Nimi: Ei tästä voi selvitä hengissä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, draama
Paritus: Topi/Miika
Haasteet: Neliottelu ja Spurttiraapale V
A/N: Seila pyysi minulta Topikaa, ja tässä sitä on konflikteineen kaikkineen. Pientä vaihtelua kaikkeen viime aikaiseen söpöilyyn ja höpöilyyn :)
Ei tästä voi selvitä hengissä
1.
Miika
Se olisi ollut hermostuttava skenaario kelle tahansa: illallinen poikaystävän vanhempien kanssa, mutta Miikan kohdalla hommassa oli pienen pieni juju. Miika oli tuntenut Topin porukat 8-vuotiaasta saakka. Miehellä oli ollut tapana notkua tuntikaupalla Ilarin autokorjaamolla, jossa se oli opettanut hänelle kaiken moottoripyöristä. Miikasta oli tuntunut, että Ilari ja Sanna pitivät häntä käytännössä kolmantena poikanaan. Se oli tietysti ollut ennen kuin Miika oli turmellut ja manipuloinut niiden kuopuksesta itselleen poikaystävän.
Nyt Miikasta tuntui, että pöytään olisi kelvannut vaikka sarjamurhaaja hänen sijastaan. Ilari tuskin söi, se vain tuijotti Miikaa kuin miettien, miten pistää hänet kylmäksi joutumatta siitä vankilaan.
”Lopeta toi mulkkaaminen”, Topi ärähti isälleen. Hän pidätti hengitystään. Miika ei missään nimessä tahtonut, että Hirvosille syttyisi sota hänen takiaan.
”Yritän tässä vain ymmärtää”, Ilari sanoi jäykästi. Topi paiskasi aterimet lautaselleen niin, että kolisi.
”Ymmärtää mitä?”
”Tätä tilannetta”, Ilari sanoi ja katsoi Miikaa niin rumasti, että hän tunsi itsensä lapamatoakin alhaisemmaksi olennoksi. Enää ei ollut itkukaan kaukana.
”Tilanne on se, että mä rakastan Miikaa, ja jos sä et sitä kestä, niin sitten mä mieluummin jään isättömäksi kuin pidän yhteyttä sun kaltaiseen kyrpänaamaan”, Topi tokaisi.
”Topi, et sä noin voi sanoa!” Sanna kauhistui.
”Todellakin voin. Vanhempien pitää ansaita lastensa kunnioitus”, Topi sanoi, ja nyt sen ääni oli hallitun kylmä. ”Te ette ees yritä. Tuu, Miika.”
Ilari nousi ylös. Se tuli suoraan Miikaa kohti silmät mustina. Topi tuli heidän väliinsä. Se sai Ilarin perääntymään yhdellä katseella.
”Jos sä vielä yrität jotain tollasta, mä hoidan sut linnaan”, Topi uhkasi.
Ulkona Miika itki ääneti. Topi oli niin vihainen, ettei se heti edes huomannut, mutta samassa Miikaa halattiin lujaa.
”Helvetti, anteeksi, että jouduit kärsimään ton.”
”En mä sitä”, Miika sopersi. ”Oon pahoillani, että mä – että te mun takia – vittu, anteeksi.”
”Voi pupu, sä et oo tehnyt mitään väärää.” Topi silitti hänen hiuksiaan ja vetäytyi suudellakseen. Mika itki Topin suuhun ja puristi sitä tiukasti. Topi pussasi häntä monta kertaa.
”Rakastan sua, ja vain sillä on väliä, kuulitko?”
”Ei.” Miika vetäytyi, vaikka se repi hänen sydämensä rikki.
”Sun pitää mennä kotiin, koska ei mikään ole perherikon arvoista. Ei edes me”, Miika sanoi ja tuijotti lumisia kenkiään. ”On parempi, että tää loppuu tähän.”