Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: KellariKummitus - 30.11.2014 22:59:05
-
Ficin nimi: 24 päivää vihollisen kanssa
Kirjoittaja: KellariKummitus
Beta: Ei ole
Ikäraja: K-11 luulisin :D
Paritus: Harry / Draco
Vastuunvapaus: Rowlinginhan kaikki, kuten hyvin tiedämme :) En omista kuin juonen, enkä saa tästä rahaa
Tiivistelmä
Kuinka käy kun opettajat hermostuvat Harryn ja Dracon keskinäiseen vihamielisyyteen ja päättävät että on aika yrittää saada heidät unohtamaan vihansa.
A/N:
Mitähän tästäkin tulee... No, yritetään ainakin.
Infoa Tässä ficissä Draco ja Harry ovat palanneet Tylypahkaan suorittamaan viimeisen vuotensa sodan jälkeen.
Prologi
Draco Malfoy ja Harry Potter mulkoilivat toisiaan istuen rehtorin, McGarmivan, huoneessa. Draco vihasi Harryä enemmän kuin koskaan, eikä Harry ymmärtänyt miksi. Draco kuitenkin vihasi sitä, että Harry oli pelastanut hänet vaikka hän ei olisi edes ansainnut sitä. Hän tunsi olevansa jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa Harryä kohtaan, eikä pitänyt siitä lainkaan.
Samassa McGarmiva astui huoneeseen ja tervehti poikia, jotka vastasivat kireän oloisesti. He olivat jälleen päätyneet loitsimaan toisiaan, onneksi ilman vakavia seurauksia lukuun ottamatta Dracon pinkeiksi muuttuneita hiuksia ja Harryn venynyttä nenää jotka jo oli korjattu. Hän istui poikia vastapäätä ja alkoi puhua "Toivoin, että tulisitte keskenänne paremmin toimeen nyt kun olette kuitenkin jo reilusti täysi-ikäisiä. Nyt vuosi lähestyy kuitenkin jo puolta ja joululomakin alkaa pian. Olen huomannut että tulette toimeen huonommin kuin aiemmin. Olemme muiden opettajien kanssa päättäneet että näin ei todellakaan voi jatkua."
Nyt Draco ja Harry katselivat toisiaan ja McGarmivaa lähes epäilevästi, lopulta Harry uskalsi avata suunsa ja sanoa "Eli?". McGarmiva katsoi heitä molempia tiukasti ja sanoi "Huomen aamulla te molemmat muutatte kirjaston lähellä olevaan tilaan, se on muokattu niin että teille on oleskeluhuone, kylpyhuone ja makuusali. Saatte asua siellä niin kauan kunnes tulette toimeen. Ja ei, ette voi enää perua Tylypahkaan joululoman ajaksi jäämistä. Teidän tulee viettää siellä kaikki vapaa-aikanne, saatte mennä vain kirjastoon ja sinnekin yhdessä. Taikasauvat teiltä otetaan pois muiden kuin tuntien ajaksi. Ystäviänne saatte kutsua, mutta tila on melko pieni eikä siellä saa kukaan käyttää taikoja, saan tietää heti jos taikaa käytetään siellä."
Syvä hiljaisuus laskeutuu huoneeseen Dracon ja Harryn mulkoillessa toisiaan järkyttyneen näköisinä. Dracoa näytti lähes puistattavan kun hän sai avattua suunsa, "Onko makuuhuoneita todella vain yksi?". McGarmiva luo Dracoon katseen joka kertoo että kysymys oli typerä, mutta nyökkää. Sitten hän päästää lannistetut pojat tupiinsa.
-
Luukku 1 ei nyt kovin aikaisin tänään tullut, mutta yritän myöhemmät luukut saada vähän aiemmin jo.
Luukku 1
Joulukuun ensimmäisenä aamuna kaksi poikaa oli aamupalan jälkeen ilmestynyt Tylypahkan kirjaston eteen, sillä rehtori McGarmiva oli heidät sinne määrännyt. Kummallakaan toisiaan epäluuloisesti katselevalla pojalla ei juuri nyt ollut tunteja, sillä ne alkaisivat vasta tunnin kuluttua. McGarmiva saapui pian paikalle ja näytti pojille heidän huoneistonsa oven, sitä vartioi taulu johon oli maalattu pieni tyttö. Tyttö näytti nyrpeälle nähdessään McGarmivan, Harryn ja Dracon, mutta taulu heilahti sivuun McGarmivan sanoessa salasanan ("pieni suklaasammakko").
Harry ja Draco olivat odottaneet tiloja joissa he saattaisivat olla edes suhteellisen kaukana toisistaan, mutta eivät todellakaan mitään näin pientä tilaa. Molemmat katsoivat järkyttyneinä ensin tilaan, sitten toisiinsa. Pienessä oleskeluhuoneessa oli kahden istuttava ruskea nahkasohva, velhoshakki pöytä, kirjoituspöytä (kahdella tuolilla) ja vaalea pörröinen matto. Makuuhuoneessa oli kaksi pientä kaappia ja kaksi sänkyä, joiden välissä oli vain pieni juuri ja juuri ihmisen mentävä rako. Kylpyhuoneeseen kumpikaan pojista ei uskaltautunut edes kurkistamaan. McGarmiva ilmoittaa lyhyesti, "Saatte lähteä täältä vasta juuri ennen tuntejanne. Niin, ja yhden asian unohdin mainita. Yhteisillä tunneilla teette parityöt yhdessä ja istutte vierekkäin."
Jäljellä oleva puolituntinen kului hiljaisuuden vallitessa, Harryn ollessa makuuhuoneessa järjestelemässä tavaroitaan ja Dracon lukiessa kirjaa oleskeluhuoneessa. Harry oli päättänyt purkaa laukkunsa heti, sillä arveli ettei tulisi aivan pian pääsemään pois ainakaan mikäli se hänestä ja Malfoystä riippuisi, he tuskin aivan pian tulisivat toimeen. Dracon ajatukset olivat saman suuntaisia, hän ei jaksanut keskittyä kirjaansa miettiessään kuinka voisi päästä täältä pois, sillä Potterin kanssa hän ei aikoisi ystävystyä tai edes tulla toimeen.
Sekä Harry että Draco olivat iloisia siitä että heillä ei maanantaisin ollut samoja tunteja, sillä oli aivan tarpeeksi kun he joutuivat istumaan kaiken vapaa-aikansa hiljaisuuden vallitessa pienessä asunnossaan, tai miksi sitä nyt voidaankaan kutsua. Kun tunnit loppuivat, Ron yritti tulla Harryn kanssa, mutta Draco sihahti tälle vihaisesti "Et tuo sitä Weaselia tänne!". Harry päätti että on ehkä parempi ettei Ron tule, ja kohautti tälle olkapäitään surullisena. "Ei sitten, mutta hillerikään ei sitten tuo ystäviään tänne." Samassa Draco lähes huusi "MI-NÄ EN O-LE HIL-LE-RI" ja poistui oleskeluhuoneesta makuuhuoneeseen purkamaan matka-arkkunsa sisältöä.
Harry jää oleskeluhuoneeseen ja alkaa kirjoittamaan pimeyden voimilta suojautumisen läksyksi määrättyä esseetä. Koko iltapäivä kului Dracon ja Harryn ollessa eri huoneissa hiljaisuuden keskellä, mitä nyt välillä jokin piikikäs kommentti saattoi tämän hiljaisuuden rikkoa. Illalla molemmat makasivat pitkään hereillä sängyissään ennen nukahtamista, tosin Harryn nukkumisesta ei senkään jälkeen tullut juuri mitään.
Vähän väliä Harry heräsi Dracon levottomaan liikehdintään ja omituiseen ääntelyyn. Lopulta Harry heräsi kolmen maissa Dracon huudoksi yltyneeseen ääneen eikä enää keksinyt mitään muuta ratkaisua oman unensa turvaamiseksi kuin Dracon herättämisen. Niinpä Harry nousi ylös mustassa pyjamassaan ja yritti ensin sanoa "Malfoy, herätys", mutta tämä ei todellakaan tuntunut tehoavan vaan Malfoyn ääni vain yltyi. Lopulta Harry huokaisi ja tarttui luihusenvihreän kankaan peittämään olkapäähän ravistaen Malfoytä. Samassa vaaleampi poika säpsähti hereille lähes huitaisten Harrya kasvoihin.
Draco tiesi vain että oli nähnyt unen, samanlaisen joita hän oli nähnyt jo jonkin aikaa, niissä hän oli palannut sotaan ja Voldemort painosti häntä suorittamaan tehtävänsä loppuun. Hän toivoi ettei enää milloinkaan joutuisi sanomaan, tai edes kuulemaan "Avada kedavra" ja näkemään vihreää valonväläystä jonka jälkeen uhri makaisi ilmeettömänä maassa. Ensimmäistä kertaa joku oli herättänyt hänet kesken unen, eikä Draco valittanut että se oli ollut Harry Potter. Eikä hän tiennyt miksi Potter oli hänet herättänyt.
Draco ajatteli että ehkä hän voisi edes yrittää, edes siksi että pääsisi eroon tästä typerästä järjestelystä. Niinpä hän kuiskasi pimeyteen todella hiljaa, "Kiitos", mutta Harry ei kuullut sitä, sillä hän oli jo unessa.
-
Hmmm. Vaikuttaa mielenkiintoiselta näin alkujaan. :)
Noh noh pojat, kyllä te pian tulette siitä toisen läsnäolosta ja läheisyydestä pitämäämään. ;)
-
Tosi kiva idea! :) Tämä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja tuo Dracon kiitos lopussa oli tosi söpö. Myös se että poika näki painajaisia sai lukijan ymmärtämään mitä kauheuksia hän oli sodan aikana kokenut. Odotan innolla miten tässä käy! :) Minua vain häiritsi tässä se että teksti oli ensin imperfektissä, mutta saattoi yhtäkkiä vaihtua hetkeksi preesensiksi. Mutta muuten teksti oli tosi sujuvaa. :)
-
Unetar // Kiitos kommentistasi :)
Tiara // Kiitos myös sinulle kommentista, minulla suurin ongelma kirjoittaessa yleensä onkin juuti nuo aikamuodot ja niissä pysyminen. Tässä yritin nyt keskittyä siihen erityisesti, toivottavasti onnistui paremmin :)
A/N En muista mitä aineita Harry on jatkanut kuudentena vuonnaan (tai missä aineissa Draco on ollut samoilla tunneilla), joten voi hyvin olla pieniä "asiavirheitä" poikien oppiaineiden suhteen :) Olen pahoillani, jos näin on.
Luukku 2
Aamulla sekä Draco että Harry ponnahtavat ylös sängyistään samalla hetkellä kun ilmeisesti McGarmivan pienelle pöydälle asettama herätyskello, jonka ääni on selvästi taialla vahvistettu, alkaa soimaan kuulostaen siltä kuin satapäinen torvisoittokunta olisi ilmestynyt huoneeseen. Valitettavasti tilaa on niin vähän että pojat törmäävät saman tien toisiinsa ja huomaavat makaavansa puoliksi sängyillä ja puoliksi lattialla, kaiken lisäksi osittain toistensa päällä.
Saman tien molemmat nousevat ylös ja alkavat hutkia melko päättömästi vanhanaikaista herätyskelloa, joka ei ota hiljetäkseen ennen kuin Harry ja Draco ovat jo melkein hengästyneitä ja äänen aiheuttama jumputtava päänsärky on alkanut ärsyttää Harrya. Heti kun herätyskello on saatu hiljaiseksi, Draco poistuu sanaakaan sanomatta makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen laittamaan hius suortuviaan oikeaan järjestykseen. Harry jää hämmentyneenä makuuhuoneeseen, sillä hän on odottanut vähintään muutamaa piikikästä kommenttia Dracolta. Ajatellen että jos Draco jaksaa olla, no, suoraan sanoen vittuilematta hänelle, niin hänkin jaksaa kyllä olla vittuilematta Dracolle. Pieni hymy huulillaan Harry alkaa vaihtamaan pyjamaansa koulukaapuun.
Tunnin kuluttua molemmat pojat ovat valmiita lähtemään tunneilleen, ja viettävät kaksi ensimmäistä koulutuntia eri luokissa, Dracolla on kaksi tuntia muinaisia riimuja ja Harryllä ennustusta. Sen jälkeen molemmilla on kuitenkin taikaeläinten hoitoa, missä tutustutaan tänään siivekkäisiin ratsuihin teoriassa ja Hagrid kertoo että seuraavalla kerralla jokainen ryhmäläinen pääsee kokeilemaan ratsastusta sellaisella. Useat ovat innoissaan tästä, myös Harry, vaikka hän on aiemmin ratsastanut threstalilla. Dracoa sen sijaan ei juurikaan huvittaisi lähteä minkäänlaisen lentävän eläimen selkään, eihän niistä koskaan tiedä kuinka arvaamattomia eläimet saattavat olla, etenkään ne joita Hagrid tuo tunneille.
Seuraava tunti on myös Harrylla ja Dracolla yhteinen, liemiä. Horatius Kuhnusarvio on jäänyt opettajaksi tämän vuoden ajaksi. Onneksi hän on päättänyt pitää tänään vain teoriaa, sillä seuraavalla kerralla tullaan valmistamaan erittäin haastava liemi, jonka ohjeet jokaisen on parasta osata jo etukäteen. Pareittain. Kuullessaan pareittain tekemisestä, sekä Draco että Harry päästävät pienen voihkaisulta kuulostavan huokauksen.
Loput tunnit Harrylla ja Dracolla ovat jälleen erillään, ja sen jälkeen on päivällinen. Kun pojat pääsevät omaan pieneen asuntoonsa niin Harry puhuu Dracolle ensimmäistä kertaa koko päivänä "Mennäänkö kirjastoon? Siellä on vähän enemmän tilaa kuin täällä". Draco vastaa lyhyellä nyökkäyksellä ja sanomalla "Ok." Kirjastossa Draco menee jonkun luihusystävänsä luo, ja Harrykin huomaa Hermionen mennen juttelemaan tälle samalla kun tekee Kuhnusarvion määräämää läksyä. Hetken kuluttua joku kuitenkin onnistuu pudottamaan Dracon varpaille valtaisan opuksen, joka suuttuu tästä kohtelusta ja alkaa hakkaamaan sekä pudottajaansa että Dracoa. Molemmat alkavat karjua kovaan ääneen kivusta ja tietysti myös että joku tulisi auttamaan heitä. Matami Prilli marssii luihuskaksikon luo, ottaa kirjan pois heidän kimpustaan ja ilmoittaa että heidän tulee poistua kirjastosta turhan metelin aiheuttamisen vuoksi.
Draco yrittää sanoa matami Prillille "Tuo kirja kävi päälle! Ei se ollut turhaa!", mutta nainen vain ajaa heitä kahta päättäväisemmin pois ja Harry joutuu seuraamaan Dracoa takaisin pieneen asuntoon. Harry jatkaa läksyjensä tekemistä Dracon mennessä suihkuun. Dracon on mentävä jo tähän aikaan suihkuun, sillä jos hän menee myöhemmin, hiukset ovat aamulla sekaisin eikä se kävisi Malfoylle. Harrya naurattaa jostakin syystä kovasti, mutta hän uppoutuu läksyynsä ja yrittää olla nauramatta.
Dracon tullessa suihkusta hänkin alkaa tekemään läksyjään, ja Harryn mennessä vuorostaan suihkuun ei Draco voi vastustaa kiusausta ja vakoilee, mitä Harry on kirjoittanut tehtäviinsä. Draco ajattelee, että hänen tehtävänsä ovat ehdottomasti paremmin tehdyt. Pian Harryn tultua suihkusta, molemmat menevät nukkumaan ajatellen että päivä oli sujunut yllättävän hyvin, sillä molemmat olivat jaksaneet hillitä kielenkantansa vaikka toisiaan vihaavatkin.
-
A/N Nojaa, myöhemmin vaan tulee luukut. Mutta tulevat kuitenkin :D
Luukku3
Dracon ja Harryn aamu alkaa jälleen sillä että molemmat heräävät samalla sekunnilla kun herätyskello käynnistyy, mutta nyt se saadaan nyt jo hiljaiseksi nopeammin kun Harry on edellisenä päivänä keksinyt mistä herätyskellon saa hiljenemään. Harry mutisee lähinnä itselleen "Tuolle rakkineelle pitää todella tehdä jotakin...", mielessään Draco myötäilee Harryn mielipidettä, mutta ei sano mitään ääneen.
Jonkin ajan kuluttua aamiaisella Harry ja Draco istuvat tupapöytiinsä, Harry istuu Ronin ja Hermionen seurassa, Draco Blaisen ja Pansyn, sillä Crabbe on kuollut ja Goyle ei palannut Tylypahkaan käymään viimeistä vuotta. Harrya alkoi epäilyttää, kun hän näki rohkelikkojen pöydästä että Draco vaikutti keskustelevan Blaisen ja Pansyn kanssa melko hermostuneen näköisesti, hän näyttää suunnittelevan jotakin.
Iltapäivällä pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla opettajana on nuori mies, jonka sukunimeä kukaan ei tunnu muistavan sillä hänellä on pitkä ja monimutkainen ulkomainen nimi. Jostakin pohjoisesta mies joka tapauksessa on muuttanut tännepäin. Tylypahkassa vaihtuu tällä hetkellä usein tämän aineen opettaja sillä sitä opettamaan ei ole saatu kuin sijaisia jotka viipyvät parhaimmillaankin vain kuukauden verran. Nykyinen sijainen on harvinaisen hyvä, ainakin jos vertaa aiempiin sijaisiin, joista yksi opetti lähinnä pimeää taikuutta, toinen oli oikeasti yrittitiedon opettaja ja loput... No, ehkä ei nyt puhuta heistä.
Pimeyden voimilta suojautumisen tunnin jälkeen on tauko, ja kun Harry pääsi asunnon ovelle, odottaa siellä häntä Draco Blaisen ja Pansyn kera. "No, mitä sinä siinä? Unohditko salasanan" Harry sanoo Dracolle viileästi. Draco ei kuitenkaan vastaa mitään, kun Harry näkee valon välähdyksen ja kaatuu kivusta maahan. Pansy ja Blaise ehtivät livistää paikalta ennen Voron sattumista paikalle, Draco sen sijaan on jäänyt epäröimään ovelle. Hän miettii että ehkä hänen sittenkin pitäisi viedä Potter sairaalasiipeen, ilmeisesti tämä on lyönyt päänsä kaatuessaan, sillä taian ei olisi pitänyt vaikuttaa näin vahvasti.
Voro huomaa välittömästi tajuttoman Harryn lattialla, mutta myös paikalta lähtemäisillään olevan Dracon. "DRACO MALFOY! Kerro heti mitä olet tehnyt!" Voro huutaa ja Draco vastaa "Mitä olisin voinut tehdä? Eihän minulla ole edes taikasauvaa." Voro katsoo poikaa epäillen ja sanoo sitten "Jotakin tekemistä sinulla silti on tämän kanssa." Samaan aikaan hetki sitten paikalle sattunut ja tilanteen nähnyt Verinen Paroni leijuu takaisin McGarmivan juosten hänen perässään.
"Noniin, Voro, minä hoidan tämän" McGarmiva sanoo ja Voro poistuu paikalta selvästi nyreissään ettei saa läksyttää enenpää Dracoa. McGarmiva sanoo Dracolle, "Seuraa minua", ja lähtee leijuttamaan Potteria kohti sairaalasiipeä. Sairaalasiivessä McGarmiva tiedustelee, mitä taikaa Potteriin on käytetty, mutta Draco ei osaa sanoa, sillä Blaisen ja Pansyn oli pitänyt tehdä vain loitsu jonka seurauksena Potter olisi muuttanut ulkonäköään jonkin verran. Hän ei kuitenkaan ollut kuullut mitä loitsua nämä olivat käyttäneet, mutta sovittu se ei todellakaan ollut. Crabbe ja Goyle eivät ikinä olisi tehneet tätä hänelle.
McGarmiva vie Dracon kansliaan ja ottaa luihuselta reippaan määrän pisteitä pois. Draco joutuu kertomaan, kuka Harryn oli kironnut, ja McGarmiva sanoo puhuvansa Pansyn ja Blaisen kanssa myöhemmin. Samaan aikaan matami Pomfrey on jo saanut Potterin virkoamaan, mutta vaatii että tämä jää yöksi sairaalasiipeen. Draco on tästä luonnollisesti todella iloinen. McGarmiva uhkaa vielä, että jos sama jatkuu niin hän tiukentaa Dracon ja Harryn yhteistä rangaistusta, ennen kuin päästää Dracon lähtemään nukkumaan.
-
A/N Tänään kirjoitin vain poikien aamusta sillä muuhun ei aikaa riittänyt, anteeksi siis jos joku tätä lukee. (Psst, jos luette, ilmaiskaa itsenne edes lyhykäisellä kommentilla). Väitettäköön vaikka että myöhemmin ei mitään erityistä tapahtunut :)
Luukku 4
Aamulla Draco herää jälleen herätyskellon aiheuttamaan mekkalaan, eikä meinaa millään saada sitä hiljenemään. Ensimmäistä kertaa elämässään hän toivoo että Harry Potter olisi samassa paikassa kuin hän. Potter osaa sammuttaa herätyskellon, toisin kuin Draco. Menee pitkään ennen kuin herätyskello hiljenee, tosin se tekee sen omasta tahdostaan, ei Dracon ansiosta.
Samaan aikaan sairaalasiivessä Harry herää paljon rauhallisemmin ja kävelee pian sieltä vaihtamaan kaapua ja hakemaan kirjat. Draco on samaan aikaan pienessä oleskeluhuoneessa yrittäen liiskata hiuksiaan oikeaan asentoon, hän oli ehtinyt eilen aivan liian myöhään suihkuun. McGarmivan vika se oli, mitäs oli pitänyt Dracoa niin pitkään kansliassaan!
Dracon päivä ei siis alkanut kovin hyvin ensin herätyskellon, ja nyt tämän hirveän hiuskatastrofin vuoksi. Draco ei todellakaan voisi mennä tämän näköisenä tunneille. Loitsulla tämä olisi hoitunut helposti. Dracon hiuskriisin ollessa pahimmillaan Harry astui sisään sanoen kylmästi "Huomenta. Et sitten voinut olla keksimättä mitään ilkeää? Mikä taika se edes oli?" Draco vastaa "No, pääsin sinusta hetkeksi eroon, joten en! Taiasta sinun täytyy kysyä Pansyltä ja Blaiselta, he eivät noudattaneet sopimustamme joten en tiedä." Harry jatkaa, "Hillerillä on sitten melko epäluotettavia ystäviä." Keskustelu jatkuu samalla linjalla Dracon sanoessa omituisella äänellä "Ja arpinaamako luulee ystäviensä olevan täydellisiä? Ainiin, totta kai, kuraverinenhän osaa kaiken mitä kirjoista voi opiskella, mutta Weasel ei kyllä sitäkään vähää. Ja tietysti, te kolmehan olette koko velhomaailman jumaloinnin kohteena. Kukistitte sentään Pimeyden Lordin."
Harry ei kuitenkaan jaksa jatkaa tätä varsin typerää keskustelua ja häipyy kylpyhuoneen puolelle jättäen Dracon ajatuksineen ja hiuksineen oleskeluhuoneeseen. Draco on lähes kateellinen Harrylle, sillä Harrystä pitivät kaikki (paitsi hän itse), mutta Dracoa lähes vihaavat kaikki jotka eivät ole luihusia. Kaiken lisäksi Draco on entinen kuolonsyöjä, vaikka sitä hän ei ikinä itse halunnut.
Hetken kuluttua Harry tulee kylpyhuoneesta ja työntää Dracon käteen purkin. Draco lukee sen kyljestä "TRESemmé" ja kysyy Harryltä "Potter, mitä helvettiä tämä on?", Harry vastaa viileästi, mutta selvästi hieman huvittuneena, "Jotakin jästien hiusjuttua millä hiukset saa pysymään haluamallaan lailla, olen nähnyt sitä jossakin jästikodissa. Sitä oli kylpyhuoneessa. Kokeile?" Draco vilkuilee epäluuloisesti Harryyn, mutta päättää kokeilla kun parempaakaan ideaa ei ole.
Aivan pian Dracon taholta kuuluu ihastunut "Ooh" huokaisu, kun tämä toteaa että vaahto todella toimii. Muotovaahto purkin kyljessä ainakin luki ja jonkinmoista vaahtoa se tuntui olevankin. Kun Draco on valmis hiustensa kanssa, Harry on jo lähdössä tunnille. Juuri ennen kuin Harry on astumassa ulos, Draco sanoo "Potter?", Harry vastaa "No?" ja kuulee Dracon äänen sanovan "Tämä jästi keksintö todella toimii. Ja muuten, saat kertoa minulle, miten saat sen hullun herätyskellon hiljennettyä." Päätään pudistellen Harry lähtee, mutta ehtii nähdä kuinka Dracon toinen suupieli nousee jonkinlaiseen... Virnistykseen?
-
Hei vaan! Huomasin tämän ihanan joulukalenterin vasta tänään kun olin selailemassa finiä. Ajattelin siis ilmoittaa itsestäni että varmasti tätä jatkat :)
Pidän juonesta ja odotan innolla miten Harryn ja Dracon suhde alkaa kehittyä ;) Drarry on lempi Potter-paritukseni, joten olen todella iloinen että joku kirjoittaa juolukalenteri ficin tällä parituksella tänä vuonna ;D
Ööh, rakentavat kommenttini valuivat pois aivoistani, mutta ei haittaa :D Pointtini on että pidän tästä ja odotan innolla jatkoa ^^
-
Draco ja Harry on yksi mun suosikki pareista. Luin kaikki neljä lukua putkeen ja haluaisin kyllä lukea koko tarinan. Joten lisää kiitos!
MaryBella
-
Oukei. Koska piti kommentoida jos lukee, niin laitan sitten kommentin. En kuitenkaan lupaa sen
mahtavuudesta hienoudesta rakentavuudesta Noh... Ylipäätään mistään mitään. ;D
Luvut ovat olleet hyviä, viimeisestä (4) en nyt pahemmin pitänyt, muttei se mikään katastrofikaan ollut. :D Olisin niin kovasti halunnut nähdä Dracon ilmeen, kun hän sai hiuksensa jästien aineilla pysymään. Tai ehkä kuitenkin Luciuksen ilme se olisi ollut minkä nähtävyydestä olisin voinut siinä tilanteessa maksaakin.
Alku on ollut hyyyvinkin lupaava, enkä jaksa odottaa viimeisimpiä luukkuja, sillä juoni/idea on varsin mielenkiintoinen ja siitä saa varmasti tehtyä uupean ficin. ;D
-
Unetar // Kiitos kommentista :D Itsekkin kuvittelin tuota Dracon, saati Luciuksen ilmettä jästien hiustuotteisiin liittyen...
MaryBella // Kiitos kommentoinnista, parhaani yritän joka päivä jouluaattoon saakka kirjoittaa tätä (ja ehkä epilogikin...) :)
Varjo auringossa // Kiitos sullekkin, Drarry on myös minusta ihana paritus josta tosin on paaaljon ficcejä :D
A/N Sainpas julkaistua tämän päivän puolella... Juuri ja juuri ::) Tuli vähän kiire, mutta tässä on, ja kommenttia saa edelleen mieluusti laittaa
Luukku 5
Aamulla Harry ja Draco heräävät jälleen kerran herätyskellon ääneen, joka oli nyt muuttunut korvia vihlovaksi viulukonsertoksi. Harry nousee äkkiä ylös ja hiljentää herätyskellon. Hetken kuluttua Draco nousee myös ja sanoo "Potter! Nyt saat kyllä kertoa minulle kuinka tuon rakkineen saa hiljenemään..." Harryn mielessä käväisi että ei yhtään ystävällisemmin asiaa olisi voinut ilmaista, mutta tajuaa samassa että kyseessä on Malfoy - se, että blondi hilleri ilmaisisi itseään ystävällisesti ainakaan hänelle, Harry Potterille, ei ole mahdollista. Harry hymähtää ja sanoo "Et siis ole tajunnut? Sille tulee olla kiltti, se hiljenee kun taputat sitä, mutta ääni vain kovenee jos sitä hakkaa."
Draco pyörittelee silmiään ja häipyy kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiaan... Mitä se nyt taas oli? No, sillä Potterin löytämällä jästien hiustuotteella. Harry jäi vaihtamaan vaatteitaan makuuhuoneeseen ennen lähtöä aamupalalle ja sitten professori Lipetitin loitsutunnille. Ennen lähtöään hän myös huikkasi edelleen hiuksiaan asettelevalle Malfoylle "Hei Malfoy, sinulle tulee vähän kiire, tunnit alkavat tasan 23 minuutin kuluttua." Sen jälkeen Harry lähti ovesta jättäen Dracon kiroamaan hitauttaan.
Aamupalalla Harry puhelee iloisesti ystäviensä kanssa Dracon istuessa syrjemmässä muista luihusista operaatio Harryn kiroamisen epäonnistumisen johdosta. Loitsutunti sujuu rauhallisissa merkeissä. Taikajuomien tunnilla professori Kuhnusarvio käskee oppilaat tekemään pareittain monimutkaisen liemen, mutta Harry ja Draco pääsevät hädin tuskin alkuun ennen kuin alkavat tapella ohjeista ja siitä kuka sekoittaa liemen ja kuka pilkkoo inhottavalle haisevat ainesosat.
Seuraavalla tunnilla, proferrosi Verson yrittitiedon tunnilla, istutetaan siemeniä, joiden päälle täytyy laittaa täsmälleen oikea määrä maata ja täysin oikea pisaramäärä vettä jotta kasvi lähtee kasvamaan. Kaikilla on vaikeuksia etenkin maakerrosten kanssa ja muodonmuutosten tunnille päästessä jokainen yrttitietoon osallistunut on yltä päältä mullassa. McGarmivan jälkeen muodonmuutosten opettajaksi tullut kaunis nuori nainen, professori Steele, testaa tänään oppilaiden taidot pienellä pistokokeella, joka useiden harmiksi suoritetaan vain teoriassa. Harry on aivan varma että testissä juuri mikään ei ollut mennyt aivan oikein... Ainakaan tehtävä jossa kysyttiin puhvelin muuttamisesta sohvaksi, siis mitä ihmettä! Puhveli sohvaksi... Hermione kuului kuitenkin selittävän juuri innoissaan kokeen helppoudesta.
Viimeiset kaksi tuntia sekä Harrylla että Dracolla on taikaeläinten hoitoa. Harry on todella innoissaan, Draco lähinnä kauhuissaan vaikkei sitä myönnäkään. Heidän pitäisi tänään lentää niillä siivekkäillä hevosilla. Hagridin pihamaalla on kuusi siivekästä hevosta ja Hagrid aloittaa puhumisen "Mä oon hankkinu tänne kuusi siivekästä ratsuu. Nääs kun teitä on kaksitoista, niin saatte jakautuu pareiksi. Joka parille ratsu, mä käyn neuvomassa teitä sitten jokaista paria erikseen. Muut paitti Harry ja Draco saa valita itse parit. Ennen pareja katsotaan vähän ratsuja. Isot keltaruskeat on abraxaneja, suurempi niistä on ori Jock ja pienenpi kaveri tamma Ada. Harmaat on granianeja, oreja, tummempi Greo, vaaleampi Roi. Viimetteenä ruskeat on aethonan tammoja, vaaleasulkainen Arina ja toinen Nana."
Hetken ajan muut oppilaat muodostavat pareja Harryn ihaillessa hevosia ja Dracon kauhistellessa niitä, etenkin valtavia abraxaneja. Kun parit on muodostettu, Hagrid määrää pareille hevoset ja käskee parit oman ratsunsa luo odottamaan hänen ohjeitaan. "No, Harry ja Draco, menkäähän Arinan luo, te otatte se. Se on rauhallise näköne, mut vähä tuliluantone ratuna." Draco valahtaa valkoiseksi kuin lakana, mutta Harry näyttää varsin tyytyväiselle, vaikka hänelle nyt kelpaisikin mikä hyvänsä hevosista.
Draco on tyytyväinen niin kauan kun hän saa pysyä maankamaralla, mutta tuon Arinaksi kutsutun kastanjanruskean, lähes valkosulkaisen, aethonanin selkään hän ei halua. Hetken kuluttua Hagrid sanoo koko ryhmälle "Edessänne on ne kopat, niissä on hevosten sukia. alottakaa sukimalla ratsut puhtaaksi, sitte neuvon miten laitatte niille satulat ja suitset." Harry astui rohkeasti hevosen viereen sukimaan sen pehmeää karvaa Dracon tehdessä harjalla hieman epävarmoja liikkeitä, mutta pikkuhiljaa myös pojista vaaleampi tajusi että saattaa harjata hevosta aivan rauhassa. Ainakaan tämä yksilö ei ole valtava, ehkä noin 155 sentin korkuinen. Toisin kuin nuo abraxaneja jotka Dracon nopean arvion mukaan ovat noin 250-400 sentin väliltä. Draco arvelee että Arina on kaikista kuudesta ratsusta pienin.
Sukimisen jälkeen Hagrid menee toisen abraxanin luo ja näyttää sillä kuinka satulointi sekä suitsiminen käy, sen jälkeen hän varustaa myös toisen abraxanin sillä oppilaat ovat aivan liian lyhyitä tähän. Kun muutkin neljä ratsua on varustettu (Harry varusti Arinan, Draco ei suostunut osallistumaan) tarkisti Hagrid varusteet ja tarvittaessa korjasi ne. Eräs oppilas oli laittanut ratsun satulan väärin päin ja toisella ohjakset oli sidottu turvan ympäri.
Tämän jälkeen Hagrid neuvoi avut (eteenpäin pohkeet, seis pidäte, ylöspäin "Hop", alaspäin "Alas" ja laskeutuminen "Maa") ennen kuin kävi jokaisen parin luona erikseen sopimassa kumpi parin jäsenistä ratsastaa ensin. Harryn ja Dracon kohdalla Hagrid saa hyvin selvän vastauksen, Draco olisi mieluiten ratsastamatta, sen näkee kuka hyvänsä vaikka poika yrittääkin pelkonsa piilottaa.
"Auttakaa parinne ratsaille" Hagrid sanoo kun ratsut ja ensimmäiset ratsastajat ovat valmiita. Pian Harry on jo ilmassa, hevonen etenee vauhdikkaasti, mutta totellen Harryä. Harry rakastaa tätä tunnetta liitää ilmassa elävän olennon selässä, kuten aiemmin Hiinokan ja threstalin selässä. Aivan liian pian Hagrid antaa merkin laskeutua, ja Harry laskeutuu yhä vain kalpenevan (siis jos on enää mahdollista tulla kalpeammaksi) Malfoyn viereen kasvot onnellisen hymyn peittäminä.
Auttaessaan Dracoa ratsaille, on selvää että poika pelkää kuollakseen. Harry ei tiedä edes miksi, mutta hän sanoo Arinaa kaulalle taputtaen "Ei se ole niin kamalaa, rentoudu vähän." Lentoon lähtiessään Draco ihmettelee miksi Harry on kuulostanut niin... ystävälliselle? Hän ei juurikaan muista pelätä, ja vasta ilmassa Draco muistaa mitä on tekemässä, hän puristaa silmänsä kiinni, mutta rentoutuu vähä vähältä. Lopulta Dracosta alkaa tuntua oikein mukavaltakin lentää näin, mutta silloin aika on jo lopussa ja pitää laskeutua. Pienen pieni hymy on tarttunut Dracon kasvoille tämän laskeutuessa maahan.
Kun ratsujen varusteet on purettu ja ne on suittu toistamiseen Hagrid kehuu ryhmää hyvin menneestä tunnista ennen kuin päästää nämät sisään. Vuoron perään Harry ja Draco käyvät suihkussa kuoriutuen kasvihuoneista alkaen kerätystä liasta. Dracon tullessa suihkusta tämä huomaa Pottein istuvan shakkipöydän vieressä tympääntyneen näköisenä. Hetken mielijohteesta Draco istuu shakkipöydän toiselle puolen ja kysyy "Pelataanko?" Harry katsoo toiseen yllättyneenä, mutta nyökkää sitten. Peli päättyy tiukkaan tasapeliin.
Loppu ilta sujuu hiljaisuudessa, mutta vähemmän painostavassa kuin aiemmin, kun molemmat tekevät tahollaan määrättyjä läksyjä.
-
Luukku 6
Luukku 6
Aamulla Harry ja Draco saavat nukkua pitkään, eikä herätyskello soi kuten muina päivinä. Harry ajattelee herätessään että on ihanaa kun on viikonloppu, vaikka hän onkin nukkunut . Samassa hän kuitenkin tajuaa että joutuu viettämään koko päivän Malfoyn kanssa suuren osan muista lähtiessä Tylyahoon.
Dracon ajatukset ovat hyvin saman suuntaiset kun hän nousee ylös hieman Harryn jälkeen kiroten mielessään että Harry on kylpyhuoneessa eikä hän pääse laittamaan hiuksiaan heti. Pukeuduttuaan Draco kuitenkin pääsee kylpyhuoneeseen. Tämän jälkeen Harry uppoutuu kirjoittamaan Taikajuomien esseetä loppuun Dracon lukiessa jotakin kirjaston kirjaa liittyen huispaukseen. Dracon kirja kuitenkin loppuu ja hän paiskaa kirjan lattiaan vaikka tietää että kirjaston kirjat saattavat hyvinkin suuttua tästä. Tämä kirja pysyy kuitenkin rauhallisena ja Draco sanoo, "Potter, tule." Harry, joka on yllättyneesti vilkaissut Dracoon tämän paiskatessa kirjan, vastaa "Minne?" Draco jatkaa "Minä en aio homehtua täällä. McGarmivan luo jos hän antaisi luvan mennä edes ulos."
Hetken kuluttua Harry ja Draco istuvat McGarmivan kansliassa tämän miettiessä hetken. "Saatte luvan mennä ulos ja muuallekin sisälle viikonlopun ajan, mutta tupiin ette saa mennä ja teidän on kokoajan oltava yhdessä." Harry ja Draco ovat mielissään tästä pienen pienestä vapauden rippusesta, sillä pienessä huoneistossa alkoi olla todella ahdistavaa.
Draco lähtee kävelemään käytävällä, mutta Harry pysähtyy ja kysyy tältä. "Minne olemme matkalla? Draco sanoo "Jonnekin. Ehkä huispauskentälle..." Harry vain nyökkää ajatukselle huispauksesta - hän ei ole päässyt huispaamaan koko viikolla mikä on tietysti kamalaa, sillä hän on joukkueen kapteeni. Dracolla on sama tilanne. Pojat hakevat luutansa, Harry Tulisalaman, Draco Nimbus 2001 ja kävelevät kentälle.
Molemmat nousevat luudilla maasta rauhallisesti, mutta jo hetken kuluttua pojat ovat ajautuneet hurjaan kilpalentoon lentäen luudilla täyttä vauhtia, Harryn Tulisalaman hivuttautuessa pikkuhiljaa Dracon Nimbus 2001 ohi. Poikien lennettyä jo melko pitkään, he laskeutuvat lähes samaan aikaan maahan. Molemmat värisevät ilman viileydessä, sillä heillä kummallakaan ei ole paksua ulkokaapua päällään.
Draco ja Harry lähtevät viemään luutia paikalleen, ja Harry toteaa "Minulla on nälkä. Mennäänkö käymään hakemassa keittiöstä jotakin ruokaa?" Draco nyökkää lyhyesti ja niin kaksikko livahtaa keittiöön. Kotitontut suostuvat antamaan heille voileipä lautasellisen, Harry ja Draco menevät lautasensa kanssa oleskeluhuoneeseensa. Pian leipiä ei enää ole. Kello näyttää jo reilusti iltapäivän puolta eikä kumpikaan oikeastaan halua tehdä toisen kanssa mitään.
Draco alkaa selata jälleen jotakin kirjaa Harryn maatessa sängyllään tylsistyneenä. Hetken kuluttua joku vaatii päästä muotokuva-aukosta sisään ja Draco ehtii ensin avaamaan sen. "Ai te" hän sanoo nähdessään Hermionen ja Ronin. Tässä vaiheessa myös Harry on ehtinyt ystäviensä luo ja tervehtii näitä sanoen sen jälkeen vähän ärsyyntyneen kuuloisena "Luulenpa että Malfoy ei halua teidän jäävän tänne." Kaikkien yllätykseksi Draco, joka on uppoutunut istumaan tuolille kirjaa jälleen lukien, sanookin että hänelle on aivan sama.
Iloisena Harry pyytääkin ystävänsä sisään ja istuu itse lattian matolle päästäen ystävänsä pienelle sohvalle. Hermione ja Ron antavat Harrylle tuliaisensa, Bertie Bottin jokamaunrakeita ja suklaasammakoita Hunajaherttuasta. Kolmikko juttelee aikansa niitä näitä, sillä he eivät ole koko viikkoon juuri pystyneet puhumaan kuin ruokailuissa. Pian on kuitenkin jo päivällisen aika, Harry ei kuitenkaan lähde Hermionen ja Ronin kanssa syömään sillä söi aiemmin paljon keittiöstä haettuja leipiä eikä Dracokaan suostu lähtemään.
Kello näyttää noin neljää kun Harry menee makeisineen makuuhuoneeseen lukemaan samaa huispauskirjaa, jota Draco jo aiemmin paiskoi. Yhtäkkiä makuuhuoneesta kuuluu "HYYYI" kun Harry saa suuhunsa oksennuksen makuisen jokamaunrakeen. Äkkiä hän puraisee palan suklaasammakosta saadakseen inhottavan maun pois suustaan. Hetken kuluttua Draco tulee makuuhuoneeseen, nappaa lupaa kysymättä suklaasammakon (saaden Harryn mulkaisun niskoilleen) ja sanoo kysyvästi "Ulos?" Harry nyökkää ilmeettömästi ja nappaa ulkoviittansa seuraten Dracoa ulos.
Pojat jäävät kuitenkin matkalle Dracon törmätessä pariin luihusystäväänsä ja jäädessä puhumaan näille Harryn odottaessa sivummalla jännittyneenä. Lopulta Draco sanoo ystävilleen jatkavansa matkaansa, mutta suuntaa ulko-oven sijaan kirjastoon. Harry ei jaksa vastustella vaan alkaa lukemaan ensimmäistä käteensä sattuvaa kirjaa, sen aiheena ovat ihmissudet. Draco alkaa selvästi etsimään tietoa jostakin.
Harry ja Draco ovat takaisin asunnollaan kirjastosta vasta illalla, ja Harry lähtee nukkumaan. Draco on lainannut muutaman kirjan, ja hymyilee pirullisesti. "Tämä tulee onnistumaan."
-
A/N Lukijat ilmoitelkaa taas itsestänne jooko, ehkä jaksaisin kirjoittaa nämä vähän inhimillisempään aikaan ja siten tuottaa älykkäämmän tasoista tekstiä ::) Mutta nyt, seitsemäs luukku!
Luukku 7
Herätyskellojen viisarien osoittaessa kymmentä sunnuntai aamuna, Draco nousee ylös. Pienen ilkeän virnistyksen käydessä hänen kasvoillaan, hän hiipii äärimmäisen hiljaa oleskeluhuoneeseen. Siellä hän menee erääseen nurkkaan ja kaivaa maton alta pienen paketin, sen hän sai eilen kenenkään huomaamatta ystäviltään. Draco hiipii takaisin makuuhuoneeseen, ottaa Harryltä jäljelle jääneen suklaasammakon ja vaihtaa sen kädessään olevaan, no, näennäisesti samanlaiseen.
Draco syö Harryltä ottamansa suklaasammakon ja asettuu sängylleen lukemaan. Aamupala on jälleen mennyt auttamatta ohi. Draco virnuilee ilkikurisesti, eikä oikein jaksa keskittyä lukemiseen odottaen vain mitä tapahtuu kun Harry herää ja huomaa että aamupala on mennyt ohi, toivon mukaan hän syö suklaasammakon. Draco päättää vauhdittaa Harryn heräämistä ja kävelee kylpyhuoneeseen, sieltä hän löytää pienen ämpärin ja täyttää sen jäätävän kylmällä vedellä.
Aivan pian Harry herää huutaen kylmän veden kaatuessa hänen kasvoilleen. Samalla sekunnilla hän tietää kuka on kyseessä karjuen "MALFOY!" Draco irvistää ja lähtee juoksemaan pakoon perässä kylmissään juuri sängystä noussutta, kiukusta kihisevää, Harryä. Lopulta Draco joutuu pysähtymään nopeasti, ettei törmää nurkan takaa ilmestyneeseen Voroon. Harry ei ehdi pysähtyä yhtä nopeasti, vaan taklaa Dracon maahan. "Mikä ongelma? Kaipasitko niin paljon että piti herättää!" Harry sanoo viha äänessään. Draco ei sano mitään vaan virnistää ilkeän näköisesti. "Aamupala jäi väliin. Ja muuten, makaat vieläkin päälläni." Harry nousee nopeasti ylös ja mulkoilee Dracoa epäluuloisesti aamupala kommentin vuoksi. Onneksi hänellä on vielä suklaasammakko, ja myöhemmin voi hakea jotakin keittiössä.
Harry lähtee vihaisesti takaisin, Dracon seuratessa tätä toivoen että aamupala huomautus on saanut Harryn ajattelemaan suklaasammakkoa, joka tällä vielä on eilisistä jäljellä. Harry menee makuusaliin ja lyö oven kuuluvasti kiinni. Draco jää oleskeluhuoneeseen.
Aivan hetken kuluttua Harry tulee ulos makuuhuoneesta ja Draco repeää nauruun. Harryä ei kuitenkaan naurata, ja tämä liiskaa Dracon seinää vasten. Harryn ääni kuulostaa lähinnä vihaiselle sihinälle, mutta se ei todellakaan kuulosta Dracosta täysin vaarattomalle tämän ollessa seinää vasten. Harry sylkee sanoja suustaan halveksuvalla äänellä. "Malfoy, sinä saastainen pieni hilleri. Puhdasverinen paska. Mitä helvettiä olet mennyt tekemään. Jos et nyt kerro, niin tulet katumaan sitä vielä. Tämä on viimeinen pisara mitä aion sietää sinulta, säikky pomppiva pikku hilleri." Harry on huomannut Dracon silmissä pienen säikähdyksen hivenen ja jatkaa. "No. Kerro!" Viimeinen sana ei ole kysymys tai pyyntö, se on käsky. Draco nielaisee ja sanoo "Vaihdoin vain suklaasammakkosi." Harry painaa Dracoa edelleen seinää vasten, vaikuttaen siltä että lyö tätä aivan pian. "Jätä minut rauhaan. Minä olen yrittänyt sietää sinua, mutta Malfoy, jos aio pelata likaista peliä, niin minäkin osaan sitä kyllä. Vaikka olen Rohkelikko." Näine sanoineen Harry tönäisee Dracoa niin että tämä kaatuu kumoon, ja menee takaisin makuuhuoneeseen.
Viimeisten sanojen aikana Draco ei ole kuin pystynyt katsomaan Harryn silmiä. Jokin niissä on kiinnittänyt hänen huomionsa, ja hän yrittää parhaansa mukaan työntää kauemmas sen ajatuksen että Potterin silmät olisivat hänen mielestään kauniit. Siinä Draco ei kuitenkaan onnistu, ja huomaa ajattelevansa pahimman vihollisensa smagardin vihreiden silmien olevan todella kauniit. Hän ei ajattele mitä tekee, vaan kävelee makuuhuoneen ovelle, avaa sen ja sanoo "Anteeksi". Harry katsoo hämmentyneenä Dracoon vihreälaikullisine kasvoineen ja sateenkaarenvärisine hiuksineen. Draco meinaa purskahtaa nauruun katsoessaan Harryä, mutta hänen silmänsä osuvat jälleen Harryn silmiin eikä hän voi. Draco tyytyy virnistämään. Lopulta Harry nyökkää ja kysyy "Miten tämän värin saa pois?" Harryn onneksi Draco kertoo että se on mahdollista saada pois yksinkertaisella loitsulla.
Harry vetää päälleen hupparin, ja hupun syvälle päähänsä lähtien etsimään ystäviään Dracon seuratessa. Pian Harry törmääkin Hermioneen joka purskahtaa nauruun, mutta suostuu taikomaan värin pois. Tämän jälkeen kaksikko päätyy jälleen kirjastoon vältellen toisiaan. Harry on edelleen vihainen, mutta myös hämmentynyt, Dracon käytöksestä. Draco sen sijaan on äärimmäisen hämmentynyt omista ajatuksistaan. Loppu päivän, lukuun ottamatta ruokailuja ja iltaa liikkumiskiellon jälkeen, Harry ja Draco ovat kirjastossa kiertäen toisensa kaukaa. Harry ei ole varmaankaan ikinä tehnyt läksyjään näin huolellisesti.
-
Hei! Tää on tosi kiva ja toivon että jaksaisit tehä tän loppuun asti:) Ja odotan innolla jatkoa:)
-
Pyysit ilmoittelemaan joten ilmoittelen: täällä ollaan! Pidän tästä edelleen, varsinkin nyt kun Draco alkoi tuijottelemaan Harryn silmiä. Vaikuttaa oikein lupaavalta ;D
-
ruususade // Kiitos kommentista :)
Varjo auringossa // Kiitos sinullekkin :D Pakko tässä jotain edistystä on keksiä jo, vaikka musta tuntuu pahasti että ideat loppuu ennen 24 päivää, kun vielä 16 päivää on jälkellä... Ehkä tästä selvitään :D
A/N Anteeksi suber lyhyestä luvusta, mutta tänään ei yksinkertaisesti ollut aikaa pidempään.
Luukku 8
Aamulla Draco ja Harry heräsivät herätyskellon aiheuttamaan kiljumiseen. Herätyskellon ääni tuntui vaihtuvan vähän väliä, mutta nyt kun pojat osasivat sammuttaa sen, ei herätyskello juuri haitannut kumpaakaan. Dracolla sen sijaan oli mielessä jotakin, mikä häntä todella haittasi. Koko yönä Harryn smaragdinvihreät silmät eivät olleet jättäneet häntä rauhaan.
Sinä aamuna Draco on nopeampi kuin koskaan aiemmin, edes kaikki hiussuortuvat eivät asettuneet paikalleen eikä se edes haitannut platinablondia. Draco joutui jopa odottamaan Harryä, ennen kuin saattoi viilettää tämän edellä aamupalalle vilkaisematta Harryyn. Harry on hämmentynyt toisen käytöksestä, mutta ei se Harryä haittaa, sillä mieluummin hän valitsee välinpitämättömän Dracon kuin sen eilisen hirviön.
Maanantaisin, kun yhteisiä tunteja ei ole, eivät Harry ja Draco joudu pitkäksi aikaa takaisin ennen kuin tuntien jälkeen illalla. Draco on onnistunut unohtamaan unensa, mutta muistaa ne välittömästi nähdessään Harryn. Dracon ajatukset pyörivät suunnalla "En voi ajatella näin vihollisestani, en edes hänen silmistään. Minä vihaan häntä. Ei mitään muuta kuin vihaa. Ja vaikka hänen silmänsä ehkä saattavat olla kauniit, muuta hyvää hänessä ei olekaan."
Harry ihmettelee edelleen tapaa, jolla Draco välttelee sanomasta Harrylle mitään, mutta päättää nauttia hiljaisuudesta ja alkaa huoltamaan Tulisalamaansa. Loppuilta sujuu vaivaantuneessa hiljaisuudessa läksyjä tehden ja kirjoja lukien. Kumpikaan ei halunnut sanoa toiselle mitään. Ainoa, mitä kumpikaan toiselle sanoi koko päivänä, oli pimeydessä kuiskattu, Dracon lausuma "Hyvää yötä." Mutta se lausuttiin vasta Harryn nukkuessa.
-
A/N Ei taas mikään pisin luku, mutta ehdin joka tapauksessa kirjoittaa tänään(kin).
Luukku 9
"EI! EI! KAMALA KISSA! TAI TIIKERI... MIKÄ LIENETKIN ELUKKA. TÄMÄ EI OLE MAHDOLLISTA. TÄMÄ ON UNTA" Harry herää kamalaan huutoon, tai kiljumiseen, miten sen haluaakaan luokitella. Hän vilkaisee kelloon, herätyskello ei soisi vielä ainakaan kahteen tuntiin. Harry kuitenkin pakottautuu ylös tarkistaakseen, mikä on hätänä. Harry meinaa räjähtää nauruun nähdessään tilanteen. Hurjistunut Malfoy jatkaa ympäri huonetta Herminen kissaa Koukkujalkaa, sitä mistä kissa tänne on päätynyt, ei taida kukaan tietää.
"Malfoy? Mitä ihmettä teet, kello on puoli kuusi aamulla!" Harry kysyy huvittuneesti. Draco katsoo poikaan ja vastaa "Tuo hullu kissa on tuhonnut kaikki eilen oleskeluhuoneeseen jättämämme läksy pergamentit. Kynsimällä ne palasiksi. Kenen helvetin tuo hullu edes on?" On Harryn vuoro kauhistua. "Ei... Oletko tosissasi? Se on Hermionen, se ei aina ole aivan järjissään..."
"Huomaan että se ei ole ihan järjissään. Ja kyllä, olen tosissani. Minulla jäi tänne eilen se liemiesitelmä joka pitää palauttaa tänään." Harryn ilme muuttuu kauhistuneeksi. "Minunkin liemiesitelmäni oli täällä... Enkä todellakaan usko, että professori Kuhnusarvio uskoo syyksi että kissa repi läksymme. Ei kai auta kuin tehdä uusi. Malfoy. Meidän pitäisi tulla toimeen että pääsisimme pois. Tämä on hyvä tilaisuus, tehdään esitelmät yhdessä, kirjatkin ovat täällä." Draco meinaa esittää liudan vastalauseita Potterin ehdotukselle, mutta hänen katseensa kiinnittyy Harryn unisiin silmiin, ja huomaakin mutisevansa epäselvän "Okei".
Lähes kaksi tuntia myöhemmin esitelmät ovat valmiita, eivät ehkä kovin hyviä, mutta tehtyinä. Poikien on kiirehdittävä aamupalalle ehtiäkseen. Kahden tunnin kuluttua he ovat seuraavan kerran samassa paikassa, taikaeläintenhoidon tunnilla tällä kertaa. Hagrid päästää heidät etuajassa, sillä hänen on huolehdittava eräästä sairaasta eläimestä. Hän kuitenkin sanoo, että ensi kerralla hän kertoo heidän suuresta lopputyöstään, jota tullaan tekemään pareittain koko kevätlukukausi. Viime viikon liemitunnin katastrofi ei uusiudu, vaan Harry ja Draco suostuvat, tosin hyvin vähäsanaisesti, tekemään yhteistyötä keskenään ja liemestä tulee jopa melkein onnistunut.
Tuntien jälkeen lähes koko loppuillan ajan Harry ja Draco viettävät jälleen kirjastossa Dracon vältellessä Harryä, sillä tämän katse saa Dracossa aikaan ylimääräisiä sydämen hypähdyksiä. Ja niitä hän yrittää karkottaa.
-
Nihhihhii ;D Draco alkaa ihastua Harryyn :D Aivan mahtavaa! Jaksathan loppuun asti? Voit olla varma että ainakin minä luen jokaisen luukun vaikka en välttämättä kommentoisikaan(lahjontaa? Ei vaineskaan ;))
-
Varjo auringossa // Oi ihanaa, olit kommentoinut sillä välin kun kirjoitin tätä luukkua ;D Kyllä mä meinaan saattaa tän loppuun saakka, vaikka koulu painaakin vähän päälle. Kiva kuulla että ainakin joku lukee :) Eihän näitä "enää" pidäkään kirjoittaa kuin 14 + epilogi... :D
Luukku 10
Harry nukkui koko yön rauhallisesti, välillä kylkeä kääntäen. Viereisessä sängyssä painajaiset kuitenkin valvottavat Dracoa. Joka kerta kun pojan onnistuu vaipua jonkin asteiseen unen omaiseen tilaan, heräsi hän heti uudelleen. Draco pyörii sängyssään hermostuneesti hikoillen ja pelkää herättävänsä Potterin. Hän ei todellakaan halua Potterin tietävän hänen painajaisistaan, vaikka kyllä hän jo niistä tietää herätettyään Dracon. Draco ei kuitenkaan halua Potterin näkevän häntä tässä tilassa. Draco melkein tärisi hikoillessaan. Yhtäkkiä poika tunsi kuinka kyynel vieri hänen poskelleen. Sitä seurasi useita muita. Draco vihasi itkemistä, hänen mielestään se tarkoitti heikkoutta, niin hänelle oli opetettu.
Lopulta Draco nukahti. Aamulla Harry heräsi herätyskellon ääneen, mutta Draco nukkui todella sikeästi eikä vaikuttanut edes kuulevan herätyskellon aiheuttamaa meteliä. Harry sulki herätyskellon, mutta rupesi pian ihmettelemään sitä että Draco ei herännyt herätyskellon valtavaan meteliin. Mielessään Harry päätti, että herättää Dracon vaikka tämän vihamies onkin, kai hän voisi yrittää olla pojalle ystävällinen että pääsisi täältä joskus poiskin.
Vilkaistessaan Malfoytä, Harry hämmentyy hetkeksi. Poika on hikisen näköinen, ja tämän kasvot ovat raidalliset. Kuin Malfoy olisi... Itkenyt? Harry hätkähtää, mutta herättää silti Dracon. "Malfoy, herätyskello soi jo äsken. Et kai meinaa myöhästyä?" Draco avaa silmänsä unisen näköisenä ja hymyilee Harrylle. Harry vilkaisee hymyilevää poikaa hämmentyneesti ja kääntyy pois mennen vaihtamaan koulukaapua ylleen.
Draco herää hyvän unen jäljiltä, ja kohtaa unestaan muistamat vihreät silmät. Poika hymyilee hetken, ennen kuin ymmärtää kenelle nuo silmät kuuluvat. Hän nousee ja juoksee kylpyhuoneeseen vilkaistakseen itseään peilistä. Huomatessaan punaiset silmänsä, turvonneet juovikkaat kasvonsa ja sotkuiset hiuksensa hän kiroaa mielessään. Potter oli äsken nähnyt hänet tällaisena, ja sen jälkeen hän oli hymyillyt pojalle. HYMYILLYT Potterille (Jolla oli ne smaragdinvihreät silmät). Draco kirosi ääneen yrittäessään siistiytyä. Ei hän silti parhaimmillaan ollut päästessään viimein lähtemään aamupalalle ja siitä tunneille.
Koko päivä Draco pysytteli mahdollisimman kaukana Harrystä, eikä puhunut tälle kuin muutaman sanan silloin kun se oli tuntien kannalta aivan pakollista. Nekin hän sanoi tuijottaen poissaolevasti Potterin ohi ja vältellen tämän hämmentynyttä katsella. Harry totesi, että on todellakin sitä mieltä, että Draco on erittäin ailahteleva.
Vasta illalla, kun Draco istui pienessä olohuoneessa apaattisesti lattiaa tuijottaen, Harry päätti edes yrittää puhua tälle. Vaikka kyllä hän tiesi ettei se onnistuisi. "Malfoy, mikä sinulla on kun et jaksa edes kiusata minua?" Kyllä Malfoy tiesi käyttäytyvänsä oudosti, ja vain vaivoin hän sai sanottua "Ei mikään, ja jos olisikin, niin Potter, sinulle se ei todellakaan kuuluisi." Oikeastaan Draco olisi vain halunnut kertoa Potterille kaikesta kokemastaan, surusta, kauhusta ja kaikesta muusta. Mutta ei hän voinut, ei hän voinut puhua siitä kenellekään. Etenkään Potterille. Tämä ei ymmärtäisi, ei hän voisi ymmärtää.
-
A/N Anteeksi, taas suber lyhyt luku. Mutta luku kuitenkin :D
Luukku 11
Edellisenä iltana päästessään sänkyyn Draco oli ollut kuoleman väsynyt ja nukahti heti painaessaan päänsä tyynyyn. Harryä sen sijaan valvottivat hänen ajatuksensa, ja erityisesti paha hämmennys vaaleamman pojan erikoisesta käytöksestä. Malfoy ei todellakaan ollut aivan normaali.
Lopulta Harry kuitenkin nukahti nähden koko yön sekavia unia. Aamulla molemmat heräävät herätyskelloon, Dracon jälleen paetessa Harrya kylpyhuoneeseen Harry pudistelee päätään hämmentyneenä ja pukeutuu kaapuunsa. Kun Harry menee oleskeluhuoneeseen, Draco tulee kylpyhuoneesta ja katoaa nopeasti vaihtamaan päälleen koulukaapuaan.
Draco ei sano Harrylle koko päivänä mitään ja välttelee tätä koko ajan, myös kun he menevät kirjastoon tekemään läksyjä. Illalla Harry päättää yrittää uudelleen. "Malfoy. Mikä ikinä sinulla onkin, se kuuluu minulle, koska sen vuoksi välttelet minua. Minä edes yritän tulla kanssasi toimeen, voisit sinäkin vähän yrittää. Ihan vaikka siksi että pääset täältä joskus pois."
"Potter. Sinä et voi ymmärtää minua. En todellakaan aio kertoa sinulle." Draco on edelleen sitä mieltä, että Potter ei voisi ymmärtää häntä, saati tätä... hmm... Silmä-asiaa.
-
A/N Ehdimpäs ;D
Luukku 12
Perjantai aamuna Harry ja Draco heräävät herätyskellon huhuillessa hulluksi tulleen huuhkajan lailla. Tämä ääni ei kuitenkaan vedä vertoja muutamalle muulle herätykselle, kuten viulu konsertille joka heidät eräänä aamulla herätti. Harry sammuttaa äkkiä herätyskellon Dracon kiitäessä jo pois makuuhuoneesta. Hän selvästi haluaa olla Harryn kanssa niin vähän tekemisissä kuin voi.
Aamu sujuu samalla tavoin kuin edellinenkin, Draco välttelee Harryä. Lopulta pojat pääsevät aamupalalle tupapöytiinsä, ja sen jälkeen lähes suoraan alkaa taikajuomien tunti. Professori Kuhnusarvio huomauttaa Dracolle ja Harrylle, että näiden on paras tehdä liemi kunnolla tai Kuhnusarvio ei voi katsoa tätä hyvällä kummankaan arvioinnissa.
Hampaitaan kiristellen ja erilaisten ajatusten risteillessä päässään Harry ja Draco tekevät liemen, ainoat sanat joita tunnin aikana vaihdetaan, ovat jotakin sarjassa "Ne pitää pilkkoa kuutioiksi" tai "Viisi kierrosta myötäpäivään ja yksi vastapäivään". Liemi kuitenkin valmistuu ajallaan ja on aivan kelvollista, joten professori Kuhnusarvio on tyytyväinen.
Yrttitiedon tunnilla jatketaan pienten kasvin tainten kasvattamista. Ne on istutettu vasta viikko sitten, mutta tulevat olemaan jo jouluna kukassa jos hoito on oikeaa. Kasvi on ver igis, jonka hoidossa on oltava äärimmäisen tarkka, sillä ver igis suuttuu väärästä hoidosta ja sylkee hoitajansa päälle tulta.
Ver igisin ominaisuuksiin kuuluvat verenpunaiset lehdet ja sydänyön musta kukka. Kukkien terälehtiä ja kasvin lehtiä käytetään useissa taikajuomissa, samoin kukan erittämää mehun omaista mettä. Ver igisin mesi on myös useissa lääkkeissä tärkeä ainesosa. Tällä kertaa opiskellaan lisää ver igisin taikaominaisuuksia ja kastellaan taimia.
Yrttitiedon jälkeen Harryllä ja Dracolla on muodonmuutoksia, professori Steele aloittaa tunnin "Olen tarkistanut viime perjantaina tekemänne kokeet. Niiden tulokset eivät olleet lainkaan niin hyviä kuin odotin, olisin odottanut teiltä paljon parempia tuloksia. Esimerkiksi tehtävässä jossa kysyin kuinka puhvelin voi muuttaa sohvaksi, neiti Granger oli ainoa, joka antoi oikean vastauksen. Neiti Granger, kertoisitko muillekin?"
Hermione hymyilee ja sanoo "Puhveli voidaan muuttaa sohvaksi loitsulla mutatios banc ja samalla kuvittelemalla sohva tarkasti mielessä. Samalla loitsulla voidaan myös esimerkiksi muuttaa pienenpiä eläimiä nojatuoleiksi. Mutantios banchin vastaloitsu on mutantios reddit, jolla kohde palautetaan ennalleen." Professori Steele nyökkää ja kehuu Hermionea. Sen jälkeen hän jakaa kokeet ja käy oikeat vastaukset läpi.
Tunnin lopussa professori Steele sanoo vielä "Ensi kerralla harjoittelemme mutantios bancia, tosin pienemmillä eläimillä kuin puhveleilla, nimittäin marsuilla." Oppilaat poistuvat tunnilta, Harry ja Draco suuntaavat seuraavaksi taikaeläinten hoidon tunnille.
Taikaeläinten hoidon tunnilla Hagrid selittää, että he tekevät vuoden tärkeimmän työnsä neljän hengen ryhmissä. Ryhmät tekevät jokainen esitelmät yhdestä linnusta, yhdestä kalasta ja yhdestä muusta taikaolennosta. Esitelmien tueksi yritetään hankkia esiteltävä eläin näytille. Ensimmäinen esitelmän aihe ovat linnut, aiheina ovat auguuri, dirivaakku, feenix, fwiiberi ja kultasieppeli.
Draco joutuu tietysti samaan ryhmään Harryn kanssa, mutta Hagrid on laittanut (kuin blondin kiusaksi) myös Grangerin ja Weasleyn samaan ryhmään. Heille esitelmän aiheeksi tulee kultasieppeli, jonka esitelmään näytille tuominen taitaa olla mahdotonta, kuten Harry, Ron ja Hermione järkeilevät Dracon pysytellessä jälleen täysin hiljaa.
Tehtävänannon jälkeen ryhmät saavat alkaa tekemään esitelmään, joten nelikko hajaantuu kirjastoon etsimään enemmän tai vähemmän tietoa kultasieppelistä. Kahden tunnin kuluttua loppuun Harry ja Draco jäävät edelleen kirjastoon sanomatta toisilleen sanaakaan. Vasta kirjaston mennessä kiinni, pojat lähtevät sieltä mennen suoraan sänkyihinsä, sillä kumpikaan ei halua sanoa toiselle sanaakaan.
-
A/N En ihan ehtinyt, pari minuttia myöhässä... Ehkä siihen ei kuitenkaan kuole kun lukukin on tällä kertaa vähän pidempi? Toivoisin jälleen kommentteja ;)
Luukku 13
Draco nukahti edellisenä iltana nopeasti, mutta jo muutaman tunnin unien jälkeen hän heräsi väristen vihreitä välähdyksiä ja kirkumista täynnä olevan unen jäljiltä. Draco tunsi ne ihmiset, jotka oli nähnyt unessaan. Hän muisti heidän iloiset kasvonsa kun he näkivät pojan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Hän muisti myös kauhun heidän kasvoillaan, kun he olivat ymmärtäneet, mitä Draco oli tullut tekemään. Draco muisti tuskan heidän olemuksessaan. Ja viimeiseksi Draco muisti kolme vihreää valon välähdystä, kolme kertaa lausumansa sanat sekä kolme elotonta ruumista.
Hän ei milloinkaan olisi halunnut tehdä sitä. Heidän lisäkseen Draco oli pakotettu tappamaan myös muita. Draco oli tuntenut heidät kaikki, mutta Dracolla oli ollut vain kaksi vaihtoehtoa. Tappaa tai kuolla itse. Jos Draco ei olisi tappanut, Voldemort olisi kiduttanut, jopa tappanut, myös hänen läheisiään ja ystäviä joita Dracolla kyllä oli. Oli ainakin ollut ennen koko kuolonsyöjä sotkua, jonka vuoksi Draco oli ollut lähellä Azkabaniin joutumista, mikä tavallaan olisi ollut aivan oikeutettu tuomio. Hän oli tappanut. Mutta ei vapaasta tahdostaan, ja katui sitä enemmän kuin mitään muuta elämässään.
Kello näyttää vasta kahta yöllä Dracon maatessa sängyllään ajatellen häntä toistuvasti vainoavia painajaisia. Ne eivät jätä häntä rauhaan, mutta Draco ei pian kestä niitä. Hän pelkää niitä joka kerta yrittäessään nukkua.
Jonkin ajan kuluttua Draco nukahtaa, mutta havahtuu taas pian. Viimeisen kerralla yön aikana herätessään Draco on jälleen lähes paniikin omaisessa tilassa, mutta lopulta hän on niin väsynyt että vaipuu syvään uneen. Aamulla yhdeksän maissa Harry herää ajatellen että Dracon voisi herättää jotta pääsisi pois tästä loukosta. Vilkaistuaan Dracoon Harry kuitenkin hylkää idean, Malfoy näyttää suorastaan kamalalta. Vielä pahemmalta kuin edellisellä kerralla. Nopeallakin vilkaisulla Harry ehti rekisteröidä pojan kalpean ihon, hurjan kontrastin luovat mustat silmänaluset, itkuisen näköisesti turvonneet ja juovittuneet kasvot sekä likaiset hiukset.
Ihmeissään Harry käveli oleskeluhuoneeseen ja avasi yhden koulukirjoistaan vain selaillakseen sitä mitään tekstistä ymmärtämättä. Harry vain kääntelee kirjan sivuja mietteisiinsä vaipuneena, lopulta hän paiskaa kirjan kiinni ja alkaa selaamaan kirjoja joissa saattaisi olla tietoa kultasieppelistä. Muutamia faktoja Harry saakin selville, ja jonkin verran hän tietää jo entuudestaan.
Harryn selailtua kirjoja ja pyörittyä ympäri oleskeluhuonetta hyvin tympääntyneeltä, Dravo lopulta herää kellon viisareiden osoittaessa lähes kahtatoista. Draco nousee ylös edelleen väsyneenä, ja lähes juoksee kylpyhuoneeseen Harryn ohi, tietäen näyttävänsä kamalalle. Draco yrittää siistiä kasvojaan, mutta mustia silmänalusiaan hän ei saa peittoon ilman taikasauvaansa.
Jonkin aikaa kestäneen kasvojen pelastus yrityksen jälkeen Draco alistuu näyttämään kauhealle ja kävelee oleskeluhuoneeseen istuen pienelle sohvalle. Harry sanoo "Mennäänkö jonnekin täältä? Täällä ei ole yhtään mitään tekemistä" Draco katsoo Potteriin yllättyneenä. "Mutta emmehän me saa mennä muualle kuin kirjastoon tai syömään?", Harry virnistää hieman "Sanoiko McGarmiva jotakin muista viikonlopuista kuin siitä edellisestä? Ja jos sanoikin, niin emme me kaikkea muista..." Dracon ilme kirkastuu hieman, ja hän suo Harrylle hymynpoikasen sanoen "Okei."
Hetken kuluttua Harry ja Draco ovat pukeutuneet lämpimiin viittoihin ja avaavat ulko-oven lähtien kävelemään ulos vailla päämäärää. Pojat kävelevät jonnekin Tylypahkan tilusten rajalle päin, ja Harryn yllätykseksi Draco yhtäkkiä istuu nojaten erääseen puuhun. Harry katsoo tätä kysyvästi, Draco kohauttaa olkiaan ja sanoo "Väsyttää. En minä jaksa täällä kävellä ympäriinsä." Harry pyöräyttää silmiään huomaamattomasti ja istuu puun viereen.
Molemmat ovat hiljaa ajatellen omiaan, lopulta Draco sanoo "Se mitä sanoit, että minun kannattaisi yrittää sietää sinua, vaikka vain siksi että päästään tuolta joskus pois, olen miettinyt että ehkä se on totta." Harry katsahtaa toiseen yllättyneenä. Draco ojentaa kätensä ja sanoo "Yritetään tehdä sovinto?" Harry hymyilee pienesti tarttuen Dracon käteen ja kätellen tätä. Hän ei voi olla miettimättä, olisiko elämä ollut helpompaa jos hän olisi tehnyt tämän saman jo vuosia sitten kun hän oli ensimmäistä kertaa saapumassa Tylypahkaan. Ehkä, ehkä ei, sitä hän ei milloinkaan saa tietää.
Hiljaisuus laskeutuu jälleen Harryn ja Dracon välille, molemmat vaikuttavat kuitenkin jollakin tapaa helpottuneille. Hetken kuluttua Harry sanoo "Malfoy? Oletko miettinyt sitä toista asiaani. Sitä, että se mikä sinulla ikinä onkin kuuluu minulle, sillä sen vuoksi sinä välttelit minua." Draco vilkaisee Harryyn "Jos me yritetään olla sovussa, sano Draco. Sukunimellä kutsuminen on niin..." Draco miettii hetken ja jatkaa "...outoa."
"Okei, Draco. No joka tapauksessa, luulen että kuulit loppuosankin lauseestani" Harry sanoo, mutta ei ilkeällä äänensävyllä. Draco vastaa tälle "En minä nyt kuuro ole, mutta en voi kertoa sitä, se on liian typerä asia." Harry kohauttaa olkiaan, jos Malf... Draco on kerran lopettanut välttelynsä, niin eipä sillä ole mitään väliä hänelle. Harry kysyy "Nukuitko viime yönä ollenkaan? Heräsin pari kertaa yöllä." Draco katsoo Harryyn yllättyneenä, hän ei ollut huomannut että poika olisi herännyt. Draco mutisee melko epäselvästi "En oikeastaan."
Harry on Dracon käytöksen perusteella arvannut, että tämän unet eivät ole kovin positiivisia. Tavallaan hän säälii poikaa ja haluaisi ehkä auttaa tätä. Aivan kuin Harryllä ei olisi mitään taka-ajatusta, hän alkaa kertoa "Aiemmin, ennen viimeistä taistelua, ja sen jälkeenkin, näin usein painajaisia siitä kuinka Voldemort murhasi vanhempani. En kylläkään muista siitä paljoa, vain vihreän valon, kivun ja hänen kolkon, luonnottoman, naurunsa. Näin myös muita painajaisia liittyen Voldemortiin, hänen paluuseensa ja valtaansa. Heräsin usein keskellä painajaisiin enkä niiden ollessa pahimmillaan voinut edes nukkua kunnolla."
Draco katsoo tummahiuksista poikaa hämmentyneenä. Voisiko Harry sittenkin ymmärtää Dracoa? Edes ihan vähän. "Minäkin näen painajaisia." blondi sanoo lyhyesti, Harry nyökkää "Tiedän." Draco ei vaivaudu kysymään mistä toinen voi tietää tämän. On varmasti ollut helppoa laskea yksi plus yksi. Draco tuntee silmiensä kostuvan, hän yrittää taistella kyyneliä vastaan. Lopulta hän ei enää pysty. Kyynel toisensa jälkeen vierii Dracon silmistä ripsille, siitä tummille silmänalusille ja lopulta kalpeaa poskea pitkin.
"Draco, mikä sinulla on?" Harry kysyy kääntyessään katsomaan poikaa ja huomatessaan hiljalleen maahan putoilevat kyyneleet. Draco ei enää pysty. Hänen on pakko puhua. Ihan kenelle hyvänsä. Hän ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään, mutta hänen on pakko. Hän tuntee, ettei voi enää elää vaieten. "Minä en ansaitse sitä, että saan olla täällä. Minut olisi kuulunut laittaa Azkabaniin. Minut on pakotettu tappamaan. Muistan tuttujen ihmisten, jopa ystävieni, vääristyneet kasvot kun he ovat ymmärtäneet mitä olen tekemässä. Muistan kauhun heidän kasvoillaan kun olen lausunut ne kaksi kauheaa sanaa. Muistan vihreän valon, ja ystävieni elottomat ruumiit." Draco vuodattaa ulos kertomaansa kyynelten valuessa, välillä puhe katkeilee. "Minä en olisi halunnut tehdä sitä. Enkä olisi halunnut kuolonsyöjien tatuointia käteeni. Olisin halunnut taistella Voldemortia vastaan. Minä pelkäsin häntä. Ei hän ollut inhimillinen. Minun oli pakko tappaa, muuten hän olisi kiduttanut ja tappanut minut. Ehkä perheenikin, ehkä loput ystävänikin."
Dracon lopetettua puhumisensa, Harry oli järkyttynyt. Hän oli tiennyt, että Draco oli ollut kuolonsyöjä. Hän ei kuitenkaan ollut osannut aavistaa, ettei poika ollut sitä omasta tahdostaan. Saati että Draco olisi joutunut tappamaan. Harry tiesi, että Draco ei oikeastaan pitänyt hänestä vieläkään. Hän ihmetteli, miksi Draco oli kertonut tämän kaiken hänelle. Ainoa, mitä Harry keksi tehdä, oli halata Dracoa ja sanoa tälle "Sanoit, että sinut pakotettiin. Silloin se ei ollut sinun syytäsi." Harryn yllätykseksi Draco ei lyönyt häntä tai lähtenyt pois, hän vastasi halaukseen. "Kiitos."
Lyhyen halauksen jälkeen, molemmat nousivat ylös ja hiljaisuudessa he lähtivät kävelemään kohti Tylypahkaa. Draco piilotti itkuiset kasvonsa hupun alle.
Illalla molempien Harry meni nukkumaan vasta hieman Dracon jälkeen. Vilkaistessaan nukkuvaa Dracoa, Harryn mielessä käväisi ajatus, jolle hän meinasi nauraa. Draco näytti nukkuessaan vaaleine hiuksineen aivan haavoittuvalle enkelille.
-
Oooo:):) oli tosi kiva luku:D odotan tosi kovasti jatkoa :) :D
-
ruususade // Kiitos kommentista & kehuista :)
A/N Saatte te muuten kommentoida muulloinkin, kuin silloin kun erikseen pyydän, ja kritiikkiäkin saa vapaasti laittaa niin yritän parantaa ;)
Luukku 14
Aamulla Harryn herätessä Draco oli jo noussut. Harry vaihtoi ylleen kaavun ja meni oleskeluhuoneeseen. Harry kuuli jonkun sanovan "Huomenta", ja vastasi "Huomenta". Vasta nyt Harry muistaa eilisen tapahtumat ja naurahtaa mielessään illalla mielessä käväisseelle ajatukselle. "Kerrankin viikonloppuna ehtisi aamupalalle, mennäänkö?" Draco sanoo Harrylle kysyvästi. Harry nyökkää ja kävelee ulos Dracon perässä.
Lyhyen matkan aikana suureen saliin Harry ja Draco eivät mainitse eilistä, mutta puhuvat toisilleen niitä näitä lähinnä liittyen kouluun. Lopulta Draco toteaa "Kuka täysijärkinen ihminen puhuu koulusta viikonloppuna?" Harry virnistää pienesti ja sanoo "Me", minkä seurauksena molemmat pojat alkavat nauraa iloisesti. Heidän saapuessaan nauraen saliin, muutamat vilkuilevat epäilevästi, etenkin Ron ja Hermione.
Harryn istuessa pöytään Ron kysyy yksinkertaisesti "Mitä ihmettä?" Harry tietää heti mistä Ron puhuu ja sanoo "Päätimme yrittää olla sovussa. Pääseepä joskus edes pois tuolta." Hermione nyökkää hyväksyvästi, mutta Ron luo Harryyn epäilevän ilmeen. "Oletko varma että hän ei juoni mitään?" punapää kysyy, Harry nyökkää sanoen "Luulen niin."
Aamupalan jälkeen Harry ja Draco lähtevät huispaus kentälle, mutta laskeutuvat melko lyhyen lennon jälkeen, sillä ulkona ei ole kovin lämmin. Myöhemmin Harry ja Draco etsivät tietoa kultasieppeleistä kirjastossa, missä myös Hermione on tekemässä samaa. Ronia kukaan ei ollut nähnyt enää hetkeen, mutta Hermionen mukaan tämä oli mennyt Hagridin luo.
Pian myös Hermione päättää lähteä Hagridin luo, Harry käskee tätä viemään terveisiä, sillä arvelee että Draco ei suostu lähtemään Hagridin luo. Draco kuitenkin sanoo että ehkä hän kestää vierailun Hagridilla, mutta vain jos he eivät viivy pitkään. Harry toteaa "Hyvä, mennään sitten. Mutta Draco, ei mennä jos et pysty olemaan haukkumatta Ronia ja Hermionea." Draco ilmoittaa yrittävänsä. Hermione ei voi olla ihmettelemättä missä vaiheessa Malfoystä on tullut Draco Harrylle, sillä ei ole aiemmin kuullut tämän sanovat Malfoytä Dracoksi. Ei koskaan.
Kolmikon päästessä Hagridin mökin ovelle, Hagrid avaa oven sekä tervehtii tulijoita ja Harry kuulee Ronin sanovan "Hei. Ai Harry, kuinka sinä tänne pääsit?" Samassa Ron kuitenkin huomaa Dracon ja sanoo "Ai, tuo tuli mukaan." Draco mulkaisee Ronia lyhyesti ja sanoo "Lupasin yrittää olla haukkumatta sinua Weasley, joten älä sinäkään aloita." Ron vilkaisee kysyvällä katseellaan Harrya, joka virnistää pienesti.
Hagrid tarjoilee Hermionelle, Harrylle ja Dracolle leipomuksia, jotka eivät vaikuta kaikkein maukkaimmille etenkään kun katsoo Ronia syömässä sellaista. Kaikki kuitenkin ottavat yhden, ilmeisesti jollakin jästireseptillä leivotun, sokerisen leivoksen. Hermione, Ron ja Harry vakuuttelevat Hagridille että leivos maistuu oikein hyvälle Dracon istuen hiljaa.
Harry, Ron ja Hermione puhelevat Hagridin kanssa edeltävästä kouluviikosta, etenkin Harryltä Hagrid kyselee paljon, sillä hän ei ole nähnyt tätä kuin tunneillaan. Jonkin ajan kuluttua Draco kuitenkin sanoo, kuulostaen lähinnä tuskaiselle "Harry, sanoit ettemme ole täällä pitkään. Mennään jo..." Harryn tekee mieli nauraa pojan valittavalle äänensävylle, mutta hän saa pidäteltyä nauruaan, pyöräyttää vähän silmiään ja sanoo muille että lähtee. Hermione ja Hagrid nyökkäävät ja sanovat jotakin Harrylle, Ron sen sijaan ei sano mitään, sillä hän nauraa edelleen Dracolle. Ennen lähtöä Draco mulkaisee nauravaa Ronia Harryn huomaamatta.
Myöhemmin illalla oleskeluhuoneessa pojat juttelevat huispauksesta. Dracon ajatukset pyörivät jälleen kerran Harryn vihreiden silmien ympärillä, Harryn ajatukset taas askartelevat Dracon yllättävien ystävystymis yritysten kanssa. Vielä toissa päivänä sitten vallinneesta vihamielisyydestä tai välttelystä ei ole jälkeäkään. Harry ei voi olla ajattelematta onko Dracolla kuitenkin jokin taka-ajatus, vaikka tämän ja eilisen päivän aikana poika onkin näyttänyt Harrylle aivan vieraan puolen itsestään. Harry toivoo että taka-ajatusta ei ole.
-
Luukku 15
Joulukuun viidennentoista päivän aamuna, Harryn ja Dracon herättyä, McGarmiva yllättäen astui sisään heidän pieneen oleskeluhuoneeseensa. "Huomenta" rehtori toivottaa, ja jatkaa sitten "Koska olette edelliset pari päivää olleet selvästi toistenne kanssa väleissä, olemme päättäneet että kokeillaan paluuta tupiinne. Jos kuitenkin vielä tappelette, palaatte heti tänne ja rangaistusta tiukennetaan."
Harry näyttää iloiselle, ja Dracokin taistelee ilmeensä neutraaliksi. Oikeastaan tämä olisi oikein mielellään jäänyt Harryn seuraan tänne, hän olisi halunnut ystävystyä Harryn kanssa paremmin. Dracon päässä välkähtää myös häntä itseään häiritsevä ajatus, ehkä hän haluaisi olla Harryn kanssa jopa jotakin enemmän kuin ystäviä. Ajatus saa pienen punan nousemaan Dracon kasvoille, ja tämä lähtee äkkiä aamupalalle että Harry ei ehtisi huomata tätä. Myös Harry lähtee aamiaiselle, missä hän kertoo Hermionelle ja Ronille uutisensa. Molemmat ottavat sen hyvin positiivisesti, etenkin Ron.
Muutamaa tuntia myöhemmin erään opettajan ollessa tänään poissa koululta eikä sijaista nopeasti ole löydetty, ovat Luihuset poikkeuksellisesti Rohkelikkojen kanssa Yrttitiedon tunnilla. Draco huomaa tuntevansa suorastaan mustasukkaisuutta, kun Granger ja Weasley nauravat ja juttelevat Harryn kanssa tunnin aikana ja sen jälkeen. Tunnin jälkeen, Dracon ollessa matkalla sisään, Weasley törmää suoraan häneen nurkan takaa. Draco ärähtää pojalle vihaisesti ja huitaisee tätä kädellään melko kovaa tietämättä itsekään miksi.
Ron tuntee Malfoyn lyövän häntä, ja lyö takaisin. Pian pystyssä on jo pienimuotoinen, joskin Tylypahkassa harvinainen, nyrkkitappelu. Draco ihmettelee, miten päätyi tappelemaan, kuin pahainen jästi. Samassa Harry huomaa kaksikon maassa tullessaan samasta suunnasta kuin Ron. "Draco, Ron, lopettakaa heti!" Muuta hän ei ehdi sanoa, kun jotakin karvaista ja raapivaa putoaa hänen niskaansa taklaten yllättyneen pojan maahan. Sekunnin kuluttua Harrya kynsineestä Norriskasta näkyy enää hännänpää ja ennen kuin Harry ehtii edes nousta, on paikalla jo Vorokin.
Voro ei tietenkään usko, ettei Harry osallistunut tappeluun vaikka kaikki kolme näin vakuuttavat. Voro raahaa jupisten ja poikia töykkien kolmikon McGarmivan huoneeseen, joka on melko vihainen kuultuaan tapahtumista. McGarmivakaan ei usko poikien versiota tapahtuneesta ja antaa Ronille jälki-istuntoa. Tämän jälkeen McGarmiva päästää Ronin pois, mutta pitää Harrylle ja Dracolle pitkän puhuttelun.
Puhuttelun seuraus on, että McGarmiva langettaa Harryyn ja Dracoon jonkin loitsun, sen seurauksena he eivät enää pääse toisistaan kahta metriä etäämmälle. McGarmiva lähettää pojat heidän aiempaan huoneistoonsa, kauaa ei vapaus kestänyt. Vielä hämmentyneempiä molemmat ovat, kun tajuavat että entiset sängyt olisivat olleet liian kaukana toisistaan. Ne oli korvattu parisängyllä. Draco nurisee jotakin, mutta Harry pyöräyttää silmiään ja sanoo "Draco hei, et olisi tapellut Ronin kanssa niin tätä ei olisi tapahtunut." Draco vain hymähtää jotakin typerästä kissasta.
-
Hei jee, hurja idea!! :) luin kaikki putkeen ja voi että, niin kivaa luettavaa koska ei maailmaa mullistavia juonenkäänyeitä tai muuta, ihan vain sellaista normielämää :) Nyt kyllä harmittaa tuo kun heidät erotettiin, juuri kun alkoi mennä hyvin. Toivottavasti ne lavastaa jonkun leikkitappelun!! Ver igisit on muuten tosi söpöjä <3 ainut mikä häitisti oli satunnaiset yhdyssanavirheet mutta eivät ne mitenkään lukukokemusta pilanneet :) kuudettatoista lluukkua sit.
-
Otaku // Luitko viimeisen luukun huolella, kannattaa lukea vielä, koska rangais palautettiin ja sitä kovennettiin johtuen eräästä seikasta :D Mutta kiitos kauheasti kehuista, suunnittelin tässä piirtäväni tämän kalenterin lisäksi jotakin pientä viimeistään aattona, ehkä ainakin sen Ver igisin ja yhden hahmokuvan, katsoo nyt mitä ehdin :) Yhdyssanoihin voisin kyllä yrittää paremmin kiinnittää huomiota :D
A/N Kuudestoista luku vähän tylsä, mutta olkaa hyvä :)
Luukku 16
Aamulla Harry heräsi herätyskellon kammottavaan kirkumiseen, Harry on aivan sängyn laidalla, koska Draco nojaa hänen selkäänsä leveästi lähes koko sängyn vallaten. Harry pääsee juuri ja juuri niin kauas Dracosta että saa herätyskellon hiljennettyä. Myös Draco on herännyt puoliksi ja yrittää toiselta sängyn laidalta alas. Poika kuitenkin tuntee ikään kuin osuvansa seinään, ja joutuu kipuamaan sängyn yli, sille puolen missä Harry on.
Kääntäen toisilleen selkänsä, pojat pukeutuvat. Sitten Harry joutuu nojailemaan kylpyhuoneen oveen pitkään, sillä Draco on laittamassa hiuksiaan ja Harry ei pääse ovea kauemmas. Lopulta Draco avaa suurieleisesti oven tietämättä että Harry on sen takana, samalla hän tönäisee Harryn ovella nurin. "Anteeksi" Draco toteaa pienen virnistyksen kera Harryn noustessa ylös.
Pojat lähtevät suureen saliin, jonka ovella tulee seuraava ongelma poikien kinatessa siitä kumpaan pöytään he menevät. Loppujen lopuksi Harry lähes raahaa Dracon Rohkelikkojen pöytään, missä Draco ja Ron murjottavat koko ruokailun ajan mulkoillen toisiaan pahasti. Ron epäilee edelleen Dracon juonivan jotakin, kun taas Draco on mustasukkainen Ronin Harryltä saamasta huomiosta vaikkei sitä mieluusti myönnäkään.
Aamiaisen jälkeen McGarmiva tulee sanomaan, että he pääsevät tunneilleen erikseen, mutta loitsu vetää heidät heti tuntien jälkeen takaisin kahden metrin etäisyydelle. Kahden tunnin kuluttua, kun Harryn ja Dracon erillään olevat tunnit loppuvat, he tuntevat kuinka suorastaan lentävät takaperin ilman halki jyräten kaikki vastaan tulevat. Draco kaataa matkallaan ainakin pari opettajaa, Harry erittäin kiukkuisen Voron joka ei kuitenkaan saa tätä kiinni. Lopulta hurja ilmalento päättyy poikien törmätessä toisiinsa. Loitsu on selvästi erittäin vahva.
Harry ja Draco suuntaavat taikaeläinten hoitoon, mutta palaavat pian sisälle kirjoittamaan puhtaaksi aiemmin etsimäänsä sekä Ronin ja Hermionen etsimää tietoa, sillä heidän on juuri nyt haastavaa etsiä kirjastosta kirjoja. Liemien tunnilla työskentely pareittain sujuu hyvin, Kuhnusarvio on todella tyytyväinen heihin.
Viimeiset tunnit pojilla ovat jälleen eri aineita, joten niiden jälkeen he törmäilevät jälleen hurjaa vauhtia ympäriinsä, kunnes törmäävät toisiinsa suuren salin edessä. Hetken kuluttua myös Ron ja Hermione kävelevät paikalle, Draco jälleen lähes pakotetaan Rohkelikkojen pöytään istumaan.
Lopun iltaa Harry ja Draco lähinnä tekevät läksyjä ja pelaavat velho shakkia. Lopulta he menevät nukkumaan, tai Harry nukkuu ja Draco yrittää nukkua, mutta Harryn läheisyys tuntuu häiritsevän tätä kovasti.
-
Oho sorisorisori!! Mä vaan luin että juu jälki-istuntoa mut en muuta... *häpeää* mut hei mahtava rangaistus!! Vielä parisänky, iham loistavaa ;D aaw söpöä kun me on toisilleen niin ystävällisiä <3 aarh tää on niin hirveen hauska ku aina meinaan revetä naurusta. Toi kun ne vaan jyrää oppilaita kun kiskoutuu toistensa luo, ei mitä ihmettä ;D ;D
-
Hei vaan taas! Tämä on tosi kiva, hyvä että Harrykin on huomannut miten viehättävä Draco on ;D Huomasin muuten että olet tainnut päästä kirjoittamiseen sisään, vertasin nimittäin ensimmäisiin lukuihisi ja nämä uudemmat ovat huomattavasti parempia niin kielellisesti kuin kirjoiutusvirheidenkin vähäsiyydessä. En kyllä ole varma lliko tuo nyt järkevästi muotoiltu lause... Hyvä tulla kommentoimaan kun ei itse osaa kirjoittaa edes tätäkään vähää ;D Muttamutta, hyvä!
-
Otaku // Joo ei mitään, kiitos taas kommentista ;D Mulle tuli muuten kirjoittaessa mielikuva siitä kuinka Harry jyrää Voron, joka yrittää vihaisesti ottaa Harryä kiinni, nauroin tälle mielikuvalle hetkisen... ::) Ja ihanaa että pidät :)
Varjo auringossa // Oi, kiva että sinäkin kommentoit taas :D Itseasialla päätinkin yrittää selviytyä tästä urakasta juuri siksi, että kehittyisin kirjoittajana, koska jos kirjoittaa 24 päivää putkeen samaa tarinaa ei voi olla kehittymättä edes ihan pikkuisen ;D
A/N En ehtinyt tänään kirjoittaa kunnolla, mutta tällaisen pätkän sain tänään aikaan, vähän erilainen kuin muina päivinä on ollut :)
Luukku 17
Harry on vihannut Dracoa siitä asti kun ensimmäistä kertaa näki tämän ostamassa kaapua ennen ensimmäistä Tylypahkan vuottaan. Eikä Draco suinkaan ollut ainakaan auttanut käytöksellään asiaa, pikemmin pahensi sitä.
Nyt Harry on kuitenkin hämmentynyt, rangaistuksen voimaan astumisen jälkeen hän oli päässyt Dracon kanssa sopuun, ehkä jonkin asteiseen alkavaan ystävyyteenkin. Hämmennystä Harryssä sen sijaan aiheutti Dracon ajoittain surullinen olemus ja aiemmin käyty keskustelu, hän tavallaan sääli Dracoa. Harry myös ihmettelee, miksi Draco oli luottanut häneen ja puhunut hänelle. Harrystä nimittäin tuntui, että useille Draco ei tällä tavoin ollut puhunut. Jos kenenkään.
Oudolta Harrystä tuntui myös toisen pojan häneen kohdistuneet erikoiset katseet, välillä omituinen käytös ja etenkin Ronin päälle käyminen. Harry myös pitää Dracosta tavallaan, etenkin nyt kun on tutustunut tähän. Hän pitää siitä kuinka haavoittuvalle (Jos joku olisi pari kuukautta sitten kuvaillut Dracoa Harrylle sanalla haavoittuva, tämä olisi luultavasti joko motannut tuota kuonoon tai nauranut sydämensä kyllyydestä) ja omalla erikoisella tavallaan mukava Draco on.
-
Oi, olipa kivaa lukea vaihteeksi tällainen pätkä, pientä taustaselvittelyä :) saa hengähtää hieman päivien kulumisen välillä. Hei muuten älyttömän hyvä pointti tuo, että Harry oli vihannut Dracoa ensinäkemältään ja sitten oltuaan hänen kanssaan hetkein niin mieli muuttuikin :) Semmosta se vaan on, joitakin inhoaa heti. Ja sit kun miettii, niin voi menettää tosi mahtavan ystävän kun vaan vihaa sitä ilman mitään kunnollista syytä.
Hihii, Dracon erikoiset katseet :D <3 Tietäisitpä vaan, Harry ;D
-
Otaku // Nimenomaa tuo että jotakuta inhoaa heti, mutta voi olla että jos tähän tutustuisi saisi mahtavan ystävän. Itsellä on jotenkin sellainen ajatus, että ne joita vihaa ensi hetkestä ovat aina joko liian samanlaisia tai liian erilaisia :D Ne katseet, ne katseet, kyllä ne vielä Harryllekkin selviävät jossakin vaiheessa ::)
A/N Tällaista tällä kertaa, ja sellainen pieni paljastus, että ensi luukussa tuleekin sitten jotakin edistystä poikien väleihin ;)
Luukku 18
Edellisenä päivänä, seitsemäntenätoista joulukuuta ei ollut tapahtunut juuri muutoksia poikien väleissä suuntaa eikä toiseen. Nyt, kahdeksantenatoista kuukauden päivänä on kuitenkin hieman erikoisempi päivä koulun käynnin suhteen. Opettajat ovat päättäneet järjestää koko päiväksi jouluista ohjelmaa, jokaiselta luokka-asteelta puuskupuhit ja korpinkynnet sekä luihuset ja rohkelikot ovat yhdessä koko päivän, samassa luokassa pysytellen.
Viimeistä vuotta käyvät luihuset ja rohkelikot ovat muodonmuutostenluokassa sen muodonmuutosten sijaisen ja McGarmivan kanssa. He kuulevat McGarmivan kutsuvan miestä sukunimellä "Vähämäki", mutta tämä sukunimi unohtuu pian, sillä se on heidän mielestään aivan liian hankala lausua. Tunnin alussa mies kertoo omasta kotimaastaan, Suomesta. Useat kuuntelevat kiinnostuneina omituisista jouluperinteistä kuten saunasta, ja siitä, että Suomessa on melkein aina jouluna lunta.
Kun professori on jonkin aikaa kertonut, hän ilmoittaa että heidän tehtävänään on keksiä ja valmistaa koristeita suuressa salissa seuraavana päivänä pidettävään juhlaan. McGarmiva ilmoittaa, että heidät jaetaan hänen määräämiinsä neljän hengen ryhmiin, joissa kaikissa on kaksi rohkelikkoa ja kaksi luihusta. "Ensimmäiseen ryhmään Hermione Granger, Harry Potter, Draco Malfoy ja Blaise Zabini" McGarmiva sanoo ja heilauttaa taikasauvaansa niin että pulpetit muodostavat neljän ihmisen istuttavan pöydän.
Draco istuu vastapäätä Harryä, Blaisen viereen. Hetken hiljaisuuden jälkeen keskustelua alkaa syntyä Hermionen ehdottaessa jotakin. Vain Blaise on vielä hetken hiljaa ihmetellen koska Draco on tullut Potterin kanssa niin hyviin väleihin että kutsuu tätä Harryksi. Pian hänkin osallistuu jo keskusteluun. Ryhmä saa suunniteltua ja toteutettua suuria sulamattomia lumihiutaleita, jotka tulevat leijumaan ympäri suurta salia. Lisäksi koko luokka yhdessä on saanut aikaan suuren reen ja sen eteen realistisen kokoiset porot, rekeen tulee seuraavana aamuna jokaiselle oppilaalle pieni joululahja paketti, ja myös oppilaat saavat tuoda sinne lahjoja toisilleen.
Muut ryhmät saavat aikaan muun muassa (kaikkien kauhuksi) mistelinoksia, jotka jäävät leijumaan pään päälle kunnes joku suutelee henkilöä. Myös valtavia olkipukkeja, eri väreissä välkehtiviä joulukuusen koristeita ja vaikka mitä pientä on saatu aikaan. Opettajat aikovat seuraavana aamuna koristella salin ennen aamulla alkavaa juhlaa. Osa suuremmista koristeista, kuten reki poroineen, siirretään suureen saliin kuitenkin jo nyt.
Päivällisellä Dumbledore kertoo, että perjantaina yhdeksältä alkaa suuressa salissa juhla, mutta rekeen saa tuoda lahjoja jo tänään. Ensin syödään aamupala, minkä jälkeen kuudesluokkalaiset ovat valmistelleet esityksen, sen jälkeen muutama opettaja puhuu hieman ja joululahjat jaetaan. Sitten oppilaat ovat vapaita lähtemään threstaleiden vetämillä vaunuilla kohti juna-asemaa, tai tietysti osa jää koululle.
Myöhemmin Harry ja Draco käyvät viemässä rekeen muutaman paketin, Harryllä niitä on neljä, Dracolla kaksi. Illan kaksikko viettää pelaamalla jälleen shakkia ja arvuutellen mitä saavat lahjoiksi. Harry ihmettelee edelleen Dracon tähän pitkin päivää luomia katseita, kun taas Draco yrittää pitää katseensa kurissa siinä kovin hyvin onnistumatta.
Illalla molemmat nukahtavat heti, Harry herää kesken unien hämmentyneenä. Hän on nähnyt unta eräästä tietystä platinablondista, joka muuten tuntuu olevan hieman turhan lähellä Harryä kasvot tähän päin. Draco näyttää suorastaan suloiselle nukkuessaan, eikä Harry voi vastustaa kiusausta nostaa tämän silmille valuneita hiuksia pois Dracon vaaleiden kasvojen yltä. On kuitenkin jotakin mitä Harry ei tiedä tämän tehdessään. Draco on kokoajan ollut hereillä, ja värähtää huomaamattomasti Harryn kosketuksesta. Hän toivoo että tummemman pojan ele merkitsisi edes jotakin.
-
Ihana lu(uk)ku!! <3
Jei tässä oli paljon kuvailua, tykkäsin! :) Kiva ja nopea yleiskatsaus mutta sai hyvin selvää minkälaista siellä oli. Iik ja pieni Drarryn vivahdus jo lopussa!! En malta odottaa huomista <3
-
Otaku // Ihanaa kun kommentoit näin ahkerasti :) Ja nyt olisi tämäkin tässä, toivottavasti tykkäät taas...
A/N Tällaista tänään :D
Luukku 19
Aamulla Draco ei voi olla katsomatta Harryyn, pieni toivon pilkahdus silmissään. Harry ei vieläkään ymmärrä näitä katseita, saati osaa yhdistää niitä yölliseen Dracon hiuksien hipaisemiseen. Eihän Harry tiedä, että Draco oli edes hereillä. Pian pojat lähtevät suureen saliin, missä koristeet ovat jo täydessä loistossaan, reki on täynnä pieniä paketteja ja valtava joulukuusi on koristeltu suurin eri väreissä välkkyvin koristein.
Aamupalaksi tarjoillaan valtavista kattiloista riisipuuroa ja tarjolla on myös montaa erilaista leipää sekä kalkkunaa. Varhaisesta kellonajasta huolimatta kaikki syövät runsaasti, sillä ruoka on todella maukasta. Ruokailun jälkeen kuudesluokkalaiset esittävät jouluisen version Siuntio Silosäkeen Velhosta ja Pomppivasta padasta. Näytelmä on hyvin toteutettu ja saa useat suuressa salissa nauramaan hyväntahtoisesti. Näytelmän jälkeen seuraa kuitenkin tämän pienen juhlatilaisuuden tylsin osuus, kun McGarmiva, professori Verso ja professori Steele pitävät jokainen (onneksi lyhyet) puheet.
Tämän jälkeen McGarmiva lausuu loitsun, joka saa lahjat leijumaan itsekseen vastaanottajiensa luo. Harryn luo leijuu valtava pino erikokoisia paketteja, Dracokin saa muutamia. Kukaan ei vaikuta avaavan lahjoja suuressa salissa, vaan toivottelevat hyviä jouluja toisilleen ja lähtevät sen jälkeen ulos kohti heitä odottavia vaunuja tai, kuten Harry ja Draco, lähtevät oleskeluhuoneisiin.
Pojat päättävät avata heti saamansa lahjat, vaikka ne varmaan pitäisikin säästää jouluun saakka. Harry availee pieniä ihailijoiden rekeen kantamia paketteja, puolta lähettäjistä Harry ei tiedä edes nimeltä. Yhdestä löytyy "Huispaus kautta aikojen"-kirja, muista lähinnä Hunajaherttuan sekä muutamia Weasleyn Welhowitsien tuotteita. Pikkupakettien jälkeen Harry avaa neljä suurempaa pakettia. Hermione on antanut hänelle setin johon kuuluu ilmikumi, ikimustetta ja kaunis musta sulkakynä. Ronilta Harry on saanut suuren paketin Weasleyn Welhowitsien tuotteita sekä hänen äitinsä Harrylle lähettämän jumpperin ja kakun. Lisäksi Harry on saanut Hagridilta kirjan taikaolennoista. Avattuaan kaikki muut paketit, Harry huomaa vielä yhden. Hän avaa sen ja näkee kullanvärisen ihmiskoopin, josta on tehty siepin muotoinen. Hänen ihmetellessään, keneltä se on, sanoo Draco "Se aukeaa siitä pienestä napista painamalla". Harry katsahtaa Dracoon yllättyneesti, mutta avaa siepin napista ja huomaa pienen lapun. "Hyvää joulua, toivoo Draco".
Dracolla on vain muutama paketti, jotakin pientä luihusystäviltä, kaunis koriste-esine hänen vanhemmiltaan ja viimeisenä paketti, jonka kortissa lukee vain "Harryltä". Paketista Draco löytää vihreän ja hopean sävyin koristellun esineen, joka Harryn selityksen mukaan auttaa nukahtamaan. Harry pahoittelee ettei keksinyt muuta, mutta Draco kehuu tämän lahjaa.
Illalla pojat lähtevät käymään kirjastossa, missä yksi jäljelle jääneistä misteleistä päättää kiinnittyä Harryn pään päälle. Kun kaksikko palaa oleskeluhuoneeseensa, Harry valittaa Dracolle sitä kuinka ei pääse mistelistä ikinä eroon kun koululla on vain Draco, muutama sekava puuskupuh ja todella nuoria oppilaita.
Hetken kuluttua Draco huomaa katsovansa suoraan Harryn vihreisiin silmiin, sillä meinaa törmätä tähän noustessaan sohvalta. Hetken mielijohteesta Draco ottaa viimeisenkin askeleen kohti Harryä ja painaa huulensa varovasti, tunnustellen, toisen huulille. Harry seisoo paikallaan kuin kivettyneenä, mutta ei vastaa Dracon suudelmaan. Kun Draco ei saa toivomansa laista vastausta, hän kääntyy äkkiä ja juoksee kylpyhuoneeseen, jolloin Harry tempautuu kylpyhuoneen eteen istumaan.
Draco ajattelee, että tuo oli varmasti hänen typerin tekonsa ikinä. Olisi se pitänyt tietää, ettei Harry voi pitää hänestä ainakaan sillä tavalla kuin hän pitää Harrystä. Tuo suudelma oli ollut typerä päähänpisto. Ja jälleen kyyneleet valuvat Dracon poskille. Kylpyhuoneen ulkopuolella Harryn ajatukset risteilevät hänen päässään hurjaa tahtia. Tätäkö toisen erikoiset katseet olivat tarkoittaneet? Ehkä. Miksi Harry ei vastannut Dracon suudelmaan? Se tuli liian yllättäen. Vasta eilen Harry pystyi myöntämään itselleen, että saattaisi pitää Dracosta enemmän kuin ystävänä, mutta ei uskonut että blondin ajatuksen olisivat saman suuntaisia.
Harry kuuli Dracon itkun, mutta ei voinut mennä kylpyhuoneeseen. Hän ei olisi osannut selittää. Harryn istuttua kylpyhuoneen ovella iät ja ajat, äänet siellä vaimenivat, mutta Dracoa ei kuulunut pois. Harry päättää katsoa onko toinen kunnossa ja nousee ylös. Harry avaa oven varovasti, Draco ei ole lukinnut sitä. Draco nukkuu nojaten seinään. Harry huokaisee, ainakin hän vaikuttaa olevan fyysisesti aivan kunnossa. Tosin Harrystä tuntuu että hän on juuri särkenyt Tylypahkan kuulun jääprinssin sydämen, minkä ei kenenkään mielestä pitänyt olla mahdollista. Harry nostaa Dracon maasta, tämä on yllättävän kevyt. Kantaen toista, Harry kävelee makuuhuoneeseen ja peittelee blondin. Harry asettuu itsekin sängylle nukkumaan, hipaisee toisen kasvoja ja kuiskaa hiljaisuuteen "Anteeksi".
-
A/N Tällainen melko lyhyt luukku tänään
Luukku 20
Aamulla Draco heräsi sängyltä, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta kuinka hän siihen oli päätynyt, sillä hän muisti vain eilisen tapahtumat siihen saakka kun oli ilmeisesti nukahtanut kylpyhuoneen lattialle. Draco nousee ylös lähteäkseen niin kauas Harrystä kuin voi, häpeä on päällimmäisenä hänen mielessään kun hän ajattelee eilistä suudelmaa. Draco ei kuitenkaan pääse kuin juuri ja juuri sängyltä, kun taika kiskoo hänet jo takaisin. Taika, jota Draco ei täysin ollut muistanut tai ainakaan tiedostanut juuri nyt.
Draco kääntää selkänsä Harrylle ja asettuu makaamaan sängyn toiselle laidalle yrittäen olla katsomatta Harryyn. Kun Draco ei katso toiseen, ei hän saata huomata, että tämä herää ja katsoo unisena sängyn reunalla makaavaa poikaa. Kun Harry sanoo hiljaa, kuin kokeillakseen onko Draco hereillä, "Draco?", tämä säikähtää pahasti ja putoaa sängyn reunan yli lattialle. Hieman säikähtäneellä ja kylmää jäljittelevällä äänensävyllä pöllämystynyt poika sanoo "Älä sano mitään, en halua kuulla". Harry yrittää pari kertaa sanoa Dracolle jotakin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän haluaisi kertoa toiselle, että oli tehnyt virheen. Hänen olisi pitänyt vastata toisen suudelmaan. Toinen ei kuitenkaan kuuntele, keskeyttää vain hänet ääni vavisten.
Dracoa hävettää enemmän kuin hän voi edes myöntää, hän ei koko päivänä suostu lähtemään minnekään ja uppoutuu vähäisiin läksyihinsä tiiviisti kirjoittaen eräästäkin taikuuden historian esseestä puolet pidemmän kuin on määrätty. Harrykin tekee läksyjään, mutta ei oikein voi keskittyä kunnolla mihinkään viime aikaisten tapahtumien vuoksi. Kertaakaan koko päivänä Draco ei suostu puhumaan hänelle, vaikka joutuu jatkuvasti pysyttelemään hänen lähellään loitsun vuoksi. Suru ja hämmennys kuvastuvat molempien kasvoilta. Kuinka yksi mistelinoksa voi aiheuttaa näin paljon?
-
Anteeksi, olen unohtanut kommentoida. Mutta aww! ;D Jei, ne tykkää toisistaan :D Fantastista ;D Juu, olet kehittynyt kirjoittajana, sen huomaa selvästi. Kirjoituksesi näyttää paljon luontevammalta nyt. Tuo misteli juttu oli toso söpö <3
-
Anteeksi, olen unohtanut kommentoida. Mutta aww! ;D Jei, ne tykkää toisistaan :D Fantastista ;D Juu, olet kehittynyt kirjoittajana, sen huomaa selvästi. Kirjoituksesi näyttää paljon luontevammalta nyt. Tuo misteli juttu oli toso söpö <3
Ihan samoilla linjoilla :3 Loistava idea tuo misteli, Draconhan on ihan vihjauksesta jo Harryn kimpussa!! Voi ei ja Harry mitä teit (tai oikeastaan et tehnyt) Dracon reaktio oli kyllä niin ymmärrettävä.
Ihanaa kun nää kaksi edellistä oli taas tällaisia pidempiä ja kuvauksellisi :) (stai siis.. niissä oli paljon kuvailua :D)
Uskaltaisinko sanoa että jouluun mennessä nuo muruset on jo yhdessä? <3
-
Varjo auringossa // Ei mitään hätää, ihanaa kuitenkin kun kommentoit nyt taas :) Ja kiitos myös kehuista! Misteli tuli kuvaan siinä kohtaa kun mietin että jotain draamaa tähän väliin on pakko tunkea, ettei etene turhan nopeasti... :D
Otaku // Kiitos sinullekkin kommentista ja kehuista! Ja niinhän se on, voivoi Draco, vähän turhan nopeasti taisi nyt Harrylle tulla tämä... :D Njaa.. Enpä tuohon jouluun sano mitään vielä ;D
A/N Aika itseään toistava luukku nyt, parempaakaan ei ehtinyt kun uppouduin vähän turhan syvälle Pottermoreen... :D
Luukku 21
Aamulla Harry herää ennen Dracoa, mutta ei viitsi herättää tätä, sillä Draco ei kuitenkaan kuuntelisi häntä. Harry ei voi ymmärtää kuinka tässä oli käynyt näin, hän oli ihastunut vihamieheensä tämän kanssa yhdessä viettäminään päivinä, ja ilmeisesti tämäkin piti hänestä enemmän kuin ystävästä. Harry oli kuitenkin pilannut kaiken. Harry kääntyi kyljelleen, katsoen toisen vaaleisiin kasvoihin ja platinablondin sävyisiin hiuksiin. Toinen on niin kauniin näköinen nukkuessaan.
Harry tarkkailee Dracon kasvoja, eikä voi olla hipaisematta tämän pehmeitä hiuksia kädellään. Samaan aikaan Draco avaa silmänsä huomaten katsovansa suoraan Harryn vihreisiin silmiin, Harry vetää äkkiä kätensä pois huomatessaan toisen lähes hopeisten silmien avautuvan. Draco ehtii rekisteröidä Harryn kosketuksen, mutta arvelee sen olleen vahinko. Draco yrittää nousta ylös sängyltä, mutta Harry tarraa tämän käteen ja sanoo "Et voi taas vältellä minua pitkään etenkään tämän loitsun vuoksi, et pääse minusta kovin kauas. Draco, Puhutaan."
Draco katsoo toiseen, ajatellen että Harry haluaa vain sanoa, ettei hän halua olla enenpää kuin ystävä Dracolle. Draco pakottaa suustaan ulos sanat "Tiedän. Se suudelma, se, ei ollut mitään. Sanoit haluavasi eroon mistelistä, ja pääsit." Hän ei tietenkään tarkoita sanomaansa, oikeasti hän haluaisi sanoa aivan päinvastaista, mutta hän ei kehtaa. Dracon mielestä Harry näyttää hieman pettyneelle sanoessaan "Okei, kavereita?", mutta kai se on vain toiveajattelua. Harry kuulee Dracon sanat ja pettyy, hän oli jo toivonut että suudelma olisi merkinnnyt Dracolle jotakin.
Kun Harry ja Draco menevät päivällä syömään, he huomaavat että he ja opettajat mukaan lukien paikalla on vain 14 henkilöä. Hyvin harva on jäänyt lomaksi koululle. Harry ja Draco syövät nopeasti, mutta jokainen salissa oleva huomaa poikien olevan hieman allapäin. Molemmat itse kuitenkin ajattelevat, että toisen surullinen olemus on vain heidän omaa kuvitelmaansa. He toivovat että toiselle suudelma olisi merkinnyt jotakin, mutta Harry ihmettelee miksi Draco olisi valehdellut, ja Draco ihmettelee miksi toinen ei olisi vastannut suudelmaan jos pitäisi hänestä kuten Draco Harrystä.
Kaksikko lojuu koko päivän oleskeluhuoneessa matolla ja sohvalla syöden edellisenä päivänä paketeista paljastuneita herkkuja ja lukien milloin mitäkin kirjoja tai lehtiä. Samalla he puhuvat yleisesti kaikesta, mutta suudelma jää mainitsemattomien asioiden listalle ja tunnelma on kaiken kaikkiaan hieman kiusaantunut. Molempien päässä pyörii vain edellisten päivien tapahtumat, ja se, että ne eivät ilmeisesti toiselle merkitse mitään.
-
Aivan ihana kyllä tämä! Loistava idea tuo taika mikä vetää ne yhteen.
-
tuijahenna // Mitä silmäni näkevätkään? Uusi kommentoija, ihanaa! ;D Kiitos kommentista ja kehuista :)
A/N Enää pari päivää jouluun, muuten, haluaisin vähän tietää mitä olette toivoneet joululahjaksi ja mitä teette jouluna, kertokaahan siis vähän, jooko? :D Tässä nyt siis tämä luukku, vähän tylsä ehkä, mutta joka tapauksessa sain tällaisen aikaan ja parempi sekin kuin ei mitään :) Jälleen tuo Hagridin puhe aiheutti minulle suuria ongelmia, ja vieläkin se on kovin töksähtelevän oloista :-[
Luukku 22
Harry ja Draco heräävät lähes samaan aikaan, toisilleen melko vähäsanaisesti puhuen he päättävät lähteä aamupalalle kun kerrankin sinne ehtivät. Aamupalalla on tänään neljätoista henkilö, eli viisi Tylypahkan opettajaa (professori McGarmiva, Hagrid, professori Lipetit, professori Steele ja professori Kuhnusarvio), Harry ja Draco, kolme ehkä noin kolmasluokkalaista puuskupuhia, kaksi suunnilleen saman ikäistä korpinkynttä, ensimmäistä luokkaa käyvä rohkelikko ja toisella luokalla oleva luihunen.
Kun Harry ja Draco ovat syöneet, Hagrid kysyy voisivatko he tulla käymään hänen luonaan tänään. Harry katsoo pienesti hymyillen Dracoon ja sanoo "Jos Dracolle käy, voimme tulla" Draco nyökkää pienesti "Okei, mennään vaan, ei kai täällä oikein mitään muutakaan voi tehdä. Ei näin voi edes lentää luudalla, emme voi lentää tarpeeksi lähekkäin törmäämättä toisiimme." Harry nyökkää, ja kaksikko lähtee Hagridin mukana tämän taloa kohti.
"Mitäs meinaatte tehä tänää?" Hagrid kysyy, kun he ovat päässeet sisään ja tämä on jälleen tarjonnut pojille jotakin leivoksiaan. Harryn ja Dracon kasvoista näkyy, että ne eivät aivan herkkua ole, vaikka he niin yrittävätkin uskotella. Hagrid ei tunnu huomaavan poikien ilmeitä kun nämä kertovat etteivät ole oikeastaan keksineet mitään tekemistä, koska kirjastossa he kuulemma aiheuttavat liikaa melua eikä luudilla voi lentää.
Hagrid on hetken hiljaa ja sanoo sitten "No, jos ette voi lentää luudil, ni miltähä kuulostais lento Arinal? Se on se aethonan tamma, jol lensitte yhellä taikaeläiten hoidon tunnil. Se o viel mulla, kun sen omistaja pyys että hoitasi sitä ku hän on matkal, se tarttis liikuntaa." Harry nyökkää heti innokkaan näköisenä "Kuulostaa kivalta, käy minulle." Heti lauseen sanottuaan hän katsoo kysyvästi Dracoa, joka on vielä kalpeampi kuin yleensä. Poika ei kuitenkaan halua näyttää olevansa vähemmän rohkea kuin Harry, joten hän nyökkää pienesti. Hagrid rymistelee ulos Harry ja Draco heti kannoillaan. Arina on kiinnitettynä aitaan, ja se syö tyytyväisen näköisenä heinää. Hagrid sanoo tammalle "Noni, Arina, ny pääsekki lenkille poikien kans!"
Hetken kuluttua Harry istuu tamman selässä pitäen kiinni ohjista sekä hevosen harjasta, satulaa ei ole, sillä ratsastajia on kaksi ja se vain hankaloittaisi. Vasta nyt molemmat tajuavat, että Dracon on istuttava Harryn taakse ja pidettävä tästä kiinni. Onneksi Hagrid ei ehdi huomata kummankaan hieman punastuneita olemuksia, Dracon hieman hätääntynyttä olemusta tai sitä kuinka Harry jännittyy pienesti, kun tuntee Dracon kädet ympärillään ja tämän hengityksen niskassaan.
Harry pyytää hevosta nousemaan ilmaan, ja Arina totteleekin tätä lähtien rauhallisesti lentoon. Draco tarraa yhä kovemmin Harryyn, joka taas jännittyy tuntiessaan Dracon kädet ympärillään yhä tiiviimmin. Pikkuhiljaa molemmat kuitenkin rentoutuvat, kun huomaavat pysyvänsä yllättävän hyvin hevosen liikkeissä mukana. Kun Harry alkaa pyytämään Arinalta kovempaa vauhtia, Draco kuitenkin säikähtää hieman sillä luulee että hevonen on karannut Harryn hallinnasta. Hän ei kuitenkaan sano mitään, ja huomaa pian että kaikki on hyvin.
Vasta melko pitkän ajan jälkeen Harry ja Draco laskeutuvat Arianan selässä maahan, Dracon mielestä se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä asia on ettei hänen enää tarvitse liidellä korkeuksissa epävakaan eläimen kyydissä, etenkin kun tuo eläin ei edes ole hänen hallittavissaan. Huonoksi asiaksi Draco sen sijaan laskee sen, että noin lähellä Harryä oli oikeastaan ollut todella mukavaa istua.
Harry sen sijaan on melkein seitsemännessä taivaassa, hän on iloinen sekä Dracon läheisyydestä että siitä, miltä hänestä tuntuu kun hän saa liitää kauniin eläimen selässä ilmojen halki, se on Harrystä lähes yhtä hauskaa kuin luudalla lento kun siihen tottuu. Huomatessaan poikien iloiset ilmeet, Hagrid sanoo "Te voitte tulla huomennaki lentää Arinal, jos vaan haluutte, se lähtee vast joulun jälkee." Pojat nyökkäävät, ehkä he tulisivat huomennakin.
-
MITÄ mä oon aivan satavarma että olin kommentoinut edelliseenkin mut enpä näköjään ollutkaan. Puh, ihana luukku taas <3 Arina vai kuka se nyt onkaan, iik haluisin päästä näkemään minkälainen se on :)
-
Loppu alkaa olemaan jo liian lähellä!
-
Otaku // Kiitoksia taas sulle kommentista ja kehuista :D Ja huomenna on tarkoitus julkaista muutama piirros liittyen tähän ficciin, katsotaan jos saisin Arinan piirrettyä sinne mukaan (Tosin on varmaan melko turhaa toivoa ihmiskuvia, sillä yritin tänään piirtää Dracon, mutta siitä tuli lähinnä Dudleyn näkönen - tyttö versiona...) :D
tuijahenna // Valitettavasti ja onneksi, valitettavasti koska tätä on ollut todella mukavaa kirjoittaa, mutta onneksi, sillä minun aikani on ollut melko kortilla ja ideat samoin tämän ficin kanssa ;D
A/N Taas melko tylsä ja itseään toistava luku, mutta huomenna kyllä tapahtuu, sen lupaan! :) Ainiin, kuinka on haluatteko tähän huomisen jälkeen epilogin?
Luukku 23
"Huomenta" Harry virnistää Dracolle tämän viimein herätessä, Harry on ollut hereillä sängyllä makoillen jo melkein tunnin ajan. "Huomenta" Draco vastaa hieman äreän kuuloisesti. "Harry? Onko meidän ihan pakko mennä tänäänkin lentämään sillä, sillä... Hevosella?" hän jatkaa melko varovaiseen äänensävyyn. Harry hymähtää ja nyökkää "No, jos keksit jotakin muuta tekemistä, en aio vain istua täällä koko päivää." Draco nyökkää toiselle "Jos mennään vain kävelemään ulos?" tämä kysyy, Harry katsoo poikaa yllättyneenä, mutta kohauttaa olkapäitään, samapa se loppujen lopuksi on.
Tunnin kulutta kaksikko kuljeskelee ympäri Tylypahkan maita. Metsän laidassa Draco pyöräyttää silmiään "Muistatko kun olimme jälki-istunnossa metsässä?" Harry vastaa virnistäen "Muistan, etenkin sen kun lähdit pakoon..." Draco tuhahtaa tönäisten Harryä ystävällisesti "No, sinä olet varmaan ainoa joka ei olisi lähtenyt pakoon nähdessään sen ilmestyksen. Tosin sinä nyt olet aina ollut tyhmänrohkea ja kerjäät vaikeuksia." Harry tönäisee Dracoa takaisin "No jaa, pikemmin vaikeudet jahtaavat minua." Sanailu jatkuu Dracon irvistäessä "Jaa kuten se hulluksi tullut ryhmy?" ja Harryn sanoessa "No, vaikka kuten se. Muuten, se ryhmy oli teidän entisen kotitonttunne, Dobbyn, loitsima." Draco katsoo toiseen yllättyneenä ja kysyy "Oliko?"
Jonkin ajan kuluttua Harry ja Draco tulevat sen saman puun luo, jonka alla kaksikko aiemmin teki sovinnon. Harry istuu puun juurelle, Draco katsoo tätä kysyvästi ja Harry sanoo Dracoa matkien "Väsyttää. En minä jaksa täällä kävellä ympäriinsä." Draco irvistää "Hei, en kuulosta tuolle!" Kuitenkin Draco istuu toisen viereen puun juurelle.
"Et ole enää nähnyt painajaisia?" Harry sanoo kysyvästi pienen hiljaisuuden jälkeen, Draco nyökkää "En." Hän ei kuitenkaan kerro, että painajaisten loppuminen johtuu siitä, että hän näkee unia jostakin muusta. Nimittäin Harrystä. Hymyillen Harry ei voi vastustaa kiusausta, vaikkei toisen ajatuksia voikkaan aavistaa, hän huomaa Dracon miettivän jotakin ja hipaisee tämän kättä omallaan. Draco säpsähtää hieman ajatellen kosketuksen olleen vahinko, hymyillen hän katsoo Harryyn, kunpa tuo smaragdi silmäinen poika joskus voisi rakastaa häntä.
Kun Draco katsoo Harryyn näin, hän ei ymmärrä mitä Draco tarkoittaa. Hän oli jo hetken luullut, sen suudelman jälkeen, että nuo katseet merkitsisivät pojalle jotakin. Sitten Draco oli sanonut, ettei suudelma merkinnyt mitään. Kun Draco katsoo häntä noin, hän haluaisi suudella blondia poikaa nyt ja heti. Harry nousee äkkiä ylös, hän ei saisi ajatella näin. Draco haluaa olla hänen kanssaan ystävä, ei enempää. Harry tietää, että jos jatkaa Dracon katseen ihmettelyä, ei hän pian voi kuin suudella tätä. Ja hän tietää, että siitä Draco ei varmastikaan pitäisi.
Draco ihmettelee Harryn äkkinäistä, lähes hypähdystä, ylös. Hetken hän oli näkevinään toiseen ilmeessä jotakin uutta, ja ehti jo toivoa, että Harry ajattelisi häntä enemmän kuin ystävänä. Huokaisten blondi nousee, ja kaksikko lähtee kohti linnaa Harryn mutistessa pikaisesti jotakin lounasajasta.
-
Hei vaan taas! Peläksit Hagridin puheen jäykkyyttä, eikö niin? Minusta Hagridin puhe "kuulosti" aika Hagridmaiselta. Se ei ollut ihan täydellistä, mutta luontevaa. Tämä(kin) luukku oli tosi kiva, minusta on kiva lukea miten Harry ja Draco lähenevät päivä päivältä :) Odotan siis innolla huomista jouluaattoa ;D Tuo lento juttu oli tosi söpöä<3 Ihanaa kuinka he ovat jo alkaneet pitää toisistaan! ;D
Ohhoh, ehditkin tässä välissä laitaa uuden luukun xD
No niin, siis 23.12. Tosi söpööö <3<3 Suutelisivat vain niin kaikilla olisi hyvä mieli ;D Tämä oli yksi suosikeistani. Oli tosi söpöä että he menivät kävelemään ja istuskelivat sen puun juurella. Aamu oli kanssa aivan ihana <3 Varsinkin se Harryn virnistys ja Dracon ärtyneisyys. Kello alkaa selvästikkin olla liikaa asialliseen kommentoimiseen joten heitän hanskat suosiolla tiskiin ja lopetan tämän tähän. Ainiin! Epilogi olisi hauska, jos vain viitsit kirjoittaa ;D
-
Uiuiuiuiiii <3 yhyy kuin söpöä kun ne on oikeesti nyt ystäviä ja ihan epävarmoja toisen tunteista! <3 en kestä... Sä oot saanut tästä oikeesti hyvin realistisen esim sillä, kun Dracon katseet --> Harry enhtiu luulemaan jotain --> suudelma joka ei muka tarkoittanutkaan mitään --> Taas katseita ja Harry on ihan sekaisin. Huikeaa!! Tätä on ollut ihana seurata koska sä oot kehittynyt ihan huimasti näitä luukkuja kirjoittaessasi :) Nyt sit jänskään vikaa luukkua.
Ooh piirroksia, *hyppii* musta on ain kivaa kun joku piirtää ficistään jotain :) ja epilogia ilman muuta!! Ää sori kun tää on tällainen ihkutuhuuyokiljukommentti mut oon niin innoissani :3
-
Ihanan sulosia nuo! xD Kumpikin pelkää, että toinen ei tunne samalla tavalla. Ottas nyt Harry vaan ittiään niskasta kiinni ja suutelis Dracoa. Pääsis paaaaljon helpommalla, ku vaan pähkäillä itekseen. :D Epilogi olis kyllä tosi kiva, mutta ei mikään pakollinen. :)
-
Varjo auringossa // Heipä hei sullekkin, Kiva että olet sitä mieltä että tuo Hagridin puhe onnistui, vaikka omaan korvaani se kuulostaa melko töksähtelevälle :D Ne on vähän ujoja tunnustaan mitään, mutta kyllä se tuosta... Ja juu, kyllä se epilogi tulee :)
Otaku // Kiitos taas kehuista ja kommentista ja kaikesta ;D Tässäpä tämä vika olisi, ja olen tosi pahoillani, mutta joudut vielä hetken hyppimään että saan piirrokset valmiiksi (Epilogin mukana tulevat varmasti :) )
tuijahenna // Kiitos sullekkin kommentista :) Mutta kun eikös kaikki pidä tehdä vaikeimman kautta? Etenkin Harryn ja Dracon mielestä ::) Ja joo, se epilogi tosiaan tulee :)
A/N Ja viimeistä viedään. Anteeksi, anteeksi, anteeksi, en saanut niitä piirroksia tähän mukaan kun osa on kesken. Luultavasti vielä tällä viikolla tulee kuitenkin epilogi, ja sen mukaan viimeistään lupaan ne kuvat :) PSST. Huomasiko muuten kukaan minun lisäkseni että olen koko joulukuun rääkännyt Dracoa ihan huomaamattani :D?
Luukku 24
Draco herää ja kääntää kylkeään, jolloin hän katsoo suoraan Harryn kasvoihin. Kuinka joku voi näyttää noin ihanalta nukkuessaan? Draco tuntee pienen punan nousevan kasvoilleen, ja nostaa katseensa toisen kasvoista sekä silmille valuneista hiuksista joiden alta salama-arpi vilkkui. Samalla blondi näkee suoraan pienestä ikkunasta ulos, ja hänen ilmeensä kirkastuu pojan vasta havahtuessa kunnolla.
"HARRY! HARRRYY! HERÄÄ!" Draco huutaa toisen korvaan kuin yli-innokas lapsi. Harry havahtuu hereille hitaasti, katsahtaa sitten toiseen väsyneen näköisenä ja kysyy "Mitä sinä metelöit, kello on jotakin seitsemän, enintään?" Draco vastaa kuin asian tulisi olla täysin itsestään selvä Harrylle "Ulkona sataa lunta! Ja on jouluaatto! Noustaan jo." Harry tuhahtaa hiljaa, mutta ei halua ärsyttää Dracoa joten hän pakottautuu ylös sängystä ja pukeutuu nopeasti.
"Mennään ulos! Mennäänhän? Jooko?..." Draco näyttää lähes anovalta kun yrittää kinuta Harryä lähtemään ulos kylmään ilmaan ja lumisateeseen, vaikka ei hän tietenkään tosissaan anova ole. Harry meinaa purskahtaa nauruun Dracon koiranpentuilmeen nähdessään, mutta saa huvittuneisuutensa pysymään vain leveän virneen tasolla sanoessaan "Okei, okei, mennään vaan." Tämän sanottuaan Harry nauraa lähes kyyneleet silmissä, mutta Draco ei ole huomaavinaankaan toisen naurukohtausta.
Hetken kuluttua molemmat astuvat ulos lämpimiin talviviittoihinsa pukeutuneena, maassa on muutaman sentin lumikerros ja lunta putoilee raskaina hiutaleina maahan sekä poikien päälle. Kuin yhteisestä sopimuksesta he suuntaavat hiljaa kävellen sille samaiselle puulle, jonka juurella he edellisenäkin päivänä olivat olleet. Puun luona molemmat istuvat maahan, siellä ei ole paljon lunta, sillä puun suuret oksat suojaavat sen juurta. Molemmat vain istuvat hiljaa katsellen ympärillään vallitsevaa kaunista maisemaa, heillä ei ole kiirettä puhua tai tehdä mitään.
Yhtäkkiä Harry tuntee jonkin kylmän osuvan paljaaseen niskaansa ja huomaa Dracon nousseen ylös ja heittäneen häntä päin nyrkillisen lunta. "Hei, ei ole reilua!" Harry virnistää hytisten lumen aiheuttamista kylmän väreistä. Poika nousee ylös nopeasti, kahmaisee lunta ja heittää sen päin Dracoa joka mutisee jotakin sekä lähtee pakoon. Loitsun vuoksi lumisodasta ei oikein tule mitään koska pojat eivät pääse juoksemaan toisiaan pakoon. Tämän vuoksi kaksikko päätyykin käsikärhämään jossa molemmat osapuolet yrittävät vain saada toistensa päälle mahdollisimman paljon lunta.
Draco kompastuu ja yrittää tasapainonsa pitääkseen tarrautua Harryyn, hän kuitenkin vain vetää toisen mukanaan maahan. Lumisodasta hengästyneet pojat jäävät makaamaan maahan, kunnes Draco hetken kuluttua kysyy "Huomaatko, että makaat taas päälläni?" Harry nyökkää "Huomaan, en ole tyhmä." Draco hymähtää "No, jos huomaat sen, voisitko mahdollisesti nousta." Harry katsoo Dracoon virnistellen "En."
"Kuinka niin et? Totta kai voit!" Draco sanoo hieman ärtyneesti, mutta jokin hänen ilmeessään, ja etenkin lähes hopeanharmaissa silmissään, kertoo Harrylle että toinen ei oikeasti ole ärtynyt. "Mitä jos en halua? Vaikka, jos välttämättä haluat niin ehkä minun sitten on pakko..." Harry sanoo näytellen hieman loukkaantunutta. Draco naurahtaa pehmeästi, ei hän oikeastaan halua.
"Sinun tulee kylmä siinä." Harry sanoo, nousee yllättäen ylös ojentaen kätensä. Draco tarttuu toisen käteen hieman pettyneenä. Samassa blondi huomaa olevansa aivan, aivan liian lähellä Harryä toisen kiskaistessa hänet ylös. Yllättäen Dracon uudelleen, Harry nostaa kätensä koskettamaan toisen kätensä hyväilemään tämän hiuksia, toisen pitäen edelleen Dracoa kädestä. Draco katsoo suoraan Harryn vihreisiin silmiin, eikä ylläty lainkaan kun huomaa toisen tulleen vielä lähemmäs.
Harry nielaisee kerran sydämen hakatessa miljoonaa, meni syteen tai saveen, hänen on vain pakko tehdä se. Niin hän vetää Dracon aivan kiinni itseensä, ja suutelee tämän huulia pehmeästi. Harryn onni on ylimmillään, kun Draco sekunnintuhannesosan hämmennyksen jälkeen kietoo kätensä toisen ympäri ja vastaa tähän suudelmaan.
Suudelman loputtua Harry kuiskaa "Anteeksi siitä aiemmasta. Minun olisi pitänyt tehdä tuo jo silloin." Draco kuitenkin vain hymyilee "Ei se mitään, tiedän että yllätyit. Eikä minunkaan olisi pitänyt valehdella, että se ei merkinnyt minulle mitään." Draco painaa toisen suudelman Harryn huulille.
Eräs Harryn varsin suurikokoinen toveri katselee hymyillen mökkinsä ikkunasta, kun Harry ja Draco lähtevät käsi kädessä kohti linnaa tietämättöminä siitä että heidät on nähty. Hänen olisi pitänyt uskoa, kun Dumbledore joskus sanoi että nuo kaksi ovat luodut toisilleen. Dumbledore oli selvästi ollut vielä viisaampi, kuin kukaan uskoikaan.
-
Hihiii ihanaa. Vihdoin! :D Oon kokopäivän oottanut, että pääsen lukemaan tämän. Odotus oli kuitenkin sen arvoinen. Ois hienoa jos luvut olisi ollut pidempiä (ei olis loppunut niin aikaisin), mutta nyt kun tähän asti pääsi niin passas oikeestaan aika hyvin ettei ollu sellasta ylimääräistä jaarittelua. Tykkään sun kirjoitustyylistä paljon.
-
*hyppii jo hengästyneenä*
JES JES JES!! Aah, ihan mahtavaa kun ne sai toisensa!!! Apua, oon ihan onnesta soikeana... :D Vaikka tuo Dracoaamullaekanauloslumeen on vähän klisee, ei se haitannut vaan tosi söpöä, oikeasti mielettömän suloista tuollaiselta jääprinssiltå <3<3 Ehdinkö jo tarpeeksi hehkuttaa tuota niiden öötotamikäsanakävin..? Siis kun ne sai toisensa. Vihdoinkin!! Ja tosi mallikelpoinen lopetus, oukeasti :) Awws kun Hagridkin pääsi näkemään ne rakkaat <3_<3
Jees nyt sit opettelen epilogia ja niitä piirustuksia :33
-
tuijahenna // Kiitos kommentista ja kehuista ja kaikesta, ja ihana kuulla että joku on ihan odottanut tätä :D Noiden lukujen pituudesta sen verran, että itsekkin olisin mieluummin kirjoittanut pidempiä, mutta ei valitettavasti ollut aikaa kun joka päivä piti kirjoittaa :)
Otaku // Tottakai niiden piti saada toisensa :D Mikä idea tässä muuten olisi ollut ;D Ja on se joo aika klisee, mutta ei tuohon muutakaan keksinyt, kiitos sullekkin kommenteista ja kehuista jajaja niin ei kai tässä muuta ;D Se Hagrid oli muuten ihan pakollinen siellä lopussa jotenkin, että sai vähän muutakin "näkökulmaa" tähän ficciin :D
A/N Siinä se nyt on, epilogi. Piirrokset piti laittaa seuroiksi, mutta skanneri ei ollut samaa mieltä :-\ Ehkä mä vielä joskus saan ne tänne... Suuren suuri kiitos lukijoille, niin teille jotka kommentoitte, kuin muillekkin, kiitos teille ja vielä jos jaksatte, kommentoikaa toki tätä epilogiakin! (Psst. Ja erikoiskiitos katille avusta ja kommentoinnista, jos luet tämän :)) Pieni muokkaus vielä lisäksi, miltä kuulostaisi ficci Harryn ja Dracon (+ muiden) lasten kouluajoista? Suunnittelen nimittäin mahdollisesti sellaista, mutta haluaisin tietää löytyykö lukijoita :))
10 vuoden kuluttua
Harry ja Draco seisovat uuden kotinsa keittiössä, Harryn tehdessä ruokaa tupaantuliaisia varten. Pienen kartanon tyylisen talon yläkerrasta kuuluu meteliä, "Menetkö sinä vai jäätkö tekemään ruokaa?" Harry kysyy hymyillen toiselta, Draco irvistää huvittuneesti "Kai minun on mentävä, ties mitä ne hirviöt keksivät muuten."
Dracon lähtiessä yläkertaan, Harry ajattelee lämmöllä heidän lapsiaan. Onneksi olemassa on eräs monimutkainen ja hankala taikakeino jolla mies saattaa tulla raskaaksi, tosin yksi ongelma asiassa on, lapsia kun ei tuolla keinolla milloinkaan tule vain yhtä. Pitkän harkinnan jälkeen hän ja Draco olivat päätyneet käyttämään tuota taikakeinoa, he olivat saaneet kolme ihanaa lasta, nyt jo 3-vuotiaat kolmosensa.
Kun ruoka on valmista, Harry kattaa nopeasti pöydän ja kävelee sitten yläkertaan lasten ja Dracon seuraksi. Siellä Draco yrittää kieltää kahta rasavilliä poikaa olemaan pomppimatta sängyllä, samalla kun hän kampaa heidän tyttärensä pitkiä hiuksia. "James ja Sirius Potter! Teidän täytyy rauhoittua." Harry komentaa kahta poikaa. Hän jatkaa "Teidän pitää siistiytyä, vieraat tulevat aivan pian". Jamesin mustat hiukset ovat aivan sekaisin, ja tämä katsoo häntä harmailla silmillään vihaisesti. Myös Jamesin veli, Sirius, katsoo Harryä vihaisesti vihreillä silmillään, platinanvaaleat hiukset yhtä sekaisin kuin veljellään.
Kun Harry saa Jamesin ja Siriuksen rauhoittumaan, hän kääntyy katsomaan kuinka Draco onnistuu Lilyn hiuksien kanssa. Tytön pitkät platinanvaaleat hiukset alkavat olla jo suorat, kun Lily kääntää eri paria olevat silmänsä, hopeanharmaan ja vihreän, katsomaan Harrya ja kysyy tarkoittaen luultavasti Harryn ja Dracon ystävien lapsia "Koska he tulevat?". Harry hymyilee ja vastaa "Ihan pian", ennekuin joutuu taas paimentamaan poikia rauhoittumaan.
Hetken kuluttua ovikello soi, jolloin Harry ja Draco kävelevät alas edellään ryntäävän kolmikon perässä. "Miksi he ovat noin villejä, en minä kyllä ole ollut lapsena tuollainen!" Draco mutisee, Harry sanoo "Miksi en usko ette ole ollut lapsena villi?" Draco pyöräyttää silmiään, mutta antaa Harrylle lyhyen suudelman ennen kuin hän avaa oven. "Goylet tulivat" Draco huutaa Harrylle, joka on hieman kauempana. Pansy, Gregory ja heidän kolmevuotias tyttärensä Paige. Paige on mustahiuksinen ja ruskea silmäinen tyttö, hän muistuttaa paljon äitiään.
Juuri kun kaikki ovat poistuneet eteisestä, ovikello soi uudestaan. Tällä kertaa Harry ehtii avaamaan ja ilmoittaa Dracolle "Zabinit ovat täällä!" Samalla hän tervehtii Blaisea, Ginnyä ja heidän kolmea lastaan. Vanhin, juuri neljä vuotta täyttänyt, tyttö Diana, on ihonväriltään melko tumma, ja hän on myös perinyt isänsä mustat hiukset sekä ruskeat silmät. Kaksivuotias Brad on sen sijaan melko vaalea ja hän on perinyt siniset silmät äidiltään, mutta myös hänellä on mustat hiukset kuten isällään. Nuorimmainen, vasta vuoden ikäinen, Dora on sisarensa tavoin melko tumma, mutta sinisin silmin ja Ginnyn punaisin hiuksin.
Keittiössä, missä lapset puhuvat vilkkaasti keskenään, Draco kysyy Harryltä "Keitä kaikkia vielä puuttuukaan?" Harry vastaa "Weasleyt, niin ja Dursleyt..." Harry ei ollut pitkään aikaan yhteydessä serkkuunsa, mutta muutama kuukausi sitten Dudley oli ottanut häneen yhteyttä kun hänen keskimmäinen tyttärensä oli osoittanut kykyjä taikomiseen. Tämän jälkeen serkukset olivat tehneet sovinnon, mistä tosin Dudleyn vanhemmat eivät ole kovin mielissään.
Samassa ovikello soikin, ja Harry avaa oven tervehtien serkkuaan, tämän vaimoa Jessicaa ja kolmea pikkutyttöä. Vanhin, viisivuotias Jade, on vihreäsilmäinen ja vaaleahiuksinen pienikokoinen tyttö. Tämän pikkusisko, kolmevuotias Elise, on sinisilmäinen ja ruskeahiuksinen, hän on tytöistä se, joka on osoittanut kykyä taikomiseen. Nuorin on vasta vuoden ikäinen Dora, ruskeahiuksinen ja -silmäinen tyttö.
Pienen hetken kuluttua ovikello soi viimeisen kerran, ja Harry avaa jälleen oven suurelle ihmisjoukolle. Hän tervehtii Hermionea ja Ronia sekä heidän peräti viiden lapsen joukkoaan. Jo kuusivuotias poika Roy on muuten todella paljon Ronin näköinen, mutta hänellä on ruskeat silmät. Viisivuotiaalla tytöllä Heidillä on suorat punaiset hiukset ja siniset silmät. Kolmevuotiaat kaksostytöt, Rosie ja Luna, ovat lähes identtiset, heillä molemmilla on punaiset kiharat ja kasvonpiirteet kuin suoraan äidiltään, Rosiella on kuitenkin ruskeat ja Lunalla siniset silmät, mistä heidät on helppo erottaa. Perheen kuopus, Arthur tai jotta häntä ei sekoitettaisi vaariinsa, Arttu, joka ainoana Ronin ja Hermionen lapsista on perinyt ruskeat hiukset Hermionelta, kuten myös Hemionen ruskeat silmät.
Illalla, kun vieraat ovat viimein lähteneet ja Lily, Sirius ja James on saatu nukkumaan pitkän taistelun päätteeksi, Harry ja Draco istuvat mukavasti sohvalla katsoen televisiota. Tosin kumpikaan ei taida oikeasti seurata ohjelmaa, sillä kaksikko nojaa toisiinsa suudellen. Vaikka lapset osaavat olla raivostuttavia ja toinenkin käy välillä hermoille, rakkaus ei ole hävinnyt minnekään. Harryn päässä välähtää ajatus, joskus, kun he vielä vihasivat toisiaan, hän oli ajatellut että he olivat liian erilaisia. Mitä jos he olivatkin vain olleet liian samanlaisia ymmärtämättä sitä? Hymyillen mies vastaa toisen suudelmaan, ehkä niin, ehkä toisin, mutta se on menneisyys. Vain tämä hetki on tärkeä.
-
Oi kun ihana epilogi!! Harryn ja Dracon lapset - awws <3 Kyllä nyt tuon ikäiset kamalia villikkoja on, turhaan se Draco siellä marisee :D
Kivaa kun luihuiset, rohkelikot ja jästit on saatu yhteen tässä :) Olin eka sillain et mitkä luihuiskutsut täällä on ja sitten äimistyin Dudleyta muta hyvinhän nuo näyttää aikuistuneen :D
Hieman luettelomaisuutta tuli noissa lapsissa, mutta silti mukavaa tietää niidenkin ulkonäköä. Ja Ginny ja Blaise <3<3
Kyllä mä varmastikin lukisin jos sä alat jotain noista kirjoittamaan :) Tulisiko siitä jatkis vai?
-
Otaku // Kiitos taas kommentista ja kehuista :D Ja totta, ihan turhaa marista pikkulapsista Draco, ja mitään luihuskutsuja Harry ei varmaan taloonsa edes sallisi vaikka Dracolle ne varmaan sopis ::) Luettelomaisuus harmittaa itseänikin, mutta en jotenkin tuossa osannut välttääkkään sitä. Jotenkin pidän tuosta Ginny-Blaise parituksesta, harmi vaan kun sitä ei paljoa lue missään :-\ Jatkis tulis joo, varmaan melko pitkäkin sellainen, mutta pidempiä lukuja eikä tietenkään näin tiiviillä julkaisu tahdilla. Pyörittelin tuossa pikkuisen sellaista ideaa että ficissä seurattaisiin koulunkäyntiä ihan yleisesti joka luokalla vähän ja sisällytettäisiin siihen pikkuisen ihmissuhteita sekä tapahtumia (Kolmivelhoturjanais tai näytelmä järjestäminen voisivat toimia tapahtumina hyvin...), mutta pitää vielä miettiä ;D Kiva kuitenkin kuulla että olisi lukijoita (ainakin se yksi).
-
Täällä olisi ehdottomasti myös lukija jatkikselle!! Kuulostaa tosi kivalta idealta.
Tykkäsin epilogista, on aina kiva tietää mitä kirjoittaja ajattelee että hahmoille tapahtuu pitemmän ajan päästä. Dudleyn lapsen taikaominaisuudet oli kiva lisäys (en oo tullu ikinä ajatelleeksikaan että niinkin vois käydä). Tosiaan nuista lapsista kun kerroit niin väliin ois voinu laittaa muuta tekstiä, että ei olis niin luettelo tyylinen. Sillon olis kyllä saattanut tulla vähän turhan pitkä epilogi. Joka tapauksessa oli ilo lukea tämä ja toivottavasti sitä jatkista ilmestyis nopeesti. :)