Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Varjovalssi | James/Sirius, K11

(1/2) > >>

Zacharias:
Title: Varjovalssi
Author: Zacharias
Rating: K11
Pairing: James/Sirius
Genre: angst, romance

Summary: Minä pukeudun mustaan, yöhön ja tuhkaan. Haaveeni jäähtyy.

A/N: Koska James/Sirius on rakkaus, enkä ole kirjoittanut heistä pitkään aikaan. Ja koska Happoradion "Häävalssi mollissa" on myös rakkaus ja loistava inspiraation lähde. Yhdessä näistä kahdesta syntyi tämä. Toivottavasti pidätte! Osallistuu OTP10, sekä OTS20. Ja vielä siihen päälle Tuhoa suosikkiparituksesi.


Varjovalssi

”Ei noin, varo. Sotket jalkasi”, Sirius hymyilee. Hän katsoo, miten James koettaa tasapainottaa askeliansa musiikin tahtiin. Sama lapsenmielisyys valaisee Jamesin kasvoja, jotka osoittavat jo ikää lähemmäs kahdenkymmenen. Lapsenmielisyys, jonka Sirius tuntee niin hyvin. Hymyä ja viattomuutta.

”Näytän naurettavalta”, James sanoo keskittyneenä katsomaan jalkoihinsa. James on poikanen vielä, ainakin Siriuksen silmissä. Ja silti hän seisoo nyt siinä, opettelemassa tanssiaskeleita omiin häihinsä. Musiikki helisee heidän ympärillään, se jonka James valitsi. Häävalssi.

”Toivotonta.” James pysähtyy ja laskee ilmaan paria kuvitelleet kädet alas. Hän huokaa syvään ja nostaa katseensa Siriukseen. Sirius virnistää.
”Sinun pitää rentoutua”, hän sanoo nyökäten ja kävelee Jamesin eteen. Ojentaa kätensä kohti toista ja ei hymyile enää yhtään.
”Kokeillaan”, Sirius lausuu hiljaa. James kääntää toisen suupielensä pieneen hymyyn ja ottaa kädestä kiinni. Kuuluu vain pieni naksahdus, kun valssi soi taas heidän korvissansa ja täyttää ajatukset.

Tahdotko sinä

Jamesin silmissä on lämmin hehku. Sirius katsoo niitä, täysin varmana siitä mitä tekee. Ottaa keveitä askeleita taakse, eteen, taakse. Antaa Jamesin viedä. Hän näkee taas päivät, jolloin he molemmat vain istuivat vierekkäin, ei liian lähellä toisiaan. Ja sitten kun kukaan ei huomannut, James vei eteenpäin ja kurottautui hipaisemaan Siriuksen huulia. Lupasi vapautta, jota Sirius ei ollut koskaan tuntenut. Sirius näkee sen kaiken Jamesin silmistä.

kunnioittaa myötä- ja vastamäessä

Kun James kietoo taas sormensa Siriuksen omiin, toinen värähtää. Siitä tuntuu olevan pieni ikuisuus, kun James irrotti otteensa Siriuksesta. Siitä, kun James sanoi ensimmäisen kerran ei. Eivät he ennen olleet tunteneet kieltolauseita. Kun musiikki lyö kovempaa, huutaa sen kanssa kilpaa myös Siriuksen varjokuvat. Ne, jotka sanovat että se on valhetta. Että on vääryys rakastua ja rakastaa. Eivät ystävät tee niin.

rakastaa hyvinä ja huonoina aikoina

Heistä kumpikaan ei hymyile, ottaa vain askeleen askelien perään. Hetkeksi Sirius unohtaa, mutta vain hetkeksi. James on kiintopiste. He vain tanssivat, kuten nuorina poikina tekivät. Juoksivat sadepatsaiden takana ja nauroivat. Se oli ennen James, joka käski Siriusta antamaan vain olla. Käski olemaan vapaa. Ja nyt James kahlitsee itse itsensä. Nimettömän lupaussormukseen. Sirius antaa Jamesin keveästi pyörittää hänet ympäri, kunnes kohtaa jälleen katseen. Ja se katse on tyhjä.

kunnes kuolema teidät erottaa?

”Tahdon”, James hymyilee ja painaa suudelman Lilyn huulille. Sirius hymyilee ystävänsä takana, varjossa. Musiikki käynnistyy taas ja Lily tarttuu Jamesin käteen. Heidän ohittaessansa Siriuksen, tekee hänen mielensä kuiskata se vielä kerran Jamesin korvaan.

Kuiskata, että hän on nyt vapaa. Kuiskata, ettei Sirius enää välitä. Sirius on tanssinut jo niin monesti mollissa, että se voisi jo melkein olla totta. Melkein.

Renttu:
Oih, tää sopi niin hyvin mun tän viikonlopun angstificciteemaan. Ja erityisesti J/S-angstificciteemaan. (Tosi hämmentävä ajatus, tajusin just et en oo varmaan koskaan löytäny mistään kunnollisen moniosaista J/S-ficciä jos ei Vanillan tekstejä lasketa. Asia täytyy korjata.) Mut joo jotenkin musta tuntuu että tästä eteenpäin jos haluan lukee hyvää angstia, pitää kääntyä sun puoleen. :D

Tykkään jotenkin Lilyn ja Jamesin häihin liittyvistä J/S-ficeistä ihan kauheesti, niissä on hurmaavan katkeransuloinen ja semmonen peruuttamattomuuden tunnelma. Asiat olisivat voineet mennä toisin, mutta tässä sitä nyt ollaan ja Sirius on bestman ja opettaa Jamesia tanssimaan ja nyyh.


--- Lainaus ---He vain tanssivat, kuten nuorina poikina tekivät. Juoksivat sadepatsaiden takana ja nauroivat. Se oli ennen James, joka käski Siriusta antamaan vain olla. Käski olemaan vapaa. Ja nyt James kahlitsee itse itsensä.
--- Lainaus päättyy ---
Voi kun minä tykkään. Sadepatsaat on kiva ajatus, ylipäätään James ja Sirius juoksemassa sateessa on kiva ajatus. Mun mielentila niin huokuu J/Sää tällä hetkellä että oivoi, tämä teksti heräsi mulle niin kovin hyvin eloon tänään.

En oikein osaa muodostaa tästä kommentista kuin tunnesönkköä, joten kiitän sinua jälleen kerran ihanaisesta angstista. :)

Sädekehä:
Miksi mulla menee aina sun J/S:si ohi ja löydän ne vasta joskus miljoonan vuoden päästä? No onneksi löysin edes nyt! Iski niin kauhea J/S-ikävä, ja nämä pojat tosiaan ovat rakkaus! Sääli, että heistä kirjoitetaan lopulta aivan syntisen vähän, mutta onneksi välillä sitten löytyy tällaisia helmiä. <3

Siis voi että. Tässä oli surullinen pohjavire sekä se surullisen kuuluisa lopussa Lily saa Jamesin ja Sirius jää yksin –tarina, joka kuitenkin toimii aina ja niin se toimi tässäkin. Tykkäsin kuitenkin tosi paljon siitä, miten lopussa Sirius ei tappanut katseellaan tuoretta morsianta, vaan halusi sanoa Jamesille olevansa vapaa. Toivo oli ihanasti käsin kosketeltavissa, vaikka herkistyinkin lopussa tosi paljon. Pidin myös siitä, että surullista valssia täydensi nuo muistot, jotka pääasiassa olivat hyviä, iloisia ja onnellisia. Sirius ja James juoksemassa sadepatsaiden takana (loved that <3) on uskomattoman kaunis, mutta myös leikkisä. Rakastuin myös siihen viittaukseen, miten he ovat tanssineet ennenkin (ja mikseivät olisikaan?).

Idea tässä oli uskomattoman hieno! On jotenkin tosi realistista, miten Sirius opettaa Jamesia tanssimaan häävalssia, mutta silti en ole koskaan törmännyt siihen! Aivan mahtavan suloista ja ironista ja riipivää ja ah! Tämä kyllä toimi tosi hyvin. Osasit punoa yhteen tanssiin kaiken, miksi J/S on niin jumalattoman ihanaa, ja sait kokonaisuuteen hienosti nykyisyyden, menneisyyden ja lopuksi sitten sen tulevaisuuden. Ja tykästyin erityisesti siihen kohtaan, missä James pyöritti Siriusta. <3 Ja mmm, mikä ajatus, että Sirius antaa Jamesin viedä.

Kirjoitat oikein kivasti ja nätösti, ja mii vaan tykkäsin tästä tosi paljon! Nimi oli äärettömän kaunis ja vangitsi kyllä todellakin katseen. Siinä on myös ihana piilomerkitys, eikä se vaan ole sananhelinää. Ja muutenkin tämä nyt oli mahtava kokonaisuus, oikein hyvä välipala pahimpaan J/S-nälkään. Kirjoita lisää näistä pojista!!

Kiitos! (ja anteeksi vajaa kommentti.) :)

Aapo:
KK:sta hyvää huomenta.


--- Lainaus --- Kun musiikki lyö kovempaa, huutaa sen kanssa kilpaa myös Siriuksen varjokuvat. Ne, jotka sanovat että se on valhetta. Että on vääryys rakastua ja rakastaa. Eivät ystävät tee niin.
--- Lainaus päättyy ---

Ei hyvä luoja. Kuuntelin tätä ficciä lukiessani sellaista tilulilu herkistelykitaramusiikkia ja pimpom, olin ihan hurmiossa.  Varsinkin tuo lainaamani kohta sai minut huokaisemaan. J/S on jotain niin ihanaa, ja rakastan lukea heistä kertovia ficcejä. Tämä ficinpoikanen oli oikea helmi. Rakastan sitä, miten jokainen kirjoittaja tuo aina paritukseen jotain uutta. Niin se oli tässäkin. Menee vähän vaikeaksi tää kommentointi, kun oli niin hyvä fic, etten tiedä mitä sanoa :D

Noh, siis. Kirjoitusasu oli helppolukuinen ja simppeli, kuvailut olivat upeita ja nuo ficciin ujuttamasi "sekä myötä- että vastamäessä" lainaukset sopivat tekstiin täydellisesti. Ficin loppu oli samalla haikea, mutta samalla vapauttava. + mieskaksikon tanssi oli todella herkkää ja muistot toivat ihanaa lisäsärmää tarinaan. Herkistyin.

No. Siis. Emmä osaa tästä sanoa muuta, kun että kiitos ihan jumalattomasti, ihana oli <3

~annicamaria

Zacharias:
rentunlupiini ah, kiitos todella paljon. Miä olen aina iloinen kuullessani, että angstitekstini ovat onnistuneet. Itsekin pidän niistä häihin sijoittuvista ficeistä. J/S on siitä nimenomaan hieno paritus, että se päättyy tragediaan, mutta siihen voi silti sijoittaa niitä onnellisia hetkiä sinne tänne. Mutta niin, kiitos kommentistasi (:

Sädis ööääw, miunhan se pitäisi sanoa olevani huono, kun aina jätän kommentoimatta siun teksteihin, vaikka niistä ihan hemmetisti pidänkin. En tunne ansaitsevani puoliakaan siitä mitä nyt sanoit, mutta otan sen silti vastaan kiitollisena. Eli siis, niin, kiitos! (ja kiitos siitä, että laitoit tämän kommentikampanjaankin ♥)

annicamaria ja kiitos ihan hemmetisti siulle! Ihana kuulla, että pidit tästä (: J/S:sään sisältyy aina se pieni haikeus, vaikka he onnellisia ovatkin. Tai no, se on miun näkökulmani (ja näkökulmani ovat tunnetusti angstia.) Ja sanoit aivan riittävästi, tuli oikein hyvä fiilis ja arvostan kovin!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu