Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kipuileva romantiikka, draama
Paritus: Harry/Ron
Yhteenveto: Epävarmoja, raastavia ja lohdullisia hetkiä kuudennelta vuodelta.
Haaste: Sadonkorjuuetydejä tällä kuvalla (https://64.media.tumblr.com/374ddbddcdf0692d7eca570e2c8b462e/c8f117e3e16317d3-95/s1280x1920/d2bf371f03651e920b94c99862eb3aefdb1799e2.jpg).
A/N: Aloin puolivahingossa kuunnella Pottereita alusta, ja Salaisuuksien kammiota kuunnellessa minua jo pidempään vaivannut Rarry-kaipuu yltyi sietämättömäksi ja tartuin toimeen. Tämä raapalejatkis sijoittuu poikien kuudenteen vuoteen, mutta vain nimellisesti. Osa kirjan tapahtumista on muutettu/jätetty pois ilmeisten tarkoitusperien vuoksi. Toivottavasti tälle löytyy lukijoita!
K A J O O N S I N I S E E N
1 (300 sanaa)
Muu huispausjoukkue jätti pukuhuoneen. Harry oli tehnyt Ronin avoimesta syyttelystä lopun, mutta mennessään joukkuetoverit jupisivat yhä katkerasti.
Ron nojasi raskaasti polviinsa. Olkapäiden tärinästä Harry tajusi, että Ron itki. Harry kiusaantui. Hän harkitsi jättävänsä Ronin rauhaan, mutta silloin itsesyytökset tekisivät Ronista lopun.
”Se oli vain yksi ottelu”, Harry lohdutti. ”Olit hermostunut. Sellaista sattuu. Seuraava menee jo paremmin.”
Ron pudisteli päätään ja raastoi helakanpunaisia hiuksiaan. Harryn rintaa väänsi. Oli kamalaa nähdä Ron niin tolaltaan.
”Älä yritä lohduttaa”, Ron sanoi tukahtuneena. Itkusta huolimatta hänen äänensä oli raivokas. ”Olen pelkkä tunari. Tämän matsin jälkeen kaikki tietävät sen. Minä eroan.”
”Etkä eroa!” Harry tulistui. ”Mehän voitettiin!”
Ron ponkaisi pystyyn. Pettymys oli vääristänyt hänen kasvonsa. Itkusta turvonneet silmät olivat täynnä tuskaa ja nöyryytystä. Harry hätkähti.
”Sinun ansiostasi!” Ron karjahti. ”Sinä sait siepin kiinni, mutta minä päästin kaikki maalit sisään. Jok’ikisen, Harry. Olet idiootti, jos pidät minut joukkueessa tällaisen munauksen jälkeen.”
Ron käänsi katseensa ja tuijotti pukuhuoneen seinää.
”Minä eroan”, Ron sanoi. Hänen äänensä oli musertunut, mutta leuka pysyi lujana. Harry ei tiennyt, mitä hän voisi sanoa pelastaakseen Ronin itseluottamuksen. Häntä ahdisti, koska Ron oli tavallaan oikeassa. Harryn pätevyyttä kapteenina voitaisiin alkaa kyseenalaistaa, jos Ronin suoritus olisi yhtä heikkoa seuraavassakin ottelussa.
”En anna sinun erota”, Harry sanoi viimein. ”Olit loistava karsinnoissa. Minä valmennan sinua, kunnes hermosi ovat terästä ja silloin näytät kaikille, ettei sinun ohisi pääse maaliin edes kärpänen!”
”En tarvitse sinun sääliäsi”, Ron sylkäisi äänessään silkkaa vihaa. Harryn rinnassa leimahti raivo. Hän vaikka täräyttäisi Ronia, jotta tämä lakkaisi olemasta ääliö. Ron sieppasi luudanvartensa.
”Älä seuraa minua tai noidun sinut”, Ron uhkasi. Hän marssi ulos ja nousi ilmaan.
Hetken Harry tuijotti tyhjään raskaasti hengittäen, mutta hän ei harkinnutkaan luovuttavansa. Harry otti Tulisalamansa ja juoksi Ronin perään. Ron oli ehtinyt jo järven tuntumaan, mutta hänen tulipunainen pelikaapunsa näkyi hämärässä kuin merkkituli.
Harry ponkaisi ilmaan ja syöksähti Ronin perään.