Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: insatiable - 25.03.2011 16:14:10
-
Title: Lozer like me
Author: insatiable
Beta: Merrrí
Rating: S
Genre: Angst
Disclaimer: Every single thing you recognize from Potter world is not mine; that all belongs to the amazing J.K. Rowling. Neither I own the song I got my inspiration from; let me thank you, Glee.
A/N: No siis, ideani lähti uudesta ihkutus tv-sarjastani Glee! Ja siitä niiden original-biisistä nimeltään Loser like me (http://www.youtube.com/watch?v=ebVkJ4HtZVY), jossa on kenties maailman mahtavimmat sanat - ainakin inspiroivat! Muutenkin luuserit ja kaikki niihin liittyvä on aika ihanaa ja siihen liittyviä mietteitä on aina niin mahtavaa kirjailla.
Tähän kuuluu kuusi erillistä, kuitenkin sinänsä toisiinsa liittyvää angst one-shotia eri tyypeiltä, jotka kukin suhtautuu eri tavalla luuseriuteen, ovatpa sitä sitten tai eivät. Fandomina luonnollisesti Potter, mutta paritusta ei ole!
Enivei. Tässä siis ensimmäinen, joka kertoo Harryn ajatuksista! Ja enpäs oo koskaan ennen näin pitkää A/N kirjoittanut, hmm.
*
Lozer like me !
1/6
Harry
Olen vielä nuori. Tänä kesänä pääsen kymmenen paremmalle puolelle, mutta nyt olen vielä pieni poikanen. Vaikkei siinä eroa ole.
Nauru kaikuu pitkin käytäviä, kun kävelen noiden hylkivien katseiden ohitse kuluneita kengänkärkiäni tuijotellen. En tahdo kohdata
muiden kasvoja – ne huutavat ivaa ja syrjintää. Minä olen ulkopuolinen, minusta ei pidetä, minulla ei ole ystäviä. Minä olen nolla, luuseri.
Joku viskaa minut päin seinää
(sylkäisee jalkoihini)
Nostan itseni ylös nostamatta katsettani vieläkään. En tahdo. En alennu, koska sitä he haluavat.
En hymyile, mutta hymyilen kuitenkin – minä tiedän, että joskus pääsen vielä pois.
(tämä ei ole minä)
Minä en ole tämä luuseri, joka katsoo muiden nostavan minut roskapönttöön ja takaisin vain huvikseen. He uittavat minua vessassa ja ties missä. Heidän silmissään olen vain nörtti ja paska. Olen aina ollut.
Elämäni ei ole koskaan ottanut tuulta alleen. Se ei ole ottanut minua omakseen. Tämä maailma ei ole minulle.
Eikö jossain voisi olla toivoa? Eikö kukaan tahdo löytää minua? Olenko minä todella tämä?
Olen kahlittuna tähän mieleen ja ruumiiseen, vaikka minun kuuluisi olla muualla. Minä tiedän sen.Vaikka olenkin nuori, osaan jo kertoa, että jonain päivänä olen näiden kaikkien yläpuolella. Minä tiedän sen.
(huutakaa ja naurakaa, osoitelkaa ja lyökää)
Tiedän, että jonain päivänä minun on aika nostaa leukani ja hymyillä tuolle kiusaajalle – hän tahtoo olla minä. Joskus minä näytän ja he tahtovat olla minä.
Mutta minun ei tarvitse silloin enää katsoa. Minä katson heidän ohitseen – en maahan enkä sivulle, vaan eteenpäin. He katsovat maahan ja levittävät tietä edelläni.
Huutakaa kaikki sanottavanne nyt – myöhemmin ette saa siihen tilaisuutta.
Valehtelen ja istuudun paikalleni – opettaja katsoo minua halveksuvasti. Hänellekin olen vain outo Potterin penikka muiden joukossa. Niiden joukossa, joiden pilkka korventaa yhä selkääni.
Nostan kynän käteeni ja vaivun päiväuneeni.
(se kertoo sankarista)
*
Vuosia meni viisi ja meni kymmenen.
Askelet tulevat vastaan jälleen, ystäväni vierelläni ja naururypyt naamallani nostelen jalkojani korkeammalle kuin yleensä. Leukani on ylhäällä ja silmäni katsovat eteenpäin, en häpeä itseäni – olen minä.
Kohdistan katseeni miesjoukkoon vailla kenkiä puistossa naurun kera ja parin olutpullon. Tarkennan katsettani ja minun on pakko hymähtää.
Viittaan ystäviäni perääni ja käännymme miesjoukkoon päin.
(rääsyläisiin, huonompiosaisiin)
Tunnistan porukasta neljä henkilöä ja huudan heitä nimeltä saaden heidät kääntämään katseensa minuun. Hymyilen ja nyökkään.
Kuuluu kysymys – kuka vittu minä olen. Minä vastaan ja otan muutaman askelen lähemmäs.
Miehet nousevat seisomaan, ne heistä, jotka minut tunnistavat. Ja he katsovat pitkään silmillään ja voin tuntea sen sisälläni.
(voitonriemu ja nautinto)
Nostan leukaani vieläkin ylemmäs ja heitän hiuksiani taaksepäin. Tiedän ystävieni tuijottavan miehiä halveksuvin katsein ja niin minäkin teen.
Tämä riittää minulle. Minun päiväuneni on totta.
Minä pääsin pois, minä löysin toisen maailman, minut löydettiin, vaikken koskaan ollutkaan kadoksissa. Minun tieni jatkuu ja tiedän olevani parempi kuin he, jotka minulle huusivat.
He tahtovat olla minä.
Päiväuneni muuttuu enkä enää muistele heitä.
(puisto on puhdas ja tyhjä)
*
-
Haa ;D Ensinnäkin haluan hehkuttaa tuota kappaletta.
Kuulin sen nyt ensimmäistä kertaa ja se teki minuun todella syvän vaikutuksen.
Tosi hyvä valinta kappaleeksi, josta kirjoittaa.
Ja sitten tarinaasi. Se on juuri täydellinen tuohon. Aluksi vähän ihmettelin sitä, että Harry on se "luuseri".
No mutta sitten luin eteenpäin ja tajusin pointin. Normaalissa koulussa tuollainen arpinaamainen rillipää joutuisi aika helposti kiusatuksi, joten Harrykin todennäköisesti joutuisi, jos ainakin tulisi meidän kouluun.
Joo mutta siis nyt en oikein osaa kirjoittaa mitään rakentavaa. Että kiitosta vaan tästä ficistä (ja siitä, että tämän ansiosta löysin tuon mahtavan kappaleen). :D Lalalalaa ;D
-
Tykkäsin kovin.
Siis oli jännä lukea, kun Harry, joka yleensä on ''sankari poika'' onkin nyt ''luuseri''. Pidin ideasta ja tälleen. Glee sarjaa en ole eläissäni katsonut kuin ehkä hurjat kolme minuuttia(olen odotellut, että Bondi alkaisi, kun kyseinen leffa tulee Gleen jälkeen.. Tuo biisi oli kiva. Ja mä oon väsyny ja tyhmä ja kaikee muuta, enkä saa mitää oikein aikaseks, pahoittelen.
Kiittäen ja kumartaen,
Natural
-
Winerie: Oi, se on aivan mahtava biisi todellakin ! ^^ Jeep, ja kun ottaa huomioon, millaisessa osassa Harry oli pienenä muutenkin, niin. On aina kiehtonut kirjoittaa Harryn elämästä ennen Tylypahkaa, ja minulle on syntynyt tällainen luuserin kuva. Ei se mikään kovis voinut olla :'>
Kiitän sinua kommentistasi kovasti ja suuresti ! ^^
Natural: Ihanaa jälleen kuulla, että pidit ! <<: Pyff, ei haittaa, vaikka kommentti ei ole tuon pidempi ja kummoisempi ! Parasta on kuulla, että tykkäsit ! Minäkään en ollut Gleehen tutustunut ennen kuin hetken aikaa sitten, mutta sitten ahminkin kaikki jaksot ja nyt oon ihan rakastunut <3'
Kiitos sinulle jälleen kerran !! <3'
xoxoxo ins
-
Arvaa kuka löysi tiensä tänne ihan vain otsikonkin takia? Megahypergleek-unrea. En voisi olla yhtään kanssasi erimieltä siitä, että tuo originaalibiisi on inspiraationaalinen, ja omalla osallani vanhana koulukiusattuna myös rohkaisevaa tavaraa. Sitten kun näin, että kirjoittajana olit sinä oli ihan pakko tulla lukemaan.
Ja pidin. Sillä kerrankin - ja näin ei siis todellakaan tapahdu usein - pystyin samaistumaan Harryyn. Tai siihen tunteeseen, mikä pojalla oli heti pois päästyään. Been there done that, ja se on ihanaa. Pidin tästä myös sen faktan takia, että tämä oli angstia = my pure love.
Sinul on omaperäinen kirjoitustyyli, johon oon mieltynyt. Onneksi tuolla lukee tuo 1/6, niin saa odottaa lisääkin tekstiä. Tuo zeta otsikossa on ehkä lievästi häiritsevä, mutta kyllä miä nyt sen siedän.
Tiedän, että jonain päivänä minun on aika nostaa leukani ja hymyillä tuolle kiusaajalle – hän tahtoo olla minä. Joskus minä näytän ja he tahtovat olla minä.
Mutta minun ei tarvitse silloin enää katsoa. Minä katson heidän ohitseen – en maahan enkä sivulle, vaan eteenpäin. He katsovat maahan ja levittävät tietä edelläni.
Itse tykkään tuosta kohdasta kyseisessä biisissä ihan mielettömästi, heti tuon I could be a superstar, i'll see you when you wash me car- kohdan jälkeen. Sait hienosti pidettyä biisin kiinnitettynä ficciin.
Niin ja propsit tosiaan siitä, että kerroit Harryn aikaisemmista vuosista. Niistä kun ei tunnu löytyvän mitään, joka lisää sitä ettei pysty luomaan mielikuvaa koulukiusatusta Harrysta. Vaikka sehän varmasti on mennyt juuri noin! Jälleen löytyi yksi syy minulle pitää jälleen hahmosta Harry Potter, en tiedä miksi tuossa oli ajanjakso jolloin inhosin sitä niin syvästi. (Dracoa ei kyllä mikään voita still)
Öm, tämän erittäin omituisen ja sekavan palautteen jälkeen voisin vielä tiivistää ajatukseni: Pidin ja todella paljon, tulevaa odotan innolla, esim. Nevillen olet varmasti saanut mukaan (: Kiitos tästä, oli mukava lukea.
- Unrea
-
Voi kun kiva!
Idea on ihana, muakin kiinnostaa tuli Harryn jästimenneisyys kovasti ja juuri se kuinka iso muutos tapahtuu taikamaailmaan astuttaessa. Biisin kuuntelin ennen lukemista, ja mukavasti sama fiilis jatkui sitten tätä selatessa.
Enkä näköjään ole ainoa, jonka olit kerrankin saanut samaistumaan Harryyn! :D
Tulen varmasti lukemaan jatkoa. (:
-
Un: Aww, ihanaa, kun löysit ! Tuo biisi on todellakin jotain aivan ihanaa ja mums. Ja jeij, mahtavaa, kun minä authorina innosti ^^
Oi, ihanaa, että pystyit samaistumaan. Tainno, toisaalta ei... Kenenkään kohdalle ei toivo sellaista. Mutta onneksi myös tuo hyvä tunne oli välittyvä<3' Ja angst on aivan jumalainen genre! Aaa, ilahduttavaa kuulla, että minun kirjoitustyyli on omaperäinen! Ja hmm, zeta joo : D Laitoin sen siihen viime hetkellä ettei olisi liian ... jotain. Ja nyt ää tuli semmoi olo ettei olisikaan pitänyt muuttaa, mutta hmm. En osaa selittää :D
Joo! Tuo kohta tuli melkein ensimmäisenä mieleen, kun lähdin biisin pohjalta kirjoittaa. Se antaa ehkä jotenkin toivoa parempaan näin henkilökohtaisesti. Ja tosiaan, siksi oli pakko laittaa tähän Harryn ajasta ennen Tylypahkaa, kun itellä vähän sama tunne, ettei niistä löydä tekstiä. Piti sitten tehdä itse! Ja komppaan kyllä, ettei Dracoa mikään voita.
Haah! Kommentin sekavuus ei lainkaan haittaa ! Upeaa kuulla, että pidit tästä ja, että odotat jatkoa ! ^^ Kiitos sinulle hirmuisesti pitkästä ja kauniista kommentista !
p.s. koulukiusaajat on perseestä .
Mikaela Q: Awwsum, että idea on hyvä! Ja hienoa, että kuuntelit biisin ennen tätä, jeee ^^Ja sinunkaan kohdallasi en tiedä, onko positiivista vai negatiivista, että pysyit samaistumaan, mutta tulee kuitenkin vähän onnistumisen fiilis.. Hmm. Kiitos kommentistasi ja ihanaa, että sinäkin aiot lukea jatkoa, whii !
xoxoxo ins
* *
*
A/N: Tässä toinen osa, jossa toisenlaisen näkökulman antaa se pahapoika Malfoy. Olen aina ollut sitä mieltä - kuten varmasti monet, monet muutkin - että Dracollakin on se pehmeä puoli. Jotenkin olen kokenut, että hän ei sitä välttis aina osaa näyttää, mutta kyllä sekin ihan inhimillin tyyppi on. Vaikkakin päältä päin katsoen sellainen pieni ilkimys. Ja hmm. Ehkä vähän eriävä Draco tässä siitä, mitä yleensä kirjoitan, mutta päätin kokeilla! Joo ja. Draco on ihana.
*
2/6
Draco
Minä olen aina katsonut muita alaspäin. He ovat huonompia, he ovat köyhempiä, he ovat rumempia ja saastaisempia. Minä olen rikas, puhtoinen ja seksikäs. Olen tiennyt sen aina.
Muut istuvat pienissä porukoissaan, kun kävelen ohi merkkikengissäni platinanvaaleat hiukseni rennosti pöyheänä. Kasvojani koristaa kylmä hymy.
(se ei hymyile)
Silmäni ovat keskitalven viileä henkäys, eivätkä ne ole sielun peilit. Niistä näkee oman peilikuvansa. Sen huonon kuvajaisen, jonka se
luo – olet huonompi.
Nolla, luuseri ja tavallinen tallaaja. Minä olen kaikkea muuta paitsi noita adjektiiveja.
Olen intellektuelli ja filmaattinen, oman polun kulkija isäni jalan jäljissä.
Minä syljen muiden päälle, heitän niskaan kuraa ja näytän keskisormea, tallaan varpaille.
(näet olevasi täysi paska)
Ystävät ovat yhdentekeviä – tässä maailmassa ollaan kuitenkin lopulta yksin, enkä minä kaipaa ketään lähelleni. Ne ovat kuitenkin kaukana tasostani, jonka olen asettanut, niin itselleni kuin muillekin lähelläni oleville.
Lähellä ei ole paljoa, kaukana liian vähän, mutta ainoa mikä merkitsee on se, että minä olen paras.
Naurut ja huudot kiirivät kivistä käytävää pitkin, se voimistaa äänen ja selkääni pitkin kulkee pieni vilunväre.
(iloa muiden kanssa jakavat nollat)
Siinä he istuvat yhtenä porukkana juoruten ja naureskellen. Katsovat minua oudoksuen, minä luon takaisin pahan katseen ja silmät kääntyvät pois.
Enhän minä kaipaa tuollaista. Luusereiden hommaa tuollainen, ei muiden kanssa jaeta iloa, vaan sillä ylpeillään.
Saavutukset, tahto ja voima nostavat jalustalle, jota muut katsovat alhaalta päin kateellisina.
En tahdo muiden tuntevan minun onneani, en tahdo kertoa heille siitä. Minä olen yksin ja luuserit porukassa jakavat kokemuksiaan.
Sydämeni – jos minulla sellainen on – ei ole kultaa eikä platinaa kuten hiukseni, vaan kiveä, koska siitä ei pääse läpi eikä sitä voi tappaa.
Ryhmä poikia kulkee ohitseni luudat olalla.
(korpinkynnen coolit ja suositut)
Minä olen suosittu. Minua pelätään eikä minua lähestytä. Minä olen suosittu, koska minua ihaillaan.
En tahdo olla nolla, jolla on paljon ystäviä. Tahdon olla Malfoy, jolla on paljon mainetta ja kunniaa, rahaa.
Joku huutaa nimeäni ja jotain loukkaavaa, mutta en katso taakseni.
Nostan sauvani ja heitän herjan taaksepäin.
Vihatkaa minua minkä ehditte, mutta teidän kaltaisiksi en tule koskaan.
(yöllä mieli laulaa luuserin laulua, säestyksenään kyynelet – voisin olla kuin he)
*
-
No voi :D Taitaa sitä pikku Dracoakin ärsyttää, että niillä luusereilla on paljon kivempaa kuin hänellä itsellään. Niin tyypillistä.
Siis kyllä jokainen, jolla on edes vähän järkeä päässä tajuaa millä tavalla saa suosiota. Ei sillä, että on kauhean rikas ja hyvästä suvusta, vaan sillä, että on oikeasti sosiaalinen,aktiivinen ja iloinen. Sellainen kaikkien kaveri. :)
Mutta sitten itse asiaan. Tykkäsin tästäkin kovasti, vaikka ehkä enemmän pidin siitä ensimmäisestä osasta. Virheetöntä ja sujuvaa tekstiä, enkä keksi mitään huomautettavaa. Kiitos :D
-
APUA, onko joku oikeesti tehny tästä ihanasta biisistä ficin? MAHTAVAA!
Harryn pätkä oli ehkä vähän outo, tai siis onhan Potter semmonen luuseri, mut sit taas ei. Mutta muuten hyvin kirjotettu.
Dracon pätkä oli aika osuva, sellanen minä minä minä. Eikä se tajua kuinka paljon jää paitsi kaikesta hauskasta.
JOo lisää näitä.
-
Tykkäsin!
Mä oon taas hiukka nälkäinen ja väsynyt, joten kommentista ei tule oikein mitään järkevää.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Winerie.
Siis tykkäsin tekstistä paljon ja tykkäsin paljon Dracosta ja siitä kuinka kuvailit häntä ja tälleen. Tekstissä ei ollut virheitä, tai en ainaskaa huomannut.
Ja tuotas noin... ei multa nyt oikein irtoo yhtikäs mitää muuta, olen pahoillani.
Kiittäen, kumartaen ja jatkoa odotellen,
Natural
-
Winerie: Draco on vähän mössömussu ^^ Ehkä se ei aina tajua, toinen poloinen. Ja totta puhut! ^^ Hyvä, että pidit, ilo kuulla ^^ Itse en osaa päättää, kummasta pidän enemmän, mutta mutta... Ehkei sen ole niin väliä : D Kiitos kommentistasi taas !<3'
Lozku: Hehah, pakko oli kirjoittaa ^^ Myyh, outo :'< hehehah, ihana kuvaus, että on ei on ei : D Draco on vähä : < Kiitos sinullekin komnentista ! ^^
Natural: Mussun, sinulta jälleen kommentti, ihanaa<3' Kommentin järkevyys on sivuseikka ^^ Hyvä, että tykkäsit, eikä haittaa, vaikkei muuta irtoa ! ^^ Kiitos sinulle taas kerran<3' !
xoxoxo ins
*
A/N: Kolmas osa tässä sitten ja hmm. Tällä kertaa näkökulmaa antaa aikuinen 'lozer' - Sevvu. Se angstin aihe on se tavallinen ja siihen liittyy luonnollisesti eräs naishenkilö osittain. Tykkään Severuksesta hyvin paljon ja haluan käsitellä häntä varoen.
*
3/6
Severus
Ehkä kuulen äänen, ehkä joskus toisen ja kolmannen, mutta ne eivät koskaan ole ystävällisiä. Jossain huuto kertoo pahuudesta, toinen puhuu hyvyydestä ja loppujen perässä kaikuvat haukkumasanat.
No, tiedänhän minä sanomattakin, ettei minua kaivata. Tieto ei enää satuta, olen oppinut hyväksymään sen. Minulle ei ole tarvetta toistella tietoa. Kaikki jää minulle päähän ensimmäisellä kerralla. Opin, koska olen fiksu. Olen fiksu, koska minä en ole muuta.
Minulla oli rakkaus ja kenties onnikin, ken tietää, mutta en koskaan tahtonut pitää lankoja käsissäni. On aina helpompi päästää irti.
On helpompaa olla se huomaamaton hahmo takana, joka vastaa silloin tällöin, vain kysyttäessä.
Ei minulla ole koskaan oikeastaan ystäviä ollut, tai yksi on, mutta en tahdo ajatella niin. Hän oli aina jotain enemmän. Mutta minun kaltaisillani ei ole mahdollisuutta onneen enkeleiden kanssa, koska heidän sielunsa löytää aina paikan toisen luota.
Luuserit tahtovat onnen muille ennen itseään, mutta siinä minä eroan. Tahdoin onnen itselleni ja ehkä siksi petinkin muut.
Maailmani on kuin kristallipallo; hiljainen ja särkyvä – silti tumma ja rosoinen. Sumun takaa katson kasvoja, jotka ilkkuvat ja kertovat
elämän hienoudesta ja rikkaudesta.
Olen ollut verhon takana aina ja niin elämäni päättyykin. Ei totuus tule koskaan ilmi, olen aina paha ja selkäänpuukottaja.
Jo isäni sanoi nuoruudessani äristen -
sukusi miehet ovat juopuneita alkoholista ja elämän kärsimyksestä, äläkä luule, että heistä eroat
– se istui sohvalla toinen silmä puoliksi kiinni ja kertoi minulle tuon viisauden.
En tahtonut uskoa sitä silloin, mutta ehkä uskoinkin. Aina olen sanonut ehkä tai kenties. Jossittelen, mutta tiedän totuuden.
Nyt korvani kuulevat haukkumasanoja takaani, ne kohdistuvat minuun, mutta noiden äänet ovat vielä keskenkasvuisia. Minun luonteeni on alistuva ja aggressiivinen. Omistan elämäni alistamiselle ja alistettuna olemiselle.
Edes minä en ehkä tunne itseäni, mutta pääasiani on aina selvä. Kuulin sen ehkä seitsemännellä luokalla kaikkein selvimmin sen paskan suusta:
se Ruikuli jälleen hiljaa oven takana seisoo, luuserin naama ja korvat suuret – muuta sillä ei oo
Se sanoi niin – melkein kuin lauloi. Minä kuulin sen ja silloin annoin periksi, kun kuulin perään huokaisun -
luuserit ei ole minua varten, vaan sankarit
– ehkä olisin voinut juosta paikalle ja näyttää, että olen sankari vielä joskus, mutta oma luonne ei jätä koskaan rauhaan. Hän ajatteli, että olen luuseri, hän uskoi sitä, mitä se sankari sanoi.
Se haukkui minua ja teki minusta luuserin. Sen poika tekee minulle samoin, mutta minä en taivu.
(poikasi ei ole lainkaan parempi, vaikka naisen saitkin - huutaa mieleni silloin tällöin)
Niin. Nostan taas katseeni luokkaan, olenhan heidän opettajansa. Kurkkuuni nousee pala, jonka nielaisen, kun tiedän tuon, jälkeläisen, olevan joskus sankari.
(siihen asti se on niin kuin minä, vaikka puolet siitä täydellisyyttä onkin)
Mutta ehkä minä tiedän, että tämä kaikki on vain elämää. Kaikki tapahtuu minun päässäni ja todellisuus yrittää karkottaa heikot pois. Vaikka totta se on, että minä olen heikko ja huono; se sama luuseri, kuin nuorenakin.
*
-
Tykkäsin kovasti tästä!
Severuksesta on ihana lukea jotain angstia, varsinkin jos sinä olet kirjoittanut ^^
Tykkäsin kuvailusta :)
Mutta ehkä minä tiedän, että tämä kaikki on vain elämää. Kaikki tapahtuu minun päässäni ja todellisuus yrittää karkottaa heikot pois. Vaikka totta se on, että minä olen heikko ja huono; se sama luuseri, kuin nuorenakin.
Tykkäsin tästä lopusta <3
Ja tuota ööh... miks tää kommentoiminen on ihan sika vaikeeta, varsinkin jos on just tullu koulusta?
No kuiteskin, tykkäsin tästä aivan valllltavasti ja odottelen jo seuraavaa ;)
Kiittäen ja kumartaen,
Natural
-
Natural: Awwaww, kiitos jälleen !<3' Sev on ihana aihe kirjoittaa ja muu kuin angsti ei meinaa luonnistua hänellä :') Ja ihanaa kuulla, että osaan kirjoittaa angstia, jeij ^^
Hehah : D Koulun jälkeen kaikki on vaikeampaa ! <; Mahtavaa, ettkä tykkäsit ja kiitän ja niiaan kommentillesi taas kerran ! <3'
-
En... tiedä miten kuvailla tätä tunnetta sanoin. Tuli jotenkin täysin sanaton olo. Tuo Harryn näkökulmasta oleva pätkä herätti jo muutenkin herännyttä kiinnostusta hieman lisää. Tosin, erään ystävän vinkkauksesta tämän ficin löysin, mutta kuitenkin (:
Erittäin hyviä kohtia:
Harryn näkökulmasta:
Minä olen ulkopuolinen, minusta ei pidetä, minulla ei ole ystäviä. Minä olen nolla, luuseri.
Tuli tuosta jotenkin ihan oma olo silloin joskus, kun tuli uuteen kouluun ja näki kaikki uudet luokkalaiset ja näi.
Tämä riittää minulle. Minun päiväuneni on totta.
Olispa munkin xD
Dracon näkökulmasta:
Olen intellektuelli ja filmaattinen, oman polun kulkija isäni jalan jäljissä.
Tuossa käytettiin jo sellaista sanaa, jota en ymmärtänyt, että se kuvasi hienosti aatelisuvun hemmoteltua penikkaa. (:
Severuksen näkökulma:
Mutta minun kaltaisillani ei ole mahdollisuutta onneen enkeleiden kanssa, koska heidän sielunsa löytää aina paikan toisen luota.
Rakastuin jotenkin tähän kohtaan <3 Voin kuvitella nuo sanat jopa omalle kohdalleni joskus myöhemmin, jos koen tämänkaltaista epäonnea ((:
Kiitos ihanasta ficistä ja jatkathan pian : D
-
Lasikuula; Oi, toivottavasti sanaton olo on positiivista (:: Ää ! Jonkun vinkkauksesta ? Mieleni nousi johonkin pilviin, ihanaa<3'
Öhmm, ei kiva, jos tullut tuollainen olo, ei lainkaan ... Mutta ihanaa, että kohta oli hyvä<3' Päiväunet on jiii ! Joo ! Kelasin et ees jotain vähän 'fiinimpää' tähän Dracon kohtaan, kun se on vähän snobbari :') Oi, mahtavaa kuulla, kiitos kaunis sinulle<3'
Ja kiitos ihanasta kommentistasi !! ^^<3' Jatkoahan tulee nyt seuraavana !
xoxoxo ins
*
A/N: Neljännen pätkän kertojan kunnian sai Hermionen ääni! Olen aina ajatellut, että hän on ollut pienenä yhtä lailla ei niin suosittu etc, mutta kuitenkin elämäniloinen ja hymyilevä - se näkyy tässä. En kirjoita hänestä paljoa, mutta jo tätä ficcisarjaa ajatellessani, nousi melkein heti mieleen hänenkin näkökantansa, joten var så god!
*
4/6
Hermione
Joko taas on pakko nousta? Mieleni huutaa vastalausetta ja käteni on kipeä kaiken öisen kirjoittamisen jäljiltä. Historian läksyt jäivät viime tinkaan, eikä se ole lainkaan tapaistani.
Viime aikoina olen vain ollut niin lopen kyllästynyt. Mutta en jaksa välittää. Minun tavoitteenani on kävellä jokaisesta koulusta ulos kympin todistus kädessä. Vanhemmat saavat olla ylpeitä.
(pusuja, haleja, tanssisaleja – kakkuja, kestejä, älykkyystestejä)
Pääsen kouluun ja äiti hyvästelee suukolla. Juoksen tavalliseen tapaan iloisena sisään ja tömistelen jalkani oven edessä – se on traditio aina uudelle päivälle koulussa.
”Heikkohermo-Hermionehan se sieltä taapertaa!”
”Onko laukku liian painava? Anna minä autan!”
Tömps. Laukkuni heitetään seinään ja minä luon vain pahoja katseita. Toiset kävelevät ohitse eivätkä välitä. Mutta enhän minäkään.
Hyppelen laukkuni luokse ja heitän sen olalleni. Hyräilen mielessäni ja ehkä ääneenkin.
(maijal’ oli karitsa, karitsa, karitsa)
Jalkani nousevat maasta tahdikkaasti, kun teen pieniä laukka-askelia käytävällä matkatessani kohti luokkaani. Avaan oven ja opettaja hymyilee minulle lämpimästi.
”Huomenta, neiti Silestied!” huudahdan ja istuudun paikalleni ennen, kuin muut ovat edes saapuneet.
”Hyvää huomenta Hermione”, opettajani vastaa minulle ja jatkaa liitutaulun pyyhkimistä puhtaaksi eilisen englannintunnin jäljiltä.
Piirtelen yksisarvisia seuraavat viisi minuuttia. Niiden selässä on tähtiä ja sateenkaaria, yläpuolella auringonpaistetta ja alla vastaleikattu nurmikko.
(mieleni keveä ja kukkainen)
Kengät tömisevät lattiaan – mutteivät niin kuin minun – ja luokka täyttyy äänistä. Yksisarvinen hyppää ja lasken kynän kädestäni.
Valmiina ensimmäiseen tuntiin.
”Yksisarvisia ei ole olemassa, nynny!”
”Uskotko johonkin taikuuteen, vai miksi piirustuksesi ovat friikkejä?”
Villapaitani langanjuoksu kiinnittää huomioni maantiedon tunnilla ja näprään sitä. Olen nolla, mutta olen paras. Kyllä minä tiedän, että en saa välittää muista.
(olen fiksu ja kirjatiedollisesti viisas)
Meni vain viisi kuukautta tuosta hetkestä ja minä olin uusi oppilas uudessa koulussa. Se oli erilainen, mutta en vieläkään voinut sanoa Stephanielle ja muille uskovani taikuuteen.
(yksisarvisen veri oli hopeaa, ei tähtiä selässä)
Jos sen ala-asteen oppilaat olisivat olleet niin kuin minä, ehkä hekin olisivat olleet erityisiä. Mutta vain minä sain kutsun taikakouluun
ja en ollut niiden haukuttavana enää.
Minä sain uudet kiusaajat, koska olen kuraverinen.
Mutta minä en välitä. Minä olen erityinen ja lahjakas. Minä olen fiksu ja minulla on isot hampaat.
(koulun paras tyttö vielä joskus)
Nostan käden pystyyn ja professori Verso näyttää peukkua.
*
-
Huomenta ja huiiiiiiiii, tännehän on tullut jatkoa!
Oli muuten aika jännä lukea Hermystä, siis kun hänestä olen aika vähän lukenut, mutta tykkäsin.
Olit mielestäni kuvaillut Hermionen sellaiseksi kuin hänet kuvittelen. Teksti oli mielestänin sujuvaa, eikä se tökkinyt.
Yhden virheen taisin poimia:
Mieleni huutaa vastalausettaja käteni on kipeä kaiken öisen kirjoittamisen jäljiltä.
Olisiko: ... vastalausetta ja käteni ...?
Muita ei sitten ollutkaan :)
Tykkäsin erityisesti noista kursivoiduista kohdista.
Enempää en keksi, anteeksi.
Kiittäen, kumartaen ja odotellen jo seuraavaa,
Natural
-
Miten minulta on jäänyt kommentoimatta tuota Severuksenkin osaa? No kommentoin sitten näitä molempia osia nyt.
Eli Severus ensin. Tämäkin osa oli ihan hyvä, mutta ei saanut ainakaan aluksi minussa sen suurempia myötätuntoja heräämään.
Sitten kuitenkin muistelin sitä hänen kouluaikaansa ja aloin sääliä Severusta.
Luulen, että minäkin muuttuisin yhtä kovaksi ja katkeraksi, jos joutuisin kokemaan tuollaista kohtelua.
Ja erityisen inhottavaa on se, että James, Severuksen pahin kiusaaja, sai lopulta Lilyn, juuri sen tytön, johon poika oli ihastunut.
Ei todellakaan mikään kiva tilanne. Hyvä pätkä tämäkin :D
Sitten Hermionen osaan... Ymmärrän hyvin sen, että Hermionekin joutui tietyllä tavalla kiusatuksi myös jästikoulussa, koska tuollaiset kympin tytöt eivät yleensä ole niitä suosituimpia oppilaita. Onneksi Hermione ei kuitenkaan siitä välitä vaan ajattelee vain hyvien numeroiden saamista.
Mutta minä en välitä. Minä olen erityinen ja lahjakas. Minä olen fiksu ja minulla on isot hampaat.
Tuosta pidin kovasti. Ei Hermyltä kyllä itsevarmuutta puutu, se täytyy myöntää.
Nostan käden pystyyn ja professori Verso näyttää peukkua.
Tuo viimeinen lause oli paras :) En tiedä miksi mutta se vain kolahti.
Sitten pitäisi kai antaa kritiikkiä. Severus -osa saa nyt mennä ilman miinuksia.
Hermionen näkökulmassa häiritsi se, että miten kevyesti tyttö otti tuon kiusaamisen. Jotenkin vaan HP:stä on jäänyt sellainen mielikuva, että ei se Hermionellekaan ollut ehkä niin helppoa. Ja sitten se oli outoa, että Hermione hyppeli pitkin käytäviä. Se toi enemmän mieleen Lunan kuin Hermionen.
Mutta kuitenkin pidin kovasti molemmista osista ja toivottavasti kirjoitat pian jatkoa.
Seuraavassa osassa olisi kiva lukea Lunasta, Nevillestä tai Ronista.
Mutta kyllä muutkin käyvät, jos vain kirjoitat jälleen hyvin.
Kiitoksia paljon :)
-
Oij <3 Kiva kun jatkoa tuli näinkin nopeasti :D
Kuten Winerie sanoi, minusta Hermione otti ehkä liian kevyesti kiusaamisen. En ole varma, mutta hän olisi voinut ottaa sen pahemmin. Tylypahka aikoinaan Hermione itki wc:ssä sitä, kun häntä loukattiin kaikki tietäväisyydestään (; Mutta oli pätkä näinkin aivan ihana <3
Erityisesti tuo hyppelykohta toi mieleen minut itseni(yllätys o.O)! Minä hyppelehdin aina paikasta A paikkaan B ja hyräilen kaiken laisia kappaleita. Se kohta jotenkin kolahti omaan elämään. Kiitos ihanasta osasta ja jatkoa pian (:
Tämä juttu kolahti ja huomaa, että Hermione on ottanut myöhemmin asioista selvää:
(yksisarvisen veri oli hopeaa, ei tähtiä selässä)
-
Natural: Hihhii ^^ Herm on vähän jännä hahmo, miulle ehkä liian moniulotteinen enkä oo saanut häneen oikeen kontaktia, mutta kiva kirjoittaa ^^ Korjasin virheen, kiitos siitä ! :) Kursiivi on aina kivaa ^^
Kiitos siulle taas kerrran !<3'
Winerie: Hehah ^^ Mie en tiiä oonko myötätuntoinen sitä kohtaan vaiko en, oon aina ollut jotain siltä väliltä.. Hahmo on kyllä yksi suosikeistani, mutta hmm. Hän on mitä on, enkä kuitenkaan tahdo 'pilata' häntä. Öh. Mitähän selitän.. : D enivei . Hyvä, että oli kiva pätkä ^^ !
Joo ja tuo, että Herm otti kiusaamisen kevyesti niin kun kelailen sen elämää silleen ja mietin kun kirjoitin tuota, niin halusin siihen vähän kuitenkin semmoi kevyen tunteen. Miulla on aina ollut semmoi mielikuva, että varsinkin ennen Tylypahkaa hän on ollut hyvin itsenäinen ja yksinäinenkin. Ja toki, ei hän varmasti loppujenlopuksi koe kiusaamista hyvänä, mutta... En osaa kirjoittaa Hermysta hyvää angstia, joten siitäkin ehkä vähän johtuu tuo keveys:') Pahoittelut siitä !<3' (Nyt muuten kun luin tuon uudestaan niin tuli itsellekin mieleen vähän Luna :''D) Mut aina ollut semmoi mielikuva, että hän hyppii - ollut siitä asti, kun VK-elokuvassa hypähti alas tuolilta lajittelun jälkeen :D
Kiitos siulle paljon kommentista !<3' osuit btw liian oikeeseen seuraavan hahmon kohdalla ;oo :D
Lasikuula; Kerranki saan jotain nopeesti aikaan ^^ Oh no, nyt tein Hermysta ihan liian pirteen ! Tästä otan kyllä nyt opikseni ! :D Ihanaa, että huomautitte kumpainenkin ! ^^ Ja niinhän se itki, myyh :<< Mut hyvä että oli hyvä pätkä !
Ihanaa ! Hyppelevät ihmiset on mahtavia, samoin kuin hyräilevät !<3' Ja piti jollain lailla edes yhdistää tuo 'menneisyys' ja nykyisyys ^^
Kiitos siullekin kommentista suuresti !<3'
-
Nonni, taas huomattiin kuinka huono olen seuraamaan yhtään mitään. Noh, täällä olen taas.
Teksti oli oikein sujuvaa ja kivaa ja kaikkea, vaikka vähän lyhyitä, mutta ei se mitään.
Silmäni ovat keskitalven viileä henkäys, eivätkä ne ole sielun peilit. Niistä näkee oman peilikuvansa. Sen huonon kuvajaisen, jonka se
luo – olet huonompi.
Oaaa, ihanaa. Niin Dracoa. Olisin kyllä ehkä odottanut enemmän myös herran omia luuserifiiliksiä, vaikka sitten sellasia, jotka pysyvät muilta visusti piilossa.
Jo isäni sanoi nuoruudessani äristen -
sukusi miehet ovat juopuneita alkoholista ja elämän kärsimyksestä, äläkä luule, että heistä eroat
– se istui sohvalla toinen silmä puoliksi kiinni ja kertoi minulle tuon viisauden.
Voi pikkuista. :--( Severus on ihan oma itsensä ja ää kun tuli surku toisen puolesta. Vaikka tämän tyyppisiä tekstejä ko. miehestä löytyykin vaikka millä mitalla, ei niihin osaa kyllästyä sitten millään.
Sumun takaa katson kasvoja, jotka ilkkuvat ja kertovat
elämän hienoudesta ja rikkaudesta.
Ommm mikä lause ♥
Ja sitten tuo Hermionen pätkä. Ihan älyttömän suloinen, siellä se piirteli yksisarvisia ennen kuin tiesi niitä olevan oikeasti olemassa. Luotti itseensä ja omaan riittävyyteensä, oikein arvostettavaa oikeasti.
Vika lause oli ihana, hymyilytti.
-
Mikaela Q; Äww, ei se haittaa! Ihanaa, että nyt olet ^^ Kiitos ! Kelasin et jos teen hirmu pitkiä niin sit tulee pitkäveteistä :'> Äwws, voihan,hmh, ehkä olis pitänyt laittaa enemmän ^^ Hehah : D Sevvuun ei kyllästy - ainakaan mie en :D Kiitos ! ^^ Hahah : D Jeij ! Pidit pirtsakasta Hermystä !
Kiitos siulle kommentista tositosi paljon !! ^^
xoxoxo ins
*
A/N; Ehkä oli arvattavaa, että seuraavana tuleva henkilö saa osansa tässä sarjassa jossain vaiheessa; rakastettava ilonpilleri Luna siis! Mie en ole itse asiassa koskaan ennen tainnut kirjoittaa hänestä, ainakaan nyt juuri ei tule mieleen - ainakaan mitään sellaista, missä hän olisi 'pääosassa' - toki monessa mukana! Miun fanonin mukaan Luna on aina iloinen ja hän perii hymyileväisyytensä niin isältä, kuin myös äidiltään ja muisteleekin edesmennyttä vanhempaansa syvällä lämmöllä. Mie oon myös kehittänyt muinoin Lunalle oman OC-ystävän, Rachelin! Hän esiintyi jossain ficissäni kauan aikaa sitten sivumennen ja otin hänet nytkin hiukan mukaan!
*
5/6
Luna
En ole koskaan ollut niin kuin muut, mutta minulle se on kelvannut juuri hyvin – olen aivan sopiva omana itsenäni. Isänikin rakastaa minua täysin tällaisena. No, hän on kyllä itsekin vähän outo joidenkin mielestä.
(isäni on sankarini ja hänellä on suuret korvat, korkea hattu)
Kävellessäni käytävällä katson poispäin nauravista katseista, koska tiedän, että pian joku keksii jotain hassunhauskaa, jota huutaa liian pienestä paidasta päälläni. En jaksaisi selittää, etten osannut valita oikeaa paitaa pesulasta.
Olen aina ollu vähän höselö.
Paitani piti viedä pesuun, koska jonkun mielestä oli mukava heittää päälleni multaa ja vettä yrttitiedon tunnilla.
(hän ei tainnut osata istuttaa pirunnuoraa oikein)
No, mutta kaikki kura, mitä heitätte päälleni, on ihan okei, koska ei se oikeasti likaa minua. Se likaa vain pintani, mutta ei sisintäni, joka on puhtoinen ja iloinen.
Aivan kuten hiukseni, jotka ovat kultaiset ja ne leijuvat perässäni vailla huolta, ette te voi koskea niihin. Ne ovat enkelin hiukset ja voitte vain katsoa niitä, kun kävelen ohitsenne. Ne eivät likaannu. Minun äitini on koskenut niitä – hän on enkeli.
Huutakaa minulle mielin määrin, olen jo tottunut siihen ja luonut itselleni täysin oman todellisuuden. No, en ihan omaa kuitenkaan, mutta ymmärrätte varmaan.
Minusta on ihanaa olla outo. Parasta siinä on ehkä se, että kun kaikki tietävät, että olet friikki, ei kukaan enää osaa katsoa sinua periaatteessa oudosti. Minä voin vapaasti tanssahdella sateessa tai Suuressa Salissa ilman kenenkään silmien pyörittelyä. Voin laulaa keskellä tuntia tai hypätä voltin kasvimaalla, mutta kukaan ei osaa enää oikeastaan ihmetellä.
(elämä ei käy koskaan tylsäksi vaikka katseet loppuvat – pitääkö keksiä jotain uutta?)
Kun olet aiheuttanut tarpeeksi ihmetystä, eivät katseet enää merkitse mitään, koska niitä ei itse asiassa enää edes ole. Olet erilainen ja kaikki ovat okei sen kanssa – ainakin itse uskottelet itsellesi niin.
Ja minua vahvistaa ajatus, että minun päässäni olen parempi kuin nämä muut.
Voin olla vain oma itseni, en voi miellyttää muita koko elämääni. Itse asiassa en ole miellyttänyt ketään koskaan vain sen takia, että joku olisi tahtonut. Tarvitsen kaikkeen oman tahtoni, että voin ylipäänsä tehdä jotain.
Tahto on se asia, joka pitää meidät kaikki kuitenkin lopulta pystyssä. Ilman sitä olemme vain tyhjiä kuoria vailla elämäniloa ja sielua. Minusta suurin voima ihmisessä on tahto, eikä kenenkään pidä sitä koskaan menettää.
Kiusaajat ovat yrittäneet viedä minulta tahdon, mutta olen niin samperin ärsyttävä, että he ovat joutuneet luovuttamaan jo aikapäiviä sitten.
Voi, voi… Minun on pakko naurahtaa, kun toinen ulkopuolinen tulee vastaan. Me lyömme kädet yhteen ilmassa, kun noiden suosittujen päät kääntyvät meihin päin.
(minuun ja Racheliin – hän on brunette ja viheltää jästilauluja)
Tältä ystävältänikään eivät nuo sielunimijät ole onnistuneet tahtoa ja iloa viemään.
Me hymyilemme toisillemme ja olemme outoja. Olemme ulkopuolisia ja pilkattuja, joiden asiat eivät liikuta maailmaa suuntaan tai toiseen.
Eivät ainakaan vielä. Yhdessä me juonimme päivittäin muita vastaan ja suunnittelemme, kuinka vielä joskus nousemme korkeammalle korokkeelle kuin nuo muut.
Mutta hei – emmekö me kaikki? Ehkä se meidän tahtomme syntyy siitä – siis meidän luusereiden – että me tahdomme aina näyttää
noille omahyväisille kasvoille, että eivät he meitä loppupeleissä voita.
(mieti se ilo ja onni, vaikka olen kyllä onnellinen juuri tällä hetkelläkin)
Se vain on niin – en osaa olla muu, kuin oma itseni.
Kermakaljapullojen korkit kaulallani heiluen hymyilen ja puren kynsiäni.
*
-
Jes ihanaa lukea Lunasta :D
Pidin tästä paljon ja se on hyvä juttu, että edes joku on ylpeästi erilainen.
Luna on juuri sellainen ihana höppänä, josta joko pitää tai sitten ei pidä.
Tosin monen mielipide muodostuu vain ulkonäöstä ja ensivaikutelmasta, eikä siitä millainen ihminen oikeasti on.
Pitäisi vaivautua tutustumaan ihmisiin, sillä juuri tuollainen Lunan kaltainen outo tyttö voi osoittautua maailman ihanimmaksi ystäväksi ja todella mukavaksi kun vain tutustuu. Rachel sopii mainiosti Lunan kaveriksi, sillä onnellisimmillaanhan tilanne on juuri tuo, kaksi ulkopuolista ovat löytäneet toisensa.
Lunasi oli juuri sellainen kuin pitääkin ja kirjoitit hänestä todella hyvin. Pidin tästä pätkästä ehkä kaikista eniten.
Mitään kritisoitavaa en tästä keksi. Ehkä vähän lisää tilanteiden kuvailua olisi saanut olla, mutta tämä oli hyvä näinkin.
Kiitos jälleen todella paljon :)
Ja voi ei nyt on enää yksi jäljellä :'(
Näitä tulee ikävä ja olisin voinut lukea vielä enemmänkin.
Mutta viimeistä odotellessa... :D
- Winerie
-
Ah, aivan ihana oli.
Oli aika jännä lukea Lunasta, koska aika harvoin luen tyttöstä. Tykkäsin kuvailusta ja olit mielestäni saanut Lunasta sellaisen kuin hänet kuvittelenkin. Tykkäsin aivan valtavasti.
Ja mitä?! Tuleeko tähän enää yksi?! Voi ei, tämä loppuu. Minä jos kerkesin kiintyä tähän(kiinnyin jo toisen aikana).
Mutta siis, tykkäsin kovasti.
Kiittäen ja kumartaen,
Natural
-
Hidas ins häpeää jälleen ^^
Wineria; Oi, kiva kuulla, että tykkäät lukea Lunasta <<: Voi, olisi niin harmi, jos joku ei pitäisi Lunasta! En ole vielä törmännyt, äwwäw, mutta lienee totta, että hänestä joko tykkää tai ei. Hihih, tuohon, että pitäisi vaivaitua tutustumaan hänen kaltaisiin ihmisiin, niin oma paras ystäväni vaikuttaa joissain määrin Lunaa hyvinkin paljon, joten suosittelen :''> Jeij, hei ihanaa kuulla, että Rachel oli sopivan oloinen ! ^^
Kiitän kovasti tuosta suuresta kehusta, että tämä oli näistä kenties paras, aww ^^ Phii, tässä sarjassa tainnut muutenkin jäädä vähän vähälle tuo tilannekuvailu, heeh :'D Noo, opinpahan tästä ! ^^
Niin, yksi enää jäljellä! Apua, mie sulan nyt, kun luin, että olisit voinut lukea enemmänkin! Ihanaa, tunnen onnistuneeni !<3'
Kiitos miljoonasti kommentistasi ja lukemisestasi !<3'
Natural; Jee, ihanaa, että oli ihana ! Lunasta on vähän liian vähän toisaalta tekstejä, niin siitä tulee itsekin luettua kovin vähän! Mahtavaa, että tykkäsit kovasti! ^^ Ja heh, vain yksi enää ^^ haha :D
Kiitos sinulle jälleen kovastikovasti !<3'
xoxoxo ins
-
Oooih, Luna on rakkaus ♥
Olit onnistunut luomaan Lunasta juuri sellaisen millainen tyttö on oman pääni sisäisessä canonissa, sellainen höpsön iloinen ja höselö. (Ihana sana!)
Paitsi että. En tiedä miksi, mutta omasta mielestäni on vaikea kuvitella Lunalle ystävää, tai siis sellaista joka olisi yhtä outo ja kummallinen ja samalla aaltopituudella. Jotenkin olen aina mieltänyt Lunan enemmän itsenäiseksi, jopa vähän yksinäiseksi. Mutta ymmärrän kyllä, että halusit vanhan hahmosi mukaan tähän.
(isäni on sankarini ja hänellä on suuret korvat, korkea hattu)
Jostain kumman syystä tykkäsin tästä ihan hirveästi. Nuo sulkulauseet on kaikki kyllä aika nam.
Niin, ja Lunan hälläväliämitämuutajattelee -asenne on ehkä maailman kadehdittavin.
Kiitoksia taas tästä. :--)
-
Mikaela Q; Luna on kyl aika ihana ^^ Haha, mahtavaa, että olen saanut sellaisen :) aa, no niinno joo, ehkä toisaalta niin.. Mutta hee, oli pakko :''>
Haha:D Jotenki kuvittelen aina että hällä on semmoi korkea hattu päässä ! Kiva kuulla, että pidät noista lauseista ^^ Ja se asenne kyllä on. Voi, kun itsekin voisi joskus vain unohtaa kaiken ... :>
Kiitos sinulle kommentistasi taas !!<3'
xoxoxo ins
p.s. sitä viimeistä osaa saatte odotella hetkisen aikaa, koska olen kuolemankielissä ja kipeä eikä finitys/kirjoittaminen nyt tällä hetkellä onnistu sen ja pääsykokeisiin lukemisen takia. osa on kyllä jo valmis, mutta en ole varma onko se mielestäni tarpeeksi hyvä, niin sitten paremmalla ajalla luen sen ajatuksella läpi ja kriittisesti !
*
A/N; Sain vihdoin tämän viimeisen osan tänne! Olenpas mielikuvitukseton pöhkö, kun tässä on nyt vain Neville, mutta hih, ehkä se oli odotettavissakin ^^ Tämä on minun käsitykseni Nevillen angstista, enkä millään lailla sano, että hänen luuseriutensa/alemmuudentunteensa olisi vain näistä ajatuksista riippuvaista. Jostain mielen syövereistä minulle tuli mieleen tämä lähtökohta, koska se tuntui jollain lailla luonnolliselta.
*
6/6
Neville
Ulkona on kylmä ja nenäni vuotaa. Astelen vessaan ja puistelen lumet vaatteistani, kun katseeni osuu peiliin. Kävelen sen eteen, kun hymyttömät huuleni ja kohottuneet kulmakarvani lähes kutsuvat minua katsomaan itseäni lähempää.
(peilin reunat kuluneet ja himmeät, katsovat silmät niitäkin utuisemmat)
Minun silmäni ovat aina olleet jotenkin surumieliset. Tai ainakin kaikki ovat aina sanoneet niin. Ne ovat suuret ja tummat, alhaalta vähän roikkuvat. Niissä on juuri sellainen alistuva katse, joka huutaa epätoivoa ja ahdistusta – sellaista, joka oikein käskee muita pitämään minua huonompana.
Ehkä se katse johtuu siitä, etten saanut sellaisia vanhempia, jotka olisivat kyenneet minut kasvattamaan. Tai ehkä minun epätoivoni johtuu siitä, että tiedostan joka hetki sen tosiasian, että jollain tavalla minusta tulee aina puuttumaan se suuri osa. Se, jota vanhempani eivät voi täyttää.
(osaanko joskus rakastaa aidosti – ilman vanhempien esimerkkiä, vailla suuntaa ja päämäärää?)
Kuulostan ehkä surkuttelevalta ja itsesäälissä pyöriskelevältä hyypiöltä, mutta jollain tapaa minun on rohkaistava itseäni. Oli se sitten itsesääli tai ylitsepursuava rohkeus ja itsevarmuus. Minä valitse yleensä säälin.
Tiedän, että ei kaikilla muillakaan ole vanhempia – vuosikurssillanikin on yksi, jonka vanhemmat on murhattu. Mutta… Joskus, kun katselen häntä tunnilla, minun on pakko miettiä; miksi tuo en voi olla minä?
(en saa ajatella näin, mutta on pakko)
Miksi minua ei valittu? Miksi minun vanhempiani ei murhattu? Miksen minä saa olla se, joka pelastaa meidät? Miksi minä saan tyytyä seuraajan rooliin, kuten aina ennenkin elämässäni?
Voisin iskeä nyrkin peiliin, kun huomaan alahuuleni tärisevän hiukan. Minun tekisi mieli huutaa haukkumasanat päin itseäni ja sylkeä kuvalleni. Minä en tee niin, koska sen saavat tehdä muut – niin kuin aina.
Ja miksi se valittu, voi miksi hänen pitää olla niin jalo? Miksi hän auttaa minuakin ja tahtoo minullekin vain kaikkea hyvää? Ehkä se on helppoa; loppujen lopuksi hän on sankari.
(jos voisin maistaa coolia elämää edes hetken ja sitten lähteä)
Olen yksinäinen ja vailla omaa itseäni, koska aina toivon olevani joku muu. Ehkä tahtoisin olla Harry; hän sai naisenkin – sen, jota minä tanssitin, kun ei hänelle kelvannut.
Tiedän olevani luuseri, suupielet alaspäin kulkeva ja hiukset siististi kampaava yrttitietäjä. Mutta kuitenkin… Miksi minun vanhempani makaavat Pyhässä Mungossa, eivätkä Lily ja James Potter? Rakastan vanhempiani, rakastan kyllä, mutta en voisi tehdä heitä ylpeiksi.
(Harry saa lopulta maailman puolelleen)
*
la fin
A/N: Hih, ihanaa jos jaksoit lukea tämän loppuun asti, olen enemmän kuin kiitollinen! Nämä kuusi lyhyttä ficciä tahdon omistaa jok'ikiselle, joka on joskus tuntenut olevansa millään tavalla luuseri, huonompi tai paskempi kuin muut. Tahdon olla kliseinen ja sanoa, että kaikki on ainutlaatuisia omalla tavallaan ja hei; luuserina on kiva olla! Loppupeleissä ne on ne luuserit, jotka nousee pinnalle!
-
Viimeinen osa tuli viimein. Tämän ficcisarjan lukemista tulee kyllä ikävä.
Ihanaa, että kirjoitit Nevillestä ja vielä vähän erilaisen ficin, kuin mitä olin odottanut :)
Odotin nimittäin enemmän sellaista "oikeaa" kiusaamista, mutta hyvä näin.
En ole ennen ajatellut, että Neville haluaisi olla kuin Harry.
Outo ajatus, mutta silti niin mahdollinen.
Kyllä kai jokainen haluaisi olla joskus kuin ne kaikista suosituimmat, koulun sankarit.
Tämä oli erittäin hyvä osa ja hieno päätös koko sarjalle.
Ja niin kuin jo sanoin: tämän ficcisarjan lukemista tulee kyllä ikävä.
Kiitos erittäin paljon tästä mahtavasta lukukokemuksesta ja siitä, että sain olla mukana lukemassa ja kommentoimassa alusta asti.
Tulen varmasti muistamaan tämän pitkään.
Kiitos :D
- Winerie
-
Aivan ihana. Rakastuin, Nevillestä on ihana lukea.
Voi Nevilleä :'( . Ei Neville ole luuseri! Muut vaan luulee, oikeesti Neville on rohkee, kun uskaltaa olla oma itsensä muiden nähden!
Tuo loppu oli älyttömän kaunis, rakastuiin kovasti. Osaat kuvailla aivan erityisen hyvin.
(jos voisin maistaa coolia elämää edes hetken ja sitten lähteä)
Jotenki vaan niin koskettava kohta, tiedä sitten miksi...
Ääh, tykkään tästä koko sarjasta ihan hirveesti ja nyt tämä sit loppu >:( !
No rakastin näitä kaikkia!
Kiittäen ja kumartaen näille kaunokaisille ja niiden kirjoittajalle,
Natural
-
Winerie; Wäww, koen ylitsevuotavan positiivisena asiana, että sinun tulee tätä ikävä ^^ Jhii, oli jo aika kirjoittaa Nevillestä, kun en ole oikeastaan hänestä muutenkaan paljon kirjoitellut! Hihii, jotenkin semmoi ajatus ollut pitkään pääkopassa, että Neville voisi hyvinkin kadehtia Harrya, mutta ei silleen vihaisessa mielessä <: Ihanaa, että päätös oli mieleinen!
Kiitos siulle, kun luit ja kommentoit alusta loppuun asti ja tästäkin kommentistasi suuri kiitos! ^^ Hehaa, kiva kuulla, että tulet muistamaan ^^
Natural; Whii, mukavaa kuulla! ^^ Niin.. Neville on kyl pohjimmiltaan aika symppis ja aito persoona! Ainakin koen niin. Hihi, kaikki loppuu joskus<3' Mahtavaa, että pidit kaikista!
Kiitos sinulle kaikista kommenteistasi, niin myös tästä! ^^
xoxoxo ins
-
Mäww mäww, muistin taas miksi tykkään sun ficeistä ihan possuna ja miksi aina niiden jälkeen joku roska lentää silmään! ♥ Ovat just sellaisia ihania ja kertaa miljoona!
Koska olen lukenut jo muut osat ja olet saanut muistini mukaan kommentin, kirjoitan tähän Nevillen osuuteen. Ja koska olen laiska kirjoittamaan mitään järkevää. >: ai kirjoitanko joskus järkeviä kommentteja? ;o
Kuitenkin, tämä oli juuri täydellinen loppu tälle one-shot -sarjalle, koska ouuserius on niin olennainen osa Nevillen omaa kuvaa, joka kirjoissa tulee väistämättä suurimmalle osalle HP:n lukijoille. Eiku mitä.
Tässä oli sitä jotain, joka sai sen helvetin roskan lentämään silmään. Oli niin monta herkkupalaa, sekosin niiden takia. Pakko kuitenkin muutama kohta:
Minun silmäni ovat aina olleet jotenkin surumieliset. Tai ainakin kaikki ovat aina sanoneet niin. Ne ovat suuret ja tummat, alhaalta vähän roikkuvat. Niissä on juuri sellainen alistuva katse, joka huutaa epätoivoa ja ahdistusta – sellaista, joka oikein käskee muita pitämään minua huonompana.
Tähän on jotenkin kiteytetty tuo Nevillen olemus, sellainen, joka kirjoista (ja leffoista) tulee mieleen. Yksi niistä asioista, joka saa tykkäämään tästä kohdasta ja koko hahmosta.
(osaanko joskus rakastaa aidosti – ilman vanhempien esimerkkiä, vailla suuntaa ja päämäärää?)
Teki mieli mennä halaamaan näiden ajatusten takia ja sanoa: osaat sinä rakastaa, vaikka vanhempasi eivät olekaan näyttämässä sitä tietä.
Ja miksi se valittu, voi miksi hänen pitää olla niin jalo? Miksi hän auttaa minuakin ja tahtoo minullekin vain kaikkea hyvää? Ehkä se on helppoa; loppujen lopuksi hän on sankari.
Tuo viimeinen lause taas ehkä kiteytti Harryn muiden silmissä, vaikka joidenkin fanonin mukaan Harry on sellainen, ettei halua puettavaksi sankarin asua ylleen. Ihan yhmää, että Neville ei haluaisi huolia tuota apua, jonka saa muilta hahmoilta.
En tiedä, en osaa sanoa mitään järkevää. Tulee kyllä ikävä tätä sarjaa ihan tosissaan. Mutta tätä oli ihanaa betata, ainakin viisi osaa löytyy omista kansioistani sieltä, missä betaukset ovat.
Kiitos isoinen tästä sarjasta, olet paras ♥
~Din Merrrí, joka saapuu liian myöhässä kommenttinsa kanssa :')
-
Merrrí; OMG mennyt ihan kokonaan ohitse tää kommentti ja syvimmät anteeksipyyntelyt siitä, kultapieni!! Ja wäw, kun tykkää miun ficeist! Laiskuus on ihan jees ja järkevää kirjoitat aina, höppö! Hahaha, no tuo on kyllä totta, että Neville on aika loser! Ei saa lentää roskia silmiin, mäww! ^^
Öööö. Vaikea kommentoida noita lainattuja kohtia, hehah. Joten siis siulle vain suuren suuri kiitos kommentista, ja ihana että löytyy siun arkistoista! Ihihi ^^
Pushaljamusmus, xo, ins