Originaalit > Pergamentinpala

Seitsemästä tunnista sekuntiin | K-11, slashdraama, raapalesarja, osat 7/7

<< < (2/3) > >>

Tikkis:
30 minuuttia
300 sanaa
Lavatanssiepisodista on jo viikko. Katselin vierestä, kun Aatu, Anna ja Annan kaveri Jenna tanssivat ja talloivat vanhusten varpaille. Hitaiden alkaessa soida Aatu tyrkkäsi minut Jennan syliin, jotta sai itse tanssia Annan kanssa. Siitä lähtien olemme nähneet tyttöjä joka päivä.

”Mennäänkö autolla?” varmistan Aatulta, kun minulle selviää, että tänään on vuorossa makkaran grillaamista keskellä korpea.
”Jos sä ajat”, hän vastaa. En tiedä, kestänkö tätä selvinpäin, mutta en kai voi joka päivä päissäänkään olla, joten tyydyn kohtalooni.

”Haetaan tytöt Annan luota”, Aatu sanoo hypätessään uljaan ratsuni pelkääjänpaikalle pakattuaan ruoat takakonttiin. Toyotani hyrisee tänään tyytymättömämmin kuin yleensä. Ehkä auto osaa lukea ajatukseni, tai sitten se yksinkertaisesti on päättänyt päättää päivänsä juuri tänään. Äänestä piittaamatta aloitan matkamme kohti tuomiopäivää.

Tuomiopäivältä tämä alkaa tuntua heti, kun tytöt nousevat autoon. Kaksi kikattavaa naista takapenkillä raastaa hermoja kovemmalla tahdilla kuin Jackie Chan ninjailee ukkoja kumoon kung-fu-leffoissaan. Matkan aikana kuulen, kuinka superseksikäs Chris-mikä-vitun-lie on. Ei sillä, olen samaa mieltä, mutta pitääkö siihen perään kikattaa niin että kikatus kaikuu korvissa vielä ensi kesänäkin.

”Perillä!” Aatu huudahtaa, kun laavun parkkipaikka tulee esiin mutkan takaa. Loppumatka täytyy taittaa kävellen. Anna hyppää Aatun reppuselkään, joten kannamme Jennan kanssa tavarat laavulle. Siellä tytöt kikattavat Aatun performansseille, ja huomaan tekeväni ruoan alusta loppuun.

”Joko lähdetään?” kysyn, kun olemme saaneet syötyä, ja huomaan Jennan hivuttautuvan hieman liian lähelle.
”Ai hitto joo, pakko! Kohta alkaa se matsi”, Aatu sanoo ja pongahtaa ylös, ja alkaa raivata ennätysvauhtia tavaroita autolle. Siitä alkaakin puolituntinen matka helvettiin ja takaisin. Jenna hyppää etupenkille, koska Anna halusi Aatun kanssaan takapenkille. Jenna pyörittelee koko matkan kiharoitani ja salakuuntelee Annan ja Aatun kuiskailuja.  Matkan loppumetreillä Jenna kiljuu Aatulle aivan korvani juurella: ”Voi joo, te olitte niin söpöjä sinä kesänä Änän kanssa!”

Puristan rattia yhä kovemmin, kun tytöt jäävät kyydistä. Illan matsia Aatu tuskin edes huomaa, kun kädessä on luuri, jonka toisessa päässä on ”Änä”.

Tikkis:
10 minuuttia
300 sanaa
Kello ei ole vielä edes kymmentä, kun Anna soittaa Aatulle. Tunnistan soittoäänen, sillä Aatu vaihtoi sen pari päivää sitten. Aatu on itsekäs paskiainen, joten lähden kotiin. Etsin treenikassini lattialta ja alan lappaa sinne tavaroitani sellaisella apinan raivolla, ettei tällä taktiikalla kaikki kamani tule mahtumaan sinne, mutten oikeastaan edes välitä.

”Anna hei, sopiiko, jos mä soitan sulle takas kymmenen minuutin päästä?” kuulen Aatun sanovan puhelimeen.
”Mitä vittua Jali?” Aatu kysyy, kun hän tulee huoneeseen. Minä pysyn hiljaa.
”Hei äijä, ihan oikeesti, mikä helvetti sua riivaa?” Aatu jatkaa tivaamistaan.

Koitan olla sanomatta mitään, mutta epäonnistun.

”Mä en jaksa enää kattoa tota sun ja Änän lemmenleikkiä. Mä en tullut tänne iskee muijia toisin kuin sä näköjään. Mä en ees vittu pidä muijista! Enkä mä edes tiedä mitä tältä kesältä odotin, mutten ainakaan vittu tätä”, soperran ja kadun jo nyt, että vihjasin (aika suoraan) pitäväni miehistä. Näen jo silmissäni, miten lentopallokatastrofi tapahtuu taas. Sitä suuremmalla syyllä jatkan paasaamistani, mutta Aatu tulee minua kohti, ja painaa kämmenensä suuni eteen niin, ettei sanoistani saa enää mitään selvää.

”Oo hetki hiljaa ja kuuntele”, Aatu sanoo, ja vetää kätensä pois suuni edestä.
”Emmä oo täällä mitään mimmejä iskemässä. Ja Änä, ei se oo Anna vaan yks Andrew Jenkeistä. Sen isä pelas niihin aikoihin lätkää Suomessa, ja Andrew oli tullut tänne lomalle. Sen faija oli joku Annan perhetuttu, ja tapasin Änän niillä.”

Katson Aatua hämilläni, enkä osaa vastata mitään.

”Helvetti Jali, sä osaat joskus olla ihan helvetin urpo”, Aatu jatkaa, enkä vieläkään tiedä mitä sanoisin.
”Jos sua ei haittaa, mä soitan nyt yhen puhelun, ja sanon, et mulla on tänään parempaa tekemistä. Sä voisit nyt ottaa vaikka yhen bissen ja vähän rauhottuu, tai mee lämmittää meille sauna.”

Aatu lähtee huoneesta. Päätän totella Aatua ja ottaa bissen. Kävellessäni jääkaapille suupielet nykii väkisinkin ylöspäin. Ehkä voin jäädä tänne vielä yhdeksi päiväksi.

Tikkis:
Sekunti
200 sanaa
Kasailen pleikkarin ohjaimet ja konsolin viimeisenä, sillä kaikki muu on jo pakattu. Pilkkopuut on siisteissä pinoissa varastossa ja pressun alla. Lattiat on kuurattu tahmeista kaljatahroista viimeistä pisaraa myöten. Pahvisia kaljakoppia on rutistettu luvattoman suuri pino Hilma-mummon kukkatapetilla vuorattuun eteiseen.

”Auta armias, jos Hilma-mummo tietäisi, millaisessa kunnossa niiden kämppä on ollut”, Aatu nauraa. Hymähdän, sillä ajatuksissani on kulkenut sama mantra eilisestä asti: ei enää NHL-matseja, ei rantasaunaa, ei loputonta oluen litkimistä – eikä Aatua.

Illalla istumme vielä viimeisellä ehtoollisella rantasaunan terassilla. Öylätin sijasta lautasella lepää ehta ja aito grillimakkara. Viinilasien tilalla on viimeiset väljähtäneenlämpöiset oluet.
Saunan ylälauteilla ihoa nipistelee, kun Aatu heittää kylmää vettä kuumille kiville, jotka sihisevät kuin käärmeluola. Kuumuus ajaa meidät kilpaa laiturinnokkaan ja sieltä suoraan järviveteen.

En halua palata saunaan, sillä sauna on kuin kiirastuli. Siellä loppuu happi ja rintakehää ahdistaa. Vaikkei se sauna ahdista, vaan jäähyväiset.
”Mikä äijää masentaa?” Aatu kysyy, kun naamani vetää irveeseen, vaikkei saunassa ole edes kuuma.
”Ei mikään”, vastaan.
Aatu läimäyttää minua selkään, ja tunnen kuinka kuuma käsi polttaa merkkijälkensä lähelle ristiselkääni.
”Mä tiiän, Jali, mä tiiän. Mä mietin ihan samaa.”

Sekunnin ajan luulen, että Aatu ottaa sen askeleen, jonka toivoin tapahtuvan jo paljon aiemmin tänä kesänä. Mutta sekunti meni, ja niin meni kesäkin. 



A/N: Viimein Aatun ja Jalin kesäreissu sai päätöksensä! Viimeiseen osaan tuntui vaikealta löytää sitä samaa kertojaääntä, jonka tän työstämisen aikana löysin. Lisäksi viimeisen osan työstämiseen meni hirmu kauan, koska jouduin pistämään sen pitkäksi aikaa jäähylle. Tarinan loppu, jonka olin sille alun perin suunnitellut, piti kovasti otteessaan, mutta lopulta sen hylkääminen oli oikea ratkaisu. Oon ihan fiiliksissä nyt, kun tarina on viimein paketissa. Jee!

Angelina:
Here as promised ;D Kommentoin samalla kun luen, joten pahoittelen jos vaikutan sekavalta tai jos löpinässä ei ole järkeä :''D En yleensä lue minä-kertojalla, joten sitä aina alkuun vähän vierastaa. Se ei kuitenkaan häirinnyt tässä ollenkaan ja itseasiassa sopi hyvin muuhun tekstiin ja kerrontatyyliin.

Hyhhy, pystyin oikein aistimaan tuon ensimmäisen raapaleen fiiliksen - itsekin jonkin verran puuhommia tehneenä tiedän, että se on ehkä hirveintä hommaa kesäkuumalla ja vielä paarmojen kiehnätessä ympärillä. Enkä tainnut itse saada kyllä edes sangriaa palkaksi........ Tykkäsin kovasti tuosta kisailusta änärissä ja saunomisessa, siitä tuli jotenkin mukavan kiusoitteleva fiilis! Annan ilmestyminen sitten taas toi ehkä pienen pientä mustasukkaisuutta ilmaan ja ai että, ihan parasta : D Oikein hihkuin täällä.


--- Lainaus ---Matkan aikana kuulen, kuinka superseksikäs Chris-mikä-vitun-lie on
--- Lainaus päättyy ---

Evans, niinhän? Ei? Hemsworth? :--------DD Huomaatko, miten tykkään yksityiskohdista! Ei oikeesti, tässä on paljon hyviä pieniä juttuja - esimerkiksi tuo "Mitä vittua nyt taas Aatu", lentopallokatastrofi (tästä olisin halunnut kuulla enemmän ja toisaalta en, koska voi Jali-raukkaa ;___;) tai se että Aatu on itsekäs paskiainen, koska KYLLÄ, niin on. smh.

Mutta mit --- mit --- eihän tää näin voi loppua!!! Senkin jänishousut, missä oli loppukesän kruunaava suudelma?! Mitä kidutusta tää on :''''DD Oikeesti pidin tästä kovasti, vaikka toi loppu vähän jätti kyllä roikkuun ;D ;D Hattua nostan projektin saattamisesta loppuun ♥

Pura:
Terveisiä kommenttikampanjasta! <3

En oo tainnut ennen lukea siulta mitään, mikä on huutava vääryys sillä siullahan on aivan mahtava tyyli! Olin aikonut jakaa näistä pari ekaa rapsua iltasaduksi ja loput huomenna aamupalaksi, mutta ei siitä tullut mitään kun tarina kaappasi mukaansa ja miun oli pakko ahmia kaikki osat heti :'D Kielesi on jotenkin todella elävää ja aitoa, ja Jalin ajatusmaailmaan pääsee sisälle ihan täysillä. Kesä alkaa olla tältä vuodelta jo ohi, mutta etenkin ekojen raapaleiden myötä lensin suoraan takaisin helletunnelmiin ja alkoi kyllä omatkin sormet syyhytä tarttumaan kylmään olueen! Harvoin törmää näin vaikuttavaan ja mukaansatempaavaan tyyliin.

Tykkäsin siitäkin, että kuvasit niin positiivisia kuin negatiivisiakin puolia kesähelteissä, ja etenkin tämä kohta herätti paljon kiroiluntäytteisiä muistoja :'DD

--- Lainaus ---Hikikarpalot kimmeltävät otsallani ja paarmat surraavat taukoamatta ympärilläni. Ne etsivät ihostani kohtia, joihin eivät ole vielä saaneet paukamaa aikaiseksi. Tukassani tuntuu mönkivän niitä tälläkin hetkellä kaksi.
--- Lainaus päättyy ---

Nämä pätkät on muutenkin täynnä hauskoja, mieleenpainuvia ilmaisuja kuten

--- Lainaus ---meinaa horjahtaa halailemaan olohuoneen laminaattilattiaa.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus ---Uljas ratsumme kiiltää kilpaa auringonsäteiden kanssa.
--- Lainaus päättyy ---
ja viimeisenä ehtoollisena kalja ja grillimakkara ja käärmeluolan tavoin sähisevä kiuas ja äää! Tykkään näistä niin paljon! Tällaiset jättää ison hymyn kasvoilleni, jotenkin kielenkäyttösi on vaan niin riemukasta. :D

Hahmojen suhde on mielenkiintoinen, ollaan tosi hyviä kavereita ja toinen tunnetaan ihan läpikotaisin, mutta jännitteestä huolimatta yhteistä säveltä ei oikein löydy. Olin etenkin lopussa Jalin puolesta ihan kiukkuinen, sillä mitä ihmettä Aatu säätää? :< Ottaisi nyt sen viimeisen askeleen kun on niin selvää, että Jali haluaa sitä ja niin kai Aatukin, vaikka onkin itse tässä se urpo :<
Ei vaan, oli tosi kiinnostavaa lukea vaihteeksi tällaista, missä se jännite ei kehitykään muuksi. Tämä jättää lukijan arvailemaan, että mitähän Aatun päässä sitten loppujen lopuksi oikein liikkuu, yrittikö hän tahallaan esittää olevansa kiinnostunut Annasta jotta näkisi Jalin reaktion? Pelottaako häntäkin ottaa ensimmäinen askel ystävyydestä eteenpäin, vai mikä tässä mättää? Avoin loppu on helppoa tehdä huonosti, mutta vaikka tässä se ensin yllätti ja harmitti, olen kuitenkin sitä mieltä, että teit sen hyvin ja se sopii tähän tarinaan. Ja lukijahan voi tietysti jatkaa tarinaa päässään ja antaa pojille oman onnellisen lopun! ;D

Kiitos tästä, tykkäsin todella paljon! <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu