-
Tanssia taivaalla
Multifandom • max. K11 • joulusia ficcejä finiläisille
huomaan talven
tahdon
pyryjen ja tuiskujen
alle lumikinosten
tahdon lunta,
ja nukkua talviunta
Kirjoitettu runoketjuun by Odo.
Nämä tarinat ja turinat antavat sinulle kylmää kyytiä, kun pakkanen puraisee ja viima suhaisee! Ne myös lämmittävät sinua viltin alla ja tarjoavat kuumaa glögiä viluusi. Nämä ovat joululahjoja rakkaille finiläisille, jotka ovat esittäneet toiveensa Joululahjaficcitopicissa. Talvisia ja jouluisia tuulahduksia toivottaa Odo! Aloitusviestistä löydät kaikki lahjat ikärajoineen yms. Ja vastuuvapaudeksi kerron, että en saa tästä rahaa tai muutakaan taloudellista hyötyä ja niin ficcien maailmat kuin hahmotkin kuuluvat niiden oikeille omistajille. ♥
Toivottavasti nämä tarjoavat jokaiselle finiläiselle jotakin, vaikka et lahjansaaja olisikaan, koska jokainen turina ja tarina on aina pikkuisen myös juuri sinulle!
Julkaistuja joulutaikoja
x Originaali: Mistelin alla (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg960281#msg960281), S, femmeruno
x Harry Potter: Ensimmäinen joulu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg960412#msg960412), S, Tom Valedro jr.
x Harry Potter: Jouluvieras (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg960517#msg960517), S, Molly/Arthur, Severus
x Henkien kätkemä: Kutsu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg960812#msg960812), S, Chihiro/Haku
x NANA: Joulu meille kahdelle (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961505#msg961505), S, Nana & Hachi (Nana K.)
x Harry Potter: Rakastunut luihuinen (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961605#msg961605), K11, Hermione/Draco
x Harry Potter: Taruissa ja todellisuuksissa (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961622#msg961622), K11, Ron/Draco, Hermione
x Originaali: Rakkausrunoja (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961626#msg961626), S, femmeruno
x Harry Potter: Rakastunut rohkelikko (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961761#msg961761), S, Hermione/Draco
x Yuri!!! on Ice: Piparipeppu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50405.msg961971#msg961971), S, Viktor/Yuuri
-
Tämä on Violetulle, joka toivoi originaalirunoutta femmenä tai slashina ja näen ainakin itse tämän nimenomaan femmeparituksena, mutta kai sen voi muuksikin tulkita! Olen kirjoittanut ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän runoja, mutta halusin yrittää! Toivottavasti tämä pieni runo maistuu. ♥ Nappasin toiveestasi paljon inspiraatiota: pulkkamäki, misteli, halaukset, glögi, kaatuva piparitalo, yms.!
Ps. mursuhilleri jeesasi ja tsemppasi tämän julkaisussa. ♥
MISTELIN ALLA
Originaali • S • femmeruno
Sun suortuvat mun pakkasen puremalla iholla
ja mä vaan tahdon täyttää sut ilolla
Sä lepäät siinä kuin et muusta tietäis
enkä haluu, et sua koskaan pois vietäis
Suutelen sua mistelin alla
kun ollaan ajettu sitä mäkeä yhdessä tohinalla
Palatakseni alkuun ennen kuin me suudeltiin
Me toisiamme salaa katseltiin
Maatessamme vieretysten,
Pitkin halauksin ja silityksin
Sun glögihuuliin tahdon sukeltaa,
Kun se meidän ensimmäinen piparitalo romahtaa
Sä lepäät siinä kuin et muusta tietäis
ja tiedän, ettet sä mua koskaan kieltäis
Suutelen sua mistelin alla,
kun ollaan kiusoiteltu toisiamme kaikkialla
-
Oi että, kiitos, olipa tämä ihana😍
Hirveän söpöjä riimejä <3 ja vau, miten paljon olet onnistunut sisällyttämään näennäisen eriparisia inspismurusia yhteen silleen, että kaikki tuntuvat kuuluvan juuri siihen, missä ovat.
Voisin lainata suunnilleen kaiken, kun lempikohtia on tässä niin paljon, mutta erityisesti hymyilytti
ja mä vaan tahdon täyttää sut ilolla
ja
kun ollaan ajettu sitä mäkeä yhdessä tohinalla
Vähän lähemmäs realistista maailmaa toivat "halauksin ja silityksin", ja jotenkin erityisen lähelle tuli
ja tiedän, ettet sä mua koskaan kieltäis
.
Luin tämän ehdottomasti femmenä, tiedä johtuiko alkusanoistasi vai tuliko yhtä lailla omasta päästä, mutta ihan femme tää selkeästi on🥰
Romahtavan piparitalon symbolismi myöskin osui ja upposi, tuli sellainen mielikuva, että päähenkilö oli valmis rakastamaan mahdollisista menneistä ja tulevista riidoista ja erimielisyyksistä huolimatta <3
Kiitos, tää päivä vaan jatkaa antamistaan <3
~Violet
-
Ansalle tarjolla Pimeyden lordia ensimmäisenä joulunaan Tylypahkassa. Toivottavasti pidät tästä! Sinulla ei ollut mitään erikoistoiveita, joten lähdin nyt vain miettimään Tomin jouluja ja ankeaa orpokotia ja ihanaa Tylypahkaa ja ruokaa, kun on nälkä. :D Tämmöinen tuli! Tuplaraapeleen verran juhlatunnelmaa (sekä vähä kurjuuttakin)! ♥
Ps. Julma-Nala kiitos sinulle avusta! ♥
ENSIMMÄINEN JOULU
Harry Potter • S • Tom Valedro jr.
Tylypahkan jouluruokapöytä oli upea. Tom Valedro nuorempi katsoi, miten hänen edessään lepäsivät pedilliset makkaroita, perunaa, laatikoita ja herkkuja, kuten kurpitsakakkuja, torakkaterttuja ja kaikkea ihmeellistä. Muistot kuivasta käntystä ja vanhuuttaan notkuvasta illallispöydästä palasivat hetkeksi hänen mieleensä. Tylypahkan illallispöytä notkui ruuasta ja oppilaista, jotka kauhoivat puuroa lautasilleen. Tom ei palaisi orpokotiin enää koskaan.
Tämä oli hänen ensimmäinen vuotensa Tylypahkassa ja vaikka monet olivat lähteneet jouluksi kotiin, Tom oli jäänyt ja niin muutama muukin. Tupapöydät oli yhdistetty yhdeksi ja jopa professorit liittyneet heidän seuraansa. Professori Kuhnusarvio hymyili porsaanrasvaa suupielessään ja se hymy pyyhki pois mielestä orpokodin eukon kasvot. Professori oli hilpeällä tuulella, joka tarttui Tomiinkin.
Tomia oli aina kuvattu synkäksi. Eikä hän muistanut hymyilleensä koskaan aidosti ennen kuin oli nähnyt Tylypahkan järven yli ja astunut linnaan, jossa hänet otettiin vastaan luihuisen tupaan. Nyt hän tunsi, miten poskia pisteli hymystä, joka nousi hänen kasvoilleen varkain. Suuren salin lumotussa katossa loistivat revontulet. Orpokodin taivas oli aina ollut likaisen harmaa. Siltä Tomista ainakin oli tuntunut.
Tylypahka tarjosi hänelle joulun, jollaista Tom ei tiennyt edes mahdolliseksi. Täällä hän sai myös taikoa. Orpokoti oli yrittänyt tukahduttaa hänet, mutta täällä hän sai antaa voimiensa varttua. Professori Kuhnusarvion kehotuksesta Tom esitteli taikojaan ja katsoessaan loitsimiaan lumihiutaleita, hän tiesi olevansa kotona.
-
Aaw, suloinen pieni Tom! Kiitos hurjasti joululahjasta! ❤
-Ansa
-
Tämä kommentti on tuolle runolle :)
Runoista kiinni ottaminen on aina mulle haastavaa, mutta yritän jotain ajatuksia raapustaa kasaan. Tästä tuli sellainen talvinen, pirteänkirpeä olo. Jotenkin jäin miettimään lapsuuden talvia, kun kaamosaikakaan ei ollut niin raskasta kuin nykyisin :D
Rytmiltään runo tuntui oikein sujuvalta. Glögihuulet oli jotenkin ihana. Monenlaista kielikuvaa olen nähnyt, mutta tuo oli sellainen, joka jäi mieleen. Suosikkikohtani oli kuitenkin romahtava piparitalo. Minusta on mukava ajatella pariskuntaa, joka on niin uppoutunut toisiinsa ja siihen yhteiseen jouluun, ettei edes piparitalon romahtaminen jää harmittamaan.
Femmeltä tämä minullekin tuntui, mutta toisaalta kiva, että halutessaan sen voi ajatella muunakin.
Kiitos tästä! ♥
-
Violetu, minua lämmitti ihan hirmuisesti, että tykkäsit runosta! Jännitin sen julkaisua ihan hurjan paljon, mutta osuihan se! ♥ Sun kommenttisi hymyilyttää näin toiseenkin kertaan luettuna, vaikka unohdin vastata siihen täällä, kun heti juoksin Discoon kiittelemään. :D ♥ Kiitos vielä kerran inspiroivasta toiveestasi, koska ilman niitä en olisi koskaan saanut tätä kirjoitettua!
Ansa, ihanaa, että oli suloinen. Olet lahjasi ansainnut, olet mainio! ♥
Salem, kivaa että eksyit tämän äärelle! Runojen kommentoiminen on kyllä hirmuisen vaikeaa, mutta sait sanottua tosi kivasti kaikkea! En itse osaisi varmaan. :D Mullakin oli sellaiset lapsuudentalvet ja vähän romantisoidutkin talvet mielessä tätä kirjoittaessa, joten kiva, että se välittyi! Nykyisin lumi on kivaa, mutta talvet tuntuvat paljon ankeammille kuin lapsena. :D Romahtava piparitalo on omiakin lemppareita! Siitä tosin kiitos Violetulle, joka sen ujutti lahjatoiveeseensa, koska se inspiroi mahdottomasti!
Ihanaa talvenaikaa kaikille kommentoijille ja salalukijoillekin! Ylläreitä on vielä luvassa! Ainakin yritän kirjoitella, nää on kivoja! Siis toiveet. :D Toivottavasti ficit ja originaalitkin! Myös yksityisiä toiveita saa esittää, jos toivoo jotain pientä!♥
-
Tämä on Crysille! ♥ Nappasin toiveistasi Weasleyn perheen, erityisesti Mollyn ja Arthurin, sekä kohdan "mitä tahansa Severuksesta". Halusin tarjota Severukselle edes kerran hyvän joulun, joten kukapa muu toivoittaisi yhtä tervettulleeksi kuin Weasleyt? Tämä sijoittuu varmaankin vuoteen 1982 tai sinne päin, kun Severus on jo liittynyt Kiltaan ja Weasleyden katras on syntynyt kokonaan, vaikka Ron ja Ginny jäävätkin sivuun. Harry-vauva ei mahtunut mukaan, kun en halunnut niin AU:ksi mennä, mutta toivottavasti tämä siitä huolimatta maistuisi. Pieniä synkkyyksiä, mutta enemmän lämpöä. ♥
JOULUVIERAS
Harry Potter • S • Molly/Arthur, Severus
Lumituisku koetteli hermoja, olihan Severus muutenkin hermostunut tulevasta tapaamisesta. Vierailusta, oli rouva Weasley sanonut, mutta Severus yritti vakuutella itselleen sen olevan vain muodollinen tapaaminen. Ei mitään sen suurempaa. Yläpuolella loisti tulirepojen taikuus: revontulet väreilivät kauniissa vihreän sävyissä tilkkutäkkiä muistuttavan talon yllä. Weasleyt olivat itse rakentaneet talonsa. Severus pudisteli ovella tuiskun tuomia lumihiutaleita kaavustaan ja huomasi kaislahimmelit terassilla.
Koputtuaessaan oveen rouva Weasley avasi sen kuin olisi odottanut Severuksen saapuvan juuri sillä hetkellä. Herra Weasleyn ääni kantautui peremmältä taloa ja kutsui sisään. Rouva höpisi tuiskusta ja pudisteli lupaa kysymättä viimeiset lumenrippeet Severuksen kaavusta. Ensimmäinen lapsikatraan tenava juoksi Severusta vastaan. Severus muisteli pojan olevan Percy, sillä Weasleyt puhuivat tapaamisissa usein lapsistaan.
Vain muodollinen tapaaminen Severus ajatteli, kun lapsi veti häntä kaavusta peremmälle.
“Tulehan lämpimään”, rouva Weasley hoputti ja paimensi samalla pientä Percyä sisälle, joka oli jäänyt ihmettelemään himmeleitä. Seuraavaksi Severus näki, kuinka kaksoset juoksivat pois hänen näkökentästään jonnekin päin taloa. He taisivat olla viisivuotiaita, mutta siitä huolimatta aina keppostelemassa, Severus muisteli.
“Kiitos kutsusta”, Severus sanoi ja yritti peittää synkkyyden äänestään. Hän ei ollut tottunut pieniin lapsiin. Herra Weasley tuli häntä vastaan suunnalta, josta kantautui Selestina Taigorin kauneimmat joululaulut.
“Tulehan peremmälle, Severus!” herra Weasley kehotti reippaasti ja kuiskasi sitten Severuksen korvaan: “Ole kiltti ja pyydä Mollya vaihtamaan kanavaa. Selestina Taigoria on kuunneltu siitä asti, kun ensimmäinen lumihiutale laskeutui pihamaalle. Eihän tuota loputtomiin jaksa kukaan!”
“Herra Weasley, minulla ei taida olla varaa kommentoida rouvanne musiikkimakua”, Severus sanoi. Kolkkous hiipi hänen ääneensä, jota hän koetti pehmittää hymyllä.
“Sano vain Arthur! Älä ole noin muodollinen, Severus. Emme ole Killan tapaamisessa ja voit olla aivan kuin kotonasi”, Arthut naurahti hyväntuulisesti. Severus mietti ankeaa kotiaan, joka tuntui entistä ankeammalle, kun hän näki kaikki koristeet Kotikolossa ja haistoi ruuan ja piparien tuoksun. Kotoisuus sai hartiat rentoutumaan eikä Severus vastustellut, kun hänet ohjattiin ennen illallista ottamaan pieni “hömpsy”, kuten Arthur asian ilmaisi. Selestina Taigorin soidessa taustalla Severus ja Arthur maistelivat vuosikerta tuliviskiä siihen asti, että Molly tuli kutsumaan heidät syömään. Lapset olivat ruokailleet ennen heitä.
“Aina sellainen savotta!” oli Molly perustellut lapsien aiempaa illallista.
Severus ihmetteli koko koreutta, joka hänellä oli ruokailutilassa vastassa ja kuinka siistiä kaikkialla oli. Olohuoneeseen oli kuulostanut siltä kuin lapset olisivat leikkineet ruokasotaa, josta ei näkynyt jälkeäkään. Tavallaan lasten suusta kantautunut riemu oli muistuttanut Severusta myös Tylypahkan jouluista. Sen koommin hän ei ollut viettänyt jouluja ennen kuin nyt.
Severus, Arthur ja Molly nauttivat ruokaa leppoisissa tunnemissa ja Severus tunsi, miten hän rentoutui ihan huomaamattaan. Oli kuitenkin nostettava esiin asia, jonka takia hän oli tullut, kun lapset olivat menneet nukkumaan.
“Professori Dumbledore lähetti minut Killan asioilla tapaamaan teitä”, Severus sanoi, kun Molly tarjoili hänelle joulutorttujen kaveriksi lapsien ihan itse koristelemia pipareita.
“Voi sinua, Severus! Se oli Albuksen tapa saada sinut viettämään joulua”, Molly hymyili pehmeästi. “On surullista, että vietät joulusi yksin. Nyt olet täällä, eikö ole mukavaa? Muodollisuuksia voimme puhua, kun joulu on juhlittu”, Molly jatkoi ja Severus oli huomaavinaan synkän varjon silmien alla. Sota oli yhä läsnä, mutta Molly halusi varjella pyhiä, joista oli omin käsin tehnyt taianomaisen puolisonsa kanssa.
“Lahjojen aika!” Arthur sanoi huomattuaan vaimonsa hetkellisen ilmeen. Severus hätkähti.
“Minulla ei ole teille lahjaa”, hän sanoi.
“Ei se mitään. Sinulle taitaa kuitenkin löytyä pieni yllätys”, Arthur vinkkasi silmää, eikä näyttänyt odottavan vastalahjaa. Severuksen korvat punoittivat, mutta hänen onnekseen pitkiksi kasvaneet hiukset peittivät ne olohuoneeseen suuntaavalta Arthurilta ja pöytää sauvan heilautuksin kuuraavalta Mollylta.
Pian he kaikki kolme olivat yhdessä olohuoneessa ja Arthur korkkasi tonttuviinin.
Severukselle oli neulottu villasukat, jotka paljastuivat muhkuraisesta paketista. Mukana tuli käsintehtyä toffeeta, joka oli vain hieman liian makeaa. Severus ei ollut saanut moneen jouluun lahjoja.
“Kiitos”, Severus sanoi hieman kankeasti, mutta siltikin Molly säteili kiitoksista.
“Laita ne jalkaasi”, Molly kehotti ja Severus veti sukat jalkaansa. Mustien sukkien päälle vedetyt vihreät sukat toivat väriä hänen tummanpuhuvaan asuunsa.
“Ne ovat juuri sopivan kokoiset”, Severus sanoi kohteliaasti. Hän oli yhä hieman varuillaan ja piti tapaamista enemmän muodollisuutena kuin ystävällismielisenä juhlana. Molly sai kuitenkin pian hänen mielensä muuttumaan, sillä seuraavaksi tarjoiltiin juustoa tonttuviinin kera ja takkaan sytytettiin tulet.
“Minun pitäisi lähteä”, Severus sanoi, kun Arthur suukotti Mollya huulille. Severus ajatteli, että aviopari haluaisi olla kahdestaan, mutta huomasi pian erehtyneensä.
“Yhdessä on mukavampaa”, Molly sanoi tarkoittaen sanojaan. Sanat välittyivät Severukselle lohduttavina, mutta myös kannustavina yhteiseen aikaan. Severus hymyili.
He istuskelivat nojatuoleissa ja katselivat, kuinka tuli nuoli halkoja takassa. Severus piti hiljaisuudesta ja tunsi rentoutuvansa. Hän oli yhä hieman kitkeränä, että professori Dumbledore oli huijannut hänet tänne, mutta enemmän hän alkoi olemaan hyvillään. Weasleyt olivat ottaneet hänet vastaan kuin vanhan ystävän. Ystävän, jolle he halusivat tarjota unohtumattoman joulun. Severus ei voinut olla siitä vihainen.
Tonttuviiniä juotiin, takkatulta katseltiin ja sitten rupateltiin. Severus ei ollut vahvimmillaan kevytmielisessä rupattelussa, mutta Molly ja Arthur puhuivat paljon. Kertoivat kuulumisiaan iloisena ja hetken he elivät kuplassa, jossa sotaa ei ollut. Molly valitteli, miten hänen tätinsä reuma kiusasi ja Arthur, kuinka töissä oli kiireitä. Nekin asiat kääntyivät tarinoissa lopulta parhain päin.
Severus sai vain harvoin sanoja ulos suustaan, mutta Molly ja Arthur vaikuttivat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä kerrottavaa hänellä oli. Se oli harvinaista.
Kun yö saapui ja takkatuli alkoi hiipua, Severusta alkoi painaa paluu kotiin. Kotiin, jossa häntä ei odottaisi kukaan. Ihan huomaamattaan hän oli alkanut nauttia lämmöstä, joka tulvi hänen sisimpäänsä Mollysta, Arthurista ja talosta, jonka aviopari oli itselleen rakentanut.
“Severus, on jo myöhä. Jäisit yöksi. Ei tarvitsisi pimeässä matkustaa”, Molly ehdotti yllättäen, kun Severus liikahti tuolissaan kuin valmiina lähtemään.
“Menen laittaamaan sinulle pedin valmiiksi”, Molly päätti ja kiirehti etsimään lakanoita ennen kuin Severus kerkesi sanoa vastaan. "Voi, vain keltaisia! Missä ovat punaiset", Mollyn ääni kantautui olohuoneeseen asti.
“Minusta on vaivaa”, Severus ei voinut olla sanomatta, kun Molly palasi.
“Höpsis! Ei yösydännä tarvitse kiirehtiä mihinkään. Ole kuin kotonasi! Kylpyhuone on aivan huoneesi vieressä, jos tahdot puhdistautua. Voit lainata Arthurin vanhaa pyjamaa. Se on vanha, mutta pehmeä!” Molly höpötti, kun Severus tunsi olonsa epätodelliseksi.
“Ihanaa joulua”, Molly sanoi heleästi. “Nyt kipin kapin yöpuulle”, hän patisteli samaan tapaan kuin aiemmin lapsiaan. Severus hymyili jälleen. Arthur ja Molly vaativat, että hän jäisi ja Molly halasi häntä hyvän yön toivotukseksi. Severus ei muistanut, milloin viimeksi häntä olisi halattu.
“Hyvää yötä, Severus”, Arthurkin toivotti.
“Hyvää yötä”, Severus mutisi. Posket punoittivat muustakin kuin tonttuviinistä.
Kun Severus makasi valveilla vierashuoneessa, hän katseli kattoa. Severus ei olisi koskaan uskonut viettävänsä joulua Weasleyden talossa, mutta kaikesta huolimatta he olivat ottaneet hänet vastaan kuin perjeenjäsenen. Ensimmäistä kertaa vuosiin Severus tunsi, kuinka hän kuului jonnekin. Vaikka vain hetken, mutta ainakin tänään hän sai olla osa perhettä.
-
Oi, Severus sai kerrankin ihanan joulun! Vaikka taisi vierastaakin talon vilskettä hetken. Heheh vai Dubmbledore oli hänet tuonne huijannut, aika kekseliäs keino saada Severus viettämään joulua :D Alun kuvaus oli myös tosi nätti, pidin!
Ensimmäinen lapsikatraan tenava juoksi Severusta vastaan. Severus muisteli pojan olevan Percy, sillä Weasleyt puhuivat tapaamisissa usein lapsistaan.
Ensimmäinenhän olisi Bill, vai muisteleekohan Severus väärin :D Ei hän kyllä välttämättä ole sellainen että niin usean lapsikatraan järjestys jäisi mieleen.
Villasukat Sevvelle! Ihan myös tuo kohta kun Severus ei oikein näyttänyt tietää mitä sanoa ja sitten päätyi toteamaan että ne on oikean kokoiset :D Weasleyden lämpö saa selvästi yksinoloon tottuneen Severuksen pään pyörälle. Ja vielä hali Mollyltä!
Kiitos joululahjasta :-*
-Crys
//ahaa, joo voihan sen noinkin ajatella ;D
-
Crys kiva kuulla, että maistui! Minustakin oli kivaa tarjota Severukselle kerrankin hyvä joulu! :) Tuossa pongaamassasi kohdassa on ihan ajatushärö minulta. ;D
Ensimmäinenhän olisi Bill, vai muisteleekohan Severus väärin :D Ei hän kyllä välttämättä ole sellainen että niin usean lapsikatraan järjestys jäisi mieleen.
Bill on tosiaan ensimmäinen, mutta kun minä ajattelin, että ensimmäinen Severuksen luokse ehättäneistä lapsista, ei perheen vanhin/ensimmäinen siinä mielessä. :D En tiedä, miten lähtisin tuota fiksaamaan, mutta sovitaan, että Severus muistaa väärin! ;)
(Ellen sitten jossai kohtaa korjaa, että "ensimmäisenä Severuksen luokse tuli lapsi, jonka nimen Severus muisteli olevan Percy", tms. :D )
-
Oi, olipas nämä ihania, pieniä lämminhenkisiä joulupätkiä!
Tuo runo oli kaunis ja loi ihanan lempeän, femmeromantiikan tunnelman. :)
Tomin ensimmäinen joulu Tylypahkassa. Ihanaa, miten kaikki orpokoti-kokemukset unohtuvat, kun Tom sai nauttia Tylypahkan joulurunsaudesta. Kyllä sitä joulusta kuuluu nauttia.
Ja sitten Jouluvieras. Haha, voi Severusta, kun joutui huijatuksi. Toisaalta Dumbledoren ajatus oli hyvä, sillä eihän joulua nyt yksin sovi viettää. Ja Weasleyllä joulu todellakin on lämpöä täynnä! Ei siis ihme, että Severus oli hieman hämillään, mutta onneksi se pystyi lopulta edes hieman rentoutumaan. :) Ja tottakai Severus sai lahjankin - eihän Weasleyt nyt sellaista voisi jättää antamatta, sen verran anteliaita ja ihania he ovat. Molly varsinkin - kunnon hössöttäjä, mutta haluaa ilahduttaa kaikkia ja saada kaikki tuntemaan olonsa tervetulleeksi. :)
Pidin kaikista pätkistä todella paljon - näistä huokui se lämmin joulutunnelma, joka pikkuhiljaa alkaa itsessäkin heräillä. Joulu on aivan ihanaa aikaa, ja on hienoa nähdä, että se inspiroi ihmisiä kirjoittamaan! :D Lämpimät kiitokset näistä! ❤️
-
Felia, piristipä hirmuisesti aamuani sinun kommenttisi! ♥ Ihanaa, että sait näistä iloa! Nämä ovat tosiaan oikein suloisia (omastakin mielestä), vaikka vastapainoksi kirjoitinkin synkkää zombimaailmanloppuakin. :D Ikärajan puolesta se ei sopinut tähän ketjuun, mutta löytyy Pöytälaatikosta, jos uskaltaa lukea. Mukava kuulla, että sinussakin alkaa joulumieli heräillä! Onhan tämä oikein kiva juhla sopivissa määrin nautittuna! On myönnettävä, että minua inspiroi kaikista eniten juurikin noi lahjatoiveet! Ne on jotenkin tosi mukaansatempaavia ja kirjoittelin juhannustaikojakin kesällä, kun oli toivetopic. :)
Toiveita saa siis pienine inspiraation murusineen yhä esittää myös yksityisesti! Pari tiedänkin, joilla paketti kolahtaa, jos kirjoitukset etenee. ;) Saatanpa yllättää jonkun, joka ei ole toivonutkaan mitään ja toivoa parasta, ettei satu hutia. :D
-
Tällaista tunnelmointia carrowfanille, joka toivoi mm. Henkien kätkemää (sinulla oli hirmuisen inspiroivia fandomeita, joten päätin nyt ainakin ottaa tästä koppia!). En ole ennen kirjoittanut Miyazakin-leffoista ja ficcihistoriassani yllättävän vähän yksittäisistä leffoista ylipäätään. Toivottavasti tämä maistuu, vaikka mennään hieman toiveesi vierestä, mutta itse tykkään tästä ja toivon sinunkin tykkäävän!
Ps. Tämä on rakennettu vähän hassusti, että pätkät ovat tasan 50 sanaa ja viimeisen 100 sanaa, joten yhteismääräksi tuli vissiin 500 sanaa, mutta tämä oli tällainen lyhyiden pätkien kokeilu!
KUTSU
Henkien kätkemä • S • Chihiro/Haku
❅❅❅
I: KIRJEET
Chihiro kirjoitti kirjeitä. Hän sulki ne pulloihin ja vapautti Kohaku-jokeen. Hän toivoi kirjeiden saavuttavan Hakun. “Minulle kuuluu hyvää. Entä sinulle?” Tietenkään Haku ei vastannut.
Osa kirjeistä oli vain parin lauseen mittaisia ja toisissa asioista polveiltiin toiseen. Chihiro kirjoitti, vaikka päivä päivältä tapahtunut alkoi tuntua yhä enemmän unelta.
❅
Haku tiesi, että toisessa maailmassa oli joulu. Hänenkin maailmassaan oli omanlaisensa. Suuria karnevaaleja, kiirettä kylpylässä ja ruokaa notkuvia kojuja.
Kirjeitä hän oli saanut tusinan, joten hän pyysi apua vastata niihin. Hän mietti, kuinka Chihiro vietti joulua, sillä viimeisimmästä kirjeestä oli kulunut aikaa.
Haku toivoi voivansa viettää joulua yhdessä Chihiron kanssa.
❅
Chihiron sisäinen lapsi heräsi aina joulun aikaan, mutta tämän tunteita varjosti haikeus ja toive. Toive siitä, että voisi viettää joulun yhdessä Hakun kanssa. Hän muisteli unenomaista kylpylää ja pinnisteli, ettei unohtaisi Hakua. Poika oli vakuuttanut, että he tapaisivat vielä.
Kirjottaessaan kirjettä Chihiro rypisti sen kerta toisensa jälkeen. Kohaku-joki oli jäässä.
❅❅❅
II: UNIA
Kohaku-joen jäällä Chihiro nauroi sydämensä pohjasta ja luistimet tuntuivat tanssittavan häntä jalkojen alla. Haku piteli häntä kädestä ja haparoi luistimillaan. Molempien posket punoittivat ja kevyt lumisade sai tunnelmasta entistäkin taianomaisemman.
Hakun kaatuessa Chihiro säikähti, mutta nauroi lopulta Hakun virnistykselle. Illan tullen Haku kaivoi taskustaan lahjan: amuletin, ettei Chihiro unohtaisi.
❅
Taianomainen uni tuntui liian todelliselle ollakseen vain unta. Noustessaan vuoteestaan Chihiro huomasi, että häntä odotti paketti yöpöydällä. Se oli kääritty juhlavaan punaiseen paperiin ja sidottu kultaisella nauhalla. Chihiro mietti, oliko lahja äidiltä ja isältä. Sormien koskettaessa pakettia hänen lävitseen kulki väristys.
Amuletti, joka paljastui paketista oli täysin samanlainen kuin unessa.
❅
Chihiron muistot kirkastuivat ajasta, jonka hän oli viettänyt toisessa maailmassa. Ikävät muistot olivat painuneet unholaan, mutta hyvät muistot loistivat kuin tähdet. Chihiro näki usein unia, joissa vietti aikaa Hakun kanssa. He heittelivät toisiaan lumipalloilla, peuhasivat ja söivät kalkkunaa, eivätkä huolehtineet mistään.
Keväällä Chihiro kirjoitti kirjeeseen: minä todella taidan rakastaa sinua.
❅❅❅
III: KOHTAAMINEN
Kului kevät, kesä ja syksyn ruska sekä sateet. Oli taas talvi ja Chihiro katseli piirustuksia, jotka viime talvena oli piirtänyt näkemiensä uniensa pohjalta. Ne eivät olleet täydellisiä, mutta herättivät hänessä lämpimiä muistoja. Haku ei ollut kirjoittanut takaisin, mutta amuletti piti Chihiron kiinni muistoissaan.
Joulu lähestyi ja Chihiro odotti sitä ilolla.
❅
Ovikello soi, kun äiti oli valmistelemassa joulupöytää. Chihiro makoili nojatuolissa kädessään kirja, kun isä hoputti hänet avaamaan oven. Chihiro mietti olisiko oven takana laulavia lapsia. Chihiro oli koettanut saada aikansa kulumaan, sillä hän odotti vain seuraavaa aamua toivoen, että tänäkin vuonna häntä odottaisi lahja omalla yöpöydällä. Lahja, jonka oli lähettänyt Haku.
❅
Oven takana oli Haku ja hetken aikaa he katsoivat toisiaan posket punoittaen. Siinä he kaksi nuorta seisoivat talvisessa yössä jouluvalojen loisteessa. Chihiro kutsui Hakun sisään, eikä tiennyt, mitä hänen tulisi tehdä. Hän oli kirjoittanut yli tusina kirjettä, eikä enää löytänyt yhtäkään oikeaa sanaa.
Chihiron etsiessä sanoja hänen perheensä otti Hakun vastaan kotiinsa kuin odotettun vieraan niinkuin he olisivat tunteneet vuosia. Se tuntui unelta, mutta Chihiro tiesi ettei se ollut. Tämä oli totta.
Ja aivan lopuksi Haku kuiskasi takkatulen loimussa Chihiron korvaan: “sinä kutsuit minut. Minäkin rakastan sinua.” Eikä Chihiron tarvinnut löytää enää sanoja, sillä Haku ymmärsi häntä ilman sanojakin.
-
Awws, joulusöpöstelyä. Tykkäsin tästä kovasti ja kieltämättä hahmot tuntuivat hyvin todellisilta. Kiitos tästä :3
-
Ihana kuulla, että tykkäsit carrowfan! :) Toivottavasti söpöstelyä oli tarpeeksi! :D
-
Tämä on omistettu sugaredille vastalahjaksi (eikä hän edes toivonut mitään!) ja suuresta rakkaudestani NANAan, jonka sugared kanssani jakaa. Sain sugaredilta aivan hurmaavan lahjan! Jos olet NANA-fandomissa kurkkaa ihmeessä Mitä eroa on joulupukilla ja basistilla (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50440.0), S, by sugared. Rakastan hirmuisesti NANAa ja erityisesti Nana Osakia. Edellä mainittu kertoo Nanasta ja Shinistä ja minä puolestani tapani mukaan tarjoan Nanaa ja Hachia hyvin haikeissa tunnelmissa. Toivottavasti kuitenkin nautit sugared, sillä eihän NANAa voi olla koskaan liikaa? ♥
JOULU MEILLE KAHDELLE
NANA • S • Nana ja Hachi (Nana K.)
Nana katsoi merta. Tuuli tuiversi hänen hiuksiaan ja vaikka hän oli kuvitellut pääsevänsä vapaaksi pakenemalla, ei se ollut totta. Hän kuvitteli mielessään Hachin perheensä kanssa viettämässä joulua. Oliko Takumi siellä? Varma Nana oli siitä, että ainakin Hachi olisi lapsensa kanssa ja hukuttaisi tämän lahjoihin.
Lumisade lankesi taivaalta Nanan ylle. Nanan ajantaju oli hämärtynyt auringon laskiessa. Sulkiessaan silmänsä Nana kuvitteli, että kaikki olisi mennyt toisin. Kuinka he vaihtaisivat lahjoja keskenään. He nauraisivat sille hassulle koirankorvapannalle, jonka Nana oli ostanut Hachille. He söisivät uskomattoman herkullista illallista, jonka Hachi oli valmistanut. Vaikka Nana rakasti yhä BLASTia, ei tuohon jouluun kuulunut kuin Hachi. Tuon joulun Nana rakensi mielessään vain heille kahdelle kotona.
Kaikkialla olisi lahjapaperia ja Nana solmisi Hachin hiuksiin lahjakääreestä napattua nauhaa. Pieni letti Hachin hiuksissa löytäisi paikkansa korvan takaa. He eivät tarvinneet muita. Asunto 707 kätkisi heidät kylmältä maailmalta ja olisi lämmin joulu. Nana oli vihannut lapsuutensa jouluja, mutta Hachin kanssa hän oli onnellinen.
Nana palasi takaisin nykyhetkeen ja yksinäiseen jouluunsa, jonka hän vietti kaukana kotiseuduiltaan. Jos hän keräisi rohkeutensa, ehkä hän lähettäisi joulukortin, vaikka se olisikin viikkoja myöhässä. Hachi ilahtuisi silti. Ehkä tämä itkisikin hieman. Nanan kasvoille nousi hymy, vaikka siinä olikin talven haikeutta. Nana katsoi merta, jonka takana Hachi odotti.
-
Salaiselle toivojalle. niiinalle, joka ei voi vastustaa Dramionea aivan pyytämätön kauan odotettu ficci! ♥ niiina ei osallistunut Joululahjaficcitopiciin, mutta halusin ilahduttaa häntä viimein Dramionella, koska niiina on kiva. Dramione ei ole lemppareitani, mutta tämä oli kiva kirjoittaa. Mikä pahinta, mietin tälle jatko-osaa... :D
RAKASTUNUT LUIHUINEN
Harry Potter • K11 • Hermione/Draco
“Voiko luihuinen olla haavoittuvainen? Hellä? Tarvitseva?” Hermione kysyi asiaa taskupeililtään istuessaan yksin Murjottavan Myrtin toisen kerroksen kylpyhuoneessa. Muut tytöt eivät käyneet siellä, eikä Myrtti ollut muuksi muuttunut sitten Hermionen toisen opiskeluvuoden.
“Onko sinulla sydänsuruja?” Myrtti ilmestyi ensi kertaa Hermionelle. Useimmiten kummitus piti vain meteliä putkistossa vastustaakseen hänen yksinäisiä vierailujaan. Myrtin haamusilmät näyttivät tummilta kuin ne olisivat punoittaneet. Tapansa mukaan Myrtti oli itkenyt.
“Ei oikeastaan. Minä vain mietin erästä henkilöä. Mietitkö sinä koskaan?”
Myrtti parkaisi kovaäänisesti ja sukelsi avoimesta ovesta suoraan vessanpönttöön räiskyttäen vettä Hermionenkin päälle. Hermione taikoi kuivausloitsun ja pudisteli vaatteitaan. Taskupeili oli tipahtanut säikähdyksestä lattialle ja oli nyt sirpaleina.
*
Hermione tunsi, miten kapeat sormet silittivät hänen niskakuoppaansa. Hän huokaisi ja tunsi, miten toinen käsi ujuttautui hänen paitansa alle. Hermione huokaisi uudestaan. Draco oli hellä, mutta siitä huolimatta luihuinen. Heidän välinsä olivat lämmenneet vain siksi, että heistä molemmista oli tullut valvojaoppilaita. Ei siten, että he olisivat hullaantuneet toisistaan.
Ajattelematta tuparajoja Hermione menetti neitsyytensä. Se ei ollut romanttista ja sattui, mutta hänestä se ei tuntunut väärällä. Siinä pölyisessä luokkahuoneessa oli vanhojen kirjojen ja yrttien tuoksua. Dracon ominaistuoksu oli häilyvämpi. Draco oli hellä, mutta näytti päivä päivältä enemmän rikkonaiselta. Kun he erkanivat toisistaan Hermione erotti, miten Dracon silmien alla olevat varjot tummuivat.
*
“Hän on haavoittuvainen ja hellä”, Hermione kuiskasi peilikuvalleen kuin uskotellakseen itselleen, että hänen tekemisensä olivat oikeutettuja. Draco oli selvästikin uupunut ja kulutettu loppuun. Harry epäili Dracoa vainoharhaisuuteen asti ja Ronilla oli Lavender. Hermione oli niin yksin, mutta Draco oli huomannut hänet, kun kukaan muu ei ollut nähnyt häntä.
“Mutta tarvitseeko hän minua?” Hermione puuskahti turhautuneena, kun koetti järkeillä suhdettaan Draco Malfoyhin. Hermione pelkäsi, että hän oli vain jonkunlainen valloitus, ei mitään muuta. Vaikka Draco ei ollut antanut syytä sellaisiin ajatuksiin. Draco oli hellä ja avannut sydäntään, kuinka häneen sattui. Hermione ei tiennyt, mikä Dracoon sattui, mutta iltaisin Draco itki hänen olkapäätään vasten.
“Hän on rakastunut sinuun”, Myrtti sanoi tylysti ilmestyessään Hermionelle peililasin läpi. Hermione puri huultaan ja kysyi napakasti: “Kuka?”
“Se poika! Joka käy minun luonani!”
“Sinun luonasi?” Hermione kysyi hätäisesti. Olivatko Harry ja Ron alkaneet tehdä taas jotain kiellettyä? Jotain sellaista, mistä hän ei tiennyt. Hermionea hermostutti.
“Niin, se poika.” Myrtti katosi takaisin peilin taakse, kun ovi kävi. Draco astui sisään tyttöjen kylpyhuoneeseen ja katsoi hämillään Hermionea. He tuijottivat toisiaan.
“Tarvitsetko sinä minua?” Hermione kysyi arasti, mutta päättäväisesti. Draco katsoi häntä yhä silmiin, eikä väistänyt katsetta. Lasisen katseen takana vilahti hymyn häivähdys. Hermione hymyili ennen kuin Draco vastasi: “Tarvitsen.”
-
Kelsier, hyvää joulua! Toivottavasti pieni Ron/Draco maistuu! ♥
TARUISSA JA TODELLISUUDESSA
Harry Potter • K11 • Ron/Draco, Hermione
“Se oli sitten siinä”, Ron puuskahti, kun Draco tyrkkäsi hänet lumikinokseen. Vanhat tarut heräsivät henkiin, kuinka neljä Tylypahkan perustajaa olivat vetäneet yhtä köyttä ja Godric oli vielä arvostanut Salazaria. Ne heräsivät tavalla, jossa rohkelikko ja luihuinen olivat löytäneet kipinän toisistaan.
“Nyt lumi on taas polulla!” Ron parahti, kun paini oli ohi. He olivat lapioineet kinoksia Kotikolon pihamaalta, mutta nyt hanki valloitti taas polkua kutsuvalle kotiovelle.
“Älä hätäile”, Draco sanoi ja heilautti taikasauvaansa ja lumi aaltoili pois polulta. Pienen painihetken seurauksena molempien kasvoit punoittivat ja lumipaakkuja oli niin pipossa kuin lapasissa.
“Äiti sanoi, että tämä tulisi tehdä käsin”, Ron huokaisi, mutta oli oikeasti hyvillään Dracon huolehtiessa homman loppuun taikuudella. Molly ja Arthur olivat lähteneet Charlien luokse, joten Kotikolosta huolehtiminen oli jäänyt Ronille ja Dracolle. Dracolle, jonka perhe oli ottanut hyvin vastaan Ronin kumppanina.
Taruissa Godric ja Salazar olivat olleet läheisiä ystäviä ennen eroaan. Dracon ja Ronin tarina meni kuin käänteisesti. He olivat olleet jopa vihamiehiä lapsuudessaan, mutta ajan saatossa, he olivat löytäneet yhteisen sävelen. Se ei ollut tapahtunut yhdessä illassa vaan pikkuhiljaa. Aivan liian vaivihkaa, että Ron muistaisi kaikkia yksityiskohtia. Jossain kohtaa he vain yhdistivät voimansa. Hermionella oli tietenkin osansa, kun Ron oli kipuillut omituisten tuntemuksiensa kanssa ja Draco oli vastustellut ensimmäistä yhteistä tapaamista Weasleyn perheen kanssa. Ehkä kaikki oli alkanut anteeksiannosta, kun Draco oli saapunut ennen edellisjoulua Weasleyn Welhowitseihin, joissa Ron auttoi Georgea.
“Hermione tulee kohta”, Ron huomautti, kun Draco veti Ronin syleilyynsä ja suuteli häntä suulle huulillaan, jotka pakkasesta huolimatta olivat lämpimät. “Joo joo”, Draco myöntyi, kun Ron ohjasi hänet sisälle yhä Dracon kädet ympärillään. Hermione oli luvannut tulla katsomaan omien sanojensa mukaan, etteivät he sotkisi koko Kotikoloa, kun kuurausloitsut eivät olleet Ronin vahvuutta saati sitten keittiötaiat.
He tuskin ennättivät ottaa ulkovaatteet pois yltään, kun Hermione jo koputti oveen. Tytön kasvoilla oli punaa, kuten heidänkin, sillä pakkanen pisteli ja talvi oli todella saavuttanut myös Englannin.
“Teittekö todella lumityöt käsin?” Hermione virnisti tietäväisenä.
“Äh, tule sisään”, Ron sanoi. Hermione astui sisään ja katseli hetken ympärilleen. “Täällähän on siistiä”, Hermione totesi aidosti yllättyneenä. Draco virnisti Ronille vaivihkaa ja Ron näki taikasauvan, jonka Draco piilotti ennen kuin Hermione huomasi sitä.
“Tulkaa tänne”, Hermione ehdotti reippaasti ja rutisti sekä Ronin että Dracon halaukseen. He halasivat toisiaan pitkään ja Ron mietti, miten asiat olivatkin keikahtaneet Hermionen ansiosta ylös alaisin. Hänestä ja Draco Malfoysta oli tullut pari ja Hermione hyväksyi heidät kaikista kaunoista huolimatta. Vain Harry piti heihin etäisyyttä, mutta ei vaikuttanut enää niin tuomitsevalta.
“Lahjoja”, Draco innostui, kun Hermione kaivoi kaksi pakettia laukustaan, joka oli laajennettu loitsuin. He avasivat lahjat ja juttelivat kuulumisiaan hetken takkatulen loimussa, kun Hermione siirtyi keittiöön tekemään heille vaahtokarkkikaakaota. Pian heillä olikin käsissään kaakaot vaahtokarkkeineen ja tuli loimusi takassa. Hermione hymyili heille, kun Draco uskaltautui hivuttautumaan sohvalla lähemmäs Ronia.
“Meillä olisi kerrottavaa”, Ron lopulta mutisi, kun Draco tarttui häntä rohkaisevasti kädestä. Hermione nyökkäsi merkiksi, että kuunteli painostamatta Ronia kertomaan.
“Me muutamme yhteen!” Ron lopulta huudahti ja sitten punastui korviaan myöten. Nyt se oli sanottu ja Hermione innostui niin, että kiljaisi.
“Ihanaa! Minä olen miettinyt jo kauan, milloin muuttasitte!” Hermione sanoi iloisesti ja aloitti luettelemaan, mitä kaikkea nuori pari tarvitsisi asuntoonsa. Ron ei voinut olla virnistelemättä Dracon kanssa, kuinka Hermionen ylitse pursuava innostus kupli nyt heissäkin. Hermione oli mahtava.
Taruissa Godric ja Salazar olivat olleet läheisiä ystäviä. Joissain villeimmissä taruissa he olivat rakastaneetkin toisiaan enemmän kuin veljiä. Tuparajoilla ei ollut väliä, sillä he arvostivat toisiensa vahvuuksia. Erilaisuutta, joka veti heitä puoleensa. Niin kai oli käynyt Ronille ja Dracollekin. Draco oli kaivannut naurua elämäänsä ja Ron nauroi. Paljon. Ron vitsaili ja Dracon synkkyys oli väistynyt päivä päivältä. Ron puolestaan oli nähnyt Dracossa uudenlaisen puolen. Kunnianhimoisen, mutta ystävilleen uskollisen, kun sellaisen löysi rinnalleen. Ehkä koulussakin Draco oli kaivannut ystävää, eikä seuraajia. Nyt heillä oli toisensa.
“Hyvää joulua”, Hermione sanoi molemmille hyväntuulisena ja pyyhkäisi Ronin suupielestä kermavaahtoa. Draco suukotti Ronin suupieltä, josta Hermione oli pyyhkäissyt kermavaahtoa. He vaihtoivat kevyet pusut toistensa kanssa, kun Hermione tiesi, että pari oli hyvä jättää viimein kahdestaan. He vaihtoivat hyvästit, eivätkä Ron tai Draco vastustelleet, kun Hermione lähti ja vilkutti heille. He tiesivät, että Hermione ajatteli heitä ja kipinöitä, jotka eivät paukkaneet vain takkatulessa.
“Kahden!” Draco sanoi, vaikka oli nauttinutkin Hermionen vierailusta.
“Kahden.” Ron vahvisti Dracon sanat. He käpertyivät sohvalle ja silittelivät toisiaan. Intoutuivat suudelmiin ja vaatteet levisivät ympäri tupaa eikä niitä tarvittu. Takkatuli ja he lämmittivät toisiaan, kun kietouivat yhteen. “Hyvää joulua” kuiskittiin, mutta sanat hukkuivat suudelmiin.
Heidät keskeytti pöllön kopotus ikkunaan, jonka Draco meni avaamaan. Pöllöllä oli mukanaan joulukortti, jonka Draco luki pikaisesti ja hänen kasvoilleen levisi leveä helpotuksen hymy.
“Keneltä se on?” Ron kysyi kurtistellen kulmiaan. “Katso itse”, Draco vastasi. Ron otti kortin vastaan ja näki Harryn käsialan kortissa, jossa Harry toivotti heille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
“Meille molemmille”, Ron sanoi haparoiden ja Draco hymyili.
“Meille molemmille”, Draco vahvisti ja he tiesivät, että Harrykin toivoi heille onnea. Ehkä Harry vaati enemmän aikaa kuin Hermione, mutta Ronista tuntui, että yksinkertainen kortti oli lahjoissta parhain - ellei laskettu Draco Malfoyta, joka tempaisi hänet mukaansa Ronin vanhaan makuuhuoneeseen.
Taruissa Godric ja Salazar olivat olleet läheisiä ystäviä. Erottamattomia. Ehkä heidän tarinansa meni toisin päin, mutta ainakin Ron uskoi, että heidän tarinallaan olisi onnellinen loppu.
-
Felia hyvää joulua! ♥ Kiitos inspiroivista inspismurusista!
RAKKAUSRUNOJA
Originaali • S • runo
Pastellin väriset
Lapaset
Kaksi tyttöä
järven rannalla
Hevosilla ratsastaen
toisiansa rakastaen
*
Musta yö
Ja valkoinen tähtivyö
Tarinoita ja taruja
kummitusjuttuja ja satuja
Lämmössä laiskotellen
toisiansa silitellen
*
Vuodenajat kaikki
auringonpaisteen leikki
Tytöt usvametsässä
ovat käsikädessä
Rakkauden runoja
he lausuvat ilman sanoja
-
Ahsjahsa, mulle pieni joululahja! Kiitos tuhannesti ♥
Nuo runot oli aivan ihania, kaikista tuli niin lämmin fiilis, ai että. :) Hienoa, että inspiroiduit mun listaamista asioista. Voi hitsi, en tiedä kyllä yhtään, mikä noista on suosikkini, kun kaikki kolahtaa niin hyvin. :)
Lukaisin nuo muutkin tekstin pätkät ja pidin kaikista kovasti, eritoten tuo Ron/Draco -teksti sai mut hymyilemään - siitä tuli niin mukavan lämpöinen joulufiilis. Ron/Draco on aikamoinen pari, mutta jotenkin se vaan toimii. :)
Ah, oon niin otettu tuosta pikkulahjasta. Kiitos vielä kerran ja hyvää joulua! ♥
-
Felia, ihanaa kuulla, että tykkäsit. ♥ Runoa tuskin olisi syntynyt ilman inspiroivia sanojasi! Taisin käyttää melkein kaikki, jotka toiveessasi olivat, joten ei runoa ilman sanoja. :D Kiva kuulla, että lukaisit muutkin! Mietin säikäyttääkö ketju lukijoita, jos tulee paine "lukea kaikki", vaikka ei sitä tietenkään vaadita. Ron ja Draco on kyllä aikamoinen, mutta ihana pari. Muistan elävästi, kun seurasin Ruskapojan "Suvultaan väärä luihuiseen" ficciä, jossa seurattiin jo lapsina Ronin ja Dracon yhteistä taivalta (AU-luihuis!Ron). :D ♥ Hyvää joulua vielä kerran Felia!
-
Kiitos Odo tosi paljon!
Tykkäsin, kun tämä oli kirjoitettu Ronin näkökulmasta. Jotenkin ronmaista verrata heitä Godriciin ja Salazariin. Tai siis jos Harry tai Hermione olisi paritettuna Dracolle, niin heille tuskin tuommoinen vertaus tulisi mieleenkään ;) Ihanan lämpöinen tunnelma ja pojat olivat saanet koko Kotikolon itselleen käyttöön.
Ihana, kun kirjoitit! :-*
-Kel
-
Salaiselle toivojalle. niiinalle, joka ei voi vastustaa Dramionea aivan pyytämätön kauan odotettu ficci! ♥ niiina ei osallistunut Joululahjaficcitopiciin, mutta halusin ilahduttaa häntä viimein Dramionella, koska niiina on kiva. Dramione ei ole lemppareitani, mutta tämä oli kiva kirjoittaa. Mikä pahinta, mietin tälle jatko-osaa... :D
Kiitos, Odo! ♥ Oli tosi suloinen kaikkine epävarmuuksineen. Ja ei mitenkään ole pahinta, että on jatko-osa mietinnässä, koska sitähän tuo oikein huutaa! Mutta joo, ihan kiva kun olit tehnyt ehkä hyvinkin erilaisen tekstin, että Dracokin oli tuossa kuitenkin yhtä epävarma kuin Hermione ja selkeästi uskalsi myös ilmaista niitä omia herkkiäkin tunteita, vaikka Hermione epäilikin osaako Draco olla herkkä. Kuitenkin tuollainen itkeminen ja avautuminen kertoo kaikkea muuta. Olin ihan aww. Tämä sattui tosi sopivaan saumaan, kun on aivan kamala työputki ja heräsin aamulla kolmelta valmistautumaan töihin ja näin sinun viestin, että sulla on mulle pieni joululahja ja koska teksti oli tuollainen lyhkäinen niin luin sen aamutoimien ohella ja kyllähän se toi hymyn huulille kaiken ressin keskellä. ♥ Iso kiitos!
“Tarvitsetko sinä minua?” Hermione kysyi arasti, mutta päättäväisesti. Draco katsoi häntä yhä silmiin, eikä väistänyt katsetta. Lasisen katseen takana vilahti hymyn häivähdys. Hermione hymyili ennen kuin Draco vastasi: “Tarvitsen.”
Soma loppukin! Nawww.
Ps. säkin oot kiva. ♥
-
Kelsier, kiitos kommentista! Ihana kuulla, että maistui. ♥
niiina, ihanaa jos helpotti kiireen keskellä! Tuli oikein tosi hyvä mieli, vaikka kommentistasikin tietenkin tuli, mutta aina on ihana ilahduttaa jonkun arkea. :) ♥ Kiva, että tykkäsit. Joulu loistaa poissaolollaan, mutta tästäpä saattaa tulla jouluinen jatko siis sen pidemmän jatkon lisäksi. :D "Annan pikkusormen, se vie koko käden"-Dramione, voi ei, voi ei. :D Kiitos ihanasta kommentista. ♥
-
Tämäkin on niiinalle. ♥ Koska inspiroiduin Rakastuneesta luihuisesta (edellisellä sivulla) halusin kirjoittaa myös tällä kertaa Rakastuneesta rohkelikosta. ;) Tästä tuli todella erilainen, mitä alunperin suunnittelin, mutta Dramionea siitä huolimatta ja sain ripauksen jouluakin sinne!
Hyvää joulua niiina ja kaikki muutkin Dramione-fanit! Myös pieni Cho/Harry -viittaus heidän 5. vuodelta itkevästä Cho Changista.
RAKASTUNUT ROHKELIKKO
Harry Potter • S • Hermione/Draco
“Minä odotan sinua pian takaisin”, Myrtti liversi, kun Draco viimeisteli asukokonaisuuttaan tyttöjen toisen kerroksen vessassa. Jopa tähän kartettuun kylpyhuoneeseen olivat kotitontut asettaneet joulukoristeita. Ne helisivät ja kilisivät ikkunan karmeista karkaavan tuulen mukana. Dracoa jännitti. Tämä oli hänen hetkensä. Siitä oli kuukausi, kun hän oli tavallaan tunnustanut tunteensa.
“Kiitos, Myrtti. Enpä taida tänään tulla”, Draco naurahti ja heilautti kättään Myrtille, vaikka Draco tunsikin epävarmuutta siitä, menisikö ilta pieleen. Minä pystyn tähän, Draco muistutti itseään ja tunsi, miten hänen hartiansa saivat takaisin pitkään poissa ollutta ryhtiä. Saattoiko Hermione todella pitää hänestä? Rohkelikot eivät juonineet, mutta silti. Dracon oli kysyttävä suoraan.
Kaikki se urheus. Oliko Hermione tyhmänrohkea vai uhkarohkea karatessaan joulun juhlapöydästä hänen kanssaan viettämään aikaansa? Hermione kyllä varmasti keksisi keinot päästä eroon Potterista ja Weasleystä, mutta Dracoa piinasi ajatus, ettei Hermione tulisikaan tai tuntisi samoin kuin hän. Hän tiesi rakastuneensa Hermione Grangeriin, mutta miltä näytti rakastunut leijona? Hermione oli täysin omaa laatuaan.
*
Kun Draco saavutti sovitun tapaamispaikan Hermione itki. Dracon ajatukset urheudesta väistyivät ja hän mietti, miksi Hermione itki sillä tavalla. Hän oli liian epävarma sanoakseen mitään, mutta Hermione kuuli hänen askeleensa ja huomasi hänet. Hermione kiirehti Dracon syliin kuin se olisi ollut turvallisin paikka maailmassa. Dracoa piinasi valehdella Hermionelle tehtävästään ja kertoa totuus, että hän kääntäisi selkänsä Pimeyden lordille. Se tarkoittaisi Dracon tuhoa, mutta sen sijaan Draco keskittyi hetkeen, jossa Hermione itki hänen rintaansa vasten. Dracon tunsi, miten varjot väistyivät hänen mielestään ja elämässä oli yhä toivoa. Aivan, kuten Hermione oli sanonut hänelle.
Yläpuolelle ilmestyvä misteli ilmestyi varoittamatta. Nikotteleva Hermione huomasi sen ennen Dracoa ja suuteli tätä huulille. Sitten Hermione nauroi kyyneleet silmäripsissään, eikä Draco tiennyt, mikä hänelle tuli.
“Minä olen aivan hölmö”, Hermione nikotteli. “Maistuiko se märältä?” Draco äimistyi kysymyksestä ja mietti, oliko Hermione sittenkin menettänyt järkensä.
“Äh, ei tarvitse vastata. Vanha juttu”, Hermione naurahti. “Kiitos, että olet siinä, Draco.”
*
Draco puristi glögimukia käsissään ja mietti, mitä äsken oli tapahtunut. Hermione oli kertonut Ronin sanoneen ilkeästi ja Draco tunsi synkkyyden siitä, kuinka monesti oli itse sanonut ilkeästi Hermionelle. Huonetta valaisevat liekit olivat Hermionen loitsimia sinisiä liekkejä purkeissa. Leijuntaloitsu piti ne ilmassa kuin kynttilät Suuressa salissa. Draco ei osannut aloittaa sanakaan siitä, mitä oli aikonut sanoa. Kysyä Hermionelta tämän tunteista ja siitä, mitä tämä kaikki merkitsi.
Hermione painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten ja hörppäsi omasta glögistään ennen kuin laski mukin lattialle. “Tiedätkö, minä pidän sinusta.”
“Pidätkö?” Draco kysyi, vaikka tiesi sen. Oli ollut lapsellista toivoa, että Hermione rakastaisi häntä.
“Jonain päivänä ehkä rakastankin”, Hermione sanoi ja katsoi Dracoa silmiin. Se oli lämmin katse, jossa ei ollut ollenkaan pelkoa ja Dracosta tuntui, että Hermione oli lukenut hänen ajatuksensa.
“O-oikeasti?” Draco menetti ylvään hohtonsa takellessaan sanoja. Mikään ei ollut mennyt suunnitelman mukaan, mutta Hermione todella piti hänestä. Paljon, eikä Draco ollut mikään seikkailu.
Siniset liekit lepattivat ja saivat Hermionen silmät tuikkimaan, kun tämä suuteli Dracoa ja hymyili tietäväisesti.
“Sinä helpotit oloani”, Hermione viittasi aiempaan.
“Joo”, Draco vastasi hieman nolosti, koska ei ollut tehnyt mitään Hermionen eteen. “Sinä arvostat parhaita puoliani”, Hermione sanoi ja Draco tajusi etteivät he olleet vain rohkelikko ja luihuinen.
-
Larjus lähti kanssani tekemään alle vuorokauden varoitusajalla Finin aattoluukkuun ficciä (itselläni sattui olemaan ainoastaan grafiikkaa)! Itseasiassa sain lopulta itsekin ficin aikaiseksi, mutta Larjuksen upeus päätyi luukkuun ja tämän höpönlöpön minä ajattelin julkaista yksinomaan Larjukselle kiitokseksi! Erinomaista joulua Larjus! ♥
PIPARIPEPPU
Yuri!!! on Ice • S • Viktor/Yuuri
Viktorin oli myönnettävä, että Yuurin treenien tulokset alkoivat näkyä tämän vartalossa. Yuuri pyöritteli kaulinta tottunein liikkein ja Viktorilla oli takaapäin oikeastaan aika hyvät näköalat seuratessaan toisen keinahtelua joululaulujen tahtiin. Jostain syystä Yuuri oli panostanut erityisesti heidän jouluillalliseensa ja nyt oli jälkiruokien valmistuksen aika.
(Japanissa joulu on suosittu treffipäivä.)
Yuuri leipoi rauhallisin ottein pipareita ja mietti, maistuisivatko ne Viktorille. Hän oli ihaillut Viktoria koko ikänsä ja nyt heillä oli yhteinen joulu! Viktorin kanssa!
(Ja tietenkin Viktorin koiran.)
Viktor katsoi, kun Yuuri maistoi taikinaa ja maiskutteli, oliko taikina sopivan mausteista. Viktoria alkoi hymyilyttää.
(Tietenkin oli.)
“Olet sinä aikamoinen piparipeppu, senkin herkkupeppu”,Viktor nauroi ja läimäisi Yuuria takamukselle. Kyllä treenien tulokset myös tuntuivat!
(Viktor oli aina halunnut tehdä noin!)
Yuuri oli punaisempi kuin punainen poron kuvalla varustettu villapaitansa.
“Enkä!” Yuuri parahti niin, että jauhot pöllysivät. Viktor nauroi silmät vuotaen ja veti toisen halaukseen.
“Sinä senkin viaton piparipeppu! s Rozhdestvom, Yuuri!”
(Hyvää joulua, Yuuri!)
-
Iiih, kiitos tästä kivasta pikku joululahjayllätyksestä, Odo ^^ Se minunko ficini ei sitten ole höpönlöpöä vai? :''D Aika älytönhän sekin ;D Niin lyhyellä aikataululla en mihinkään syvempään olisikaan edes taipunut. Oli kyllä hauska yllätys, että ehdotit minulle yhteispostausta, vaikka aluksi olinkin vähän että apua, mitähän tästäkin tulee ;D Mutta kyllä tällaisten kiitosten vuoksi kannattaa ehdottomasti moista tehdä.
Vaikka tätä höpönlöpöksi sanotkin, niin ainakin tämä on ihanaa höpönlöpöä ^^ Tommoinen pieni flirttaileva hassuttelu on aina kivaa, ja on siinä Viktorilla kyllä hyvät näköalat :D Ei Yuuri varmaan sitä tarkoituksella tee, mutta varmasti tämän lanteiden keinahtelu on Viktorille aikamoinen kutsu ( ͡° ͜ʖ ͡°) Ei ihmekään, että Vitya päättää läimäyttää Yuuria takamukselle. Ihan ansaittu teko ;D
Kiitos tästä lahjasta vielä, ja hyvää joulua ♥
-
Ihanaa Viktuuri höpöä. Just kun olen miettynyt että Yuuri on oikea namiperse (kahdessa merkityksessä joo). Hän ymmärtää hyvän ja makean päälle ehkä hiukan liikaakin ja Viktor tietysti ymmärtää sen näköalan päälle, jota Yuuria ja tämän takamusta katsellessa aukeaa. Mukavaa ja makeaa joulua. :)
-
Larjus, kiitoksesi olet ansainnutkin! ;) ♥ Voidaan sitten sopia kompromissi, että molemmilla oli tuota mainitsemaasi ihanaa höpönlöpöä. :D Kiitos kommentista, piristi hirmuisesti päivääni, että pieni vauhdikkaasti kirjoitettu kiitokseni maistui. :D ♥
Fairy tale, kiitos kommentista. Aikamoinen herkkupeppu se taitaa olla monessakin mielessä! :D Mukavaa ja makeaa joulua sinullekin ja kiitos kommentista! :) ♥
-
Voi että, Odo, kiitos hurjasti lahjasta! <3 Oli ihana yllätys löytää se kuusen alta, heh heh! Olet oikeassa, NANAa ei todellakaan ole koskaan liikaa, ja mehän täytetään sillä Fini yksi ficci kerrallaan! :--D Iloitsin, että kirjoitit Nanasta ja Hachista. Musta on ihanaa, että vaikka sarjassa on romanssia kerrakseen, on kahden Nanan ystävyys kuitenkin sen kantava voima ja kaikista pysyvin. Tykkäsin kovasti tekstin tunnelmasta: tässä oli haikeutta, kaipuuta, ikävää, suloisia kuvitelmia ja murskaava todellisuus, jotka ovat ihan ominta NANAa. Koirankorvapanta ja hiuksiin letitetty lahjanaru olivat ihania yksityiskohtia. Kaikkein eniten pidin Nanan viime hetken ajatuksesta lähettää Hachille joulukortti, vaikka se olisikin sitten auttamattomasti myöhässä! Jotenkin niin Nanaa kieltää loppuun asti se, miten paljon kaipaa ja välittää, ja miten vaikeaa hänelle onkaan sen osoittaminen. Kiitos vielä haikean hurmaavasta lahjasta!
-
Myöhäiset kiitokset sugared kommentista. <3 Täytetään todellakin Fini Nanalla. Hitaasti, mutta varmasti!! Ihanaa, että meitä on ainakin muutama fandomissa (tiedän erään kolmannenkin, ainakin)! Ihanaa, että tykkäsit tästä ja minä tykkäsin sekä kirjoittaa sitä että sinun kommentista luettuani ensikertaa ja nyt toisenkin. <3