Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 27/50

<< < (2/4) > >>

Thelina:
Minun on pakko hypätä mukaan seuraamaan tätä, koska Remus/Neville on paras paritus, enkä edes ole tajunnut miten ikävä sitä on ollut<3 varsinkin kun harva kirjoittaa heistä, enkä itsekään ole paljoa kirjoitellut. Majakka vaikuttaa ihanalta tapahtumapaikalta (vaikka siellä olisikin rottia), tulee vähän Viisikko-tunnelma ja Neville puuhista on kiva lukea. Tietysti odotan, tuleeko Remus jossain vaiheessa majakalle, tai kirjoittaako ainakin. Kiinnostaa myös, miten he ovat kolme neljä vuotta sitten päätyneet viettämään aikaa yhdessä ja onko mukana silloin jo ollut jotakin syvempää<3 kiitos näistä, ihanaa päästä seuraamaan tätä!

Vilna:
cassi: hihii! Ihana cassi! On ollut ikävä Finiä ja sinuakin höpsöläinen. ♥ On ollut myös kivaa palata juurilleen ja kirjoittaa Potteria ja siitä merestä ja lämmöstä, ihan oikeassa kyllä olet, tämä on juuri sellainen minun näköinen teksti, ja se tuntuu jotenkin tosi kivalta kuulla. Kiitos. ♥

Ygritte: jee, kiitos! ♥ Minäkin tykkään merestä, minun lapsuuskaupunkini oli meren äärellä, ja siitä kirjoittaminen tuntuu aina jotenkin yhtä kotoisalta ja tutulta. Näissä 100 sanan raapaleissa ei ole oikein tilaa hirveästi selitellä tilanteiden taustoja, mutta tykkään mysteereistä ja kiva, että sinäkin tykkäsit siitä. Ja kiitos tsempeistä, toivon mukaan tämä jossain vaiheessa valmistuu! :-)

Thelina: tervetuloa seurailemaan! Minun täytyy käydä kurkistamassa noita sinunkin Neville/Remuksia, tämä paritus on ihan vienyt minun sydämen. ;--; Kiitos hirveästi. ♥



10.
On vielä syyskuu ja Neville juo teetä termospullosta rantakalliolla. Aallokko on yhtä korkea kuin aina, mutta lokit nauravat hänen yläpuolellaan ja aurinkokin paistaa ja hänellä on hyvä olla, vaikka tuulee ihan hirveästi hänen rikkinäisen, itse tehdyn villapaitansa läpi.

Hän miettii Remusta. Ehkä pitäisi kirjoittaa hänelle kirje, että hänellä menee kai ihan hyvin siellä saarella ja siinä Remuksen valkoisessa ja ruosteenpunaisessa majakassa, jossa on paljon rottia.

Ei hän kyllä ole vielä paljoa saanut aikaiseksi, joten ehkä hänen ei kannatakaan kirjoittaa, vaikka haluaisi kovasti tietää miten Remuksella menee siellä mantereella niin kaukana Nevillestä.

Sodan jälkeen on ollut niin hirvittävän vaikeaa ihan kaikilla.


11.
Saarella on aika hemmetin monta puskaa kurtturuusuja.

Ne tulevat leviämään entisestään, jos niille ei tehdä mitään. Neville käy raivokkaasti niiden kimppuun oksasaksilla ja hikoilee huolimatta kylmästä säästä ja ainaisesta tuulesta. Hän voisi käyttää taikuutta ja tietää sen, mutta ruumiillinen työ on hänelle miellyttävämpää juuri nyt.

Ja siinä majakassa on paljon työtä. Hän on saanut raivattua ja vallattua oleskelutilan aika hyvin itselleen, mistä hän on ylpeä. Sänky on kova ja hän nukkuu huonosti ja vähän, mutta hän on oikeastaan nauttinut paljon olostaan saarella kaukana kaikista muista.

Eikä hän ole niin yksinäinen kuin mummo pelkäsi. Onhan hänellä ne rotat jos ei muuta.


12.
Kalastaminen on hänestä mukavaa ajanvietettä. Neville ei oikeastaan tiedä paljoakaan Pohjanmeren kaloista. Haita siellä oli useampaa eri lajia, ainakin kissa- ja koirahaita.

Huono puoli kalastamisessa on se, että ajatuksille on aivan liikaa aikaa, kun odottaa kalan syövän.

Mikä tarkoittaa sitä, että Neville miettii taas Remusta. Hän miettii Remusta liian paljon ottaen huomioon, että he eivät ole nähneet kolmeen vuoteen. Ehkä jopa neljään. Joskus he lähettivät kirjeitä, varmaan kerran kuussa. Ne olivat yksi Nevillen lempiasioista, vaikka Remus ei ikinä sanonutkaan mitään olennaista tai tärkeää. Jotenkin hän ei koskaan kertonut, mitä hänelle oikeasti kuului tai mitä hän oli edes tehnyt.

Hassu mies.

zilah:
Tämä on ihana, tunnelmallinen sarja jota on ilo lukea, ja jokaista osaa odottaa suurella mielenkiinnolla. <3

Minä ylipäänsä rakastan kaikkia mereen liittyviä tarinoita, majakoita, laivoja sun muita. Ja tämä ei toden totta pettänyt odotuksiani. Paritus on ihana, vaikka antaakin vielä odottaa itseään. Ja Nevillen kamppailuista merta ja majakkaa vastaan on myös ihanaa lukea.


--- Lainaus ---Pitäisikö hänen alkaa pitää jonkinsorttista lokikirjaa? Eikö ne majakanvartijat pidä sellaisia? Olisi varmaan hyvä kirjoittaa asioita muistiin muutenkin.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä jotenkin kiteyttää koko tarinan yhteen. Odotan innolla, mitä kaikkea tässä vielä tapahtuu. <3

Kiitos,


zilah

Vilna:
zilah: awh, kiitos ihanasta kommentista! ♥ Ihana kuulla, että pidit. Minäkin rakastan asioita, jotka liittyvät mereen, enkä ikinä kyllästy kirjoittamaan niistä. Kiva, että Nevillen touhuista on kiva lukea, koska pelkäsin, että tämä ensimmäinen puolikas tästä tarinasta on jotenkin ehkä tylsä, kun mitään suurempaa ei vielä oikein tapahdu parituksen osalta. :')


13.
1. lokakuuta, 2003
Aloitan nyt tämän lokikirjan. En oikein tiedä mitä tähän pitäisi kirjoittaa. En ole ikinä pitänyt edes päiväkirjaa. Tai kerran aloitin, että muistaisin paremmin, mutta unohdin senkin.

Tänään kalastin muutaman sardellin laiturilta. Lokki vei yhden vadista, ja yksi toinen oli tosi pieni niin laitoin sen siihen isoon kalamaljaan, jonka löysin vähän aikaa sitten, kun saavuin saarelle. En antanut sille vielä nimeä, enkä tiedä annanko edes. Se kun vaan on. Vähän niin kuin minä.

En ole vieläkään yksinäinen, mutta on silti ikävä mummoa. Ja Remustakin, vaikka emme ole nähneet kolmeen (tai neljään?) vuoteen.

Mutta onhan minulla nyt kala ja rotat.


14.
Neville kerää rantakallioiden välistä limaista merilevää punaiseen ämpäriin. Ei hän oikein tiedä vielä mitä sillä tekee. Ehkä hän aloittaa puutarhan siihen pieneen kasvihuoneeseen, ja käyttää sitä jonkin sortin lannoitteena; ei hän ole päättänyt vielä.

Tihruttaa vettä ja on kylmä, mutta niin saaristossa aina on. Tai ainakin on ollut tähän asti. Neville otti vain neljä villapaitaa mukaan ja yksi niistä oli rikki jo muutenkin. Majakassa on pieni pyykkitupa, mutta hän ei ole oikein saanut aikaiseksi käyttää sitä.

Lokikirjaan hän kirjoittaa illalla, että keräsi aamulla rakkolevää ja joi liian kuumaa ja hapanta teetä iltapalaksi. Keksit joita hän naposteli päivän mittaan olivat pehmeitä.


15.
Neville ei ole vieläkään saanut majakan valoa syttymään, vaikka on yrittänyt jo viikkokausia. Hän ei oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Majakka on niin vanha, että pitäisi varmaan olla petroolia, että sen saisi toimimaan.

Jossain vaiheessa hänen täytyy mennä takaisin maihin, mutta tällä hetkellä hänellä on niin kattavat varastot ruokaa ja tarvikkeita, että hän pärjää hyvin jouluun asti.

Hän on lähettänyt pari kirjettä mummolle, mutta ei yhtäkään Remukselle vaikka haluaisi kovasti. Nevillen tekee niin kovin mieli kertoa toiselle, että miettii häntä todella paljon. Joka päivä. Aina ja varmaan liikaa.

Mutta ehkä se alkaisi ahdistaa Remusta. Sitä Neville ei halua ainakaan.

Vilna:
A/N: Lupaan, että kohta alkaa oikeasti tapahtua jotain, lol! Vielä muutama osa...

16.
Mitään ei oikeastaan tapahdu vähään aikaan ennen kuin vaaleanharmaa hylje rantautuu yhtenä keskiviikkona.

Se on vielä elossa, kun Neville käy katsomassa sitä varoen, mutta se on sotkeutunut kalaverkkoon ja sätkii ikävästi niin, että Nevillen kurkkuun nousee pala. Hän ottaa pienen linkkuveitsen pois taskustaan, kun lähestyy sitä.

“Hei,” hän sanoo hiljaa hylkeelle. “Kaikki on hyvin. Odota, minä autan sinua.”

Lopulta se rauhoittuu, kun Neville silittää sen märkää silkoista kylkeä rauhoittavasti, mumisten kehuja henkensä alta. Sen silmät on niin kovin isot ja mustat, että Nevillen tekee mieli vähän itkeä.

Hän leikkaa sen irti verkosta varovasti ja katselee sen kömpivän takaisin pohjattomaan mereen.


17.
Seuraava päivä on hänelle vaikea.

Hän nukkuu kello kymmeneen, kun aikaisemmin on herännyt kuudelta, ja makaa siinä kovassa sängyssä yli tunnin. Teehammasta kolottaa, mutta hän ei vain pääse ylös.

Neville miettii kotiaan Sheffieldin maaseudulla, josta hän lähti saarelle, kun Remus niin pyysi. Se oli niin kotoisa pieni mökki, siellä oli aina lämmintä ja valoisaa. Hänellä oli kissakin. Sen nimi oli Cassandra ja se oli täysin musta lukuunottamatta valkoista täplää sen leuan alla. Kiltti kuin mikä ja vähän liikalihava myös.

Cassandrankin hän sai Remukselta silloin kolme tai neljä vuotta sitten, kun he näkivät viimeksi.

Ehkä hän on ihan vähän yksinäinen kuitenkin.


18.
28. lokakuuta, 2003
Tänään minä istutin pensasmustikoita, porkkanoita ja tomaatteja kasvihuoneeseen. Toivon, että ne kasvavat siellä hyvin. Ehkä Remus pitäisi, jos minä

Minä vieläkin mietin sitä viatonta hyljettä, jonka pelastin viime viikolla. Minusta tuntuu, että se rannalle ajautunut otus oli vähän kuin metafora minusta itsestäni jollain tavalla. Tuntuu, että olen jumissa ja sätkin. Ehkä olen ollut jo kolme tai neljä vuotta. Tai kauemminkin, jos uskallan olla rehellinen.

Syksy on pian ohi. Marraskuu ei ole minusta enää syksyä. Se on vähän niin kuin silta syksyn ja talven välillä, sellainen mihinkään kuulumaton musta ja masentava kuukausi.

Minä en ole koskaan pitänyt siitä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu