Originaalit > Pergamentinpala
Liika läheisyys ahdistaa, K-11, prologi + 7/?
Nyyhti:
Kukkuu minäpäs tulin tänne! :P
Oot puhunut tästä niin paljon, että pakkohan se oli tulla katsomaan, mistä on kyse. Mukavasti pääsin mukaan tähän, kun kovin paljon ei ollut lukuja ilmestynyt. Tällainen tarina tuskin tosiaan toimii raapalemitassa - no, suoraan sanoen mun mielestä tosi harva tarina toimii ;D Joten kiva että olet vaihtanut kunnon lukuihin!
Kaikki vaikuttaa tosi aidolta ja realistiselta. Huomaan Säteen ajatuksenkulussa toisinaan samoja piirteitä kuin omassani, mikä on hauskaa :D Pilvi on hauskan rempseä hahmo, ja keskustelut Säteen ja Pilvin (vai Pilven? en muista kummin kirjoitat) välillä ovat ilahduttavaa luettavaa. Minäkin tahdon tuollaisen siskon, joka soittelee rempseästi ja tuo viiniä ;D
Pakko lainata tämä, koska tää on kaikilta osin niin totta:
--- Lainaus käyttäjältä: FractaAnima - 29.09.2018 21:43:13 ---Pilvi on paras! Ei vaan, on Sädekin ihan hyvä. Vähän kuin viini, paranee todennäköisesti vanhetessaan. ;D Tykkäsin kissasta, pöllö- ja mustekalaviinistä, koska kuka niitä nimiä muka kyttää. Pullot valitaan aina etiketin mukaan.
--- Lainaus päättyy ---
Juuri näin! ;D Säteessä minusta on hauskaa, että hän on niin selkeän introvertti, joka lämpeää hitaasti ihmissuhteissa, ja sitten hän ainakin minun näkökulmastani vaikuttaa siltä, että alan pitää hänestä enemmän vasta myöhemmin. Pilvi taas vaikuttaa tässä vaiheessa ainakin siltä, että nautin lukea hänestä, mutta todennäköisesti todellisuudessa menettäisin häneen hermoni ;D
Saappaaton:
Frac, nuu. <3 Tätä on muuten tosi paljon kivampi kirjoittaa tälleen pidemmälti kerrallaan. Pääsee hahmotkin rönsyilemään vähän enemmän! (Eikun siis kaikki keskustelut on silkkaa asiaa ja vie juonta eteenpäin.) Kiitos kommentista, pus. <3
nomppu, alan olla vakaasti sitä mieltä, että olen puhunut tästä liikaa, pitää hillitä. :D Ihanaa kuitenkin, että päätit katsastaa ja hypätä tämän ikuisuusprojektin kelkkaan (ainakin toistaiseksi)! <3 Ja joo Pilvi on silleen rempseällä tavalla raskas (ja kyllä, taivutit oikein: Pilvin), joka piristää pieninä annoksina, mutta luojan kiitos ei ole oikeassa elämässä ihan tällaista tapausta. ::) Kiitos sinulekin kommentista, toivottavasti tykkäät jatkossakin. :3
3. luku
”Ei kellään ois lainata kynää?” Joona kysäisi kaiveltuaan laukkuaan jonkin aikaa. Säde oli jo nousemassa hakeakseen työpöydältään kynän, kun Tuomas jo ojensi omaansa sohvapöydän yli.
”Ta”, Joona sanoi ottaessaan kynän.
”Ta?” Hannaleena kysäisi ja vilkaisi Joonaa uteliaana.
”Kiitos. Käytetään Briteissä ja Australiassa”, Tuomas ehti kommentoida väliin nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. Joona hymisi hiljaa, antoi vapaan kätensä vaeltaa hiustensa läpi ja nyökkäsi.
”Kuten Tuomas sanoi. Se jäi mulle käyttöön, kun käytiin toissakesänä Briteissä kavereiden kanssa”, Joona selitti ja kaivoi laukustaan vihkon.
”Oi, Briteissä! Missä päin?” Hannaleena kyseli uteliaana.
Säde, joka oli korvannut Hannaleenan sivunvaihtajana skannausprosessissa, käänsi kirjasta seuraavan aukeaman ja asetti sen skanneriin ennen kuin vilkaisi Tuomasta. Tuomas oli jäänyt katselemaan höpöttävää kaksikkoa tutkimattomasti.
”Manchesterissa”, Joona vastasi virnistäen.
”Uu. Futisfani?”
”En henkilökohtaisesti”, Joona naurahti, ”mutta kaverit kyllä on.”
Säde tökkäsi Tuomaksen olkapäätä kevyesti havahduttaen tämän ajatuksistaan. Sanomatta mitään nuorukainen keskittyi jälleen skannaamiseen, ja kuunnellen puolella korvalla Hannaleenan utelua Manchesterista Säde käänteli sivuja kuuliaisesti.
”Ootko sä koskaan käynyt missään? Ulkomailla siis”, Säde kysäisi muutamaa aukeamaa myöhemmin hiljaa ja hymyili Tuomakselle hennosti.
”En juurikaan. Virossa ja Ruotsissa”, Tuomas vastasi kohauttaen olkiaan välinpitämättömästi.
”Mm, en mäkään. Mutta ois kiva päästä käymään Uudessa-Seelannissa tai just Briteissä. Ois siistiä nähdä vaikka Taru sormusten herrasta -leffojen kuvauspaikkoja, vaikkei niitä lavasteita siellä enää taida ollakaan. Miten siistiä, jos olisi.”
Tuomas katsahti Sädettä avoimen huvittuneena, silminnähden rennompana.
”Sä et vaikuta noin… Nörtiltä ulospäin.”
”Siis salaisuus on siinä, että kun jäljittelee normaalia käytöstä, niin ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa muut ei enää tajua, että on jotenkin epänormaali. Kokemuksen syvä rintaääni.” Säde virnisti Tuomakselle kevyesti ja sai vastaukseksi hiljaisen naurahduksen. Samassa Säde tajusi Hannaleenan ja Joonan keskustelun vaienneen.
”Oi ei, oot samanlainen piilonörtti kuin Markus!”
~*~
He olivat skannauksessa edenneet toisen kirjan loppupuolelle, kun asunnon ovelta alkoi kuulua rapinaa. Koko porukka tuntui pysähtyvän lukuun ottamatta Sädettä, joka ponkaisi ylös ja pinkaisi eteiseen. Hän oli –
”Hei!” Pilvi tervehti hymyillen vetäessään ulko-oven kiinni.
”Sori, mä unohdin”, Säde vastasi nopeasti ja puri huultaan. Pilvi kallisti kysyvästi päätään ja vilkaisi sitten ympärilleen rekisteröiden vieraat ulkovaatteet.
”Ah”, Pilvi totesi ymmärryksen tavoittaessa hänen äänensä.
”Meillä on lukupiirijuttu – kokoontuminen – ryhmätenttiä varten. Ei meillä mene varmaan enää kauaa, mutta sori, unohdin pistää sulle viestiä.” Säteestä tuntui pahalta, vaikka Pilvi ei näyttänyt olevan tilanteesta hirveän pahoillaan. Hän oli unohtanut heidän torstaiperinteensä.
Harmi ei ehtinyt velloa Säteen sisällä pitkään, sillä Pilvin katseeseen syttyi tuttu tuike.
”Ai sulla on täällä opiskelukavereita.” Sen tokaistuaan Pilvi potki kenkänsä jaloistaan ja käveli peremmälle vähät välittämättä Säteen epätoivoisesta yrityksestä käännyttää siskonsa ovella.
”Heei, sori pieni keskeytys!” Pilvi heläytti hymyillen päästessään olohuoneeseen asti.
”Mä olen Pilvi, Säteen sisko.”
”Hei, Pilvi!” Hannaleena ja Joona heläyttivät kuin yhdestä suusta ja virnistivät toisilleen.
Pilvi vilkaisi perässään hivenen arasti tullutta siskoaan selkeän huvittuneena ja tokaisi: ”Mä tykkään näistä.” Sitten hän kääntyi takaisin muita kohti.
”Onko teillä pahasti kesken? Meillä on tapana Säteen kanssa hakea epäterveellistä ruokaa ja juoruilla näin torstaisin, niin voisin hakea kaikille jotain syömistä ja käyttää sen juoruamisosuuden tutustumiseen!”
”Mä olen mukana!” Hannaleena hihkaisi heti ja nosti innokkaasti kätensä pystyyn.
”Juu”, Joona sanoi hymyillen ja viittasi Hannaleenaa hillitymmin. Pilvi käänsi kysyvänä katseensa skannailua jatkaneeseen Tuomakseen.
”Entäs sinä?”
Tuomas nosti katseensa Pilviin ja kohautti kevyesti olkiaan.
”Eipä kai mulla mitään muuta ole.”
”Koko porukka intoa puhkuen mukana, hyvä!” Pilvi tokaisi ja soi Tuomakselle kujeilevan virneen. ”Mitä te haluatte syödä?”
~*~
Kun yhteistuumin oli päätetty Pilvin hakevan heille pitsaa ja jokainen oli saanut päättää omat täytteensä, Pilvi lähti. Ulko-oven sulkeuduttua olohuoneessa oli hetken täysin hiljaista.
”Pilvi vaikuttaa kivalta”, Hannaleena tokaisi pian ja hymyili Säteelle. ”Olette kyllä kovin erilaiset.”
”Juu, niinhän me ollaan”, Säde hymisi ja palasi auttamaan Tuomasta viimeisen osion skannaamisessa. Hetken hän mietti pitäisikö hänen varmuuden vuoksi pyytää anteeksi siskonsa puolesta, vaikka olihan jokainen ihan itse saanut tehdä päätöksensä iltaa koskien…
”Maa kutsuu Sädettä”, Tuomas tokaisi hetken kuluttua, kun Säde oli unohtunut ajatuksiinsa.
”Joo, sori.” Säde pudisti kevyesti ylimääräiset ajatukset päästään ja käänsi seuraavan sivun. Hän yliajatteli. Taas.
~*~
Vajaa tuntia myöhemmin Pilvi palasi mukanaan höyryävät pitsat ja pari isoa limsapulloa. Säde otti kantamukset siskoltaan ja vei ne keittiöön Pilvin jäädessä riisumaan ulkovaatteitaan. Tuomas tuli auttamaan pitsojen jakamisessa ja Hannaleena vei kaikille olohuoneen puolelle aterimet ja lasit.
”Onko se ihan okei, että me ollaan täällä?” Tuomas kysäisi hiljaa, kun he olivat kahden kesken.
”On, tietty. Miksei olisi?”
”Mietin vain”, Tuomas kohautti olkiaan, ”vaikutit vähän hajamieliseltä, kun Pilvi lähti, niin aattelin. Että jos sua häiritsee.”
Säde ei voinut huulilleen pyrkivälle hymylle mitään.
”Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä mietin olenko teille anteeksipyynnön velkaa.”
”Miksi?”
”Koska Pilvi tuli ja sovitti itsensä kaikkien kalenteriin. Mä tiedän kuinka vaikea sille on välillä sanoa ’ei’.” Säde hymyili ja sai ilmeen tarttumaan Tuomakseen.
”No hyvä, jos se ei ollut muuta. Ja siis illanistujaiset voi olla ihan hauskat, joten turha siitä on pyytää anteeksi. Ainakaan etukäteen.” Tuomaksen silmissä kävi kujeileva pilke ennen kuin hän nappasi pari pitsaa ja suuntasi olohuoneen puolelle.
Säde kuunteli miten Tuomas varmisti olohuoneen puolella Hannaleenan tilauksen. Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.
”Mennäänkö me syömään muiden kanssa vai haluatko haaveilla siinä, kunnes pitsa on kylmää?” Kiusoittelusta huolimatta Pilvin äänessä oli pehmeyttä ja hän kiersi kätensä siskonsa ympärille.
”Näytinkö siltä, että tarvitsin halauksen?”
”Jep.”
Säde naurahti ja painoi hetkeksi päänsä Pilvin olkapäälle.
”Muistatko, kun sanoit, että saatan päätyä porukkaan vahingossa?”
Pilvi nyökkäsi pontevasti.
”Mä luulen, että se vahinko on tainnut tapahtua.”
”Niin mäkin.” Pilvi rutisti siskoaan ja irrottautui halauksesta. ”Mut nyt mä tarvitsen turhia hiilareita ja rasvaa, ja mielellään nyt kun toi pitsa on vielä lämmin.”
Pilvi nappasi loput pitsat ja liittyi olohuoneen puolella olevan kolmikon seuraan. Säde seurasi siskoaan ja istahti lattialle sohvapöydän ääreen. Pian ruokailun lomassa kulki rento keskustelu lähtien siitä mistä kukin oli kotoisin aina siihen asti, mitä kukakin oli viimeksi katsonut Netflixistä ja saattoiko sitä suositella.
”Okei, mikä on teidän guilty pleasure?” Hannaleena kysäisi, kun Joona sai selitettyä miten oli maratoonannut brittisarja Bodyguardin ensimmäisen kauden kahteen iltaan.
”Yleisesti vai Netflixissä?” Pilvi kysyi ja sai Hannaleenan levittämään käsiään.
”Yleisesti?”
”No siis mä katson netistä kynsienlaittovideoita. Siis voin katsoa niitä tuntitolkulla putkeen”, Pilvi selitti ja virnisti kevyesti.
”Minä oisin sanonut sun paheeksi viinin”, Säde tokaisi.
”Viinin? Viini ei ole pahe, päinvastoin. On suoranainen hyve tunnistaa hyvä viini ja osata nauttia siitä asianmukaisesti.”
”Sulla on mun kämpällä viinijemma.”
”Pitää olla! Ei voi tietää etukäteen, missä surraan särkynyttä sydäntä, niin pitää olla sydänsuruviini varoiksi!”
Hannaleena hihitti hiljaa kuunnellessaan kaksikon sananvaihtoa. Joona piti pokkansa Hannaleenaa paremmin ja vain virnuili, ja jopa Tuomas oli avoimen huvittunut seuratessaan siskosten keskinäistä kommunikaatiota.
”Ja mitä paheisiin tulee”, Pilvi jatkoi, ”sulla vasta hauskat guilty pleasuret onkin. Neiti tilastoin kaikenlaista turhaa, koska tykkään mun Excellistä.”
Säde karahti kiusoittelusta punaiseksi.
”Anteeksi vain, Säde, mutta kuka täysijärkinen tykkää Excelistä?” Hannaleena kysyi huvittuneena.
”Pilvi liioittelee”, Säde aloitti, mutta tuli keskeytetyksi.
”Sä seuraat sun konekirjoitusnopeutta. Ja luettuja sivumääriä. Ja-”
”Okei, joo, selvä! Tykkään mun Excelistä, ole hiljaa!”
Pilvi virnisti iloisesti ja väisti, kun Säde hapuili sohvapöydälle jääneen pyyhekumin ja heitti sillä siskoaan posket edelleen punaista helottaen.
”Ootko nopeakin kirjoittaja?” Tuomas kysäisi.
”Hiukan reipasta viittäkymmentä sanaa minuuttiin.”
Tuomas näytti yllättyneeltä, ehkä hieman vaikuttuneeltakin, ja Säteen nolostuminen vaihtui toisenlaiseen.
”Mikä on sellainen keskivertonopeus?” Joona kysyi uteliaana. Säde avasi suunsa, mutta Tuomas ehti ensin:
”Sellaiset nelisenkymmentä sanaa minuuttiin, ehkä hiukan alle.”
Joona ja Hannaleena jäivät molemmat katsomaan Sädettä ihmeissään, mutta Pilvin huomio kiinnittyi Tuomakseen.
”Ai säkin oot tolleen vähän rikki”, Pilvi sanoi virnistäen ja sai Tuomakselta hymähdyksen.
”Muun muassa.”
FractaAnima:
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa ja jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee ja eeeeeeheheheheheeeh. Ei mulla muuta.
Ei kun olihan mulla muutakin! EN KESTÄ! (tuntuu, että viime päivinä en oo kestänyt mitään mitä oon lukenut, mutta no jaa, kai mäkin oon vähän rikki). Rrrrakastan Pilviä. Rakastan Sädettä. Ja ERITOTEN rakastan Tuomasta. Mmhmm. Nää dialogit on kutkuttavan hauskoja ja musta on hurjan hauskaa, että Säde tykkää Excelistä. Tosin, mä oon vähän eri mieltä, mä luulen, että se rakastaa sen Exceliä. u_u
Nuu. Nämä tyypit on vain niin kivoja ja kaikki selkeästi erilaisia persoonia ja hmmmmhmmhmmm. Tykkään heistä kaikista oikeesti. Kaikissa on jotain mikä kiinnostaa, ja se on tosi jees, koska olishan se tylsää, jos vaikka Säteellä olis sata kiinnostavaa puolta ja sit loput hahmot olis tylsiä.
Ei musta irtoa mitään tän ihmeempää, mut oon superiloinen, että kolmas luku on täällä ja oon superiloinen, että sain lukea sen tässä iltateen ja lettujen äärellä. Pus.
- Frac
Nyyhti:
Frac sanoikin sen hyvin: kaikissa hahmoissa on jotain tosi kiinnostavaa! Tätä on kiva seurailla, luontevaa tutustumista ja kiinnostumista (ja kiitos tämän aitouden, tästä voi napsia tästä tosielämään vinkkejä miten tutustua eiku). Pilvi on ihanan avoin kyllä! Noin vain saapuu paikalle eikä yhtään hätkähdä suunnitelmanmuutosta vaan pistää illanistujaiset pystyyn - ai että olen kateellinen tuollaisesta kyvystä ihmisille ;D
Säde on musta aika itsevarma ottaen huomioon, miten hän tuntuu ajattelevan ihan muuta :D Heittelee hauskasti takaisin ja on avoimesti piilonörtti, tai jotain sinne päin ;D
Mutta voi, ottaisivatkohan nämä tyypit mut mukaansa seuraaviin pitsakesteihin. Oli nälkä jo valmiiksi, ja tätä lukiessa alkoi hirveästi tehdä mieli pitsaa ;D
Fiorella:
Kommenttikampanjasta heippa! Ensiksi, pahoittelut myöhäisestä kommentoinnistani! Luin kyllä tekstin jo tuoreeltaan, ja siksi sen valitsinkin, mutta koska oli jo kovin myöhä, menin nukkumaan ja ajattelin kommentoida hetimiten seuraavina päivinä. Tulikin yllättäen vakavamman sortin irl-ongelmia vastaan, ja kaikki vapaa-aika meni niitä ratkoessa. Mutta se siitä, ja nyt olen tässä. <3
Minulla on mielikuva, kuin olisin lukenut tätä jo raapalemuotoisena, mutta en muista enää olinko kommentoinut vai en. Joka tapauksessa minusta tämä toimii tosi paljon paremmin yhtenäisenä kuin raapalemitassa. :) Ja heti kun tätä alkoi lukea, nousi kiinnostus lukea pidemmälle. Se on erittäin hyvä ominaisuus tekstissä kuin tekstissä! :)
Eka osa on ihanasti elävän tuntuista siskosten sanailua. Yhden jännitys ja toisen kannustava rohkaisu tuntuu hyvin tutulta. On ihanaa, kun sisko on siinä tukena, kun on noin isoista asioista kyse, valmiina iloitsemaan yhdessä kuin lohduttamaankin.
Prologin jälkeen päästään tutustumaan opiskelujen alkuvaiheisiin. Säde vaikuttaa herkältä ja jännitys tuntuu hyvin uskottavalta. Tykkäsin sellaisista yksityiskohdista, kuin tennarien tuntumisesta väärän värisiltä ja miten Säteen tunteet olivat pinnassa, kun hän istui kaivaten samanaikaisesti omaa tilaa ja kuitenkin mahdollisuutta kuulua ryhmään. Tämä on varmaan tosi monelle tuttu tunne sekin. Olipa ihana, että Säde löysi jotain juttukumppania heti siinä, vaikka tunsikin olevansa jotenkin eri vaiheessa muiden kanssa. ”Muru, sinä jäät vähän aina ulkopuolelle. Lämpiät hitaasti.”, lohduttaa sisko.
Tenttiryhmän dynamiikka tuntui myös kiinnostavalta, kaverit olivat vähän eriluonteisia ja silti tulevat varmaan hyvin toimeen. Minä tykkään Hannaleenasta. :D Kaikki aina sanovat, että ei kukaan oikeasti sano "oi" paitsi minä. ;D Oli piristävää tavata tällainen samanhenkinen toveri.
--- Lainaus ---Juuri nyt orientaatioviikon yksinäisyydentunne tuntui kaukaiselta ja se ajatus, että hänellä oli näin monta opiskelutoveria luonaan vain viettämässä iltaa – se oli absurdia.
--- Lainaus päättyy ---
Tuli hyvä mieli Säteen puolesta! :) Siitä se lähtee. Ja kuten toisetkin tuossa edellä jo sanoivat, niin komppaan, että minäkin pidän toistaiseksi kaikista hahmoista. Tällaista tekstiä on tosi kiva lukea, ja seurata tarinan etenemistä.
Tykkäsin myös kautta linjan tarinan dialogista. Minusta se oli sujuvaa ja luontevan tuntuista, ja erityisesti tykkäsin Pilvin ja Säteen höpöttelystä. Siskojen kanssa itsekin höpöttelevänä se tuntui hyvin kotoisalta. :) Odotan kiinnostuksella tähän jatkoa!
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta