”Mutta oikeassa elämässä on harvoin ohjeita”, neiti Lovekiva väitti. ”Ja eikö koulun ole tarkoitus valmistaa meitä oikeaa elämää varten?”Tällaiset tokaisut sopivat Lunan suuhun todella hyvin!
Antaa nyt seitsemäsluokkalaisille tarkoitettu liemi viidesluokkalaisen tehtäväksi, mitä hän oli oikein ajatellut? Ei hän voisi tyttöä matami Pomfreynkään luo viedä, hänhän oli tehnyt pahimman luokan opetusvirheen yliarvioimalla tytön taidot.Tämä taas oli kekseliästä siinä mielessä, että Severus keksi oikeutetun selityksen itselleen tuoda Luna huoneistoonsa. Kekseliästä oli mielestäni myös se, että Severus tajusi näkevänsä hieman Lilyä Lunassa, eikä se ole ihmekään: kumpikin on fiksu, kaunis ja käyttäytyy luontevasti Severuksen läsnäollessa, mitä harvat tytöt ja naiset varmaan tekevät. Juuri nämä asiat sekä tietysti Lunan välittömyys ja spontaanius varmasti saivat Severuksen ihastumaan ja tulkitsemaan Lunalle tavanomaisia sanoja tai eleitä hieman väärin...
”Miksi sinä edes haluat löytää niitä rääkkiäisiä?” Severus kysyi aidosta mielenkiinnosta.Kuten vaikka tää kohta. Ovelaa, ettei nää johtanutkaan loppujen lopuksi mihinkään, vaan tarinan kertoja oli pikkuisen epäluotettava. Mut se toimii hyvin, sillä siten tuo loppu tulee vastaan ihan erilaisena, kun Kalkaroksen sisällä heränneet toiveet ovatkin tehneet niin turhaan :< Kova pudotus hänelle. Surkuhan tässä ihan tulee Kalkaroksen vuoksi.
Luna kohotti katseensa, näyttäen punastuneelta. ”Rääskysiirojen sanotaan antavan vastauksia… ihmissuhdeasioihin.”
”Kuka tahansa osaa lukea ohjekirjaa ja päntätä jonkin kasvin ominaisuuksia taikaliemissä”, neiti Lovekiva puolustautui. ”Mutta soveltaminen ja improvisointi ovat tärkeämpiä taitoja kuin ohjeiden noudattaminen.”Tää oli jotenki hauska, kun muistaa Puoliverisen prinssin ja miten Kalkaros itse nuorena muokkasi ja sovelsi kirjaan printattuja ohjeita ja kokeili uutta ;D Toisaalta hänen tapansa vaikutti olevan aivan eri luokkaa kuin tuo Lunan "heitetään vähän kaikkea sekaan ja katsotaan mitä tapahtuu" -tyyli :D Ja on niin Kalkarosta kieltää kaikenlainen vastaan puhuminen ja niskurointi, oli aihe ja syy mikä tahansa.
”Eivät minun tunneillani”, Severus kivahti.