Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Ei enää kaksin (S) Fred/Angelina, lempeä draama, romantiikka

<< < (2/3) > >>

Fiorella:
Kiitos kauniista kommenteistanne, hiddenben ja Unohtumaton! :) Ihan tosi kiva lukea pohdiskelujanne aiheesta. :D

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :-* Valitsin tämän tekstin siksi, että minua kiinnosti lukea Weasleyn kaksosista ja Angelinasta, josta myöskin pidän hahmona. Ja voi miten tämä olikin nappivalinta junamatkani piristykseksi!

Tämä teksti on minusta tietyllä tapaa hieno kasvutarina. Jos on esimerkiksi tiivis kaveriporukka, jossa on vietetty aikaa lapsuudesta saakka, voi olla tosi raskas paikka, kun sen dynamiikka muuttuukin väistämättä siinä vaiheessa, kun ihastuksia ja seurustelukumppaneita tulee kuvioihin. Erityisesti kaksosten tapauksessa on helppo uskoa, että se herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja sopeutumisen vaiheita, kun he eivät olekaan enää kaksin ja Fred ei enää pistäkään Georgea aina etusijalle. Voisin kuvitella, että tällaisten asioiden kanssa monet nuoret joutuvat kamppailemaan ja kipuilemaan, kunnes toivottavasti löytyy uusi tasapaino ja sisäinen rauha. Se kuuluu kasvamiseen ja aikuistumiseen, ja tämä tarina tekee hienoa työtä sen kuvaamisessa. :)

Georgen reflektio ja matka ymmärrykseen ja hyväksyntään on mielenkiintoista ja samaistuttavaa luettavaa. Ensin on hämmennys, sitten mustasukkaisuuden ja kateuden häivähdys, sitten ymmärrys ja hyväksyntä. Minusta on ihanaa, miten George pyrkii näkemään Angelinan Fredin silmin ja oivaltaa sitten, että Fredin ja Angelinan välinen rakkaus on hieno asia eikä ollenkaan häneltä pois; pikemminkin päin vastoin, kun he ovat saaneet porukkaansa niin hyvän tyypin. Ihanaa on sekin, ettei Fred vaikuta hylkäävän Georgea missään vaiheessa. Hänen on varmasti vaikea sanoittaa tunteitaan, mutta hän kertoo veljelleen kyllä heti, kun osaa sen tehdä ja on siihen valmis. Ja paljon kaksikon ainutlaatuisesta läheisyydestä ja erottamattomuudesta kertoo se, kuinka George tietää jo!


--- Lainaus käyttäjältä: Fiorella - 16.02.2020 18:44:19 ---”Minä tiedän. Ja se on ihan huippua.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan suosikkikohtani. :-* Ei vaadita sen kummempia selittelyjä, kun kaksoset jo ovat samalla sivulla keskenään.

Kiitos kovasti tästä ihanasta lukupalasta, pidin paljon, ja tätä oli hauskaa lukea, kun olen itsekin kaksonen! :) -Walle

Vendela:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Minulla on mennyt aivan kokonaan ohi tämmöinen ficci sinulta, joten olipa kiva kun huomasin tämän tuolla listauksessasi! Aihe on todella mielenkiintoinen ja toteutus oli oikein onnistunut :) Pidin kovasti siitä, kuinka Fred luotti siihen että George ymmärtää asian jossain vaiheessa. Sillä juuri noinhan se menee, kun tuntee jonkun todella hyvin, sanoja ei tarvita vaan teot puhuvat puolestaan. Kuten nyt tässäkin ensin se, että George tajusi mitä on menossa ja sitten kuinka hän asian ilmasi Fredille.

Lisäksi tykkäsin lukea tämmöistä onnellista tarinaa Fredistä. Olen vieläkin katkera ja surullinen siitä, mitä Row päätti hänelle tehdä, mutta onneksi meillä on ficit joissa hahmot voivat elää ikuisesti! Angelina on hieno valinta Fredin kumppaniksi vaikka jäinkin miettimään, että kukahan olisi sitten sopiva Georgelle :)

Kiitos tästä, viihdyin!
Vendela

Fiorella:
Kiitos ihanista kommenteistanne, Waulish ja Vendela. <3

Samoin minäkin kaipaan yhä Frediä, Rowling tosiaan tiesi, mistä narusta vetää, että saisi lukijoitaan järkytettyä.

Mielenkiintoista kuulla, että olet kaksonen, Walle. :) Olen aina miettinyt, miltä kaksosuus tuntuisi, se kiehtoi kovasti etenkin lapsena. Tosin kolme vuotta nuoremman siskoni kanssa olemme ikäerosta huolimatta aina olleet melkein kuin kaksosia. :)

Kaarne:
No niin, tässä sitä ollaan! Edelleen aivot ovat vähän rippileirikoomassa, mutta jospa mää silti sanon jotain, ja kommentoin myöhemmin sitten jotain toistakin tekstiä paremmin. :)

Tämä oli ihana! Pidän tosi paljon sun lempeästä tyylistä yleensäkin, siinä on sellaista lämpöä ja pilkettä ja elämänmakua, ja erityisesti kaksosiin yhdistettynä se toimii todella hyvin! (Sivuhuomautuksena todettakoon, että pidän paljon sun Weasley-teksteistä ylipäätään, kirjoitat heistä ihanasti!)

Fredin ja Georgen suhde on aina ollut minusta mielenkiintoinen, mutta en ole lukenut juuri lainkaan tekstejä, joissa käsiteltäisiin sen muuttumista ensimmäisen tyttöystävän saamisen myötä. Tämä tuntui kuitenkin hyvin uskottavalta, ja pidin paljon siitä, miten tässä Georgen tunteita väritti erityisesti aito välittäminen ja se, että hän toivoi veljelleen hyvää, eikä niinkään mustasukkaisuus. Ihastelin myös tuota kohtaa, jossa George pohdiskeli sitä, miksi Angelina oli ihastuttava, ja ymmärsi Fredin ihastusta, vaikkei tuntenutkaan samoin. Siitä tuli hienosti esiin se, miten läheisiä he ovat toisilleen.

Lopetus oli myös ihastuttava: toivorikas ja onnellinen ja mutkaton. Välillä ihminen kaipaa juuri sitä, joten kiitos tästä tekstistä, se ilahdutti valtavasti myöhäisiltaani. ❤️

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu