”Kyllä me pelasimme huispausta kesäisin, esimerkiksi Blaisen ja Theon kanssa. Katsos minua ei ollut lukittu huoneeseeni, vaikka tiukkaa Voldemort-kasvatusta sainkin”, Draco vastasi ja etsi hymyynsä myötätuntoa, mutta se saattoi epäonnistua.
”Minäkin pelasin toisinaan huispausta. Tai lähinnä lensin ja etsin isäni kuvittelemia taikaolentoja ja kuvitin niitä lehteen. Mutta kyllä kesäni olivat oikein hyviä, toisinaan vain yksinäisiä”, Luna pohti —
”Voit sihistä minullekin”, Draco sanoi vahingossa ääneen ja kauhistui Potterin virneen levitessä hänen silmiinsä asti.Varsinkin tykkäsin tästä Dracon möläytyksestä, Harryn taiasta, jonka voi tuntea ihon läpi sekä tilhen sulista - jännittävää, että sauvojen valmistuskin voi tällä tavoin kehittyä, eikä tarvitse aina käyttää samoja tavallisia aineksia.
”Jokin toinen kerta”, Potter hymähti ja sipaisi karhealla peukalollaan Dracon poskea, eikä hän voinut olla tuntematta miehen lempeää ja vahvaa taikaa kosketuksen läpi. Samalla lämpimällä kädellä Potter kuori kaarnaa puusta, käsitteli tarkasti yksisarvisen jouhia tai tilhin sulkia ja veisti niistä upean kauniita taikasauvoja.
Harry lähetti hänelle lentosuukon, joka lepatteli vihreissä kipinöissä kuin tulikärpänen.Tämä oli jotenkin todella kiva kohta :D Ensinnäkin lentosuukko ja sitten tuo kuvaus kuinka se lepatteli tulisijassa!
”Miksei meidän aikanamme ollut muuten ketään kuumia opettajia? Nyt siellä on ihana Neville ja huhujen mukaan joku todella seksikäs blondi liemien professorina. Nimi on vain päässyt unohtumaan.”
Draco ei ollut varma, missä vaiheessa hän oli rakastunut Harryyn. Hän oli ihastunut tummaan, rohkeaan ja ärsyttävään poikaan varmasti suurinpiirtein puolivälissä kolmivelhoturnajaisia, mutta rakkaus miestä kohtaan oli eksynyt häneen helposti ja vahingossa. Ehkäpä Draco rakastui Harryyn vasta siinä ja nyt?
Ehkä Draco rakastui mieheen tämän heilutellessa pitkiä hiuksiaan puolelta toiselle luukuttaessaan yhdeksänkymmentäluvun rokkia. Ehkä Draco oli rakastunut, kun Harry oli istunut Dracon keittiössä hiljaa ja rapsuttellut sulkakynällä nenäänsä. Ehkä hän oli rakastunut mieheen saadessaan häneltä typeriä tekstiviestejä keskellä yötä. Ehkä Draco rakastui, kuin sitriineistä muodostui tähdistö maailman parhaan taikasauvan kahvaan.
”Ennen kuin muutun ihmissudeksi. Räyh!” Draco karjaisi.Ehkä Harryn sihisemistä enemmän tässä nauratti se, kuinka Harryn sihinä vaikutti Dracoon. Erityisesti tällaiseen pienessä maistissa olevaan Dracoon. ;D Harry ja Draco olivat läpi koko fikin muutenkin aivan ihania tässä. Heitä on oikeastaan vaikea kuvailla, kun molemmat olivat hieman pihalla toistensa tunteista, mutta silti jollain tavalla itsevarmoja toistensa kanssa. Erityisesti Harrysta sai sellaisen kuvan, että hän oli todella rento ja leikkisä Dracon seurassa ja haki jatkuvasti kontaktia tähän esimerkiksi pienillä fyysisillä kosketuksilla. Ehkä Draco oli tässä se epäitsevarmempi osapuoli, varsinkin siinä kohtaa, kun hän pohti Harryn syitä pitää hänen vanhan sauvansa. Onneksi fikillä oli kuitenkin onnellinen loppu ja viimeisen luvun ja epilogin hymyilinkin vain, niin ihanaa siirappisuutta oli mukana rakkaudentunnustusten ja muun mukana!
Potter hämmästyi hymyyn ja naurahti kerran. ”Niin.”
”En näin sekaisin. Lupaan sen. Nyt on vain vuorovesi tosi korkealla ja lisäksi Lavenderin drinksut olivat, hmm, vahvoja.”
Ovi aukesi Dracolle, mutta kolkuttimen messinkinen käärmeenpää katsoi epäillen Potteria, joka sihisi sille hymyillen.
”Mitä sinä sanoit?”
”Kerroin, ettei minun tarvitse saattaa sinua sisälle asti, kun kerran noin epäilyttää.”
Draco oli kadehtinut Potteria kärmeskielestä kouluaikoina, se olisi ollut niin kätevä taito, mutta nyt hän kadehti ovennuppia.
”Voit sihistä minullekin”, Draco sanoi vahingossa ääneen ja kauhistui Potterin virneen levitessä hänen silmiinsä asti.
Hyvä Harry Potter,
Mitä kuuluu? Haluaisitko tänään illalla kävelylle kanssani?
Ystävällisin terveisin
Draco Malfoy