Originaalit > Pergamentinpala

Aallonpohjalla | Janne/Roope | K11 | Angst | Ficlet-sarja 3/3, Valmis!

<< < (2/2)

Captain Crystal:
Huh... Raakaa realismia hyvin muotoiltuna ja niiden asiaankuuluvien tunteiden kyllästämänä. Oikein toimiva kokonaisuus. Teknisisestä senverran, että tämä oli kohtuu helppo luettava ja rakenteeltaan selkeä. Virheitä bonggasin vain tämän yhden:


--- Lainaus ---Nyt nainen pyyhkii keittiön tasoja ja on löytänyt tumman kivitason tarhojen alta.
--- Lainaus päättyy ---

Pitäisi varmaan olla 'tahrojen' :) Tyylillisesti tämä oli tosi uskollinen. Tykkäsin siitä, miten tää oli samaan aikaan arkinen ja todella syvällinen. Asiat kuvattiin tavallaan sen raastavan tilanteen läpi heijastettuna. Hyvä, että olit kommenttikampanjassa ennen minua. En ehkä muuten olisi tullut löytäneeksi tätä ja tykkäsin kyllä (siten, miten nyt angstista tykätään). Pisti muistelemaan, kuten Hillan kommenttikin, millaista se oli, kun toinen oli kaukana...

Dokumentti:
Hilla - Kaukosuhteessa oleminen on hirveää. Jannelle se tuli itselleenkin hieman yllätyksenä.
Rakkauden voimakkuus ja päättäväisyys todellakin punnitaan tuollaisessa ja Janne ehkä tarvitsi pientä tukea ja kannustusta pystyäkseen siihen. Helppo ei ole tuolta kyllä nousta. Kiitos paljon kommentistasi!<3

Captain Crystal- Kiva että pidit tästä ja nappasit tän kommenttikampanjasta. :) Korjailen tuon bongaamasi virheen, kiitos. :) Hyvä, että tunnetilat ja tilanteet välittyvät tekstin kautta. Kiitos paljon kommentista!<3

Waulish:
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Se tarjosi oivan tilaisuuden kommentoida lisää Janne/Roopea. Erityisesti tämä teksti kiinnosti minua siksi, että sitkuttelin itse neljä vuotta etäsuhteessa ennen kuin se viime lokakuussa vihdoin päättyi. Etäsuhteista on mielenkiintoista lukea, koska vaikka suhteet ovat aina erilaisia, etäisyyden elementti tuo niihin sellaista samaistumispintaa.

Osaan Jannen tunnelmista samaistunkin, esimerkiksi yksinäisyyden ilkuntaan parisängystä ja puolityhjiin kylpyhuoneen hyllyihin (eihän tuossa suoraan sanota, että Roopen tavaroita puuttuu niiltä, mutta jotenkin kuvittelen sen niin, koska tavaroiden puute jos mikä konkretisoi yksinäisyyden). Osaan taas en niinkään. Minulle tuli hieman yllätyksenä, miten kova paikka erossaolo Jannelle on, kun se heijastuu jo fyysiseen olemiseenkin esimerkiksi pahoinvointina, ja se sai minut ajattelemaan, että ehkä Jannen elämässä on jotain muutakin pielessä. Myötävaikuttajia löytyikin rivien väleistä: haluttomuus ja kyvyttömyys puhua tunteista, siitä juontuva tukiverkon puute... Lisäksi täytyy muistaa, että Janne ja Roope olivat ilmeisen tiiviisti yhdessä ennen Roopen lähtöä, siinä missä minä olin kumppanini kanssa alusta asti etäsuhteessa. Siinä on ihan eri lähtökohdat, ja voin hyvin kuvitella, että erossaolo tuntuu ainakin aluksi paljon pahemmalta koettelemukselta, kun on tottunut toisen läsnäoloon. Plus Jannen ja Roopen välinen etäisyys on hieman eri luokkaa kuin Turun ja Espoon välinen, huhhui! Sitä ei taideta missään suoraan mainita, mutta jotenkin kuvittelen Roopen olevan Pohjois-Amerikassa tai jossain muualla isossa kiekkoliigassa unelmaansa toteuttamassa. // Voi minua puusilmää, alkutiedoissahan se luki että Roope on kuin onkin lähtenyt Jenkkeihin!

Tämä tarina tarjoaa minulle siis erilaisen näkökulman etäsuhteeseen, mikä on virkistävää! Kiinnostuin myös siitä, miten Jannella on isoja vaikeuksia kommunikaation ja erityisesti ikävistä tunteista puhumisen kanssa. Voin hyvin kuvitella, ettei Janne halua seistä kumppaninsa unelmien tiellä myöskään tunnetasolla: on turvallisempaa ja helpompaa teeskennellä kaiken olevan ihan hyvin, ettei toinen ala huolehtia. Tavallaan Roopen asema on ehkä helpompi siinä mielessä, että hän on se, joka lähti tavoittelemaan unelmiaan, kun koko ajan on menossa ja mielessä kaikenlaista uutta ja jännittävää ja on kenties helpompi keskittyä uraan, siinä missä Janne puolestaan pyörii samoissa ympyröissä ja kohtaa tuttuja ihmisiä ja paikkoja, jotka muistuttavat Roopesta. Toki Roopelle tuntuu myös puhuminen olevan helpompaa tai luontaisempaa, mikä varmasti edistää Roopen sopeutumista tai pärjäämistä. Tai kukapa tietää, ehkäpä Roopekin on omassa päässään ihan yhtä hajalla? Oli niin tai näin, minusta tässä tarinassa korostuu kipeän realistisesti kommunikaation tärkeys etäsuhteessa, ja se on hienoa.

Onneksi lopussa on havaittavissa pilkahdus toivoa. Vaikka Janne ensin haraa vastaan, hän lopulta myöntää tietävänsä, että Roopelle pitää kertoa. Se on tärkeä ensimmäinen askel, ja toivon kovasti, että siitä seuraa jotain hyvää näille miehille! :-*

Lainaan lopuksi vielä lempikohtani:

--- Lainaus käyttäjältä: Dokumentti - 28.06.2017 17:07:36 ---Pään sisällä kaikuu Roopen ääni, se huutaa nautinnosta, raivoaa kesken riidan, kuiskailee rakkautta, pätkii Skype-puhelussa, toistaa Jannen olevan tärkeintä.
--- Lainaus päättyy ---
Niin hieno, niin hieno! Kaiken ristiriitaisuus ja vaikeus ja tunteiden vuoristorata välittyvät upeasti.

Kiitoksia tästä! -Walle

Ripple:
Haudi! Oon päässyt tähän asti näiden tarinassa. Tykkäsin näistä osista hirveesti. Toi kaipuu on kaikki jotenkin niin täynnä tunnetta, että ihan itekkin uppoutuu siihen fiilikseen. Se mitä kommentoin Voitonnälkään että Roopelta puuttuu jotain mikä olis vedonnut täysillä muhun, niin se mielipide on jo kumoutunut täysin mun päästä. Oon jo vakuuttunut että Roopella on aidot ja vahvat tunteet, ja vaikkei siitä näissä osissa paljoa olekkaan niin silti tästäkin vähästä välittyy kuinka paljon sekin välittää.
Ja voi Janne... Se ei kyllä osaa olla ilman Roopea. Roope on niin vaikuttava hahmo kaikessa tuon sanan merkityksessä, että en ylläty ettei Janne osaa olla. Roope varmasti on sille se kivijalka. Toivottavasti se löytää itestään rohkeutta puhua.

Mutta, eipä tästä muuta. Tykkäsin!!

Ps. Siinä oneshotissa jossa Janne esittelee Roopen vanhemmille niin Jonna on 14 ja Roope 18, ja tässä niillä on vain vuoden ikäero? Vai oonko lukenut ja ymmärtänyt jotain väärin  ;D

Vendela:
Auts! Matkani jatkuu siis näiden tyyppien parissa, ja ajattelin että tulen ihan tosi nopsaan lukaisemaan tämän ficlet-sarjan kun eihän tämä ole pitkäkään. Mutta ekan osan luettuani oli ihan pakko avata word ja ryhtyä kirjoittamaan tätä kommenttia, sillä au kun sattuu!

Mieletöntä kuvailua! Mieletöntä fiilistä! Ja apua, Roope sitten lähti. Tietenkin ymmärrän että ratkaisu on oikea ja niin Roopen pitikin tehdä, ja kyllä Jannekin sen ymmärtää mutta ei noille tunteilleen vain voi mitään. Ymmärrän Jannea ihan todella hyvin, sillä tuo on aivan kamalaa, olla yksin tutuissa ympyröissä, nukkua yksin yhteisessä sängyssä ja elää kaikki muistot ympärillä. Kun tuo välimatka on vielä tuollainen, niin voi ei! Olit kirjoittanut ihan todella hienosti noista Jannen tunteista ja Yksinäisyydestä, pidin siitä. Toki harmittelin, että miksi Janne ei kerro Roopelle! Johtuuko se siitä, ettei Janne tahdo syyllistää Roopea vai mistä. No, jospa se selviäisi noiden tulevien osien aikana :)

Sanni ♥ tykkään tästä hahmosta tosi paljon! Se, että se tulee Jannen luo ja auttaa. Ihana sisko! Vaikka tämä kakkososa oli fiilikseltään hyvin erilainen kuin ensimmäinen, niin silti pidin tästä. Tässä tuli selväksi miten alas Janne onkaan vajonnut ja miten surkeana se on. Voi kun toivon, että se helpottaa pian ja että Janne voisi puhua Roopelle. Mutta mitä Roope tästä kaikesta ajattelee? Näkeekö se kuinka huonosti Janne voi? Onko ne milloin puhuneet puhelimessa?

Tässä kakkososassa oli pari juttua mitkä kiinnittivät huomioni, molemmat tuolla aika lopussa. Sanni puhuu Jonnasta ja Jessestä, onko Jesse vielä yksi veli lisää vai tarkoittaako se Joonasta? Toinen asia oli Jonnan ikä, kun eikö se ollut tuossa Voitonnälässä jotain 14 ja Roope 17? Nämä on nyt pikkujuttuja ja helppoja toki muuttaa tuonne tekstiin. Enkä olisi varmaan edes kiinnittänyt huomiota ellen olisi lukenut tätä sarjaa tällä tavalla putkeen :)

Tykkäsin kun tuo kolmas pätkä jatkui suoraan tuosta kakkosesta. Mahtavaa, että Sanni ja Roope ovat olleet yhteydessä! Niin minäkin tekisin jos olisin Roopen asemassa, ja Sanni on varmaan paras tyyppi kelle puhua. Roopekaan ei varmaan ihan kehen tahansa luota. Mutta tuo puhumattomuus on kyllä todella iso juttu ja toivottavasti Janne kokoaa nyt itsensä ja kertoo Roopelle. Sillä kyllä se Roope on tätä juttua miettinyt ja väkisin se vaikuttaa myös hänen tekemisiinsä.

Kiitos tästä, pidin vaikka olikin angtinen pätkä. Katsotaan mitä seuraava tarjoileekaan :)

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu