Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Saappaaton - 29.01.2017 15:02:22
-
Nimi: Kaikuu (korkeiden rakennusten suorista seinistä)
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama, "fluffy", femme, hurt/comfort
Paritus: Pilvi/Anita
A/N: Lähdin alun perin kirjoittamaan fiilistelyraapaleita kevyellä femmellä, ajatuksena omistaa nämä Blujille, jolla on tänään ollut vähän pahaa aikaa. :-* Sitten päädyin kesken ensimmäisen raapaleen tekemään sellaisen päätöksen, että yritän spurtata tähän tarinaan huomenna alkavan spurtin, no, katsotaan miten käy. :D
Aloitan tällä nyt joka tapauksessa tyylikkäästi Otsikoinnin iloja -haasteen, ja tuuppaan tämän sen lisäksi myös Femme10 ja Fluffy10, sekä tietenkin Vuosi raapalehtien VI.
Kaikuu (korkeiden rakennusten suorista seinistä)
Kun opinnot jatkuvat syyskuussa, vaahterat ovat jo alkaneet varistaa kirjaviksi värjäytyneitä lehtiään. Pilvi astelee itsevarmasti kukallisessa hellemekossaan pitkin kampuksen kivetettyä katua. Korkojen kopina on tasainen ja terävä, ääni kaikuu korkeiden rakennusten suorista seinistä kauas yläilmoihin. Toisen vuoden lakiopiskelijan hiukset on nostettu rennolle nutturalle ja huulet on maalattu rohkean punaisiksi, vaikka silmistä puuttuu rajaukset.
Pihan toiselta puolelta löysään ja lämpimään villapaitaan kääriytynyt Anita katsoo osittain kauhuissaan ja toisaalta kateellisena naista, joka kykenee kulkemaan viilenevässä syyssäässä olkapäät ja niska paljaina. Kolmatta vuotta historiaa pääaineenaan opiskeleva nainen parantaa paksusankaisten silmälasiensa asentoa ja ristii kätensä rinnalleen, kuin toisen paljaat olkapäät olisivat saaneet hänet palelemaan.
-
Voi mikä on tämä spin-off!! Minä niin tykkään Pilvistä ja tykkään myös yliopistosta miljöönä, joten tämä on oikein kiva :>
En tiedä miksi, mutta miellän kenkien kopinan jotenkin tosi keskeiseksi osaksi opiskelua :'D Tuntuu että aina on korkeita, kaikuvia huoneita tai sitten kivikatuja, joilla kaikki kengät kopisevat kivasti. Ja mikään ei ole parempaa kuin luennot silloin, kun on niin lämmin, ettei tarvitse takkia. Jos voi mennä kouluun kesämekossa, ei opiskelu mitenkään voi olla niin vakavaa :3 Ihanan ihana tämä maisema, jonka tässä luot!
Olen tosi innoissani tutustumassa myös Pilviin, joka vaikuttaa hyvin herttaiselta hahmolta. Ja lukivatko minun silmäni sanan "femme"!!! Voi olet paras saapas ikinä, teet pienen Kiirsun niin onnelliseksi :3 Oon aika haltioissani tästä jo nyt, koska tuitui kaikki on ihanaa <3 Kiitos, olet ihan mahtava <3
-
Kiirsu voi ihanainen, olet hirveän suloinen. :)) En osaa nyt iltajumissa vastata sinulle sen enempää, olet ihana kun löysit tämän ja puumerkinkin jätit, pus. ♥
Kun kuukausi vaihtuu, tuo lokakuu tullessaan yölliset pikkupakkaset ja paksut, pehmoiset neulepinnat. Syyskuulle jäävät keveät hellemekot ja ohuet sukkahousut, sekä paljaat olkapäät. Ennallaan ovat rohkeasti punatut huulet ja korkojen kopina katukivetyksellä.
Kampuksen kahvion ikkunasta Anita näkee Pilvin itsevarman askelluksen pihan poikki, sekä hennosti kellottavan hameenhelman, joka pilkistää muhkean villapaidan alta. Hän voi lähes kuulla korkojen kopinan ja itsepäisesti toinen suupieli pyrkii ylöspäin.
Anita laskee katseensa ja sitä myöten siirtää silmälasinsa pöydän pinnoitetulle lastulevylle. Maitokahvi jäähtyy valkoisessa kupissa hentoisten höyrykiehkuroiden noustessa ilmaan, kun sormenpäät koettavat suoristaa nenänvarteen ilmestyneitä painaumia. Hetken verran hän miettii miltä rohkean punainen huulipuna näyttäisi valkoisen kupin reunassa.
-
Voi mitä syksyisiä mielikuvia, kun kevättä kohti ollaanpi menossa! Lämpöisiä ja muhkeita neuleita, kelpaisi kyllä meikäläisellekin, kuten myös paksusankaiset silmälasit ja rohkeasti punatut huuletkin. Hirveästi kivoja ja mielenkiintoisia kuvailuja ja yksityiskohtia, ja niistähän minä tykkään. :3
Minua kovasti jo kiinnostaa päästä näiden tyttöjen lähelle, nyt ollaan vain kaukaa katseltu. Tiedämme, että toinen opiskelee lakia, toinen historiaa (molemmat erittäin mielenkiintoisia valintoja!) ja että toinen on vilukissa ja toinen ei niinkään. Ehkä myös, että toinen vähän ekstrovertimpi, toinen introvertimpi? Mutta tämä on pähkäily, ei tieto. Vastakohtia siis ja nehän vetää toisiaan puoleensa. Näen jo sieluni silmin, kuinka nämä kaksi valmistuttuaan tekevät yhteistyötä historiaan liittyvän lakijutun kanssa. Hmmhmm. :D
Ei mutta siis, seuraan ja tykkään ja odottelen lisää. :)
- Frac
-
Fracta, tällä tahdilla tämä teksti on keväässä ennen meitä. :)) Mitä pähkäilyihisi tulee, onko tieto tietoa, jos se on rivien välissä? Ihanaa, kun kommentoit, en jotenkaan selkeästikään osaa vastata tämän tekstin kommentteihin, joten ota pus ja uusi raapale. :-*
Marraskuun mukana saapuvat kireämmät pakkaset. Ne kutittelevat kylmillä sormillaan Pilvin paksuihin sukkahousuihin verhoutuneita pohkeita, kun hän seisoo pihalla ilman takkia. Punattujen huulien välissä käy jokaisen hengenvedon myötä lyhenevä savuke. Savu ja pakkasilma nipistelevät keuhkoissa, mutta Pilviä se ei haittaa. Hän puhaltaa hitaasti keuhkonsa tyhjiksi ja yrittää rentoutua kylmäävästä ulkoilmasta huolimatta.
Pilvi ei polta savuketta loppuun asti, vaan tumppaa sen tuhkakuppiin, kun filtterin jälkeen jäljellä on sentti. Hän suuntaa askeleensa takaisin sisälle, takaisin lämpimään, korkojen kopina kaikuu autiolla pihalla. Ulko-ovella häntä vastaan tulee pörröpäinen nainen, jolla on paksusankaiset silmälasit ja muhkea kaulaliina. Maitokahvityttö, Pilvi tietää heti, ja hymyilee kulkiessaan toisen ohi.
-
Historianopiskelijoiden pikkujoulut osuvat heti joulukuun alkuun. Opiskelijajärjestö on onnistunut vuokraamaan juhlapaikaksi suuren hirsimökin, joka on koristeltu asiaankuuluvasti kulta- ja hopeaköynnöksin, sekä erivärisin joulupalloin. Suuren takan tulipesässä räiskyy iloinen valkea ja on avoimeen tilaan kannettu ihan oikea joulukuusikin.
Anita istuu takan edustalla lämmin glögimuki kädessään. Hän on melko varma, että joku on ehtinyt terästää koko glögitermarin. Siitä huolimatta hän maistelee lämpimäksi haalistunutta juomaansa.
Yhtäkkiä Anitan nenään leijuu tupakansavun jälkeinen tuoksu ja hänen viereensä istuu joku. Anita katsahtaa viereensä ja näkee ensimmäisenä rohkean punaiset huulet, joilla koreilee hivenen humaltunut hymy. Hänen sydämensä jättää yhden lyönnin välistä, kun Anita nostaa katseensa sinisenharmaisiin silmiin.
-
Vanha kaappikello kumahtaa. Ympärillä kaikuva riehakas hälinä hukkuu rohkeanpunaisiin huuliin. Pilvi maistuu savukkeelta ja hurmokselta. Anita maistuu tutulta ja tuntemattomalta, halvalta samppanjalta, jota joku oli ehtinyt tarjota.
Kaappikello kumisee tasaisesti, uudestaan ja uudestaan, kaikkiaan kaksitoista kertaa. Vuosi on vaihtunut, mutta suudelma ei pääty. Hetki jatkuu jatkumistaan, ja samaan aikaan on ohi silmänräpäyksessä – mikään ei riitä.
Kun suudelma viimein loppuu, Pilvi unohtuu katselemaan Anitan huulille liukunutta rohkeaa punaa. Kaksi ristiriitaisin tuntein varusteltua ajatusta pyörivät hänen mielessään törmäillen toisiinsa. Tyytymättömyys siitä, että hänen pitäisi hankkia paremmin kestävää huulipunaa. Ja kuitenkin tyytyväisyyttä, sillä hän oli vuoden ensimmäisenä työnään merkinnyt Anitan omakseen, edes hetkellisesti.
-
Helmikuussa kaunis harhakuva viimein murenee. Kuvaan astuu Viljami, ja Pilvi ymmärtää, ettei ikinä omistanut, vaikka miten kipeästi niin toivoikin. Vapaata tahtoa ei voi omistaa, on joku varmasti joskus sanonut.
Vihreästä lasista puhallettu lasipullo seisoo puolityhjänä vajaan viinilasin vierellä. Lasin reunaan jäänyt huulipuna ei ole yhtä tummaa kuin lasissa oleva juoma on, eikä viini ole samalla tavalla samettista kuin Anitan suudelmat. Yhtä kitkerää kuin ikävä ja kateus yhdessä ovat, sitä viini on.
Niin monta lasia viiniä, eikä ylpeys suotu kumartamaan pelon edessä. Se ei nöyrry, vaikka nöyrtymättä jättäminen tarkoittaisi menettämistä. Salaa Pilvi toivoo pelon luovuttavan, ettei mahdollinen menettäminen sattuisikaan niin paljoa.
-
Yhtä kitkerää kuin ikävä ja kateus yhdessä ovat, sitä viini on.
Tämä on kaunis. Olen kovin kurjistunut näistä käänteistä, mutta samaan aikaan olen kovin utelias. Kuka kumma on Viljami ja mitä kummaa se tekee Anitan kanssa? Tai oletan sen olevan Anitan kanssa. Tai ainakin näyttäytyneen Anitan kanssa. Ehkä Pilvi ylireagoi?
Toivon täällä, että viini vielä nöyrryttäisi Pilvin niin kuin jokaisen meistä joskus ja Pilvi ottais kännykän kauniisiin kätösiinsä ja piippailis Anitalle, että piip piip, minä sinua vaan. Mutta Pilvi on näemmä jääräpää. Ja kovin kovakuorinen kuoriainen.
Tämä on nyt tällainen hassu kommentti, mutta minä odotan kovasti jatkoa. Olen odottanut jo kolmetoista päivää.
Terveisin,
Frac
-
Ai, oliko tämä(kin) omistettu minulle? o.o Ainakin on siis nyt hyvä aika tulla kommentoimaan, kun täällä on julkaisutahti vähän rauhoittunut! :D Nämä olivat tosi kivoja pikku maistiaisia, ja toisaalta tähän rapsumalliin toimii hienolla tavalla tuo ripeätahtinen kronologinen eteneminen.
Tykkäsin näissä rapsuissa kahdesta asiasta erityisesti. Ekana on tuo vaatteiden merkitys kerronnassa - se, ettet vaan totea, että "nyt on syksy", "sitten on talvi" jne. vaan asian voi havainnoida ihmisten muuttumisesta. Ekassa rapsussa oli erityisen kiva tuo kontrasti kukkamekon ja villapaidan välillä. Toinen asia, joka on tosi kiva, on punattujen huulien toistuminen; punainen intohimon värinä ja selkeästi vähän flirttailevana sävynä on hauska ja lupailee ehkä kiinnostavaa kiihkoa Pilvin ja Anitan välille. Kunhan saataisiin Viljami pois pelistä, koska Anita kuuluu Pilville! :D
Näemmä tästäkin tuli vähän hassu kommentti, mutta kunhan nyt yritän ilmaista että tykkäsin kovasti ja jatkoa kaipaan Fractan lailla! Kiitokset tähänastisista kuitenkin jo <3
-
Frac ihanainen, purr. ♥ En osaa vastata mitään (taaskaan), paitsi että pidän tuosta kohdasta itsekin. Anteeksi, että jouduit odottamaan näin pitkään (jo kahdeksantoista päivää). u_u
Bluji oli tämä(kin) omistettu sinulle, pus. ♥ Olet ihana, kun nostat noita tarkoituksella ripoteltuja asioita esiin, se on aina kovin kivaa.
Hassuksi meni kommenttivastailut taas, mutta kiitos kaunis kummallekin. ♥
Korot eivät kopise, kun Pilvi maaliskuisena aamupäivänä kävelee pitkin kampuksen kivetettyjä pihoja. Huulilta puuttuu maalattu puna ja hiukset laskevat olkapäille sekavana kihararyöppynä. Kaappiin ovat jääneet kellottavat helmat ja sukkahousut.
Pääoven edessä seisoo suloinen Anita, jonka pehmeiltä huulilta karkaa väärälle ihmiselle osoitettu nauru. Viljami seisoo vieressä, kasvot kohti Anitan kasvoja, tyytyväinen hymy huulillaan.
Pilvi katsoo vain hetken ennen kuin kääntyy ympäri ja kiertää toiselle ovelle. Korkojen kopinan puute tekee hänestä käytännössä näkymättömän, eikä siitä tällä kertaa ole haittaa. Sillä hetkellä hän muistaa miksi rakastaa ja vihaa korkokenkiä, ja miksi ne ovat sinä aamuna jääneet eteisen lattialle.
Siitä on tulossa (paha) tapa.
-
Huuu, Pilvi on myös minulle tuttu hahmo mutta en kyllä osannut odottaa, että Pilvi olisi polttajatyyppiä. Oi voi kuinka masennuin taas, kun yksi ihminen lisää on alkanut pilata keuhkojaan :c (hei mitä, tää on kuvitteellinen hahmo, älä Sparksy pillitä siinä).
Nää rapsut on koukuttavia, mut kuten jo ircissä sanoin niin vähän häiritsee kun niitä ei numeroida :c No pitää opetella se linkin tallennus, niin pystyn seuraamaan näitäkin helpommin :D Pilvi/Anita on suloinen paritus, mutta jään kyllä itsekin miettimään kuka on tämä mystinen Viljami ;_; Kuitenkin vaan joku Anitan veli ja Pilvi ylianalysoi.
Mut hei kirjoita lisää, pus <3
-
Voihan Viljami :< Voi Pilvi-muru, kun sinä ansaitset niin paljon parempaa. Minä kauheasti haluaisin näitä sisaruksia suojella ja kääriä pumpuliin ja vannoa, että kaikki on ihan hyvin. Ei saa olla mitään inhottavia ihmisiä, jotka särkee sydämen, koska nämä on ihan liian muruja sellaiseen. Minun pieni heiveröinen sydän tarvitsee nyt monen monta laastaria.
Mutta on tämä nättiä <3 Ihanaa tällainen pätkittäinen kerronta, jossa jokainen raapale on oma kuukautensa. Hauskoja välähdyksiä, jotka kuitenkin kertovat aika paljon tyttöjen elämästä. Tässä on niin ihania yksityiskohtia, aivan sama kuin klisee punainen huulipuna on, se on ihana <3 Samoin korkokengät ja ne vielä yhdistettynä on aika täydellistä.
Sillä hetkellä hän muistaa miksi rakastaa ja vihaa korkokenkiä, ja miksi ne ovat sinä aamuna jääneet eteisen lattialle.
Siitä on tulossa (paha) tapa.
Tämä on musertava kohta. Pilvi menettää osan itseään Anitan myötä. Tajuan hyvin sitä tunnetta, kun ei vain jaksa. Ei jaksa välittää siitä, muuttuuko vain tyhjäksi kuoreksi ja päästää irti kaikista itselleen tärkeistä asioista. Vaikka ne sitten olisivatkin jotain niin pientä kuin korkokengät. Ihanaa symboliikkaa, rakastuin tähän <3
Tämä on kyllä ihana :3 Pilvi on niin muru ja haluaisin häntä halata :< Voisiko Pilville vaikka tapahtua jotain kivaa, minä tyksisin. En tiedä miksi luot näin rakastettavia hahmoja, mutta en valita!! Kiitos kiitos <3
-
Sparks, pahoittelen
jälleen numeroiden puutteesta, mutten aio enää tässä vaiheessa aloittaa, koska olen kamala ihminen. :D Kiitos kaunis kommentista. <3 (Ei Pilvin paheista kannata masentua!)
Kiirsu, olet ihana, ja oikeastaan syy, että sain viimein jatkettua tätäkin, koska "En tiedä miksi luot näin rakastettavia hahmoja, mutta en valita!!" Eli kiiiiiitos, olet ihana, ja toivottavasti tykkäät tästä ja näistä tyypeistä jatkossakin! <3
Moti ja inspis kuolivat siis suunnilleen kaiken suhteen taas tuossa joksikin aikaa, mutta koetan rämpiä siitä suosta ylös ja saada tämänkin sarjan joskus loppuun. Raapale kerrallaan!
Räntää sataa suurina, märkinä hiutaleina, vaikka on jo huhtikuu. Pilvi seisoo lasitetulla parvekkeella, yksi parvekelaseista täysin auki. Sormien välissä on savuke, ohuen neuleen peittämät kyynärpäät nojaavat parvekkeen kaiteeseen.
Mielessä pyörivät maitokahvitytön hymy ja se, miten paljaalta tupakan filtteri näyttää ilman punaisia huulenkuvia. Ajatukset haihtuvat, kun puhelin värähtää taskussa viestin merkiksi. Viivytellen Pilvi kumartuu tumppaamaan tupakan vanhaan hillopurkkiin. Hän kiertää metallisen kannen paikalleen.
Pilvin sydän jättää lyönnin välistä, kun hän viimein näkee viestin lähettäjän. Sormet eivät tahdo totella ja näytön lukitus aukeaa vasta kolmannella yrityksellä. Näytöllä komeilevat sanat saavat kertasysäyksellä jonkin puhki kulutetun radiohitin pyörimään Pilvin päässä.
Mulla on ikävä sua.
-
!!!!!!!!!! Olen kaivannnut tätä!!! Ja olin juuri tylsistymässä niin sopivaan väliin julkaisit :3
Voi Pilvi pienoinen <3 Olen kaivannut häntä! Tässä on niin ihana tunnelma ja voi minun tuppakkapakkomielteeni kiittää! Sitten vielä tavaramerkki huulipuna, joka tällä kertaa puuttuukin, eikä tupakointikaan ole enää entisellään. Ihana pieni fiilistelypätkä parvekkeella ja sään ankeus sopii hyvin Pilvin mielialaan. Ja räntäsade oli ihana yksityiskohta, koska Suomen kevät <3 Tässä on ihanasti jo ehtinyt kertyä tällaisia näille hahmoille tyypillisiä yksityiskohtia, joita kasaantui tähän. Nämähän jo ihan muodostuvat omiksi ainutlaatuisiksi persoonikseen :3
Voi mikä tekstari!! Voisitteko nyt yhdessä söpösti kaivata toisianne!! Juu juu minä kaipaan vähän jotain söpöstelyä :3 Ihan pikkuriikkinen onnnen hetki edes olisi tosi kiva.
Ja kuule nuu nyt sinulle <3 Itse olet ihana ja olen onnellinen, jos minut hölmöt höpinät kannustaa kirjoittamaan! Extra suuri kiitos taas tästäkin <3<3
-
Kiirsu, olet ihana, kun taas heti kommentoit. <3 En osaa vastata mitään järkevää, tykkäsin kauheasti taas sinun kommentistasi, ja toivon vain, ettet murhaa minua (uudestaan).
Toukokuisena aamuna Pilvi nostaa hiuksensa pitkästä aikaa nutturalle, pois niskastaan. Hän maalaa huulensa rohkean punaisiksi ja kaivaa korot kaapin pohjalta. Vaikka ulkona ei ole vielä niin lämmin, Pilvi vetää päälleen olkapäät paljastavan hellemekon, jonka kellottava helma elää hänen askeltensa tahdissa.
Ei saa näyttää heikolta (enää).
Nähdessään Anitan kampuksen kahvion ulkopuolella, Pilvi joutuu tekemään töitä saadakseen askeleensa keveiksi ja olemuksensa itsevarmaksi. Kahvikupin ääressä Pilvi valehtelee sujuvasti tapailevansa muitakin – no biggie. Salaa hän haluaa omistaa ja kuulua vain maitokahvitytölle.
Anita hymyilee vaisusti ja valehtelee melkein yhtä sujuvasti kaiken olevan hyvin, eihän heillä ole sitoumuksia. Salaa hän nielee kyyneleitään ja kuulee sydämensä särkyvän.
-
Padam, ja Syksy on täällä (vähän niinkuin se "gillet bang, ja lika on poissa" mutta en ole poissa vielä)!
Minä niin tykkään kkovasti femmestä vaikka pitää myöntää, että minä odotan, milloin tässä alkaa se fluffy-osuus. Eihän sitä ehtinyt kestää kuin yksi raapale (tai kaksi, jos oikein koettaa muuttaa hattaraksi) ja sitten on angstia. Ja joku hitsin Viljami! Minä kyllä luulen, että Viljami on esimerkiksi vain Anitan hyvä ystävä tai vaikka veli. Okei, hänestä ei kyllä ole muutenkaan paljoa tietoa (muuta kuin että varastaa naurun Anitalta ja niitä muita vihjeitä en halua lukea u_u) mutta eihän tämä voi mennä näin. Tai tuo viimeinen tähän mennessä julkaistuista raapaleista varsinkin oli aika tuitui. ;__; Tuli vain niin kova kuva, että Anita olisi ollut enemmän tosissaan kuin Pilvi. Ehkä Anita oli juuri jättänyt Viljamin silloin, kun oli laittanut viestin? Päättänyt viimeinkin mennä sinne, minne sydän vie ja käskee ja vetää!
Eli Pilvi on murrr. >:c Valehtelu ei ole koskaan hyvä! Mutta tykkään Pilvin persoonasta. Siitä, että on kyllästynyt itseensä ja tapaan jättää korkokengät pois. Jotta olisi näkymättömämpi ja mitä se sitten auttaisi - ei mitään! Joten ei kun vaikka seuraavaksi vielä kirkkaampaa huulipunaa (oranssia!) ja korot ja hame kera verkkosukkiksien!
Pidän kyllä kauhean kovasti sinun raapaleittesi tyylistä. Siellä on pieniä sanoja, jotka merkitsevät sitten niin paljon. Esimerkiksi viimeisessä tuo "no biggie" on juuri sellainen. Tai että voi kuvitella, kuinka Pilvi heilauttaa kättänsä ja on ihan että ei mikään iso juttu todellakaan, sillä muita riittää. Ja kuvailut vuodenajoista (minkä Bluji Ronen jo tuolta nostikin aiemmin esille) jajaja niin. Tykkään niin kovasti että saat jopa huiman intiimin eleen: pus! <3
- Syksy
(pädääm, ja Syksy on poissa!)
-
Käykö jos murhaan ihan vain pikkaisen silleen lempeästi? Tai vähän vähemmän lempeästi, jos nämä tyttöset jatkavat angstaamista u_u No ei, murhataan vain niitä pahoja kirjoitusvoimia, jotka tätä angstia tähän tarinaan luovat!! Ja sitten tanssin onnentanssin, jotta kaikki on taas onnellisia ja elämä on ihanaa ja laalalaa Pilvi rakastaa Anitaa ja Anita Pilviä eikä ketään muuta ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti.
Mutta ihanaa, että huulipuna ja korkkarit kaivettiin komeron kätköistä!! You go girl! Ällä Pilvi murunen anna nyt elämän masentaa vaan ole oma säteilevä itsesi, vaikka mikä tulisi! Liian harvoin sitä jaksaa ajatella, että näyttäisi hyvältä ja pitäisi päänsä pystyssä ihan vain osoittaakseen itselleen, että pystyy siihen. Turha sitä on muita murehtia, itsensä on tärkeintä kohdata. Ja aina on mekkosää oli miten kylmä tahansa!
Minä en kyllä nyt kuullut minkään sydänten särkyvän, kuulin vain kahden hupsun ihmisen kieltätyvän näkemästä edessä odottavaa onnea! Voi kyllä tämä vielä paremmaksi muuttu ja kaikella on onnellinen loppu. Ei saa särkeä minun pientä sydäntä sentään ;_; Olen ehkä pikkiriikkisen liian kiintynyt kaikkiin näihin hahmoihin, mutta ne on niin hauskan salaperäisiä ja ehkä siksi olen itsekin luonut heille omaa tarinaa ja luonnetta ja sitä kautta tehnyt heistä entistä helpommin samaistuttavia :3
Kiitos kaunis ja hyviä fluffyn kirjoitushetkiä <3
-
Syksy, pus! Kyllä se fluffykin sieltä vielä tulee, usko tai älä. :D Jäin miettimään tuota sinun toteamusta siitä, että ehkä Anita on enemmän tosissaan kuin Pilvi. Ehkä, tai sitten Pilvi on vaan niin huono totisissa parisuhteissa, ettei osaa olla tosissaan. :) Jääköön se tulkinnanvaraiseksi. Kiitos taas kommentista, ihana. <3
Kiirsu, no jos ihan vähän hellästi sitten, muttei kokonaan. u_u Olet aina kommenteissasi jotenkin hirmu lutu, mutta kuten sanottua, lupaan fluffya vielä tännekin! Kiitos kommentista taas, murunen <3
Tää on mun mielestä tähän mennessä tyhmin raapale ja samalla yks tärkeimmistä, mutten oikein tiedä tykkäänkö tästä silti lainkaan. :D Pitkään aikaan ei ole mitään tarvinnut venkslata joka suuntaan niin paljoa kuin tätä, mutta jospa tästä nyt edes tulisi juonellista täytettä, kun tyyli jää ehkä vähän puolitiehen.
Ollaan pitkällä lämpenevässä kesäkuussa, kun Pilvi löytää oven takaa siskonsa. Hän valehtelee viisi kertaa kaiken olevan hyvin ennen kuin viimein uskoo Säteen näkevän lävitseen. Sisko penää, kunnes Pilvi kertoo Anitasta kaiken. Ensi alkuun Säde vajoaa syyllisyyteen, kun ei ollut niin pitkään aikaan huomannut, että asiat eivät olleet hyvin.
Sitten varoittamatta sisko suuttuu. Pilvi saa niskaansa pahemmat nuhteet kuin äidiltä ikinä. Siitä, ettei Anitan kaltaista tyttöä kohdella noin, ettei Pilvi ymmärrä, miltä tuntuu olla itsestä niin kovin epävarma ja rakastua johonkin niin paljon kauniimpaan.
Jäädessään yksin Pilvi kaivaa nujerrettuna puhelimensa. Hän tuijottaa näyttöä pitkään ja kirjoittaa viestiin vain yhden sanan.
Anteeksi.
-
No nyt pitää kyllä katsoa, mitä ihmettä olen todennut aikaisemmassa kommentissani. Hyvä kun nämä tulevat niin tajunnanvirtamaisesti, etten paljoa kyllä ehdi pohtimaan sitä, mitä kirjoitan (fiiliksellä ja tunteella, sellaista on kommenttini). Ei kun aivan! Siitä vikasta raapaleesta tulee sellainen tunne. Että Pilvi ei näe sitä, kuinka Anita on tosissaan ja sitten ei halua itsekään olla tavallaan tosissaan ja vakava koska ei Anitakaan. Tai jotain tämänkaltaista olen tarkoittanut.
Mutta nyt tähän raapaleeseen! Oh my. My my. En tiedä mitä sanoa. Tai siis. Jotenkin en odottanut tällaista mutta sitten taas ratkaisu sopii hahmoille ja hahmojen luonteille. Tosiaan se, että Pilvi on niin valoisa persoona, joka varsinkin Säteen elämästä tuntuu vievän aina isoimman valon (tietenkin tahattomana tekona, ei Pilvi sitä hoksaa, että hänen luonteensa on sellainen), joten niin. Hassua kuinka ihmiset ajattelevat samoja asioita eri kulmista mutta eivät välttämättä ymmärrä, että se toinenkin saattaa ajatella juuri ihan samalla tavalla. Ja sitten siitä tulee se yleinen keskustelu aidasta, kun toinen puhuu aidan seipäistä ja niin.
Ihana Pilvi. <3 Toivottavasti ei nujerru liikaa ja ehkä Sädekin pyytää anteeksi! Tai no, uskon että Säde on liian ahdistunut omasta reaktiostaan että on hiljaa ja uskoo Pilvin vihaavan häntä tai jotain, niin sitten Pilvi laittaa itse Säteelle viestiä. Jotain "oikeassa olit, olet ihana kun avasit silmäni" tai muuta vastaavaa. Oi voi. Mitä Anita nyt sitten vastaa!!! Käytänpä kauhean eloisia juttuja mutta syytän hieman kellonaikaakin.
- Syksy
-
Syksy, puspus tästäkin kommentista. :-* En osaa (taaskaan) vastata mitään hirveän älykästä, joten tarjoilen vain seuraavan raapaleen. :D
Se alkaa viesteistä, jotka kirjoitetaan monta kertaa ennen kuin voi painaa Lähetä. Sitten se siirtyy puheluihin, joiden taustalla kuluu viiniä lasillinen tai kaksi. Kesäkuu väistyy heinäkuun tieltä ennen kuin Pilvi on viimein valmis pyytämään Anitan luokseen.
Hän on tarvinnut etäisyyttä saadakseen ajatuksensa kasaan, pystyäkseen sanomaan sen, mitä sanoa pitää.
Seistessään Pilvin oven takana Anita ei tiedä mitä odottaa. Pilvin avatessa oven tukka avonaisena kiharapilvenä kasvojen ympärillä, päällään kauhtunut t-paita ja collegehousut, Anita tietää, että tätä hän ei odottanut.
Pilvi kutsuu toisen peremmälle ja kävelee paljain jaloin keittiöön. Hän tarjoaa viiniä – on sekä punaista että valkoista – ja hiljenee sitten pitkäksi aikaa.
-
Aww ihana Säde saapuu hätiin <3 Ehkä hieman jyrkkä lähestyminen mutta joskus tilanne vaatii sitä, että taotaan toisen päähän järkeä, kun hän ei itse osaa/halua nähdä asioita toisesta vinkkelistä. Näillä on kyllä hirveän suloinen sisarussuhde ja ihanaa miten Säde ei anna periksi, kun näkee jonkin olevan vialla. Säde on vain niin murunen <3
Voi Pilvi ressu :< Minun tulee ihan surku häntä. Pilvin elämä tuntuu olevan paljon vähemmän kasassa kuin mitä hän tahtoo näyttää ulkopuolisille ja oikeasti tyttö tuntuu olevan aika hukassa. Mutta ehkä he saavat Anitan kanssa asiat setvittyä. Vaikeuksien kautta voittoon ja kyllä se fluffy joskus paistaa angstikasaankin vai miten se menikään. Ja he kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti \o/ (salaa kyllä toivon traagisia yllätyskuolemia)
Kiitos taas <3
-
Hnnnnnngh, soutaa, huopaa, viiniä nyt juokaa! Hemmetti mikä kaksikko. Ensinnäkin Anita, mikä oli tämä Viljami vaihe? Ja sitten, ajan jälkeen suuri rohkeus, sitäkin suurempi ikävä ilmeisesti. Ja mitä tekee Pilvi? Senkin pahviaivo! Ilmeisesti Säteen sanat on antaneet ideaa, koska nyt Anita tapaa Pilvin kotioloissa eikä siinä punahuulisessa haarniskassa, joka kopisee korkoina ja leyhyy helmoina, nyt ollaan lähellä, melkein iholla. Mitä NYT tapahtuu? Joko vihdoin päästään tarpeeksi lähelle vai onnistuuko jompi kumpi taas arkana itsestään tekemään jotain, mikä tekee näiden välille taas uuden silmukan? Hnnnnnnngh. Odotan lisää. Vaadin, suorastaan. u_u
- Frac
-
Puoli vuotta myöhemmin...
Kiirsu, ihanainen. <3 En lupaa traagisia yllätyskuolemia (lähinnä, koska Syksy murhaisi sitten taas minut siitä hyvästä, eikä se olisi kauhean kivaa). Minusta on ihana, kun tulet aina kommentoimaan, vaikka pidän megalomaanisia taukoja välissä. u_n Puspus, kyllä se fluffy sieltä vielä!
Fractuurini <3 Vaatimuksiisi on vastattu hitaanlaisesti. Toivottavasti tiedät, että tykkään sun kommenteista, vaikken osaa vastata niihin. <3
Tämähän *gasp* jatkuu!
On vaikea sanallistaa ajatuksia, vaikka Pilvi on harjoitellut sitä monta kertaa. On vaikea olla haavoittuva ja epävarma itsestään. Pilvi aloittaa monta kertaa vain huomatakseen sanojen pettävän hänet uudestaan ja uudestaan.
Onneksi Anita on kärsivällinen.
Kun Pilvi turhautuu ja piilottaa kasvonsa kämmeniinsä, Anita tarttuu hänen ranteisiinsa ja laskee kädet pois sinisenharmaiden silmien edestä. Sitten, hymyillen väsymystään, Anita aloittaa. Hän kertoo kaiken minkä uskaltaa, ja enemmänkin, kuin vakuudeksi, antaakseen Pilville jotain mihin luottaa. Eikä Pilvi voi ymmärtää, miten Anita voi tietää niin täysin, miltä hänestä tuntuu.
Lopulta Pilvi antaa itselleen periksi ja ripustautuu Anitan kaulaan tiukasti ja kuiskaa kaksi sanaa.
Älä jätä.
-
Elokuinen aamu on kuulas, kun Pilvi seisoo lasitetulla parvekkeella. Parvekkeen lasit ovat auki ja leuto tuuli leikittelee vaaleilla kiharoilla, savuke Pilvin sormien välissä lyhenee vääjäämättä. Yhtä vääjäämättömästi kesä on vaihtumassa syksyyn – pian väistyisivät keveät, kellottavat kukkamekot ja kuvaan astuisi arki, joka saattaisi rikkoa illuusion.
Pilvin ajatus katkeaa, kun parvekkeen ovi narahtaa Anitan työntäessä sen edeltään auki. Pilvi kääntyy katsomaan pelkästään liian isoon t-paitaan pukeutunutta maitokahvityttöään ja unohtuu siihen näkyyn niin pitkäksi aikaa, että Anitan poskille kohoaa kevyt puna.
Anita varastaa henkäyksen Pilvin savukkeesta ja suutelee savun hänen huulilleen. Anita ei koskaan ota omaa, polta kokonaista, aina vain varastaa henkäyksen tai kaksi, ja kovin usein maksaa suudelmalla. Pilvillä ei ole sitä mitään vastaan. Se on osa illuusiota, jonka hän ei halua särkyvän.
Pilvi lomittaa vapaan kätensä sormet Anitan sormien lomaan. On vielä aivan liian aikaista sanoa ääneen, joten hän ei sano, mutta silti Pilvi toivoo, että seuraava koti olisi heille yhteinen.
A/N: Jep. Minä koen, että tämä sarja on hyvä päättää tähän. Kiitän tässä kohtaa kaikkia, jotka ovat seuranneet koko ajan, niitä jotka ovat ilmoittaneet itsestään ja niitä, jotka ovat pysyneet piilossa. Saatan palata tähän pariin vähän selkeämmällä kerronnalla ja todellisemmalla juonikaarella jossain kohtaa, nyt olen vain iloinen, että sain tarinan kuljetettua tähän pisteeseen. :D
Kiitos. <3
-
Oi voi, olen täällä ihan kyynel. Liikutuin niin kovasti siitä, miten Pilvi sanoo ”älä jätä”. :'( Mutta! Onneksi loppu oli onnellinen, joskin avoin. Tykkään tämän tekstin kerronnasta. Tämä on kuin maalaus, teksti kertoo vähän, kuvailee paljon ja siitä syntyy vuoden mittainen tarina. Hurrr. Kuvauksia rakastavalle tämä tietenkin on hunajaa. Mutta silti, sytyin valtavasti ajatukselle siitä, että vielä joskus voisin lukea toisen version tästä, jossa saisin tietää kaiken! Tai ainakin melkein kaiken.
Minä tosiaan nautiskelin tämän jälleen kerran alusta asti ja tällä kertaa loppuun asti. Tämä tarina tuntui valtavan suurelta, kun sen kanssa on matkustanut ajallisesti kauan. Pidän tästä yhä, ja näistä toisiaan kehivistä magneeteista (joita myös Pilviksi ja Anitaksi kutsutaan) pidän myös. <3
Kiitos tästä matkasta. <3
- Frac
Ps. Pakko sanoa vielä ohi aiheen, että nauroin ääneen Syksyn pesuainelainaukselle! ;D ;D ;D