Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Susan Bonesin onni ja epävarmuus | K-11 | kokoelma | 4/xx

<< < (3/3)

Thelina:
Olipa ihanaa, että juuri Neville näki heti, mikä mekoista sopii Susanille! Sopii hyvin Nevillen hahmoon, että hänellä on silmää nähdä mekon sävyn sopivan Susanin hiusten ja silmien väriin. Olen samaa mieltä kuin Kaarne, että Susanin stressaaminen kokeista mieluummin kuin mekoista kertoo paljon hänen hahmostaan, samoin kuin se, että häntä jännittää matkalle lähtö ja hän jahkailee mekon valinnassa. Olen ihan samanlainen jahkaaja vaateostoksilla, en osaa valita mitään, joten sitten en osta kovin usein mitään, vaikka tarve olisi, ja varmaan puolet ostoksista päädyn vielä kaiken lisäksi palauttamaan, kun tulen katumapäälle :D tykkäsin tässä sekä tyttöjen että Susanin ja Nevillen ystävyydestä ja tuosta katalogista sekä kouluyksityiskohdista tietenkin. Ja voi apua tuota Kaarnen K-18 ehdotusta, kuulostaa ihanalta ja kiusalliselta ja kutkuttavalta, eli lukisin tietenkin jos vaikka innostut ideasta... Sinun Neville ja Susan ovat parhaita ja oli kivaa huomata, että tähän oli tullut jatkoa, ja vieläpä tällainen hyvänmielenpätkä!

flawless:
Oho, enpä muistanutkaan että mulla jäi nämä viimeisimmät osat kommentoimatta, korjataanpas asia! Luin nämä kyllä ilmestymisen aikaan ja nyt uudelleen, näistä slice of life -tyyppisistä pätkistä tulee niin kiva mieli jotenkin :) Semmoista kevyttä lukemista. Enkä ollenkaan oo siis bumppaamassa tätä topaa jatkon kinuamista varten, eihän mulla semmoisia motiiveja... ;)

Taikaeläinpätkä oli kiva sekoitus semmoista hyvänmielen eläinhössötystä ja sitten tulevaisuuden ja ratkaisujen pohdinnan ahdinkoa. Se toimi tosi hyvin, että oli kaksi tällaista erilaista teemaa sekoitettuna toisiinsa. Musta oli ihanaa miten kerroit tuosta taikaeläinten hoidon tunnista, se oli tosi kekseliäs ja canon-uskottavan oloinen. Hagrid oli myös siinä erityisen ihana, hymyilytti vaan koko ajan tuo Hagridin lempeä asenne oppilaitaan kohtaan ja se kuinka huomasi Susanin potentiaalin ja tuntui keskittyvän jokaiseen oppilaaseen yksilönä erityisesti. Se oli jotenkin niin lämminhenkistä ja ihanaa, miten Hagrid kannusti Susania ja vahvisti sitä, että voi tehdä omanlaisensa valinnan ja validoi toisen mielenkiintoa kertomalla, että on tässä hyvä. Olit myös kirjoittanut Hagridin puhetavan tosi luontevan oloisesti, muistan että joskus kun kirjoitin tekstiä jossa Hagrid oli niin se oli mulle hankalaa, joten hatunnosto onnistuneesta dialogista myös!


--- Lainaus ---“Näitten sarvia käytettiin 1800-luvulla sauvamateriaalina, mutta nopeesti huomattiin, ettei sellaset sauvat olleet omistajilleen uskollisia”, Hagrid kertoo ja tarttuu hieman kovakouraisesti yhtä jänistä sarvista. Eläin ei kuitenkaan tunnu olevan milläänsäkään karusta kohtelusta. “Mutta kunnon tekoa nää sarvet kyllä on. Niistä on hyötyä moneen, mutta kuka osaa sanoa, mihin?”

Luna kohottaa kätensä ja alkaa innokkaasti kertoa sarvien hyödyistä unensieppaajina, suunnanantajana ja pahojen voimien havainnoitsijana. Hagrid kuuntelee ystävällisesti nyökkäillen samalla, kun muut ryhmäläiset naureskelevat hyväntahtoisesti Lunan teorioille. Lopulta Zabini kyllästyy kuuntelemaan Lunan yhä jatkuvia teorioita, nostaa kätensä ja kertoo oikean vastauksen ("Taikaesineiden vahvistamiseen sekä joidenkin taikaliemien ainesosana"), jolloin Hagrid antaa luihuisille viisi tupapistettä, ja Luna koppaa unelmoivana yhden jäniksistä syliinsä.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli mun lempparikohta ekasta pätkästä. Pidin noista yksityiskohdista joita olit luonut, kuten tuosta sauvamateriaalina käytön historiasta, oot kyllä tosi nokkela keksimään tällaisia. Ne tuovat ihanasti tekstiin syvyyttä ja uskottavuutta. Hymyilin myös Luna-kohdalle, Lunan hyväntuuliset hörhöilyt ovat aina kivaa luettavaa ja musta Hagridin lempeä asenne oli jotenkin niin liikkistä.

Näistä kahdesta mekkopätkä oli kuitenkin mun lemppari! Se vaan oli jotenkin niin... en tiedä, vaan niin yksinkertaisesti kiva! Tykkäsin siitä, että siinä oli etualalla tällaisen arkisen asian tekeminen, eli mekon valitseminen, mutta oikeasti ongelma olikin syvemmällä, kun Susanilla oli ulkonäköpaineita ja ahdistusta uudenlaisesta ja jännittävästä sosiaalisesta tilanteesta, ja ne tunteet sitten ehkä ruumiillistuivat siihen mekon valitsemiseen. Tuo painajainen mekoista toimi tässä tosi hyvin, se oli tosi hyvin keksitty ja toteutettu ja vahvisti sitä stressin tunnetta, joka tästä kohdasta huokui. En myöskään voi olla myöntämättä, että yksi syy miksi ihastuin tähän pätkään niin kovasti oli Neville. Tässä versessä Neville on kyllä niin ihana, niin hyvä ystävä ja lempeä ja söpö ja äääh <3 Ihanaa, kuinka tuki ja auttoi Susania ja jotenkin tykkäsin hirmuisesti siitä, kuinka se olikin Neville, joka sen oikean mekon osasi löytää (vaikka väitti ettei muka ole muotitietoinen!) ja kuinka se valinta perustui sille, että oli kiinnittänyt Susaniin ja tämän piirteisiin huomiota. Tytöt ihailivat mekkoja joita olisivat halunneet itselleen, mutta Neville katseli asiaa Susania ajatellen. Ihana <3

marieophelia:
Ensinnäkin kiitokset linkistä Susan-listaukseen, jonka vinkkasit, kun viimeksi kommentoin Ilvesnaaras-tekstiä! Olin juuri miettinyt, missä järjestyksessä näitä pitäisi lukea, joten tuntui kuin olisit lukenut ajatukseni :)

Pidin paljon myös näistä katkelmista -- todellakin osaat kirjoittaa slice of lifeä! Näissä sekoittuu kivasti arkielämä ja Susanin luonteen ja persoonallisuuden kehittymisen ydinkysymykset. Vaikka Susan oli näissä hyvin erilaisessa tilanteessa kuin Ilvesnaaraassa ja Kasvukivuissa, hän tuntui täsmälleen samalta hahmolta: esimerkiksi ahdistuu, kun pitäisi itse tehdä päätöksiä, tarvitsee paljon tukea ja vahvistusta -- eli ihan samoja huolia, jotka vaivaavat vielä aikuisenakin. Onni ja epävarmuus kuvaa hyvin näitä pätkiä ja oikeastaan Susanin hahmoa laajemminkin.

Yksittäisistä kohdista pidin eniten sarvijäniksistä :) Tai siis musta oli mukavaa, että taikaeläinhoidontunnit jatkuivat ilman Harryakin ja olivat oikeasti jollekin tärkeitä. Pidin myös Susanin ja Nevillen suhteesta näistä ja kiinnostuneena odotan, mitä siitä kerrotaan lisää Jälkemme ensilumessa -tarinassa. Nevillehän vaikuttaa olevan suosittu puuskupuh-tyttöjen kesken! Kauniista, miten Susan ja Neville näkevät toisissaan sellaisia hyviä puolia, jotka muilta jäävät huomaamatta.

Jäin miettimään, miksi Luna oli samalla kurssilla Susanin kanssa, vaikka hän on vuoden nuorempi eli samalla vuosikurssilla kuin Ginny. No, Lunan tietäen hän olisi voinut vaan harhailla väärälle tunnillekin. :)

Koitan vähän säästellä näitä Susan-tekstejä, että aina olisi varastossa jotain takuuhyvää luettavaa! Mutta onneksi näitä on näin paljon: listausta katsellessa ihan ihmetyttää, mihin kaikkialle Susan vielä ehtiikään. :) Kiitokset tästä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu