Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Naruto, The Akatsuki Café! K-11 | huumori

<< < (2/3) > >>

Kazuki:
A/N. Kolmas osa! >3< Jälleen nopeasti xD

-Itachi, meillä on väliaikainen työntekijä. Hän auttaa sinua näin aluksi. Pain työnsi itkuisen Gaaran Itachin eteen ja paukautti oven kiinni. Ovien paukauttelusta tulisi vielä iso osa kahvilan normia päivää.

Itachi ja Gaara tuijottivat toisiaan tovin, kunnes Itachi aukaisi suunsa.
-Sinäkin olet mies.
-Sinäkin? Gaaran silmät pyöristyivät pikkuisen.
-Minäkin... Itachi huokaisi ja nojasi seinään. Gaara nojasi kohta myös seinään hiljaisuuden vallitessa.

Sisälle oli tullut muutama perhe, joiden lapset päätyivät Itachin ja Gaaran "hellään" huomaan.
-Hei täti! Joku lapsista ei voinut jättää Itachia rauhaan.
-Sana, ja syötän teidät ruukkukasville! Itachi karjui kaikille lapsille, mutta kukaan ei kuunnellut.
-Kerro vitsi! Sama lapsi jankkasi. Itachin naama oli jo hyvää vauhtia punehtumassa vihasta, kun Gaara kuiskasi hänelle jotain.
-Tee se. Itachin virnistys sai jankkaavan lapsen perääntymään.

Lapsien olotilaa ei auttanut ollenkaan, kun Gaara teki hiekasta jonkinlaisen hirviön. Lapset kirkuivat ja juoksivat karkuun hiekkaa, jota Gaara ohjasi pienillä kädenliikkeillä. Molemmat nojasivat seinään
välinpitämätön ilme naamallaan.

TenTen, Neji, Lee, Naruto, Sakura, Chouji, Shikamaru ja Ino kävelivät Konohan katuja pitkin jutellen.
-Kuulitteko, että tänne on avattu uusi kahvila? Mennäänkö katsomaan? Ino kysyi kaikilta. He päättivät lähteä kahvilaan, kun se oli kuulemma lähelläkin.

Kohta he saapuivat rakennuksen taakse.
-Ollaan väärällä puolella... Hetkinen, kuvittelenko vain vai näyttääkö tuo Gaaralta? Sakura osoitti terassille, jolla Gaara ja Itachi nojasivat seinään lasten juostessa hätääntyneinä ympyrää.

Kaikkien naamalle tuli nopeasti kunnon "mitä hittoa!?"-ilme. He menivät lähemmäksi ja huomasivat, että se todellakin oli Gaara.
-Gaara! Mitä hittoa?! Naruto huusi Gaaralle, joka hätkähti.
Gaara käveli kaiteelle, jonka luona muut olivat. Itachi jäi nojaamaan seinään.
-Mitä sinä täällä teet? Ja mitä sinulla on päälläsi? Sakura kyseli nyt kärsivän näköiseltä Gaaralta.
-Häiritsin ruukkukasvin unta, ja jouduin pakkotyöhön tänne. Ja sitte ne pakottivat minut pukemaan mekon. Gaara valitti.
-Entä Temari? Shikamaru kysyi ja nojasi pikkuisen kaiteeseen.
-Sanoi minua suloiseksi ja venytti poskiani... Gaara mutisi ja hieroi poskeaan.
-Kuka tuo on? Hän on todella suloinen... Ino kysyi Gaaralta kateellisena.
-Hän on Itachi. Hän on mies. Gaara kuiskasi Inolle, jonka naama meni siniseksi.
-Mi...Mies?

Sillon Pain aukaisi oven. Ilmeisesti lapsien melu kantoi sisälle asti.
-Mitä täällä... Hän ehti sanoa, ennen kuin hirveä lapsilauma kaatoi hänet koomisen näköisesti lattialle juostessaan hänen taakseen piiloon. Gaara näytti hitusen pelästyneeltä, kun hän päästi hiekkahirviön läsähtämään maahan. Itachi puolestaan hymähti Painille, joka nousi pystyyn. Naruto ja muut tuijottivat Painin naamaa, raukat eivät olleet ennen nähneet kenenlläkään niin montaa lävistystä. En kyllä minäkään, mutta eiköhän jatketa.

-Näyttää siltä että sinut pitää siirtää muualle. Pain viittoi Gaaran mukaansa. Itachia harmitti, kun huvi lakkasi niin nopeasti. Naruto ja porukka liukesi paikalta mahdollisimman nopeasti. Heidän saavuttaessaan oven, kuului Itachin huuto:
-Jatka, ja toivot että et olisi syntynyt!

-Voit auttaa Tobia keittiössä. Pain sanoi työntäessään Gaaran keittiöön ja paukautti sitten oven kiinni. Mitäs sanoinkaan siitä paukuttelusta.
-Tobi sai apua? Tobi on hyvä poika! Kuka olet? Tobi oli heti Gaaran kimpussa, ja Gaara-parka pelästyi kysymysten tulvaa.
-O...Olen Gaara... Hän takerteli jo sanoissa. Kokemus ei tosiaankaan auttanut Gaaraa normaaliin suuntaan.
-Gaara... Gaara! Tobi pitää Gaarasta! Tobi huusi ja halasi Gaaraa.

-Anteeksi että keskeytän lepertelynne, mutta mun piti antaa teille tää lappu. Hidan kurkisti luukusta ja ojensi Gaaran ja Tobin suuntaan lappua.
-Kakuzulla on vähän kiire. Hidan selitti, kun Gaara sai Tobin irti ja otti lapun.
-Sun pitäis lakata käyttämästä meikkiä, poika. Hidan sanoi, kun oli saanut kätensä luukun toiselle puolelle.
-Mitä!? Luukku putosi alas Gaaran huudon voimasta suoraan Hidanin niskaan.
-Auts! Hidan huusi, vaikka enemmän huutoa olisi voinut irrota. Häneltä nimittäin lensi pää irti. Tobi ja Gaara kiljuivat ja puristivat toisiaan.
-Älkää kiljuko, tuo ottaa korviin! Hidan huusi ja sai kuin saikin hiljennettyä molemmat.
-Helvetti, toi luukku on oikea giljotiini! Hidan mutisi pahastuneen näköisenä.
-Helvetti soikoon, Hidan! Kiitä onneasi, että ne luulivat, että vain pyörryit! Kakuzu oli astunut sisään, ja sulkenut oven ennen raivoamista. Hän pudotti Hidanin ruumiin, jota oli kantanut, ja haki tämän pään suomatta huomiota Gaaralle tai Tobille. Sitten hän ompeli
Hidanin pään paikalleen, pyyhki kaikki näkyvät veret ja ojensi Hidanille huivin sanoen:
-Sano, ettet ole syönyt kunnolla, ja pyörryit sen takia.
Hidan nyökkäsi pikkuisen, solmi huivin kaulaansa ja nousi pystyyn. Molemmat lähtivät ja jättivät järkyttyneen Gaaran yksin hätääntyneen Tobin kanssa.

No, Gaara ja Tobi eivät olleet ainoat hätääntyneet. Naruto ja porukka oli juuri ehtinyt sisälle ja nurkkapöytään istumaan, kun Hidanin pää putosi. Kaikki tuijottivat silmät pyöreinä kassalle, kun luukku putosi Hidanin päälle. Muuten kahvila olisi varmaan mennyt paniikkiin, jos joku olisi huomannut veren, mutta kaikki luulivat, että hän pyörtyi. Kakuzu
nosti Hidanin ruumiin ja meni keittiöön. Kohta molemmat tulivat ulos, ja Hidan selitteli muutamalle asiakkaalle mitä tapahtui.

-Tuo... Oli outoa... Lee mutisi nojatessaan kyynerpäillään pöytään.
-Haluaisitteko tilata jotain? Sasori oli ilmestynyt jostakin pöydän vierelle lehtiö kädessään ja kynä korvan takana.
-Joo, minä otan kahvia. Ino sanoi sormi pystyssä. Tenten ja Sakura ottivat pirtelön, Lee Ninja-Colan, Neji jääkahvin, Naruto ja Choji puolestaan Ramenia. Sasori lennätti kynän korvansa takaa chakralla ja raapusti jotain vihkoonsa. Sitten hän lähti kassalle ja koputti
luukkuun. Tobi otti lapun ja sulki luukun. Sieltä kuului Gaaran huuto:
-Apua, ei sen noin varmaan pitäisi tehdä!

-Minua epäillyttää... Naruto mutisi ja tuijotti Sasoria, Deidaraa ja Hidania, jotka nojailivat kassaan. Sasori oli vielä kassan takana nojaten eteenpäin, kun taas Hidan ja Deidara olivat kassan edessä ja nojasivat taaksepäin.
-Niin mikä? Sakura kysyi kääntyen pois Inosta.
-Jos Gaaralla ja sillä Itachi-nimisellä oli mekot, ovatko nuo muut sitten myös miehiä? Naruto ei irrottanut katsettaan kassasta, jolla Deidaran käteen työnnettin tarjotin. Tämä näytti murjottavaa naamaa, kun taas Hidan virnisti tälle. Deidara nuolaisi kädellään Hidanin naamaa lähtiessään. Olen melko varma, että haluaisitte tietää, mitä Sasori ja Hidan puhuivat Deidaran lähtiessä? No, seurataanpa tilannetta vähän.

-Eivätkö Deidaran suukädet häiritse sinua? Minä ainakin haluaisin leikata ne irti. Hidan tuhahti pyyhkien kuolaa poskeltaan.
-Arvaa. Sasori hymähti tuijottaen Deidaraa, jolla oli ilmeisesti jotain ongelmia asiakkaan kanssa.
-Ehkä voit kertoa mielenkiintoisen esimerkin? Hidan kääntyi Sasoriin päin virnistäen.
-Toinen niistä suuteli minua kerran. Sasorin naama pysyi täysin perusilmeellä, vaikka Hidan räjähti nauruun.
-Ja mitenkäs nyt niin? Hidan kysyi pyyhkien naurun kyyneliä silmistään.
-Olimme kyttäyskeikalla metsässä ja meinasin huutaa. No, Deidara sitten laittoi kätensä suuni eteen ja se käsi suuteli minua. Sasorin naama ei ollut enään perusilmeellä.
-Ja miksikäs meinasit huutaa? Hidan kysyi naurun läpi.
-Näin jäniksen. Hidan ei voinut enää hillitä nauruaan vaan räjähti raikuvaan nauruun, saaden muutaman huvittuneen katseen asiakkailta.
-Ja mikäs siinä jäniksessä pelotti sinua? Hidan sai vaivoin sanottua naurun läpi.
-Olen puuta, ja jänikset syövät puuta. Sasori selitti jälleen perusilmeellä.
-Olin melkein unohtanut, että olet oikea puupää. Hidan virnisti saatuaan naurunpuuskansa ihmeellisesti lopetettua.

Deidara tuli takaisin kassalle mutisten:
-Helvetin nipottaja...
-Mitäs puunpussaaja? Hidan virnisti Deidaralle.
-Mitä...? Deidara meni lievästi sanottuna noloksi.
-Sasori kertoi juuri mielenkiintoisen tarinan. Hidan virnisti ja jatkoi:
-Kyllä tuo nuori rakkaus on ihanaa.
-Samaa voisi sanoa sinusta ja Kakuzusta. Deidara lohkaisi.
-Kakuzu nyt on niin vanha, että hän on varmaan syntynyt viisikymppisenä. Hidan naurahti, ja sai Kakuzulta iskun takaraivoonsa. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään.

-Olet oikeassa... He kaikki kyllä näyttävät tytöiltä, mutta ei sitä koskaan tiedä. Ino sanoi loukkaantuneena Itachin kohdalla tekemästään virheestä.
-Voisin ottaa sen jotenkin selville. Naruto mietti.
-Jos tehtäisiin ensin suunnitelma. Shikamaru sanoi kiikkuen penkillään.
-Niin, otetaan selvää minkälaisia friikkejä täällä on! Kuka on mukana? Naruto löi kätensä ilmaan melkein huutaen.
-Vaikuttaa hauskalta! Mukana ollaan! Lee hymyili.
-Miksikäs ei. Tenten kohautti olkapäitään.
-Tarvitsette jotakuta, joka osaa suunnitella. Shikamaru virnisti.
-Jos Shikamaru tulee, niin minäkin tulen. Chouji julisti.
-No, haluan tietää heti. Joten mukana ollaan. Sakura hymähti.
-Tarvitsette naiskauneutta, joten tulen. Ino hymyili.
-No, eipä tässä muu auta. Neji huokaisi.

Ruskapoika:
Hymyilen täällä semmosta korvasta korvaan hymyä. Just istunu autossa 2 tuntia ja sitten tulee kotiin ja huomaa, että tähän on jatkoa! Ei kun historian kirja sängylle odottamaan, että saan tän luettua ja kommentoitua, sitten voin alkaa miettimään kokeeseen lukemista ;D

Se on hyvä, että laitat näitä lukuja näin tiuhaan tahtiin. Odottelen innolla mitä se Naruto kaveriporukkansa keksii ja miten Gaara pärjää Tobin kanssa siellä keittiössä! :D Deidara/Sasori<3

Jatkoo taas vaan nopeesti :)

~Ruskapoika

Kazuki:
A/N. Neljäs osa, koska minulla on tylsää x`D

-Hyvä, meillä on siis selvä liitto! Naruto virnisti.
-Ja mitenkäs aloitetaan? Tenten kysyi nojaten pikkuisen pöytään. Shikamaru oli hetken hiljaa, mutta kääntyi kohta Nejiin päin naamallaan pirullinen virnistys. Tai kuten minä
sanoisin, Evil-Plan-face.

Kaikki tuijottivat kohta Nejiä, joka alkoi hermostua kaikkien tuijotuksesta.
-Mitä...? Neji näytti hermostuneisuutensa takia pieneltä.
-Meillähän on Byakugan käytössämme. Naruto sanoi virnistäen vielä pahemman näköisenä. Neji mietti vähän aikaa mitä Naruto tarkoitti, ja tajutessaan hän punastui.
-Et kai tarkoita...?
-Siis sitä, että voisit katsoa heidän vaatteidensa alle? Totta kai tarkoitan. Naruto alkoi näyttää hirveän ilkeältä.
-En halua. Neji mutisi ja risti kätensä rinnalleen.
-Ei se nyt niin paha voi olla. Ja sen erottaa nopeasti. Naruto houkutteli Nejiä. Tämä kuitenkin pysyi uppiniskaisesti kädet ristissä penkin pohjalla.

-Joutuisin vielä itsekkin sen takia pakkotyöhön. Neji mutisi
penkin pohjalta. No, sitä ei olisi pitänyt sanoa.
-Tarvitsemme vakoojan tänne! Sakura sanoi, ja muut nyökkäilivät.
-Tämähän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ino löi nyrkin kämmeneensä. Neji tajusi heti mitä Ino tarkoitti.
-Eieieiei...! Ei käy! Minä en suostu! Neji syöksyi pöydän alle piiloon, mutta Tenten kiskaisi hänet takaisin.
-No ei sitten. Naruto risti kätensä tuhahtaen. Neji huokaisi helpottuneena.
-Mutta tämä ei ole vielä ohi! Naruto osoitti järkyttyneen näköistä Nejiä sormellaan.
-Mikä niissä tilauksissa kestääää? Chouji melkein nuukahti pöydälle. Muut nyökyttelivät pikkuisen, ja jonkun maha murisi. Varmaan Choujin, mutta nyt on aika tarkistaa, mikä niissä tilauksissa kestää.

-TOBI! Asiakkaat odottaa! Mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu! Hidan kurkisti keittiön ovesta. Hän ei todellakaan aikonut työntää päätään siihen tappolaitteeseen. Hidan hiljeni, kun näki mitä tapahtui. Tobi sekoili jotain köyden kanssa selin Hidaniin, ja Gaara kyyhötti pöydän alla.
-Tobi... Mitä helkkaria oikein teet? Hidan astui kokonaan keittiöön ja sulki oven. Tobi kääntyi hitaasti Hidaniin päin ainoa näkyvä silmä vaarallisesti kiiltäen. Hidan kalpeni pikkuisen, jos sillä ihonvärillä se on vielä mahdollista. Hän perääntyi muutaman askeleen taaksepäin, kun:
-Minä häivyn! Gaara ilmestyi pöydän alta esiin ja hyppäsi avoimesta ikkunasta ylos.
-Heiheihei! Älä mene mene minnekkään! Hidan huusi ja kiskoi köyden Tobin kädestä. Siinä oli valmiina hirttosilmukka, ties mitä Tobi oli tekemässä. Minulla ainakin on siitä melko hyvä käsitys, jos ajattelee mitä hirttosilmukalla yleensä tehdään.

Hidan heitti silmukan Gaaran jalkaan, kaataen tämän suoraan nenälleen. Gaara huitoi käsillään, kun Hidan kiskoi tämän takaisin ikkunan kautta sisälle. Tobi kaiveli jotain kaappia, ja lähestyi Gaaraa paha pilke silmässään, uusi hirttosilmukka kädessään. Hidan tuijotti vähän aikaa tapahtumia, kunnes sanoi hangaten niskaansa:
-Kuule Tobi, Pain ei varmastikkaan pidä, jos hirtät jonkun keittiön kattoon.
Tobi tuijotti viattoman näköisenä Hidania, pitäen silti kiinni narusta. Narun toinen pää kiersi lampun jatkuen Gaaran kaulassa kiristyvään silmukkaan. Gaara näytti olevan tukehtumaisillaan huitoessaan hulluna, huolimatta hiekasta joka oli narun ja hänen kaulansa välissä.
-Minä haen Painin. Hidan kääntyi ympäri ja aukaisi oven. Ennen kun
hän ehti sulkea ovea, kuului hirveä räsähdys. Hidan huokaisi ja katsoi tuijottavaa Kakuzua.
-Missä Pain on? Meillä on pahempikin ongelma kuin rikkinäinen lamppu.

Kohta Pain saatiin kahvilaan, vaikka häntä oli ehditty etsiäkkin.
-No missäs sinä olet ollut, kun me raadamme? Deidara alkoi murjottaa, koska Pain ei tehnyt töitä, toisin kuin muut.
-Ravintolassa. Painin ilme ei heti järkkynyt, vaikka Sasori kysyi perään kurkaten Deidaran selän takaa:
-Kenen kanssa?
-Sanotaan vaikka banaanin. Pain mutisi melko nolon näköisenä.
-Vai että banaanin kanssa ravintolassa... Sasori mutisi mennessään selittämään asiakkaille, että heillä on teknisiä ongelmia keittiössä. Vaikka olenkin varma, että Tobi ei ole tekninen laite.

-Ettet vain itse näyttäisi banaanilta, Konan ei oikein muistuta banaania. Hidan totesi raapien leukaansa katsomatta vihaisen näköiseen Painiin.
-Niin mikä se ongelma nyt oli? Pain puristi kättään nyrkkiin ollakseen lyömättä hykertelevää Hidania.
-Niin, Tobi vähän sekosi, yritti hirttää sitä poikaa ja pudotti sen takia lampun ja nyt tilaukset ovat myöhässä. Hidan luetteli pikkuisen hykerrellen.

Pain astui Hidanin ohi keittiöön, ja katsoi sekasotkua. Gaara oli ilmiselvästi pöydän alla, päätellen hiekasta joka tukki reitin ulos. Tobi puolestaan haki kaapista puukkoja, ja iski niitä pöydän läpi.
-Tobi, nyt lopetat tuon ennen kuin pöytä on aivan pilalla!
-Tobi... On hyvä poika? Tobi kääntyi Painiin päin pudottaen viimeisen puukon lattialle.
-Mitä hittoa luulet tekeväsi? Pain huokaisi. Olisihan hänen pitänyt tietää, että nämä idiootit eivät soveltuneet kahvilaan.

-Tuo... Se laittoi hiekkaa jäihin! Tobi inisi yrittäen näyttää oikein pieneltä ja säälittävältä. Se tosin ei mennyt läpi keneenkään.
-En halua selityksiä, Tobi. Nähtävästi meidän pitää nähtävästi siirtää... Mikä tuon pojan nimi oikein oli? Pain kysyi yllättäen kaikki pahasti.
-Gaara. Pieni mutina kuului pöydän alta.
-Niin. Meidän pitää siirtää hänet muualle. Pain ei nähtävästi edes tajunnut, mistä ääni kuului.
-Minähän en tule täältä pois. Gaara mutisi hiekan takaa kädet puuskassa.
-Toki voi jäädä tänne Tobin kanssa kahdestaan. Lähdetään. Heti kun Pain oli sanonut tuon, Gaara tuli pois pöydän alta varmistaen kuitenkin Tobin olevan tarpeeksi kaukana. Tobi tuijotti Gaaraa, osoitti häntä ja huusi:
-Paha silimä! Gaara tuijotti "pahalla silimällä" takaisin, kunnes astui keittiöstä ulos.

Heidän onnekseen kukaan ei ollut niin välittänyt ruuista. No, jos ruukkukasvi yhtäkkiä lähtisi kävelemään, en minä voisi enään välittää myöhästyneestä ruuasta. Niin nimittäin oli juuri käynyt. Zetsun nälkä oli käynyt ylivoimaisen isoksi, ja ihmisten äänet eivät ollenkaan auttaneet asiaa. Asiakkaiden onneksi Zetsu päätti pysyä ruukussaan, ihan vain sen takia, että se oli yllättävän mukava. Niinpä hän lähti liikkumaan kuin hai, että osa jäi veden alle. Siis lattian alle. Muuten lattia olisi ollut aika pahoin vaurioitunut, mutta Kisame päätti potkia heti Zetsun ulos. Olihan se varmasti hyvä tapa saada keskelle Konohaa pari metriä syvä oja. Ihmeen moni ihminen sinne kuitenkin putosi, kuten tulemme huomaamaan.

Menetimme muutaman hetken kahvilan elämästä, mutta ei siellä tapahtunut paljon mitään paniikin takia. Pain sai juuri ja juuri rauhoitettua porukan, laitettua Gaaran kirjoittamaan ruokalistaa ja muut auttamaan siinä. Tosin se ei ollut kovinkaan hyvä idea laittaa Gaaraa tekemään sitä. Mutta mistäpä Pain olisi voinut tietää, että kukaan ei ollut oikeastaan opettanut Gaaraa kirjoittamaan tai lukemaan. Ja tietenkään kovinkaan monet Akatsukista eivät vaivautuneet pienempänä opettelemaan lukemaan tai kirjoittamaan. Esimerkiksi Hidan, Deidara ja Tobi. Sasori oli päättänyt olla ottamatta asiaan mitään osaa, vaikka tiesi vallan hyvin, etteivät muut osanneet kirjoittaa.

-Niin mitä muuta siihen tulee? Hidan kysyi Tobilta oven kautta.
-Pihvi! Tobi osaa tehdä pihvin!
-Minkälainen? Hidania tosiaan rasitti Tobin tapa puhua.
-Mikä se nyt oli... Jauheliha! Hidan oli kuitenkin melkein paukauttanut oven kiinni, eikä kuullut sitä kunnolla.
-Kuulinkohan nyt aivan varmasti oikein... Hidan ei kuitenkaan ehtinyt ajatella sitä, kun Deidara jo kysyi:
-Mitä muuta siihen tuli?
-Joku ihme puhelinpihvi. Ihme kuulo Hidanilla, kun tuolla tavalla vääntelee. Tulee se puhelin-leikki mieleen.
-Miten se kirjoitetaan? Gaara kysyi Deidaralta, joka osasi kuitenkin kirjoittaa kaikista kolmesta parhaiten.
-Ensin tulee kai p... Joo, tuollainen... Sitten... U! Hmm... Joo... Sitten h... Hidan, miten h kirjoitetaan?
-Eikö se ole sellainen kaksi viivaa pystyyn ja yksi väliin? Hidan yritti näyttää sitä samalla sormillaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut.
-Joo, niin se oli! Niin, kaksi sellaista, sitten e... Sitten l ja i ja... P, mmm.... I, h, ää... V ja i. Siinä se taisi ollakkin. Deidara kurkki Gaaran selän takaa tulosta. Koko ruokalista vilisi kirjoitusvirheitä, mutta kukaan ei välittänyt. Lista oli suurinpiirtein tälläinen:

Juomat:
Ninjakola
Jafa
Srite
MeHu
Veti
Jaatee
JäakaHvi
KaHavi
Pirtelot:
Mantika
Päälynä
Suklaa
Vanila
Panaani
Ruuat:
Ramen
PuHHelipiHvi
Nuutelit
SusHi
Salaati
Jalkiruuat:
Piilakka
Jaatelö
Kakku

Gaara, Deidara ja Hidan tekivät vielä monta samanlaista. Olen aika varma, että tilaajilla on hauskaa niitä lukiessa.

Mutta ulkona kolme ihmistä seisoivat The Akatsuki Cafén edessä, Zetsun kuopan takana. Keskimmäinen mies oli kaikista pisin, ja hänellä oli pitkät mustat hiukset. Hänen vasemmalla puolellaan oli miehistä lyhyin, mustahiuksinen nuori mies. Oikealla puolella puolestaan harmaahiuksinen mies, jonka lasit kiilsivät auringossa. Tuuli heilutti kaikkien miehien hiuksia...
-Hyyyi, ota ne hiukset pois naamaltani! Siinä meni tunnelma...

Siis lyhyin mies yritti kerätä pisimmän hiuksia naamaltaan.
-Sasuke, jos ne lentävät sinne, ne pysyvät siellä. Orochimaru oli varsin kyllästynyt valituksiin koskien hänen kauniita hiuksiaan.
-Hahaa! Kabuto kumartui eteenpäin ja kaatui Zetsun kuoppaan.
-Hahaa vaan sinnekkin pohjalle. Sasuke kumartui katsomaan Kabutoa, joka oli tehnyt näyttävän mahalaskun nenälleen. Orochimaru huokaisi ja työnsi Sasuken kuopan pohjalle. Sasuke putosi otsa edellä maahan Kabuton juuri noustessa.
-Ja kukahan se viimeisenä nauraa? Kabuto nauroi vielä pikkuisen päälle.
-Olkaa hiljaa. Saatte mennä vielä lastentarhaan, jos ette ole hiljaa. Orochimaru ajatteli usein, että voisi syöttää apulaisensa Mandalle.

-Ja minähän en lastentarhaan mene! Sasuke huusi, kun oli päässyt kuopasta pois Kabuton jäljessä. Orochimaru huomasi kahvilan lapsille tarkoitetun osan, ja komensi:
-Menkää sitten tuonne. Sasuke ja Kabuto katsoivat Orochimarun katseen suuntaan ja huomasivat heti lasten terassin. He molemmat kääntyivät Orochimaruun päin sanoakseen jotain, mutta Orochimaru sanoi heti:
-Tai Manda saa tänään pikaruokaa.
Sen sanottuaan Orochimaru lähti kahvilaan, pudoten kuitenkin kuoppaan. Kabuto ja Sasuke jäivät tielle suu auki. Sitten he hyppäsivät kuopan yli ja menivät kadulle.

-Ei tuonne vihti mennä... Täynnä kakaroita. Kabuto mutisi Sasukelle.
-Muututaan lapsiksi. Sasuke ehdotti.
-Miksikäs ei. Molemmat muuttuivat itsensä näköisiksi pikkupojiksi, joilla oli jonkin sortin siniset ankkahenkselihousut ja vihreä t-paita.
-Et muuten varmana uskalla muuttua tytöksi. Sasuke esitti haasteen Kabutolle. Molemmat kilpailivat aina melkein joka asiasta.
-Et muuten sinäkään. Kabuto risti pienet lapsenkätensä rinnalleen.
-Uskallanpas, katso vaikka. Sasuke katosi usvapilveen, ja kun se hälveni, Kabuto näki Sasuken muodonmuutoksen.

Sasukella oli keltainen, hiaton kesämekko, jossa oli perhosten kuvia. Hänen mustat hiuksensa olivat kasvaneet pituutta, ja laitettu kahdelle letille korvien yläpuolelle. Hänen naamansa oli pyöristynyt, ja silmät muuttuneet kirkkaan sinisiksi ja isontuneet. Hänen poskensa olivat punaiset, ja hänellä oli iso punavalko-raitainen tikkari. Jaloissaan hänellä oli pienet vihreät tarrakengät ja valkoiset sukat. Kabuto meni aivan pyörälle päästään sen suloisuuden edessä.

-Noniin, sun vuoro. Sasuken ääni oli muuttunut korkeammaksi ja kirkkaammaksi. Kabuto katosi puolestaan usvapilveen, ja muuttui. Usva haihtui, ja Sasuken siniset tyttösilmät tuijottivat Kabuton muutosta.

Kabuto oli muuttanut itselleen valkoisen hiattoman mekon, jossa
oli kuviointina erinlaisia kukkia. Hänen harmaat hiuksensa roikkuivat takapuolen tasolla lukuunottamatta etuhiuksia, jotka oli leikattu suoraksi isojen pyöreiden lasien yläpuolelta. Lasit suurensivat hänen isot vihreät silmänsä vielä isommiksi. Hänellä oli siniset balleriinat ja vihreät sukat. Hänellä oli kädessään punainen, sydämeksi muotoiltu
tikkari. Sasuke tuijotti melkein suu auki Kabutoa.

-Tehty. Kabuton ääni oli kirkas, mutta äänensävy ei kuitenkaan ollut muuttunut.
-Lähdetään. Sasuke oli jo kävelemässä pois, mutta Kabuto kiskaisi häntä letistä sanoen:
-Me tarvitaan valenimet!
-Miksi ihmeeessä? Sasuke irrotti Kabuton letistään ja kiristi sitä pikkuisen.
-No, Kabuto ja Sasuke on poikien nimet ja me ollaan nyt tyttöjä. Ei me voida kutsua toisiamme poikien nimellä. Oletko sä vähän tyhmä? Kabuto tökki puhuessaan Sasuken nenää.

Sasuke löi Kabuton käden pois ja sanoi:
-No, mä olen sitten... Sa... Sa... Sarina! Sasuke löi kätensä ilmaan.
-Mää voisin sitten olla Karina. Kabuto osoitti itseään peukalollaan.
-Keksi oma nimi! Sasuke huitoi käsillään hurjaa vauhtia. Sinne meni se emo-luonne huishais kuopan pohjalle.
-Leikitään siskoja. Siskoille annetaan typerät samantyyliset nimet. Kabuto sanoi hyvin näsäviisaan näköisenä.
-Lähdetään jo. Sasuke otti Kabuton ranteesta kiinni ja kiskoi tämän mukanaan.

He menivät terassin reunalle ja katsoivat sinne. Muutama poika leikki kuiskaten hiekkalaatikolla, kun Itachi nukkui seinää vasten suu auki. Lähellä oli, että kuola valunut leukaa pitkin. Sasuke tuijotti vähän aikaa Itachia, ja olisi pyrskähtänyt nauruun, ellei hän olisi tukkinut suutaan käsillään. Hän putosi polvilleen maahan ja hakkasi kädellään maahan hiljaa kikattaen.
-Mikäs nyt naurattaa? Kabuto kyykistyi Sasuken viereen. Sasuke nousi istualleen silti hiljaa kikattaen.
-Itachilla... On mekko... Sasuke pyyhki naurun kyyneliä silmistään.
-Onko TUO Itachi? Kabuto tuijotti nukkuvaa Itachia, jolta nyt valui kuolaa pikkuhiljaa leukaa alas. Kabuto alkoi myös hihittää Sasuken vierellä.

Lopulta molemmat menivät nojaamaan terassin kaiteeseen, nuollen "tikkareitaan".
-Mikä sinulla on? Sasuke kysyi osoittaen Kabuton tikkaria.
-Kivi. Entä sinulla?
-Hiuksi.
Ja niin jäivät pikku "tyttömme" istumaan terassille, ja me menemme katsomaan, mitä Orochimarulle tapahtui.

Orochimaru pääsi kunnialla kahvilaan sisälle, huolimatta kuoppaan putoamisesta. Kukaan ei kiinnittänyt enempää huomiota käärmemieheen, kun tämä istui pienimpään vapaana olevaan pöytään ikkunan vieressä. Tai ainakin näytti siltä, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota häneen.
-Helvetti, se on Orochimaru... Sasori mutisi piileskellen tiskin takana.
-Mitä väliä? Ei se meitä kuitenkaan tunnista. Paitsi Kakuzun, jolla ei ole mekkoa. Hidan osoitti peukalollaan selkänsä takana olevaa Kakuzua. Kakuzu tarttui lonkerollaan Hidanin jalkaan, ja kiskaisi kaataen Hidanin nenälleen Sasorin jalan päälle. Sasori tuijotti kylmästi Hidania, joka nousi ylös.
-No, ylös sieltä molemmat. Aika on rahaa. Kakuzu valitti Hidanille ja Sasorille saaden osakseen kaksi "pahaa silimää".

Lopulta pienen suostuttelun jälkeen Sasori suostui menemään Orochimarun luo.
-Mitä haluaisit tilata? Sasori päätti käyttäytyä mahdollisimman paljon ei-Sasorimaisesti, joten hän hymyili oikein leveästi. Orochimaru ei tosin edes miettinyt kuka Sasori oli. Hän tilasi "puhhelipihvin". Sasori kirjoitti sen ylös ja melkein juoksi takaisin kassalle.

-Mitä tuo oli, Danna? Deidara ei ollut koskaan ennen nähnyt Sasorin hymyilevän niin leveästi. Ei edes nukeilleen. Nyt jotain oli varmasti vikana.
-Käyttäydyn kuin vastakohtani siihen asti, että Orochimaru häipyy. Sasori mutisi mennen tiskin taakse piiloon. Tobi kurkkasi luukusta ja kysyi:
-Deidara-Sempai, mitä tässä lukee? Hän ojensi Sasorin lappua.
-Siinä lukee "puhelinpihvi", Tobi. Etkö osaa lukea? Deidara ojensi lappua takaisin Tobille.

Tobi meni takaisin keittiöön ja mietti, miten puhelinpihvi tehtiin. Hän tajusi sen yhtäkkiä ja haki keittiön nurkasta puhelimen. Hän alkoi peittää sitä lihalla ja työnsi sen uuniin.

Lopulta kasa lihaa puhelin sisällään päätyi Orochimarun lautaselle. Puhelin olisi ehkä huomattu, jos Orochimaru olisi käyttänyt haarukkaa ja veitseä. Mutta eihän Orochimaru niitä tarvitse. Jos kurkkuun mahtuu monta kiloa kieltä, niin miksei yksi ylikokoinen puhelinkin menisi kokonaisena? Orochimaru kietoi kielensä kasan ympärille ja vetäisi sen suuhunsa.

Tässä välissä hän oli saanut jo paljon huomiota. Eikä siinä vielä kaikki. Puhelin toimi akuilla. Ja tietenkin joku yritti soittaa siihen. Muuten kukaan ei varmasti olisi soittanut kahvilaan, mutta puhelin ei ollut kahvilan. Pain oli varastanut sen vanhalta mummolta, joka asuu Ichiraku Ramenin vieressä.

-Pirpirpir! Pirpirpir! Puhelin soi Orochimarun vatsassa aina vain vaativammin.
-Waah! Mahani tekee omituisia ääniä! Orochimaru meni aivan siniseksi ja juoksi ulos. Unohtaen Zetsun kuopan. Hän putosi selälleen kuoppaan. Ja tietenkin uninen Zetsu käveli suoraan hänen ylitseen mennen takaisin kahvilan oven viereen nukkumaan.

Eikä unohdeta salaliittolaisia! Annoksensa saaneina he olivat kehitelleet rauhassa suunnitelmia, mutta jatkuvat paniikit häiritsivät heitä. Nyt he tosin päättivät jatkaa.
-Siis... Oliko kenelläkään ideoita? Shikamaru näytti melko nuukahtaneelta, kuten kaikki muutkin. Paitsi yleensäkin energinen Lee ja nälkänsä tyydyttänyt Chouji.

-Lee voisi melkein juosta siitä ohi ja katsoa heidän hameidensa alle eikä kukaan huomaa. Chouji ehdotti.
-Ei nyt niinkään. Lee sanoi pitäen lasiaan kädessään.
-Miten niin? Chouji nielaisi pikkuisen ramenia.
-Seuraukset huomaa vähän liiankin hyvin. Lee sanoi ja kaatoi salamannopeasti lasinsa Choujin ruokaan.
-Waaah!? Chouji hurjistui, kun huomasi mitä tapahtui. Se tosin ei ollut kovin vaikeaa. Koko kupin sisällys alkoi kuplia pikkuisen erittäen valkoista vaahtoa.

Lee otti annoksen ja vei sen roskiin ilman että kukaan esti. Kun hän istui alas, roskis alkoi sylkeä vaahtoa. Vaahto kasteli Zetsun ruukun herättäen Zetsun taas. Zetsu nielaisi koko roskiksen kokonaisena enempää ajattelematta.
-Typerä kasvi! Sylkäise se takaisin! Deidara syöksyi Zetsun kimppuun Hidan apunaan. Tobi kurkisti luukusta ja huomasi Gaaran tiskin vieressä.
-Sinä! Tobi hyppäsi luukusta ulos, ja Gaara huitaisi häntä hiekalla. Kahvilan siviiliväki alkoi juosta ympyrää antaen Kisamelle paljon työtä. Sasori nousi ylös tiskin alta ja alkoi chakrallaan liikuttamaan puukkoja keittiöstä.
-Nyt kaikki takaisin missä sitten olittekaan, tai tulee puukosta! Sasori karjui liikuttaen puukkoja. Siviiliväki kalpeni ja perääntyi hiljaa penkeilleen. Salaliittolaiset tuijottivat silmät pyöreinä kuka minnekkin päin kriisiä.

Zetsu kyllästyi ja meni takaisin kuoppaansa nukkumaan, vaivautumatta sylkäisemään roskista ulos. Deidara roikkui Zetsun kasviosasta kiinni, ja Hidan piti tuolia päänsä päällä ollen ilmeisesti valmiina lyömään sen Zetsun päähän. Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan murhaavilla katseilla, kun Tobi meni takaisin keittiöön. Lopulta koko kriisi oli ohi, ja Sasori liikutti puukot keittiön ovesta paikoilleen.

Ja tähän kauniiseen näkyyn lopetamme tällä kertaa.

Vinzup:
Hahaha :D Mahtava ficci! Odotan innolla jatkoa! :) Sain kyllä mahtavat naurut tätä lukiessani... ^_^ Jatkoa! :)

Kazuki:
A/N. Kiitos muuten viesteistä ^3^ Ja nyt viides osa~

-Tiedätkö mitä, Sa-Chan? Kabuto varjosti lasejaan kirkaalta auringolta.
-Niin, Ka-Chan? Molemmat olivat päättäneet kutsua toisiaan samalla nimellä koko ajan, ihan vain ärsyttäkseen toisiaan. Mutta ei se enää vaikuttanut niin pahasti mitä alussa. Mutta ehkä joskus...
-Onko se vain oma luuloni, vai tuntuuko sinusta, että Oroma-Chan jätti meidät tänne? Myös Orochimaru sai osansa lempinimien keksimisessä. Vaikka muut ovatkin julkaisemiskelvottomia. Niin varmaan, minä.

Kuitenkin... Sasuke ajatteli asiaa, ja järkyttyi itsekkin.
-Ei kai se oikeesti jätä meitä tänne? Kabuto nyökkäsi pikkuisen, ja pyyhkäisi otsaansa.
-Minulta alkaa chakra loppua.
Sasuke pyyhkäisi myös otsaansa ja huomasi hikoilevansa kuin sika.
-Niin minultakin... Mitä me nyt tehään? Voitais häipyä. Sasuke ehdotti. Kabuto nyökkäsi ja vilkaisi Itachia.

Itachi oli kaatunut maahan vähän aikaa sitten ja oli luonut jo komean kuolalammikon. Jotkut pikkupojat olivat saaneet idean ärsyttää Itachia, ja kaataneet tämän päähän ämpärillisen tai pari hiekkaa. Eli aika komean kasan, toden totta. Varmasti mukava pestä hiuksia.

Kabuto ja Sasuke kiipesivät terassin kaiteen toiselle puolelle. Siellä he purkivat muodonmuutoksen, paitsi Kabuto piti kivensä tikkarina.
-Mitä sinä tuolla, Ka-Chan?
-Katso ja opi. Kabuto virnisti pahasti ja hänen silmälasinsa kiilsivät. En tajua miten ne voivat kiiltää vaikka aurinko ei osu niihin.

Kuitenkin, siis Kabuto heitti tikkarin suoraan Itachin hiuksiin. Osuessaan Itachin päähän se tarrautui kiinni ja Itachi huitaisi löysästi sen kohdalta. Kabuto ja Sasuke nauroivat makeasti Itachille. Sasuke muutti ison kiven limaiseksi karkiksi ja heitti sen Itachin luo. Se tarttui kiinni Itachin poskeen. Tällä kertaa Itachi mutisi jotain unissaan. Taisi olla jotain "tappamisesta" ja "barbista". Sasuke ja Kabuto räkättivät mennessään muualle. Tästä he kyllä saisivat hyvät naurut, kun Oroma-Chan ärsyttää.

Sillä välin Salaliittolaiset olivat maksaneet laskunsa ja olivat ulkona.
-Niin mitä me teemme nyt? Sakura kysyi.
-Haetaan lisää apulaisia liittoomme! Naruto löi nyrkin kämmeneensä.
-Niin, saamme ainakin Hinatan, Kiban ja Shinon mukaamme, siitä ei ole epäillystäkään. Shikamaru tiesi sen jo valmiiksi. Kiba ei voisi vastustaa kiusausta ja Hinata melkein hyppäisi kalliolta jos Naruto pyytäisi häntä hyppäämään. Shino tulisi varmasti, jos häntä suostuttelee tarpeeksi kauan.
-Tavataan huomenna täällä! Ja hommataan kaikki mahdolliset liittolaiset! Paitsi aikuiset. Se olisi jo epäillyttävän näköistä. Ino sanoi, ja kaikki lähtivät omille teilleen etsimään liittolaisia.

Kahvilassa ei tapahtunut tällä välin mitään erikoista. Temari tuli hakemaan Gaaran hotelliin, jossa he asuivat loman aikana. Akatsukilaiset vaihtoivat vaatteensa takaisin.
-Kyllä tuntuu hyvältä pitää housuja. Hidan huokaisi.
-Hei, hakiko kukaan Itachia ulkoa? Kisame kysyi katsoen ympärilleen.

-Voin käydä katsomassa... Deidara oli vaihteeksi kiltillä päällä, ja jos Itachi oli kuollut mekko päällä, hän halusi olla ensimmäinen joka sai tietää siitä. Niinpä Deidara aukaisi oven terassille, ja katsoi ympärileen. Hän huomasi Itachin, joka nukkui kuolalammikko suun edessä, hiekkakasa päässä, tikkari hiuksissa ja karkki poskessa. Deidara hihitti hiljaa näylle ja kyykistyi Itachin viereen. Hän nyki tikkaria Itachin hiuksissa herättäen tämän.

-Mi... Itachi oli vielä aivan unenpöpperössä.
-Herätys, hiekkaruusunen. Hiuksesi kaipaavat puhdistusta. Deidara hymyili hiukan liian iloisesti nykyessään tikkaria lisää. Itachi hyppäsi pystyyn ja kokeili hiuksiaan.
-Hi...Hiukseni! Niissä on hiekkaa!
-Äläkä unohda tikkaria! Deidara naurahti näyttäen nyt irtonaista tikkaria, jossa roikkui parikymmentä mustaa hiusta. Itachi tuijotti tikkaria suu auki.
-Mistä moinen ilme? Haluatko sen takaisin? No, siinä. Deirara tökkäsi tikkarin takaisin Itachin hiuksiin. Itachi alkoi täristä.
-Minun... Hiukseni... Minä... TAPAN SINUT, Deidara!
-He...Hei! Deidara lähti karkuun vihaista Itachia.

-Missä Deidara oikein viipyy? Hidan mutisi makoillen lattialla selällään.
Silloin ovi paukahti auki, ja Deidara juoksi astuen täydellä painollaan Hidanin mahan päälle. Itachi paukautti oven auki ja juoksi Deidaran perässä, astuen suoraan Hidanin naaman päälle. Hidan ei todellakaan pitänyt asiasta.
-Helevata soikoon, tapan teidät molemmat! Hidan hyppäsi pystyyn ja lähti jahtaamaan Itachia, joka jahtasi vieläkin paniikissa olevaa Deidaraa. Muut räkättivät kuin mielipuolet huvittavalle näylle.

-Ei todellakaan naurata! Katsokaa hiuksiani! Itachi osoitti hiuksiaan, joista tippui hiekkaa ja tikkarinpalasia.
-Oijoi, Itachi. Pese hiuksesi useammin, niissä on enemmän hilsettä kuin aavikolla hiekkaa! Tobi kurkisti luukusta ja huudahti nähdessään Itachin hiukset.
-Tobi! Itachi lähestyi Tobia naamallaan murhanhimoinen ilme. Tobi pelästyi ja huusi:
-Mutta Tobi on hyvä poika! Itachi lähestyi siltikin Tobia. Tobi veti päänsä sisään ja paukautti luukun kiinni.

-Itachi! Nyt loppuu tuo remuaminen! Pain huusi niin lujaa, että koko kahvila kaikui. Kaikki tuijottivat Painia. Lopulta tilanne rauhoittui ja Akatsukit päättivät nukkua kahvilassa. Itachi kävi pesemässä hiuksensa keittiön lavuaarissa. Kuitenkaan vihanpito ei loppunut siihen. Itachi, Deidara ja Hidan pitivät siltikin kaunaa toisilleen, ja päättivät nukkua eri puolilla kahvilaa.

-Tobi! Otat nyt sen helkkarin essun pois! Deidaran huuto kaikui ympäri kahvilaa. Tobi ei pystynyt luopumaan essustaan, vaan oli laittanut sen kaapunsa päällä.
-Mutta se on Tobin essu! Tobi puristi essuaan. Hän oikeasti piti siitä, se haisi mansikalta.
-Hyvä on, saat pitää sen, mutta vain sillä ehdolla, että nukut keittiössä. Deidara osoitti Sasorin selän takaa keittiön ovea. Tobi meni keittiöön ilosta hyppien. Mikään ei erottaisi häntä essusta. Ei mikään. Vaikka pitäisi pitää kunnon hirttäjäiset.

Aamulla kaikki heräsivät ja vaihtoivat taas vaatteet.
-Kyllä mekko on ihan tyhmä vaate. Hidan melkein mökötti. Seuraavassa rukouksessa Jashinille hän kyllä pyytäisi Häntä polttamaan kaikki mekot.

Aamu meni rauhallisesti, ihme kyllä. Pain ja Konan häipyivät ostamaan kaikkea, mitä nyt puuttuikaan. Puolen tunnin päästä salaliittolaiset kokoontuivat oven eteen. Lisäyksiksi oli tullut ainakin Kiba, Hinata, Shino, Kankuro ja Temari. Ja Akamaru. He juttelivat vähän
aikaa ja meinasivat mennä sisälle.

-Olen pahoillani, mutta koirat eivät saa tulla siälle. Kisame yritti rauhoittaa Kibaa, joka valitti, että Akamaru on ihminen. Naruto veti Kiban syrjään ja kuiskasi:
-Voit yrittää ottaa sitä selville ulkona. Piiloudu vaikka jonnekkin. Kiba nyökkäsi ja marssi pois. Hänellä oli vallan loistava suunnitelma. Muut menivät sisälle, ja istuivat samaan pöytään kuin eilenkin. Koko kahvila oli vielä muuten tyhjä. He katsoivat menua ja nauraa räkättivät virheille. He tilasivat jotain tylsää, joten en jaksa alkaa luetella.
Tilaisi joku nyt vaikka puhelinpihvin niin tulisi hupia... Mutta eihän kukaan tietenkään tehnyt niin. He tiesivät mitä Orochimarulle oli tapahtunut.

No, he alkoivat kohta suunnitella.
-Hinata hei, voisitko katsoa heidän vaatteidensa alle byukuganilla? Naruto kysyi Hinatalta. Hinata meni aivan punaiseksi, ja pyörtyä kupsahti. Paitsi sehän olikin kuolla kupsahtaa... Ihan sama. Hän pyörtyi, kelpaako? Hidan oli juuri tuomassa tilauksia, ja hän ihmetteli mitä se yksi nyt meni ihan limpuksi siihen tuolia vasten. Hän laski tilaukset pöydälle ja kysyi:
-Mikä tuolle sokealle tuli?
-Hän taisi pyörtyä. Sakura sanoi ihmetellen Hidanin silmien väriä.
-Taidetaan tarvita vettä. Neji huokaisi. Jos Hinata ei olisi niin ujo, tätä ei olisi tapahtunut.

-Tobi! Tuo vettä, täällä pyörtyi joku sokea! Hidan huusi lujaa. Kukaan muu ei välittänyt, mitä nyt salaliittolaiset vähän hätkähtivät. Kohta Tobi tuli vesilasin kanssa ja kaatoi sen suoraan Hinatan päähän.
-Onko Tobi nyt hyvä poika? Hän osoitti itseään etusormellaan Hidanin huokaistessa. Hidan oli juuri sanomassa jotain, kun Hinata aukaisi silmänsä. Hän oli vielä pikkuisen sekaisin, eikä Tobin naamarin näkeminen auttanut. Ja essukin oli suoraan hirviömäinen.

-Hirviö! Hinata löi Tobia juukenilla niin, että Tobi lensi metrin tai pari lattialla. Tobi nousi melkein heti pystyyn ja tuijotti Hinataa "pahalla silimällä". Hän tonki taskuaan ja vetäisi esiin taas uuden hirttosilmukan. Hinata päästi pikkuisen kiljaisun ja yritti piiloutua vieressä istuvan Nejin selän taakse.
-Hei, älä kastele vaatteitani! Neji huudahti ja työnsi Hinataa kauemmaksi.

Sitten he huomasivat, että Deidara oli ilmestynyt jostakin Tobin viereen ja paukautti tätä takaraivoon. Sillä välin Hidan pölli Tobin hirttosilmukan.
-Tobi! Helvetti soikoon, täällä ei pidetä mitään ihme hirttäjäisiä! Deidara oli tosiaankin saanut tarpeekseen Tobista ja tämän hirttosilmukoista.
-Mutta tuo sokea löi Tobia! Tobi alkoi syyllistämään pelokkaan näköistä Hinataa.
-Aivan sama! Yritit hirttää ihmisiä nyt viimeistä kertaa! Ensi kerralla syön essusi! Deidara tehosti uhkaustaan nuolaisemalla käsisuullaan essua. Hänen toiseen poskeensa ilmestyi punainen pallo.
-Se... Maistuu mansikalta? Anna se tänne! Tobi hätkästi ja puristi essuaan.
-Se on Tobin essu, sempai ei saa sitä! Deidara lähti huoksemaan Tobin perässä. Hidan naureskeli tilanteelle. Salaliittolaiset tuijottivat tilannetta suu auki.

Tobi ja Deidara olivat juosseet ovesta terassille ja sieltä kuului nyt pieni "eep!" ja "o-ou...!". Sitten Deidara juoksi Tobi perässään takaisin sisälle. Tobi juoksi Zetsun luo ja Deidara piiloutui Sasorin taakse, ottaen Sasorin kaulasta kiinni. Sitten ovi paukahti auki, ja kaikki näkivät vihaisen Itachin. Tämän naamalla oli vihainen ilme, ja muutama pölyinen kengänjälki. Itachi lähestyi Deidaraa naamallaan murhailme. Deidara kiljaisi melkein kuristaen Sasorin. Siis jos se olisi mahdollista. Sasorin ilme ei värähtänytkään. Kisame yritti rauhoitella Itachia, ja Hidan nauraa räkätti.
-Ole hiljaa siellä, senkin Jashinistipelle! Itachi pui nyrkkiä järkyttyneelle Hidanille.
-Nyt meni liian pitkälle, hiekkaruusunen! Hidan juoksi tonkimaan kaappia, jota en ole ennen maininnut. Se on niin tylsä.

Sillä välin Tobi piileskeli tuhisevan Zetsun takana, Deidara kuristi vieläkin tylsistyneen näköistä Sasoria, Kakuzu tuijotti tonkivaa Hidania tietäen, mitä hän etsi ja Kisame yritti rauhoittaa vihasta punaista Itachia. Sitten Hidan naurahti voitonriemuisesti kohottaen viikateensa päänsä päälle.
-Nyt ne pirulaiset kuolee! Salaliittolaiset tuijottivat massiivista viikatetta silmät pyöreinä. Sillä välin Kakuzu oli kiskaissut viikateen Hidanin kädestä ja nostanut sen korkelle päänsä päälle.
-He-Hei!! Anna... Se... Takaisin! Hidan yritti saada viikateensa takaisin, mutta Kakuzulla, jolla oli selvä pituusero Hidaniin verrattuna, ei ollut aikomustakaan antaa sitä takaisin. Niinpä Hidan siirtyi koiranpentu-ilmeeseen.
...
Helvetin suloinen... Älkää tuijottako siinä! Ei, minä en kuolaa! Kuvittelette vain! Enkä yritä piilotella teiltä! Tuijottakaa Kakuzua, se siinä häkeltyi ensin!

Niin, Kakuzu meni aivan sekaisin. Ja sillon Hidan iski. Tai siis hän laittoi kätensä Kakuzun olkapäälle ja ponnisti. Hän onnistui saamaan viikateensa takaisin.
-Hah! Hän naurahti, mutta hätkähti sitten. Kaikki kääntyivät katsomaan Zetsun suuntaan.

Zetsu oli taas herännyt nälkäisenä, ja nousi tällä kertaa kuopastaan. Kasviosa aukesi paljastaen Zetsun naaman.
-Minulla on nälkä... Niin minullakin, mutta minä en valita, läskipää! Minä en valita, minä mainitsin! Niin, eli valitat! Sitten Zetsu käänsi toisen silmänsä Choujiin. Aika naurettavan näköistä touhua, muut näyttivät kuin puusta pudonneilta ja yksi katsoo kieroon.

Musta Zetsu osoitti Choujia ja sanoi:
-Tuossa on hyvä ateria. Niin, läskiä. Tulet vielä yhtä läskiksi kuin hän. Ihan sama, minulla on nälkä. No nyt sinä valitat. Enkä valita, mainitsin. Äsken sanoit... Ihan sama! Syödään tuo läski! Zetsu lähti tulemaan vihaisen näköistä Choujia päin. Hän ei todellakaan pitänyt, kun häntä sanottiin läskiksi.

Sitten Kisame juoksi Zetsun eteen.
-No, Zetsu! Pain ei pidä, jos syöt asiakkaita! Syö vaikka ennemmin roskapussi keittiöstä!
-Roskapussi? Kuulostaa hyvältä. Hyi, ei varmana, roskat ovat likaisia. Ruokaa.Kuhisevat kärpäsiä. Kärpäsiä? Hyi, en varmana syö!
-Etsi sitten itsellesi mukava uhri ulkoa! Kisame melkein työnsi Zetsun ulos. Sitten hän kääntyi muihin päin, ja katsoi rauhallisesti pölmistyneen näköistä porukkaa.

Sitten paniikki jatkui. Hidan heilutti viikatettaan päänsä yläpuolella, Deidara kiljaisi ja kuristi Sasoria, Itachi kiljui vihasta ja Tobi oli paennut Zetsua paniikin keskelle. Kakuzu tosin näytti vieläkin puusta pudonneelta. Sitten ulkoa kuului huuto ja ovi kolahti auki. Zetsu oli tullut takaisin yrittäen syödä hurjasti huitovaa Gaaraa. Temari oli tullut aikaisemmin kuin Gaara kahvilaan, ja Gaara oli törmännyt Zetsuun tullessaan. Zetsu muisti vieläkin, että Gaara oli tökkinyt häntä ja päättänyt syödä tämän. Mutta Gaara oli hirveän hiekkainen. Zetsu päätti antaa tämän huitoa enemmät hiekat pois, ja oli vain kopannut Gaaran pään kasviosan leukojen väliin.

Kisame oli ollut oven edessä, ja oli törmännyt seinään Zetsun paukauttaessa oven auki. Kisame kääntyi pikkuisen hieroen nenäänsä. Kahvilan valtasi vaivaantunut hiljaisuus. Paitsi Gaara huusi. Muttei siitä kovinkaan isoa ääntä kuulunut. Olisi kuitenkin luullut, että Temari tai Kankuro olisi auttanut Gaaraa, mutta molemmat olivat yhtä järkyttyneitä kuin Gaarakin oli.

Kisame sanoi kuuluvasti oven edestä:
-Zetsu, lopeta se pojan syöminen. Hän työskentelee meille. Zetsu aukaisi kasviosansa ja pudotti Gaaran muiden keskelle. Suoraan Tobin eteen. Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan, ja Tobi kaivoi taskustaan hirttosilmukan. Gaara vetäisi taskustaan pyssyn. Sitten Tobi vetäisi taskustaan päällä olevan moottorisahan ja tuhosi koko paikan. Sitten hän heitti kranaatin päälle. Ja niin Batman syntyi.

...

Tai siis, niin Twilight alkoi.

...

Eikun, äh.

Niin olisi tapahtunut, jos tämä olisi elokuvaa. Oikeasti Pain ja Konan saapuivat juuri silloin, kun Tobi vetäisi hirttosilmukan taskustaan. Pain paukautti oven auki, lytäten Kisamen uudestaan seinää vasten.
-Konan, tämä ovi pitää rasvata. Se ei aukea kokonaan. Pain katsoi taas hiljentynyttä porukkaa.

Hidan piti edelleen viikatettaan päänsä päällä, Kakuzu näytti vieläkin puusta pudonneelta, Deidara oli lujentanut otettaan tylsistyneen Sasorin kaulasta, Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan, Zetsu tuijotti menetettyä ateriaansa, Itachi oli vieläkin punainen ja Kisame meni rauhoittelemaan Itachia hieroen nenäänsä.

-Ei laiskotella täällä! Kakuzu, pyyhi tuo typerä ilme naamaltasi ja mene kassan taakse. Hidan, nyt laitat sen viikateen kaappiin, tai Kakuzu saa myydä sen. Ja vie se haiseva roskapussi ulos. Deidara, irroita otteesi Sasorista. Kiitä onneasi, että hän ei ole normaali puupää. Muuten hän olisi kuollut. Sasori, rasvaa tuo ovi. Deidara, järjestä nuo kaatuneet tuolit takaisin. Tobi, mitä sanoin niistä silmukoista? Nyt heität ne pois, tai sitten roskiin menee essu. Zetsu, mene takasin kuoppaan, äläkä pelottele asiakkaita. Kisame, en ole varma, mitä teet, mutta sinuna lopettaisin. Joudut vielä oikeuteen tuosta hyvästä. Sinä... Kuka lienetkään, laita työvaatteet päälle ja auta Deidaraa. Tule Konan.
Pain kantoi jotain tavaraa keittiöön Konan perässään.

Kakuzu ravisti päätään mennessään kassan taakse. Deidara pyyteli anteeksi Sasorilta järjestellessään tuoleja. Sasori öljysi ovea, kuten kaikki tiedämme, turhaan. Zetsu meni takaisin kuoppaansa. Tobi ja Gaara mulkaisivät toisiaan kerran ennen kuin menivät minne pitikin. Itachi ja Kisame tuijottivat Painin jälkeen naamat punaisin ja suut auki.
Sitten molemmat menivät noloina paikoilleen.

Hidan haki keittiöstä roskapussin ja lähti terassin ovesta ulos. Hän käveli sivukadulle, jossa roskalaatikko oli. Mutta ei pelkästään roskalaatikko. Kiban erittäin hyvä piilopaikka oli roskalaatikko. Loistavaa, eikö?

-Että tämä roskapussi haisee... Hidan ei voinut olla valittamatta hirveästä lemusta, joka pussista nousi. Kiba kuuli Hidanin valituksen ja säikähti. Roskapussin ottaminen niskaan ei houkuttanut. Niinpä hän huusi:
-Älä laita niitä roskia tänne!

Hidan hätkähti ja heilui pussin kanssa.
-Kuka se oli?
-Mi... Minä olen likaisen roskiksen kummitus! Ja minä määrään, ettet laita niitä roskia tänne! Hidan tuijotti roskista, josta ääni kuului. Hän ei todellakaan pitänyt komentelusta.
-Ja minähän laitan roskat minne haluan! Hidan huitaisi roskapöntön nuri roskapussilla. Hän ei erottanut Kibaa, joka lensi pöntöstä ulos. Akamaru raahasi Kiban pois, kun Hidan alkoi polkea sitä kasaan hyvää vauhtia.
-Minuahan ei kummitukset määräile! Deidara oli sattunut kuulemaan hirveän kolinan ja tuli katsomaan mitä tapahtui.

-Hidan, mitä hittoa oikein teet? Deidara oli kyllä tiennyt Hidanin olevan sekopää, mutta että alkaa nyt hakata roskiksia... Ei hyvin mennyt.
-Minä tapan kummitusta! Hidan oli potkinut ennen kauniin mallisen roskiksen muodottamaksi kasaksi, mutta jatkoi siltikin. Deidara meni kahvilaan sisälle, ja sanoi Kakuzulle:
-Hidan sekos, voikko sää käyä hoitaan sen kuntoon? Kakuzu huokaisi ja käski Deidaran hoitaa kassaa. Sisälle oli nimittäin tullut lisää porukkaa.

Kakuzu meni Hidanin luo, ja näki Hidanin potkimassa entistä roskista maan tasalle.
-Hidan, lopeta heti! Uuden ostaminen maksaa! Hidan kääntyi Kakuzuun päin ja huusi:
-Niin, osta uusi kun vaivalla sain tapettua vanhan! Parat, puhuvat molemmat eri asioista...

Kuitenkin tilaanteesta kehittyi nyrkkitappelu. Lopulta Kakuzu tuli takaisin kahvilaan, ja näki Deidaran melkein tukehtumassa. Tai oikeastaan Deidaran käsi tukehtui, mutta onhan sekin Deidaraa? No, Kakuzu hakkasi Deidaran kättä siihen asti, että se sylkäisi ulos kolikon. Siitä seurasi ruma tilanne. Sanotaan, että Sasorilla oli kiire saksien kanssa ja Deidara ei uskaltanut mennä enää koko päivänä Kakuzun lähelle.

Ja tähän kauniiseen näkyyn jätämme kahvilan tällä kertaa!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu