Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Mariaxoxo - 01.12.2014 21:38:12
-
Ficin nimi: Aito ja oikea suomalainen joulu!
Kirjoittaja: Mariaxoxo
Tyylilaji: draama, fluff, huumori
Ikäraja: S
Paritus: Draco Malfoy/Harry Potter
Haasteet: osallistuu haasteisiin joulukalenteri 2014 sekä genrehaaste3 genrellä draama
Yhteenveto: Harry on ollut jo pitkään kiinnostunut Suomesta ja viime aikoina suosikiksi ovat nousseet suomalaiset jouluperinteet. Harry haluaa viettää joulun Suomessa, noudattaen suomalaisia jouluperinteitä ja ilman taikuutta. Hänen onnistuu suostutella hivenen vastahakoinen Draco mukaan. Tuleeko joulusta onnistunut vai kenties täysi katastrofi?
A/N: Tää idea tuli ihan yllättäen, mun ei oikeestaan ollu ees tarkotus pitää mitään joulukalenteria, mutta pakkohan näin omituiseen ideaan oli tarttua! Pyrin laittamaan joka päivä uuden luukun, joka on siis aina jatko tähän tarinaan. Lukujen pituus voi vaihdella. Lukuiloa ja hauskaa joulunodotusta!
Luukku 1: Erilainen joulu
Harry oli ollut melkein koko vuoden kiinnostunut Pohjois-Euroopan kulttuureista. Viimeisten kuukausien aikana suosikiksi oli noussut Suomi ja joulukuun koko ajan lähestyessä suomalaiset jouluperinteet olivat nousseet ykkössuosikiksi. Draco alkoi olla jo kyllästynyt kuulemaan kirjoihinsa uppoutuneelta Harrylta: ” Tiesitkö, että Suomessa joululahjat jaetaan jo jouluaaton iltana?” ”Tämäpäs mielenkiintoista! Suomessa joulusaunalla on tärkeä merkitys.” Jo useamman kuukauden ajan Draco oli joutunut kuuntelemaan koko ajan uusia tietoiskuja Suomesta ja maan joulunviettotavoista. Hän alkoi itsekin jo olla aikamoinen ekspertti.
Vaikka Draco olikin jo hyvin kyllästynyt Harryn hössötykseen, oli toisen lapsenomainen into kuitenkin ihanaa katseltavaa. Niinpä hän ei heti huudahtanut ehdotonta eitä Harryn ilmoittaessa, että tämä oli varannut heille lentoliput Suomen Lappiin ja varannut heille sieltä mökin. Sen sijaan Draco koitti hymyillä ymmärtäväisesti ja yrittää salakavalasti saada Harrya luopumaan suunnitelmastaan.
Tähän asti mikään ei kuitenkaan ollut toiminut. Draco oli etsinyt Suomesta mahdollisimman paljon negatiivisia asioita: ” Harry, siellä on silloin ainakin 30 astetta pakkasta, mehän palellumme!” ”Suomalaiset ovat kuulemma todella epäystävällisiä eivätkä edes osaa puhua englantia.” Harrylla oli kuitenkin ollut kaikkeen perustelunsa ja hän oli vain innostunut entistä enemmän. Kylmyyttä hän kuulemma nimenomaan odotti ja lunta varsinkin. Ja Harry oli jo ostanut heille etukäteislahjoiksi paksut toppavaatteet. Dracon toiseen väitteeseen Harry oli iloisesti todennut opiskelevansa koko ajan suomea. Ja siitä asti Harry oli puhunut suomea joka ainoassa välissä. Tosin Dracon mielestä se kuulosti lähinnä ihmeelliseltä mongerrukselta eikä hänellä ollut hajuakaan, mitä Harryn oli tarkoitus sanoa.
Draco oli yrittänyt saada brittiläisen joulun kuulostamaan mahdollisimman upealta, mutta sekään ei ollut toiminut. Lopulta Draco oli luovuttanut ja alkanut toivoa ihmettä, joka peruisi heidän matkansa. Niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Viimeiset kaksi viikkoa Harry oli innoissaan pakannut matkalaukkuaan Dracon jaksamatta vaivautua. Vasta matkaa edeltävänä iltana Draco oli lopulta joutunut myöntämään häviönsä ja pakkaamaan omankin matkalaukkunsa.
Kaiken huippu oli kuitenkin ollut, kun heidän lähtöaamunaan Dracolle oli selvinnyt, että he menisivät lentokoneella, sillä jästikapistuksella. Harry kyllä sanoi selittäneensä siitä(kin) miljoona kertaa, mutta Draco ei ollut kuulemma kuunnellut. Eikä siinä kaikki, Harry halusi, että koko joulu olisi jästijoulu. Mitään taikoja ei saisi käyttää ja kaikki tehtäisiin suomalaisten jouluperinteiden mukaan. Harry oli jopa vaatinut, että taikasauvat jätettäisiin Lontooseen.
Draco oli aikonut kieltäytyä. Hän oli aikonut tarpeen vaatiessa alkaa käyttäytyä kuin kolmevuotias uhmaikäinen. Oli kuitenkin tarvittu vain yksi katse Harrylta ja Draco oli myöntynyt mukisematta kaikkeen. Tai lähes mukisematta, kyllä hän edelleen näytti nyrpeältä. Tosin vain silloin, kun Harry ei katsonut.
***
Dracon ennakkoluulot lentomatkailua kohtaan eivät olleet olleet turhia. He eivät olleet vielä edes lentokoneessa ja jo nyt matka oli sisältänyt vaikka mitä kamalaa. Laukut oli pitänyt antaa pois ja nyt ne olivat varmasti jo kadonneet. Heidän oli pitänyt marssia jonkin laatikon läpi ja Dracon antiikkinen kirjeveitsi oli takavarikoitu, sillä se oli muka vaarallinen. Dracon valittaessa typeristä turvallisuussäännöistä Harry oli vain katsonut häneen nauraen ja kysynyt, miksei hän ollut lukenut turvallisuussääntöjä siitä vihkosesta, jonka hän oli Dracolle antanut.
Kaikkien vastoinkäymisten ja epämiellyttävien koettelemusten jälkeen Draco ja Harry vihdoin istuivat vierekkäin penkeillä. Kyltissä heidän päänsä yllä luki ”Rovaniemi, Finland” sekä lähtöaika.
-
Aivan loistavan kuuloinen idea, pidän todella. Odotan vain mitä kaikkea tapahtuu, ja myös sitä innostuuko Dracokin enemmän kun pari pääsee perille saakka ;D
-
Jatkoa jatkoa!!
Todella mielenkiintoinen idea, lisää vaan tulemaan. :)
-Mix
-
// Suurkiitokset kommenteista KellariKummitus ja Mixiuu. Kommentit piristävät aina päivää:)
Luukku 2: Omituinen eläin
Lentomatka oli tuntunut huomattavasti todellista aikaa pidemmältä. Oikeastaan Draco oli puristanut koko matkan ajan penkin käsinojaa kauhusta kankeana ja kironnut Harryn alimpaan helvettiin. Aina, kun Harry oli irrottanut hetkeksi katseensa kirjastaan ja kysynyt, oliko Dracolla kaikki hyvin, oli Draco pyyhkinyt tuskanhiet hihaansa ja vääntänyt naamalleen tekohymyn sekä vakuuttanut lentomatkan olevan unohtumattoman upea kokemus.
Hän ei ollut halunnut myöntää Harrylle pelkäävänsä kuollakseen korkeita paikkoja. Se olisi ollut noloa, varsinkin, kun hän kuitenkin pelasi huispausta. Oli naurettava ajatus, että joku huispauksenpelaaja voisi pelätä korkeita paikkoja. Niin se vain kuitenkin oli. Suurempi syy oli kuitenkin se, ettei Draco halunnut pilata Harryn iloa. Hän ei halunnut olla se, joka saisi vihreistä silmistä kuvastuvan lapsekkaan innon katoamaan.
Lentokoneesta noustessa Dracon oli ollut vaikea pysyä pystyssä, jalat eivät yksinkertaisesti tuntuneet kantavan. Hän oli tarttunut Harrya kädestä ja hymyillyt, kertonut kuinka mahtava ajatus tämä oli. Oikeastaan hän oli saanut säilytettyä tasapainonsa vain roikkumalla Harryn kädessä kiinni. Harryn ei kuitenkaan ollut tarve tietää siitäkään.
***
Taksi pysähtyi mökinvuokrauskeskuksen eteen ja Draco ja Harry astuivat ulos taksista kuljettajan nostaessa heidän matkalaukkunsa maahan, jotka eivät, luojan kiitos, olleet kadonneet. Harry sanoi kuljettajalle jotain sillä käsittämättömällä mongerruksella, jota suomeksikin kutsuttiin. Draco ei ollut varma, ymmärsikö kuljettaja edes mitä Harry sanoi, sillä näytti melko hämmentyneeltä.
Kaikkialla oli valtavasti lunta ja lämpötilakin oli varmaan vähintään 40 astetta pakkasta. Draco tunsi itsensä muutenkin totaalisen idiootiksi Harryn hankkimassa valtavan kokoisessa toppapuvussa, jonka kanssa liikkuminen oli erittäin vaikeaa. Harry taas tuijotti ympärilleen kasvoillaan lumoutunut ilme ja soperteli jotain sen tapaista kuin: ” En voi uskoa, että me todella olemme täällä!” ”Unelmani on käynyt viimein toteen.” Taisi Harry muutaman kyyneleenkin tirauttaa.
Draco katseli Harrya päätään pudistellen, muttei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä kumppaninsa onnelle. Mitä tahansa tällä matkalla tapahtuisikin, Harryn onni ja uskomaton ilo olisi kaiken sen arvoista.
Ei kuitenkaan mennyt kuin muutama minuutti, kun Draco jo katui edellisiä ajatuksiaan. Heidän edessään oli nimittäin reki ja reen edessä useita eläimiä, joiden nimiä hän ei tiennyt. Niillä oli sarvet ja ne muistuttivat aavistuksen hevoskotkia. Siipiä niillä ei kuitenkaan ollut ja tuskin muitakaan taikavoimia. Draco nyrpisti nenäänsä yhdelle otuksista. Se taisi kuitenkin olla virhe, sillä eläin kääntyi häntä kohti ja päästi omituisen korskahtavan äänen saaden Dracon kavahtamaan kauhuissaan taaksepäin ja parkaisemaan.
Vierestä kuului Harryn naurua. ”Sehän on vain poro, Draco. Lappi on niitä täynnä.” Draco oli jo nyt ihan varma, ettei pitänyt poroista. Eikä oikeastaan Lapistakaan.
-
Luukku 3: Ei ehkä sittenkään huono idea
Oikeastaan rekiajelu ei ollutkaan ollut niin kauhea kuin Draco oli pelännyt. Itse asiassa se oli ollut ihan mukava. Reki lipui pehmeästi eteenpäin heidän istuessaan lämpimien huopien alla tähtitaivas kattonaan. Ja porotkin olivat käyttäytyneet vähemmän uhkaavasti.
Ja ainakin se oli ollut uskomattoman romanttinen. Draco oli saanut nojata Harryyn tämän silitessä hajamielisesti hänen hiuksiaan ja mutistessa jotain Suomen ihanuudesta. Sillä hetkellä Harryn jatkuva Suomi-höpinä ei ollut kuitenkaan edes haitannut. Hetken olivat tehneet vielä taianomaisemmaksi taivaalla loistavat valot, joiden Harry oli kertonut olevan revontulia. Sillä hetkellä Draco oli ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, miksi Harry oli halunnut tulla tänne, Lappiin.
***
Reki oli vienyt heidät pienen hirsimökin eteen ja illan pimeydessä Harry ja Draco olivat raahanneet tavaransa sisään ja asettuneet taloksi. Mökki oli itse asiassa varsin suloinen, vaikka se pieni olikin. Mökissä oli yksi iso huone, jossa oli valtava takka sekä sohvaryhmä. Huoneen toisessa sivussa oli keittiönurkkaus ja puinen pöytä sekä tuolit. Olohuoneen ja keittiön virkaa hoitavasta huoneesta oli oviaukko pieneen makuuhuoneeseen, jossa oli käytännössä vain sänky sekä vaatekaappi. Lisäksi mökkiin kuului vessa sekä kylpyhuone. Kylpyhuoneesta oli myös pääsy pieneen huoneeseen, jota Harry kutsui saunaksi. Draco ei ollut ihan varma, mikä huoneen idea oli. Hän ei kuitenkaan halunnut kysyä sitä Harrylta, sillä siitä seuraisi monta tuntia kestävä luento.
***
Takassa rätisevä tuli lämmitti mukavasti koko mökkiä. Harry ja Draco istuivat sohvalla toisiinsa nojaten, viltteihin kääriytyneinä. Pöydällä höyrysivät kaakaomukilliset ja vieressä oli kulhollinen suklaakonvehteja. Draco painoi suukon Harryn otsalle. ”Ehkä tämä ei ollutkaan niin huono idea”, hän kuiskasi.
-
Minua jotenkin on aina lämmittänyt tosi paljon yliluonnollisen maailman ja mundismaailman, tai HP:n tapauksessa taikamaailman ja jästimaailman kohtaaminen. Rajapinta on hyvin mielenkiintoinen paikka RL-maailman ja toisaalta eri fandomien maailmojen tarkastelemiseen. Siltä pinnalta voi löytää hyvinkin hykerryttävää huumoria, mutta kyllä myös jotain syvällisempää materiaalia.
Tästä vinkkelistä tässä tekstissä minua kiinnostaa Harryn hinku jästijoulun viettämiseen. Harryn joulut ennen Tylypahkaa kuitenkin varmaan olivat melko, tuota, syvältä perseestä jos ihan rehellistä suomea puhutaan. Jännä, että Harrya kiinnostaa palata jästijouluun... Ja toisaalta jännä, miten Harry haluaa hakeutua tunnettuun(?) joululomakohteeseen. Mitä kummaa se oikein rakentaa pienessä pallopäässään?
Ja Draco lentokoneessa xD
(Täytyy... mennä... tekemään... kaakao...)
-
//Kiitos kommentista tellie!:)
Luukku 4: karjalanpiirakatko tärkeämpiä?
Draco heräsi hymyillen uuteen aamuun. Vaivautuen raottamaan vain toista silmäänsä hän yritti löytää Harryn tunnustelemalla, mutta kädet osuivat vain lakanoihin. Ärsyyntyneenä Draco avasi silmänsä. Kyllä, Harry ei enää ollut sängyssä. Juuri silloin, kun hän olisi halunnut aamupanon. Ei edellisestäkään kyllä ollut muutamia tunteja kauempaa, mutta aamupanoissa oli aina sitä jotain.
Joutuen hylkäämään tämän suunnitelman Draco nousi ylös. Hän veti jalkaansa pyjamahousut ja suuntasi sitten tupakeittiön puolelle etsimään Harrya. Hän ei aluksi meinannut nähdä miestä missään. Pian Draco kuitenkin tajusi Harryn olevan keittiön puolella ja suuntasi sinne.
Harrylla oli punainen esiliina päällään ja hän hyräili itsekseen. Ja, hetkinen, leipoiko Harry jotain? Harry, joka ei osannut kunnolla laittaa edes ruokaa? Juuri niin asia näytti olevan. Draco jäi tuijottamaan Harrya hämmentyneen näköisenä.
”Mitä ihmettä sinä teet?” Hän lopulta kysäisi. Vasta silloin puuhaansa keskittynyt Harry kohotti katseensa ja katsahti Dracoon. ”Karjalanpiirakoita tietysti, se on suomalaista perinneruokaa, vaikkakaan ei varsinaisesti jouluista.” Harry selitti aivan niin kuin se olisi jokin itsestäänselvyys.
Se ei kuitenkaan tehnyt asiaa yhtään sen selvemmäksi. Dracolla ei ollut hajuakaan, mitä karjalanpiirakat olivat. Ainakaan ne eivät näyttäneet kovin hyviltä. Lähinnä ne muistuttivat epämääräisiä kikkareita. Tai ehkä Harry ei vain osannut leipoa.
Dracon hämmennys vaihtui taas ärtymykseen. Karjalanpiirakat olivat vieneet hänen aamupanonsa.
-
Luukku 5: Uskomattoman vaikea tehtävä
Harrysta oli kuoriutunut jonkinlainen mestarileipuri. Karjalanpiirakoiden jälkeen vuorossa olivat olleet mustikkapiirakka, ruisleipä ja nyt vuorossa olivat pullat. Koko leipomisurakan ajan Draco oli istunut ruokapöydän ääressä kahvia siemaillen ja murjottaen. Valitettavasti Harry ei ollut edes tainnut huomata hänen murjotustaan, sen verran innostunut tuo oli leipomisurakastaan.
Yhdestä asiasta Draco oli kuitenkin yllättynyt. Harry ei ollut vielä polttanut mitään. Itse asiassa kaikki leipomukset näyttivät onnistuneen varsin hyvin. Tosin Draco ei kylläkään tiennyt, miltä niiden kuuluisi näyttää.
Dracon viimein luopuessa murjotuksestaan ja suunnatessa keittiöön hakemaan maistiaisia, Harry läpsäisi hänen kätensä nauraen pois. ”Nämä ovat Suomen itsenäisyyspäivää varten. Se on ihan pian. ”Harry oli selittänyt. Silloin Harry oli viimein huomannut Dracon murjotuksen. ”Voi sinua pientä, mitä jos menisit hakemaan polttopuita? Olisi kiva saada takkaan tuli.” Harry oli sanonut kuin pikkulapselle ja silittänyt sitten jauhoisella kädellään Dracon hiuksia.
Draco oli ollut hyvin lähellä kiljua. Hänen. Hiuksissaan. Oli. Jauhoa. Voisiko mikään olla kauheampaa? Jos ei siis laskettu purkkaa hiuksissa. Mitään sanomatta Draco puristeli jauhot hiuksistaan ja marssi mielenosoituksellisesti eteiseen laittamaan ulkovaatteita. Koskaan ei ollut liian vanha pienelle murjotuskohtaukselle.
Saatuaan vihdoin ulkovaatteet päälleen ja päästyään hyytävän kylmään ulkoilmaan Draco kohtasi uuden ongelman. Mistä niitä puita oli tarkoitus hakea? Ei kai Harry sentään olettanut hänen lähtevän niitä metsästä kaatamaan? Aikansa etsittyään Dracon onnistui löytää talon nurkalta puulato.
Puupökkelöt olivat kuitenkin valtavan kokoisia. Vaikka Draco ei ollutkaan ikinä sytyttänyt tulta ilman taikaa, hän oli melko varma, ettei se onnistuisi mokomilla pölkyillä. Onneksi ongelmaan löytyi ratkaisu. Ladon nurkassa oli jonkinlainen aseen tapainen, jota kaiketi oli tarkoitus käyttää puiden pilkkomiseen.
Hivenen epävarmasti Draco nosti aseen ja alkoi lyödä sillä ensimmäistä pölkkyä. Eihän koko hommasta meinannut tulla mitään.
Sylillinen polttopuita vaati monen monta hikipisaraa ja tuskankyyneltä sekä tunnin uurastuksen. Dracon kuitenkin onnistui saada tarpeeksi polttopuita kasaan ja vieläpä sytyttää tuli takkaan.
-
Luukku 6: Itsenäisyyspäivän viettoa
Oli kulunut muutamia päiviä ja Harry oli onneksi vähän rauhoittunut intoilunsa kanssa. Hän oli ottanut huomioon myös Dracon toiveet ja he olivat käyneet rekikoira-ajelulla sekä pulkkamäessä ja katselleet yöllä revontulia. Itse asiassa Dracolla oli ollut todella mukavaa ja kaikki heidän tekemänsä asiat olivat olleet niin ihanan romanttisia.
Nyt Harry oli kuitenkin alkanut intoilla taas lisää, sillä tänään oli Suomen itsenäisyyspäivä. Harry oli herännyt jo aikaisin leipomaan ja kymmeneltä he olivat katsoneet itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen, vaikka Draco ei ymmärtänyt kielestä mitään. Ja vaikka Harry oli väittänytkin osaavansa suomea jo melko hyvin, Draco oli melko varma, ettei Harrykaan ollut ymmärtänyt juuri mitään.
Päivällä he olivat tehneet kävelyretken pakkasessa ja palanneet takaisin mökkiin posket punaisina juomaan glögiä. Harry oli valmistanut heille itsenäisyyspäivän illallisen, joka oli ollut todella onnistunut. Draco mietti, miten Harrysta oli yhtäkkiä tullut niin loistava kokki. Oli vaikea uskoa, että Harry pystyi valmistamaan niin hyvää ruokaa ilman taikuutta. Ehkä Harry olikin salaa ottanut taikasauvansa mukaan.
Harry oli halunnut välttämättä katsoa myös itsenäisyyspäivän paraatin. Dracon mielestä se oli kuolettavan tylsä. Sotilasasuisia henkilöitä vain marssi musiikin soidessa. Miksi kukaan sitä haluaisi katsoa? Harry oli kuitenkin ollut todella innostunut ja ihastellut paraatin upeutta.
Kuudelta he olivat sytyttäneet ikkunalle sinivalkoiset kynttilät. Draco oli kysynyt ihmeissään, mikä niiden idea oli. Siitä olikin seurannut pitkä selostus Suomen historiasta ja jostain jääkäriliikkeestä. Draco oli kadottanut mielenkiintonsa noin minuutin jälkeen. Hänen oli vain tehnyt mieli sanoa Harrylle, että he eivät edes olleet suomalaisia vain brittiläisiä. Mitä järkeä heidän siis oli juhlia Suomen itsenäisyyspäivää? Harrylle se tuntui kuitenkin olevan äärettömän tärkeä päivä.
Itse asiassa Draco oli alkanut miettiä, oliko tällä Harryn Suomi-innostuksella jokin suurempi syy. Aiemmin hän ei ollut kyseenalaistanut sitä ja oli vain ajatellut sen olevan Harryn uusi harrastus. Hän oli itsekin yrittänyt parhaansa mukaan kannustaa Harrya siihen, sillä saatuaan potkut huispausjoukkueesta Harry oli ollut melko masentuneen oloinen ja oli todella tarvinnut uutta harrastusta. Nyt Draco kuitenkin mietti, liittyikö asiaan jokin syvempikin merkitys.
Ylivoimaisesti eniten Harry oli kuitenkin itsenäisyyspäivässä odottanut Linnanjuhlia. Seitsemän aikaan he olivat ryhmittyneet mukavasti television eteen leipomuskasan kanssa. Draco ei ymmärtänyt, miten mokoma ohjelma saattoi olla Harryn mielestä mielenkiintoinen. Hän itse oli kadottanut mielenkiintonsa puolessa tunnissa. Ruutuun marssi vain aina vain uusia ihmisiä presidenttiparia kättelemään. Tylsää.
-
Tämäpäs on hauska idea. : D Odotan vain sitten syvällisempiä syitä Harryn yhtäkkiselle innostukselle. Tuo Dracon kummastelu viimeisimmässä pätkässä viittasikin siihen, että jotain selitystä kenties on tulossa. Haluankin tietää, että miksi Harry valitsi juuri Suomen.
Mitään muita virheitä en missään oikein huomannut, kuin että yhdessä kohtaa oli "joka" lauseen alussa, vaikka ei viitattu edelliseen sanaan. Pilkun jälkeen voi laittaa "joka" vain, jos sillä viitataan edellisen lauseen viimeiseen, pilkun toisella puolella olevaan sanaan. En tosin ole varma, oliko tämä vain yksittäinen huolimattomuustapaus sinulla, koska mitään muuta ei ainakaan pistänyt silmään.
Lähinnä ne muistuttivat epämääräisiä kikkareita. Tai ehkä Harry ei vain osannut leipoa.
Dracon hämmennys vaihtui taas ärtymykseen. Karjalanpiirakat olivat vieneet hänen aamupanonsa.
:D Ai että. Ihanaa huumoria. Ja söpö Draco murjottamassa.
Oikeastaan Draco on tässä enemmän IC kuin usein tämäntyylisissä H/D-ficeissä. Muutenkin tästä melkein odottaisi tulevan ääliöhuumoria, mutta itse asiassa olet pitänyt tämän hyvin aisoissa. Tapahtumat etenevät uskottavasti, ainoa ihmetyttävä asia nyt vielä toistaiseksi on se syy Harryn äkilliselle Suomi-hullaantumiselle. Jopa taikasauvojen jättämisen kotiin ymmärrän. Ja aika hellyyttäväähän se on, että Draco haluaa olla Harrylle mieliksi ja pitää yllä tämän lapsekasta innostuneisuutta.
Tuntuu, että tässä on ainesta muuksikin kuin vain humoristiseksi fluffyficiksi, tähän saisi syvällisyyttäkin, jos siihen hommaan haluat ryhtyä. Seuraan joka tapauksessa täällä ja tulen ehkä myöhemminkin vielä jättämään kommenttia.
-
// Suurkiitos kommentista Pähkinäinen !:)
Luukku 7: Dracon yllätys
Draco oli ehdottanut Harrylle, että he viettäisivät seuraavan päivän hänen tavallaan, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan jouluperinteitä kunnioittaen. Harry oli itse asiassa ollut ideasta todella innoissaan ja Draco miettikin, miten ei ollut keksinyt sitä jo aiemmin.
He olivat nukkuneet myöhään ja syöneet yhdentoista aikoihin brunssin sängyssä. Draco oli myös saanut kaipaamansa aamupanon. Hitaan ja rauhallisen aamun jälkeen he olivat pukeutuneet ja tehneet kaikki aamutoimet, nekin turhia hötkyilemättä.
Sitten olikin aika lähteä. Määränpäätä Draco ei suostunut kertomaan etukäteen. Matkan he kuitenkin taittoivat koiravaljakolla (paljon kivempia elukoita kuin porot) ja matka oli kaiken kaikkiaan varsin romanttinen, vaikka revontulia ei päivänvalossa näkynytkään.
Draco oli halunnut välttämättä sitoa Harryn silmät, vaikka Harry olikin aluksi hieman protestoinut. Pienen suostuttelun ja maanittelun jälkeen Draco oli kuitenkin saanut tahtonsa läpi.
Viimein he saapuivat perille. Draco talutti Harrya vähän matkaa kädestä johdattaen ennen kuin viimein avasi silmiä peittävän siteen.
Harry henkäisi yllättyneenä, mutta naurahti sitten innoissaan. ”En olisi uskonut, että tällainen kiinnostaa sinua! Yllätyksesi todella onnistui. Ihanaa!” Harry hehkutti ja painoi sitten suukon Dracon kylmille huulille.
”Laskettelu on aina ollut salainen haaveeni. Olen aina halunnut kokeilla sitä.” Draco totesi tyytyväisenä naurahtaen. Hänen yllätyksensä oli siis varsin onnistunut niin kuin hän oli etukäteen ajatellutkin. Hän oli ollut varma, että myös Harry tulisi pitämään tästä. He molemmat kuitenkin rakastivat urheilua.
-
Luukku 8: Voitto aina tärkein
”Voi paska”, kuului Dracon suusta ties monennenko kerran. Hän oli taas kerran pyllähtänyt keskelle rinnettä. Ärtyneenä hän nousi ylös vain nähdäkseen, miten Harry pyyhälsi ohi suksillaan kuin olisi aina lasketellut. Draco vakuutteli itselleen syyn olevan siinä, että hän oli valinnut lumilaudan, kun taas Harrylla oli sukset.
Loppumatka alas Dracon onnistui selvitä kaatumatta. Hän alkoi kuitenkin olla jo sen verran mustelmilla ja läpimärkä monen tunnin kaatuilusta, että hissillä ylösmeno ja taas kerran laskeminen ei enää innostanut.
Niinpä Draco odotti, kunnes Harry lasketteli taas kerran sulavasti alas hänen luokseen ja teki mallikelpoisen jarrutuksen. Harryn posket helottivat punaisina ja hiusten latvat olivat valkeat pakkasen jäljiltä.
”Näytät siltä kuin olisit syntynyt suksille”, Draco totesi yrittäen naurahtaa kepeästi. Oikeasti tappio painoi ikävästi. Häviäminen oli aina inhottavaa, varsinkin kun hän oli luullut olevansa tässä hyvä.
”Nämä ovatkin paljon helpommat kuin lumilauta. Siksi en lumilautaa valinnutkaan”, Harry totesi. Draco oli kuitenkin melko varma, että Harry sanoi niin vain tehdäkseen hänen olonsa paremmaksi. Draco mutisi jotain epäselvää vastaukseksi.
”Käydäänkö välillä kaakaoilla? Alkaa tulla pikkuhiljaa kylmä.” Draco ehdotti. Harry nyökkäsi ja temmottuaan lasketteluvälineet irti, he suuntasivat kohti rinnekahvilaa.
***
Draco ja Harry istuivat pienessä pöydässä vastakkain edessään höyryvän kuumat kaakaomukilliset. Lämpö alkoi pikkuhiljaa sulattaa kohmettuneita jäseniä ja Draco tunsi itsensä taas enemmän ihmiseksi kuin lumiukoksi.
”Minulla on ollut tosi kivaa. ” Harry totesi äkkiä ja painoi suukon Dracon pakkasen kuivattamille huulille. Draco hymyili. Ehkä voitto ei kuitenkaan ollut aina tärkein.
-
Luukku 9: Saunan ongelmat
Harry oli saunonut melkein joka ilta, mutta ei ollut ikinä saanut suostuteltua Dracoa mukaan. Dracoa ei yksinkertaisesti innostanut ajatus hikoilemisesta tulikuumassa huoneessa. Toki siinä olisi etunsakin, alastoman Harryn näkeminen ei ollut koskaan huono juttu. Draco ei kuitenkaan mahtanut mitään sille typerälle pelolle, että sauna olisi liian kuuma ja polttaisi hänen ihoaan.
Nyt uuvuttavan laskettelun parissa vietetyn päivän jälkeen Harry oli kuitenkin saanut suostuteltua Dracon saunomaan. Ja Draco oli itse asiassa sen verran uupunut ja kaikkia lihaksia särki, että se kuulosti jopa hyvältä ajatukselta.
***
Harry oli lämmittänyt saunan valmiiksi ja huolehtinut sinne löylyvedet sun muut. Draco oli vielä riisumassa vaatteitaan Harryn jo ollessa suihkussa. Juuri kun Draco oli aikeissa liittyä Harryn seuraan suihkuun, hän kuuli oven ensin avautuvan ja sitten sulkeutuvan ja tajusi Harryn jo menneen saunaan.
Raskaasti huokaisten Draco käväisi suihkussa ja suuntasi sitten saunaan. Hieman arastellen hän istahti Harryn viereen lauteille levitettyjen pyyhkeiden päälle.
Ainakin saunassa oli lämmin. Draco tunsi heti hien alkavan valua. Se tuntui kuitenkin oikeastaan aika mukavalta monen tunnin urheilun jälkeen. Harry heitti vettä kiukaalle saaden sen sihisemään. Lämpötila nousi hetkiseksi tasaantuen sitten.
Yksi asia Dracoa kuitenkin häiritsi. Hän näki Harryn koko ajan alasti ja totta kai häntä alkoi panettaa. Ketä nyt ei alkaisi, kun vieressä istui tuon näköinen uros? Draco yritti parhaansa mukaan hillitä ajatuksiaan, sillä hyvin pian hänellä alkaisi seisomaan. Dracosta tuntui, että Harryn mielestä saunassa paneminen ei olisi hyvä ajatus ja kieltämättä se voisi olla aika epämukavaa.
”Miten ihmeessä ihmiset pystyvät olla normaalisti saunassa? Ilman, että heitä alkaa panettaa?” Draco lopulta kakisti ulos mieltään vaivanneen kysymyksen.
-
Eiii jestas. :D Dracon saunapohdiskelu. Auta armias jos Dracolla alkaa seisoa mutta Harrylla ei, siitä varmasti luihuinen vetäisi herneen nenään. :D Enpäs muuten aiemmin tajunnut kehua luukkujen nimiä. Ne ovat kuvaavia mutteivät paljastavia, ja usein hauskoja sen jälkeen, kun itse luukun on lukenut. Ficin nimikin on, yllätys yllätys, osuva. : D
Eli täällä edelleen ollaan ja seuraillaan ja nauretaan Dracon ongelmille. :D Ilkeää? Ehkä vähän. Mutta on välillä vaikea ottaa vakavissaan miestä joka menettää aamupanonsa karjalanpiirakoille.
-
//Suurkiitos kommentista Pähkinäinen! Ne piristävät aina mieltä:) Pahoittelen, että kymmenes luukku tulee vasta tänään. Eilisestä tulikin yllättävän kiireinen päivä... Tämän päivän luukkukin tulee ihan pian!
Luukku 10: Saunomisen salat selviävät
Harry oli nauranut jo jonkin aikaa ja vieläpä niin paljon, että Draco pelkäsi hänen kohta tukehtuvan. Hän itse ainoastaan tuijotti toista hämmentyneenä. Ei kai hänen kysymyksensä nyt kuitenkaan aivan niin omituinen ollut? Kyllä varmasti ainakin joku muukin mietti samaa asiaa.
Naurukohtauksesta toivuttuaan Harry pystyi viimein puhumaan:” Et selvästikään ole lukenut mitään suomalaisesta saunakulttuurista. Bingo! Kuka siitä muka jaksaisi lukea? Dracon entistäkin hämmentyneemmän ilmeen nähtyään Harry jatkoi selitystään: ” Ei saunaa ajatella mitenkään seksuaalisesti. Itse asiassa suomalaiset voivat saunoa lähes kenen kanssa tahansa eikä sitä edes pidetä mitenkään outona.”
Draco tuijotti Harrya. Suomalaiset paljastuivat koko ajan oudommaksi kansaksi. ”Kuulostaapas aika, tuota, eksoottiselta”, Draco mutisi.
Hän yritti keskittää ajatuksensa johonkin mahdollisimman epäviehättävään. Voron kylpyhetki, jonka hän oli kerran vahingossa keskeyttänyt, sopi siihen tarkoitukseen loistavasti. Pelkkä ajatuskin aiheutti puistatuksia. Luojan kiitos se kuitenkin tuntui tepsivän, varsinkin Harryn selityksen jälkeen olisi äärimmäisen noloa, jos hänellä alkaisi seisomaan. Ei, sitä nöyryytystä hän ei kestäisi.
Luukku 11: Ennakkoluuloton
Saunassa alkoi olla jo tukalan kuuma ja Draco oli varma, että pyörtyisi kohta. Miten kukaan pystyi viettämään mokomassa hikimajassa pitkiä aikoja? Kauanko ihmiset normaalisti edes saunoivat? Harry olisi varmasti tiennyt siihen(kin) vastauksen. Draco ei kuitenkaan halunnut kysyä.
”Nyt heitetään viimeiset löylyt!” Harry huikkasi iloisesti, Dracon helpotukseksi. Vesi lensi taas kiukaalle saaden aikaan sihahduksen ja lämpötilan kohoamisen.
Saunominen ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan hullumpaa, varsinkaan rankan urheilun jälkeen, Draco huomasi ajattelevansa. Ehkä siihen voisi jopa tottua.
Harry oli ilmiselvästi jo sanonut jotain, mitä Draco ei ollut kuulunut, sillä nyt Harry tuijotti häntä kysyvästi. ”Ömm, joo”, Draco vastasi umpimähkään, haluamatta paljastaa, ettei ollut edes kuunnellut.
Harry näytti hetkisen yllättyneeltä, mutta se muuttui pian iloksi. ”Kiva! Luulin, että sinua olisi paljon vaikeampi suostutella mukaan. Taidat kuitenkin olla avoin uusille kokemuksille. Sellainen se minun Draconi on, aina kokeilemassa uutta ennakkoluulottomasti.” Harry hihkui.
Voi paskat, mihin hän oli mennyt itsensä lupaamaan. ”Heh, ennakkoluuloton on toinen nimeni.” Draco mutisi epävarmasti. Se, joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Nyt ei auttanut enää perääntyä.
”Mennään sitten! Harry huikkasi lompsien jo kylpyhuoneen puolella. Kummastunut Draco seurasi perässä alastoman Harryn kulkiessa talon poikki. Ehkä Harry oli kuullut hänen ajatuksensa ja ehdottanut pikapanoa?
Se toive kuitenkin murskaantui Harryn avatessa ulko-oven ja juostessa kiljuen lumihankeen. Draco jäi oviaukkoon tuijottamaan epäuskoisena Harryn perään. Lumessa juoksentelua? Alasti?
Juttu kuitenkin vain paheni. Pian Harry jo kieri lumihangessa iho kylmyydestä punoittaen. ”Vauhtia Draco! Älä ole pelkuri!” Harry huusi
Dracon edelleen tuijottaessa häntä järkyttyneenä.
Se herätti Dracon. Pelkuri hän ei olisi, ei ikinä. Urhoollisesti Draco kosketti varpaallaan lunta. Ja veti sen sitten pois kylmyydestä uikahtaen. Lumihangessa kieriskelevä Harry nauroi räkäisesti ja haukkui häntä pelkuriksi.
Draco päätti näyttää Harrylle. Ennen kuin ehti katua, hän juoksi jäätävän kylmän lumihangen poikki Harryn luo ja heittäytyi kinokseen makuulleen. Hän tunsi olonsa syväjäädytetyksi. Kehoa pisteli. Tämäkö oli jonkun käsitys hauskuudesta?
-
//Ohhoh, nyt ollaan jo puolivälissä! En oo muuten varmaan ikinä saanu kirjotettua mihinkään näin monta osaa. Menetän aina mielenkiinnon jatkoficceihin hyvin nopeasti, mutta tämän vannon saattavani loppuun asti.
Luukku 12: Sauna onkin aika ihana
Vaikka he olivatkin oikeasti viettäneet ulkona vain muutamia minuutteja, oli se aika tuntunut tuskastuttavan pitkältä. Nyt Draco ei mitään muuta halunnutkaan kuin päästä takaisin saunaan. Ilmeisesti Harrykin oli saanut tarpeekseen, sillä kipitti nopeasti ovea kohti Dracon seuratessa.
Harry vetäisi ovea, mutta se ei auennut. Hän yritti uudestaan. Ei vieläkään mitään. ”Se on kai mennyt lukkoon”, Harry mutisi hämmentyneenä. Draco kietoi kätensä ympärilleen toivoen sen lämmittävän edes vähän. Kumpikin hytisi jo aika tavalla.
”Et ole tosissasi! Ja kiitos sinun, meillä ei ole edes taikasauvoja mukana! Mitä helvettiä me nyt teemme? Olemme alasti jossain vitun lumisessa erämaassa!” Draco lähes karjui. Hän oli menettänyt kokonaan malttinsa.
Harry näytti myös melko toivottomalta, mutta yritti selvästi pysyä rauhallisena ja keksiä jotain ratkaisua. Draco todella toivoi Harryn keksivän sen nopeasti. Muuten he varmasti paleltuisivat.
Viimein Harry hihkaisi: ”Nyt minä keksin! Rikotaan ikkuna ja mennään sen kautta sisään!” Draco tuijotti hetken Harrya. Tuoko oli Harryn mahtava idea? Toisaalta heillä ei nyt ollut pahemmin varaa valita, koko ajan alkoi olla kylmempi ja kylmempi.
”Nopeasti sitten!” Draco tokaisi. Hetken epäröinnin jälkeen Harry oli juossut hakemaan puuladosta kirveen ja ei mennyt kauaakaan, kun kylmästä tärisevä Harry rikkoi kirveellä ikkunaa. Luojan kiitos ikkuna hajosi melko helposti ja kylmettynyt kaksikko pujahti siitä sisälle ja juoksi täyttä vauhtia saunaan.
Draco ei ollut edes osannut kuvitella, että saunan lämpö voisi tuntua näin ihanalta. Hitaasti tunto alkoi palata hänen jäseniinsä.
Rikkoutunutta ikkunaa ehtisi murehtia myöhemminkin.
-
Dracon purkaus ("Olemme alasti jossain vitun lumisessa erämaassa!") sai mut repeämään ääneen sen verran pahasti, että kaverikin rupesi ihmettelemään, mistä on kyse. :D Toisen samanlaisen kohtauksen aiheutti ikkunan rikkominen kirveellä. Itse asiassa tilanne on aika realistinen - itse en ole kirvestä joutunut käyttelemään eikä onneksi alasti lumihangessa oltu, mutta luovia ratkaisuja olen päässyt kokeilemaan.
Keksit jotain hauskaa joka luukulle. Minua harmittaa sitten, kun tämä joulukalenteri loppuu. Sitä odotellessa hankin päivän naurut täältä. : D Juonen kehityskulkukin kyllä kiinnostaa... Ehkä et ehdi viedä sitä loppuun asti jouluun mennessä ja päädyt jatkamaan aaton yli. ;)
-
//Kiitokset taas kommentista Pähkinäinen! Ihana, kun jaksat kommentoida:)
Luukku 13: Elämä ei ole aina reilua
Seuraavana aamuna herätessään Dracosta tuntui kuin joku olisi lyönyt häntä lekalla päähän. Päätä kivisti ja se tuntui painavan vähintään tonnin. Kurkkuun sattui ja nieleminen oli vaikeaa. Nenä oli tukossa. Draco tärisi kylmyydestä, vaikka makasi mukavan lämpimän peiton alla.
Kai se olisi ollut ihme, jos he eivät olisi tulleet kipeiksi eilisen seikkailunsa jälkeen. Paitsi, että Harrylla ei ollut mitään, hän oli terve kuin pukki. Ainoastaan Draco makasi sängyssä tappoflunssan kourissa. Elämä oli taas kerran reilua.
Oli sairastumisessa sentään jotain hyvääkin. Harry koki olevansa vastuussa (niin kuin oikeastaan olikin) ja halusi välttämättä pitää koko ajan huolta Dracosta. Se ei tietenkään haitannut Dracoa, päinvastoin.
Harry istui vieressä silittelemässä Dracon hiuksia. Harry toi hänelle lisää peittoja ja tyynyjä. Harry valeli hänen kuumeista otsaansa kylmällä liinalla. Harry valmisti hänelle teetä ja keittoa. Harry toi hänelle särkylääkkeitä. Harry lauloi hänelle hänen nukkuessaan.
Ehkä sairastumisessa oli ne hyvätkin puolensa. Viis siitä, että pää tuntui painavan tonnin ja joka paikkaan sattui, sentään Harry oli siellä hänen luonaan, pitämässä Dracosta huolta.
-
//Pahoitteluni neljännentoista luukun viivästymisestä, mutta tässä se nyt tulee! Ja viidestoista luukku seuraa pian perässä...
Luukku 14: Elokuvien ihmemaa
Dracon kuume oli kestänyt kolmisen päivää, jonka jälkeen se oli laantunut inhottavaksi ja varsin sitkeän oloiseksi flunssaksi. Koko ajan Harry oli huolehtinut hänestä kuin pikkulapsesta ja muutenkin pitänyt seuraa. He olivat katsoneet useita elokuvia, lähinnä jouluisia sellaisia.
Elokuvat sinänsä olivat Dracolle jo eksoottinen kokemus. Oli hän Harryn kanssa muutaman katsonut aiemminkin, mutta vasta nyt hän alkoi todella ymmärtää elokuvien idean. Niiden katsominen oli aina yhtä hauskaa eikä Draco ollut vielä kyllästynyt ihmettelemään elokuvien toimintoja.
Omaksi yllätyksekseenkin Draco oli ihastunut romanttisiin elokuviin. Mitä pahempi nyyhkyleffa oli kyseessä, sitä enemmän hän kyseisestä filmistä piti. Ja useimpien mielestä kornit nyyhkykohtaukset todella saivat hänet itkemään melkein joka kerta. Aina Dracon vetistellessä elokuvien kohtauksille Harry silitteli hänen hiuksiaan ja naureskeli itsekseen Dracon salatulle herkkyydelle.
Kaikista mieleenpainuvin elokuva oli kuitenkin ollut eräs velhoista ja noidista kertova filmi. Draco ja Harry olivat nauraneet koko elokuvan alusta loppuun asti, vaikka oikeastaan sen oli tarkoitus olla draamaelokuva eikä suinkaan komedia. Jästien tapa kuvata noitia ja velhoja vain oli ollut suorastaan hillitön. Kuka itseään kunnioittava noita muka lensi pääsiäisenä nauraa käkättäen Kyöpelinvuorelle?
Luukku 15: Piparintuoksua
Vihdoin Draco tunsi itsensä sen verran terveeksi, että jaksoi tehdä muutakin kuin lojua sängyn pohjalla. Vaikka elokuvien katselu ihan viihdyttävää olikin, alkoi jatkuva makoilu kuitenkin loppujen lopuksi tympiä ja oli ihan piristävää päästä tekemään jotain muuta.
Dracon nukkuessa edellispäivänä, oli Harry tehnyt heille piparitaikinan valmiiksi jääkaappiin (jästeillä noita outoja keksintöjä riitti). Vaikka Draco oli heistä kahdesta se, jolta ruoanlaitto sujui paremmin, leipominen ei kuitenkaan ollut ikinä ollut hänen juttunsa. Tosin tällä matkalla sekin tuntui muuttuneen, sillä Harrysta oli yhtäkkiä kuoriutunut jonkinlainen mestarikokki.
Dracon vasta laahustaessa unenpöpperössä keittiöön ja kähistessä kipeällä kurkullaan huomenet, oli Harry jo levittänyt puupöydälle kaikki mahdolliset leivontatarvikkeet. Oli Harry sentään tajunnut keittää aamukahvin valmiiksi, muuten leipominen olisi luultavasti Dracon osalta jäänyt kokonaan.
Kahviin Draco oli rakastunut, vaikka sekin oli oikeastaan jästien juttu. Enää hän ei vain yksinkertaisesti osannut olla ilman. Aamuista ei tullut mitään ilman kahvia. Näkökulmasta riippuen oli joko Harryn ansiota tai syytä, että hän oli alkanut suosia myös tiettyjä jästien keksintöjä.
Aamukahvin ja pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen oli ollut aika aloittaa leipomisurakka. Harry oli kaulinnut taikinan ja Dracon tehtäväksi jäi ainoastaan auttaa Harrya painelemaan piparimuoteilla kuvioita taikinasta. Tälläinen leipominen oli oikeastaan ihan mukavaa, juuri sopivan yksinkertaista Dracon makuun.
***
Valitettavasti kaikkein yksinkertaisinkin leipomus saattoi epäonnistua, jos jätti piparien paiston jonkun sellaisen vastuulle, joka ei ollut koskaan käyttänyt uunia.
-
Luukku 16: Kaikkeen löytyy ratkaisu
Valitettavasti kaikki piparit olivat palaneet. Siis ihan todella palaneet, nyt ne muistuttivat lähinnä mustia möykkyjä. Draco oli piparikatastrofista kovin pahoillaan ja pyyteli Harrylta anteeksi. Harry kuitenkin vakuutti, että syy oli lähinnä hänen omansa. Hänen olisi pitänyt selittää uunin toiminta paremmin.
Onneksi tilanteeseen kuitenkin löydettiin jonkinlainen ratkaisu. Harry käväisi lähimmässä pikkuputiikissa ostamassa piparkakkupaketin, tai oikeastaan viisi, ja pari tölkkiä glögiä, joka kuulemma oli suomalaisten joulujuoma.
***
”Itse tehdyt olisivat varmasti olleet parempia”, Draco totesi huokaisten kastaessaan piparkakkuaan glögimukilliseen. Harry huokaisi syvään. ”Älä enää viitsi jankata tuota. Vahinkoja sattuu kaikille eikä sille enää voi mitään. Sitä paitsi, nämäkin ovat ihan hyviä”, Harry vastasi.
”Mutta kun…” Draco aloitti vastaväitettä. Se kuitenkin katkesi nopeasti Harryn painaessa suudelman Dracon huulille.
-
Hihiii, täähän on ihan superhauska ;D.
Hmmm, en ikinä eksyisi lukemaan mitään drarrya vakavissani, mutta tämä oli tällaista leppoisaa huumoria josta tuli vain hyvä mieli! Harmi etten löytänyt tätä heti joulukuun alussa mutta tästä asti ainakin seuraan...
Potter suomessa -idea on aina hauska, ja Harryn suomi-innostus on hulvatonta luettavaa ;D ;D
Jatkoa odotellessa!
-Iloinen Sipuli
-
//Kiitokset kommentista Iloinen Sipuli!:)
Luukku 17: Lumiukko
Draco oli parantunut jo sen verran, että ulosmenoa saattoi alkaa harkitsemaan. Harry tosin etsi Dracolle kaiken mahdollisen villahuivista karvalakkiin, ettei toinen vain tulisi uudestaan kipeäksi.
Paksuihin talvivaatteisiin sonnustautuneina ja hädin tuskin liikkumaan kyeten kaksikko taapersi mökin pihaan. Lunta oli maassa jo ihan kiitettävän paljon. Nyt oli siitä harvinaislaatuinen päivä, että lämpötila oli hivenen plussan puolella. Olisi mahdollista rakentaa lumiukko tai olla vaikka lumisotaa.
Oikeastaan sen takia kaksikko oli ulos tullutkin. Heidän aikeinaan oli rakentaa lumiukko, ja vieläpä niin hieno, ettei sellaista olisi ennen nähty. Ei auttanut kuin ruveta tuumasta toimeen. Draco ja Harry alkoivat kumpikin pyöritellä omaa lumipalloaan pitkin hankea.
Selän jo alkaessa kipeytyä alkoivat pallot olla valmiita. Dracon suurempi lumipallo laitettiin alimmaiseksi ja Harryn tekemä lumipallo asetettiin sen päälle.
Draco alkoi pyörittää vielä viimeistä lumipalloa, josta tulisi pää, kun taas Harry alkoi etsiä lumiukolle sopivia kiviä silmiksi ja suuksi. Porkkana heillä olikin jo valmiina odottamassa sekä huivi lumiukon kaulaan.
Viimein pääkin oli saatu paikoilleen ja Harry painoi kivet lumiukon silmiksi ja suuksi. Porkkana laitettiin paikalleen ja Draco sitoi vielä kaulahuivin. Ja niin koko komeus oli valmis!
”Ei ehkä kuitenkaan se maailman hienoin lumiukko”, Draco totesi naurahtaen.
”Mutta ihan tarpeeksi hieno meille”, Harry vastasi lumiukkoa katsellen.
-
Luukku 18: Taistelu
Draco havahtui hereille äkilliseen kolahdukseen ja sitä seuraavaan kiroiluun. Hän raotti unisena silmiään ja vilkaisi kelloa. Se oli vasta kuusi. Mitä helvettiä Harry teki hereillä tähän aikaan?
”Tiedätkö sinä, mitä kello on? Minä haluan nukkua”, Draco mutisi unisena silmät vain puoliksi auki.
”Ensimmäinen herääjä saa avata joulukalenterin luukun!” Harry hihkaisi.
Tämä sai Draconkin avaamaan silmänsä ja kohottautumaan istumaan.
”Sinä avasit eilisenkin luukun! Nyt on minun vuoroni! Et sinä saa avata kahta luukkua peräkkäin!” Draco totesi närkästyneenä.
”Ensimmäinen herääjä saa avata luukun”, Harry totesi.
Draco mulkaisi Harrya.
”Keksit tuon säännön juuri äsken. Aiemmin ei ole ollut mitään tuollaista typerää sääntöä. Nyt on minun vuoroni ja sinä yrität huijata”, Draco kivahti ärtyneenä.
”Mene sitten avaamaan typerä luukkusi! Ihan samanlainen suklaa sieltä kuitenkin tulee kuin kaikkina muinakin päivinä”, Harry totesi marttyyriksi tekeytyen.
Salamannopeasti Draco pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi keittiöön ennen kuin Harry ehtisi muuttaa mieltään. Hetken etsittyään hän löysi joulukalenterista oikean luukun ja aukaisi sen. Aivan niin kuin Harry oli sanonutkin, sama tuttu suklaanpala paljastui tämänkin päiväisestä luukusta. Draco oli juuri aikeissa laittaa suklaapalan suuhunsa, kun hänelle tuli paha mieli Harryn puolesta.
Suklaapala kädessään Draco suuntasi makuuhuoneeseen edelleen mököttävän Harryn luo. ”Tässä, sinä saat tämän”, Draco totesi ojentaen suklaapalan Harrylle, joka nappasi sen suuhunsa.
”Hahaa, juoneni onnistui!” Harry hihkui kuin pikkulapsi.
Dracon katsoessa toista hyvin vihaisen näköisenä, kumartui Harry kuitenkin suutelemaan Dracoa suklaisilla huulillaan.
-
//anteeksi taas luukun myöhästyminen! tässä kuitenkin 19. luukku ja 20. luukku seuraa pian perässä:)
Luukku 19: Askartelu alkakoon!
Harry oli levittänyt ruokapöydälle kasan erivärisiä papereita, glitteriä, tarroja, kirjekuoria ja vaikka mitä muuta Dracon astuessa keittiöön. Kaiken askarteluroinan keskellä istui Harry.
”Ööm, mitä ihmettä sinä oikein teet?” Draco kysäisi istahtaessaan Harryn viereen penkille.
”Joulukortteja tietysti! Ja sinä saat auttaa”, Harry ilmoitti topakasti.
Draco huokaisi syvään. Oliko heidän ihan totta tarkoitus pitää jonkinlaiset joulukorttitalkoot ja askarrella itse kasoittain kortteja? Draco ei varsinaisesti ollut hyvä missään pikkutarkoissa jutuissa eikä askartelu todellakaan ollut hänen juttunsa.
”Jos en ihan väärässä ole niin eikös jästien postisysteemi ole äärettömän hidas? Miten oikein aiot saada nämä perille ennen joulua? Kai vielä muistat sen ”ei taikuutta” sääntösi?” Draco kyseli.
”Eivät pöllöt ole taikuutta!” Harry totesi virnistäen.
Tuvan nurkasta kuuluikin kahden pöllön ääntelyä ja Draco huomasi tuijottavansa kahta hyvin tuttua pöllöä, heidän pöllöjään. Miten Harryn oli onnistunut saada pöllöt sinne ilman taikuutta?
”En kuuntele mitään tekosyitä! Askartelu alkakoon!” Harry ilmoitti.
Syvään huokaisten Draco alkoi liimailla kuvia kortteihin. Homma oli Harryn mukaan kaikista helpoin ja kuitenkin Draco oli vähällä liimata sormensa yhteen.
Luukku 20: Kuusenhaku
”Ylös, ulos ja lenkille! Herätys, Draco!” Harry hihkui Dracon korvan juuressa ja Draco avasi vaivalloisesti silmänsä. Oliko jo aamu?
”Paljonko kello on?” Draco kähisi.
”Jo kahdeksan. Nouse nyt jo ylös! Keitin jo kahviakin”, Harry selitti istuessaan Dracon vieressä sängyllä täysissä pukeissa.
Vaivalloisesti Draco nousi ylös pelkästään kahvi-sanan voimin ja suuntasi keittiöön, tuntien itsensä aivan zombiksi. Aivan niin kuin Harry oli sanonutkin, odotti siellä kahvikuppi valmiina häntä varten. Kahvikupillisen jälkeen Draco tunsi itsensä taas ihmiseksi.
”Oletko valmis?” Harry kysäisi Dracon saatua päivävaatteet ylleen.
”Valmis mihin?” Draco kysäisi hämmentyneenä.
”Kuusenhakuun! Nyt on aika lähteä valitsemaan metsästä sopiva joulukuusi. Laitoin jo sahan ja muut sellaiset valmiiksi”, Harry selitti.
Hetkisen Draco vain tuijotti Harrya miettien, oliko tämä tosissaan. Ilmeisesti oli.
***
Pian kaksikko tarpoi metsän syvässä lumihangessa paksuihin toppapukuihin verhoutuneina. Draco lähinnä raahusti Harryn perässä Harryn yrittäessä etsiä sopivaa joulukuusta.
”Tämä se on!” Harry viimein ilmoitti tunnin etsinnän jälkeen.
”Onpas hieno!” Draco totesi. Oikeasti kuusi näytti hänen mielestään aivan samalta kuin kaikki muutkin. Hän kuitenkin halusi vain pois metsästä, joten oli valmis myöntymään kaikkeen.
Nopeasti Harry oli sahannut kuusen poikki. Sitten jäljellä oli se vaikein osuus. Kuusi piti saada raahattua metsän läpi takaisin mökille. Kumpikin heistä joutui tosissaan kiskomaan kuusta, jotta se saatiin edes liikkumaa eteenpäin. Miten he ikinä saisivat sen vietyä mökille asti?
-
Olin juuri aikeissa kommentoida, kun laitoit myöhästyneet luukut. : D Niitä oli odotettu! Ja nyt taas odotetaan seuraavaa kahta. :D Tämän joulukalenterin luukut tuntuvat aina päättyvän liian nopeasti, enkä siis tarkoita että ne olisi töksähtävästi lopetettu, vaan että jään aina haluamaan lisää ja toivon äkkiä, että jouluun olisi hieman pidempi aika... ;D
Onnistut näissä pätkissä tuomaan esiin myös Harryn ilkikurisempaa luihuispuolta. Draco on vähän tossun alla nyt, kukapa viitsisikään pilata Harryn iloa...
Koitan kommentoida tekstejä vähän yksityiskohtaisemmin seuraavien luukkujen tullessa. : D
-
//Ihana, kun jaksat kommentoida Pähkinäinen! Selittelen nyt eilisen luukun myöhästelyä joulukiireillä, mutta kyllä minä tämän aion kunnialla loppuun asti viedä! Itse asiassa suunnitelmissa olisi kirjoittaa tänään kaikki loput osat, mutta toki postailen ne sitten vasta oikeina päivinä:)
Luukku 21: Oi kuusipuu, oi kuusipuu
Kuusen mökille raahaaminen oli kestänyt tuskastuttavan pitkän ajan, mutta viimein se kuitenkin kökötti mökin pihassa. Muutaman kirosanan säestämänä se saatiin pystytettyä myös mökin olohuoneeseen.
Hikinen ja uupunut kaksikko lysähti joksikin aikaa sohvalle. Joulu oli yllättävän uuvuttavaa aikaa.
”Seuraavaksi kuusi pitäisi koristella!” Harry ilmoitti.
Ääni kuitenkin kuulosti yllättävän ponnettomalta ja väsyneeltä. Jotenkin Dracosta tuntui, ettei Harry ollut enää tästä kaikesta niin innoissaan. Ehkä Harrykin oli jo väsynyt omaan hössötykseensä. Tai ehkä se johtui jostain aivan muusta. Tuskin kyse kuitenkaan oli mistään vakavasta.
”Minä voin hakea koristeet”, Draco totesi hymyillen.
Pian Draco jo palasi takaisin mukanaan iso laatikollinen Harryn ostamia joulukoristeita. Harry oli saattanut hivenen liioitella niiden kanssa. Heidän joulukuusensa tulisi näyttämään hyvin täydeltä ja värikkäältä, jos he todella nuo kaikki koristeet siihen laittaisivat.
Ensimmäiseksi kuusen ympärille kieputettiin valot. Seuraava vaihe oli tähden laittaminen latvaan. Sitä varten tarvittiin jakkaraa, sillä kumpikaan heistä ei muuten ylettynyt latvaan saakka.
Nyt kaksikko alkoi somistaa kuusta joulupalloilla, nauhoilla ja kaikilla mahdollisilla koristeilla. Heidän kuusensa todella tulisi olemaan sekametelisoppa, mutta ainakin se olisi persoonallinen.
Äkkiä Dracoa alkoi aivastuttaa. Hän aivasti kerran ja toisen ja vielä kolmannenkin.
”Oletkohan sinä allerginen joulukuusille?” Harry kysäisi huolestuneena.
Draco naurahti pienesti.
”Tuskin varsinaisesti joulukuusille, mutta kuusille ehkä”, hän vastasi.
Kuusi oli saatu yllättävän nopeasti koristeltua. Ja aivan niin kuin Draco oli arvellutkin, se näytti sekametelisopalta. Harry vaikutti kuitenkin innostuneelta.
”Hienoin kuusi ikinä”, Harry kuiskasi hurmioituneena.
Luukku 22: Joulustressi
Aamusta alkaen Harry oli stressaantuneena juoksennellut ympäri mökkiä vuoroin siivoten ja vuoroin leipoen. Aina, kun Draco oli yrittänyt auttaa, oli hän kuulemma ollut vain tiellä. Niinpä Draco oli lopulta tyytynyt osaansa ja istui nyt sohvalla kirjaa lueskellen. Silti aina ohi mennessään Harry jaksoi valittaa, kuinka joutui tekemään kaiken itse.
Draco yritti olla menettämättä hermojaan. Kai tämä oli vain sitä joulustressiä. Mökki ei kuitenkaan ollut edes heidän omansa, he vain olivat siellä vuokralla. Siksi Dracon oli vaikea käsittää, miksi ihmeessä Harryn piti puunata joka paikka putipuhtaaksi.
Hän ei kuitenkaan uskaltanut kommentoida mitään. Juuri nyt Harry näytti olevan sen verran räjähdysherkällä tuulella, että piti todella varoa, mitä suustaan päästi.
***
Siivottuaan jo monen monta tuntia Harry oli viimein suostunut Dracon ehdotukseen ja istahtanut pöydän ääreen Dracoa vastapäätä juomaan päiväkahvia. Draco oli kattanut pöydän mahdollisimman hienosti ja kaatanut kahvin valmiiksi kuppeihin sekä asetellut tarjottavat kauniisti.
Harry loi väsyneen hymyn Dracolle, mutta kiitteli kuitenkin. Se riitti Dracolle. Ei hän mitään suuria kiitollisuuden osoituksia kaivannutkaan. Pelkkä Harryn hymy riitti tekemään hänet onnelliseksi.
Viimein Draco päätti kerätä rohkeutensa ja kysyä asiaa, joka oli vaivannut häntä jo pidemmän aikaa. Hän kyllä epäili, vastaisiko Harry, mutta ainakin hän olisi yrittänyt.
”Miksi sinä alun perin halusit tulla tänne? Mistä tämä kaikki innostus ja hössötys? Olen melko vakuuttunut, ettei kyseessä ole vain yhtäkkinen innostus Suomen kulttuurista”, Draco totesi.
Harryn ilme kiristyi ja hän näytti jopa väsyneemmältä kuin äsken.
”Minä en jaksaisi puhua siitä nyt. Pitää tehdä vielä vaikka mitä ennen joulua. Puhutaan sitten, kun kaikki on valmista”, Harry vastasi väsyneesti.
-
Luukku 23:Selitys
Harry oli siivonnut yötä myöten ja tullut nukkumaan vasta, kun Draco oli nukkunut jo useamman tunnin. Hän oli kuitenkin herännyt ja käpertynyt sitten Harryn kainaloon jatkamaan uniaan.
Se aamu taisi olla ensimmäinen kerta heidän Suomessa olonsa aikana, kun Harry jäi vielä nukkumaan Dracon herättyä. Draco hiipi hiljaa keittiöön varoen herättämästä Harrya ja laittoi kahvin tippumaan. Samalla hän alkoi valmistaa heille aamiaista. Draco päätti kerrankin tehdä jotain vähän erikoisempaa ja paistoi vohveleita. Kaiken ollessa valmista, hän kattoi pöydän.
Harry nukkui edelleen ja lopulta Draco kävi varovasti herättämässä tämän. Uninen Harry seurasi häntä keittiöön ja aamiaispöydän ääreen.
”Kaipasit pientä hemmottelua eilisen aherruksesi jälkeen”, Draco totesi hymyillen.
Hymy tarttui Harryyn ja hän painoi pikaisen suudelman Dracon huulille.
”En tiedä, mitä tekisinkään ilman sinua, oma rakkaani”, Harry vastasi edelleen leveästi hymyillen.
Heidän syödessään eilinen keskustelu palasi taas Dracon mieleen. Hän ei voinut noin vain unohtaa sitä, sillä asia oli todella vaivannut häntä.
”Muistatko sen eilisen keskustelun? Lupasit kertoa todellisen syyn, miksi tulimme tänne”, Draco selitti varovasti.
Kesti kauan ennen kuin Harry sanoi mitään.
”Sillä ensimmäisellä ja ainoalla kerralla, kun kävin Dursleyden luona pois muuttamiseni jälkeen, satuin kuulemaan heidän keskustelunsa. Heillä – ja minulla äitini kautta – on sukulaisia Suomessa. He olisivat minun pikkuserkkujani. Yritin jättää asian sikseen, mutta se palasi aina mieleeni. Niinpä tutkin asiaa ja sain selville, missä he asuivat”, Harry selitti Dracon kuunnellessa.
Dracon ei tarvinnut kysyä, miksi ihmeessä Harry oli halunnut lähteä etsimään jotain kaukaisia sukulaisia. Hän kyllä tunsi Harryn perhetaustan. Nämä pikkuserkut olivat luultavasti Harryn ainoita sukulaisia Dursleyden lisäksi. Ja vaikka Harry ei ollut sitä ikinä suoraan sanonutkaan, tiesi Draco, kuinka kovasti Harry unelmoi sukulaisista ja perheestä, jostain johon kuulua.
”Kävitkö sinä heidän luonaan?” Draco kysyi muistellen sitä iltaa, jolloin Harry oli viipynyt epätavallisen pitkään kaupassa.
”Kävin. Mutta he eivät, tuota, halua olla minun kanssani missään tekemisissä”, Harry vastasi hiljaa tuijottaen lattiaa.
Hetkeen Draco ei tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Harry näytti niin lannistuneelta ja surkealta.
”Se on heidän menetyksensä”, Draco totesi kietoessaan kätensä Harryn ympärille.
Sillä hetkellä Draco alkoi laatia päässään suunnitelmaa, joka taatusti piristäisi Harrya ja saisi tämän unohtamaan typerät kaukaiset sukulaiset.
-
Ooh! Mikäköhän suunnitelma Dracolla on? Ja millaisia ihmisiä ne Harryn sukulaiset oikein ovat kun eivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä?
Voi eii, enää yksi luukku jäljellä. D: Ei olisi tarjota sitten spin-offia tai jotain? ;; Anteeksi, ehkä huomenna kommentoin yksityiskohtaisemmin sitten, nyt juuri muistin jotain mikä pitäisi saada vähän äkkiä tehtyä. xP
-
//Kiitokset, että oot jaksanu kommentoida näin ahkerasti Pähkinäinen! Kommentit todella piristää aina. Spin-offista en oikein uskalla sanoa juuta eikä jaata, mutta hienoa, että oot tykänny tästä niin kovaa, että sellasta toivot, haha. Jotenki mulla on (ainaki tällä hetkellä) sellanen olo, että tää tarina jäis tähän, mutta eihän sitä ikinä tiedä...
//Postaan tämän viimeisen osan nyt näin heti vuorokauden vaihduttua, sillä en halua käyttää jouluaattoani koneella istuen. Olisi ihanaa, jos tätä seurailleet viitsisivät ilmoittaa olemassaolostaan. Tätä on ollu tosi kiva kirjottaa ja tää on itse asiassa mun ainoa jatkoficci, jonka oon saanu loppuun asti, jää vähä haikeet fiilikset tän loppumisesta. Ja vielä näin lopuksi, ihanaa joulua kaikille!<3
Luukku 24: Paras joululahja
Taustalla soi joulumusiikki. Jouluvalot ja kynttilät valaisivat mökkiä. Uunista leijui ruoantuoksu. Mökki kiilteli puhtauttaan. Koristellun kuusen juurella oli kasa paketteja.
Kaikki oli täydellistä, mutta silti jotain hyvin oleellista puuttui. Mökissä vallitsi hiljaisuus. Harry ja Draco istuivat sohvalla, Draco Harryyn nojaten. Joulutunnelma puuttui.
Ovelta kuuluva kolina rikkoi mökin uneliaan hiljaisuuden. Hämmentynyt Harry kohottautui seisomaan ja vilkaisi ovelle päin nähdäkseen, keitä tulijat olivat. Pian Harryn kasvoille kohosi hyvin yllättynyt ilme.
Mökkiin käveli Weasley toisensa perään. Ensimmäisinä sisään saapastelivat Molly ja Arthur kantaen syleissään valtavia määriä ruokaa. Heti heidän perässään sisään astui George vierellään vaimonsa Angelina, joka piti käsistä kiinni parin lapsia: Frediä ja Roxannea.
Seuraavina sisään astuivat Ron ja heti perässä Hermione, jonka käveleminen näytti jo olevan vaikeaa suuren mahan takia. Viimeisinä sisään astuivat vielä Ginny ja tämän mies Dean, jolla oli sylissään parin vasta muutaman kuukauden ikäinen lapsi.
Heti saatuaan laskettua kantamansa tavaravuoren alas, Molly ryntäsi halaamaan hämmentynyttä Harrya. Hetkisen koko mökki oli yhtä tervehdysten konserttia.
Harry kääntyi katsomaan Dracoa kysyvällä ilmeellä ja Draco virnisti.
”Pieni jouluyllätys! Kyllä minä tiedän, että haluat viettää joulun perheesi kanssa. Ja he ovat sinulle paljon enemmän perhe kuin jotkut typerät kaukaiset sukulaiset. Joten kyllä, minä kutsuin heidät”, Draco selitti hymyillen.
Hetken Harry vain tuijotti Dracoa mykistyneenä, kunnes painoi lopulta tämän huulille kiitollisen suukon.
Rouva Weasley ja kaikki muutkin hääräsivät ympäriinsä valtavien ruokamäärien ja pakettikasojen kanssa.
”Charlie lähetti jouluntoivotukset. Hän ei kuulemma voinut jättää lohikäärmeitä yksin, edes jouluna. Bill ja Fleur lähettivät myös pahoittelunsa, etteivät päässeet tulemaan. He viettävät joulua Fleurin vanhempien kanssa. Ja Percy on taas kerran töissä”, rouva Weasley selitti hääriessään ympäri mökkiä.
Pienestä mökistä oli äkkiä tullut hyvin ahdas ja joka puolelta kuului äänten sorinaa. Draco huomasi ajattelevansa, oliko kuitenkaan miettinyt asiaa ihan loppuun saakka.
”Etkö kutsunut ketään sinun ystäviäsi tai perhettäsi?” Draco äkkiä havahtui ajatuksistaan Harryn kysymykseen.
”En ole oikein väleissä perheeni kanssa. Mutta kyllä minä yhden ystävän kutsuin, hänen pitäisi itse asiassa olla täällä aika pian”, Draco vastasi.
Ja juuri silloin ovelta kuului taas askelia ja pian mökkiin astui Pansy Parkinson. Hän oli viimeisen päälle laittautunut kuten aina eikä edes iso raskausmaha onnistunut vähentämään Pansyn hehkeyttä.
Draco halasi ystäväänsä sydämellisesti ja myös muut ottivat Pansyn lämpimästi vastaan, kouluaikaisista kinoista huolimatta. Olihan sentään joulu.
***
Jouluaterian jälkeen Harry ja Draco olivat luikahtaneet ulos saadakseen olla hetkisen kahdestaan.
”Tämä oli paras joululahjani ikinä”, Harry totesi hymyillen.
”Et ole edes vielä saanut muita joululahjojasi”, Draco kiusoitteli.
”Ei voi olla mitään tämän voittanutta. Hyvää joulua, Draco!” Harry kuiskasi.
”Hyvää joulua, Harry!” Draco vastasi ja painoi lämpimän suudelman rakkaansa huulille.
-
Mä itseasiassa olen lukenut tätä pari lukua jo aiemmin vaan jostain syystä jäänyt homma kesken. ??? Nyt luin tän kerralla läpi ja tästähän kehkeytyi varsin mielenkiintoinen tarina. Dracon ihmettelyt ja Harryn yli-innostumiset olivat hauskaa luettavaa. Lopetus oli ihanan hyväntuulinen ja lämmin, joskin voin vain kauhulla kuvitella kuinka tosiaan ahtaaksi tuollainen pikku mökki käy tuollaisella köörillä :D
Pidin siis ficistä ja virheitäkään en bongannut vaan teksti oli minusta selkeää. Kiitos! :)
-
Kiitos kommentista RaistlinMajere! Tuntuupas oudolta palata tämän tekstin pariin näin kesäkuussa (vaikkakaan ilma ei ole kovin kesäinen)... :D
-
Tämä on jäänyt tosi pitkäksi aikaa kommentoimatta :S
Suloinen loppu! Ihana kuulla, että kouluaikojen erimielisyydetkin oli sovittu, ja varmaan Draco Weasleydenkin kanssa tuli ihan hyvin toimeen, kun tuolla tavalla salassa meni heidät kutsumaan. Kiinnostaisi tietää, kenen kanssa Pansy on mennyt yksiin. :D
Jäi lämpimät tunteet tästä ficistä vaikka lukemisesta on niin pitkä aika. En osaa kommentoida tämän paremmin nyt mutta kiitos lukunautinnosta, toi hyvää mieltä. :D
-
Tämähän on kohta taas ajankohtainen! (Yritän todistella itselleni ettei ylenpalttisessa jouluficcien etsinnässä ole mitään kohtuutonta.)
Mutta siis, tällainen suloinen joulupläjäys oli oikein oivaa hoitoa lokakuun harmaaseen ankeuteen. Voih, kaikki onnistumiset ja vaikeudet ja Harryn lapsenomainen into, ja Dracon kummastus Suomea kohtaan olivat kaikki ihan überherttaisia, ja hihittelin lukiessani ovien lukkiutumiselle, saunomisille ynnä muille. :D
Dracon hämmennys vaihtui taas ärtymykseen. Karjalanpiirakat olivat vieneet hänen aamupanonsa.
Oli pakko quotata tuo pätkä ihan alusta, koska se huvitti pitkään lukemisen jälkeenkin. :D
Ja Draco osasi todella piristää Harrya, joka surkutteli idioottien sukulaistensa takia. Lopultahan pariskunnalla oli vieraineen kaikkineen oikein onnistunut joulu. :-*
Pakko mainita vielä, että on yksi asia, jota jäin pohtimaan. Mitä sille särkyneelle ikkunalle tapahtui? Täysin irrelevanttia, mutta sisäinen salapoliisini heräsi miettimään ikkunalasin kohtaloa. Voi toki olla, että en vain lukenut tarpeeksi ajatuksella sitä luukkua, haha.
Anyway, kiitokset hyvin hymyilyttävästä ficistä. :)
-
Kiitoksia kommentista Sanderra!:)
Tämä on saanut nyt jonkinlaista jatkoa tämän vuoden joulukalenterin merkeissä: Ei taas (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41251.msg790614#msg790614) K11