Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Yuri!!! on Ice: Lähempänä sinua (S, Otabek/Yuri, oneshot)

(1/3) > >>

Larjus:
Title: Lähempänä sinua
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Dialogipainotteinen arkisöpöily (ja -höpöily)
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisestä kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. Fici on kirjoitettu (itseni) viihdyttämiseksi, eikä kukaan ole hyötynyt siitä rahallisesti.
Summary: Yuri haluaa näyttää Otabekille jotain.

A/N: Osallistuu haasteeseen Kielimuuri ja sen murtajat (kielinä venäjä ja kazakki).

Yuri ja Otabek valtasivat ajatukseni (taas vaihteeksi) kesken kauppareissun, ja tämä kohtaus alkoi muodostua mielessäni. Kotiin päästyäni kirjoitin tämän sitten suunnilleen yhdeltä istumalta, ja haudoin sitten tänne 13. päivään asti (koska pitäähän mun nyt jatkaa luomaani kaavaa tuon kielimuurihaasteen kanssa ;D).

Tämä on tavallaan jatkoa ficilleni Salakieli (S) mutta kuitenkin niin itsenäinen, että mukana pysyy vaikkei tuota toista olisikaan lukenut. Yhtenäisyyttä lähinnä parin viittauksen ja itse aiheen kautta.



Lähempänä sinua


Otabek oli kuorimassa omenaa suoraan biojäteastiaan, kun Yuri ilmestyi keittiön ovelle. Kuin luonnostaan Otabek vilkaisi liikkeen suuntaan ja tervehti Yuria sanattomasti silmillään. Tämä vastasi eleeseen yhtä äänettömästi ja käveli sitten hänen ohitseen ja pysähtyi poimimaan hedelmäkulhosta käteensä omenan.

”Voin kuoria sen sinulle, jos haluat”, Otabek tarjoutui.

Yuri ei vastannut siihen mitenkään. Hän vilkaisi omenaa kädessään ja lukitsi sitten katseensa taas Otabekiin.

”Bul alma”, hän sanoi.

Otabek kohotti kulmiaan pienesti. Seuraavaksi Yuri poimi kulhosta toiseen käteensä päärynän.

”Bul almurt.”

”Kappas, kappas, joku onkin tainnut aloittaa kazakin opiskelun”, Otabek tuumasi yrittäen turhaan pidätellä hymyään. ”Kai myös opettelit jo sanomaan ’tämä on kynä’?”

”Ja pöh”, Yuri tuhahti laittaen päärynän takaisin kulhoon. Hän piteli omenaa yhä kädessään ja loi Otabekin suuntaan aavistuksen verran kysyvän katseen.

”Bul qalam”, tämä vastasi avuliaasti. ”Mutta sinä siis päätit toteuttaa vanhan uhkauksesi ja opetella puhumaan kazakkia, vai? Aiot viedä salakieleni.”

”No enhän!” Yuri tiuskaisi, vaikka kuulikin leikin toisen äänessä. ”Kyllä sinä minut tiedät: en minä kauaa tätä jaksa kuitenkaan. Mutta sen pienen hetken, kun minulla on motivaatiota, haluan ainakin yrittää oppia jotain uutta. En minä sinun salakieltäsi ole viemässä.”

”Kyllä minä sen tiedän”, Otabek sanoi. ”Eikä minua oikeasti haittaa, vaikka puhuisitkin kazakkia sujuvasti”, hän lisäsi vielä, kun ei ollut aivan varma, miten vakavalla päällä Yuri tällä hetkellä oli.

”Tiedän. Vaikka ei niin kyllä tule tapahtumaan: niin pitkälle en pääse koskaan.” Hän piti pienen tauon ja laski katseensa lattiaan. ”Ajattelin vain, että jos osaisin edes vähän, voisin jollain astella olla vielä lähempänä sinua...”

”Tulipa sinusta pehmo”, Otabek totesi niin hellästi, ettei Yuri vahingossakaan voisi pitää sitä moitteena. ”Mistä moinen?”

Yuri irvisti mutta ei alkanut mitätöidä sanojaan. ”En kai minä tarvitse mitään syytä jos et kerta sinäkään. Joskus on minunkin vuoroni.”

”Ja saa ollakin.” Otabek laski veitsen ja kuorimansa omenan tiskipöydälle ja ojensi kätensä Yuria kohti. ”Anna tänne se omena. Minä kuorin sen sinulle.” Lähes heti perään hän ojensi toisenkin kätensä Yurin suuntaan ja lisäsi: ”Tai sittenkin... tule tänne itsekin.”

Kuuliaisesti Yuri astui ne muutamat heidän välillään olleet askeleet ja kuin sukelsi Otabekin ojennettujen käsivarsien väliin halaukseen. Hän nojautui pienesti hymyillen tämän olkaa vasten ja sulki silmänsä. Tuntui hyvältä kuulla toisen sydämen rauhallinen syke ja tuntea kehon lämpö ympärillään.

”Sen süykimdisiñ”, Otabek supisi hellästi huulet lähellä Yurin korvaa.

Yuri ei tiennyt, mitä Otabek oli juuri sanonut, mutta tuttujen alkuäänteiden ja senhetkisen tilanteen huomioon ottaen hän uskalsi muodostaa epäilyksensä sanojen mahdollisesta merkityksestä. Osasi Otabek’kin olla aika pehmo.

Kun Yuri sitten vetäytyi halauksesta, Otabek otti omenan hänen kädestään. Ennen kuin Yuri ehti edes protestoida, Otabek oli jo vaihtanut sen aiemmin kuorimaansa hedelmään ja tarjosi sitä hänelle.

”Ota sinä tämä”, hän sanoi.

”Kiitos”, Yuri sanoi ottaen omenan vastaan. ”Tai siis… rahmet.”

”Joo, kyllä se venäjä puskee niin vahvasti päälle, että minulla ja salakielelläni ei ole mitään hätää”, Otabek totesi vakavaa teeskennellen. Vino hymy hänen kasvoillaan paljasti sen olevan pelkkää leikkiä, vaikka Yuri olisi tiennyt sen muutenkin.

”Haista paska”, hän tokaisi, mutta tylystä ilmaisusta huolimatta hänen äänensä oli pohjimmiltaan hellä. ”Lopeta tuo, tai heitän sinua tällä omenalla.”

”Jonka kaikella rakkaudella kuorin sinulle”, Otabek kauhisteli leikillään.

”Juuri niin”, Yuri vastasi puraisten palan omenasta. ”Men almanı jep otırmın”, hän sanoi sitten pureskelunsa lomassa.

”Hmm… on sinulla ehkä sittenkin toivoa”, Otabek sanoi arvioivasti yhä vakavaa esittäen. Hän joutui väistämään äkisti, kun Yuri yritti potkaista häntä sääreen (joskaan ei tosissaan). Häntä nauratti, ja vaikka ilme Yurin kasvoilla olikin kova, hän tiesi tämän olevan leikissä mukana.

”Olet sinäkin yksi –”

”Niin mikä?”

Vastaukseksi Yuri ei sanonut mitään vaan haukkasi lisää omenaa. Hän suuntasi askeleensa pois keittiöstä mutta Otabekin ohittaessaan työntyi tätä vasten niin, että pienen hetken ajan he olivat kyljet ja käsivarret vastakkain. Tämä ymmärsi eleen merkityksen hyvin, muistuttihan Yuri teoiltaan toisinaan hyvinkin paljon kissaansa – tai kenties päinvastoin.

”Rakas.”

”Mitä!?”

”Täydensin keskeen jääneen lauseesi”, Otabek selitti. ”Ja samat sanat sinulle myös.”

Yuri tuhahti. ”Ihan miten vain”, tämä mutisi suu täynnä omenaa ja käveli pois keittiön oviaukosta. Kun Otabek ei nähnyt tästä enää vilaustakaan, hän kuuli vielä tämän hiljaisen äänen seinän takaa. ”Janım.”

Siihen Otabek ei viitsinyt vastata enää mitään. Hän tarttui veitseen ja alkoi kuoria toista omenaa itselleen pehmeä hymy kasvoillaan. Yurin kanssa käyty keskustelu (ja muu ”yhteenotto”) lämmitti hänen rintaansa rakkauden väkevällä liekillä.

Yuri oli sanonut, että voisi ehkä kazakkia ymmärtämällä olla lähempänä häntä, mutta Otabekista tuntui, ettei Yuri voisi enää mitenkään päästä yhtään lähemmäs. Hän oli nimittäin jo aikapäiviä sitten luovuttanut itsensä ja sydämensä tälle kokonaan.




A/N: Loppuun vielä kazakinkielisten kohtien käännökset, vaikka uskoisin niiden suurimaksi osaksi olevan aika selviä ilmankin.

Bul alma. = Tämä on omena.
Bul almurt. = Tämä on päärynä.
Bul qalam. = Tämä on kynä.
Sen süykimdisiñ. = Olet söpö/suloinen/ihana.
Rahmet = Kiitos
Men almanı jep otırmın. = Minä syön omenaa.
Janım = Rakas/kulta (kirjaimellisesti ’sieluni’)

tirsu:
Iltaa! Ja heti perään: aaawws! Kuinka suloista luettavaa tämä oli. Ei tässä voinut olla hymyilemättä, voiko nämä kaksi olla enemmän ihanampia? ^^

Ai kamala, ehtisin toisen lauseen kohdalla jo luulemaan, että Otabek huitaisee vahingossa Yuria kuorimisveitsellä säikähtämisestä johtuen (olen katsonut liikaa B99 näemmä). Onneksi niin ei sentään käynyt. :P

Hei jei, Yuri alkoi opiskella kazakkia. Ihanaa! Siitä näkee kuinka tärkeä Otabek hänelle on. Mulla on kova luotto, että Yurin into/motivaatio kestää kauemmin kuin hän uskoo.

Tässä käy hyvin selväksi kuinka hyvin kaksikko tuntee toisensa. Ulkopuolisen korviin heidän heittonsa toisilleen voisi hyvinkin kuulostaa kinalta, mutta he itse tietävät, että kyseessä leikkimielisiä heittoja. Vaikka Otabek yhdessä kohdassa pelasi hieman varman päälle.

Yurin kissamainen tapa osoittaa hellyyttä oli hauska (ja paikkaansa pitävä) yksityiskohta. Todella yurimaista oli hänen ihan sama -asenne, kun Otabek kutsui häntä rakkaakseen, ja sitten toisesta huoneesta hän kuitenkin hiljaa sanoi saman, vieläpä kazakiksi. Se toi hyvin esille sen, että millainen Yuri on sen kaiken kovan kuorensa alla.

Oi että. Tuo loppu. Sulasin sille. Se oli aivan mahdottoman ihana! Yuri on kyllä yksi onnenpekka (samoin kuin Otabekin). :-*

-tirsu

Fairy tale:
Tämä kaikki tapahtui yhden tai kahden omenankuorimisen aikana! Mä sitten tykkään tällaisesta lyhyen hetken kuvauksesta. Kuinka paljon siihen mahtuukaan kaikka ihanaa ja hassua, mukavaa kielipohdintaa. Minä en jaksaisi opetella uutta kieltä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä jos sattuisi olemaan ihan rakastunut. Joten en jää arvailemaan kuinka kauan Yurin innostus opetella kieltä kestää. Mutta kuinka hellyttävää on kuulla hänen suustaan "Janim" ja Otabek kuulee sen. Ihanan pehmoa.

Hauska kuulla että sait tämän ideasi kesken kauppareissun. Tiedän tunteen. Sitä on tekemässä ihan jotain tavallista arkista ja sitten pamahtaa "filmi" päälle, idea fikkiin puskee mieleen ja pyörii siellä, joskus uskomattoman selkeästi.

Otabek taitaa saada pitää salakielensä vielä hyvän tovin tätä vauhtia. Tuo Yurin "haista paska" heitto tuonne väliin on kyllä niin Yuria. Mutta kuulen kyllä millä sävyllä se on sanottu. Ei ole ihan terävintä sävyä tuossa. Ja kuinka nyt jäinkin pohtimaan että miten ihmeessä on mahdollista sanoa pehmeästi ja lämmöllä jokin yleensä ikäväksi tarkoitettu asia. Äh, en osaa sanoa enää mitään järkevää tähän. Tykkään fikeistä, jotka herättävät ajatuksia ja joista jää hyvä mieli.  :)

Larjus:
Oon jotenkin tyystin unohtanut vastata näihin, vaikka olin ihan varma, että oon niin tehnyt 🙊 No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

tirsu: "Aaawws" on hyvä reaktio, koska se on oma vakioreaktioni oikeastaan kaikkeen Otayuriin :3 Ne kaks todella on niin ihania ♥

Itsekin on tullut katsottua paljon B99:ä, mutta mitään veitsellä huitomisia en sentään aio Otayuri-söpöilyihini ujuttaa :D Vois kyllä toimia jossain toisentyylisessä tekstissä... 🤔

--- Lainaus ---Siitä näkee kuinka tärkeä Otabek hänelle on.
--- Lainaus päättyy ---
Todellakin ♥ Nämä kaksi ovat toisilleen niin pirun tärkeitä, ja se tulee esille monella tavalla! Kuten just vaikka toisen äidinkielen opettelulla, kissamaisella pään puskemisella ja häijyn kuuloisella piikittelyllä (joka on pohjimmiltaan hyvin rakastavaa ja hellää). Se on minulle tärkeä läheisyyden merkki, että voi huoletta puhua toiselle karkeasti ja tietää, ettei toinen siitä loukkaannu. Yuri kyllä on pahasuinen muutenkin, mutta itse näen siinä selvän eron, miten hän puhuu niille joista pitää vs. ei pidä. Se on erilaista "häijyyttä".


--- Lainaus ---Todella yurimaista oli hänen ihan sama -asenne, kun Otabek kutsui häntä rakkaakseen, ja sitten toisesta huoneesta hän kuitenkin hiljaa sanoi saman, vieläpä kazakiksi. Se toi hyvin esille sen, että millainen Yuri on sen kaiken kovan kuorensa alla.
--- Lainaus päättyy ---
Jep, sellainen Yuri on :3 Esittää kovaa mutta on sisältä aikas pehmo. Ja Otabekin seurassa hän uskaltaa olla oma itsensä ♥

Ja voi äää, ihana kuulla että sulit, koska olin aika sulaa mömmöä itsekin tätä kirjoittaessa (sellaista se OTP-fiilistely tuppaa minulla olemaan) ;D Yuri ja Otabek ovat todella onnekkaita kun heillä on toisensa ♥ He ovat kyllä niin hyvin yhteensopiva pari!


Fairy tale: Jep, ajallisesti tämä ei ole pitkä kohtaus, mutta sisältää paljon asiaa ja ajatuksia! Lyhyistä hetkistä on kiva kirjoittaa, ja itse kun tykkään slice of lifesta suuresti, arjesta on helppo etsiä palasia kuvattavaksi :3 Ja kun on omat OTP-fantasiat kyseessä, niin ei tarvitse edes yrittää keksiä jotain, mistä kirjoittaa :D Näitä ideoita todella pukkaa ties missä, vaikka just kaupassa ruokaostoksia kerätessä.


--- Lainaus ---Mutta kuinka hellyttävää on kuulla hänen suustaan "Janim" ja Otabek kuulee sen. Ihanan pehmoa.
--- Lainaus päättyy ---
Niin on minustakin ♥ Mulla on joitain ficejä, joissa Otabek kutsuu Yuria janımiksi, ja senkin takia oli kiva kirjoittaa tähän roolit toistepäin :3 Yuri on kyllä oppinut sen sanan merkityksen ihan ilman mitään opiskelutuokioitakin, mut ajattelin, että tämä voisi olla ensimmäinen kerta, kun hän itse käyttää sitä Otabekista! Mun headcanonissa Otabekilla ja Yurilla ei ole pahemmin hellittelynimiä toisilleen, mutta janım on yksi poikkeus siinä joukossa. Enemmänkin ne kaikki "haista paska" -heitot ja muut on sitä heidän rakkauden kieltään :D Je todellakin on sanottu kaikella rakkaudella, koska vaikka Yuri vois haistatella paskat inhoamillensa tyypeille, äänensävy ja muukin habitus on ihan eri luokkaa.


Kiitos kommenteista hurjasti molemmille! Ne lämmittivät mieltäni jo saantihetkellä ja niin tekivät nytkin :3 ♥

Thelina:
Terveisiä kommenttikampanjasta! Arkisöpöily ja höpöily veti puoleensa ja siihen tämä olikin oikein sopivaa ja ihanaa luettavaa! On todella suloinen ajatus, että toisen äidinkieltä opettelemalla voi päästä hiukan lähemmäksi toista. Tosi hyvin oli myös toteutettu nuo kazakinkieliset lauseet hedelmien yms. avulla, niin että lukija ymmärsi ne, vaikkei kieltä osaakaan.


--- Lainaus --- ”Tulipa sinusta pehmo”, Otabek totesi niin hellästi, ettei Yuri vahingossakaan voisi pitää sitä moitteena. ”Mistä moinen?”

Yuri irvisti mutta ei alkanut mitätöidä sanojaan. ”En kai minä tarvitse mitään syytä jos et kerta sinäkään. Joskus on minunkin vuoroni.”

”Ja saa ollakin.” Otabek laski veitsen ja kuorimansa omenan tiskipöydälle ja ojensi kätensä Yuria kohti. ”Anna tänne se omena. Minä kuorin sen sinulle.” Lähes heti perään hän ojensi toisenkin kätensä Yurin suuntaan ja lisäsi: ”Tai sittenkin... tule tänne itsekin.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ihan lempparikohtani, totta kai saa olla pehmo ja vielä parempaa, että pehmoiluun vastataan pehmoilulla ja ihanalla halauksella. Loistavana kontrastina toimi kuitenkin tuo kaksikon kiusoitteleva sanailu, jottei ihan pelkäksi höttöhattaraksi mene! Paluu hötömpään oli silti ihana ja kuin varkain siinä sanailun ja muun toiminnan ohessa tehty, toimi hyvin! Tästäkin pidin siis tosi paljon:

--- Lainaus --- ”Rakas.”

”Mitä!?”

”Täydensin keskeen jääneen lauseesi”, Otabek selitti. ”Ja samat sanat sinulle myös.”

--- Lainaus päättyy ---

Viimeinen lause oli todella sydäntälämmittävä! Muutenkin tämä ficci jätti hymyn huulille, kiitos kun kirjoittelit :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu