Ailo hiljentää korvissaan tai jossain kaikuvat vihollisen lähestyvät askeleet --
Heidän ohitettuaan patsaan ja sitä kannattelevan kulmikkaan kiven Ailo koettaa muistaa, mikä suunta on oikea, tai edes vähiten väärä.
He pakenevat jotain ja ei mitään
Tyttö vetää väriseviä henkäyksiä istuen lattialla selkä kaapin kulmaa vasten, ja Ailo haluaisi antaa periksi. Hän kuitenkin nappaa kassistaan lasisen pullon ja nostaa sen tytön huulille. Tytön silmät säteilevät, kun tämä tarjoaa vettä Ailolle vapisevin käsin, tämän mielessä vaara on jo tällä kerralla vältetty.
Hän katsoo mustankeltaisia jälkiä tämän käsivarsissa ja tietää niiden tummuvan, jos tyttö taas tukeutuu hänen tiukkaan otteeseensa.
Pilvet ovat vaaleita, se on hyvä merkki, eikä sataisi kauan, hän valehtelee ja tyttö kurtistaa kulmiaan.
Heidän ohitettuaan patsaan ja sitä kannattelevan kulmikkaan kiven Ailo koettaa muistaa, mikä suunta on oikea, tai edes vähiten väärä. Päiviä aiemmin kadonneen kartan ristikot ja tienhaarat sekoittuvat hänen päässään ja hetken häntä pelottaa niin paljon, että oksettaa.
Hän näkee jälleen ihon sinisenkirjavat mustelmat ja lupaa mielessään rakastaa ne pois jos vain joskus osaa.