Harry Potter -ficit > Godrickin notko
Tyhjää kolinaa | K-11 | Harry/Draco | jatkotarina, 4/4 - VALMIS
Avaruuspiraatti:
Melodie, Oli ihana kuulla, että pidit tästä (ja pidät yhä <3)! Harryn pehko ja silmälasit ovat niin symppikset, että totta kai niitä Dracon pitää vähän haukkua :P Ehkä ne pistävät Dracon silmään jonkin muunkin syyn takia kuin vain siksi, että ne ovat oi niin kamalan ruman näköiset. Kiitos kehuista ja kivaa, että jaksoit kommentoida vielä täällä fooruminkin puolella <3 ^-^
nominal, Minä oon jollain tapaa yllättynytkin, miten moni ei pidä drarrysta! Olen ollut aina siinä ymmärryksessä, että se on fandomin suurimpia parituksia. Mutta totta kai suureen HP-fanittajien joukkoon mahtuu monta sellaistakin, joka ei voi paritusta sietää ;D Itse en vielä tiedä, mitä tästä parituksesta ajattelen. Harryn ja Dracon dynamiikassa on tosi paljon kutkuttavia elementtejä, joita en ole kuitenkaan löytänyt kenenkään tutkivan fikeissään (huomioitavaa: olen lukenut erittäin vähän drarry-fikkejä). Varsinkin kouluvuosien pining!Draco ja sen muutos ”vihaan Harrya” -> ”tykkään Harrysta, mutta kiusaan sitä silti”-fiilisten välillä on musta kamalan kiehtova juttu, mitä olisi hauska ehkä joskus tutkailla enemmänkin jonkin fikin kirjoittamisen parissa. Tähän tarinaan tulee yksi pieni juttu Dracon ja Harryn kouluvuosilta, mutta muuten en sitten kirjoittanutkaan juuri siitä, mikä mua koko parituksessa viehättää eniten :P
Kiva kuulla, että nuo aikahypyt toimi (vielä tässä luvussa ainakin)! Tämähän on alunperin one shotti, joten voi olla, että tämä eri ajoissa hyppeleminen saattaa tulevissa luvuissa käydä hämmentäväksi, kun koko juttua ei lue suoraan putkeen. No, toivotaan, ettei niin käy! Kiitos kommentistasi, ihanaa, että tulit tätä lukemaan siitä huolimatta, että H/D on inhokkiparituksesi ;D Merkkaa paljon <3
Vendela, Aww, ihana kommentti <3 Hauskaa, että tässä on ”vanhanliiton vivahteita”, vaikka en hirveästi ole drarrya lukenut. Vasta oikeastaan tässä kesällä otin ihan tavoitteekseni etsiä joitain drarry-fikkejä, kun halusin sitä kirjoittaa Fairylle lahjaksi (fikit on mitä parhainta taustatutkimusta, tietenkin). Ehkä tämä kertoo vain siitä, että tässä parituksessa on syvällä jotain sellaista, mihin on tällaisen piraatinkin helppo tarttua ilman sen kummempaa tunnesidettä! Ja otan suurena kehuna sen, että oon onnistunut tuomaan tähän jotain uutta ja tuorettakin ^-^
Pinnan alla on mahdollisesti enemmän, mitä tämä ensimmäinen luku antaa ymmärtää ;) Ehkäpä Astorian syyt avautuvat enempi tulevaisuudessa! Kiitos sullekin ihanista kehuista ja tietenkin kommentista <3 Toivottavasti tämän fikin loppuluvutkin viihdyttävät samalla tavalla!
Fairy tale, Jee, kivaa että pidit tästä ensimmäisestä osasta <3 Odotan kyllä innolla/kauhulla sitä, että joku päivä luen vielä Potterit uudestaan ja saan muistinvirkistystä Harryn ja Dracon hahmoista, ja saan sitten tietää, kuinka hakoteillä oon ollut tämän tekstin kanssa ;D Mutta toisaalta tällainen ”no mulla vaan sellainen yleistuntuma näistä hahmoista” voi tosiaan tuoda myös mukanaan jotain uutta ja virkistävää! Toivottavasti nämä tulevat osat antavat sulle lisää ihmeteltävää ja viihdykettä. Kiitos kommentista <3
A/N: Haha, mua ei ole varmaan koskaan ennen jännittänyt näin paljon (niin hyvässä kuin pahassakin) lukea saamiani kommentteja kuin tämän tekstin kanssa! HP ei ole vahvuusalueeni, ja koska se on niin kamalan tärkeä fandom monille, stressaan aikalailla, oonko nyt tehnyt oikeutta hahmoille, paritukselle ja maailmalle vai en. Ihana kuulla, että olette tästä pitäneet ja hahmot eivät ole olleet niin OoC, että siitä joku olisi tullut minut nirhaamaan ;D Ootte ihan besteistä besteinpiä <3 Tässä luvussa lisää Dracon kipuilua ja kiukkuilua.
II
7. tammikuuta 2008
Lontoo
Dracoa hävetti, kun he pääsivät hänen asunnolleen ja hän huomasi, ettei ollut siivonnut likaisia sukkiaan lattialta, vaikka kyllähän hän yleensä laittoi ne heti pyykkikoriin suihkuun mennessään. Harry ei näyttänyt sukkia huomaavan, vaan riisui kenkänsä ja takkinsa eteiseen, ja käveli muina miehinä keittiöön, kuin olisi käynyt hänen luonaan joskus aikaisemminkin. Draco kiristeli hampaitaan.
”Keitänkö teetä?” hän kysyi ja yritti kuulostaa huolettomalta, potki sukat pois silmistä ja kiirehti sitten Harryn perään. Hän ei ollut tiskannut kahteen päivään ja pöydällä oli vielä hänen aamuiset kahvinjämänsä ja sitä Harry ei voinut varmasti olla huomaamatta. Draco yskäisi nyrkkiinsä ja siirsi kahvimukin tiskialtaaseen.
”Ei minun takiani tarvitse”, Harry sanoi ja rapsutti mustaa tukkaansa. Harryn päälaelta törrötti vallaton hiuskiehkura, mikä häiritsi Dracoa ehkä enemmän kuin sen olisi pitänyt.
”Taidan keittää silti.” Hän tarvitsi tekemistä.
Harry puhui jotain merkityksetöntä työpaikastaan samalla, kun Draco pisti veden kiehumaan ja etsi kaapista kaksi puhdasta mukia. Draco oli niin hermostunut, ettei hän sisäistänyt Harryn kertomasta mitään, ja keskittyi vain siihen, ettei tiputtaisi mukeja vahingossa lattialle. Hän ei tiennyt, miksi hän aivan yhtäkkiä tunsi olonsa jollain tapaa huonoksi ja epävarmaksi Harryn seurassa. Hän oli aina ollut Harrya parempi, koulussa ja huispauksessa ja elämässä noin ylipäänsä. Tai ainakin joillain elämän osa-alueilla. Tai ainakin hän oli joskus ollut. Nyt hänestä tuntui, että Harry arvosteli häntä kaikesta ja että hänen pitäisi nyt jotenkin näyttää, että vaikka hän asui rumassa kaksiossa jästi-Lontoossa ja vaikka hän oli hankkinut vähän halvemman sohvan kuin olisi voinut perintörahoillaan ostaa ja vaikka hänellä oli aika pienikokoinen televisio, niin ei se hänestä silti millään lailla huonompaa miestä tehnyt. Päinvastoin. Hänhän oli oppinut elämään pröystäilemättä. Harryn olisi pitänyt olla hänestä ylpeä, ei arvostella.
”Tämä tee tuoksuu hyvältä”, Harry sanoi ja haisteli kuppia.
”Se on kamomillaa.”
”Se maistuukin hyvältä.”
Draco nyökkäili ja yritti näyttää siltä, ettei hän ollut hermostunut ja että hänen sormensa vapisivat ihan noin muuten vain. Helvetti. Hän oli sentään Malfoy. Miksei hän voinut hillitä itseään samalla tavalla kuin ennenkin? Viimeksi, kun he olivat nähneet, se oli ollut hän joka oli vienyt, ei typerä Potter.
”Hermostuttaako sinua jokin?” Harry kysyi.
”Ei.”
”Sinun polvesi hytkyy.”
”Minulla on kylmä.”
”Haluatko mennä viltin alle?”
Draco veti teetä väärään kurkkuun ja yski käteensä. Sitten hän pyyhki sen reiteensä ja muisti, ettei ollut vaihtanut likaisia housujaan puhtaisiin. Vasta nyt hän tuntui myös havahtuvan brandyn tuoksuun, joka seurasi häntä kaikkialle.
”Minun pitää käydä vaihtamassa housut”, Draco sanoi ja nousi ylös. Harrykin nousi ja istui sitten punastuen heti alas, kun ehkä tajusi, ettei Draco ollut pyytänyt tai edes aikoisi pyytää häntä mukaansa.
”Kaapissa on keksejä”, Draco sanoi ja paiskasi makuuhuoneen oven tarpeettoman kovaa kiinni. Kun hän sai puhtaat housut jalkaansa ja palasi Harryn luokse, istui Harry aika jäykän näköisenä samassa paikassa kuin kolme minuuttia sitten, eikä hän ollut löytänyt keksejä kaapista, jos oli edes etsinyt niitä. Harry näytti epävarmemmalta kuin kapakassa, vaikka ryhdikkyyttä häneltä ei puuttunutkaan, helvetin aurori kun oli, mikä teki Dracon olosta vähän levollisemman. Ehkä asiat eivät olleet muuttuneet liikaa heidän välillään. Hän oli yhä Draco Malfoy ja niskan päällä, ja Harry oli yhä typerä Harry Potter. Draco kurotti kaapista avatun keksipaketin ja antoi sen Harrylle.
”Kiitos.”
”Otatko lisää teetä?”
”Minulla on vielä.”
”Ehkä haluat sinne vähän lämmikettä?”
”Ei kiitos.”
Draco nyökkäsi ja istui alas. Se oli virhe, koska nyt hänellä ei ollut enää mitään tekemistä ja levottomuus otti taas polvesta vallan. Hän hörppi mukistaan ja ajatteli, että brandy olisi sopinut tilaisuuteen paremmin. Ainakin se olisi helpottanut hänen oloaan.
”Pitäisikö meidän puhua siitä… vuosien takaisesta?” Harry kysyi varovasti.
Draco vilkuili tätä mukin reunan takaa. ”Ei.”
”Oletko oikeasti sitä mieltä?” Harry näytti yllättyneeltä.
”Mitä puhuttavaa siinä on?”
”No onhan siinä…” Harry mutisi kasvot punehtuen ja painoi katseensa alas pöytään. ”Ajattelin –.”
”Että minä olen ehkä muistellut sinua lämmöllä ja haluaisin nyt uusintakierroksen? Ei kiitos”, Draco lopetti ja kuulosti omaankin korvaansa tylyltä. Se tuntui yllättävän hyvältä, puhua Harrylle taas sillä tavalla. Se muistutti häntä kouluajoista. Silloin kaikki oli ollut helppoa ja heidän roolinsa selkeät. Harry hätkähti vähän, mutta suoristi sitten selkänsä.
”Ei.” Harryn itsevarmuus yllätti Dracon. ”Ajattelin, että ehkä sinä kaipaisit ystävää ja koska minulla oli silloin ihan hauskaa kanssasi, halusin tarjoutua.”
”Minä en kaipaa sinun ystävyyttäsi, Potter. Se, mitä meidän välillämme tapahtui, oli pelkkää seksiä eikä mitään muuta. En ole ajatellut sitä moneen vuoteen.”
”Olet aikamoinen mulkku, tiedätkö?”
Draco hymähti. Oliko Harry oikeasti kutsunut häntä mulkuksi? Pesti taikaministeriössä oli selvästi tehnyt Harrysta koppavan.
”Kuulit ihan oikein”, Harry sanoi ja uitti keksiä teemukissaan. ”Sinä olet mulkku.”
Draco naurahti kuivasti, koska ei tiennyt, miten muutenkaan olisi tilanteeseen reagoinut. Kun Harry vain uitteli keksiään, eikä sanonut mitään, hänestä alkoi tuntua siltä, että ehkä hänen pitäisi pyytää sittenkin anteeksi. Se oli tietenkin järjetöntä, koska hän oli sentään Malfoy eivätkä Malfoyt olleet koskaan väärässä. Tai ainakaan hän itse ei ollut koskaan ollut. Tai ainakin hän sodan jälkeen oli yrittänyt tehdä kaiken oikein. Harryn keksistä tippui puolet teemukiin ja hän yritti kalastella sitä suuhunsa lusikallaan. Draco pyöritti omaa lusikkaansa, vaikkei ollut lisännyt teehen edes maitoa.
”No anteeksi sitten”, Draco puuskahti.
”Mitä?”
”Kuulit kyllä, en aio toistaa sitä.”
Harry lapioi vettyneen keksinpalan suuhunsa ja pureskeli sitä tarpeettoman pitkään. ”Tuo oli aika mulkkumainen anteeksipyyntö.”
”No ehkä minä sitten olen mulkku ja sinun pitää vain kestää se.”
Harry kohautti olkiaan ja hörppäsi mukinsa tyhjäksi. Draco oli menettänyt kaiken ruokahalunsa. Hän halusi kiistellä, mutta Harry oli olevinaan aikuinen, eikä tarttunut syöttiin.
”Sinulla ei ole takkaa”, Harry vaihtoi puheenaihetta, ”eikä häkkiä pöllölle. Miten minä voin ottaa sinuun yhteyttä?”
”Minulla on puhelin.”
”Puhelin?” Harry sanoi epäillen.
”Kyllä. Sellainen, joka mahtuu taskuun. Sen nimi on Nokia.”
”En voi uskoa, että sinä olet ostanut puhelimen. Kaikista velhoista juuri sinä.”
”Ei se ole niin ihmeellistä. En vitsaillut, kun sanoin, etten halua olla enää missään tekemisissä velhomaailman kanssa.”
Harry huokaisi ja näytti jostain syystä siltä, että purskahtaisi kohta itkuun. ”Hyvä on. Hienoa. Mikä sinun numerosi on?”
”Minä en anna sinulle numeroani.”
”Hemmetti, Draco”, Harry ärähti ja juoksutti sormia tukkapehkossaan. ”Miksi sinä olet tällainen?”
”Millainen?”
”Kuin me emme olisi kavereita.”
”Me emme ole kavereita, Potter.”
”Vedän sinua turpaan, jos kutsut minua vielä kerran Potteriksi. Olen ihan tosissani.”
”Ei sinulla olisi munaa, Potter.”
Harry löi nyrkkinsä pöytään niin kovaa, että lusikat kilisivät mukeissa. Draco nojasi taaksepäin tuolin selkänojaa vasten ja puristi itsekin kätensä nyrkkiin. Harry otti rillit päästään ja hieroi silmiään turhautuneen näköisenä.
”Anteeksi”, Harry mutisi. ”Minun ei olisi pitänyt tulla tänne. Sinä olet ollut mulkku minua kohtaan ihan pienestä pitäen ja silti minä aina vain yritän. Mutta en yritä enää tämän jälkeen.”
Draco pureskeli alahuultaan. Pitkään he molemmat olivat hiljaa.
”Ehkä… voisin kuitenkin kirjoittaa numeroni pienelle lapulle”, Draco mutisi.
”Lupaan, etten soita usein.”
Hän nousi ja penkoi lipastojaan aika pitkään, ennen kuin löysi paperia ja kynän. Se oli lyijykynä, huomattavasti kätevämpi ja jätti vähemmän sotkua kuin sulkakynät. Harry katsoi häntä kummallisella ilmeellä, kun hän istui takaisin pöytään ja raapusti ruutupaperille numeronsa.
”Missä sinun sauvasi on?” Harry kysyi, kun Draco siirsi paperin pöytää pitkin hänelle. Heidän sormensa koskettivat toisiaan, kun paperi vaihtoi omistajaa. Dracon iho nousi kosketuksesta kananlihalle ja hän yritti järkeillä, että se johtui vain siitä, että Harryn sormet olivat kylmät.
”En tiedä”, hän vastasi.
”Et tiedä?”
”Tai kyllä minä tiedän. Se on tuolla rojukaapin perukoilla. Mutta minä toivoisin, etten tietäisi.”
Harry katsoi hänen puhelinnumeroaan, eikä enää häntä, ja näytti kamalan surulliselta siihen nähden, että oli saanut haluamansa. Draco raapi niskaansa. Rinnan tyhjissä onkaloissa kolisi ja rämisi taas kipeän tuntuisesti, ja hänestä tuntui, että hänen olisi päästävä Harrysta äkkiä eroon, että hän pääsisi suihkuun itkemään.
”Soitan sinulle vaikka huomenna”, Harry lupasi ja nousi ylös.
”Etkö jääkään yöksi?” Draco kysyi. Häntä suututti se, että hän kuulosti niin pettyneeltä, mutta ei hän oikein osannut tehdä asialle mitään.
”No, minä vähän lupasin käydä kääntymässä vain eteisessä”, Harry puhui hiljaa ja kosketti hermostuneen oloisena silmälasejaan, ”ja tulin jo keittiöön asti.”
”Mutta sinä voisit jäädä, jos haluat.”
Harry oli jo eteisessä ja sitoi kengännauhojaan, eikä näyttänyt siltä, että aikoisi jäädä. Draco ajatteli, ettei hän aikoisi anella, koska Malfoyt olivat sellaisen yläpuolella.
”Sängyssä olisi puhtaat lakanat”, hän sanoi. ”Vaihdoin ne eilen.”
Harry nousi ja veti toppatakin päälleen. ”Soitan sinulle huomenna.”
”Kaapissa on punaviiniä”, Draco jatkoi, ”ja minä voisin –.”
”Draco”, Harry sanoi tiukasti, vaikka näyttikin aika haluttomalta lähtemään ja surkealta ja vähän sellaiselta mieheltä, jonka ei uskoisi olevan aurori. Dracosta tuntui, että Harry oli kadottanut kaiken ryhdikkyytensä silmänräpäyksessä.
Hän nyökkäsi alistuneena. ”Sinä soittelet huomenna.”
”Mihin aikaan sinä pääset töistä?” Harry kysyi.
”En minä käy töissä.”
”Sanoit, että sinulla on aikainen herätys.”
”No minä nyt satun olemaan sellainen mulkku, joka valehtelee päästäkseen eroon ikävistä ihmisistä.”
”Olenko minä sinusta oikeasti niin ikävä? Ihan oikeasti?”
Draco huokaisi ja pyöritti silmiään. Hän muisti tehneensä niin aika usein nuorempana ja äkkiä siitä ei tullutkaan hyvä olo.
”Et sinä ole”, hän sanoi ja yritti kuulostaa ystävällisemmältä. ”Olin vain väsynyt.”
”Mutta nyt haluaisit kuitenkin, että jään yöksi?”
”Niin”, Draco sanoi hitaasti, ”nukkumaan.”
Harry nuolaisi alahuultaan ja näytti siltä, että punnitsi vaihtoehtojaan. Hän punnitsi niitä aika kauan. Draco vaihtoi hermostuneena painon toiselle jalalleen ja toivoi, että yöksi jääminen olisi edes yksi niistä. Harry otti hänen antamansa paperinpalan taskustaan ja nosti sitä merkitsevästi ilmaan.
”Minä voin soittaa sinulle.”
”Sinä voisit myös jäädä tänne ja säästää puhelinlaskusta.”
Harry tunki paperinpalan takaisin taskuunsa ja rypisti otsaansa niin, että teki sen varmasti ihan tarkoituksella ja näyttääkseen ehkä mietteliäältä tai ärtyneeltä.
”Olisi aika mulkku teko tupsahtaa viiden vuoden jälkeen toisen elämään ja olla sitten jäämättä yöksi”, Draco sanoi hiljaa ja aika varovasti ottaen huomioon, että hän kyllä tiesi, millaisella äänensävyllä ja itsevarmuudella ihmiset oikeasti saatiin tottelemaan.
”Ehkä minussakin on sitten vähän mulkun vikaa.”
”Ei ole, Harry. Sinusta ei saisi mulkkua edes taikomalla.”
Harry tuijotti häntä pitkään. Draco valmistautui pettymään ja yritti keksiä jotain ilkeää sanottavaa Harryn perään sitten, kun tämä lähtisi ovesta, mutta Harry vain puuskahti ja potki kenkänsä takaisin eteisen matolle. Draco seurasi tätä sydän takoen keittiöön. Häntä huimasi vähän. Kumpikaan heistä ei istunut alas.
”Otatko vielä teetä?”
”Sinulla piti olla punaviiniä.”
”Otatko punaviiniä?”
”En. Voisin käydä vessassa. Ja syödä sitten jotain iltapalaa teen kanssa.”
Draco nyökkäsi ja teki heille voileipiä sillä aikaa, kun Harry kävi vessassa. Harry pesi käsiään niin kauan, että sen täytyi jo olla viivyttelyä.
**
3. syyskuuta 2003
Tylyaho
Ankara vesisade piiskoi Kolmen luudanvarren kattoa ja ikkunoita. Ränneistä tippui vettä ja katu lainehti. Draco istui lähellä takkaa ja kuunteli halkojen rätinää ja Astorian naurua, joka helisi tyhjissä tuopeissa ja viinilaseissa. Pansy Parkinson sanoi taas jotain, mitä Draco ei kuunnellut, varmaan jonkin tungettelevan huomautuksen Astorian ja hänen seksielämästä, mille Astoria nauroi aina vain enemmän ja puristi Dracon polvea. Draco hymyili nopeasti, koska ajatteli sen sopivan tilaisuuteen, ja hörppäsi tuopistaan pohjat. Theodore Nott nojaili baaritiskiin ja jutteli Matami Rosmertalle, tilasi ehkä lisää juotavaa tai naposteltavaa. Draco oli joskus nuorempana viihtynyt tämän seurassa, mutta nyt se oli hänestä vain ikävystyttävää. Pansy oli vaihtanut puheenaiheen lemmenloitsuihin, ja Draco päätti, että nyt olisi hänen aikanasa keksiä jokin tekosyy ja hakea vähän omaa rauhaa.
”Vastahan sinä kävit vessassa”, Astoria ihmetteli, kun hän nousi sohvalta.
”Käyn tilaamassa sinulle lisää juotavaa, kun tulen takaisin”, Draco lupasi ja suuteli näön vuoksi Astorian ohimoa, ennen kuin lähti. Hän tiesi, että sellaiset hellyydenosoitukset Pansy Parkinsonin edessä olivat Astorialle tärkeitä.
Vessan hanasta tuli vain kylmää vettä. Draco taputteli märillä käsillään kasvonsa kosteiksi ja hengitti sitten syvään, ennen kuin uskalsi kohdata heijastuksensa peilistä. Hän ei näyttänyt yhtä väsyneeltä, kuin hänestä tuntui, mutta jokin hänen tummissa silmänalusissaan ja sateessa lässähtäneessä tukassaan sai hänet näyttämään tavallista surkeammalta. Tai ehkä se johtui vain siitä, että viime aikoina hän oli ajatellut vanhempiaan enemmän ja huomannut, kuinka paljon yhdennäköisyyksiä hän saattoi itsestään löytää. Hänellä oli Luciuksen hiukset ja katse, ja Narcissan pehmeämmät kasvonmuodot ja huulet. Hän ei ollut pystynyt etsimään yhtäläisyyksiä enempää: hän olisi alkanut vihata peilikuvaansa vielä enemmän.
Joku avasi vessan oven. Lämmin valo syleili rumanvärisiä seiniä ja vessakoppeja. Draco suoristi selkänsä ja hätkähti vihreitä silmiä, jotka tuijottivat häntä varmasti yhtä yllättyneinä takaisin. Kolme luudanvartta oli keskiviikkoisin hiljainen ja silti kaikista maailman velhoista ja noidista sisään käveli Harry Potter eikä kukaan toinen. Ei edes Theodore Nott, jota Draco ei sietänyt sitten yhtään, ja Nott kuului sentään siihen ainoaan seurueeseen, joka Kolmessa luudanvarressa keskiviikkoiltaisin aina norkoili. Draco karisti kurkkuaan ja toivoi, ettei olisi kastellut kasvojaan, koska nyt ne olivat kosteat ja hän varmasti näytti hikoilevan. Mutta ei hän enää voinut niitä kuivatakaan, koska sitten hän olisi ainakin vetänyt niihin huomiota.
”Potter”, hän tervehti kuivasti.
”Malfoy.”
Potter oli likomärkä, kuin uitettu koira, mutta Draco ei silti keksinyt mitään, millä olisi tätä vähän piikitellyt. Hänen suutaan kuivasi ja sydän laukkasi vauhkona, kuin Potter olisi ollut ihmeellinenkin ilmestys. Ei Potter ollut, mutta silti Dracon oli äkkiä vaikea ajatella selkeästi, vaikka hän oli juonut vain yhden vaivaisen kermakaljan koko iltana. Hän muisti, millaisella voimalla Potter oli työntänyt hänet viinitynnyriä vasten ja suudellut, ja sitten hän muisti, miten Potter oli kieltäytynyt ottamasta häneltä suihin ja häntä alkoi taas kiukuttaa. Sankaruus oli noussut Potterilla päähän, jos tämä kuvitteli voivansa nöyryyttää häntä sillä tavalla.
”Potter”, hän sanoi värittömämmin ja yritti astua miehen ohi, mutta tämä otti häntä olasta kiinni, eikä päästänyt palaamaan käytävään.
”Päästä irti.”
”Astoria sanoi, että löytäisin sinut vessasta.”
”Puhuitko sinä Astorian kanssa?”
”Tervehdin häntä nopeasti, kun tulin sisään. Hän sanoi, että menit vessaan piiloon.”
”Jaahas.”
”Niin. Näin Pansyn ja Nottinkin. Taidamme vaihtaa sittenkin pubia.”
”Ketkä me?”
”Tulin Ronin ja Hermionen kanssa. Minusta tuntuu, että Nott on nykyään isompi kusipää kuin koulussa.”
”Tarkka huomio, Potter”, Draco hymähti ja yritti taas astua tämän ohi, mutta Potter astui hänen eteensä. ”Mitä ihmettä sinä oikein teet?”
”Halusin puhua kanssasi.”
”Ei ole mitään puhuttavaa. Minä en –.”
”Haluan ottaa sinulta suihin.”
Draco oli tukehtua omaan sylkeensä. Hän yski ja kröhi ja ehti jo ajatella, että oli kuullut väärin tai ehkä kuvitellut koko jutun, mutta Potter näytti niin punaiselta ja vaivaantuneelta, että ei, kyllä Potter oli aivan varmasti sanonut, että haluaisi ottaa häneltä suihin. Dracon koko naamaa kuumotti ja polvet vähän nytkähtivät, mutta hän tiesi, että Astoria tappaisi hänet, jos hän jäisi sinne vielä minuutiksi. Ja hän tiesi, ettei varmasti laukeaisi minuutissa.
”Että niin…” Potter mutisi.
”Minä en halua suikkaria Kolmen luudanvarren vessassa”, Draco sanoi, kun sai koottua taas itsensä.
”En minä tarkoittanutkaan, että nyt heti”, Potter pyöritti silmiään kuin hän olisi ollut vähäjärkinen. ”Olen täällä Ronin ja Hermionen kanssa ja me vaihdamme kohta pubia.”
”Helvetti, Potter”, Draco pudisteli päätään ja yritti viimeisen kerran tämän ohi. Potter otti häntä molemmilla käsillään kiinni ja katsoi silmiin sen näköisenä, ettei tiennyt yhtään, mitä oli tekemässä. Dracokaan ei tiennyt, joten hän päätti olla hiljaa ja odottaa. Potter päästi hänestä hitaasti irti ja suoristi sitten vähän hänen villapaitansa hihoja, vaikka eivät ne olleet menneet edes ryppyyn. Dracoa ärsytti, miten saamaton Potter oli, vaikka tämä oli nyt aurorikin, ja otti tätä poskista kiinni ja suuteli lujaa suulle. Potter ynisi jotain yllättyneenä hänen huulilleen, mutta Draco päätti, ettei lopettaisi suudelmaa, ennen kuin Potter hiljenisi kokonaan, koska häntä ei valittettavasti kiinnostanut kuulla, mitä tällä oli sanottavanaan. Häntä kiinnosti, mitä Potterin suuhun meni, ei mitä sieltä tuli ulos.
”Draco”, Potter hengähti ja työnsi hänet viimein kauemmas. Draco hymähti ja pyyhki suupieliään.
”Hemmetti”, Potter valitti ja juoksutti sormiaan märän tukkansa seassa. ”Hemmetti, Hermione varmasti huomaa.”
”Rauhoitu. Kukaan ei huomaa mitään.”
”Minä olen huono valehtelemaan, Draco.”
”Älä sano minua Dracoksi.”
”Mutta se on sinun nimesi.”
Draco ähkäisi ja tuuppi Potterin pois edestään. Potter ei vain ymmärtänyt yhtikäs mitään.
”Minä menen nyt takaisin Astorian luokse. Tee jotain tuolle kamalalle pehkollesi, ennen kuin tulet ulos.”
”Mitä vikaa minun tukassani on?”
”Minä lähetän sinulle pöllön”, Draco jatkoi. ”Astoria lähtee viikonloppuna vahempiensa luokse Skotlantiin. Me saamme olla rauhassa.”
”Ginnyllä on lauantaina huispauspeli. Minä lupasin mennä katsomaan sitä.”
Draco katsoi Potteria tiukasti vihreisiin silmiin. Potter epäröi ja se suututti häntä enemmän kuin moni muu asia sillä hetkellä. Hän tiesi hyvin, mitä he olivat tekemässä, ja vaikka häntä itseäänkin hermostutti, tuntui pienen hairahduksen paljastuminen silti hyvin vähäiseltä siihen verrattuna, että Potter saattaisi ottaa häneltä suihin ja hän saisi viimein sen, mitä halusikin. He tekisivät sen vain yhden kerran, eikä siitä puhuttaisi enää sen jälkeen.
”Keksit jonkin tekosyyn”, hän käski ja palasi kuuntelemaan Astorian naurua.
Alice Katarina:
En yleensä (lähes ikinä) lue Drarrya. En niinkään siksi, että tahallaan välttelisin tai inhoaisin tätä paritusta, mutta jotenkaan se ei myöskään kiehdo. Tämä sinun tekstisi sen sijaan kiehtoo kyllä kovasti.
On hienoa, miten olet rakentanut lukijaa kiinnostavan alun tarinalle: jostain syystä koko taikamaailmasta erkaantuneen Dracon ja jostain syystä häntä suorastaan jahtaavan Harryn. Tykkään siitä, miten käytät eri aikatasoja ja paljastat vähitellen lisää. Ja tykkään kovasti siitä, millaiseksi olet päähenkilömiehet kirjoittanut. Jotenkin kuvaus on hyvin aitoa ja rehellistä.
--- Lainaus käyttäjältä: Avaruuspiraatti - 22.08.2019 23:13:53 ---”Otatko vielä teetä?”
”Sinulla piti olla punaviiniä.”
”Otatko punaviiniä?”
”En. Voisin käydä vessassa. Ja syödä sitten jotain iltapalaa teen kanssa.”
Draco nyökkäsi ja teki heille voileipiä sillä aikaa, kun Harry kävi vessassa. Harry pesi käsiään niin kauan, että sen täytyi jo olla viivyttelyä.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ehdoton lempparikohtani. Miten voi olla niin vaikeaa olla väittelemättä?
Kiitos tähän astisesta, jään innolla odottamaan tarinan loppupuoliskoa!
AK
Nyyhti:
Kyllähän tämä vanha kunnon H/D varmasti onkin fandomin suurimpia parituksia! Ainakin se on ollut erittäin tasaisesti hehkutuksen aiheena siitä asti, kun minä noin 15 vuotta sitten päädyin HP-ficcien maailmaan ;D Ehkäpä juuri siksi vihaan sitä niin paljon - jos joku on niin suosittua, minun on pakko soutaa vastavirtaan xD Ei vaan, en oikeasti yhtään pidä ajatuksesta, koska minusta ne kaksi eivät ihan yksinkertaisesti vain sovi toisilleen :D Mutta koska miljoona muuta on kanssani eri mieltä, olen tullut kuitenkin lukeneeksi jonkin verran ficcejä kyseisellä parituksella, ja jokunen niistä on ollut erittäin hyvä.
Minusta on kauhean hauskaa, ettet ole sinua kiinnostavinta elementtiä tähän edes juuri ottanut ;D Ei se kuule nyt muu auta kun alkaa kirjoitella näitä enemmänkin! (Plus mitä kummaa tarkoittaa pining!-alku? :O)
Mun oli tarkoitus lainailla useampaakin kohtaa tästä luvusta, mutta sitten aina kun siihen sopiva juttu tuli kohdalle, jatkoinkin vain eteenpäin saadakseni tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ::) Hups. Noh, tämän sentään nappasin:
--- Lainaus ---Potter ynisi jotain yllättyneenä hänen huulilleen, mutta Draco päätti, ettei lopettaisi suudelmaa, ennen kuin Potter hiljenisi kokonaan, koska häntä ei valittettavasti kiinnostanut kuulla, mitä tällä oli sanottavanaan. Häntä kiinnosti, mitä Potterin suuhun meni, ei mitä sieltä tuli ulos.
--- Lainaus päättyy ---
Ihana ;D Tässä oli muutenkin tällaisia hauskoja kohtia, joille hieman hihittelin, vaikka en tiedä ovatko nämä varsinaisesti huumoria. Ovat mitä ovat, sillä ei ole väliä, pääasia että ovat viihdyttäviä!
Tämän luvun alussa vähän ihmettelin, kun tässä oli niin tietoista yhteen pyrkimistä, että se kohtaus viiden vuoden takaa ei enää tuntunutkaan selittävän. Pidin siitä, että taas tulikin lisäinfoa vuosien takaa, joten jälleen juttu kävi enemmän järkeen. Rakenne siis toimii edelleen!
Vendela:
Kivaa, kun jatkoa tuli näin nopeasti :D On aina mukavaa lukea jatkista kun ei tarvitse kovin paljon muistutella edellisiä tapahtumia mieleen.
Ehkä tuo Draco jästimaailmassa oli se, mistä tuli kaikista voimakkaimmat vanhanliiton fibat. Oli nimittäin aika, jolloin sellaisia ficcejä kirjoitettiin todella paljon missä Draco katosi jästien pariin ja Harry joutui etsimään hänet sieltä tai muuten vain törmäsi häneen sattumalta. Joten tässä tuli kivan nostalginen olo :D Toki olin itse kymmenisen vuotta poissa ficcikuvioista ja sinä aikana tälle paritukselle on tullut paljon uusia juttuja.
Mutta joo, jospa jotain tästä tarinasta :) Tuo 'nykyajassa', siis vuodessa 2008 tapahtuva kohtaaminen oli mielenkiintoinen. Draco oli todella, todella ristiriitainen mutta täytyy sanoa että ei Harryakaan ollut kovin helppo lukea. Ihmeellistä soutamista ja huopaamista ;D Tule - jää - lähde - eikun jää sittenkin ::) Mutta herkullista tämä oli!
--- Lainaus ---”En tiedä”, hän vastasi.
”Et tiedä?”
”Tai kyllä minä tiedän. Se on tuolla rojukaapin perukoilla. Mutta minä toivoisin, etten tietäisi.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli jotenkin koskettava kohta. Draco, joka on puhdasverinen velho on hylännyt taikasauvansa jonnekin niinkin turhaan paikkaan kun rojukaappiin. Olisi luullut, että se olisi ollut jossain sukkalaatikossa tai muualla hieman "turvallisemmassa" paikassa. Se, ettei Draco tahtoisi edes tietää missä sauva on, on mielenkiintoista. Ehkä tähän(kin) saadaan selvyyttä viimeisten osien aikana.
Takauma Kolmeen luudanvarteen oli hieno. Se, että nämä kaksi suunnittelevat salaista tapaamista, joka tulee hajottamaan heidän kummankin nykyiset suhteet, on kiva asetelma. Joten nyt en voi muuta, kun jäädä odottelemaan että kuinka tämän kanssa tulee käymään :)
Kiittäen,
Vendela
Fairy tale:
Tuo hyppäys tuonne aikaisemmin tapahtuneeseen on oikein mainio ja selittää näemmä monta asiaa. Itse pidän kovasti näistä ratkaisuista teksteissä, jossa välillä hypätään johonkin toiseen aikaan, joka avaa lukijalle miksi nykyhetkessä tapahtuu juuri sitä mitä tapahtuu. Oikein toimiva tässä ja pitää lukijaa miellyttävästi uteliaisuuden pihdeissään. Nyt tarjoilit jos viittauksen tulevastakin. Nämä kaksi suunnittelevat yhdessä tapaamista. Aika kuumaa tapaamista. Mitenkähän se mahtanee onnistua?
Harry oli varta vasten etsinyt Dracoa kaivellakseen vanhoja, ei niitä kouluaikaisia ikäviä tapahtumia vaan kaivellakseen noita muutaman vuoden takaisia välikohtauksia heidän väliltään. Vaikka pitää Dracoa ihan mulkkuna tyyppinä.
Ja taas Draco huomaa Harryn sotkuisessa hiuspehkossa karanneen suortuvan.
Jäin muuten vähän syvällisemminkin pohtimaan tuota Dracon haihtumista jästien pariin ja taikasauvan hylkäämistä johonkin rojukasaan. Malfoylta se voi tarkoittaa vain sitä, että mies on todella pohjamudissa, hänen ylpeytensä on saanut pahimman luokan lommon, eikä hän oikein usko sen korjaantuvan enää ja on siksi päättänyt piileskellä kaikilta jotka hänet tuntevat. Jokun muun hahmon kohdalla jästien pariin häviäiminen ei ehkä olisikaan niin iso juttu, mutta Malfoyn kohdalla se on niin kovin radikaalia. En epäile, etteikö Draco tykästyisi muussakin tilanteessa televisioon ja puhelimeen, mutta tämä on kuoppa - iso kuoppa miehen elämässä.
Näillä kahdella on kyllä mielenkiintoiset kuviot tässä meneillään. Jään into pinkeänä odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta