitos kaikille kommentoimisesta ♥
Yhteisiä salaisuuksia, S
Sanamäärä: 100
”Isi, voinko mennä pelaamaan huispausta Ginnyn kanssa?” Luna kysyi riennettyään alakerrasta isänsä työhuoneeseen punahiuksinen tyttö kintereillään.
”Tietenkin, kultaseni. Lupaattehan olla varovaisia?” Ksenofilius pyysi nostettuaan katseensa kirjeestä. Luna ja Ginny nyökkäsivät samanaikaisesti. He riensivät ovea kohti innoissaan.
”Eihän äiti suutu?” Luna kysyi vielä ovelta.
”Ei tietenkään”, Ksenofilius vastasi hymyillen. Hän tiesi tarkkaan, että Lily suuttuisi. ”Mutta jos haluat, voimme pitää tämän yhteisenä salaisuutena, eikö?”
Lunan silmät kirkastuivat ja tyttö nyökkäsi. Tömähdykset portaissa kertoivat, että tytöt olivat rientäneet alas. Ksenofilius hymyili itsekseen ja nousi seisomaan ja käveli varovaisesti ainoaan kohtaan huoneessa, josta näki pihalle, missä tytöt juoksivat.
Lasten tuli antaa olla lapsia.
-
:D Kseno on kiva, eikä sillä ole vielä junakaan karannut raiteilta yhtä pahasti kuin canonissa. Se ihan oikeasti tajuaa tuollaiset "lasten täytyy antaa olla lapsia" ja "Lilylle ei kannata kertoa" -jutut eikä vaan hihhuloi ympäriinsä ihmettelemässä, kun kaikki muut pitää sitä outona. Kseno on symppis isä, ja kaikeksi onneksi Luna tuntuu olevan isänsä kanssa samoilla linjoilla.
Tätä näkökulmaa nähdään vielä joko tässä tai ihan omassa raapalesarjassa ;)
Mitä näkökulmaa? Villisilmän tonttumieltymyksiä vai? Yäk. Mutta kuten sanottu, kieroutuneisiin motiiveihinsa nähden Villisilmä oli tosi IC.
Tämä Ksenon ja Lilyn yhteiselämä on muuten tosi mielenkiintoista, kun ne kumpikin kuitenkin tietää, ettei ne oikein jaa toistensa näkemyksiä.
-
Kauhee kysymystulva mielessä aina kun näitä lukee, ehkä Ksenon ja Lilynkin naimisissaolossa on joku erityinen selitys, kun ne tuntuu aika erilaisilta.. :D
Mutta ihana tuo lasten täytyy olla lapsia, ilmeisesti siinäkään Lily ei ole samoilla viivoilla.
Mutta ei järkeviä kommentteja, jatkoajatkoa ! :)
-
Brangwen: Juu, siis en kirjoita mitään Alastor/kotitonttuja. Tarkoitin lisää aurorinäkökulmaa tähän ficciin, eikä sodan aikana niin säännöistä välitetä... Ainakaan tässä. Ksenon juna voi tehdä VR:n temput sitten kun minä niin päätän. Siihen asti mies saa luvan käyttäytyä kunnolla. ;D
meFaireCroire totta kai Lily/Ksenolle on järkevä selitys (en ole keksiyt sitä vielä...) No, Lily on vähän erilainen kuin Kseno, mutta kaipa sekin toivoo Lunalle lapsuutta.
Vähän dramatiikkaa ^^
Huispausta a’la Weasleyt, K-7
Sanamäärä: 100+100
Luna otti oman luutansa luutakomerosta takapihalta. Kuten muutkin heidän luudat, isi oli valmistanut sen vuosi takaperin, jolloin luutien rakentaminen oli kiehtonut isiä. Laadultaan luudat olivat yleisesti puhtolakaisun vanhempien mallien tasoa, eli hiukan Weasleyn luutia huonompia, mutta joukossa oli kaksi hyvää luutaa. Toisen oli valmistanut äiti ja toisen isi.
Luna otti toisen, minkä lisäksi Ginny otti itselleen ja Ronille luudan, sillä muuten heillä ei ollut tarpeeksi luutia jokaiselle.
”Tänään me voitetaan”, Ginny sanoi hilpeästi ja nousi luudalleen. Luna vilkaisi ympärilleen, mutta muisti sitten, että Lily-äiti oli Feeniksin killan kokouksessa. Hän nousi muutaman metrin jäljessä ilmaan ja haastoi Ginnyn kisaan kohti Kotikoloa.
**
Luna ja kaksoset pelasivat Ginnya, Ronia ja Percyä vastaan. Vaikka Percy oli jo 12, joukkueet olivat kohtalaisen tasaiset, sillä Percy ja Luna olivat molemmat melko huonoja. He livahtivatkin ensimmäisen tilaisuuden tullen maankamaralle.
”Ginny on yllättävän hyvä”, punapäinen poika totesi asiallisesti keskustelunavaukseksi katsellessaan, kuinka hänen sisarensa väisteli leikkiryhmyä, joka oli paljon oikeaa pehmeämpi.
”Totta”, Luna myönteli katsellen ystävänsä lentoa. Hän tunsi pienen kateuden vihlaisun, sillä hän ei voisi koskaan olla läheskään yhtä hyvä.
Kiljaisu havahdutti Lunan ajatuksistaan. Hän katsoi taivaalle, ryhmy oli suistanut Ronin luudaltaan ja poika syöksyi uhkaavaa vauhtia alas. He katselivat kauhuissaan, kun poika tömähti maahan ja jäi siihen.
-
Hahaa, ei pidä päästää Ronia luudanselkään, heti alkaa tapahtua jotain vahinkoa.
Jostain syystä nää Weasleyn lapset -raapaleet on kamalan ahdistavia. Ihan kun niistä välittyisi selanen kuva, että Luna leikkii olevansa lapsi, että se jollain tasolla itsekin tiedostaa, että tämä on leikin leikkimistä. Ron varmaan muuten lensi sillä Lilyn valmistamalla luudalla, johon luultavasti on ohjelmoitu joku "tapa verenpetturit" -herja. ;D
Jännityksellä jään odottamaan, mitä tästä draamasta seuraa.
-
Ron varmaan muuten lensi sillä Lilyn valmistamalla luudalla, johon luultavasti on ohjelmoitu joku "tapa verenpetturit" -herja. ;D
Se oli salaisuus ;D Mä näkisin asian niin, että Weasleyn lasten kanssa Luna on varuillaan ja Cassandran seurassa vähemmän varuillaan. Eiköhän tästä draamasta jotain kehkeydy. Kiitos kommentistasi Brangwen ♥
A/N: Tähän raapaleeseen sain inspiksen inspiraatiopaketista, tosin DL meni ehkä 3 kuukautta sitten, eli tämä ei ehtinyt siihen. Monet ovat sanoneet, että tämä sarja herättää kysymyksiä ja toivon, että olen saanut jotain tuntemuksianne tähän mukaan.
Tarkistin juuri ja tämän DL oli 30.6, eli en ole kovin pahasti myöhässä 8)
Valopuutarha, S
Sanamäärä: 4x100
Luna makasi keskellä oman huoneensa lattiaa ja katseli kattoon, jota kymmenet loistavat taikapallot koristivat. Öisin ne olivat valopuutarha, johon hän saattoi eksyä, kun ei saanut unta. Luna ei muistanut, kuinka oli saanut ne. Kenties ne olivat olleet hänen huoneessaan aina.
Ilta hämärtyi hitaasti, mutta Luna ei liikkunut mihinkään. Alhaalta kuului vaimeaa kolinaa. Ilmeisesti Lily-äiti laittoi ruokaa. Äiti oli ollut niin vihainen kuultuaan, mitä Ronille oli käynyt, ei siksi, että Luna oli pettänyt hänen luottamuksensa vaan koska Ronin sijaan luudalta olisi voinut pudota Luna. Ainakin näin isi oli selittänyt saatettuaan Lunan huoneeseensa.
Viikko arestia ei tuntunut pahalta enää isin sanojen jälkeen.
**
Toisena päivänään Luna sai Ginnyltä pöllön. Ron oli kunnossa. Poika oli saanut vain aivotärähdyksen ja paljon mustelmia mutta paranisi täysin. Vaaleahiuksinen tyttö hymyili helpottuneena, sillä hän oli muiden tavoin ollut huolissaan.
Luna sai myös kirjeen Cassandralta, jossa tyttö kertoi uusimmat tiedot velhomaailmasta, sillä Luna ei saanut lukea lehtiä osana rangaistusta. Kilta ja kuolonsyöjät olivat taas ottaneet yhteen lähellä Iskunkiertokujaa. Kahakassa oli kuollut kaksi henkilöä ja loukkaantunut yksi aurori.
Molemmat kirjeet saivat Lunan pohtimaan asioita, joihin hän toivoi vastausta. Isiltä ei voinut kysyä, eikä äitikään olisi vastannut suoraan. Sitä paitsi, äiti oli vaikuttanut jo useamman päivän hermostuneelta, eikä Luna tiennyt syytä.
**
Mikä oli oikeastaan oikein? Luna oli lukenut Profeettaa, joka leimasi kuolonsyöjät vahvasti pahoiksi, mutta esimerkiksi Cassandra ei ollut paha. Bella-tätikään ei vaikuttanut pahalta, vaikka olikin välillä pelottava ja Narcissa-täti oli suorastaan ystävällinen.
Malfoyt ovat kuolonsyöjiä, oli Ginny sanonut. Muutkin Weasleyn lapset olivat niin sanoneet, jos heidän vanhempansa eivät olleet lähettyvillä. Tiesivätkö aikuiset jotain enemmän kun he?
Mikä oli pahaa, mikä oikein? Oliko oikein tappaa, jos kuului Kiltaan ja taisteli Tiedät-kai-ketä vastaan, kuten Profeetta väitti? Luna oli löytänyt sanakirjasta sanan propaganda, joka tarkoitti puolueellisen tiedon levittämistä. Hän ei ollut kysynyt keneltäkään, olivatko Profeetan kirjoitukset propagandaa, sillä pelkäsi, että kysymyksellä olisi seuraamuksia.
**
Luna keräsi viikon aikana pieneen kirjaseen ajatuksiaan sekä Killasta että kuolonsyöjistä. Hän listasi kuulemiaan asioita ja faktoja, tosin tässä vaiheessa hän uskoi enemmän puheisiin kuin ”faktoihin”. Mikä oli totuus näistä liittoutumista?
Pimeän lordi – tuntui hassulta ajatella häntä Tiedät-kai-kukana – jahtasi jästejä ja kuraverisiä. Miksi? Mitä järkeä oli tappaa taikavoimiasia henkilöitä, jos mies ajoi kuitenkin velhojen ja noitien etuja?
Kilta taas… Luna ei ollut varma, mitä Kilta halusi, sillä he näyttivät ainoastaan vastustavan uutta aatetta. Luna huokaisi. Hän ei tiennyt, mistä sodassa oli kyse.
Kuudentena päivänä Luna luovutti ja kysyi apua ainoalta henkilöltä, johon saattoi luottaa. Cassandra lähetti vastauksena Puhdasveristen sukujen historiikin.
**
Kuva (http://weheartit.com/entry/2097585), josta sain idean Lunan huoneeseen
-
Hmm, mielenkiintoista mielenkiintoista.. :D
Vihdoinkin Luna alkaa pohtimaan, paitsi se on varmaan aika hankalaa selvittää mitään, kaikki vaikuttaa jotenkin niin kieroutuneelta ;D
Mutta eikö se ole vain hyvä, saa omatkin aivonystyrät hieman pähkäiltävää..
Siinä kirjassa on kyllä jotain suuria paljastuksia, pääsisipä itsekkin selailemaan !
Ja tuo Lunan huoneidea-kuva, oiettä oli ihana ja niin Lunamainen !
Ei mulla muuta järkevää (jos oli edes tähän asti..), "Lily-äiti" saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin :D
-
Nää raapaleet korostaa hyvin tätä tän koko sarjan hyvä-paha- asetelmaa ja sitä, et onko oikeasti olemassa hyvää ja pahaa vai onko pelkkää taistelua niiden välillä, jotka kuvittelevat tekevänsä omalla tavallaan oikein. Lunalla on ihana tapa pohtia asioita, ja tollanen kivan Lunamainen kypsä tapa pohtia hyvää ja pahaa. Kiitos näistä! :)
-
Äiti oli ollut niin vihainen kuultuaan, mitä Ronille oli käynyt, ei siksi, että Luna oli pettänyt hänen luottamuksensa vaan koska Ronin sijaan luudalta olisi voinut pudota Luna. Ainakin näin isi oli selittänyt saatettuaan Lunan huoneeseensa.
Joo, ihan varmaan. Mun luottamukseni Lilyyn huolehtivaisena äitinä alkaa ropista siinä määrin, että pysyn alkuperäisen teoriani takana; Lilyä harmittaa, kun mahtava luutaoperaatio paljastui.
Ja hyvä hyvä Lunan pohdinnalle. Sitten kun Luna pääsee johonkin lopputulokseen, alkaa lukijallakin olla jonkinlaista mahdollisuutta ottaa kantaa "kenen puolella olet" -kysymykseen.
Cassandra lähetti vastauksena Puhdasveristen sukujen historiikin.
Ei hyvä, ei yhtään hyvä. Seuraavaksi Villisilmä painelee paikalle lynkkaamaan koko perheen.
-
Aaw, Kseno on kyllä kiva isä, hetki hetkeltä tämä hänen ja Lilyn erilaisuus vanhempina ja varmaan muutenkin alkaa viehättää mua koko ajan enemmän. Tosi mielenkiintoinen asetelma edelleen : D
Lasten tuli antaa olla lapsia.
Niimpä.
Voi Ronia =/
Kivaa lukea Lunan näkökulmasta pohdintaa velhosodasta ja hyvästä ja pahasta. Lapsen pohdinta tuo uutta näkökulmaa koko asiaan. Mitä järkeä sodassa loppujen lopuksi edes on? Varmasti Lunasta tuntuu hämmentävältä miettiä tuollaisia.
-
Välinäytös: Villisilmän oppeja
Tämä välinäytös on jossain karmean ja yököttävän välissä, joten minä olen aivan myyty.<3 Tältä näyttää, kun hyvisten naamiot riisutaan. Villisilmä on ihana tuon synkän, kaiken nähneen ja moraalin hyödyttämänä hylänneen asenteensa kanssa. Käytännöllisyys ja selviytyminen (+alituinen valppaus) ovat päivän sanat. Tunteilla ei sotaa voiteta, mutta kysymys kuuluu, että kumpi on pahempi: Rehellisesti paha valta vai tuollainen piilopaha valta? Toffee kuitenkin on antanut käskyn hävittää ”vaarallinen” totuus ja poistaa ihmisiä, jos heillä on eriäviä mielipiteitä. Tonks on ihana kaikessa viattomuudessaan, toivon, että näytät häntä vielä lisää, jotta saan tietää säilyykö hänessä ripaus viattomuutta ja oikeaa hyvyyttä, kykyä sääliä ihmisiä, vai tuleeko hänestä Villisilmä versio 2.0?
Yhteisiä salaisuuksia
Minua on noiden aiempien raapaleiden ja tämän valossa jäänyt mietityttämään, että onko Lilyllä jotain Weasleytä vai huispausta vastaan, vai molempia? Lily kuitenkin antaa Lunan leikkiä Weasleyn lasten kanssa, mutta ei halua heidän pelata huipausta, mutta toisaalta se, että Luna on mukana käynneillä Weasleyden luona voi olla vain jokin ilkeän juonen hämäysosa, on kuitenkin luonnollisempaa käydä kylässä lapsiperheen luona oman lapsen kanssa, se osoittaa luottamusta. Hmmm… tai sitten minä vain epäilen Lilystä aina pahinta, onhan sekin mahdollista. Tästä raapaleesta vain välittyi taas vahvasti nämä Lilyn ja Ksenon väliset erot. Kseno on liikkeellä tuollaisella lasten tulee olla lapsia ja maailma on ihan kaunis paikka – asenteella, kun taas Lily on, no, Lily. Tämä raapale on suloinen, tässä on ihanasti esillä nuo Ksenon ja Lunan lämpimät välit, Kseno on selvästi ensisijaisesti Lunan isä, kun taas Lilyllä äitinä olo ei aina tunnut ensisijaiselta asialta.
Huipausta a’la Weasleyt
Tämä loppuu ilkeään tunteeseen, koska Ronia telotaan. Ei Ronia saa lyödä, hän on välillä ilkeä ja inhottava, mutta silti yksi suosikeistani, ehkä sen takia, ettei ole aina niin puhtoinen. Percyn luonne käy tässä upeasti ilmi yhdestä repliikistä, hienoa työtä. Tuo Lunan kateus on mielenkiintoista, koska hänhän voisi tuntea kateutta myös Cassandraa kohtaan, mutta ei ole tuntenut (ainakaan vielä) näin selvästi kateutta. Onko tämä jonkin alitajuinen ”verenpetturi ei saa olla minua parempi” – asetelma? Luna kuitenkin ihailee Lilyä ja vilpittömästi pitää Cassandrasta, joten hänellä voisi olla tällainen tiedostamaton motiivi, pieni inho verenpettureita kohtaan.
Valopuutarha
Lunan tapa pohtia asioita pääsee tässä oikeuksiinsa. Ehkä koska Luna on lapsi tai koska hän on Luna, niin hän ei arastele tarttua suureen ja vaikeaan kysymykseen, johon ei ole helppoja vastauksia. Luna myös tiedostaa hyvin sen, että joitain asioita joihin aikuisilta ei saa vastauksia ja että aikuiset voivat ajatella asioista eri tavalla. Lunan pohdintoihin vaikuttaa myös upeasti se, että hän tuntee kummaltakin puolelta ihmisiä ja näkee heidät nimenomaan ihmisinä. Joku liikaa propagandaa lukenut ei edes näkisi Narcissaa ihmisenä, vaan vain kuolonsyöjänä joka kuuluisi vankilaan. Sellaiselta pohjalta ei voi pohtia tai keskustella asioista. Luna tuntee selvästi paremmin kuolonsyöjien arvomaailmaa (tai ainakin kuvittelee tuntevansa, varmahan tässä vaiheessa ei voi olla mistään). Kilta kokonaisuudessaan tuntuu olevan Lunalle arvoitus, koska hänhän saa varsinaisesti Killasta tietoa vain lehdestä ja kuolonsyöjiltä, ei kiltalaisilta, koska Lily ei pahemmin puhu kotona killan asioista. Tuo Lunan ja Cassandran välinen ystävyyssuhde (ainakin luottamussuhde) on upea, mutta pelkään sen seurauksia. Tuo Lunan tapa kutsua äitiään välillä Lily-äidiksi on muuten todella karmea ja pahaenteinen.
Kiitos.<3 Odotan jatkoa innolla.
-
Kiitos kaikille kommenteista! Olette ihania ♥
meFaireCroire, seuraavaksi vielä vähän kieroutuneisuutta ennen kun pääset lukemaan katkelmia kirjasta ;)
onkonälkä, tarkoituskin on korostaa sitä rajaa(?) hyvän ja pahan välillä, joten olen ilahtunut, että se välittyi.
Brangwen, en mä voi antaa Villisilmän lynkata koko perhettä, koska mä aloitin jo Lunan kouluvuosiin sijoittuvan raapalesarjan suunnittelun ja kirjoitinkin jo ekat raapaleet! Tosin pyrin pitämään lukijan molempien puolien rajalla vielä vähän aikaa. Joo, Lilyä ketuttaa, koska Ron selvisi pelkällä säikähdyksellä ;D
Sca, no mitäs järkeä sodassa sitten on? Eikö se ole vain yksi tapa tavoitella omaa etuaan? Mua lapsen (vähän vähemmän puolueellinen) näkökulma viehättää suunnattomasti, koska tässä Luna viettää aikaa molempien puolien porukoissa.
Frederica, toi piilopaha vs. avoimesti paha on hyvä kysymys. Mua itse asiassa alkoi kiehtomaan tuo Tonks jopa niin paljon, että ajattelin kirjoittaa hänestä rinnakkaisketjun tälle, kunhan saan jotain lisää. Valmiina on nyt 2 raapaletta sinne...
Koska huispaus on vaarallista, Lily ei halua, että Luna pelaa sitä... Päästäis jo Malfoy-kohtaan, jossa Luna lähtee uudestaan pelaamaan huispausta ^^ Lilystä on tullut ihan mielettömän vaikea hahmo kirjoittaa äidilliseksi, joten kaipa vanhemmuus jää Ksenon hoidettavaksi jatkossakin...
Ron on kiva, mutta toinen jotakuta piti sattua. Alunperin sen piti olla Ginny, mutta se ei toiminut. On muuten uskomattoman jännä tunne kuulla, että Percy oli Percymäinen, kun tosiaan en ole hänestä koskaan aiemmin kirjoittanut. :o Cassandrasta ja Lunasta tulee taas lisää. Ehkä vastaa kysymykseesi...
Minusta myös juuri se, että Luna tuntee molemman puolen porukkaa, tekee näistä pohdinnoista niin kiehtovia, minkä lisäksi on hirveää kuulla toisen panettelua vailla perusteita, jos tuntee/pitää tästä. Ginnyhän näki Narcissan vain kuolonsyöjänä, kun taas Luna ei. Kilta tosiaan on mysteeri, sillä Luna ei saa tietoja heistä mistään (ehkä myöhemmin...), mutta kuolonsyöjistä tavallaan saa.
Tänään saatte vain yhden rääpäleen, pahoitteluni. Syyttäkää vaikka kirjoituskilpailun deadlinea ^^ Lisätietona, raapalevuodessani on nyt 185 raapaletta. Jäljellä enää 180!
Kirjekieltä, S
Sanamäärä: 100
Täältä löytyy tietoa puhdasveristen perinteistä, jotka halutaan hävittää. Älä vain anna tädin nähdä tätä, sillä jotkut tappavat saadakseen tällaisen.
KKT.
-C
Luna katsoi taiteltua paperilappua, johon oli hätäisesti raapustettu Cassandran lyhyt viesti. KKT tarkoitti ”kerron kun tavataan”, mikä oli koodi tiedoille, joita ei voinut välittää kirjallisena. Oli mahdollista, että kirje luettiin matkalla.
Luna kaivoi taikasauvansa ja poltti kirjelapun. Hän oli tiennyt voivansa luottaa Cassandraan, joka oli hänelle tukipilari ja esikuva. Lunalla oli kaulassaan pieni hopeinen medaljonki, jossa oli kuva hänen perheestään ja Cassandran ruskea hiussuortuva.
Kirja lepäsi sängyllä. Siitä huokuva voimakas taikuus sai Lunan epäröimään. Teos oli vaarallinen monella tapaa.
-
Nyt jätit kyllä kamalan jännittävään kohtaan! :o
Tuo Lunan medaljonki alkoi heti kiehtoa mieltäni. Lunalla ja Cassandralla on selvästi luja side toisiinsa. :D Pidän siitä kuinka heidän suhteensa on tuntuu äärimmäisen kaksijakoiselta; toisaalta he ovat hyvät ystävät, toisaalta he tuntuvat olevan koko ajan pienessä kilpailuasetelmassa, asetelmassa, jossa Cassandra on ylempänä. Se ei ole välttämättä paha asia, minusta Lunalla ja Cassandralla voi olla tasavertainen ystävyyssuhde tästä huolimatta, pikemminkin tämä tuntuu seikalta, joka vaikuttaa esim. taistelussa siten, että Cassandra antaa käskyt ja Luna noudattaa niitä, ei niin, (ainakaan vielä, jatkostahan en voi tietää), että Cassandra suoraan käyttäisi valtaa Lunaan. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Pidän todella todella todella paljon C:n ja L:n välisestä suhteesta, koska siinä tuntuu olevan monia tasoja. :D
Ja nyt päästiin siihen hetkeen, jossa totuus on käden ulottuvilla. Tuo kirja on aika pelottava, ja on upeaa, että Luna epäröi. Kuka ei epäröisi totuuden äärellä? Jotkut valheet ovat kuitenkin kauniita ja suloisia ja paremmin siedettäviä kuin totuus.
Odotan mielettömällä innolla jatkoa tälle totuuden etsinnälle.
Kiitos tästä.<3
-
Frederica: Luulisin ymmärtäneeni mitä tarkoitit. Cassandra on ns. johtaja ja Luna seuraa, vaikka nämä kaksi ovatkin ystäviä. Tietty ikäerokin vaikuttaa tähän valta-asetelmaan, mutta myös toisesta, kenties tiedostamattomasta, syystä Cassandra on arvoasteikolla ylempänä. ;)
Ja nyt lähdetään etsimään totuutta.
Eilen alkoi raapaleviikko, johon nämä molemmat on kirjoitettu. Ensi viikon lauantaihin asti pyrin julkaisemaan raapaleen/päivä, jollen kirjoita raapalesarjoja. Anyway, raapale/päivä.
Taikuuden lajittelu (musta/valkoinen) ei ole oma keksintöni. Sitä esiintyy monissa ficeissä, etenkin jos kyseessä on Pahis!Harry ficci. Olentomagiakin on mainittu silloin tällöin, muttei koskaan nimellä sininen magia
Magiasta ja Puhdasverisyydestä, K-7
Sanamäärä: 250+100
Magiasta
Magia jaetaan elementteihin ja mustaan, valkoiseen ja siniseen magiaan. Elementteihin kuuluvat tuli, ilma, vesi ja maa. Viides elementti on henki, joka on sekoitus valkoista ja mustaa magiaa. Alla on lyhyt kuvaus mustasta, valkoisesta ja sinisestä magiasta. Lisää luvuissa 1 – Maa, 2 – Ilma, 3 – Tuli ja 4 – Vesi
Valkoiseen magiaan kuuluvia loitsuja on Tylypahkan opetussuunnitelmassa, mikä on normaalia, sillä suuri osa loitsuista vaatii valkoista magiaa, jota on helpompi hallita. Jokainen velho ja noita kykenee hallitsemaan tätä puoliskoa. Lisää aiheesta luvussa 5 – Magian valkoinen puolisko.
Mustaa magiaa ei opeteta yhdessäkään peruskoulussa Britannian saarella ainakaan, mikäli sitä ei tarvita loitsuun tukemaan valkoista magiaa. Sitä tarvitaan mm. parantamiseen ja moniin hyökkääviin loitsuihin. Mustaa magiaa yksinään käytetään pääosin erittäin vaativissa loitsuissa, joista suurin osa on Britanniassa kiellettyjä. Yleisimmin mustaa magiaa käytetään tiedostamatta helpoissa tai keskitason loitsuissa, kuten kutsuloitsussa. Lisää luvussa 6 – Magian musta puolisko.
Sininen magia on olentomagiaa. Olennot(veelat, kotitontut, ankeuttajat…) ovat saaneet synnynnäisenä kyvyn hallita tätä magian tyyppiä, jonka hallintaa osa noidista ja velhoista kykenee oppimaan. Heitä kutsutaan animaageiksi, ja velho tai noita, jolla on synnynnäinen kyky hallita olentomagiaa, on nimeltään metamorfimaagi. Lisää luvuissa 7 – Olentomagia, 8 – Animaagit, 9 – Metamorfimaagit.
Taikaministeriö on lakiasetuksen magiasta, joka julistettiin 31. lokakuuta vuonna 1910 Percival MacKinnohin toimesta. Kuinka moni velho tai noita on tietoinen, että ministerin avustajana toimi kyseisenä vuotena Albus Percival Wulfric Brian Dumbledore? Kaduilla kerrotaan, että tieto äänestyksestä tuli puhdasverisille vain päivää aiemmin. Oliko sattumaa, että päivä valittiin niin, että puhdasveriset vaikuttajat olivat juhlistamassa vanhan velhoperinteen tärkeintä juhlaa, Shaomaita?
Lisää luvussa 10 – Ministeriön säädökset koskien magiaa.
Puhdasverisyydestä
Puhdasverisyys on nimitys velhojoukolle, joka noudattaa tarkkaan vanhaa velhoperinnettä. Heille kuun kierto, yllä mainitut magian lajit ja olennot ovat tärkeitä. Puhdasveriset velhosuvut jakautuvat kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä veri on ’puhdasta’, jolloin sukuun ei ole liitetty jästisyntyisiä, mutta mustan magian hallinta heikkoa.
Toisessa ryhmässä noudatetaan tiukasti vanhaa oppia ja rituaaleja, jolloin mustaan magiaan vaadittu vahva mieli ja keskittymiskyky hiotaan huippuun jo lapsena. Nämä lapset hallitsevat mustan magian jo ennen kouluikää.
Jästiperheisiin syntyneillä lapsilla on harvoin valmiuksia harjoittaa mustaa magiaa, sillä heidän oppimansa taikuus on valkoista ja aikuisena on hyvin vaikea oppia hallitsemaan vaativampaa mustaa puoliskoa. Lisää luvussa 11 – Puhdasverisyys ja taikuus.
-
Wow tämäpäs oli mielenkiintoinen ja mielikuvituksellinen tuotos (onko tämä nyt siitä kirjasta? :) )
Hmm.. vanha oppi ja rituaalit.. oho nythän tämä meni vain spekuloinniksi koko homma.
Joten totean vain että nämä on edelleen todella hyvin kirjoitettuja, ei virheitä näköpiirissä ja koukuttavan mystinen ilmapiiri on säilynyt.
-
Nämä olivat tosi hienoja raapaleita, MUTTA tämä puhdasverisyystouhu alkaa entistä enemmän haiskahtaa kuolonsyöjäpropagandalta. Eli ikuisena kiltalaisena päädyn tähän lähtöön siihen ratkaisuun, että koko "kielletty kirja" on oikeasti vain vaarallista rasisti-ideologiaa ja kiltalaiset on sittenkin hyviksiä :D Luna, tee tästä tarvittavat johtopäätökset! Cassandra yrittää vaan aivopestä sua!
Sellaista tänään ;D Magian erittely tuolla tavalla on hurjan hieno keksintö ja nämä "kirjasitaatit" ovat aivan mahtavat (tosin kiinnostaisi tietää, miksi kutsuloitsuun tarvitaan mustaa magiaa).
-
Mielenkiintoista tyyppi- ja tasoerottelua taikuudelle. Pidän todella paljon muuten tuosta, että metamorfimaagius kuuluu siniseen osastoon. ;D Järjettömän kiehtova yksityiskohta.<3
Tuo, että Dumbledore on ollut säätämässä näitä lakiasetuksia, on jännittävää. Onko Dumbledore pahis? Killan johtajana hän tietysti on aika avainasemassa killan kaksinaismoralismin kanssa, mutta hänellä on kuitenkin riitoja Toffeen kanssa menetelmistä ja periaatteista. Vai onko se vain sitä, että Dumbledore haluaisi käyttää näkymättömämpiä keinoja? Toffee on kuitenkin aika suoraviivainen toiminnassaan, eikä osaa oikein piilotella säätöjään. Dumbledore on kuitenkin kaikessa salailussa ihan eri universumissa kuin useimmat muut (ehkä tiedät-kyllä-kuka ohittaa Dumbledoren salailussa, mutta muuten…).
Puhdasverisyydestä on koko ajan tulossa vain kiehtovampi ja kiehtovampi aihe tässä sarjassa. Tuli muuten mieleeni, että vaikka tuo mustan magian oppiminen on jästisyntyisille hankalaa, mutta osaisiko Lily kuitenkin sitä? Hänessä voisi olla potentiaalia siihen (mihin hänessä ei olisi potentiaalia? ;D Lily on kyllä jossain ihan omassa mielettömyyden universumissaan tässä sarjassa ;D ;D).
Kiitos näistä.<3
-
meFaireCroire, kirjastahan nuo olivat. Ja mahdollisimman epäselviä tietenkin.
Brangwen, totta kai se on kuolaripropagandaa. Pääosin koko ketju on kuolaripropagandaa, tosin ovelaa sellaista ;D Annamme kutsuloitsun selitysvuoron asiantuntijallemme myöhemmässä vaiheessa.
Frederica, kai sä tiedät, etten mä vastaa suoraan kysymyksiin? Toffee tosiaan on aika suoraviivainen toimissaan... En edes sano, osaako Lily käyttää mustaa magiaa. Lily on kyllä jossain ihan omassa mielettömyyden universumissaan tässä sarjassa
Kiitos ♥ Toi on ihana. Saanko mä tehdä tälle samoin kun tuolle Brangwenin hyviskäsitelausahdukselle, eli laittaa banneriin?
Ma-ti raapaleet.
Mustavalkoinen ympäristö, S
Sanamäärä:100+100
Luna sulki Puhdasveristen sukujen historiikin ja piilotti sen kirjahyllyynsä. Yksi loitsu muutti selkämyksen nimen. Kirja oli vaativaa luettavaa, ja tyttö oli luovuttanut luettuaan mustan ja valkoisen magian eroista. Hänestä tuntui, ettei niissä ollut muuta eroa kuin nimi.
Hän sulki silmänsä ja yritti noudattaa kirjan ohjeita, joiden mukaan oli mahdollista tuntea mustan ja valkoisen magian ero, mutta hän ei kyennyt tuntemaan edes langettamaansa loitsua.
”Luna, päivällinen on valmis”, Lily huusi alakerrasta. Luna vilkaisi vielä kerran kirjahyllyyn. Kirjaan loitsittu harhautusloitsu oli kadonnut ja Luna riensi siirtelemään kirjoja niin, että suuri latina-englanti sanakirja peitti Historiikin selkämyksen.
”Luna!” Ksenofilius vuorostaan huikkasi.
”Olen tulossa!”
**
”Voinko mennä leikkimään Ginnyn kanssa tänään?” Luna kysyi syötyään. Hän otti lautasen ja aterimet ja laittoi ne tiskialtaaseen.. Lasin hän täytti uudestaan yrtein maustetulla vedellä ja jäi odottamaan äitinsä vastausta.
”Toki, sanothan Mollylle terveisiä?” Lily-äiti vastasi hymyillen. Selene hyppäsi pöydälle mutta äiti hätisti sen pois hellästi. Kissanpentu ei saanut tulla pöydälle, jos he söivät.
”Voiko Selenekin lähteä?” Luna tiedusteli ja kyykistyi silittämään kehräävää pentua.
”Tietenkin, olen varma, että Selenestäkin on kiva nähdä Ginny pitkästä aikaa”, Lily-äiti vastasi ja vilkaisi isiin. Ehkä äiti kuvitteli, ettei Luna nähnyt, mutta hän näki.
Luna riensi ulos Selene kintereillään. Oli aika hankkia ensimmäinen apuri tutkimuksiin.
**
-
Voi ei; jahdattu kirja ilman harhautusloitsua Lunan kirjahyllyssä.. Ei tiedä hyvää !
Ja tuo Lunan mietteet ja kykenemättömyys erottaa magioita toisistaan oli mielenkiintoisia, tukee juuri tällaista mikään ei ole mustavalkoista teoriaa
Ihanan Lovekivamaista juoda yrttivettä, tai sitten se on joku normaali itselleni tuntematon tapa :D
Tää on kauheeta kun saan kamalia spekulaatio-ahaa-elämyksiä koko ajan ja nyt joudun täpinöissäni odottamaan vastauksia kaikille kysymyksilleni :D
Hmm.. muutaman virheen bongasin
joiden mukaan oli mahdollista tuntea mustan ja valkoisen magian ero, mutta hän kyennyt tuntemaan edes langettamaansa loitsua.
Tuohon varmaan pitäisi se ei tunkea ?
lautasen ka aterimet
on kai ja
”Voiko Selenkin lähteä?”
Pitäisi varmaan olla Selenekin, koska eikö sen nimessä se ekin siellä ollut Menipäs pilkunviilaamiseksi =D
-
meFaireCroire, kiitos virhebongauksesta. Pilkunviilaus on välillä ihan hyvästä. Minä mukamas luin nuo oikein kolmesti läpi... ::) MInä maustan veteni yrteillä, koska en pidä veden mausta. Ajattelin käyttää sitä ideaa tässäkin ;D Saat odottaa ehkä joihinkin kysymyksiisi vastausta aika pitkään. Päätin sittenkin toteuttaa tämän Weasley episodin ennen Malfoy episodia (joka on käsin kirjoitetussa luonnoksessa ennen Cassandran esittelyä).
ke-to raapaleet
Kokeellista taikuutta, K-7
Sanamäärä: 2x100
”Olen tehnyt vähän tutkimuksia”, Luna vastasi Ginnyn kysymykseen siitä, miten hänellä oli viime aikoina mennyt.
”Niinkö? Mitä olet tutkinut?” Ginny kysyi innoissaan. Luna pysyi hetken vaiti miettien seuraavia sanojaan. Hän halusi Ginnyn apua, muttei voinut paljastaa mitään. Hän ei halunnut saattaa punapäistä tyttöä vaaraan, sillä Weasleyden maailma oli suloisen viaton sodasta huolimatta.
”Haluatko auttaa? Sinun täytyy vain sulkea silmäsi ja vastata muutamaan kysymykseen”, Luna ehdotti. Ginny sulki silmänsä kuuliaisesti. Luna odotti hetken ja kaivoi taikasauvansa, jonka hän oli kiinnittänyt kankaansuikaleilla pohkeeseensa, kuten Cassandra oli neuvonut. He olivat keskellä metsää, joten kukaan ei huomaisi muutamaa loitsua.
Luna kohotti sauvansa.
”Tunnetko mitään?”
**
Luna katseli Ginnyn ilmettä. Tuuli oli liimannut muutaman punaisen suortuvan pitkiin ripsiin ja tyttö rypisti silmiään. Luna oli kieltänyt liikkumisen viimeisen ”kokeen” eli kutsuloitsun aikana. Luna etsi sopivaa kohdetta ja löysi maasta sopivan harmaan pikkukiven, jonka poikki kulki aaltomainen valkoinen raita.
Hän kuvitteli pienet kädet tarttumaan kiveen ja kuljettamaan sen ojennetulle kädelleen. Valkoinen magia kantoi, musta kuljetti, vaikka hän ei eroja aistinutkaan.
Kun kivi päätyi Lunan kädelle hitaan ja epävakaan lennon jälkeen, Ginny sai avata silmänsä.
”Tunsitko mitään?” Luna kysyi toiveikkaasti. Ehkä puhdasveriset tunsivat magian selvemmin… Ginny rypisti otsaansa mietteliäänä ja pudisti päätään.
Tytön katse oli jähmettynyt taikasauvaan Lunan kädessä.
**
-
Kyllähän minä tiedän, ettet vastaa suoriin kysymyksiin (hämäykseni ei siis toimi, ei siis ole mitään keinoa saada puijattua sinulta suoria vastauksia?) :D
Saat kyllä laittaa tuon lausahduksen banneriisi. Olen otettu tästä kunniasta, kiitos.
Mustavalkoinen ympäristö
Ihanaa, ettei Luna tunne tuota loitsujen välistä eroa heti. Elättelen toivetta, että hän ehkä voi havaita sen myöhemmin, mutta jos hän huomaisi erot heti, niin se olisi minusta outoa. Tässä on tullut sellainen kuva, että erojen havaitseminenkin vaatii melkoisia kykyjä. En tosin ylläty, jos Cassandra pystyy havaitsemaan erot, hänen kasvatuksensa kuitenkin taitaa tähdätä äärettömän monipuolisiin kykyihin. Lunan kasvatus on minusta tältä osin kevyempää, eihän hänellä ollut tuota kirjaakaan omassa hyllyssä.
Hiukan karmii tuo, ettei Lunan loitsima harhautusloitsu toimi. Sanakirjan taakse kätkeminen on ovelaa, yleensä kaikki todisteet kätketään typeriin paikkoihin (esim. pakastimeen, mitä en oikein ymmärrä, mutta jokainen tyylillään). Lunan tyyli on ehdottomasti sanakirja.(:
Tuo Weasleylle lähtö tapahtuu pahaenteisissä tunnelmissa. Tuo Lilyn ja Ksenon katseiden vaihto kylmäsi minua, mutta varsinkin tuo ”oli aika hankkia ensimmäinen apuri tutkimuksiin” –kohta on hyvin, hyvin pahaenteinen. :o (Ronia ei saa enää teloa, eihän? :D )
Kokeellista taikuutta
Tämän nimi pysäytti minut hetkeksi. Ajattelin, että nyt tapahtuu jotain kamalaa, ja niin kävi. Lunalla ei pitäisi olla taikasauvaa, apua! Äkkiä jatkoa, haluan tietää, että tästä selvitään ilman jotain taikalainvartijoiden yllätysiskua, tai jotain pahempaa.
Tekee kipeää Lunan puolesta, koska hän tiedostaa tuon, että Weasleyden maailma on viattomampi kuin hänen oma maailmansa. Niin kuin aiemminkin on käynyt ilmi, niin Luna ei oikeastaan ole enää lapsi, ei samalla tavalla kuin Ginny. Ginnyn vilpitön halu auttaa on suloista ja ihanan ginnymaista.<3
Tuo kutsuloitsun kaksijakoisuus tulee tässä hienosti ilmi. Samalla se ilmentää minusta hyvin koko tämän tekstin mustavalkoista ja niiden erottamisen vaikeuden teemaa. Hyvikse käyttävät kutsuloitsua. Pahikset käyttävät kutsuloitsua. Kaikki ovat kutsuloitsuja, siis siinä valkoisen ja mustan välissä. Ehkä. Mahdollisesti. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu, eikä jokainen arvoitus ole vielä ratkennut. ;)
Odotan innolla lisää sanoja.
Kiitos näistä.<3
-
Nyt munkin epäluulot ja selkäpiinkarminta heräsi Cassandran kohdalla. Säilytä sauvaa jalassa ja hui
Ja voi ei nyt Lunalla on sauva ja jotenkin Ginny ei ole mitään pidänpä kaikki salaisuudet-tyyppinen..
Naah mun pitää lopettaa turhien kommenttien kirjoittelu joten anteeksi nyt taas tästäkin.. :D
-
Frederica, ehkä yksärillä saisi vastauksia, mutta olisiko kuitenkaan kiva tietää etukäteen, mitä tässä käy?
Eiköhän harjoittelemalla opi? En tiedä vielä, varmasti se on vaikeaa. Mä olen vähän kiintynyt Historiikkiin (se on uhkaavasti muuttumassa mary sue kirjaksi...) ja olen sitä mieltä, että kirjahyllyyn kannattaa kätkeä kirjat. Apurin hankkimis-kohdan oli tarkoitus luvata jotain pahaenteistä ;) En mä Ronia telo. Vannon Pimeän lor Valkeuden nimeen.
Mä veikkaan, että Taikalainvartijoita odottaa yllätys, jos ne tulee ja näkee lapsen sauva kädessä. Anyway, kiva että Ginny on jotakuinkin IC, seuraavassa on vähän hänen näkökulmaa. Toisaalta se, että Luna tiedostaa Weasleyden maailman erot on kiehtovaa.
meFaireCroire Mitä, Cassandrahan on itse viattomuus ^^ Lapsi tulee äitiinsä? Eiköhän Luna selviä, se on nokkela tyttö... Musta on ihana kuulla, että jaksat lukea näitä edelleen, kiitos kommentoinnista ♥
Kierros 13, perjantain raapale ja kierros 14, lauantain raapale. Pahoitteluni, etten ehtinyt julkaista näitä jo eilen.
Haluatko, uskallatko? K7
Sanamäärä:100+100
Ginny katsoi jähmettyneenä Lunaa, taikasauvaa, Lunaa, Lunan silmiä. Ei ollut todellista! Lunalla ei pitänyt olla taikasauvaa, ei nyt, ei vielä neljään vuoteen.
”Lu-Luna, miksi…?” Ginny sopersi tietämättä mitä sanoa ja kuinka reagoida. Luna katsoi häneen tyynesti pää hiukan kallellaan ja toi sitten sauvan aivan kasvojensa eteen hypnoottisen hitaalla liikkeellä.
”Me olemme sodassa, Ginny. Pimeän lordi ja Feeniksin Kilta ovat toistensa kurkussa jatkuvasti. Miksi en kantaisi taikasauvaa?” Luna kysyi oltuaan hetken vaiti. Hän ei katsonut Ginnyyn vaan mittaili sauvaa katseellaan. Ginny nieleksi. Hän oli aseeton, ja Luna voisi tehdä mitä tahansa. Hän ei voinut puolustautua, mutta eihän Luna niin tekisi, eihän?
**
”Haluatko oppia?” Luna kysyi hiljaa kävellessään Ginnyä kohti. Kuolonsyöjälapsilla oli taikasauvat, varmasti. Hän-joka-jääköön-nimeämättä koulutti lapsista armeijaa, mikä oli syy, miksi hän ei saanut koskaan puhua tunnettuihin kuolonsyöjäsukuihin syntyneiden lasten kanssa.
”Mi-mitä?!” Ginny vinkaisi, otti askeleen taaksepäin ja kompastui. Kämmenet hankautuivat rikki kun hän vaistonvaraisesti yritti pehmentää törmäystä käsillään.
Luna kyykistyi hänen eteensä ja otti Ginnyn käden hellästi omaansa. Ginny veti terävästi henkeä Lunan viileiden sormien osuessa arkaan kohtaan.
”Episkius”, Luna kuiskasi ja nirhaumat Ginnyn käsissä katosivat jättäen ihon aivan sileäksi. Luna katsoi keväänvihreillä silmillään syvälle Ginnyn ruskeiden silmien taa. Punatukkainen tyttö vääntelehti katseen alla.
”Taikuutta. Haluatko oppia taikomaan, Ginevra Weasley?”
-
Su & ma raapaleet + 1 bonusraapale, koska loppuviikosta (to ja pe) raapaleet tulevat myöhässä
Lasten kysymyksiä, S
Sanamäärä: 100+100+100
Molly oli paistamassa lettuja Lunan ja Ginnyn astuessa ovesta sisään.
”Hei Luna,” Molly tervehti ja Luna niiasi tavanomaiseen tapaansa. Tyttö oli kohtelias vain, koska oli joutunut Lilyn mukana puhdasveristen keskelle, Molly muistutti itseään. Ginnyn seurassa Luna oli selkeästi vapaampi ja nauroikin usein.
Lapsiraukka oli joutunut kokemaan kovia äitinsä toimiessa vakoojana. Molly oli toivonut, että Lily olisi jäänyt varjoihin tultuaan äidiksi, koska oli typerää asettaa Luna vaaraan. Ajatella nyt sitä Bellatrix Lestrangen tytärtä, joka oli kävellyt kerran Viistokujalla vastaan. Tytön silmät olivat olleet läpitunkevat aivan kuin tyttö olisi nähnyt jo liikaa. Sellaista kohtaloa Molly ei missään nimessä halunnut Lunalle tai lapsilleen.
**
Tytöt istuivat kiltisti pöydässä, ja töminä portaissa kertoi, että myös pojat olivat haistaneet lettujen tuoksun. Pian keittiön kautta etupihalle eksyi joukko punatukkaisia ja pisamakasvoisia poikia, jotka nauroivat ja söivät lettunsa käsin. Molly huokaisi. Pojat eivät koskaan oppineet.
Vain Ginny ja Luna jäivät sisälle Mollyn seuraksi.
”Kuinka päivänne on mennyt?” Molly kysyi tytöiltä.
”Hyvin”, tytöt vastasivat kuorossa sillä äänellä, joka paljasti äidille, että tyttärellä on salaisuus.
”Entä Lily? En ole kuullut hänestä päiviin”, Molly osoitti sanansa Lunalle, joka laittoi aterimensa lautaselle ja katsoi suoraan Mollyyn vastatessaan.
”Hän tutkii mustan ja valkoisen magian eroja, mutta en oikein ymmärrä asiaa”, Luna vastasi viattomasti.
**
Molly hätkähti, ja katsoi Lunan kysyviin silmiin. Tyttö oli ilmeisesti kuullut termit, muttei ollut ymmärtänyt, mitä ne merkitsivät ja toivoi saavansa selityksen.
”Oletko puhunut äitisi tutkimuksesta muille?” Molly kysyi huolestuneena. Hän muisti kuulleensa magian eroista veljeltään, mutta se oli salaiseksi luokiteltua tietoa. Lovekivat olisivat pulassa, jos sana kantautuisi auroreiden korviin.
”En”, Luna vastasi lievästi kummastuneena. ”Enkö saa?”
”Et”, Molly vastasi ja mietti hetken. Hän tiesi jo, mikä olisi seuraava kysymys. Hän oli kasvattanut tarpeeksi monta lasta.
”Miksi?” kysymyksen esittikin Ginny, joka näytti kiinnostuneen keskustelusta. Molly nojasi keittiötasoon takanaan ja mietti kuumeisesti. Kuinka selittää asia, josta lasten ei kuulunut tietää mitään?
**
-
Luna oli aika karmiva tuossa Haluatko, uskallatko?, mutta onneksi se loitsu onnistui ettei se mitään käsiä Ginnyltä leikannut tai mitään :D
Lily on vieläkin aika epäselvä hahmo, että kumman puolella sitä oikein ollaan, mutta toisaalta on aika moni muukin.
Yhtäkään virhettä en huomannut.
Mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka Molly selviää tilanteesta !
-
meFaireCroire, joudut hetken odottamaan Mollyn selviytymistarinaa, koska haluan antaa vuoron seuraavaksi henkilölle, joka on esiintynyt aika vähän tarinassa. Hahmojen puolet ehkä selviää, en lupaa varmasti, koska ne eivät ole niin oleellisia tarinan kannalta tässä vaiheessa ainakaan.
Kertauksen vuoksi: Neville on valitun asemassa ja hän joutui avadan uhriksi 2 -vuotiaana. Siitä on noin 5 vuotta. Potterit tapettin Harryn ollessa 4, eli 3 vuotta sitten. Tässä AU:ssa sota ei loppunut.
Välinäytös II: Tarkkailijat, K-11
Sanamäärä: 4x100
Tonks istui Killan kokouksessa Villisilmän vieressä ja kuunteli. Ensin puhui Musta, jonka väitettiin tappaneen 13 ihmistä kadulla. Mies väitti, ettei ollut tehnyt niin, ja kaikki tuntuivat uskovan niin.
Lily Lovekiva tarkkaili miestä huoneen toiselta puolelta ja Musta kääntyi puhumaan suoraan naiselle.
”Onko totta, että Peter Piskuilan on kuolonsyöjä, Lily?”
”Nyt, tarkkaile Lovekivan ilmettä”, Villisilmä kuiskasi hänen vierestään. Tonks totteli ja katsoi naista. Hän ei ollut kovin hyvä lukemaan ilmeitä, vaikka olikin ollut kurssin paras. Heitä opettanut aurori sanoi, että heidän tulisi harjoitella vielä vuosia ennen kuin se olisi helppoa.
”Kyllä on.”
Tonks oli kohtalaisen varma, että naisen silmissä vilahti ärtymys.
**
Tonks tuijotti Dumbledorea vihaisena ja ällistyneenä, kun tämä vakuutti, että Musta oli syytön. Riittikö syyn vierittäminen toisen niskoille Tylypahkan rehtorille? Tonks näki, ettei taikaministeri ollut kovin vakuuttunut, vaikka lupasikin pitää huolen, että Profeetassa julkaistaisiin oikaisu.
Lovekiva joutui seuraavaksi ristikuulusteluun, ja Villisilmä valpastui, vaikka sitä oli vaikea huomata. Tonks oli kuitenkin ollut miehen seurassa viimeisen kuukauden ja oppinut tulkitsemaan miehen elkeitä. Miehen molemmat silmät tarkkailivat naista herkeämättä koko tämän raportoinnin ajan.
Lovekiva kertoi, että huhupuheet Pimeän lordin kaatumisesta olivat todennäköisesti totta, mutta kuolonsyöjillä oli uusi johtaja. Oli ollut jo lähes viisi vuotta, siitä lähtien kun tappokirous kimposi Longbottomin pojasta tuntemattomasta syystä.
**
”Sepä oli mielenkiintoista”, Vauhkomieli totesi tympääntyneesti kävellessään Irvetan ohi kohti Iskunkiertokujaa. Äänensävy kertoi, että miehen mielestä olisi ollut hyödyllisempää istua baarissa kuin kokouksessa.
Tonks ei sanonut mitään. Hänestä kokous oli ollut mielenkiintoinen, sillä hän oli seurannut Mustan tapausta lehdistä viisi vuotta sitten. Hän ei myöskään ollut tiennyt Tiedät-kai-kenen seuraajasta. Profeetta antoi ymmärtää, että kuolonsyöjiä oli vain kourallinen jäljellä.
Lovekiva oli sanonut, että piiri oli laaja, muttei ollut kertonut nimiä. Hän sanoi, että kokouksissa jokaisella oli naamiot ja peitenimet, joten oli vaikea päätellä kuka oli kuka. Jokainen kuolonsyöjä tiesi kaksi muuta kuolonsyöjää, mikä teki nimien selvittämisestä vaikeaa ja aikaavievää, jollei mahdotonta.
**
”Mitä mieltä olit Lovekivan kertomuksesta?”Villisilmä kysyi, kun he istuivat Huligaani-Henryn kapakan nurkkapöydässä. Tonks vilkaisi lasin heijastavan pinnan avulla ympärilleen, muttei nähnyt ketään. Villisilmä nyökkäsi hyväksyvästi nähdessään oppilaansa edistyvän ympäristön tarkkailussa. Kuukausi sitten tyttö olisi kääntynyt ympäri ja paljastanut, että heidän keskustelunsa oli arkaluontoinen. Nyt tyttö siemaisi tuopista tyynesti eikä edes irvistänyt.
”Se oli informatiivinen”, Tonks vastasi varovaisesti ja kertasi mielessään naisen kertomusta. ”En tiennyt, että heillä on uusi johtaja.”
”Tietenkin on. Eivät he olisi selvinneet viittä vuotta ilman yhtä päättäjää”, Villisilmä murahti.
”Onko mitään varmuutta siitä, että heillä on vain yksi johtaja?” tyttö kysyi yllättäen ja virnisti opettajansa yllättyneelle ilmeelle.
-
Vaikka nämä raapaleet kertovat juuri Lunan lapsuudesta, niin minä luen ehkä mieluiten aikuisten hahmojen, kuten Lilyn tai Ksenon näkökulmasta tapahtumia. Luna on kuitenkin vielä ymmärtämätön ja tyhmä, joten hänen näkökulmastaan lukeminen on jokseenkin tuskastuttavaa kun ei saa oikein mitään selville. :D Olet alusta asti kertonut uskottavasti ja todenmukaisesti Killan puuhista, mutta toivoisin samaa katsausta kuolonsyöjiin. Lily Lovekivan (ihana nimi!) hahmo on mielenkiintoisin tässä tekstissä hänen asemansa ja rooliensa takia. Lilyssä on muutenkin ainesta moneksi ja parhaissa ficeissä hän on juuri tämänlainen. Kuolonsyöjän rooli sopii hänelle ihmeellisen hyvin... vaikka hän onkin kuraverinen.
-
Helltrix, kiitos kommentista. Kuolareiden kyseenalaistaminen ja Lunan näkökulman tuskastuttavuus olivat hyvä pointteja, ja pyrin kyllä kyseenalaistamaan kuolareiden ideologiaa vielä, myös Lunan näkökulmasta (tosin haluan näyttämölle lisää hahmoja, ja yhden tietyn tapahtuman.) Kyllä, Luna ei ymmärrä asioita, tai näkee ne omalla tavallaan, ja ymmärrän, että se on tuskastuttavaa. Yritän saada lisää muiden näkökulmia siihen asti, että Luna saa enemmän selville itse. Mukava kuulla, että pidät Lilyn hahmosta.
Verhon ensimmäinen raottuminen, S
Sanamäärä: 150
Molly katseli kahta tyttöä. Lunan ilme oli tulkitsematon. Tyttö ei paljastanut yllättyneensä Ginnyn viattoman uteliaasta kysymyksestä, muttei myöskään ollut tyytyväinen, kuten olisi voinut olettaa. Oli selvää, että Luna oli alkujaan kysymysten takana – Ginny ei ollut voinut kuulla magian lajeista muilta.
Ilman Ginnyä Molly olisi voinut kertoa totuuden, sillä hän oli varma, että Luna tiesi sen jo. Koko keskustelu tuntui valmiiksi käsikirjoitetulta. Jos hän kertoisi, että Luna joutuisi vaaraan, Ginny kysyisi miksi. Kun Tiedät-kai-kuka oli ensimmäisen kerran noussut suuren yleisön tietoisuuteen, mies oli puhunut magian eroista. Sen jälkeen ne oli leimattu kuolonsyöjäideologiaksi.
Luna katsoi häneen odottavasti, tytön huulia kaarsi pienoinen hymy.
”Ethän halua, että Lily-äiti joutuu vaaraan? Hänen tutkimusaiheensa on salaisuus”, Molly selitti valiten tarkoituksella sanansa niin, että ne eivät paljastaneet hänen epäilyksiään Lunan tarkoitusperistä. Hän epäili, että näki nyt jotain, mikä hänen olisi pitänyt huomata paljon aiemmin.
”En tietenkään”, Luna vastasi hilpeästi. Aiempi, aikuismaisempi tyttö oli taas kadonnut verhon taa.
-
Pahoittelen pitkää kommentoimistaukoa. Siitä voi syyttää yleisesti Elämää, johon kuuluu projekteja ja kokeita.(:
Haluatko, uskallatko?
Ginnyn näkökulma on upea. Tyttö tuntuu hyvin omalta itseltään, ja nuo hänen mietteensä siitä, että kuolonsyöjälapsilla on taikasauva, ovat hienoja. Tässä tulee ihanasti näkyville maailmojen erot, ja se ristiriita, ettei kaikki ole niin yksinkertaista. Ginnyn luottamussuhde Lunaan joutuu melkoiselle koetukselle. Ja tuo lopetus on jotain niin upean eeppistä, hienoa työtä.
Lasten kysymyksiä
Nyt kyllä hiukan hirvittää, että miten pahasti tässä vielä tulee käymään, kun Ginny on noin uteliaalla tuulella. On hyvä, että Ginnyn ja Lunan luottamussuhde kesti ja että he pysyvät yhä yhdessä, mutta jännitän sitä miten Weasleylle tässä käy. Ginny on nyt sotkeutumassa sellaiseen mitä ei ymmärrä.
Minusta on ihanaa, että Ginny ja Luna päätyvät kyselemään asioista Mollylta. Molly on kaikkine eleineen, letunpaistoineen ja puheineen aivan ihanasti oma itsensä. Varsinkin tuo hänen kaikista huolehtiva asenteensa on lumoavan IC. Tuo poikien säätö taustalla sai minut hymyilemään. Luna muuten esittää kysymyksensä upean kierosti, hän on ihailtavan ovela ja manipuloiva.
Välinäytös II: Tarkkailijat
Lily on tässä taas todella kiehtova. Tuo Tonksin havaitsema ärtymys Lilyn katseessa herättää mietteitä Peterin asemasta. Tässä tuosta Mustan syyttömyydestä näyttäisi tulevan taikaministerin ja Dumbledoren välille mielenkiintoinen juopa. Ja tuo Dumbledoren todisteiden puuttuminen Mustan asiassa on kiehtovaa, ja on mukava, että Tonks ajattelee tällaisia asioita, koska hän on oikeasti todella älykäs aurori. Pidän paljon tuosta, että Tonks on oppinut lukemaan Villisilmän eleitä, se kertoo paljon heidän väleistään, samoin kuin tuo Tonksin kehittyminen aurorijutuissa, niin kuin ympäristön tarkkailussa. Tonksin kehitystä ja ajatuksia on kyllä ilo seurata. Kuolonsyöjien uusi johtaja herättää uteliaisuutta. Varsinkin tuo Tonksin kysymys siitä, että onko kuolonsyöjillä vain yksi johtaja, on jännän ihana. Haluan tietää lisää mystisistä kuolonsyöjäjohtajista, kiitos.(: Lily on kyllä ehdottomasti yksi kiehtovimmista hahmoista. Hänen jokaisesta teostaan on mukava lukea. Hän on todella kiehtova hahmo.
Verhon ensimmäinen raottuminen
Molly on tarkkaavainen. Täytyy kyllä sanoa, että minusta on todella uskottavaa, ettei Molly ole aiemmin havainnut Lunan toista puolta. Mollyhan on toisaaltaan koko ajan halunnut nähdä Lunan omien lastensa kanssa viattomampana ja äitinsä vaaraan saattamana, mutta kuitenkin viattomana (esim. Cassandraan verrattuna). Mollyn pohdinta reaktioidensa sudenkuopista on hyvää, ja on mielenkiintoista, että magian erot on leimattu kuolonsyöjäideologiaksi vain, koska tiedät-kyllä-kuka puhui niistä.
Kiitos näistä raapaleista.<3
-
Höh, mitäh ? Miksen ole huomannut näitä uusia ?
No, ei se haittaa. Pääsen silti taas piinaamaan surkeilla kommentointitaidoillani.
Kiva lukea vanhemmasta väestä, etenkin Villisilmästä, joka on tosi IC.
Myös Tonks ja hänen aurorikehityksensä on mukavaa seurattavaa.
Ja myös Verhon ensimmäinen raottuminen, oli todella hyvää tekstiä, jälleen kerran :)
Kiitoksia ja jatkoa odotellen : )
-
Frederica, elämä on ilkeä asia. :-\ Kirjoittelen lisää sekä Ginnystä että Tonksista kunhan saan ajatukseni näin pitkän tauon jälkeen (josta muuten minäkin syytän Elämää) kasaan ja Luna on kärsinyt kyselyjensä seuraukset. Mukava kuulla pohdintojasi, ja lupaan olla jättämättä tätä sarjaa uudelle tauolle. Olen pahoillani vastauksen huonosta laadusta, mutta arvostan todella kommenttiasi :D
meFaireCroire, pöh, minä tyksin sinun kommenteista. ;) Hienoa kuulla, että rakas vanhempi väkikin on miellyttävää.
Pahoitteluni pitkästä tauosta. Elämä ja koulu tulivat häiritsemään, tosin nyt ollaan jo voiton puolella
Rikos ja rangaistus, S
Sanamäärä:100+200+100
Auringonpaiste näytti houkuttelevalta ikkunan toisella puolella, mutta Luna ei saanut mennä ulos. Molly Weasley oli kertonut äidille heidän keskustelustaan, ja äiti oli ollut todella vihainen. Pohdittuaan hetken tyttö oli päättänyt käyttää arestissa viettämänsä ajan lukemalla Puhdasveristen sukujen historiikkia. Lunalle oli tullut yllätyksenä, ettei koko Britanniasta löytynyt yhtäkään velhosukua, jota ei olisi vahvistettu jästiverellä aikojen saatossa.
Onneksi äiti ei ollut kieltänyt kirjeiden kirjoittamista, joten Luna oli kirjoittanut muutaman kirjeen Cassandralle ja palauttanut kirjan. Hän oli myös vastannut Dracon lähettämään kirjeeseen, jossa poika kysyi, voisiko hän lähteä mukaan Viistokujalle jonain päivänä hänen ja Narcissa-tädin kanssa. Luna oli jo päättänyt kysyä lupaa isiltä.
**
”Olen pahoillani, että kysyin magiasta rouva Weasleylta”, Luna sanoi sinä hetkenä, kun hänen huoneensa ovi avautui. Siellä oli äiti, Luna oli varma siitä, vaikkei tiennytkään, mistä hän sen tiesi. Kenties hän tiesi, koska isi raotti ovea hieman ja laski kolmeen, jotta narksut pääsivät ulos huoneesta, mutta äiti tuntui odottavan kirousta. Luna oli opetellut varomaan molempia.
”Se on hyvä”, Lily vastasi ja istui Lunan sängylle. ”Tiedätkö, miksi siitä ei saa puhua?”
Luna pudisti päätään. Jos hän olisi tiennyt, ei hänen olisi tarvinnut kysyä.
”Killassa ei pidetä puheista, jotka koskevat magian värejä. He haluavat pitää sen salaisena tietona”, Lily selitti tarkkaillen koko ajan tiiviisti Lunaa, mikä oli tytön mielestä epämukavaa.
”Miksi?”
”Jaa-a, se on mysteeri. Ehkä Taikaministeriö haluaa vedota siihen, että Pimeän lordi käyttää mustaa magiaa”, Lily arveli. Luna katsoi äitiinsä kummastuneena. Hän tiesi, ettei äiti voinut tietää kaikkea, mutta tyttö ei ollut sisäistänyt asiaa.
”Kumpi aloitti sodan?” Luna kysyi yht’äkkiä kysymyksen, joka oli kiusannut häntä pitkään ja luotti siihen, että äiti vastaisi rehellisesti.
”Luultavasti kuolonsyöjät”, Lily vastasi välinpitämättömästi ja kohautti olkiaan. ”Tosin tässä vaiheessa sillä ei enää ole mitään väliä.”
”Miten niin?”
”Sota on jatkunut niin kauan, että aloittaja on jo merkityksetön asia. Merkityksellistä on, kumpi lopettaa sodan”, Lily sanoi surullisesti.
**
”Isi, kumpi osapuoli aloitti sodan?” Luna kysyi astuessaan isänsä työhuoneeseen odotettuaan pakolliset kolme sekuntia, jotta narksuista hitaimmatkin pääsivät ulos. Luna ei ollut koskaan nähnyt narksuja, mutta niiden oli oltava olemassa, jos thestraaleja ja Jumalakin oli olemassa.
”Gellert Grindelwald”, isi vastasi syventyneenä johonkin paperiin. Luna tuijotti isänsä selkää kummastuneena.
”Kuka on Grindelwald?”
”Hän oli mahtavin pimeyden velho 50 vuotta sitten, mutta Dumbledore kukisti hänet. Grindelwald teki rikoksia, jotka tahrasivat mustan magian, minkä vuoksi kaikki pimeään magiaan liitettävät asiat mielletään pahoina”, mies jatkoi edelleen tutkien paperiaan. Luna näki tilaisuutensa tulleen.
”Saanko lähteä Dracon ja Narcissa-tädin kanssa Viistokujalle ensi viikolla?”
”Mitä äitisi sanoo?”
**
-
Ihanaa, että tälle sarjalle on tullut jatkoa!<3
Rikos ja rangaistus
Kuvailu ja kerronta ovat taas taatun upeita. Tämän lukeminen tuntui tutulta ja turvalliselta, koska ensimmäisestä lauseesta tiesi olevansa tekemisissä tutun tyylisi ja hienon tarinasi kanssa. :D
Kammottavia aavistuksia aiheuttanut kirja onneksi lähtee pois Lunan hallusta, mutta nyt Luna tietää sen sisällön, mikä voi olla melkein yhtä paha asia kuin kirjan omistaminen. Eli pelkoja jää, koska kaiken maailman aurorihiipparit ;D pyörivät etsimässä kirjaa ja sen omistajia.
Tuo Lilyn ja Lunan keskustelu on hieno. Magian sävyistä selviää lisää, mutta samalla selviää elämän surullisia tosiasioita. Lilyn viimeinen kommentti on todella pysäyttävä ja hieno. Aloin siitä ajatella voittajan oikeutta ja sitä, että kuka ikinä lopettaakaan tämän sodan, julistetaan suurimman totuuden haltijaksi. Ja juuri nyt tuntuu siltä, ettei kummankaan puolen pitäisi voittaa, koska molemmat puolet ovat harmaita ja kieroja, mikä on todella hienoa, koska osaat tehdä harmaasta upeaa, kiehtovaa ja elävää.
Narskujen olemassa olon perustelu on aivan ihana.<3 Ylipäätään Lunan ja Ksenon tapa odottaa narskujen poistumista on ihana. Heillä on oma, hieno ajattelutapansa. :)
Ksenon antama selitys Grindelwaldista ja mustasta magiasta selittää paljon asioita intuitiivisella tasolla, niin että tulee taas lisää aavistuspaloja tähän suureen, kiehtovaan ja hienoon palapeliin, jota olet rakentanut ja rakentamassa. Selitys on muuten ihanasti ksenomaisen hajamielinen; Ksenon mieli pohtii jotain muuta ja hänen suunsa vastailee kysymyksiin automaattiohjauksella. Mieli rekisteröi keskustelun vasta, kun Luna kysyy Viistokujalle lähdöstä, koska vastaus on noin kiero. ;D
Kiitos tästä.<3
-
Frederica, joo, yritän aktivoitua taas tämän kanssa. On muuten lohdullista kuulla, ettei tyylini ole muuttunut radikaalisti. :D Voin luvata aurorihiippareita myöhempään vaiheeseen vielä lisää, koska heistä ei pääse eroon. Voittajasta tulee tietenkin puhtaan valkoinen riippumatta siitä, onko se puoli oikeassa.
Kseno on vähän tuollainen höppänä, ja epäilen, olisiko joku tarkkaavaisempi kertonut noita asioita. Tietty nyt on myöhäistä katua, mutta tietynlainen hajamielisyys ja erilainen ajattelutapa tekee sekä Lunasta että Ksenosta mielenkiintoisia hahmoja. Eiköhän nyt ole aika ottaa esille seuraava hahmo ;)
Pelottavaa samankaltaisuutta, S
Sanamäärä:150+100
”Cissy, Lucius”, Lily tervehti lyhyesti, mutta ääni oli lämmin. Narcissa seisoi Malfoyn kartanon ulkopuolella odottamassa valmiina. Draco oli ollut lukemassa puun varjossa, mutta poika käveli rauhallisesti heitä kohti.
”Pitkästä aikaa, Lily”, Narcissa vastasi kohteliaasti ja veti punahiuksisen naisen nopeaan halaukseen. Lucius tyytyi ainoastaan nyökkäämään olemattomasti. Lily oli aina olettanut miehen jähmeän käytöksen johtuvan kasvatuksesta.
”Totta. Mitä teille kuuluu?” Lily kysyi kohteliaasti.
”Lähdemme Luciuksen kanssa Ranskaan kahden viikon päästä kolmeksi viikoksi”, Narcissa kertoi ohimennen kaataessaan teetä heille molemmille.
”Entä Draco?”
”Aion kysyä Bellalta, voisiko hän vahtia poikaa”, Narcissa selitti.
”Minä voin huolehtia hänestä”, Lily tarjoutui katsellessaan, kuinka lapset halasivat toisiaan nopeasti.
”Mutta Kilta…” Narcissa vastusti.
”Enköhän pysty vakuuttamaan heidät jotenkin. Miksemme kysyisi Dracon mielipidettä?” Lily hymyili viattomasti. ”Draco, haluatko tulla meidän vai Bellatrixin luo siksi aikaa kun vanhempasi ovat Ranskassa?”
”Teidän, Lily-täti”, poika vastasi nopeasti.
”Tietenkin,” Luna naurahti, ”vaikka ei Cassandra ole niin pelottava kuin kuvittelet.”
”Luna!” Draco kivahti punastuen hieman.
**
”He ovat pelottavan yhdennäköiset…” Lucius mutisi lasten poistuttua Narcissan kanssa.
”He ovat…” Lily myönsi huokaisten. Milloinkohan joku muu huomaisi saman?
”Etkö halua lähteä heidän mukaansa?” mies kysyi ja katsoi kohtaa, josta hänen vaimonsa oli kaikkoontunut lasten kanssa. ”Ehtisit vielä.”
”En taida. Minulla on töitä”, Lily naurahti. Hän oli päättänyt jäädä turvallisen matkan päähän Lontoosta, jottei hänen tarvitsisi huolehtia Lunan turvallisuudesta.
”Siinä tapauksessa sallinet, että tarjoan ensin lasillisen vanhojen aikojen kunniaksi?” Se oli vaatimus, vaikka Lucius olikin naamioinut sen kysymykseksi.
”Mielelläni, eiköhän työni voi odottaa sen aikaa”, Lily suostui ja seurasi miestä sisätiloihin. Häneltä ei jäänyt huomaamatta puiden välissä vilahtanut varjo.
**
-
Pelottavaa samankaltaisuutta
Sitä pelottavaa samankaltaisuutta tästä todellakin löytyi. Milloinkahan joku tosiaan huomaa tuon yhdennäköisyyden? ;)
Draco on kyllä ihana, kun teitittelee Lilyä ja pelkää Casandraa. (Ei sillä, kyllähän minäkin Casandraa pelkään.) ;D
Odotan muuten innolla lisää tietoa Lilyn ja Luciuksen väleistä. Heidän välillään on selvä epäselvä jännite. Saat kyllä ilmaistua pienillä sanoilla todella paljon, todella ihailtavaa! Ja puiden takana on joku pelottava hiippari, niin että jatkoa jään kyllä kaipaamaan. ;)
Kiitos tästä.<3
-
Olen lukenut näitä jo vaikka kuinka pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida. Tykkään näistä tosi kovasti, Lily on Lunan äidiksi pelottavakin, mutta oikeastaan melko sopiva valinta. Kseno on hulluhko, mutta hänellä on viisaita ajatuksia. Luna lapsena on kyllä ihana hahmo joka tapauksessa. Hän on tässä riittävän uneksiva, muttei ehkä niin uneksija-enkeli kuin kirjoissa, koska on nähnyt myös kuolonsyöjien elämää, eikä tiedä, mikä on oikein ja hyvää. Ihana Luna...
Mietiskely hyvästä ja pahasta taikuudesta saa joka kerta ajattelemaan ihan tätä oikeaakin maailmaa. Ei kuolonsyöjä ole aina paha tai kiltalainen hyvä, vaan se on valitettavasti ja onneksi paljon monimutkaisempaa. Tässä oli muuten eräs (lukuisista, lukuisista) lempikohdistani:
Kuinka selittää asia, josta lasten ei kuulunut tietää mitään?
Selvisi jo varmaan, että tahdon jatkoa ;)
-
Kiitoksia kommenteistanne! :-*
Frederica, ensimmäiseen kysymykseen: en kerro ^^ Cassandra on kieltämättä pelottava tyyppi ja mikä pahinta tämän myötä hän on alkanut tunkeutumaan fanoniini melko vahvasti. Toistaiseksi jätetään kuitenkin oudot hiipparit ja Lily ja Lucius juomaan teetään rauhassa ja päästetään Draco ääneen.
SuklaaKissa, hienoa, että uskaltauduit ilmoittautumaan lukijaksi. Hienoa kuulla, että pidät Lunasta, ja että nämä saavat miettimään oikean elämän asioitakin. Tekstin tarkoitus on herättää ajatuksia. Jatkoakin tulee jo nyt muutaman raapaleen edestä :D
Sivupolkuja matkalla pöllömystyneeseen pimeyteen, K-7
Sanamäärä: 100+150+100+100+100
Lunan käsi tuntui lämpimältä, ja Draco turvautui toisen läheisyyteen, vaikka ei eleelläkään paljastanut pelkäävänsä. Hän ei ollut kierrellyt Viistokujaa kovinkaan usein yksin, eikä muistanut, missä hänen etsimänsä liike tarkalleen sijaitsi. Onneksi Luna katseli kiinnostuneena vastaantulevia noitia ja velhoja. Draco alkoi jo hermostua, kun Ollivandersin taikasauvapuodin kyltti tuli näkyviin.
”Ootteks te eksyneet?” räsyiseen viittaan verhoutunut olento kysyi. Draco epäili, että kysyjä oli velho. Hän astui Lunan ja olennon väliin vaistomaisesti.
”Emme, kiitos huolenpidostasi.” Draco veti Lunan olennon ohi.
”Odota vähän, Malfoy.” Draco jähmettyi sekunniksi. Mistä se tiesi hänen nimensä, jollei se ollut heidän perässään? Poika säntäsi juoksuun vetäen Lunan peräänsä.
”Juokse!”
**
Draco laski kujia, joita hän ei tuntenut. Oikea, kolme vasemmalle, kaksi oikealle… Olentoa ei näkynyt, mutta poika ei uskaltanut palata takaisin Viistokujalle aivan heti. Hän hidasti askeleensa kävelytahtiin, joka oli Lunalle sopiva ja katsoi ympärilleen.
”Missä olemme?” Luna kuiskasi ihmeissään. Draco oli helpottunut, koska Luna ei pelännyt. Tyttö kuulosti enemmänkin kiinnostuneelta.
”Jaa-a, se on hyvä kysymys”, Draco vastasi yrittäen saada äänensä pysymään tylsistyneen tasaisena. Äiti tappaisi hänet ja Lily-täti keksisi jotain ikävämpää, jos saisi kuulla, että hän oli vienyt Lunan oudoille kaduille. Entä jos he olivat Iskunkiertokujalla, jonne lapset eivät saaneet mennä? Draco kuuli vaimeita askelia. Poika veti Lunan nopeasti roskalaatikon taa piiloon ja painoi sormen huulilleen.
”Ja sitten se pentu karkas. Ei se kuule mun vika oo…” Draco tunnisti äänen. Se oli sama olento, joka oli ahdistellut heitä.
”Dung, kenen muun vika se oli?” kivahti naisääni.
”Mut se poika lähti pakoon”, Dung vastusteli ärtyneenä.
”Kukapa ei olisi sinut nähdessään…”
**
Hetkeen kumpikaan ei liikahtanut mihinkään. Aikuiset olivat jo lähteneet ja heidän kinastelunsa oli vaiennut. Draco yritti saada voimansa palaamaan. He olivat pelastuneet pelkästään tuurin avulla eivätkä esimerkiksi hänen nokkeluutensa ansiosta.
”Draco?” Luna katsoi häntä pelokkaasti. ”Mennäänkö takaisin?”
”Joo.”
”Mihin suuntaan?”
Draco osoitti kujaa, jolta he olivat tulleet. Se näytti pimeältä ja pelottavalta, vaikka oli tuskin hirveämpi kuin se, jolla he nyt olivat. Luna hapuili hänen kätensä omaansa ja puristi kannustavasti. Draco nielaisi ja otti ensimmäisen askeleen. Toinen oli jo helpompi ja heidän askelluksensa oli melkein juoksua. Jokainen askel oli samalla poispäin pelottavasta parivaljakosta. He henkäisivät yhteen ääneen nähdessään Viistokujan ihmisvilinän.
**
Lurppaluomen pöllökeskus oli melkein pimeä puoti, jossa heitä tarkkaili miljoona kimaltelevaa silmäparia. Se sijaitsi aivan Ollivandersia vastapäätä. Välillä jostain kuului siipien havinaa. Pimeys oli lämmintä, miellyttävää ja tarjosi tilaisuuden pieneen kiusantekoon. Draco tarrasi nopeasti Lunan kädestä saaden tytön kiljahtamaan. Kiljahdus muuttui nauruksi, ja kostoksi Luna kutitti Dracoa.
”Tiedän, että pimeys on hieno asia, mutta häiritsette pöllöjä”, kyllästynyt kaupanpitäjä sanoi kuunneltuaan lapsia hetken.
”Ai, anteeksi”, Luna pahoitteli. ”Draco haluaa pöllön. Voitko auttaa häntä?”
”Jaa, millaisen pöllön haluaisit, Draco?” myyjä kysyi puoliksi kiinnostuneena.
”Haluan huuhkajan”, Draco sanoi epäröimättä. Huuhkaja oli isoin pöllö. Hän halusi linnun, jota ei muut pöllöt niin vain voittaneet.
**
Narcissa katseli heitä ankarasti. Draco vilkaisi itseään lasi-ikkunasta ja ymmärsi miksi. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja kasvoilla likaa. Luna sen sijaan näytti samalta kuin heidän tullessa.
”Haluanko tietää mitä tapahtui, Draco?” Narcissa kysyi hiljaa. Draco pudisti päätään ja toivoi, ettei äiti kysyisi lisää.
”Hän puolusti minua”, Luna sanoi kirkkaalla äänellä. Narcissa katsoi Lunan vihreitä silmiä hetken ja nyökkäsi.
”Hyvä kuulla. Siinä tapauksessa voin varmaan viedä teidät vielä kaakaolle ennen kun lähdemme. Draco, toivon, että käytät tilaisuuden ja käyt siistiytymässä.”
”Tietenkin.”
”Eikä sanaakaan Lilylle. Emmehän halua hermostuttaa häntä.”
Draco katsoi äitiinsä helpottuneena. Narcissa ei kertoisi heidän seikkailustaan. Ehkä äitikin pelkäsi Lily-tätiä?
***
-
Dracolla on mielenkiintoinen ääni! Tuo hänen suojeluhalunsa on aivan ihana ja se, että hän toivoisi aina voittavansa oveluuden ei tuurin avulla (ainakin minä tulkitsin kohdan näin, voi sillä olla joku muukin merkitys^^). Olen kirjoissa aina pitänyt Malfoyden huuhkajasta ja oli ilo huomata, että se on tässä mukana ja että Dracolla on erityinen syy hankkia nimenomaan huuhkaja, se on pöllöjen luihuinen, sitä ei niin vain voiteta. Draco on tässä kyllä hieno ja mielenkiintoinen hahmo.
Kauheaa, kun Viistokujallakin pyörii hiippareita! Dung on minusta aina ollut pelottava, sellainen "myisin äitini ja sieluni, jos hinnasta sovitaan" -tyyppi. Toinen hiippari jäi vielä mysteeriksi ja odotan innolla, koska hänen kasvonsa paljastetaan. Pari ehdokasta päästäni löytyy, mutta voin olla aivan väärässä niiden kanssa.^^
Loppu saa kyllä kinuamaan jatkoa! Dracon ja Lunan seikkailu ei ehkä paljastu Lilylle, mutta Malfoyden ja Lilyn välit kiinnostavat entistä enemmän. Draco ja Luna ovat muuten ihanasti ikäisiään, kun säikyttelevät toisiaan pöllökaupassa.
Kiitos tästä.<3
-
Frederica, en viitsi kiusata ja paljastan ehkä sen olennaisimman Lilyn ja Luciuksen väleistä jo seuraavassa setissä. ;D Hienoa, että tyksit Dracosta, koska minustakin hän on melko onnistunut. Huuhkaja oli muuten sattumaa. En edes muistanut, että Malfoyn perheellä on sellainen. Musta se vaan oli Malfoymainen pöllö.
Dung on minusta aina ollut pelottava, sellainen "myisin äitini ja sieluni, jos hinnasta sovitaan" -tyyppi
Täydellinen kuvaus ^^
Kiitos kommentista <3
Juonittelupeli, K-11
Sanamäärä: 150+200+150+100
Lucius napsautti sormiaan. Samassa lepakonkorvainen kotitonttu ilmestyi paikalle vaimean poksahduksen saattelemana kantaen hopeista tarjotinta, joka näytti liian suurelta sen pienillä käsivarsilla.
”Jätä tarjotin pöydälle, Dobby”, Lucius ohjeisti kylmällä äänellä ja odotti, että kotitonttu katosi ennen kuin hän kaatoi teetä heille molemmille. Ministerin vieraillessa kotitonttu saattoi tarjoilla, mutta Lilyn kaltaisille vieraille hän tarjoili aina itse. Arvovieraille kotitontut eivät kaataneet teetä. Lucius oli harkinnut ihmispalvelijaa, mutta ministeriö saattaisi lahjoa tämän. Kotitonttua sen sijaan sitoi vaitiolovelvollisuus.
Lucius istui vaaleanruskeaan nojatuoliin vastapäätä Lilyä ja kohotti kulmiaan naisen huvittuneelle ilmeelle.
”Mikä huvittaa sinua?”
”Sinä.”
”Minä?” Mies kysyi.
”Et ole muuttunut hiukkaakaan, Lucius”, Lily totesi iloisesti.
”Pyrin pysymään täydellisenä. Huomasitko muuten varjosi?” Lucius kysyi ja nousi kaataakseen itselleen lasillisen viskiä takanreunuksen kristallipullosta.
”Tiedän, että minua seurataan, mutten tiedä kuka. En ole nähnyt häntä kertaakaan kunnolla”, Lily vastasi. Hän jätti miehen kommentit täydellisyydestään omaan arvoonsa. ”Näetkö hänet?”
Lucius kääntyi hieman vilkaistakseen ulos ikkunasta.
”En.”
”Sääli”, Lily huokaisi.
**
”Mitä Ksenofilius tekee nykyään?” Lucius kysyi kääntääkseen keskustelun suuntaa johonkin vähän vähemmän uhkaavaan. Hänellä oli suunnitelma tunkeilijan varalle, mutta hän ei ollut varma, haluaisiko ehdottaa sitä.
”Samaa vanhaa. Hän tutkii näkymätöntä maailmaansa ja on saanut Lunankin kiinnostumaan siitä”, Lily vastasi silmissään kysyvä katse. Silti nainen ei kysynyt mieltään askarruttavaa kysymystä. Lucius tavallaan ihaili naisen halua selvittää kaikki vastausta jääneet kysymykset itse, mutta se oli myös ärsyttävää. Kaikkea ei tarvinnut tehdä yksin.
”Huolestuttaako se sinua?”
”Ehkä vähän”, Lily myönsi vastentahtoisesti.
”Enkö saisi kysyä?” Lucius kysyi. Hän oli hivenen tyytyväinen Lilyn hätkähtäessä.
”Tietenkin saat”, Lily vastasi nopeasti ja antoi katseensa sinkoilla ympäri huonetta. ”Tarkoitan vain, että minusta on tavallaan outoa puhua Ksenofiliuksesta kanssasi, vaikka…”
”Vaikka hän suostui sopimukseemme?” Lucius täydensi. He eivät olleet koskaan puhuneet asiasta jälkeenpäin.
”Niin… Tiedän, ettei välillämme ole mitään, mutta minusta tuntuu, että loukkaisin teitä molempia.”
”Mitä tarkoitat?” Lucius johdatteli, vaikka uskoikin tietävän. Lilyn täytyisi kuitenkin sanoa se joskus ääneen ja naisen pitäisi myös oppia luottamaan häneen vähän enemmän.
”Koska… olet kuitenkin Lunan biologinen isä. Ksenofilius suostui siihen ja lupasi kasvattaa Lunan omanaan, mutten tiedä kumman kanssa minun pitäisi puhua!”
Lucius pohti hetken. Hän ei aikonut osallistua Lunan kasvatukseen, mutta auttaisi toki Lilyä tarvittaessa.
”Me molemmat autamme sinua.”
**
”Pärjäätkö varmasti?” Lucius kuiskasi auttaessaan matkaviittaa Lilyn harteille.
”Tietenkin.”
”Sinun ei ole pakko tehdä tätä. Voin selvittää asiaa”, mies ehdotti.
”Tämä on nopeampi keino”, Lily puolustautui. Hän varmisti, että sauva oli kätketty hihaan niin, että sen sai nopeasti tarpeen vaatiessa.
”Hyvä on, mutta ole varovainen. Minusta olisi ikävää selittää Narcissalle miksi annoin sinun ryhtyä tähän, jos kuolet.”
Lily päästi äänen, joka oli jotain tuhahduksen ja naurahduksen väliltä ennen kuin kaikkoontui. Hänen varjonsa kykenisi kyllä seuraamaan häntä, mikäli tästä todella oli jotain vaaraa. Jos jompikumpi puoli oli lähettänyt amatöörin, ei tämä löytäisi häntä.
Lily ilmiintyi pieneen metsän aukiolle, josta pääsi kolmella askeleella pensaikon taa piiloon. Hän katseli lehtien seasta aukiolle, jonne varjon pitäisi ilmestyä hetkenä minä hyvänsä. Lily sulki mielestään muutaman innokkaan pikkulinnun laulun sekä mehiläisten surinan. Hän odotti hivenen pettyneenä poksahdusta tai askelten ääntä.
Hetkeksi hän uskaltautui sulkemaan silmänsä, jotta aistisi magiaa laajemmalta alueelta.
”Mitä etsit?” Kysyi ääni hänen takaansa.
**
Lily katsoi varjoaan osoittamatta millään tavoin huomanneensa tämän kädessä olevan taikasauvan. Varjo oli alle 20 vuotta vanha nuori ruskeahiuksinen poika, mikä ei tarkoittanut mitään monijuomaliemen ja harhautusloitsujen ollessa sääntö eikä poikkeus varjostajien keskuudessa.
”Kuka sinä olet?” Lily kivahti. Hän ei tehnyt elettäkään tavoitellakseen taikasauvaansa, toinen vain loitsisi hänet.
”Avery Nott”, poika vastasi.
”Kuolonsyöjä?” Lily kysyi.
”Mitä väliä sillä on, kuraverinen?”
”Paljonkin”, sanoi naisääni pojan takaa. Tainnutusloitsu lasitti pojan silmät ja tämä tömähti maahan.
”Lucius?” Lily kysyi naurua pidätellen ja katsoi Narcissaa kasvoihin.
”Minä”, mies vastasi tyynesti ja nosti hameen helmaa astuessaan juurakon yli varovaisesti poimiakseen pojan taikasauvan.
”Saanko kertoa Cissylle?”
***
-
Luciuksella on hame! omnomnomnom! ;D ;D
Krhm, sitten vakavampiin aiheisiin.
Luciuksen ja Lilyn kierot välit saivat selityksen, samoin kuin Lilyn ja Ksenon välit. Melkoinen sopimus näillä kolmella kyllä on! Tuo Luciuksen auttaminen on kyllä ihailtavaa ja se, ettei häneltä tunnu olevan odotettavissa mitään kammottavaa kidnappausdraamaa (ainakaan toivon mukaan).
Luciuksen ja Lilyn tapa keskustella kuvaa kyllä hyvin heidän luonteitaan, heillä on koko ajan käynnissä oma juonittelupeli, jossa voittaja saa palkinnoksi uuden arvoituksen. :D
Nott taitaa nyt kyllä olla pulassa. ;D (Olisi ehkä kannattanut olla varovaisempi, Lilyn ja Luciuksen vangiksi jääminen ei taida olla mikään hauska kokemus.) Tässä jää kyllä ehdottomasti odottamaan jatkoa!
Kiitos tästä.<3
-
Voi ei nyt häivyn jonnekkin häpeämään itteäni kun multa on jäänyt näin monta osaa välistä !!
Kieroutunutta porukkaa, yllättäviä juonenkäänteitä ja ennen kaikkea sun ihana kuvaileva kirjoitustyylisi on pysynyt yllä koko ajan, ehkä jopa parantunut.
Sun esittelemä Draco on söpö ja Lucius jotenkin.. lämmin (haha, hame kruunasi kaiken).
Aika jännä, että se onkin Lunan isä ja Kseno ei, onkohan sen ja Lilyn välillä edes mitään rakkaussuhdetta (voi ei mikä sana) :D
Joo aloitin taas spekulaatiot. Tietääköhän Cissy tästä isyydestä ?
Jäipä jännittävään kohtaan ja jään jatkoa odottelemaan !
-
Frederica Lucius hameessa on varmasti mahtava näky :D Nott on kyllä liemessä, mutta oma vika. Osaatko sä ennustaa tai jotain? Lucius kidnappaa Lunan kohta eiku... ;D Katsotaan mitä kaikkea herra tekee...
meFaireCroire ei kannata mennä nurkkaan häpeämään. On muuten helpotus kuulla, että tyyli on pysynyt samanlaisena tauon jälkeen. Saat vastaukset spekulaatioihisi myöhemmin. ;)
Kiitos kommenteistanne ♥
Varoitus, K-11
Sanamäärä: 100+100
”Mitä tällä kertaa?” Narcissa kysyi mieheltään ja Lilyltä ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään. Molempien ilmeet kertoivat, että jotain epämukavaa oli tapahtunut, ja Lilyn oli sanonut, että hänellä oli töitä.
Draco ja Luna katsoivat toisiinsa nopeasti ja jatkoivat kartanoon tietäen, että aikuiset eivät halunneet puhua heidän kuullen. Narcissa katsoi lasten perään.
”Minua varjostettiin”, Lily selitti ja viittoi Narcissaa pysymään vaiti, jotta hän saisi jatkaa. ”Saimme tekijän kiinni. Mies sanoi nimekseen Avery Nott. Hän on tyrmässä tiedottomana.”
”Kuka hän on oikeasti?” Narcissa kysyi. Jos maailmassa todella eli Avery Nott, oli tämä verenpetturi tai surkki.
”Monijuomaliemen vaikutuksen pitäisi lakata pian”, Lily sanoi.
**
Lucius käveli heidän edellään tyrmään, jossa varjostaja oli odottamassa. He katsoivat nuorta ruskeahiuksista naista, jonka katse harhaili ympäri pientä selliä. Narcissa tarkkaili naisen kasvoja, muttei tunnistanut tätä.
”Avery Nott, kuinka ovelaa yhdistää kahden tunnetun kuolonsyöjän nimet. Etkö todella parempaan pystynyt?” Lucius pilkkasi silkkisesti. Mies yritti saada naisen paljastamaan tietojaan vihaisena.
Nainen pysyi hiljaa. Narcissa huokaisi. Aurorikokelaat olivat siitä huonoja, että he eivät osanneet katsoa maailmaa oikealta kannalta.
”Sinun kannattaa kertoa tietosi nyt. Sisareni Bellatrix lupasi tulla tervehtimään minua ja miestäni. Hän kuulustelisi sinua varmasti mielellään”, Narcissa sanoi. Nainen kalpeni kuultuaan Bellatrixin nimen mutta pysyi vaiti.
”En sano sanaakaan”, nainen tokaisi.
**
-
Aivan mahtavaa jatkoa, kiitokset tästä! ;D Pahoittelut kommentin viipymisestä iski flunssa ja Elämä, mutta onneksi ne ovat ohimeneviä ongelmia. ;)
Tuo oli kyllä ovela veto sekoittaa parin kuolonsyöjän nimet, minä ainakin ajattelin, että tässä olisi voinut olla Nottien suvun edustaja X, mutta suunnitelma olikin paljon ovelampi. Tavallaan toivon, että kyseessä olisi Tonks, koska Tonks on vain niin upea hahmo, mutta toisaalta huolestuttaa, jos kyseessä on Tonks, koska haluaisin, että Tonksilla olisi onnellinen elämä ja hän saisi tehtyä sodan järjettömyydelle jotakin (ei joo mikään helppo tehtävä, mutta ainahan mahdottomia saa toivoa). ;D
Narcissa ja Lucius kuulustelemassa on minusta hienoa, koska he pelaavat paljon hienovaraisempaa peliä kuin Bellatrix. Kyllähän Bellakin osaa olla hienovarainen, mutta hän on sitä toisella tapaa. Lucius ja Narcissa ovat omalla tavallaan pelottavia, ehkä siksi, että heistä tulee vaikutelma, että he eivät halua tehdä pahaa, mutta osoittavat pystyvänsä siihen. Että heidän kuorensa sisällä on jotain pelottavaa ja pimeää. Bellasta se kaikki pelottava ja pimeä erottuu selvemmin.
”Sinun kannattaa kertoa tietosi nyt. Sisareni Bellatrix lupasi tulla tervehtimään minua ja miestäni. Hän kuulustelisi sinua varmasti mielellään”, Narcissa sanoi. Nainen kalpeni kuultuaan Bellatrixin nimen mutta pysyi vaiti.
”En sano sanaakaan”, nainen tokaisi.
Tässä kohdassa minua hymyillytti tuo sanavalinta ja uhmakkuus. Tästä haluaa tietää lisää, haluan nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lunan ja Dracon poistuminen paikalta loi taas kuvaa heidän maailmastaan, kaikesta siitä salaisesta mikä ei heille vielä kuulu (vaikka kuuluukin, koska kaikki salainen kuitenkin vaikuttaa heidän elämäänsä), mutta mikä tulee jonain päivänä kuulumaan. Onhan aina maailmassa aikuisten ja lasten jutut, mutta tässä aikuisten jutut ovat ne salaiset sodan ja veren ja puolien valinnan ja oikeuden ja oikeutuksen kiemurat.
Kiitos tästä, jatkoa odottelen.<3
-
Frederica eiköhän tuon tunkeutujan henkilöllisyys selviä myöhemmin. Ei kyllä ihan vielä, koska "Avery" on aika sisukas. Ehkä Bella murtaa hänet ennen kuin Lucius ja Narcissa ehtivät, ehkä ei... ;D Olen kyllä samaa mieltä siinä, että Cissyn ja Luciuksen hienovaraisuus on jännä juttu. He eivät ainakaan minusta käytä yhtä suoria menetelmiä.
Seuraavaksi tulee useampi sarja, koska haluan ne pois alta yhdellä kertaa.
Suloinen, pelottava, kotitonttu, S
Sanamäärä: 100+100+100
Draco katsoi matka-arkkuaan, joka oli lähes pakattu. Monenlaisten vaatteiden lisäksi hän oli sullonut arkkuun luutansa, muutaman kirjan ja pussillisen hiirenmuotoisia pöllönkarkkeja Mordredille. Huuhkaja tulisi tietenkin mukaan ja saisi tavata Lokekivojen Mörri-nimisen helmipöllön, jota Ksenofilius-setä oli yrittänyt saada puhumaan.
Draco ei tiennyt, mistä pöllö oli saanut nimensä, mutta epäili nimen olevan jotain Ksenofilius-sedän osaamista kymmenistä salakielistä.
”Nuoriherra, oletteko valmis?” kotitonttu kysyi kimeällä äänellä. Draco katsoi suurikorvaista, säälittävää olentoa. Lunan mielestä Dobby oli suloinen. Dracon mielestä se oli pelottava. Kotitontut alistuivat ehdoitta mestariensa tahtoon. Heillä ei ollut edes vapautta valita, kuten ihmisillä.
”Olen”, Draco vastasi ja vilkaisi itseään kultareunaisesta peilistä. ”Mennään, Dobby.”
**
Lily-täti odotti alakerrassa ja keskusteli äidin kanssa. He vaikenivat Dracon kävellessä portaat alas aristokraattisen rauhallisesti. Vaikka Draco ei ollut aivan varma siitä, mitä aristokraattinen tarkoitti.
Poika oli erottanut Avery Nott –nimen ja tiesi, että aikuiset puhuivat kellarin vangista. Draco oli käynyt puhumassa naiselle salaa ja kuullut paljon tarinoita Feeniksin Killasta. Nainen opiskeli auroriksi ja tahtoi lopettaa sodan. Draco ymmärsi naista, koska hänkään ei pitänyt sodasta. Nyt oli rauhallista, mutta oli aikoja, jolloin isää ei näkynyt kuukausiin.
”Hei Lily-täti”, Draco tervehti kohteliaasti. Hän kuuli ja vasta sitten näki Dobbyn ilmestyvän hänen arkkunsa kanssa ovelle. Aikuiset eivät tonttua huomanneet. Se oli outoa.
**
Draco esitti kuuntelevansa äitinsä muistutuksia käyttäytymisestä. Hänet oli kasvatettu käyttäytymään hyvin, eikä Lily-tädin läheisyydessä uskaltanut tehdä kepposia. Draco muisti kerran, kun hän oli yrittänyt varastaa muutaman keksin Lunan kanssa ja peltinen keksipurkki, johon oli maalattu hempeitä kukkasia, oli jahdannut heitä monta kierrosta talon ulkopuolella, kunnes se oli kyllästynyt.
”Kyllä hän osaa käyttäytyä, Cissy”, Lily-täti vakuutti kyllästyneen oloisena. ”Pitäkää te Luciuksen kanssa hauskaa Ranskassa.”
Äiti huokaisi. ”Kolme viikkoa tuntuu niin pitkältä ajalta… Draco, et saa kiusata pikkusisartasi.”
”Joo, en tietenkään”, Draco vastasi kummastuneena, että äiti edes kuvitteli, että hän kiusaisi Lunaa. Se oli naurettavaa, aivan kuten ajatus isästä puuskupuhissa luihuisen sijaan.
**
Herrasmieslupaus, S
Sanamäärä: 100+100+100
Draco katsoi punapäisten ja pisamakasvoisten lasten laumaa. Viisi silmäparia tuijotti häntä kummastuneesti tai vihaisesti. Poika mietti, asettuisiko Luna hänen puolelleen, jos Weasleyt aloittaisivat tappelun. Draco ei aikonut tapella neljää poikaa ja yhtä tyttöä vastaan. Hän oli luvannut Lunalle niin.
”Kuka tuo on?” pojista lyhyin kysyi töykeästi ja katsoi Dracon siistejä vaatteita kateellisena.
”Draco Malfoy”, Draco sanoi mahdollisimman neutraalilla äänellä. Hän ei halunnut olla röyhkeä tai nöyristelevä.
”Kuolonsyöjä!” sama poika huudahti ja otti askeleen lähemmäs. Draco murahti nyrkin osuessa häntä suoraan kasvoihin.. Weasley löi toisen ja kolmannen kerran kaataen Dracon mutaan. Draco katsoi poikaa halveksien, muttei puolustautunut. Tappeluun vaadittiin kaksi osapuolta.
**
”Lopeta Ron!” Luna huusi. Ron epäröi silmänräpäyksen, minkä aikana Draco nousi istumaan tarkkaillen Ronia.
”Miksi? Hän on kuolonsyöjä. Hän on paha”, Ron kivahti ja sylkäisi Dracon päälle. ”Vaikka eivät hienostopojat kai osaa tapella.”
Ron ei ehtinyt reagoida millään tavalla – valo välähti ja hän lensi monta metriä ilmassa ja tömähti nurmikolle. Poika katsoi ällistyneenä ympärilleen noustessaan seisomaan varovaisesti. Luna katsoi häntä vihaisesti. Ron vastasi katseeseen hämmentyneenä. Vahinkotaikuutta? Mutta miksi Luna haluaisi puolustaa kuolonsyöjää?
”Draco ei ole paha”, Luna sanoi totisena ja käveli kahden pojan väliin.
”Jos hän olisi mies, hän ei antaisi tytön puolustaa itseään”, Ron tokaisi ja katsoi Dracoon halveksivasti.
**
”Kuule, Weasley, en haluaisi satuttaa sinua, koska Luna pitää sinusta. Minun on kuitenkin varoitettava, että jos loukkaat vielä minua tai sukuani, on velvollisuuteni haastaa sinut kaksinkamppailuun”, Draco sanoi muodollisesti noustuaan seisaalleen. Muut Weasleyn lapset eivät näyttäneet inhoavan häntä yhtä paljon.
”Mitä jos tekisitte sopimuksen?” punapäinen tyttö (Ginevra, Luna kuiskasi Dracon korvaan) huokaisi samalla sävyllä, jota äiti käytti, jos Draco ja Luna kinastelivat.
”Mitä siihen sopimukseen sisältyisi?” Draco kysyi nopeasti.
”Ette tappele keskenänne niin kauan kun joku meistä on lähettyvillä”, Ginevra sanoi. Draco nyökkäsi. Sopimus kelpasi hänelle.
Kaikki katsoivat Roniin, joka näytti vähän kiusaantuneelta, mutta kohautti lopulta olkiaan.
”No, okei sitten.”
Pientä kiusantekoa, S
Sanamäärä: 150
Lily katsoi kummastuneena, kun Draco lusikoi viimeiset muronsa nopeasti. Osa hänestä halusi torua poikaa, osa kysyä mihin tällä oli niin kiire. Lily teki päätöksensä, kun Draco nousi pöydästä ja kurottui varpailleen laittaakseen murokulhon tiskipöydälle. Ksenofilius oli kieltänyt lapsia tiskaamasta astioitaan taikuudella siltä varalta, että Taikaministeriö saisi tiedon luvattoman taikuuden käytöstä.
”Mihin sinulla on kiire, Draco?”
Dracon poskille kohosi hento puna. Pojan katse seurasi keittiönmaton epäsymmetrisiä kuvioita.
”Menemme leikkimään metsään”, poika vastasi epämääräisesti. Luna oli pyytänyt edellisenä iltana lupaa lähteä eväsretkelle Ginnyn kanssa. Lily hymyili hienoisesti. Hän voisi kiusata Dracoa ihan pikkiriikkisen.
”Sinä taidat pitää Ginnystä, eikö vain?”
Poika katsoi häntä kauhistuneena. Vaikka kielikuva oli hänen mielestään melko kömpelö ja jästimäinen (olihan hän kasvanut jästiperheessä), Lily melkein näki, kuinka ajatusrataspyörät pyörivät pojan mielessä.
”Hän on mukavampi kuin veljensä”, Draco sai lopulta soperrettua.
”Weasleyt ovat puhdasverisiä…” Lily jatkoi jättäen ajatuksen roikkumaan.
”Menemmekö me?” Luna kysyi syötyään oman kulhonsa tyhjäksi pelastaen Dracon vastaamiselta.
Litha on pakanallinen juhla, jota juhlitaan 21.6
Ystävyydellä sinun, S
Sanamäärä: 100+100+150+100
Rakas Lily,
Ranska on yhtä upea kuin muistelin. Päätimme Luciuksen kanssa viettää muutaman päivän Pariisissa ja osallistua Litha-rituaaliin Sacre Coeurin kirkossa. Luciuksella on tuttuja paikallisten puhdasveristen joukossa, ja yksi heistä – Moniseur Chastain - kutsui meidät mukaan. Hän on ylistänyt juhlaa, sen tarjoiluja ja kukkaloistoa monisanaisesti sään lisäksi.
Hieman ikävämpää asiaa myös. Muistatko Avery Nottin? Nainen ei kertonut mitään, mutta jätimme hänet selliin. Bella on luvannut ruokkia hänet, mutta toivoisin, että voit käydä katsomassa häntä. Kerran viikossa riittänee – en haluaisi, että nainen kuvittelee liikoja omasta tärkeydestään.
Kuinka Draco voi? Mitä te olette tehneet? Sano, että rakastan häntä.
Kirjoitathan pian.
Sinun,
Narcissa
**
Rakas Cissy,
Käyn katsomassa vankia.
Draco tuntuu viihtyvän. Hän on ystävystynyt myös Weasleyden kanssa, toivon, ettet pahastu. Meidän alueellamme on niin vähän muita puhdasverisiä. Olin aistivinani, että Draco ja Ginevra Weasley ovat melko läheiset ystävät. Eilen Luna, Draco ja Ginny olivat kolmistaan eväsretkellä metsässä.
Bellatrix ja Cassandra ovat tulossa ensi viikoksi, ja juhlimme kaikki yhdessä keskikesän juhlaa, vaikka Ksenofilius ei ole kovin innostunut asiasta. Hän on niin uppoutunut selvittämään kääpiöpeikkojen (ne ovat noin 2 tuumaa) ja menninkäisten välisien kahinoiden syitä.
Olen varma, että Pariisissa juhla on upea. Sinun täytyy ehdottomasti kertoa minulle siitä lisää myöhemmin.
Sano terveiseni Luciukselle.
Ystävällisesti,
Lily
**
Lily-kulta,
Pitäisikö minun huolestua, koska sinä tapaat sisareni pitkästä aikaa juhlassa? Tiedän kyllä teidän kahden juonista. Älkää tehkö mitään, mitä kadutte myöhemmin. Toivon, että Cassandra ei houkuttele Lunaa ja Dracoa avoimeen sotaan Weasleyn lasten kanssa. En voi rehellisesti sanoa, että pidän ajatuksesta, että Draco ystävystyy verenpettureiden jälkikasvun kanssa, mutta en tuomitse lapsia. Hehän saattavat ymmärtää, että Kilta on väärässä.
Kiitos tuhannesti, että käyt katsomassa vankia. Jos hän kertoo jotain, haluamme ehdottomasti tietää. Olethan varovainen, ”Avery Nott” yritti vahingoittaa sinua.
Enää päivä kesäjuhlaan. Yritän ottaa muutamia kuvia kamerallasi. Jästikapineeksi se on yllättävän käytännöllinen. Kunhan muokkaan sen ulkonäköä hieman, ei kukaan usko, että se on jästituote. En edelleenkään ymmärrä, miksi haluat minun ottavan kuvia sillä. Joudut selittämään asian, kun palaamme.
Jatkamme matkaa etelään. En tiedä vielä minne, koska Lucius haluaa yllättää minut. Hän on paljon romanttisempi kuin kotona! Tiedän, että hän on ollut yhteydessä erääseen veelayhteisöön, jonka luokse menemme.
Lämpimin terveisin,
Narcissa
**
Rakas Narcissa,
Luottamuksesi puute loukkaisi, ellen tietäisi, että olet oikeassa. Yritän olla tekemättä jotain, mitä kadun myöhemmin, mutta… Olen tehnyt virheitä enemmän kuin tarpeeksi. Olen sotkeutunut liian moneen verkkoon.
Eivät kaikki jästeihin liittyvät asiat ole pahoja. Ainakaan Taikaministeriön työntekijät eivät voi vakoilla, mitä kuvia jästikameralla otetaan. Liika varovaisuus tuskin on pahasta. Miksi muutoin kiroaisimme kirjeet?
Bellatrix taisi säikäyttää vangin, koska tämä kysyi, kuulustelisinko häntä vastedes. Toivottavasti epätietoisuus saa hänet puhumaan ensi viikolla. Haluan tietää, mitkä tahot eivät enää luota minuun.
Loma taitaa tehdä teille molemmille hyvää. Kirjeestäsi suorastaan huokui tyytyväisyys. Rentoudu, olet ansainnut sen. Pidän kyllä huolen Dracosta.
Ystävyydellä,
Lily
-
(Koulu söi aivoni, kommentti on viipynyt aivojen etsinnän vuoksi, anteeksi!)
Käsittelen näitä varsin yhtenäisenä kokonaisuutena, koska osa asioista limittyy toisiinsa, niin että käsittely on helpompaa. ;)
Nuori Draco on hurmaava ja hänessä on kaunista viattomuutta ja paremman maailman kaipuuta. Se, mitä Draco ajattelee kotitontusta ja ”Avery Nottista” kertoo hänestä paljon. Se, miten kohdellaan vertaisia, ei kerro ihmisestä niin paljon kuin se, miten hän kohtelee jollain tapaa itseään alemmassa asemassa olevia. Dracossa on hyvyyttä, joka aikuisista on kadonnut. On ihanaa, että Draco käyttää sanoja, joiden merkitystä ei tiedä. Se on toisaalta ihanaa ja pelottavaa, koska hän voisi myös käyttää loukkaavia sanoja, joiden merkitystä ja pahaa voimaa hän ei tiedä. Tässä aristokraattinen sanan käyttö on huvittavaa, mutta karmeampikin vaihtoehto tuli mieleeni, koska Dracon ympärillä olevan ihmiset voivat käyttää loukkaavia sanoja.
Dracon ja Ronin kohtaaminen on hulvaton, ja paljastaa paljon kummankin pojan luonteesta. Dracossa on hiukan kunniallisen pöhkön vikaa. Ron taas on aivan liian kiivas, hän loikkaa johtopäätöksistä toimintaan ilman harkintaa. Näistä kahdesta pojasta Draco on pelottavampi. Ron vaikuttaa julmemmalta, mutta Draco on paljon uhkaavampi, varsinkin ilmoittaessaan kaksinkamppailun mahdollisuudesta. Poikien sopimus on ihana. :D
Ginnyn ja Dracon ystävyys on söpöä. Lilyn kiusaaman Dracon punastuminen on suloista. Lilyn ajatukset taas kuvastavat hyvin naisen suhtautumista jästeihin ja velhoihin. Dracon sopertelema vastaus sai minut hihittämään. ;D
Lilyn ja Narcissan kirjeenvaihto on hyvä tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Olen aina ajatellut, että kirjeet paljastavat paljon ihmisistä, ja minusta naisten kirjeet syventävät heidän hahmojaan. Se, mitä sanotaan kirjeissä, on kuitenkin aina jotenkin painavampaa kuin kasvokkain puhuttaessa, koska kirjeet (varsinkin kirotut kirjeet) on harkittava tarkkaan. Narcissan varoitukset saavat odottamaan Lilyn ja Bellan kohtaamista. Myös Dracon ja Ginnyn ystävyys mietityttä, sillä Bella voi suhtautua siihen hyvin erilailla kuin Narcissa. Narcissalla on kuitenkin asioihin varsin rakentava suhtautuminen, ja hän näkee mahdollisuuksia siellä missä Bella ei niitä näe. Narcissan viittaus Lunaan Dracon pikkusiskona on hieno. Jästikameran ottamia kuvia odotan kyllä innolla, niihin liittyy varmasti jotain kiehtovaa.
Kiitos näistä, jatkoa odottelen.<3
-
Frederica: Jotenkin pikku-Dracon kirjoittaminen on aivan tolkuttoman ihanaa. Sen vuoksi hänestä on tulossa lisää taas. Toivotaan, ettei Draco vahingossa käytä tuntemattomia sanoja, joilla hän loukkaisi muita.
Tässä vaiheessa vielä ei Bella ja Lily pääse näyttämölle, koska Lilyllä on toinen (ehkä jopa tärkeämpi) tapaaminen ensin ja Bellan ja Lilyn kohtaamisesta tulee melko pitkä raapalesarja.
Kiitos kommentistasi ja toivon vilpittömästi, että onnistun vastaamaan odotuksiisi :)
Hämähäkinverkko, K-7
Sanamäärä: 7x100
Avery Nott istui sellissään ja laski lattian kämmenenkokoisten kivien lukumäärää uudestaan ja uudestaan. Tulos oli vaihdellut yli sadan kiven verran riippuen siitä, keskeytettiinkö hänet vai ei. Kierroksen jälkeen hän aloitti yleensä uudelleen heti, jotta ei joutuisi ajattelemaan liian usein vanginvartijaansa, joka kävi pari kertaa päivässä ilkkumassa ja jätti silloin tällöin pienen annoksen ruokaa.
Aurorikoulutuksen aikana opettaja oli painottanut sitä, kuinka tärkeää oli olla pelkäämättä, mutta Bellatrix Lestrange oli synonyymi pelolle. Nainen näytti aina huolitetulta, vaikka silmät kiiluivat oudosti. Nainen suorastaan odotti tilaisuutta kiduttaa häntä. Tähän asti Avery oli selvinnyt vähällä (vain muutamalla kidutuskirouksella), mutta tulevaisuudessa nainen tuskin olisi yhtä armelias.
**
”Hellanlettas, onko vanki laihtunut hieman?” Lestrange ilkkui ja odotti reaktiota, jota ei koskaan tullut, vaikka Avery oli sietokykynsä äärirajoilla. Vaati ponnisteluja, jotta hän ei puristanut käsiään nyrkkeihin tai purrut hampaitaan kivuliaan voimakkaasti yhteen.
”Eikö mami opettanut, että on kohteliasta vastata hienon ladyn kysymykseen?” Lestrange jatkoi ärsyttävää lässytystään. Yhden kerran Avery oli mulkaissut häntä, sen jälkeen Lestrange oli puhunut hänelle kuin pikkulapselle. Se oli nöyryyttävää.
”Et ole hieno lady”, Avery tokaisi ja ymmärsi tehneensä virheen. Hän sulki suunsa nopeasti ja kirosi itseään nähtyään Lestrangen kasvoilla omahyväisen virheen. Hän oli kävellyt suoraan kuolonsyöjän ansaan.
”Oh, se puhuu!” Lestrange nauroi kolkosti ja kaikkoontui.
**
Lestrangea vaarallisempi oli Lovekiva, vaikka se kuulostikin uskomattomalta. Punahiuksinen nainen oli käynyt hänen luonaan kerran ja miltei saanut Averyn paljastamaan Killan salaisuuksia. Nyt nainen istui toistamiseen hänen kanssaan sellissä ja siemaisi koristeellisesta posliinikupista höyryävää teetä.
”Haluatko?” Lovekiva kysyi kepeällä äänensävyllä. Avery olisi halunnut vastata totuudenmukaisesti, mutta pudisti päätään. Höyryävän kuuma neste olisi varmasti sulattanut hänen sisäänsä kasvaneen jäävuoren. Sellissä oli hyytävän kylmä aina, ja vuorokaudenaikojen vaihtelun saattoi päätellä ainoastaan lämpötilasta; öisin rautakaltereihin muodostui jääkukkia.
”Sääli”, Lovekiva totesi ja päästi kupista irti. Se jäi leijumaan ilmaan.
Sauvatonta taikuutta. Avery painoi seikan mieleensä tulevaisuuden varalta, vaikkei uskonut voivansa hyödyntää tietoa loppuelämänsä aikana.
**
”Mikä on oikea nimesi?” Avery ei vastannut. Hän ei aikonut paljastaa mitään, vaikka Lovekiva yritti keskustella. Samaan ansaan hän ei menisi uudestaan. Lovekiva kohautti olkiaan.
”Ei sillä ole väliä, saan sen selville muutenkin.”
Avery katsoi naista skeptisesti. Hän tiesi, että Lovekiva oli Killan vakooja, mutta paljastaisiko nainen hänestä tietoja kuolonsyöjille? Avery oli jästisyntyinen, mikä oli kuolemantuomio. Paitsi ilmeisesti Lovekivalle, jonka suonissa oli yhtä saastaista verta…
”Kuinka kaltaisesi jästisyntyinen pääsi kuolonsyöjäpiireihin?” Avery kysyi päätettyään, että hän haluasi tietää ennen kuolemaansa ainakin, kumpaan suuntaan Lovekiva kallistui.
”Minulla on keinoni, mutta jos kerron tarinan sinulle, sinun on kuoltava.”
”Miksi?” Avery kysyi viattoman uteliaasti.
**
Lily katsoi naista edessään ja punnitsi vaihtoehtoja. Avery Nott – oikealta nimeltään Michelle Odgen – oli Bob Odgenin tytär, eikä hänellä tai hänen suvullaan ollut suurta roolia Killan toimissa. Lily oli tavannut Michellen muutaman kerran kokouksissa. Silloin naisella oli ollut lyhyt ja vaalea tukka, mutta hiustenkasvatusliemellä ja jästien hiusväreillä sai muutettua ulkonäköä melko luotettavasti.
Jos Michelle saisi tietää totuuden, joutuisi Lily tappamaan naisen, koska hän oli päättänyt pysyä hengissä. Kilta tuskin suhtautuisi kovin suopeasti häneen, jos he saisivat tietää hänen olleen mukana kuolonsyöjien jutuissa jo kouluaikoinaan. Severuksen kautta hän oli ystävystynyt puolueettomana pysyttelevän Andromedan kanssa.
Ja Andromedan ystävänä hän oli tavannut Bellatrixin.
**
Kun muisteli alkua, oli ihme, etteivät he olleet kironneet toisiaan hengiltä. Lily oli onnistunut sanomaan tuskin sanaakaan ja Bellatrix oli vältellyt samassa huoneessa olemista ensimmäisillä tapaamiskerroilla, mutta todennut sen lopulta liian työlääksi. He olivat keskustelleet alkuun säästä, huispauksesta (jota molemmat tunnustivat inhoavansa) ja entisistä opettajistaan. Vähitellen Bellatrix oli huomannut, että kuraveriset saattoivat olla yhtä hyviä noitia ja velhoja, minkä jälkeen heistä tuli nopeasti erittäin läheiset ystävät.
Kun Ksenofilius oli kosinut Lilyä, Bellatrix oli auttanut häävalmisteluissa Killan silmien alla. Kuurupiilo oli saanut adrenaliinin virtaamaan molempien suonissa, ja hään jälkeen Lilyn oli ollut vaikeaa elää kaksoiselämäänsä, kunnes hän puhui itselleen vakoojan roolin.
**
Tietenkään Lily ei kertonut menneisyydestään Michellelle. Niin kauan kun oli olemassa pikkuruinen mahdollisuus, että Kilta saisi tietää hänen todellisista ajatuksistaan, Lily ei voinut puhua. Hän halusi kertoa kaiken, minkä oli joutunut pitämään sisällään vuosia, muttei uskaltanut. Yksi sana, ilme tai ele ja hän tuomitsisi Lunan. Ksenofiliuksesta hän ei ollut samalla tavoin huolissaan, koska mies osasi puolustautua, mutta Luna ei voittaisi auroria.
Lily oli yrittänyt tasapainotella kaksoisagentin roolissaan, jotta Lunalla olisi paras mahdollinen tulevaisuus. Hän itse voisi vielä kääntää takkinsa ja valita voittajan puolen, vaikka saisikin kaikkien vihat niskoilleen, koska petturit olivat alinta pohjasakkaa. Roskaväkeä.
Mutta hän tekisi sen Lunan vuoksi.
Heinäpunoksia, S
Sanamäärä: 100+100
Draco oli punonut heinään yönsinisiä mustikoita ja rubiininpunaisia metsämansikoita vuorotellen. Poskille noussut puna korosti hänen kalpeuttaan, kun hän ojensi heinätaideteoksen Ginnylle, joka otti sen mullan tahrimiin käsiinsä varovaisesti.
”Teitkö tämän minulle?” Ginny kysyi hämmentyneenä. Dracon mielestä kysymys oli hassu – he olivat kahdestaan metsässä, joten kenelle muullekaan hän olisi voinut heinän tehdä? Luna oli toivottanut onnea outo katsottuaan ensin Dracoa huvittuneesti. Poika nyökkäsi, koska ei luottanut siihen, ettei kieleltä karkaisi sarkastista ’kenelle muullekaan’ -kommenttia.
”Kiitos”, Ginny mutisi laskettuaan katseensa maahan.
”Ei kestä”, Draco mumisi ja tarttui tytön käteen varovaisesti. Hän johdatti heidät pienelle niittyalueelle, jolla he päättivät syödä Lily-tädin valmistamat eväät.
**
Ginny lepäsi nurmikolla katsellen taivaan pilvikuvioita ja jutellen huolettomasti vieressään istuvalle Dracolle, joka näpersi sitkeästi jonkin kanssa.
”Ginny”, Draco keskeytti tytön yksinpuhelun ja oikaisi ryhtinsä. Hänen sylissään ja jopa hiuksissaan oli muutamia heinänkorsia. Ginny nousi istumaan ja katsoi, kun Draco paljasti nyrkkiinsä piilotetun esineen: eloisan vihreistä ja auringon kulottamista kultaisista heinistä punottu sormus.
”Kun minusta tulee iso, hankin hienomman sormuksen”, Draco lupasi ojentaessaan sormusta Ginnylle. ”Sopiiko?”
Ginny katsoi sormusta haltioituneena ja suuteli poikaa nopeasti poskelle. Draco sai hänet tuntemaan itsensä prinsessaksi. Kerrankin hän ei jäänyt veljiensä varjoon, vaan oli ainoa, jonka kanssa Draco vietti aikaa - Lunan lisäksi siis.
”Sopii!”
-
Jatkoa, jee! :D
Hämähäkinverkko
"Avery Nottin" ajatuksia ja ääni on mukava kuulla. Tuo kivien laskeminen on hienoa ja kuvaavaa toimintaa; ei saa ajatella liiaksi tilannettaan, varsinkaan Bellaa, koska Bellan ajatteleminen tuossa kohtaa liikaa tekisi varmasti vähän hulluksi. Tai siis se nainen kun on oikeasti synonyymi pelolle (ihana kuvaus, rakastuin).
Bellan lässytys ja lepertely on upeaa, ihan naista itseään, tullainen alentava ja julma kohtelu. Ja totta kai Bella pääsee tuloksiin, hän osaa tuon julman pelin liian hyvin hävitäkseen.
Olen "Avery Nottin" kanssa samaa mieltä siitä, että Lily on paljon vaarallisempi kuin Bella. Ihanaa, että "Avery Nottille" Lily on Lovekiva, se tuo tilanteeseen ihan uudenlaista näkökulmaa, varsinkin kun he tavallaan tuntevat toisensa. "Avery Nott" osoittaa aika ihailtavaa rohekutta udellessaan Lilyltä asioita. Tavallaan hän tietää, ettei voi hyödyntää mitään mitä saa tietoonsa ja silti hän haluaa tietää kaiken mahdollisen, hyvin inhimillinen ja hieno hahmo.
Lilyn motiiveista tulee uutta tietoa ja minä pidän tästä tiedosta todella paljon. Tuo Lilyn tie vakoojaksi on todella mielenkiintoinen ja on hauska visioida Bella ja Lily välttelemässä toisiaan ja puhumassa sääsätä ja inhostaan huispausa kohtaan. Noiden kahden tutustuminen on ollut kyllä todella jähmeää. ;D Onneksi heidän suhteensa lähti nopeasti kehittymään rikkaammaksi ja vaarallisemmaksi ja kuurupiilomaisemmaksi.
Lily on valmis tekemään mitä tahansa lapsensa tähden, aivan ihanaa ja uskomatonta. Lily ei ehkä ole Mollyn kaltainen lämmin ja hössöttävä äiti, mutta äiti hän kuitenkin on, ihanaa. :D
Heinäpunoksia
Aivan järkyttävän söpö ja ihana kevennys ja pehmeämpiin tunteisiin liikkuminen. Aiemmassa oltiin kuitenkin aika syvissä vesissä, on mukavaa, että sitten tulee Dracoliini söpöilyä. Aww!
Draco on aivan ihana, kun on tehnyt Ginnylle mansikkamustikkaheinän. :D Ja tuo nyökkäily on viisas ratkaisu, koska kyyninen vastaus voisi romuttaa kaiken. Tuo Dracon luonteen kaksijakoisuus on niin hienoa, toisaalta hän on älykäs ja kyyninen, toisaalta taas äärettömän romanttinen ja suloinen.
Tuo sormus osuus on vain awwww!<3 Aivan mielettömän ihanaa Draco/Ginny söpöilyä. Draco on niin ihana. Ja Ginny on saanut tuntea itsensä prinsessasksi, aivan mahtavaa. Ja on tosi ymmärrettävää, että Ginny nauttii huomiosta, koska hän on aina ollut veljiensä varjossa, kuvaat Ginnyä (ja Dracoa) hienosti. Kosinta on ihan parasta. :D
Kiitos näistä.<3
-
Frederica, hienoa kuulla, että Avery Nott pysyi inhimillisenä ja Bella omana itsenään. Minustakin on kiva paljastaa pikkuhiljaa motiiveja ja seuraavassa raapalesarjassa tulee lisää paljastavia tietoja. ;D Voin vain kuvitella Bellan ja Lilyn jossain kolkossa huoneessa juomassa teetä pari tuntia vaitonaisina sen jälken kun säästä on jo keskusteltu.
Draco on ihana, olen samaa mieltä. Minua harmittaa, että Cissa ja Lucius tulevat takaisin Ranskasta, koska sen jälkeen mahdollisuudet kirjoittaa Draco/Ginny söpöilyä ovat melkein olemattomat. Noh, pitää keksiä jotain. ;)
Kiitos kommentistasi ♥
Juonenkäänteitä, K-11
Sanamäärä:100+100+150+100+100+150+200+150+200+150
Bellatrix ja Cassandra saapuivat keskikesänjuhlan aamuna aikaisin, jotta tarpeelliset valmistelut saataisiin ajoissa tehtyä. Luna, Draco ja Cassandra koristelivat kolmistaan puutarhaa käyttäen taikuutta niin paljon kuin osasivat. Puoliltapäivin Ginny, Ron ja kaksoset tulivat paikalle ja päätyivät myös auttamaan.
Lily pidätti hengitystään, kun Cassandra näki neljä punahiuksista lasta. Hetken tytön kasvoilla näkyi tyrmistys, mutta tyttö hillitsi itsensä hyvin.
”Hei, olen Cassandra. Keitä te olette?” Lily kuuli tytön esittäytyvän. Weasleyt esittäytyivät jättäen myös sukunsa nimen kertomatta, ehkä koska heille se ei merkinnyt yhtä paljon. Lily hiipi nopeasti takaisin sisälle. Lapset näyttivät tulevan toimeen keskenään, mutta Lilyn oli vielä saatava Bellatrix unohtamaan ’verenpetureiden’ läsnäolo.
**
”Minun tyttäreni seurustelee verenpettureiden pentujen kanssa?” Bellatrix sähisi. Lily ei viitsinyt esittää yllättynyttä, koska Bellatrixin reaktio oli itse asiassa parempi kuin hän oli toivonut. Hän oli olettanut, että Bellatrix turvautuisi avada kedavraan.
”He ovat hyviä lapsia. On mahdollista avata heidän silmänsä. Ginevra ainakin tuntuu osoittavan kykyä ajatella omilla aivoillaan”, Lily totesi tympääntyneenä. Tyttö oli viihtynyt erittäin hyvin Dracon seurassa (mutta sitä Bellatrixin ei tarvinnut tietää) ja omaksunut muutamia puhdasveristen sukujen arvoja.
”Se ei tarkoita, että haluan heidät tyttäreni lähettyville.”
Lily huokaisi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joista toinen oli epäreilu ja toinen erittäin epäreilu. Hän päätyi lopulta ensimmäiseen.
”Etkö luota Cassandraan?”
**
Molly, Arthur ja loput Weasleyn lapset saapuivat alkuiltapäivästä. Ksenofilius oli ollut puutarhassa odottamassa heitä, mutta väitti tietenkin olleensa etsimässä menninkäisiä. Hän nousi polviltaan maasta ja käveli naapureitaan vastaan rauhallisesti.
”Molly, Arthur, saisinko huomionne hetkeksi?”
Pariskunta vilkaisi nopeasti toisiaan ja lähettivät lapset edeltä. Se sopi Ksenofiliukselle, koska Cassandra ei ollut osoittanut halua murhata muita leikkitovereitaan. Ksenofilius oli varma, että tyttö kykenisi siihen halutessaan, minkä vuoksi hän oli hieman huolestunut Lunasta. Entä jos hänen pikkutyttönsä seuraisi Cassandran esimerkkiä?
”Onko jotain tapahtunut?” Molly kysyi huolestuneena heti, kun he olivat kolmisin. Ksenofilius pohti hetken, miksi kaikki tuntuivat aina olettavan, että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta työnsi sitten ajatuksen pois mielestään. Hän voisi pohtia sitä vaikka seuraavassa Saivartelijan numerossaan.
”Ei toki, mutta pyytäisin, että unohtaisitte tämän illan ajaksi poliittisen kantanne”, Ksenofilius sanoi hienovaraisesti. Kummastuneista ilmeistä päätellen Molly ja Arthur eivät ymmärtäneet, mitä hän vihjasi, joten hän selvensi: ”Bellatrix saattaa olla hivenen kiivas, jos puhutaan politiikasta.”
**
”Selitätkö, miksi kutsuit heidät paikalle?” Bellatrix kysyi ikkunan luota. Hän oli seissyt siinä melkein puoli tuntia vain katsellen ulos. Saattoi olla, että hän seisoi ikkunan luona, koska se oli yksi harvoja kohtia, joihin oudot lonkerot tai eläimet eivät ylettyneet. He olivat Lilyn työhuoneessa, koska se oli kaikkein tehokkaimmin suojattu tunkeutujilta.
”He ovat naapureitamme”, Lily vastasi aivan kuin se olisi selittänyt kaiken.
”Ja?” Bellatrix kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi. Liioiteltu ele, koska jo äänensävy oli kysyvä, mutta Lily antoi asian olla, koska kukaan ei ollut näkemässä.
”Se on kohteliasta ja Luna viihtyy lasten kanssa. Lisäksi he pitävät Ksenofiliukselle seuraa, kun olen kanssasi.”
**
”Kuka tuo tyttö on?” Molly kysyi Ginnyltä, joka oli juossut hänen luokseen käsissään puutarhan monivärisistä kukista kerätty kimppu.
”Hän on Cassandra”, Ginny vastasi ja ojensi kukkakimpun äidilleen. ”Luna sanoi, että Lithan aikana kerätty ja kuivatettu kukkakimppu karkottaa narksuja.”
”Ja kertoiko hän, mitä narksut ovat?” Molly kysyi salaten ärtymyksensä äänestään. Hän katsoi tuntematonta tyttöä aavistaen pahaa. Molly tunnisti puhdasveristen lapsen sellaisen nähdessään ja hän oli tunnistanut Cassandra Lestrangen ensisilmäyksellä. Tyttö käyttäytyi hillitymmin ja jopa leikkiessään olevan varuillaan.
”Ei, mutta voin kysyä, jos haluat”, Ginny tarjoutui auliisti.
”Ei tarvitse, kultaseni, mutta…” Molly epäröi hetken. Hän katuisi seuraavia sanojaan varmasti tulevaisuudessa. Vaikka kuolonsyöjät eivät olleet tehneet vähään aikaan mitään, oli turha kuvitella heidän luovuttaneen. ”Saisitko selville vähän enemmän Cassandrasta? Minusta olisi kiva tietää, keiden kanssa lapseni leikkivät.”
”Okei”, Ginny suostui. Tyttö oli liian nuori ymmärtämään, että Molly käytti häntä tiedonkeruuseen. Niin oli tosin parempi. Ginny oli aivan liian nuori sotkeutuakseen politiikkaan tai sotaan.
**
Arthur istui Ksenofiliuksen kanssa pienessä huvimajassa, joka oli rakennettu luonnonmateriaaleista. Seinät olivat tuoksusta päätellen melko tuoreita lehtipuita ja katon lehtipeite oli vielä suurimmalta osin vihertävä.
”Oikein viehättävä maja”, Arthur totesi ja siemaisi viskiään. Ksenofilius joi vettä – mies ei ollut koskaan juonut mitään sitä väkevämpää Arthurin nähden.
”Eikö vain? Lapset rakensivat sen itse.”
”Niinkö?” Arthur kysyisi kohteliaasti. Ksenofilius ei kuitenkaan jatkanut asiasta vaan katseli Ginnyä, Lunaa, Malfoyn poikaa ja yhtä Arthurille tuntematonta tyttöä hiljaa.
”Kuka hän on?” Arthur rikkoi lopulta miellyttävän hiljaisuuden.
”Cassandra Lestrange”, Ksenofilius kertoi. Arthur hätkähti ja läikytti viskiä kädelleen. Toivottavasti se ei tarkoittanut, että Bellatrix Lestrange oli myös alueella.
Ksenofilius katsoi häntä mietteliäästi. Arthur vihasi sitä katsetta, koska hän tunsi olevansa läpinäkyvä. Dumbledore katsoi joskus samalla tavalla Killan kokouksissa.
”Bellatrix on talossa. Lily lupautui puhumaan hänelle, joten konflikteja lienee turha pelätä.”
”Oletko varma?” Arthur tarkisti. Hän ei uskonut, että Lily voisi pelotella sadistista murhaajaa.
”Tietenkin”, Ksenofilius sanoi iloisesti.
**
Arthur oli odottanut kauhulla Bellatrixin tapaamista. Hän oli ollut varma, että nainen hyökkäisi heidän kimppuunsa.
Molly seisoi hänen vierellään. Nopea vilkaisu paljasti, että tämä oli hermostunut. Molly puri hampaitaan tiukasti yhteen ja oikea käsi lepäsi taskuun piilotetun sauvan päällä.
Bellatrix seisoi heidän edessään tyynenä. Tavallaan Arthur oli pettynyt. Vaikka hän oli nähnyt naisen koulussa, hän oli olettanut, että tämä olisi pidempi ja uhkaavampi. Bellatrix oli hädin tuskin Lilyä pidempi.
”Bellatrix Lestrange”, nainen esittäytyi ja ojensi kätensä. Arthur oli luullut, etteivät kuolonsyöjät suostuneet koskemaan kiltalaisiin. Mikäli siis eivät jostain syystä kuristaneet näitä. Arthur tarttui varovaisesti käteen ja katsoi naisen silmiin. Ne olivat tummat (eivätkä punaiset kuten eräs naisen kohdannut nuori aurori oli väittänyt).
”Arthur Weasley, vaikka oletan, että tiesit sen jo”, Arthur tervehti ja koetti olla sihahtamatta, kun Molly tallasi hänen varpailleen. Arthur katsoi vaimoaan kysyvästi, kun tämä ei tarttunut Bellatrixin käteen tai edes esittäytynyt. Hän pysyi vaiti, vaikka hänen olisi pitänyt esitellä Molly. Kyseessä taisi olla taas jotain naisten asioita, joista hän ei tiennyt mitään.
”Tietenkin”, Bellatrix sanoi kummallisella äänellä. Ehkä nainen yritti niellä epäystävällisiä kommentteja? Arthur rypisti kulmiaan. Kyse oli jostain muusta. ”Kaikki puhdasveriset tuntevat toisensa.”
”Niin kai…” Arthur mumisi hämillään ja yritti keksiä, mikä häneltä oli jäänyt huomaamatta.
**
Molly katsoi happamasti Bellatrixia ja Lilyä, jotka lähtivät hakemaan lisää juotavaa. Hänen naisen vaistonsa – joka oli muuten aina oikeassa – kehotti seuraamaan parivaljakkoa. Hänen epäilyksensä olivat heränneet jo alkuillasta. Kyllä hän, paljon maailmaa nähnyt nainen, tunnisti taialla pikaisesti korjatun meikin. Jokin oli pielessä. Mollyllä oli kaksi epäilystä, mutta hän halusi uskoa, että kaksikko oli tapellut.
Lovekivojen keittiöön näki turvallisen matkan päästä. Molly jäi odottamaan yhden puun juurelle siten, etteivät muut nähneet häntä puutarhan puolelta. Pian Lily ja Bellatrix näkyivät ikkunasta. Tummahiuksinen nainen veti Lilyn syliinsä, ja Molly käänsi katseensa nopeasti. Hänen naisenvaistonsa oli jälleen ollut oikeassa. Valitettavasti.
Kaksikko oli erotettava toisistaan, Molly päätti hetken pohdittuaan. Dumbledore järjestäisi asiat, jotta Lily saattoi kadota vihollisten kynsistä vaarantamatta perhettään tai itseään.
Lily ei voinut olla kuolonsyöjä. Sitä Molly ei halunnut uskoa, vaikka Killassa siihen suuntana jotkut vihjailivatkin. Lily ei käyttäytynyt kuin kuolonsyöjä ja sitä paitsi kuolonsyöjiin ei hyväksytty jästisyntyisiä. Bellatrix oli taatusti komennuttanut Lilyn.
**
Illan ja alkoholin kuluessa Arthur huomasi päätyneensä keskustelemaan politiikasta vihollisensa kanssa. Bellatrix kuunteli kiinnostuneena, kun hän selitti, miksei hän voinut hyväksyä kuolonsyöjäideologiaa.
”Emme me halua hävittää jästisyntyisiä”, Bellatrix sanoi yhden erittäin tutun argumentin jälkeen. ”Jästisyntyiset vain eivät kykene hallitsemaan taikuutta samalla tavalla, joten on käytännöllisempää jakaa Tylypahkan kaltaisiin kouluihin lähtevät oppilaat kahteen ryhmään. Sitä paitsi, kaikissa puhdasverisissä suvuissa on jästiverta.”
”Ettekö te kuolonsyöjät ylpeile puhdasverisyydellänne?” Arthur kysyi ällistyneenä naisen kertomista asioista.
”Tietenkin”, Bellatrix sanoi.
”Mutta jos kaikissa suvuissa on jästiverta…” Arthur vaikeni kesken lauseen ja pakottautui katsomaan keskustelukumppaniaan. Yllätyksekseen hän havaitsi, että Bellatrix virnuili hänelle.
”Ero on magiassa”, nainen selitti kärsivällisesti ja heilautti kättään. Arthur siristi silmiään. Hän oli havainnut jotain aivan näkökenttänsä keskellä kykenemättä suoranaisesti erottamaan sitä. Ja sitten se oli poissa. Ehkä hän oli kuvitellut nähneensä jotain? Alkoholi aiheutti oudompiakin asioita.
Pöydälle jäänyt sulkakynä oli muuttunut kimaltelevan mustaksi. Arthur oli aiemmin ihaillut sen lumimaista kuulautta.
”Sanatonta ja sauvatonta taikuutta?” Arthur kysyi ymmärtämättä, mihin nainen pyrki. Sauvaton taikuus oli erittäin vaikeaa, mutta myös jästisyntyiset kykenivät siihen.
”Ei oikeastaan… Tunsitko mitään?”
”Olisiko pitänyt?” Arthur kysyi rypistäen kulmiaan. Ehkä hän oli tuntenut jotain, mutta mitä? Hän ei ollut aivan varma.
”Keskity.” Hänen viskilasinsa nousi leijumaan. Hän tunsi jotain erittäin heikosti. Taikuutta?
**
Leikeistä syntyneet äänet olivat jo kadonneet. Lily oli nähnyt heidät vähän aikaa sitten istumassa Ksenofiliuksen ympärillä tarinaa kuunnellen. Ginny, Ron ja Draco olivat nuokkuneet väsyksissä, ja Luna oli nukkunut Cassandran olkaa vasten.
”Mitä peliä pelaat sen naisen kanssa?”
Lily käännähti ympäri ja hymyili Mollylle.
”Mitä mahdat tarkoittaa, Molly?”
”Tiedät kyllä. Olet naimisissa Ksenofiliuksen kanssa”, Molly aloitti.
”Tiedän”, Lily keskeytti ällistyneenä. Miksi piti aloittaa itsestäänselvyyksillä?
”Bellatrix on kuolonsyöjä ja nainen”, Molly sanoi paheksuvasti.
”En ymmärrä, mihin sinä pyrit”, Lily valehteli. Hän nielaisi muutaman purevan kommentin ja pysyi liikkumatta, vaikka hänen sormiaan poltteli. Hänen pitäisi tarttua taikasauvaan ja kirota nainen, mutta paikalla oli liikaa todistajia.
”Näin teidät keittiössä. Ette ole olleet kovin hienovaraisia tai edes varovaisia. Odotin sinulta enemmän, Lily. Samalla tavallako pääsit kuolonsyöjien keskuuteen?” Molly kysyi halveksien hivenen pettyneenä. Lily punastui ja laski kymmeneen mielessään paniikin yrittäessä ottaa häntä valtaansa. Jos Molly kertoisi Killalle…
”Mitä haluat?”
”Jätä hänet ja roolisi kaksoisagenttina.”
**
Valokuvatarina, K-7
Sanamäärä:100+150
Lovekivojen keittiö tuntui muuttuvan hieman joka kerta, kun hän oli siellä. Nyt Narcissa huomasi kuusi lasipalloa, jotka oli sijoiteltu satunnaisenlaisesti ympäri huonetta. Ennen matkaa siellä oli ollut outoja korkki-lanka-viritelmiä.
Narcissa liu’utti jästikameran pöydän yli Lilylle. Kapine oli melko samanlainen kuin velhojen käyttämät versiot.
”Matkasi meni ilmeisesti hyvin?” Lily kysyi ottaessaan kameran käsiinsä. Narcissa oli kertonut kirjeissään paljon lomastaan, joten keskustelu käytiin lähinnä muodon vuoksi. Lily näki ensimmäistä kertaa myös kuvia. Ne olivat lähes poikkeuksetta onnistuneita, mikä sai hänet epäilemään, ettei Narcissa ollut käyttänyt kameraa ensimmäistä kertaa.
Narcissa nyökkäsi ja kysyi: ”Miten lithan viettosi sujui ?”
Lily kalpeni silmiinpistävästi ja nielaisi.
**
”Enkö pyytänyt olemaan varovainen?” Narcissa huokaisi turhautuneesti Lilyn kerrottua lithan tapahtumista. Lily näytti vaivautuneelta, mutta nainen saisi kärsiä vielä hetken typeryydestään. Narcissa siemaisi teetään rauhallisesti ja tarkkaili punahiuksisen naisen kiusaantuneita liikkeitä.
”Kai se oli edes sen arvoista?”
”Cissy!” Lily huudahti posket punaisina ja katseli kiinnostuneena keittiönsä seinää.
”Niin kultaseni?” Narcissa kysyi huvittuneena.
”Onko sinun aivan pakko?”
”Tietenkin. En ymmärrä, miksi et suostu puhumaan sinun ja Bellan suhteesta kanssani.”
”Hän on sisaresi!”
”Ihanko tosi? En ole huomannutkaan”, Narcissa totesi kuivakasti. Vaikka hän nautti tilanteesta, ei Lily kertoisi hänelle mitään, jos kiusaaminen jatkui liian pitkään. ”Mitä aiot tehdä?”
”Jaa-a, ehkä minulla käy hyvä tuuri ja Weasley unohtaa koko jutun?” Lily ehdotti. Narcissa pyöräytti silmiään, muttei kysynyt mitään. Mitä vähemmän hän tiesi, sitä pienempi riski paljastaa jotain vahingossa. Ilmeisesti Lilyllä oli melkoisen valoherkkä suunnitelma, eikä Narcissa todellakaan halunnut tietää, mitä Lily aikoi tehdä Molly Weasleylle. Hän oli melko varma, ettei Weasleykään halunnut tietää.
**
Säännöistä, S
Sanamäärä:100+150+100+100+100
Äiti oli kieltänyt häntä palaamasta Lunan ja Dracon luo Lithan jälkeen. Ginny tiesi, että hänen äitinsä ja Lunan äiti olivat riidelleet, minkä vuoksi äiti ei halunnut hänen käyvän talossa. Oli kuitenkin epäreilua, että äiti rankaisi häntä.
Dracon vanhemmat palasivat tänään kotiin ja hakisivat pojan. Ginny ei ollut ikinä uskonut, että poika oli mukava. Hän oli saanut käsityksen, että poika oli tunteeton ja inhottava. (Ehkä Ronia kohtaan Draco olikin, mutta Ron toimi aivan samalla tavalla.)
Ginny vilkaisi keittiön ikkunasta sisään. Hänen äitinsä heilutteli taikasauvaa sinne tänne ja tiskit pesivät itse itsensä. Näytti siltä, että hänellä oli hyvin aikaa käydä nopealla vierailulla.
**
He istuivat metsän laidalla aivan Lunan talon ulkopuolella. Draco oli selittänyt, että he voisivat tavata talon ulkopuolella, koska Ginnyn äiti ei ollut kieltänyt sitä.
Viikko sitten, kun he olivat tavanneet samoin, Ginny oli ollut vähän jännittynyt, koska suoran kiellon kiertäminen oli ollut uusi asia. Nyt hän oli jo tottunut siihen, kuten myös Lunan ja Dracon taikasauvoihin. Draco oli opettanut hänelle muutaman yksinkertaisen loitsun ja Luna pyytänyt sulkemaan silmät.
”Tunnetko mitään?”
”En.”
”Entä jos yrität tuntea sellaista, mikä ei kosketa sinua?”
”Mitä minun pitäisi tuntea?”
”Taikuus.”
Luna kysyi joka kerta samat asiat aina vain turhautuneempana, koska Ginnyn vastaukset eivät muuttuneet, vaikka hän yritti parhaansa. Draco katseli heitä jonkin aikaa ja vaihtoi rooleja; oli Lunan vuoro sulkea silmänsä.
Draco kuiskasi loitsun, ja Ginny katseli, kuinka Luna rypisti otsaansa tai pureskeli vaaleaa hiussuortuvaa. Sitten Luna arvasi loitsun ja perusteli vastauksensa ”mustan” ja ”valkoisen” magian määrillä. Yli puolet meni oikein, eikä Ginny ymmärtänyt mitään.
**
Viimeisellä kerralla he eivät taikoneet, mistä Ginny oli salaa tyytyväinen. Hänestä oli inhottavaa tuottaa pettymys Lunalle, vaikka Draco oli lohduttanut sanomalla, ettei hänkään kyennyt siihen, mitä Luna harjoitteli. Draco sanoi, että heidän ei edes pitäisi harjoitella sitä, koska se oli vaarallista, mutta Luna ei kuunnellut.
”Sinä lienet Ginevra?” kysyi aikuisen naisen ääni aivan Ginnyn takaa. Hän kääntyi katsomaan henkeäsalpaavan upeaa vaaleaa naista, jonka puvun monimutkaisia koristeompeleita olisi voinut katsoa koko päivän kyllästymättä.
”Ky-kyllä, rouva”, Ginny vastasi. Hän ei ollut koskaan aiemmin rouvitellut ketään, mutta Dracon äidin olemus suorastaan vaati sitä. Nainen hymyili hyväksyvästi.
”Sano hyvästit ystävällesi ja tule huvimajalle, Draco.”
**
Luna mumisi jotain ja lähti edeltä. Hetkeksi Ginnyn ja Dracon päälle laskeutui syvä hiljaisuus peiton lailla. Kumpikin yritti saada sanat muotoiltua haluamallaan tavalla.
”Näemme toivottavasti vielä ennen Tylypahkaa”, Draco aloitti käsiään väännellen.
”Joo…” Ginny myönteli. Hän halusi kysyä yhtä asiaa ja yritti kerätä rohkeuttaan. Koko hänen kehoaan pisteli oudosti. Ei samalla tavalla kuin nokkospensaikkoon kaatuessa, pikemminkin kuin juuri ennen joulua.
”Käveletkö kanssani huvimajalle?” Draco kuiskasi. Ginny nyökkäsi hermostuneena ja hätkähti, kun Draco otti häntä kädestä. Poika katsoi häntä epäröiden. ”Teinkö väärin?”
”E-et”, Ginny vastasi nopeasti ja puristi hiukan tiukemmin, jotta Draco ei irrottaisi otettaan. He lähtivät kävelemään hitaasti kohti eroa.
**
Draco seisoi äitinsä ja isänsä välissä. Hänen isänsä piti kättään pojan olalla. Mies näytti pelottavalta samalla aatelisella tavalla kuin Dracon äitikin. Ginny katseli kolmikkoa ja mietti, uskaltaisiko puhua. Hän tiesi katuvansa, jos ei saisi suutaan avatuksi.
Draco katsoi häntä ja hymyili, vaikka silmät kimaltelivat. Ginny veti syvään henkeä. Sanat olisi ehkä helpompi puhaltaa uloshengityksen mukana.
”Draco, voinko kirjoittaa sinulle?”
Poika näytti hämmästyneeltä, sitten kasvoille palasi hymy. Tällä kertaa se oli leveämpi.
”Joo, tietenkin.”
”En ole kovin hyvä…” Ginny mumisi nolona. Entä jos Draco ei vastaisi, koska hän oli huono? Poika taatusti osasi kirjoittaa täydellisesti.
”Kirjoittamalla oppii”, Draco virnisti ja katosi.
-
Jatko on aivan ihanaa ja upeaa, eikä tämä kommentti yllä millään samalle tasolle. Yritän saada jotain kasaan, koska tämä on herättänyt taas paljon ajatuksia ja tunteita ja pelkään unohtavani jotain, jos en kommentoi nyt heti. Luin nämä uudet kahteen kertaan ja nautin todella paljon tilanteen rakentumisesta osittain rivien väliin.
Taikuudesta ja ideologioista tuodaan hyvin uusia kulmia esiin eri henkilöiden kautta. Arthurin, Ginnyn ja Dracon kyky tai kyvyttömyys havaita magiaa on mielenkiintoinen. Varsinkin kun sitä vertaa Lunan lahjakkuuteen. Pelkään, että Luna leikkii nyt tulella, jota ei osaa käsitellä, mutta aika näyttää kuinka käy. ;)
Bella ja Lily jäivät sitten kiinni. Odotan suurella innolla mitä siitä seuraa. Voi olla, että Molly tulee vielä toivomaan vaienneensa koko asiasta. Lily ja Bella jäivät tosin kiinni hienolla tavalla; Mollyn naisenvaisto on erehtymätön ja aina oikeassa. Olin kyllä hiukan surullinen, kun Molly käytti Ginnyä vakoiluun. En pidä sitä hahmolle sopimattomana, oikeastaan se tuntuu varsin luonnolliselta ja huolehtivaiselta reaktiolta, mutta se teki yhtä kaikki, minut surulliseksi. Tavallaan olin kai toivonut, että Molly ei koskaan horjuisi tietyn oikeudenmukaisuuskäsityksensä kanssa, mutta juuri se horjuminen on se kiinnostavin osa. On hyvä, että Molly lipsuu. Ja on erittäin hyvä, että Lily ja Bella tekevät virheitä. Heidän välissään on sähköä ja jännitettä ja silloin ihmiset tekevät virheitä. Kuvaat sitä todella hyvin.
Narcissan suhtautuminen suhteen paljastumiseen on mainio. Toisaalta nainen haluaa varmasti tietää lisää, toisaalta taas ei, koska ei halua paljastaa ystäväänsä ja siskoaan. Ja salaperäinen kamera saatiin pöydälle. On Narcissa tainnut ennenkin käyttää jästikameraa. En voi olla miettimättä millaisiakohan kuvia hän on ottanut, mutta se selvinnee jos on olennaista. ;)
Draco ja Ginny ovat vain niin awwiteltavan suloiset yhdessä. Ginnyn pistelytunnekuvaus on upea, ja Dracon huolehtivaisuus tuon käsikkäin kävelemisen kanssa. Ginnyn paineet kirjeiden kirjoittamisesta on söpöä ja uskottavaa, juuri tuollaisia lapset miettivät. Ja Dracon vastaus on ihana, koska hän ei ole ylimielinen tai ilkeä toisen vaikeuksien takia. Ginny + Draco = <3 tässä sarjassa.
Kiitos näistä.<3
-
Ehkä saisin vihdoin kommentin aikaan. Olen lukenut nämä jo kaaaauan sitten, tai sille ainakin tuntuu, mutta jotenkin olen aina venyttänyt kommentointia sen yhden (?) kommentin jälkeen. :D
...Hitto. Olen tuijottanut tätä viestikenttää ties kuinka kauan ja tehnyt aina välillä jotain muuta, mutta en vain saa kiinni tämän kommentin ideasta. Sanon siis, että rakastan tämän tunnelmaa ja sitä, kuinka lyhyeen pätkään saa niin vahvan tunnelman. Pidän hahmojen monimutkaisuudesta ja eri kerroksista, jotka kuoriutuvat vähä vähältä esiin. Ja Draco ja Ginny kuuluvat toisilleen tässä, vaikka yleensä Ginny on etenkin ficeissä hyvin ärsyttävä hahmo.
Minä tein sen! Voinko nyt pyytää jatkoa?
-
Oi tähän on tullut niin paljon lisää !! Tykkään tykkään !
Nää uudet kappaleet on ollu tosi mielenkiintoista luettavaa, ja ahminki ne kaikki kerralla :D Sulla on tosi mukaansatempaava tyyli kirjoittaa, ja saat tässä rakastamaan hahmoja, joita tavallisesti vihaan, tai joista tykkään vähemmän! Pointsit siitä :D
Ginny ja Draco kuuluu tässä ihan selvästi toisilleen, ja toi on suloista toi lasten viaton kiintyminen toisiinsa. Tykkään ihan hirmuisesti !