Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Wednesday - 26.04.2009 00:06:33
-
Title : No Time To Cry
Author : Wednesday
Genre : Romance, angst
Pairing : Severus / OC
Rating : K-11
Summary : Uusi vuosi Tylypahkassa alkaa, mutta mitä tapahtuu, kun kouluun saapuu uusi oppilas, Venom Griffon, entinen kuolonsyöjä Azkabanista?
Disclaimer : Kaikki muut hahmot ovat Rowlingin, paitsi oma hahmoni Venom. Tarinan nimestä saan kiittää Cradle Of Filth:ia.
Warnings (varoitukset): itsetuhoisuus // Kaapo lisäsi
A/N : Kyseessä on siis ensimmäinen ficcini, eli toivoisin rakentavaa palautetta, eli missä olisi parantamisen varaa ja mistä tykkäsitte :---) Tästä ficistä tulee aika pitkä, ehkä yli 10 osaa.
-----------------------------------------------------------------------------
Osa 1.
Professori Dumbledore katseli ulos työhuoneensa ikkunasta. Pian mies huomasi jonkun kävelevän tyhjän pihan poikki.
" Venom.. " Hän sanoi hymyillen.
" Oletko ihan varma tästä, Albus? Hän on entinen kuolonsyöjä.. ja ollut Azkabanissakin!"
" Minerva, minä tunnen hänet. Hän oli kunnon tyttö - ennen Voldemortia.. Sitä paitsi hän on kiltein Luihuinen, jonka tunnen. " Dumbledore sanoi Minervalle rauhoittelevasti.
------------------------------------
Oppilaat katsoivat pitkään ja hiljaa tuota mustahiuksista, ahdistuneen näköistä tyttöä. Hänen kannoillaan kulki 3 koiraa, unkarinvinttikoira, volpino italiano ja musta sekarotuinen koira. Vaalea unkarinvinttikoira alkoi nuuskia Ronin kättä.
" Kávé. " Venom sanoi. Koira lopetti nuuskimisen ja lähti taas seuraamaan tyttöä.
Hän käveli ripein askelin ja kääntyi sitten kulman taakse. Taas kuului kiivas puheensorina.
" Kuka tuo oli? " Harry kysyi viitaten äskeiseen tyttöön.
" Etkö sinä tiedä? " Hermione kysyi. Harry pudisti päätään. " Hän on Venom Griffon, entinen kuolonsyöjä Azkabanista. Hän kuuluu Luihuiseen, ja on kuulemma todella ilkeä. " Hermione kuiskasi.
------------------------------------
Venom käveli kivisen hirviöpatsaan luokse ja lausui salasanan. Patsas siirtyi syrjään, ja sen takaa paljastuivat portaat. Kävellessään portaita ylös hän muisti sen ensimmäisen kerran, kun hän kävi Dumbledoren toimistossa puhuttelussa. Hän oli taikonut yhden oppilaan kanaksi, tämän haukuttua häntä nimensä takia griffon bruxelloiseksi, eli erääksi lyttykuonoiseksi koiraroduksi. Pian Venom astui tuttuun huoneeseen.
" Professori. " Tyttö sanoi ja astui peremmälle huoneeseen.
" Venom! " Professori Dumbledore huudahti iloisesti. Dumbledoren vieressä oli mustahiuksinen, vakavakasvoinen mies. " Mukavaa nähdä sinut taas täällä. Ai niin, tässä on taikajuomien opettajasi, professori Kalkaros. Severus, tässä on uusi oppilaasi. " Dumbledore selitti hymyillen.
Severus katsoi tyttöä tarkemmin. Hän oli nähnyt hänet vuosi sitten Päivän Profeetassa, siinä oli ollut juttua hänen Azkabaniin joutumisestaan. Venom katsoi Kalkarosta ja nielaisi. Miehen tuijotus näytti todella pelottavalta.
Kalkaros tunsi jotain kosteaa ja viileää kämmenellään. Musta sekarotuinen koira nuuski innokkaasti miehen käsiä. Koira nuolaisi hänen kättään ja istahti sitten tyytyväisenä tämän jalan päälle.
" Voi, se pitää sinusta! " Dumbledore naurahti.
" Anteeksi, minun pitää nyt lähteä.. "Severus sanoi ja lähti viitta heiluen pois Professorin työhuoneesta. Venom jäi katsomaan miehen perään. ' Millainen tästä lukuvuodesta tulisi..' tyttö ajatteli huokaisten syvään.
A/N: Saattaa olla aika huonosti kirjoitettua, oli aika kiire.. ^^
-
Ihan hyvältähän tämä vaikutti! Ficissä ei ollut ainakaan mitään selkeitä kirjoitusvirheitä, joita olisin huomannut. Aika mielenkiintoinen juoni. Minkä ikäinen tämä Venom on? :)
Oletko muuten joku koiraharrastaja, kun ficissä oli aika paljon koiriin liittyviä juttuja..?
Aika lyhykäinen osa oli, mutta laita vaan lisää jatkoa! :D
Yumi
-
Kiitos kommentista :---) Venom on siis 17-vuotias, eli käy viimeistä vuotta Tylypahkassa.
Ja juu, koirat on aina ollu lähellä sydäntä :----D Seuraavasta osasta tulee kyllä pidempi, yöllä ajatus ei ihan luista ^^
-
A/N : Joo, sain kirjoitettua nyt toisenkin osan valmiiksi, ja tästä tulee siis pidempi kuin ykkösestä! :---->
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 2.
Venom istui Dumbledoren työhuoneen mukavassa nojatuolissa Roxi (Venomin volpino italiano) sylissään. Dumbledore istui toisella tuolilla mutustaen sitruunatoffeeta.
" Miten sinä olet nyt pärjännyt? " Professori kysyi ja katsahti Venomiin.
" Ihan.. hyvin.. " Venom vastasi hiljaa katsoen maahan ja silitti Roxin päätä hitain vedoin.
Dumbledore huomasi, kuinka tyttö vieläkin mietti viime vuottaan Tylypahkassa. Viime vuonna Voldemort oli tunkeutunut Tylypahkaan, ja tytöstä oli tullut kuolonsyöjä. Venom lähti auroreita pakoon, mutta ne saivat hänet kiinni, ja tämä joutui Azkabaniin. Dumbledore sai kuitenkin puhuttua Taikaministeriön ympäri ja he päästivät Venomin vapaaksi.
" Venom, hän ei enää pääse satuttamaan sinua. Minä lupaan. " Dumbledore sanoi ja katsoi Venomia silmiin. Tyttö nyökkäsi ja soi tälle pienen hymyn. " Noh, sinun tuntisi alkaa kohta. Sinun olisi parasta mennä. " Mies huomautti.
Venom nousi ja kääntyi portaiden puoleen.
" Ai niin.. kiitos.. " Tyttö sanoi vielä ja lähti juoksemaan portaita alas koirat kannoillaan. Musta sekarotuinen koira alkoi haukkua innoissaan hypellessään portaita alas.
" Frida, hiljaa. " Venom käski ja osoitti koiraa sormellaan.
Venom kuuli lisää haukuntaa ja kääntyi ympäri. Kávé hyppi vaaleahiuksista poikaa vasten ja haukkui.
" Auttakaa! " Poika kiljui kahdelle ystävälleen.
" Hei, ei se sinua syö, idiootti! Kávé, alas. " Tyttö tiuskaisi pojalle ja kutsui koiransa luokseen.
" Niin varmaan! Pidä vastedes rakkisi kurissa! " Poika murahti. Ja tuo säälittävä poika oli Draco Malfoy..
Venom pyöritteli silmiään ja lähti vaihtamaan vaatteita. Kouluvaatteet oli viikattu siististi tytön sängylle.
" Hame.. " Venom murahti. Hän olisi halunnut mieluummin housut.. Tyttö kiskoi vastahakoisesti koulupuvun päälleen, ja päätti lähteä ulos koiriensa kanssa. Koulun piha oli täynnä oppilaita, eli sinne hän ei voinut niitä viedä. Venom päätti lähteä vähän kauemmas, piiloon ärsyttävän uteliaiden oppilaiden katseilta.
Vähän kävelymatkan päästä Venom saapui kauniille, puiden reunustamalle aukiolle. Kuului jyrähdys. Alkoi sataa.
" Voi p*ska..! " Tyttö kirosi, mutta koirien oli pakko saada olla edes hetken aikaa ulkona.
Puolen tunnin kuluttua Venom saapui koululle, läpimärkänä. Tyttö katsoi koulun kelloa. Ei, hän ei ehtisi enää vaihtaa vaatteita. Hän käveli hiukset vettä valuen Luihuisen tupaan ja jätti koiransa tunnin ajaksi sinne. Venom nappasi kirjansa sängyn päältä ja lähti juoksemaan luokkaan.
Venom avasi ison natisevan puuoven, ja oppilaat kääntyivät katsomaan tulijaa. Hän istui viimeiselle vapaalle paikalle ja huomasi Kalkaroksen tuijottavan häntä. Venom katsoi takaisin. Tytön märät hiukset olivat liimautuneet kiinni toisiinsa ja tämän tummanruskeita silmiä reunustivat tuuheat silmäripset, joihin oli tarttunut vesipisaroita. Se oli kauneinta, mitä Severus oli koskaan nähnyt. Normaalisti hän olisi haukkunut tämän lyttyyn, mutta tämä oli liian suloinen.
" Ota esiin sivu 94.. " Kalkaros tyytyi sanomaan ja jatkoi opetusta. Venom tunsi muiden oppilaiden pistävät katseet selässään. Hänen vieressään istuva poika siirsi pulpettiaan kauemmas hänestä. Tyttö huokaisi hiljaa. Kalkaroksen kävi sääli tyttöä, häntä itseään oli syrjitty koko kouluaikansa. Kun tunti loppui, Venom keräsi tavaransa ja lähti kiireisesti pois luokasta. Lähdettyään hän kuuli kuinka muut supattelivat hänestä. Hänen teki mieli itkeä, mutta hän ei uskaltanut, ei kaiken sen jälkeen mitä hänelle oli tapahtunut.
Mennessään Luihuisen tupaan, hän törmäsi Dracoon.
" Mitä kuolonsyöjä? " tämä kysyi ja virnisti ikeästi.
" Sinä senkin.. " Venom sihisi ja tämän silmät muuttuivat viiruiksi.
" Ongelmia, Malfoy? " Venom kuuli samettisen äänen takaansa.
" E-e-ei.. " Draco änkytti ja katsoi pelokkaana Kalkarosta. Venom jatkoi matkaansa ja meni tyttöjen makuusaliin. Kalkaros jäi katsomaan tytön perään. Kávé, Roxi ja Frida makoilivat kiltisti paikoillaan. Venom silitteli koiriaan hymyillen, mutta muisti sitten erään tärkeän asian.
" Mennään. " Tyttö sanoi koirilleen ja lähti juosten koiriensa kanssa ulos. Venom saapui Kielletyn metsän laidalla sijaitsevan mökin luokse ja koputti isoon puuoveen. Oven avasi noin kolmen metrin korkuinen, parrakas mies.
" Venom! " Hagrid huudahti. " Tule toki peremmälle. "
Hagridin koira Tora oli aivan innoissaan uusista kavereistaan.
" Sä siis olet taas täällä? " Hagrid kysyi.
" Jep. " Venom vastasi silitellen jaloissaan pyörivää Toraa. " Onko Kielletty metsä rauhoittunut mitenkään? "
" Ei.. Taikaministeriö on saanut siellä asuvat olennot raivon partaalle.. Mä yritän hieroa sovintoa niitten kanssa. " Hagrid sanoi.
" Eli sinne ei vieläkään saa mennä? " Venom uteli.
" Ei, ikävä kyllä.. " Mies vastasi.
Tyttö katsoi haikeana lähimmästä ikkunasta metsään. Hän oli aina pitänyt Kiellettyä metsää ihanan salaperäisenä paikkana.. Varsinkin pimeällä. Mutta koulun säännöt kielsivät oppilaita menemästä sinne.
Rupateltuaan tovin Hagridin kanssa hänen täytyi lähteä.
" Heippa! " Venom sanoi ja kääntyi ovelle. " Ai niin, voinko huomenna tuoda koirat tänne oppituntien ajaksi? "
" Totta kai. Torastakin on kivaa saada vähän seuraa. " Hagrid hymähti.
Venom lähti juosten takaisin koululle, sillä alkoi olla jo pimeä.
" Neiti Griffon, mitä te teette käytävillä tähän aikaan? " Professori McGarmiwa kysyi terävästi.
" Anteeksi.. Kävin koirieni kanssa ulkona.. " Venom sanoi hiljaa.
" No, menehän nukkumaan siitä. " McGarmiwa sanoi lempeästi. Venom tassutteli tyttöjen makuusaliin. Hän avasi hiljaa oven, ja huomasi että kaikki muut nukkuivat jo. Venom vaihtoi koulupukunsa mustiin, aika tiukkoihin yöhousuihin ja polvipituiseen, vanhaan, mustaan yöpaitaan.
Venom makasi valveilla sängyssään ja katsoi seinällä olevaa, isoa kelloa. Kello oli kolme yöllä. Hän nousi varovasti sängystä, sillä hän ei halunnut herättää ketään. Tyttö nappasi mustat tennarinsa lattialta ja käveli hiljaa pois huoneesta. Saatuaan kengät jalkaansa, tämä lähti etsimään ulko-ovea. Koulu oli niin iso ettei hän muistanut mistä pääsee ulos.
Venom hiipi hiljaa käytävillä. ' Miksei täällä seinillä voi olla kylttejä tai karttoja?! ' tyttö kirosi hiljaa mielessään. Tyttö katseli kyllästyneenä jalkoihinsa, hänellä menisi varmaan koko yö tässä.. Sitten Venom huomasi törmänneensä johonkin mustaan hahmoon.
" Minnekäs neiti Griffon on menossa? " sanoi samettinen ääni.
" Minä.. tuota.. " Venom sanoi ja yritti keksiä hyvää tekosyytä. Kalkaros nosti kysyvästi kulmiaan.
" .. tulin e-etsimään kirjaani (' hemmetin huono tekosyy! ' Venom ajatteli ).. " Venom änkytti ja katsoi pelokkaasti Kalkarosta silmiin.
" Voit etsiä sitä huomenna. " Kalkaros sanoi samettisella äänellään ja jatkoi matkaansa. Venom huokaisi helpotuksesta ja hipsi takaisin makuusaliin.
------------------------------------------------------------------------------
A/N : No nyt tuli tällainen pätkä. Ja jätin nuo viivat kappaleiden välistä pois, en jaksanut laittaa niitä (laiskaaaa..) :---c
-
Melko mielenkiintoinen alku.
Päätin katsoa parituksen luettuani ja olen edelleen kiinnostunut.
Enter-näppäimen turhaa käyttöä voisit kyllä vähentää. Puheenvuorot kuuluisi oikeastaan tehdä esim. näin:
Pian mies huomasi jonkun kävelevän pihan poikki.
"Vernom", hän sanoi hymyillen.
Tosi hyvä kuitenkin ensimmäiseksi ficiksi!
Odottelen jatkoa innolla! ;)
-
Kiitos kommentista. Joo, aion vähentää tuota enterin käyttöä :---D
A/N : Äh, en voinut lopettaa kirjoittamista, joten päätin kirjoittaa vielä pikkuisen jatkoa ^^'
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 3.
Venom heräsi ikkunasta tulvivaan auringonpaisteeseen. Roxi hyppäsi sängylle nuolemaan tytön kasvoja.
" Roxi, riittää jo! " Venom naurahti ja yritti nousta pystyyn.
Hän huomasi muiden sänkyjen olevan tyhjiä, ja alkoi penkoa laukustaan vaatteita. Tyttö päätyi pukemaan mustat, kireät farkut ja harmaan t-paidan. Hän vetäisi päälleen vielä mustan hupparin ja lähti sitten aamiaiselle.
Venom meni istumaan Luihuisten pöytään. Kaikki vilkuilivat häntä sivusilmällä. Hän otti tarjottimelta baagelrinkelin ja alkoi repiä siitä pieniä palasia kalpeilla sormillaan.
" Oliko Azkabanissa kivaa? " Draco kysyi ivallisesti.
" Erittäin.. " Venom sihisi hampaidensa välistä ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän olisi voinut tappaa hänet siihen paikkaan. Muut seurasivat kiinnostuneina keskustelua.
" Taisi myös olla mukavaa Voldemortin kuolonsyöjänä? " Poika sanoi virnistäen. Tytön silmät rävähtivät ammolleen. Ei, hän ei halunnut kuulla enempää siitä p*skiaisesta. Venom lähti pois salista, ja hänen poskelleen valui kyynel. Kalkaros katsoi säälien tuota tyttöä, joka sai kuulla aina yhä uudelleen asiasta, mitä häpesi eniten koko sydämestään.
Tyttö oli mennyt Luihuisen tupaan. Venom hakkasi kiviseinää nyrkillään.
" Samperin samperi..! " hän kirosi, sillä oli lyönyt kätensä liian kovaa. Miksei kukaan voinut vain unohtaa sitä kaikkea, mitä hän oli tehnyt? Miksei kukaan voinut jo antaa anteeksi sitä kaikkea, mitä hän oli tehnyt? Kaikki, kaikki olivat aina häntä vastaan. Luulivatko he, että hän oli tahallaan tappanut ne ihmiset?Heillä ei ole mitään tietoa millaista oli olla hänen asemassaan..
Venom pyyhki kyyneleensä paitansa hihaan, ja vei koirat Hagridille oppituntien ajaksi. Hagrid oli vaikuttanut erittäin iloiselta saadessaan lisää eläimiä hoiviinsa. Heillä oli seuraavaksi muodonmuutoksien tunti ja sitä opetti McGarmiwa. Tunti oli todella pitkäveteinen, he vain kopioivat taululta tekstin. Kopioituaan tekstin oppilaat pääsivät välitunnille, ja Venom meni istumaan puun alle ja piirsi vihkoonsa, muiden tuijottaessa taas häntä.
A/N : Nyyh, en kerennyt kirjoittamaan enempää 8---< No, huomenna sitten!
-
Huomasin uuden aivan upean piirteen ficissäsi:
Jatkat ihanan usein!
Saatan vain toivoa, ettet kyllästy pitämään tahtia yllä. :)
No mutta tulen huomenna taas kattomaan, jos olisit laittanut jatkoa! ;)
-
A/N : Ah, pääsin koneelle <69 Mut joo, tässä neljäs osa.
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 4.
Tyttö hymyili itsekseen ja alkoi hahmotella ihmisen päätä.
" Mitä piirrät?" tyttö hätkähti kuullessaan äänen vierestään. Venom kohotti katseensa ja näki tummansiniseen paitaan pukeutuneen vaaleahiuksisen tytön.
" Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää. Minä olen Luna. " Vaaleahiuksinen tyttö sanoi.
" Äh, ei se mitään.. ja sinä varman tunnetkin minut.. " Venom hymähti ja näytti piirustustaan Lunalle.
" Osaat piirtää hyvin.. Tuo näyttää muuten ihan Kalkarokselta. " Luna kikatti.
" Niinkö? " Venom kysyi kurtistaen kulmiaan leikkisästi ja käännellen vihkoa ympäri. Luna purskahti nauruun, ja muut pihalla olevat oppilaat kääntyivät katsomaan tyttöä, mutta jatkoivat sitten puuhiaan.
" Hei, meillä on seuraavaksi yhteinen taikajuoma tunti! " Luna huudahti. " Haluatko istua vieressäni? "
" Sopiihan se. " Venom sanoi ja hymyili vinosti.
Venom istui luokan takarivissä Lunan kanssa. Kalkaros puhui luokan edessä joistain kasveista, mutta Venom ei jaksanut keskittyä, vaan piirteli paperin sivuille kuvia ihmisistä. Muut huomasivat selvästi, kuinka Kalkaros katsoi Venomia ja odotti tämän lopettavan piirtämisen.
" Tyttö saa kohta kirjasta päähänsä.. " joku poika supatti vieressään istuvalle Lunalle. Mutta hän oli väärässä, tämä vain jatkoi opetusta.
" Minä luulin jo, että Kalkaros pamauttaa sinua kirjalla päähän! " Luna nauroi tunnin loputtua.
" Miksi? " Venom kysyi ihmeissään.
" Hän lyö aina kirjalla päähän niitä oppilaita, jotka eivät kuuntele. Tai sitten vain sanoo jotain ilkeää. Paitsi Dracoa hän suosii.. " Luna selitti tytölle.
" Ei hän minusta ilkeältä vaikuta.. " Venom tuumi.
" Ei ehkä vielä, mutta odotahan vain!" Luna naurahti ja kääntyi tupansa ovelle. " Heippa! " Venom nosti kätensä hyvästiksi ja jatkoi matkaansa Luihuisten tupaan. Mutta miten niin Kalkaros suosi mikä sen nimi nyt oli.. Dracoa? Hänhän oli sanonut tälle aika ilkeästi eilen, tyttö tuumi, mutta jätti sitten ajatuksensa sikseen ja lähti hakemaan koiria Hagridilta.
Hagrid oli kertonut, että hän oli käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä, mutta Roxi oli juossut liian innoissaan pellolla ja loukannut tassunsa, eikä se voinut kävellä. Ja hän oli myös sitonut tassun. Niinpä Venom otti Roxi-paran syliinsä, ja kantoi sen takaisin Tylypahkaan. Kalkaros katseli tyttöä ikkunasta. Tämä näytti niin hellyyttävältä kantaessaan loukkaantunutta koiraansa ja leperrellen sille samalla. Hemmetti, mitä hän oikein ajatteli? Eihän hänellä voinut olla tunteita tätä kohtaan?
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Tästä tuli sairaan lyhyt, nyyh 8---(
-
Olen näköjään joku vakio kommentoija. No eipä siinä mitään tykkään ficistäsi!
Taas huomasin uuden hyvän piirteen:
Suhtaudut kritiikkiin juuri oikealla tavalla. Kun ehdotin, että enter-näppäimen käyttöä voisi vähentää, tajusit oikeasti vähentää sitä.
Hyvin menee odottelen jatkoa. ;)
-
A/N : Kiitokset Dismal Euphony, Cradle Of Filth, Nightwish & Slipknot, sain taas inspiraatiota <3 Mutta siis, viides osa, olkaa hyvä. Saattaa olla vähän raaka.. tai no miten sen nyt ottaa.
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 5.
Venom asetteli Roxin tämän petiin, se sai nyt lepuuttaa tassuaan loppupäivän. Samalla hän katsahti ikkunasta ulos. Pilvet olivat väistyneet, ja aurinko paistoi. Venom vaihtoi päällensä kevyemmät vaatteet, mustan ohuemmat t-paidan ja mustat minishortsit. Hän otti taskuihinsa pussillisen koirankeksejä ja solmulelun. Nyt oli oivallinen hetki olla ulkona koirien kanssa.
Piha oli tyhjyyttään täynnä. Outoja ihmisiä, eivät ole tällä ilmalla ulkona, Venom ihmetteli. Hän meni istumaan sen samaisen puun alle missä oli istunut aikaisemmin tänään, ja heitteli Kávélle solmulelua haettavaksi. Frida makasi läähättäen hänen vieressään. Venom huomasi Kalkaroksen juttelevan kauempana jonkun miehen kanssa. Kalkaros oli outo mies, tällaisella ilmalla musta kaapu päällä, huh. Hän vilkaisi Venomiin päin. Tyttö painoi nolostuneena päänsä, itse hän vihasi tuijottajia. Sitten Venom kuuli äänekkään rasahduksen.. ja ääniä. Ne kuuluivat metsästä. Hän erotti vain sanan 'kuolonsyöjä' ja lauseet 'Hakekaa hänet.. Mutta älkää tappako..'. Venom katsoi metsään. Siellä oli liikkuvia, mustia hahmoja. Tytön silmät lasittuivat, ja ne katsoivat tyhjyyteen. Venom lähti tajuamattaan kävelemään metsään. Kávé ulisi. Se halusi lähteä tytön mukaan, mutta tiesi että metsässä oli jotakin..
Venom käveli syvemmälle metsään. Pian hän tajusi missä oli, mutta ei tiennyt kuinka pitkälle oli mennyt. Siinä samassa hän huomasi jonkun sujahtavan hänen eteensä.
" Kas kas, kukas se siinä. Meidän ei näköjään tarvitsekaan lähteä koululle. " Sanoi mustaan kaapuun pukeutunut hahmo. Venom tunnisti äänen.
" Kylläpäs hän nyt ilahtuu. " Toinen hahmo naurahti kolkosti. Ne ottivat hänen käsistään kiinni pitkillä kynsillään. Venom huusi tuskasta. Hänen päänsä.. Hänestä tuntui kuin joku yrittäisi työntää puukkoa hänen päänsä sisään.. Venom työnsi terävät hampaansa toisen hahmon käteen. Hahmo ulvahti tuskasta. Toinen sai potkun mahaansa. Sitten hän lähti pinkomaan pakoon. Hahmot seurasivat häntä. Venom hyppi puunrunkojen ja mättäiden yli, peläten liukastuvansa johonkin, se olisi hänen loppunsa! Yhtäkkiä hän huomasi saapuneensa koulun pihaan. Koirat vinkuivat onnesta hänen tultuaan takaisin. Hahmoja ei enää näkynyt, mutta hän juoksi silti kauhuissaan sisälle.
Venom kuuli takaansa askelia.. raskasta hengitystä.. ja ääniä. Tällä kertaa hän ei erottanut sanoja. Venom värisi pelosta. Hän nojasi seinää vasten, mutta lyyhistyi sitten maahan.
" Ne.. ne ovat täällä... " Hän sanoi ääni väristen.
" Mitä? " Kalkaros kysyi ihmeissään huomattuaan tämän.
" Ne ovat täällä! Ne ovat tulleet hakemaan minut! " Venom kiljui. Tytön silmät olivat lasittuneet ja tyhjät.
" Ketkä? " Kalkaros kysyi. Pelleilikö tämä vain?
" Ne! " Tyttö kiljaisi. " Kuolonsyöjät.. " Hän sanoi kuiskaustakin hiljaisemmalla äänellä. Kalkaros nosti tytön pystyyn ja raahasi tämän luokkaansa.
" Missä sinä näit ne? " Kalkaros kysyi tiukasti.
" Metsässä.. " Tyttö kuiskasi.
" Kielletyssä metsässä?! Sinä tiedät ettet saa mennä sinne!! " Mies karjaisi ja tarttui tyttöä ranteista. Venom voihkaisi. Kalkaros päästi nopeasti otteensa irti ja katsoi tytön ranteita. Ne oli revitty auki.
" Tekivätkö ne tämän sinulle? " Kalkaros kysyi ja katsoi tätä mustilla silmillään. Venom sulki silmänsä ja nyökkäsi varovasti. Kalkaros oli raivoissaan.
" Hän on palannut, eikö niin.. ja hän haluaa minut.. nimenomaan minut.." Venom kuiskasi. " Hän haluaa kostaa.. pistää minut maksamaan teoistani... "
Ennen kuin Kalkaros edes tajusi mitään, hän oli kietonut vasemman kätensä tiukasti tytön ympärille ja silitteli oikealla kädellään tämän hiuksia. Venom painoi päänsä miehen rintaa vasten.
" Minä tiedän mikä sinä olet.. " Tyttö sanoi hiljaa. Kalkaros katsahti tätä ihmeissään.
" Kuolonsyöjä... " Venom kuiskasi.
" Entinen kuolonsyöjä.. Niin kuin sinäkin. " Kalkaros huomautti. Hän otti tytön leuasta kiinni ja nosti hänen päätään saadakseen tämän katsomaan itseään silmiin. Venom nousi varpailleen saadakseen kasvonsa miehen kasvojen korkeudelle. Kalkaros huomasi sen ja nosti häntä ylemmäs. Venom laittoi kätensä tämän niskan taakse ja veti itseään lähemmäksi. Pian heidän kasvojensa välissä oli noin sentti. Kalkaros otti Venomia lantiosta kiinni, kallisti varovasti taaksepäin ja suuteli tätä.
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Hahah, nyt tulikin loppuun kunnolla rommantiikkaa :----D Naaw, Snape on siirappimies <3
-
A/N : Osa kuusi, var så god.
--------------------------------------------------------------------------------
Osa 6.
Venom tunsi lämpimät lakanat ympärillään. Valo yritti tunkeutua tytön silmiin. Hän avasi varovasti silmänsä. Mitä ihmettä..? Huone ei ollut tyttöjen makuusali, eikä sänky ollut hänen, vaan...
" Kas, sinä heräsitkin jo. " Mustatukkainen mies hymähti ja katsoi Venomia peilin kautta.
... Severus Kalkaroksen..
Ei kai vain... Venom raotti varovasti peittoa. Huh, vaatteet olivat päällä! Venom huokaisi helpotuksesta ja laski päänsä takaisin tyynyyn. Kalkaros katseli tyttöä taas peilin kautta.
" Et kai sinä luullut että minä olisin.. " Hän aloitti ja kääntyi ympäri.
" En tietenkään! " Venom naurahti ja nousi istumaan.
" Sinä olet surkea valehtelija, Griffon. " Kalkaros sanoi kuin hän olisi ollut huonosti käyttäytyvä oppilas ja nosti kulmiaan.
" Hyvä on.. anteeksi. " Tyttö tokaisi ja pörrötti hiuksiaan. " Onko täällä suihkua? "
" Tuolla. " Kalkaros sanoi ja keinautti päätään oikealle.
Venom antoi lämpimän veden valua hänen hiuksilleen ja niitä pitkin alas kaulalle. Hän mietti, miten hän oli päätynyt Kalkaroksen huoneeseen.. hehän olivat olleet eilen luokassa.. Venom pudisteli päätään ja sammutti suihkun. Hän yritti etsiä itselleen pyyhettä. ' Voi hemmetti jos täällä ei ole pyyhettä..' tyttö ajatteli ja antoi katseensa vaellella ympäri huonetta. Haa! Kaapissa. Venom otti kaapista mustan pyyhkeen, kietoi sen ympärilleen ja lähti takaisin makuuhuoneeseen. Kalkaroksen ilme oli näkemisen arvoinen, hän ei ollut pitkään aikaan nähnyt nuorta naista vain pyyhe ympärillään.
" Älä katso minua tuolla tavalla! " Venom ärähti.
" Anteeksi. " Kalkaros sanoi hiljaa. Venom katsoi tätä taas. " Mitä? " Mies kysyi hämmentyneenä.
" Ulos? " Tyttö sanoi kyllästyneen oloisena. Kalkaros lähti ja sulki oven perässään.
Puettuaan Venom lähti tyttöjen makuusaliin vaihtamaan taas vaatteet, sillä sää oli tänään viileämpi. Hän penkoi hermostuneena laukkuaan, se oli ihan sekaisin. Venom päätyi pukemaan päälleen mustat farkut ja mustavalkoraidallisen paidan. Hän lähti suureen saliin aamiaiselle juosten, kello oli vaikka kuinka paljon! Venomin kulkiessa Luihuisen pöytään, Luna huomasi hänet ja vilkutti tälle innokkaasti.
" Hei. " Venom tyytyi sanomaan hiljaa. Venom meni istumaan pöydän päähän, mahdollisimman kauas Dracosta. Kalkaros katsoi tyttöä tietyin väliajoin.
Oli viikonloppu, ja oppilaat saivat halutessaan lähteä käymään Tylyahossa.
" Tuletko mukaani Tylyahoon? " Luna kysyi Venomilta ohimennen.
" Äh, en taida jaksaa. Joku toinen kerta sitten. " Hän sanoi.
" Okei. " Luna huokaisi ja juoksi muut tytöt kiinni. Venom palasi takaisin sisälle, ulkona alkoi olla jo kylmä. Tyttö katseli käytävän ikkunasta ulos. Puut heiluivat tuulessa ja taivas alkoi mennä pilveen.
" Etkö sinä mennytkään Tylyahoon? " samettinen ääni kysyi ja Venom tunsi viileät kädet lantiollaan.
" Etkö sinä tajua että joku voi nähdä? " Venom kysyi.
" Tajuan. " Kalkaros sanoi ja kietoi kätensä tytön hartioille.
" He ovat väärässä. " Venom hymähti.
" Mistä? " Mies kysyi.
" Et sinä ole ilkeä.. Päinvastoin. " Venom sanoi, käännähti ympäri ja veti itsensä lähelle tätä.
-----------------------------------------------------------------------------
A/N : Taas tuli kauhean lyhyt pätkä.. Katsotaan jos vappuna tulisi pidempi :---)
-
Kiva, että taas tuli yllättävän pian jatkoa. :)
Laitappa lisää!
Sanothan sitten jos haluat jotain rakentavampaa ;)
-
A/N : Haha, olin vaikka kuinka monta tuntia koneella, sitten inspiraatio iski, ja tässä siis osa 7. :----3
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 7.
" Kuka niin on sanonut? " Kalkaros kysyi.
" Ei.. kukaan. " Venom vastasi pikaisesti ja puna levisi hänen kalpeille kasvoilleen saaden hänet kääntämään kasvonsa pois. Kalkaros katsoi tyttöä, hymyillen hieman. Hän tunsi koko ajan tekevänsä jotain kiellettyä. Mutta olihan Venom kohta 18, eli pian ikäerolla ei olisi enää mitään merkitystä. Silti tytössä oli jotain.. Lapsen viattomuutta? Ei, se ei ollut oikea sana. Kaukaa kuului askelia. Venom säpsähti ja irrottautui nopeasti Kalkaroksesta. Hän soi miehelle pienen hymyn ja lähti sitten ripeästi tyttöjen makuusaliin.
Roxin tassu oli jo paljon paremmassa kunnossa, se ei ontunut enää. Venom katsoi kelloa. Se oli kaksitoista, ja oppilaat tulivat Tylyahosta yleensä kahden kolmen maissa. Hän kerkeäisi lenkittämään koirat ilman mitään hämminkiä. Tällä kertaa hän kuitenkin pisti koirat hihnoihin, kuolonsyöjät voisivat tehdä mitä vain saadakseen hänet.
Venom ei uskaltanut liikkua kaukana Tylypahkasta, se olisi ollut liian vaarallista. Koirat pysähtyivät nuuskimaan jokaista puuta ja ruohikkoa ja matka sujui suoraan sanoen hitaasti. Venom katseli koko ajan varuillaan ympärilleen. Ne voisivat tulla hänen kimppuunsa mistä suunnasta tahansa. Yhtäkkiä Frida pysähtyi kuin naulittuna. Se ei suostunut jatkamaan eteenpäin.
" Frida, tules nyt. " Venom kehotti ja nykäisi hellästi hihnasta. Ei mitään. Tyttö katseli maahan ja odotti.
" Se viimekertainen ei ollut nätisti tehty.. " Venom kuuli kolkon äänen ja katsoi eteensä. Kuolonsyöjä.
Venom veti sauvansa taskustaan, liian myöhään.
" Kidutu! " Kuolonsyöjä sanoi ja kohotti sauvansa. Venom huusi tuskasta, joka ympäröi hänen koko ruumiinsa. Se oli Fridalle liikaa. Tämä lähti juoksemaan kuolonsyöjää päin ja upotti hampaansa tämän kaavun verhoamaan jalkaan.
" Argh! " Kuolonsyöjä karjaisi kivusta ja tiputti sauvansa. Venom tokeni pian ja lähti juoksemaan pakoon, tuo pidättelisi kuolonsyöjää hetken. Hänen onnekseen kuolonsyöjä ei voinut lähteä hänen peräänsä, sillä Frida oli purrut tätä niin kovaa.
Venom saapui huohottaen koululle.
" Raskas lenkki? " Kalkaros naurahti törmättyään tyttöön pihalla.
" Yksi niistä.. on.. täällä... " Venom huohotti ja yritti tasata hengitystään. " .. ihan lähellä koulua.. "
" Minun pitää ilmoittaa tästä Dumbledorelle. " Kalkaros sanoi.
" Ei! Sinä et saa! " Venom huudahti. " Hän lähettäisi minut pois koulusta, sillä 'täällä olisi liian vaarallista'!"
" Hyvä on.. mutta jos tämä toistuu, niin.. " Mies myöntyi. " Ja sinä pysyt vain koulun alueella. "
Venom katsoi Kalkarosta silmät ammollaan.
" Vain koulun alueella? " Hän kysyi ihmeissään. Kalkaros nyökkäsi. Venom lähti sisälle mutisten jotain liiasta holhoamisesta.
Venom istui Luihuisen tuvan oleskeluhuoneen sohvalla. Kaikki kolme koiraa nukkuivat toisiinsa kiinni käpertyneinä takan edessä. Venom kelasi mielessään viime päivien tapahtumia. Kuolonsyöjät. Hän oli lähettänyt ne hänen peräänsä. Mutta miksi? Mitä hän oikein halusi? Kostaa? Saada häneltä jotakin? Venom ei tiennyt. Ovi aukesi. Tyttö säpsähti, hänestä oli taas tullut harhaluuloinen ja varovainen. Huh, vain muita Luihuisia. Koirat heräsivät ja katselivat valppaina ympärilleen. Frida varsinkin. Se tiesi, että tyttö oli vaarassa ja että sen piti suojella tätä vaikka hengellään.
Pian kaikki oppilaat kokoontuivat suureen saliin syömään päivällistä. Venom pyöritteli haarukallaan herneitä eri puolille lautastaan. Kalkaros katsoi tätä mietteliäänä. Mikä tytössä kiinnosti niin paljon 'häntä-jonka-nimeä-ei-mainita'? Mutta jos tämä yrittäisi koskea Venomiin, tyypin hautakivi koristaisi pian hautausmaata.. Kalkarokseen oli syttynyt palava halu suojella tyttöä.. Rakkaudesta? Ehkäpä.
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Argh, aina tulee näin lyhyitä pätkiä 8---< Pitäis olla enemmän aikaa kirjottaa..
-
A/N : Saattaa olla aika tylsä osa, mutta.. :-----/
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 8.
Sade rummutti Tylypahkan kattoa viileässä kevätyössä. Venom makasi valveilla sängyssään rutistaen Fridaa lujaa. Pelko. Se kulki koulun käytävillä yrittäen löytää hänet ja tuhotakseen hänen mielensä lopullisesti. Hän ei pystynyt piiloutumaan siltä. Se löytäisi aina jokaisen haluamansa.
Venom heräsi muiden tyttöjen aamupuuhista kuuluviin ääniin. 'Hemmetti, pitäisivät pienempää ääntä', hän ajatteli ja nousi istumaan sänkynsä laidalle. Venom alkoi kiskoa mustaa pitkähihaista paitaa päälleen. Puettuaan hän meni kylpyhuoneeseen pesemään kasvonsa. Kylmä vesi sai tytön kädet kananlihalle. Venom katsoi lavuaarin yllä olevaan tuhruiseen peiliin. Sieltä tuijotti takaisin vakavakasvoinen tyttö, jonka ruskeiden silmien alla oli tummat varjot. Huonosti nukuttu yö oli jättänyt jälkensä.
Venom lähti saliin aamiaiselle. Hänellä ei oikeastaan ollut nälkä, mutta mitäpä siitä. Hän lysähti penkille istumaan ja nappasi tarjottimelta leivän. Venom haukkasi siitä muutaman palasen, mutta laittoi sen sitten lautaselle. Hän katseli leipätarjottimen vieressä olevan veitsen kiiltävää pintaa. Venom näki sielunsa silmin, kun sen terävä kärki viilsi hänen ranteeseensa verisen viillon. Hän ravisti päätänsä järkyttyneenä. Mitä hän äsken ajatteli?!
" Koiraako leikit? " Draco irvaili saaden muut pöydässä olijat nauramaan. Venomin teki mieli vetää sauvansa esiin ja näyttää ettei hänen kanssaan ollut leikkimistä, mutta tyytyi luomaan murhaavan katseen poikaan. Jos katse voisi tappaa..
Venom laahusti kuin aave makuusaliin vaihtamaan kouluvaatteet päälle. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa kohta alkava loitsutunti.. Venom suoristi hameensa ja lähti kirjat kainalossaan luokkaan. Lipetit antoi heille läksyksi kirjoittaa aine kaikista kouluaikana oppimistaan loitsuista. Venom oli raivoissaan, sillä heillä oli päivän aikana muitakin aineita, joista tulisi kuitenkin kasapäin läksyjä. Heillä oli seuraavaksi taikajuoma tunti, eikä hän olisi malttanut odottaa sen alkamista.
Venom meni istumaan luokan eturiviin ja kuunteli lumoutuneena Kalkaroksen kertoessa samettisella äänellään mistä kasveista mitäkin juomia tehdään. Tuo samettinen ääni sai hänen sydämensä hakkaamaan lujempaa kuin mikään muu. Tällä kertaa hän ei välittänyt muiden oppilaiden katseista, hänelle oli tärkeintä vain saada olla siinä.
Venom jäi luokkaan muiden oppilaiden lähdettyä. Hän asteli Kalkaroksen luokse kevyin askelin katsoen tätä silmiin.
" Sinä et ole saanut unta.. " Kalkaros sanoi ja veti tytön lähemmäksi itseään.
" Näkyykö se niin hyvin läpi..? " Venom kysyi.
" Näkyy. " Mies sanoi ja suuteli hellästi tytön kaulaa.
Venomista oli ihanaa tuntea nuo kädet ympärillään, vihdoinkin hänellä oli joku, joka rakastaisi ja suojelisi häntä kaikelta siltä pahalta, minkä kohtaamista hän pelkäsi päivä päivältä enemmän.
-----------------------------------------------------------------------------
A/N : Tänään tulee vielä myöhemmin lyhyt jatko. Ja todennäköisemmin tästä ficistä tulee yli 10 osaa :-----)
-
Heino loppu!
Jatkoa pian!
-
Argh, en saanu eilen enkä tänään mitään aikaseks :----< Mutta lupaan että huomenna tulee jatkoa.
-
A/N : Podin inspiraation puutosta vähän aikaa sitten, mutta nyt pystyn taas kirjoittamaan. Varoitus: sisältää kiroilua!
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 9.
Venom olisi voinut olla Kalkaroksen syleilyssä vaikka ikuisuuden, mutta muisti sitten jotakin.
" Minun pitää mennä... Yrttitiedon tunti. " Venom huokaisi ja irrottautui miehen otteesta.
" Ei.. Älä mene. " Kalkaros sanoi hiljaa ja otti tämän ranteesta kiinni. Venom katsoi tätä yllättyneenä. Kalkaroksen teki mieli hakata päätään seinään, hän oli kuulostanut niin säälittävältä.
" Suloista.. " Tyttö naurahti ja riensi sitten Yrttitiedon tunnille.
Heillä oli yrttitiedon tunnilla kasvien tunnistamiskoe. Ainoa, joka sai täydet pisteet oli tietenkin Neville. Venomin teki mieli repiä koepaperinsa palasiksi, hän ei ollut lukenut kokeeseen kertaakaan!
" Professori, voisinko tehdä tämän myöhemmin? " Venom kysyi, hän ei saanut paperille mitään.
" Et tietenkään, kaikilla on velvollisuus tehdä tämä nyt. " Verso sanoi ja tyttö luovutti paperinsa huokaisten syvään.
" Niin, täällä kuolonsyöjillä ei ole mitään etuoikeuksia. " Draco virnisti. " Toisin kuin Voldemortin luona, eikö niin, Griffon? "
" ÄLÄ LAUSU SITÄ NIMEÄ!!! " Venom karjaisi ja osoitti sauvallaan Dracoa sanoen jotain, mitä muut eivät kuulleet. Samassa poika paiskautui rysähtäen päin seinää. Muut katsoivat häntä kauhuissaan. Tämän tummissa silmissä leiskui viha.
" Neiti Griffon! " Verso huudahti. " Rehtori Dumbledoren huoneeseen, nyt! "
Venom lähti luokasta puristaen käsiään raivostuneena nyrkkiin.
" Saatanan huora, minä tapan sinut vielä!! " Draco huusi hänen peräänsä. Tyttö törmäsi luokan ovella mustiin pukeutuneeseen, tuttuun hahmoon. Kalkarokseen. Venom katsoi hetken aikaa tätä silmiin, mutta lähti sitten juosten pois.
Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Ei, Dumbledoren luo hän ei menisi, ei ikinä! Tämä kuulisi kuitenkin asiasta, sillä Draco kertoisi varmasti isälleen. Venom kuuli kaukaa askelia ja päätti lähteä ulos. Joku on varmaan lähtenyt hänen peräänsä.
Viileä kevättuuli puhalsi tytön kasvoihin kuivattaen tämän kyyneleet. Venom istahti vehreälle kukkulalle, josta näkyi merelle. Aallot hakkasivat rantakivikkoa, ja muutama lintu lensi meren yllä. Hän alkoi itkeä taas ja kuivasi kyyneleensä paitansa hihaan. Venom olisi halunnut tukkia kyynelkanavansa, hän ei halunnut olla heikko. Eikä ainakaan näyttää sitä muille.
" Arvasin että löytäisin sinut täältä. " Hän kuuli tutun, rakastamansa äänen, mutta ei kääntynyt katsomaan tätä. Kalkaros istahti tytön viereen.
" Mitä hän sanoi sinulle? " Tämä kysyi viitaten Dracoon. Venom puri huultaan ja yritti pidätellä itkua. " Itketkö sinä? " Kalkaros kysyi hätääntyneenä. Kyyneleet valuivat taas pitkin tytön poskia.
" Helvetin helvetti! Miksi minä olen näin saatanan heikko?! " Venom huusi puristaen kätensä nyrkkiin.
" Älä sano noin. Sinä et ole heikko. " Mies sanoi. Venom pudisteli päätään hymyillen epäuskoisena ja katsoen maahan.
" Katso minuun! " Kalkaros karjaisi ja Venom katsahti tämän tummiin silmiin. Miehen katse ei ollut lempeä niin kuin aamulla, vaan vihainen.
" Sinä päihitit hänet.. olit Azkabanissa... pääsit pakoon kuolonsyöjiltä.. onko se heikkoutta? " Venom oli hiljaa. " Vastaa minulle! "
" Ei.. " Hän sanoi hiljaa. " Mutta.. minä en jaksa enää! Minä olen niin helvetin kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten valituksia menneisyydestäni! "
Tummat pilvet lähestyivät meren takaa. Aallot kuohuivat ja iskivät kovemmin rantakallioon. Alkoi sataa.
" Sinun olisi parasta mennä. Muut ovat varmasti jo huolissaan. " Kalkaros sanoi.
" Mitä sinä sanot muille opettajille? "Venom kysyi.
" Minä sanon ettet sinä kyennyt tulemaan tunneille. He ymmärtävät kyllä. " Venom nousi pystyyn.
" Etkö sinä tule? " Tyttö kysyi.
" En vielä, mutta mene sinä vain. Tulen kohta. " Kalkaros vastasi. Venom lähti kävelemään koululle, mutta katsoi vielä kerran taakseen.
Venom astui Luihuisen oleskeluhuoneeseen. Kaikki huoneessa olijat mulkoilivat häntä. Draco istui huoneen nurkassa nojatuolissa, katsoen Venomia murhaavasti. Poika nousi tuolista ja lähestyi uhkaavasti häntä.
" Tiedätkö mitä? Sinä mursit minun käteni, hemmetin lutka! Ja nyt, sinä saat maksaa siitä.." Draco murahti ja löi tätä nyrkillä kasvoihin. Venom kaatui iskusta lattialle. Kipu poltteli hänen kasvojaan. Muut katsoivat kauhuissaan välikohtausta. Draco hymyili tyytyväisenä ja poistui poikien makuusaliin Grabbe ja Coyle kintereillään. Venom nousi seisomaan ja lähti oleskeluhuoneesta pamauttaen oven kiinni.
Venom törmäsi käytävällä Lunaan ja tämän ystäviin, jotka hän tunnisti Harryksi, Roniksi ja Hermioneksi.
" Herranjumala, mitä sinulle on tapahtunut? " Luna huudahti.
" Malfoy löi minua turpaan.. " Venom ärähti.
" Senkö takia mitä tunnilla tapahtui? On siinäkin ääliö! " Ron naurahti.
" Olisi kivaa jos joku kertoisi minullekin.. " Luna sanoi. Tämä ei ollut kyseisellä tunnilla, sillä heillä oli Puuskupuhien kanssa yhteinen tunti, ja Rohkelikoilla ja Luihuisilla yhteinen.
" Venom heitti Malfoyn päin seinää. " Harry nauroi.
" Mitä? " Luna älähti.
" Niin.. Se vaan alkoi käymään hermoille.. " Venom hymähti.
" No se oli hänelle ihan oikein! " Hermione sanoi, tämä vihasi itsekin Dracoa.
Venom jutteli varmaan tunnin Ronin, Lunan, Hermionen ja Harryn kanssa, kunnes McGarmiwa käski heidän poistua käytäviltä tupiinsa. Mutta Venomilla ei ollut aikomustakaan lähteä takaisin Luihuisen tupaan. Hän meni kiviseinän luo, ja painoi seinällä roikkuvaa lyhtyä. Fred ja George olivat aikaisempana vuonna näyttäneet hänelle kaikki linnan salakäytävät. Seinä siirtyi, ja sen takaa johtivat portaat kylmään, pimeään kellariin. Venom hymyili tyytyväisenä ja lähti kävelemään portaita alas.
Kalkaros käveli koulun käytävillä, käräyttämässä oppilaita. Hän kääntyi kulman taakse, ja näki mustiin pukeutuneen hoipertelevan tytön, eikä ollut uskoa silmiään.
" Venom! Mitä sinä.. " Kalkaros oli kysymässä, kunnes kiinnitti huomionsa tytön käsissä oleviin pulloihin. Tuliviskiä. " Mistä helvetistä sinä nämä sait?! "
" Mhinä en kherro sitä shinulle.. " Venom sammalsi ja otti tukea seinästä. "
" Ja mitä sinä olet tehnyt käsillesi? " Kalkaros kysyi ja katsoi tämän käsivarsia. Ne olivat täynnä viiltoja, ja tytön kämmenet olivat aivan veressä.
" No she yksi thyyppi kehotti.. " Venom sanoi hiljaa.
" Mikä tyyppi?! "
" Nho en minä tiedä.. Joku mhustakaapuinen hemmo.. Onkos sillä nhiin väliä? " Tyttö kysyi.
Kalkaros murahti ja nosti tytön käsivarsilleen.
Kalkaros kantoi Venomin huoneeseensa, sillä Luihuisen tupaan hän ei voinut tätä viedä. Hän laski tytön sängylleen, tämä saisi nukkua humalansa pois.
" Suutele minua... " Venom sanoi ja veti miehen päälleen suudellakseen tätä. Kalkaros suuteli tyttöä hieman hämmentyneenä.
" Haluan sinua.. " Venom huusi ja raapi kynsillään miehen mustan kaavun verhoamaa selkää. Kalkaros alkoi epäröiden avaamaan tytön farkkujen vetoketjua, mutta lopetti sitten.
" Ei, minä en voi tehdä tätä.. Sinä olet alaikäinen! Ja humalassa.. " Kalkaros sanoi ja nousi tytön päältä.
" Mutta minä haluan tätä.. Ole kiltti... " Venom aneli ja katsoi tätä surullisena. Mies pudisteli päätään ja lähti pois huoneesta. Tyttö huokaisi ja jäi makaamaan sängylle.
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Tuli nyt pidempi osa pitkästä aikaa.
-
A/N : Sain pienen pätkän kirjoitettua. Ei taida olla tällä ficillä paljon lukijoita, mutta jatkan silti :----D
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 10.
Venom heräsi kauheaan päänsärkyyn. Hänestä tuntui kuin hänen päänsä olisi halkeamassa. Hän nousi sängyn laidalle istumaan ja hieroi ohimoitaan. Venom katseli ympärilleen, ikkunasta huoneeseen tulviva valo sattui hänen silmiinsä.
" Ei hemmetti... " Tyttö huokaisi muistettuaan eilisen tapahtumat. " Mitä ihm... " Venom katsoi ranteitaan. Juuri, juuri kun edelliset haavat olivat menneet umpeen, hän oli mennyt repimään ne auki! Ovi kävi. Kalkaros astui huoneeseen ja katsoi Venomia kysyvästi.
" Siitä eilisestä.. " Tyttö aloitti. " Olen todella, todella pahoillani.. Se oli tyhmää, tiedän, mutta halusin unohtaa hetkeksi kaiken ja.. " Venom yökkäsi ja juoksi kylpyhuoneeseen. Hetken päästä hän astui sieltä hyvin huonovointisen näköisenä.
" Niin.. en olisi saanut pyytää sinulta sellaista, se oli hyvin.. tyhmää.. " Hän jatkoi.
" Oliko? " Kalkaros kysyi nostaen kulmiaan. Venom katsoi miestä hämmästyneenä.
" Pakko myöntää, minä kyllä pidin siitä. " Kalkaros sanoi ja hymyili pienesti. " Ja muuten.. tuosta sinun poskestasi.. Kuka sinua löi? "
Venom oli hiljaa.
" Jos sinä et kerro, minä saan sen kyllä selville... " Mies sanoi tiukasti.
" Et sinä uskaltaisi.. " Venom sanoi pudistellen päätään, hän ei todellakaan kertoisi tälle Dracosta.
" Enkö? " Kalkaros sanoi ja veti sauvansa esiin. " Lukilitis. "
Venom ei yrityksistä huolimatta pystynyt torjumaan tätä. Pian Kalkaros huomasi menevänsä liian syvälle tämän mieleen, mutta huomasi jotain omituista; pelokkaan näköisen, mustahiuksisen pikkutytön piiloutuneena tummaan, puusta tehtyyn vaatekaappiin. Kaapin ovi avautui ja huomattuaan kuka hahmo oli, Kalkaros meinasi pyörtyä järkytyksestä. Hahmo veti kaapin oven kiinni ja samassa kuului pikkutytön tuskainen huuto. Kalkaros lopetti, ja katsoi järkyttyneenä Venomia. Venom tiesi mitä mies oli saanut selville.
" Hän.. hän teki sen sinulle... kun olit.. lapsi... " Kalkaros henkäisi tuijottaen Venomia. Hän ei pystynyt kuuntelemaan enempää, vaan lähti pois huoneesta. Itkien.
" Venom! " Mies huudahti, mutta tämä oli jo kaukana. Venom tärisi ja yritti pyyhkiä kasvoilleen valuvia kyyneleitä pois. Kalkaros oli saanut selville sen, mistä hän ei halunnut kenenkään saavan ikinä tietää. Pelkän asian muisteleminen sai hänet itkemään. Venom vetäisi hihansa ylös, ja katsoi käsivarressaan olevaa pimeän piirtoa. Hänen teki mieli repiä käsivartensa iho irti, niin paljon hän vihasi tuohon merkkiin liittyviä muistoja. Venom veti hihansa takaisin käsivartensa päälle ja painui tyttöjen makuusaliin. Hänen oli pakko päästä suihkuun, hän haisi pahasti tuliviskille.
Venom riisui vaatteensa ja heitti ne kauemmas lattialle, etteivät ne kastuisi. Lämmin vesi hyväili hänen kehoaan, ja hän hymyili hieman. Tyttö laittoi pyyhkeen ympärilleen ja sammutti suihkun katsahtaen peiliin. Peili alkoi höyrystyä, ja Venom katsoi järkyttyneenä siihen kirjoitettua lausetta ' Et voi paeta minua. - V '. Venom vetäisi oven auki ja juoksi pois. Tämä ei voinut olla totta!
Venom veti ripeästi koulupukua päälleen, hän halusi pian ihmisten ilmoille, siellä häntä ei voitaisi satuttaa. Hän oli juuri lähtemässä, kunnes muisti jotakin. Koirat! Hän alkoi kirjoittaa viestiä Hagridille. ' Hei. Voitko tulla hakemaan koirat, en saa poistua koulun alueelta? Venom '. Hän antoi kirjeen pöllölle, ja päästi sen ulos ikkunasta. Musta pöllö lensi kauas silmän kantamattomiin.
" Mennään. " Venom sanoi koirille ääni vieläkin vähän väristen ja lähti alakertaan. Hän odotteli koulun pihalla Hagridia silitellen kutakin koiraa vuoron perään. Pian Venom huomasi kaukaa ison, risupartaisen miehen.
" Kiitos että tulit niin nopeasti! En millään pärjäisi täällä ilman sinua! " Venom sanoi kiitollisena.
" Eipä mitään. Totta kai mä otan nää koirat hoitoon. Meillä on aina niin hauskaa. Vai mitä? " Hagrid naurahti ja silitti koirien päitä.
" Voivatko ne olla nyt hoidossa vähän pidempään? Kauheasti kokeita ja muuta, tiedäthän sinä? " Venom valehteli, ja Hagrid huomasi sen.
" Totta kai. Kirjoita sitten kun tuon nämä söpöliinit. " Mies sanoi hymyillen ja leperteli jotain koirille. Venom yritti pitää naamansa peruslukemilla.
" No, heippa! "Tyttö sanoi ja suukotti kutakin koiraa kuonolle. Pian hän hävisi sisälle.
Venom kuunteli tylsistyneenä professori Sinistran opetusta tähdistä. Onneksi tämä ei huomannut tätä, ja hän sai rauhassa keskittyä pergamentin sivuille piirtelemiseen. Venom hahmotteli unkarinvinttikoiran päätä. Hänellä oli jo nyt ikävä koiria. Hän toivoi tilanteen rauhoittuvan pian, kenties kuinka kauan hän joutuisi olemaan vain koulun alueella. No, Hagrid kyllä varmasti toisi koirat aina välillä koululle.
" Neiti Griffon? Mikä tähtikuvio tämä on? " Sinistra kysyi ja osoitti taululleen piirtämäänsä tähtikuviota.
" Minä.. En tiedä.. " Venom sanoi hiljaa.
" Sinun kannattaisi keskittyä opetukseen, neiti Griffon. " Sinistra sanoi tiukasti ja vei tytöltä pergamentin. " Piirrä koiria vapaa-ajallasi. " Muut nauroivat ja Venom vajosi alemmas pulpettiin.
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Huomenna lisää! Saattaa olla virheitä... D----:
-
Päätimpä nyt kommentoida :) Luin tähän asti ilmestyneet luvut ja tykkäsin aika paljon. Mutta teksti tuntuu etenevän nopeasti. Pidän siitä silti. Jatkoa odotellessa.
-
A/N: Argh, on ollut kauheasti kokeita, eli ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Mutta nyt pääsin kirjoittamaan (wii) :--------3
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 11.
Tunnin loputtua Venom oli haljeta raivosta, Sinistra oli keksinyt valituksenaihetta kaikesta, mitä hän oli tehnyt! Harry oli katsonut tyttöä ymmärtäväisesti, Kalkaros moitti häntä jokaisella taikajuoma tunnilla. Venom pakkasi nopeasti tavaransa ja juoksi Hermionen, Harryn ja Ronin kiinni.
" Hei. " Hän sanoi hieman hengästyneenä ja yritti nostella pian sylistään tippuvia kirjojaan.
" No, mitä pidit Sinistrasta? " Ron virnisti ja tönäisi tyttöä kylkeen.
" Karsea. " Venom vastasi lyhyesti. " Ei edes antanut sitä pergamenttia takaisin! "
Muut nauroivat.
" Hei, huomenna on vierailupäivä! " Hermione huudahti rikkoen naurunremakan.
" Eli..? " Venom kysyi kurtistaen kulmiaan, hänellä ei ollut hajuakaan asiasta.
" Vanhemmat tai muut sukulaiset saavat tulla vierailemaan kouluun. " Hermione selitti tietäväisesti.
" Jaa. " Venom sanoi hiljaa katsoen kenkiinsä. Hän ei millään jaksaisi vanhempiensa touhotusta huomenna. He varmasti nolaisivat hänet.
Harry ja Ron juttelivat huispauksesta, hän ei ollut itse kovinkaan kiinnostunut lajista. Hermione taasen puhua papatti Lipetitin tunneista ja kokeiden vähäisyydestä. Hän ei jaksanut kuunnella, vaan katseli tylsistyneenä ikkunoista ulos. Kunpa hän pääsisikin ulos.. kauas koulun ulkopuolelle.. pitkälle metsälenkille koirien kanssa, hän ajatteli huokaisten hiljaa.
" Kuunteletko sinä? " Hermione kysyi ja Venom havahtui ajatuksistaan.
" Mitä? " Hän kysyi hätkähtäen.
" Äh, ei mitään. " Tyttö murahti ja asteli poikien perässä tyrmiin. Venom nielaisi huomattuaan missä he olivat, ja mikä seuraava tunti olisi.
Poikkeuksellisesti Venom oli mennyt istumaan poikien kanssa takariviin. Kalkaros yritti koko tunnin ottaa katsekontaktia häneen, mutta hän vain katseli pulpettiin, hän ei jaksanut katsella tuota miestä. Ron oli tainnut huomata jotain, sillä tämä kuiskasi Harrylle jotain vähän väliä. Hän toivoi olevansa väärässä, sillä muuten Ron kiusaisi häntä varmaan koko loppu vuoden..
Kello oli kolme, ja tänä päivänä ei olisi enää tunteja. Ron, Harry ja Hermione odottelivat häntä luokan ovella.
" Neiti Griffon, jos voisitte jäädä tänne hetkeksi? " Kalkaros kysyi hänen kävellessään kohti ovea. Venom kääntyi ja nyökkäsi vaisusti. Hermione sulki oven ja hän jäi kahdestaan Kalkaroksen kanssa. Tyttö katsoi maahan ja nojasi kädellään eturivin pulpettiin.
" Olen pahoillani.. " Mies sanoi rikkoen hiljaisuuden. Venom oli vieläkin hiljaa ja katsoi maahan. Kalkaros astui hänen eteensä.
" Minä olen tosissani. " Tämä sanoi nostaen tytön päätä ylemmäs. Venom katsoi miehen tummiin silmiin. Ne olivat täynnä katumusta. Venom puri huultaan epäröiden. Ei, tuo mies oli tunkeutunut hänen mieleensä. Mutta silti..
Venom otti kiinni miehen kalpeista kasvoista ja suuteli tätä.
" Tarkoittiko tuo että annat minulle anteeksi? " Kalkaros kysyi yllättynenä. Tyttö nyökkäsi.
" Oliko siinä kaikki? " Venom kysyi.
" Oli. " Mies sanoi ja alkoi tutkia pöydällä olevia papereitaan. Venom olisi halunnut jäädä vielä hetkeksi, mutta tämä näytti olevan kiireinen, eli päätti lähteä. Hänen avatessaan ovea kuului kumahdus ja voihkaisu.
" Oliko pakko avata se ovi noin lujaa? " Ron valitti hieroen otsaansa.
" Oliko pakko olla siinä oven takana kökkimässä?! " Venom huusi ärtyneenä pojalle.
" No? " Hermione kysyi odottavaisen näköisenä. Venom kallisti päätään kysyvästi.
" Mitä hän sanoi? " Harry selvensi.
" Ai, sanoi vain että minun pitää keskittyä paremmin opiskeluun. " Hän valehteli ja lähti kävelemään suureen saliin syömään.
" Tuletteko? " Venom kysyi ja katsoi vielä taakseen.
Venom napsi haarukalla lautaseltaan perunoita suuhunsa. Hän ei ollut pitkään aikaan syönyt paljon mitään. Hän ei ollut kerennyt.Venom kuuli kuinka Draco kehuskeli pöydän päässä uusimmasta luudastaan ja siitä, miten hyvin hän pärjäisi seuraavassa huispaus ottelussa. Hän olisi voinut nauraa. Ei hyvä luuta huispausottelijaa tee. Samassa hän muisti huomisen vierailu päivän. Dracon isä tulisi varmasi käymään koululla, ja kuulisi varmaan kaiken hänestä. Venom oli kuullut herra Malfoyn olevan hyvin, hyvin äkkipikainen mies. Tämä voisi pahimmassa tapauksessa vaikka.. tappaa hänet. Venom nielaisi. Hänen kannattaisi pysyä huomenna kaukana Dracosta.
Venom käveli väsyneenä Luihuisen tupaan katsellen kengän kärkiään. Hän varmaan pyörtyisi ellei pääsisi pian nukkumaan. Venom kuuli takaansa askelia ja kääntyi ympäri. Ei mitään. Hän pudisteli päätään, hän varmaan kuuli harhoja.
" Minä löydän sinut.. Sinä olet täällä... Et pääse pakoon.. " Venom kuuli karhean, kuiskivan äänen. Hän lähti juoksemaan, mutta niin hiljaa kuin pystyi. Pian hän saapui tuvan ovelle, ja olisi voinut hyppiä onnesta, mutta tyytyi juoksemaan helpottuneena sisälle. Venom hiipi tyttöjen makuusaliin, kaikki nukkuivat jo. Hän vaihtoi koulupukunsa isoon, harmaaseen t-paitaan ja sujahti pehmeiden peitteiden väliin. Venom itki. Ääni oli oikeassa, hän ei päässyt pakoon.
-----------------------------------------------------------------------------
A/N : Tuli taas aika lyhyt 8-----( Viikonloppuna tulee varmaan pitkä osa. Ihanaa, saan pian kirjoittaa yhden kohdan mitä olen odottanut jo pitkään <3
-
ÄÄÄÄHHH!
Ei vieläkään jatkoo!
*kiroilee ja repii hiuksiaan täällä ruudun takana*
Laita äkkii lisää tai tuun hulluks täällä! *koiranpentu-katse*
Ei niin, että haluaisin painostaa... Omaan tahtiin vaan... ::)
-
Anteeksi kun ei ole pitkään aikaan tullut jatkoa, olin aluksi pitkällä reissulla, satutin siellä niskani ja selkäni, enkä ole pystynyt tekemään paljoakaan mitään. Mutta huomenna tulee kyllä jatkoa, ellei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
-
A/N : Joo, nyt vihdoin jatkoa. Tässä osassa Venom tapaa paljon tuttuja 8----)
---------------------------------------------------------------------------------
Osa 12.
Sade ropisi sängyn takana olevaan ikkunaan. Venom heräsi huomattuaan, ettei hänellä ollut peittoa. Se oli tippunut lattialle. Hän nousi seisomaan mutta muisti sitten vierailupäivän ja kaatui takaisin sängyn pohjalle. Hän makasi siinä varmaan viisi minuuttia katsellen kattoa. Hän ei jaksaisi hänen aina hössöttävää äitiään, ylimielistä isäänsä eikä täysi-ikäistä, hiukan hienostelevaa isosiskoaan, joka kuitenkin tulisi myös tapaamaan häntä.
" Koirat! " Venom huudahti, pomppasi pystyyn ja alkoi kirjoittamaan kirjettä. Hänen vanhempansa haluaisivat varmasti nähdä koirat, ja niin kyllä hän itsekin. ' Hei. Voisitko tuoda koirat vähäksi aikaa tänne koululle ja hakea ne sitten taas? Venom'. Hän ripusti kirjeen pöllönsä jalkaan ja päästi linnun ikkunasta ulos sateeseen. Venom huokaisi ja katseli matka-arkkuaan. Miten hän löytäisi vaatteita sieltä? Hän alkoi penkoa vaatteita ulos arkusta, ja tyytyi mustaan toppiin, farkkuihin ja laittoi lanteelleen roikkumaan mustan, nahkaisen niittivyön. Venom lähti hyppelemään portaita alas, mutta nappasi mukaansa vielä mustan nahkatakin, sillä ulkona oli niin kylmä.
Hagrid odotteli ulkona sateessa koirien kanssa. Kávé vaihtoi painoa tassulta toiselle vinkuen ja häntä iloisesti vispaten. Hagrid irrotti koirien hihnat, ja Kávé lähti juoksemaan ensimmäisenä kiitolaukkaa tytön luokse.
" Kávé! " Venom huudahti ja kaatui maahan koiran hypätessä hänen päälleen. Koira nuoli vinkuen tytön poskea. Roxi juoksi hänen luokseen innokkaasti haukkuen.
" No niin, Kávé, nyt riittää! " Venom nauroi ja yritti nousta pystyyn, onnistumatta, sillä Frida kaatoi hänet uudestaan.
" Niillä oli kamala ikävä sinua. " Hagrid hymähti katsellen tytön ympärillä pyöriviä koiria.
" Tuota.. Sinun ei ehkä tarvitsekaan hakea koiria. Kyllä minulla jonkun verran aikaa heltiää koirien lenkittämiseen. " Venom sanoi ja halasi komeaa unkarinvinttikoiraa. " Minullakin oli ikävä teitä. "
Venom lähti sisälle juteltuaan hetken Hagridin kanssa. Hänen hiuksensa olivat ihan märät, loistavaa. Venom lähti kohti suurta salia, heillä olisi vielä aamiainen ennen h-hetkeä, vierailupäivää.. Hän meni istumaan pöydän nurkkaan, ja komensi koirat makaamaan pöydän alle. Välillä hän syötti koirille vähän leipää.
" Rakkisi ovat taas täällä, Griffon? " Draco sanoi ivallisesti. Venom puristi kätensä nyrkkiin.
" Koirat. " Hän vastasi ja antoi Fridalle palan murentunutta ruisleipää.
" Minun isäni tulee käymään koululla tänään. Saa nähdä, mitä hän tekee kun kerron koulussa olevan likaisia, kirppuisia piskejä. Kertoo taikaministeriölle, ehkäpä? " Poika naurahti ja katsoi muita pöydässä olijoita virnistäen.
" A. Ne eivät ole likaisia, kirppuisia piskejä. B. Sinä luulet isäsi olevan taikaministeriössä kovinkin vaikutusvaltainen. C. Sinä olet suoraan sanottuna idiootti! " Venom ärähti ja häipyi salista koirat kannoillaan. Hemmetin Malfoy..
Venom käveli käytävällä katsellen maihinnousukenkiensä mutaisia kärkiä.
" Mitä mietit? " Samettinen ääni kysyi ja hän tunsi kylmien sormien silittävän hänen kaulaansa.
" Malfoy. " Venom huokaisi. " Hän on idiootti.. Luulee että kaikki tanssivat hänen isänsä pillin mukaan.."
" Älä hänestä välitä. " Severus sanoi ja painoi huulensa tytön marmorinvaalealle kaulalle. Venom hymähti miehen hiusten kutitellessa hänen kaulaansa. Kuinka tämä sai hänet huonoimpanakin päivänä hyvälle tuulelle?
" Tulevatko sinun vanhempasi tänään? " Severus kysyi uteliaasti.
" Arvaa vain. " Hän naurahti kuivasti. " He ovat varmasti ihan innoissaan tästä.. Toisin kuin minä. "
" Mikä vika heissä on? " Severus kysyi nostaen kulmiaan.
" Hössöttävät. " Tyttö vastasi lyhyesti ja pyöräytti silmiään. "Mennäänkö? " Venom kysyi kuullessaan ison ihmisjoukon saapuvan alakertaan.
Venom pysytteli sopivan kaukana Kalkaroksesta, ettei antaisi ihmisille aihetta epäillä mitään. Ihmisjoukko marssi suureen saliin. Hän näki ovensuusta kun kaikki pöydät oli siirretty syrjään. Venom säpsähti huomattuaan valkohiuksisen Lucius Malfoyn salin perällä. Ulko-ovi kävi. Hän katsoi taakseen, ja hänen silmänsä rävähtivät ammolleen huomattuaan kolme erittäin tuttua hahmoa. Kalkaros katseli ihmeissään tytön reaktiota. Ovesta asteli ulos pitkä, lihaksikas mies, jolla oli pitkät, puoliselkään ulottuvat hiukset ja samanlaiset ruskeat silmät kuten Venomilla. Hän katseli tutkiskellen ympärilleen. Miehen edellä käveli komea saksanpaimenkoira. Tämän vierellä käveli miestä päätä lyhyempi nainen, jolla oli kauniit metsänvihreät silmät ja tummanruskeat, lyhyet hiukset ja sylissä isosilmäinen, musta mopsi. Viimeisenä tuli pitkä, hoikka mustahiuksinen nuori nainen. Tällä oli samanlaiset metsänvihreät silmät kuin ruskeahiuksisella. Naisen vierellä tassutteli mustaruskea, sileäkarvainen mäyräkoira. Severus pani merkille, että kaikki olivat todella vaaleita ja mustiin pukeutuneita. Ja koiraihmisiä.
" Venom. " Mies sanoi hymyillen ja kietoi lihaksikkaat kätensä tytön ympärille.
" Hei isä. " Venom sanoi hiukan teennäisesti hymyillen. Saksanpaimenkoira haukahti vaativasti.
" Hei sinullekin, Rico. " Hän naurahti ja rapsutti koiran kaulaa. Susikoira painoi päänsä tytön jalkaa vasten ja hyrisi tyytyväisenä. Venom ei kerennyt rapsutella koiraa pitkään, kunnes ruskeahiuksinen nainen otti hänet syleilyynsä.
" Voi, minulla oli niin ikävä sinua! " Nainen sanoi ja halasi Venomia tiukasti.
" Äiti... Minä.. En saa... Henkeä.. " Venom kähisi. Nainen päästi otteensa irti ja hymyili anteeksi pyytävästi.
" Hei pikkusisko. " Nuorempi nainen sanoi ja pörrötti Venomin hiuksia.
" No päivää. " Hän murahti ja yritti sukia hiuksiaan takaisin ruotuun. Juuri kun hän oli aamulla saanut laitettua ne hyvin. Venomin perhe tervehti tytön innokkaita koiria, ne muistivat ajan, kun ne olivat asuneet näiden ihmisten kanssa. Venom saatteli perheensä suureen saliin ja katsoi apua pyytävästi Kalkarosta.
Hän jutteli perheensä kanssa todella pitkään. Salissa oli kaamea tungos ja desibelit olivat korkealla ihmisten puhuessa yhtä aikaa. Pian Venom tunsi käden olkapäällään. Hän hätkähti ja katsoi taakseen. Hänen takanaan seisoi vakavakasvoinen Lucius Malfoy. Severus katsoi varautuneena ja valppaana tilannetta kauempaa.
" Sinä olet Venom Griffon, eikö niin? Draco kertoi sinun.. tempauksistasi. " Lucius sanoi uhkaavasti. Venom nielaisi.
" Ongelmia, Lucius? " Venomin isä kysyi asettaen kätensä suojaavasti tyttärensä olkapäälle ja nostaen kulmiaan kysyvästi.
" Ei, Dani. Ei millään muotoa. " Lucius mutisi hiljaa ja lähti, katsoen Venomia murhaavasti. " Sinä saat vielä maksaa.. "
Venomin vanhempien piti lähteä pian, ja hän olisi voinut tanssahdella onnesta. Tyttö meni suoraa päätä Severuksen luokse.
" Tiedätkö nyt mitä tarkoitan? " Venom kysyi. Mies kallisti kysyvästi päätään.
" He ovat kauheita hössöttäjiä!! " Tyttö huudahti ja koko sali kääntyi katsomaan häntä. Venom virnisti nolona ja ihmiset jatkoivat jutteluaan kohauttaen olkiaan.
" Jaa. Eivät minusta. He vain rakastavat sinua. " Kalkaros hymähti. Venom pyöritteli huokaisten silmiään. Ovi kävi taas. Pian Venom kuuli Harryn, Hermionen ja Ronin äänet ovelta. Hän käännähti ja huomasi mustiin pukeutuneen, tummahiuksisen miehen.
" Sirius! " Venom huudahti silmät loistaen ja juoksi miestä kohti. Sirius katsahti ympärilleen ihmeissään, ja huomasi sitten tytön. Venom heittäytyi miehen kaulaan ja halasi tätä lujasti. Sirius naurahti ja laski tytön alas. Severus, Harry, Hermione ja Ron katsoivat heitä ihmeissään.
" Sinä.. Tunnet Siriuksen? " Harry kysyi änkyttäen.
" Totta kai! " Venom huudahti, ihan kuin tyhmänkin pitäisi tajuta se. " Isän työn kautta. " Ovi kävi taas, tällä kertaa ovesta astui ruskeahiuksinen, viiksekäs mies. Venom hymyili leveästi tunnistettuaan tulijan ja halasi tätä.
" Remus, tulithan sinä! " Sirius huokaisi. " Mikä sinulla aina kestää niiden laukkujen kanssa.. "
"Venom Griffon. " Remus sanoi hymyillen.
" Kuinka pitkä aika siitä on? " Venom kysyi mietteliäänä. Mies oli hetken hiljaa.
" Noiiin.. Kaksi vuotta. " Tämä vastasi.
" Sinä siis tunnet Remuksenkin? " Ron älähti ihmeissään.
" Juu en tietenkään. Ihan muuten menin halaamaan. " Tyttö murahti närkästyneenä punatukkaiselle pojalle, joka laittoi loukkaantuneena kätensä puuskaan.
" Hei Sirius, tässä olisi sinulle kolme kaveria. " Venom virnisti ja osoitti koiriaan.
" Voi miten kivaa. Illemmalla ulos leikkimään? " Sirius kysyi ja taputteli koiria.
" Illemmalla? " Venom kysyi kurtistaen kulmiaan.
" Niin, siis me saamme jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa. Pariksi kolmeksi päiväksi. Ehkä pidemmäksikin ajaksi. Dumbledoren luvalla, tietenkin. " Remus selitti. Venom hymyili. Tästä päivästä tulisi hauska. Vai tulisiko?
------------------------------------------------------------------------------
A/N : Aaws, sain laittaa Siriuksen ja Remuksenkin tähän <3 Mutta juu, kommentteja saa laittaa :----) Saattaa olla virheitä, en millään kerkeä enää tarkistamaan, mutta korjailen sitten huomenna.
-
Empä ainakaan itse jöytänyt virheitä.
Jatkoa pian!
-
Voi, tämä ficci on ihana! Kirjoitathan nopeasti jatkoa? En keksi pahemmin rakentavaa palautetta, tää on tähän mennessä yks parhaista ficeistä mitä oon lukenu täällä. :) Älä missään nimessä jätä kesken tätä.
-
A/N: Olin siis käymässä sukulaisten luona, eli en ole voinut kirjoittaa, sillä aina jossain ei ollut konetta tai tarpeeksi aikaa kirjoittaa. Eli pahoittelen osan viivästymistä, mutta: lukemisen nautintoa teille. 8-------)
Btw, kiitos inspiraatiosta Bon Jovi ja Mötley Crüe!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 13.
Venom saattoi Siriuksen ja Remuksen ystäviensä kanssa suureen saliin.
" Osaan minä itsekin sinne kävellä, etkö muista että olen ollut täällä töissäkin?" Remus naurahti Venomin näyttäessä hänelle tietä. Tyttö mumisi jotain epäselvää vastaukseksi, heilautti kättään ja meni istumaan Luihuisten pöydän nurkkaan - mahdollisimman kauas Dracosta - niin kuin tavallisesti. Sirius ja Remus istuivat opettajien pöydässä. Remus oli tietenkin Tylypahkan entisenä opettajana tottunut siihen, mutta Sirius istui pöydässä hymyillen leveästi.
" Kaksi kaljuunaa, kiitos. " Sirius sanoi ystävälleen virnistäen. Remus katsoi miestä ihmeissään.
" Mehän löimme kerran koulussa vetoa siitä, että pääsisinkö koskaan istumaan opettajien pöytään. " Sirius kuiskasi ja ojensi kätensä.
" Äh, maksan myöhemmin. " Remus murahti ja kääntyi puhettaan aloittavan Dumledoren puoleen.
" Tämä on ollut loistava päivä, ja pyydän teitä oppilaita kiittämään vanhempianne, jotka iloksemme olivat täällä viettämässä vierailupäivää kanssamme. Minulla on myös eräs ilmoitusasia. Olemme nimittäin saaneet kouluumme kaksi erityisvierasta; Tylypahkan entinen pimeydenvoimilta suojautumisen opettaja Remus Lupin.." Oppilaat taputtivat raivokkaasti käsiään ja osa vislasi. ".. ja Sirius Musta! " Koko sali hiljeni, lukuun ottamatta Venomin, Harryn, Ronin ja Hermionen innokasta taputusta. Venomia raivostutti, eivätkö ihmiset tajunneet, että Sirius ei ollut murhannut ketään?
" Ja nyt, käykää käsiksi keittiön antimiin! " Dumbledore sanoi, taputti käsiään yhteen ja lautaset täyttyivät eri ruoista. Venom lappoi lautaselleen ruokaa ranskalaisistaperunoista hanhenmaksapataan, hän ei muistanut olleensa ikinä niin nälkäinen kuin nyt. Yhtäkkiä hän tajusi jotain; missä koirat olivat? Venom antoi katseensa kiertää ympäri salia, mutta huomasi sitten kolme karvaturria opettajien pöydän takana. Koirat olivat menneet Remuksen ja Siriuksen luo. Remus silitti vieressään istuvan Kávén päätä ja Sirius antoi Roxille ja Fridalle kädestään pihvin paloja. Venom naurahti itsekseen, ja keskittyi sitten ateriaansa.
Aterian jälkeen Venom lähti kävelemään Hermionen, Siriuksen, Ronin, Harryn ja Remuksen kanssa kohti Rohkelikon tupaa, hän oli saanut McGarmiwalta erityisluvan käydä siellä.
" Minä olen ihan täynnä! " Ron huokaisi venytellen.
" Ihme, sinä syöt sen verran, että luulisi sinun olevan aina kylläinen. " Hermione tuhahti muiden nauraessa. Nauru lakkasi heidän huomattuaan edessään vaaleahiuksisen pojan.
" No, Griffon, oliko kivaa saada kaveri Azkabanista? " Draco Malfoy virnisti takanaan järkälemäiset Crabbe ja Goyle ja mopsinnaamainen Pansy Parkinson. Venom kihisi kiukusta.
" Älä välitä hänestä. " Remus sanoi rauhallisesti ja tarttui tyttöä käsivarresta.
" Sinä saastainen, pieni paskiainen! Minä vielä..! " Venom räyhäsi ja yrtti lyödä poikaa turpaan, mutta osuikin vahingossa Pansyn leukaan. Remuksen oli pakko pidellä Venomia kiinni molemmin käsin.
" Mitäs täällä riehutaan? " Severus sanoi pehmeästi tullessaan salista.
" Tuo yritti lyödä minua ja osui Pansyyn! " Draco huusi niin että kaikki kuulisivat.
" Onko näin? " Mies kysyi hieman kyllästyneen oloisena.
" Mutta Malfoy sanoi hänelle ensin että.. " Harry aloitti.
" Hiljaa, Potter, tämä ei ole sinun asiasi! Neiti Griffon tulee nyt minun mukaani. " Severus sanoi ja lähti kohti tyrmiä. He saapuivat pian Liemiluokan ovelle.
" Se paskiainen..! Sillä ei ole muuta tekemistä kuin.. " Venom sihisi astuessaan luokkaan. Severus lukitsi huolellisesti oven.
" Sinun ei kannata pelleillä hänen kanssaan. Lucius osaa tehdä sinun elämästäsi todella hankalaa elää. " Severus varoitti katsoen tyttöä vakavana silmiin.
" Pelleillä?! Hän se tässä pelleilee! Hemmetti kun se kerkesi väistää, olisin iskenyt sitä turpaan niin että... " Venom murisi ja Severus laittoi sormen tämän huulille.
" Ole kerrankin hiljaa. " Mies sanoi hymyillen hieman. " En sanonut että hän ei tekisi mitään väärin. Mutta ole varovainen ja yritä olla menettämättä hermojasi. "
Venom huokaisi syvään.
" Entä jos.. " Hän aloitti, mutta Severus tarttui tytön kasvoihin ja sulki tämän suun intohimoisella suudelmalla. Venom ei yrittänyt vastustella yhtään vaan päätti unohtaa asiansa saman tien. Pian Severus lopetti ja Venom katsoi tätä hölmistyneenä ja anovasti; se loppui niin lyhyeen.
" Sinä haluat lisää? " Severus naurahti ja katsoi tytön silmiin, ja yksi katse riitti kertomaan kaiken. Mies nappasi tytön syliinsä ja suuteli tätä uudelleen. Venomin suupielet kaartuivat hymyyn, ja tämä kietoi kätensi tiukasti miehen kaulaan. Severus lähti tuvan ovelle päin.
" Pidä kiinni. " Tämä sanoi avatessaan ovea ja Venom kietoi myös jalkansa Severuksen ympärille. Mies asetti tytön tuvan tummanvihreälle sohvalle ja meni lukitsemaan oven.
" Entä jos joku avaakin oven? " Venom kysyi hätääntyneenä.
" Tuon loitsun vastakirousta ei koululainen osaa. " Severus hymähti ja meni tytön päälle suudellen Venomin kaulaa ja laittaen kätensä tämän topin alle. Tyttö voihkaisi kuuluvasti miehen kosketuksesta ja Severus katsoi tyytyväisenä tämän suljettuja silmiä. Sen pidemmälle hän ei ehtinyt, sillä joku astui huoneeseen. Molemmat katsoivat hätääntyneinä ovelle; Rehtori Dumbledore ja professori McGarmiwa.
McGarmiwa katsoi heitä kauhistuneena, Dumbledoren ilmettä taasen oli hyvin vaikea tulkita.
" Minä.. Hän.. " Severus yritti selittää Venomin suoristaessaan punastellen toppiaan ja sukiessaan hiuksiaan.
" Sinä olet kajonnut oppilaaseesi! " McGarmiwa huudahti.
" Enkä ole! " Severus ärähti.
" Mitä ne huokailut ja voihkinnat sitten olivat?! " McGarmiwa kysyi huulet tiukkana viivana. Venom punastui vielä enemmän eikä Severus saanut sanaakaan suustaan. McGarmiwa odotti vastausta.
" Älähän nyt Minerva. Minä juttelen Severuksen kanssa kahden, jos saan pyytää? " Dumbledore pyysi ja professori McGarmiwa lähti kiukustuneena ulos huoneesta.
" Menisitkö sinä myös Venom? " Dumbledore pyysi ja tyttö lähti katsoen vielä Severukseen. Dumbledore istahti pehmeään nojatuoliin ja kehotti Severustakin istumaan.
" No niin... " Rehtori aloitti. 'Hän aikoo erottaa minut', Severus ajatteli kauhistuneena. " Sinä ja Venom? Tämäpä kiintoisaa. " Oli hetken aivan hiljaista.
" Sinä rakastat häntä? " Dumbledore kysyi hymyillen katsoen miestä silmälasiensa yli ja Severus nyökkäsi varovasti. Dumbledore hymähti. " En ole aikoihin nähnyt häntä niin onnellisena kuin nyt. Ja muutenkin, nyt kun Voldemort on palannut, Venom tarvitsee jonkun joka pystyy suojelemaan. Koulupojista ei siihen olisi. Ja älä pelkää, en kerro kenellekään. Minerva kyllä leppyy, kun häntä osaa käsitellä oikein. " Mies sanoi ja iski Severukselle silmää. Dumbledore lähti sulkien oven perässään. Hetken kuluttua Venom astui huoneeseen.
" Erotettiinko minut? Saitko sinä potkut? " Venom kyseli säikähtäneenä ja sulki oven varovasti.
" Ei, sinua ei erotettu. Eikä minuakaan. " Severus sanoi. " Dumbledore lupasi olla kertomatta kenellekään. " Venom oli hetken hiljaa sanomatta mitään, mutta nousi sitten varpailleen ja suuteli miestä.
" Seuraavalla kerralla laitan paksupohjaiset maiharit. " Venom virnisti ovella ja lähti.
Venom kiirehti Rohkelikon tuvan ovelle, ja muisti ettei hän tiennyt salasanaa.
" Ole kiltti, minun on pakko päästä sisään.. " hän aneli Lihavalta leidiltä.
" Ei ilman salasanaa. " Leidi sanoi tympeästi. " Sitä paitsi, sinä kuulut Luihuiseen. "
Venom murahti, mutta hänen ilmeensä kirkastui huomattuaan Nevillen.
" Hei Neville. Minä olen saanut luvan käydä teidän tuvassanne katsomassa Lupinia ja Mustaa, mutta en tiedä salasanaa. " Venom sanoi räpsytellen silmiään saaden Nevillen häkeltymään.
" Tuota.. jaa. " Poika sanoi. " Suuri Fortuna. "
Lihava leidi päästi heidät sisään.
" Voi kiitos, Neville. " Venom kiitti hymyillen ja meni sisään. Sirius, Remus, Hermione, Ron ja Harry istuskelivat mukavasti tuvan sohvilla. Venom heilautti kättään tervehdykseksi ja toivoi ettei kukaan kysyisi hänen "puhuttelustaan".
" Venom! " Hermione huudahti. " Saitko sinä jälki-istuntoa? Sinä et voi saada, sillä Malfoyhan sen aloitti! Sitä paitsi.. "
" En saanut. Pienen puhuttelun vain. " Venom valehteli ja istuutui nojatuoliin.
" Pienen vai? " Ron nauroi kulmat koholla. " Sinä olit siellä ainakin tunnin. "
" Riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. " Mustahiuksinen tyttö tuhahti ja kääntyi sitten Siriuksen ja Remuksen puoleen.
" Missä te aiotte nukkua? " Hän kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta ja risti jalkansa.
" No, Dumbledore sanoi että täältä löytyy ainakin yksi vapaa huone. " Remus sanoi.
" Voi, nukutteko samassa sängyssä? " Venom virnisti ja Sirius pyöritteli silmiään.
" Ai niin, minulla on hieman tuliaisia. " Sirius mutisi ja veti taskustaan pullon. Tuliviskiä.
" Sirius! He ovat alaikäisiä! " Remus huudahti vihaisena.
" Eivät kauaa. " Sirius sanoi kohauttaen olkiaan, taikoi heille kaikille lasit ja kaatoi jokaiselle lasin täyteen. Ron katseli innostuneena lasiaan, hän oli aina halunnut maistaa tuliviskiä.
" Vau, tuliviskiä. " Poika huokaisi ja joi koko lasin yhdellä kertaa. Ronin naama kaartui kammottavaan irveeseen. " Tämä on ihan kauheaa! "
" Ehkä siksi koska kittasit koko lasin yhdellä kertaa. " Sirius nauroi ja siemaisi hörpyn lasistaan. Venomilla oli pelkästään huonoja muistoja tuliviskistä.
" Eh.. Minä en taida juoda tätä.. " Hän sanoi ja siirsi lasinsa syrjään viereiselle pöydälle.
" Joisit nyt. Sinä et osaa pitää hauskaa! " Sirius maanitteli pudistellen päätään ja hörppi tuliviskiään.
" Älähän nyt Sirius, tyttö puhuu asiaa. " Remus sanoi kurtistaen Siriukselle vihaisesti kulmiaan.
" En osaa pitää hauskaa vai? Sehän nähdään. " Venom tuhahti, joi lasinsa tyhjäksi ja kaatoi sen uudestaan täyteen.
Hetken päästä Venom oli aivan humalassa.
" Lasi täytheen! " Hän sanoi ojentaen lasiaan pää huojuen. Sirius oli kaatamassa lisää tuliviskiä tytön lasiin.
" Sinä et juo enää tippaakaan! Sirius, pistä se pullo pois. NYT. " Remus käski yrittäen siepata pulloa Siriukselta, mutta mies ei luovuttanut.
" Hei, tyttö haluaa pitää hauskaa. Sitä paitsi et ole hänen isänsä. " Sirius sanoi ja juoksi pullo kädessään ympäri tupaa, Remus kintereillään.
" En olekaan, mutta minä en sentään tarjoa alaikäisille alkoholia! " Mies ärähti ja yritti tarttua Siriuksen paitaan.
" Nuoret tarvitsevat vähän kokemuksia, relaa nyt vähän Remus ja ota lasillinen. " Sirius nauroi, ojensi pullon mutta veti sitten sen takaisin.
" Anna se pullo tänne! " Remus karjui ja tarttui miestä tämän pitkistä tummista hiuksista.
" Irti! " Sirius huusi ja yritti ravistella itseään vapaaksi miehen otteesta.
" Sitten kun annat sen pullon! " Remus sanoi rauhallisesti, irrottamatta otettaan. Sirius ravisteli päätään kuin koira ja yritti repiä Remuksen käsiä irti hiuksistaan.
" Hyvä on, hyvä on! " Sirius huusi ja luovutti tuliviskipullon Remukselle, joka pisti sen tyytyväisenä taskuunsa. " No niin Venom, minä saatan sinut tupaasi. "
" Eipäs kun minä! " Sirius huusi virnistäen pervosti ja auttoi Venomin pystyyn.
" Ei, sinä odotat täällä. Ja Hermione, sinun kannattaisi mennä tyttöjen makuusaliin. " Remus sanoi huomattuaan Siriuksen siirtävän katseensa Hermioneen. Hermione hipsi hiljaa tyttöjen makuusaliin. Remus piti Venomia pystyssä ja lähti saattamaan tätä tyrmiin.
" Shaanko minä sen pullonh? " Venom anoi ja katsoi miestä niin suloisesti kuin pystyi, mutta se ei tehonnut.
" Et. Saat ostaa oman pullon silloin kun sinulla on tarpeeksi ikää. " Remus sanoi Luihuisen tuvan ovella ja törmäsi Kalkarokseen.
" Lupin. Mitä sinä täällä? " Severus kysyi ihmeissään.
" Tulin saattaman tämän neidin omaan tupaansa. " Remus sanoi ja tarttui Venomia niskasta. Severus siirsi katseensa humalassa olevaan Venomiin.
" Jaahas. No, nukkumaan siitä! " Severus käski, hän ei halunnut herättää mitään epäilyksiä. " Hyvää yötä. " Hän sanoi ennen kuin sulki oven.
" Taas tuliviskiä, vai? " Severus kysyi kulmat koholla.
" Niinh.. " Venom vastasi sammaltaen. " Sirius tarjosi. " Mies pudisteli päätään.
" Nukut tänään minun huoneessani, en päästä sinua häiritsemään muiden unta. "
" Mutta.. koirat jäivät Rohkelikon tupaanh.. " Venom selitti surkeana ja otti sohvasta tukea.
" Ne voivat nukkua siellä. " Severus huokaisi, antoi tytölle tukea ja saattoi tämän Liemiluokan kautta huoneeseensa. Venom riisui farkkunsa ja sujahti peiton alle. Tämä hätkähti huomatessaan Severuksen olevan lähdössä.
" Etkö... Sinä jääkään tänne...? " Venom kysyi katsoen tätä surullisena. Se katse toi Severuksen mieleen koiranpennun. Hän ei pystynyt sanomaan ei, vaan meni makaamaan Venomin viereen ja silitteli tämän hiuksia. Pian hän huomasi tämän nukahtaneen; tytön silmäluomet liikkuivat, eli tämä näki unta. Venom oli kietonut kätensä tiukasti miehen ympärille. Severus huokaisi, siirsi tytön käden syrjään ja lähti.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
A/N: Tästä osasta tuli aika tylsä, mutta pian saattaa tapahtua jotain jännittävämpää. Saatan kirjoittaa pienen jatkon vielä tänään.
-
A/N: Eilen en enää saanut jatkoa päähäni, mutta yöllä taasen keksin jatkon viime osaan. :----D Tästä ei tule niin pitkää osaa, ajatuksiani on joskus niin vaikea kirjoittaa paperille. Tai no tässä tapauksessa koneelle.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 14.
Aurinkoisesta säästä huolimatta huoneessa oli hämärää. Venom hapuili oikealla kädellään Severuksen lämmintä vartaloa, mutta sai sormiensa päähän vain: ei mitään. Tyttö avasi säpsähtäen silmänsä ja katseli huonetta. Mies oli poissa. Vastahakoisesti Venom nousi istumaan sängyn reunalle ja kiskoi farkkuja jalkoihinsa. Hän hiipi huoneen kautta varovaisesti liemiluokkaan, raotti ovea ja tarkisti reitin olevan selvä. Venom sulki oven niin hiljaa kuin mahdollista ja lähti juosten suureen saliin. Jos joku kysyisi hänen vaatteistaan, hän sanoisi sammuneensa vaatteet päällä sänkyynsä. Venom huomasi törmänneensä johonkuhun. Hän katsoi ylös ja näki huvittuneen näköisen Remuksen.
" Kamala krapula? " Mies hymähti kädet puuskassa.
" Ei oikeastaan. " Venom naurahti kuivasti. " Minulla on hyvä kännipää. Ovatko muut jo salissa? "
" Harry, Hermione ja Ron luultavasti ovat, Sirius tulee kohta. " Remus vastasi ja katsoi taakseen. Venom nyökkäsi hiljaa ja lähti kohti Luihuisen pöytää, mutta kääntyi sitten kannoillaan.
" Missä koirat ovat? " Tyttö kysyi äkkiä ja kääntyi perässä tulevan Remuksen puoleen.
" Ei hätää, Sirius lähti niiden kanssa pienelle aamulenkille. Kas, sieltähän hän tulee. Sirius! " Remus huudahti sisälle tulevalle Siriukselle. Pieni Roxi juoksi innokkaasti haukkuen Venomin luo. Tyttö kyykistyi ja silitteli häntäänsä heiluttavaa, valkoista koiraa.
" Tein koirien kanssa pienen lenkin, ei kai haittaa? " Sirius kysyi hymyillen leveästi ja taputtaen Fridan kylkeä.
" Ei, päinvastoin. Kiitos kun vaivauduit." Venom kiitteli ja otti mieheltä koirien hihnat. " Mutta minä menen nyt vaihtamaan vaatteet. "
Molemmat miehet katsoivat tyttöä kulmat koholla. Venom huokaisi.
" Sammuin sänkyyn vaatteet päällä. "
Sirius nauroi haroen parransänkeään.
" Mahdoit saada Kalkarokselta aika puhuttelun? " Mies kysyi nauraen vieläkin.
" Enpä oikeastaan. " Tyttö vastasi katuen heti vastaustaan.
" Jaa? Luulin Ruikulin antavan oppilailleen sapiskaa huonosta käytöksestä. " Sirius hörähti.
" Älä kutsu häntä sillä nimellä. " Venom tiuskaisi hiljaa. Remus katsoi tyttöä hieman kummissaan.
" Voi anteeksi, unohdin hänen olevan tuvanjohtajasi. " Sirius sanoi kohteliaasti. " No, eivät pisteet ainakaan laske. "
Venom kohautti olkiaan ja lähti alas tyrmiin vaihtamaan vaatteitaan. Tyttöjen makuusalin suunnalla hän kuitenkin vaihtoi suuntaansa. Hän marssi liemiluokan ovelle ja osoitti sitä sauvallaan.
" Alohomora. "
Lukko naksahti auki, ja Venom astui sisään luokkaan. Siellä ei ollut ketään.
" Tiesitkö, että tuo on koulun sääntöjen vastaista? " Samettinen ääni sanoi ja ovi hänen takanaan sulkeutui. Kylmät kädet silittivät hänen hartioitaan.
" Sinä lähdit. " Venom sanoi viileästi. " Miksi? "
Severus ei vastannut. Venom kääntyi ympäri ja katsoi tätä tiukasti silmiin.
" Miksi? " Hän kysyi uudestaan. " Miksi tässä helvetin maailmassa minulle ei ikinä kerrota mitään?! "
" Hyvä on, olin hoitamassa killan asioita. " Mies puuskahti.
" Feeniksin killan? " Venom kysyi hätkähtäen. Severus nyökkäsi. " Kukaan ei sitten ole kertonut minulle että kilta on taas aloittanut toimintansa! "
" Olisin kertonut sinulle. Dumbledore kielsi minua kertomasta. " Mies sanoi hiljaa.
" Dumbledore kielsi kertomasta?! Kenen perässä Voldemort on? Minun! " Tyttö ärähti tyrmistyneenä ja Severus säpsähti kuullessaan tuon nimen. " Ja silti minulle ei kerrota mitään! "
" Rauhoitu nyt. Hän aikoi varmasti kertoa myöhemmin. " Severus sanoi rauhallisella äänellä. " Puhutaan myöhemmin, sinun tuntisi alkaa pian. "
Venom lähti pettyneenä makuusaliin vaihtamaan vaatteita. Hän nappasi lattialla myttynä olevat kouluvaatteet ja puki ne nopeasti päälleen.
Venom käveli kirjat kainalossaan McGarmiwan luokkaan. Muut olivat jo luokassa ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
" Onko sinulla hyväkin syy olla myöhässä? " Professori kysyi tympeästi katsoen tyttöä.
" Ei. " Venom sanoi hiljaa ja istui viimeiselle tyhjälle paikalle. " Ei ole, professori. "
Professori tuhahti paheksuvasti, hän oli vieläkin tuohtunut eilisestä.
" No niin. Tänään me harjoittelemme kirjojen muuttamista lautasiksi. " McGarmiwa selitti. " Edistyneemmät siirtyvät muuttamaan ankkoja höyhentyynyiksi. Lavender, jaa sinä kirjat kaikille. "
Lavender käveli luokan eteen hakemaan kirjat professorilta, ja alkoi jakaa niitä kaikille. Ainoastaan Venomille tarkoitetun kirjan tämä paiskasi pöytään.
" Kiitos. " Venom hymähti ja Lavender mulkaisi tätä paheksuvasti.
Venom otti taikasauvansa taskustaan, tähtäsi sillä kirjaa, heilautti kepeästi sauvaansa ja kirja muuttui puhtaan valkoiseksi lautaseksi.
" Professori, saisinko sen ankan nyt? " Hän kysyi pilkahdus tyytyväisyyttä äänessään. McGarmiwa katsoi tyttöä häkeltyneenä, otti huonosti nikkaroidusta puulaatikosta ankan ja ojensi sen hänelle. Venom silitti ankan pehmeitä höyheniä ja kantoi sen pöydälle. Linnut olivat varmaankin Hagridin ja laatikkokin taisi olla hänen tekemänsä, Venom mietti. Ankka vaakkui hädissään kuin tietäen mikä sitä odotti. Venom tähtäsi taas taikasauvansa ankkaan, näpäytti sauvalla keskittynyt ilme kasvoillaan ankkaa; ei mitään. Tyttö murahti turhautuneena, osoitti taas sauvalla ankkaa ja näpäytti. Ankan tilalla pöydällä oli valkoinen höyhentyyny. Venom olisi voinut hyppiä pulpeteilla naureskellen muille, mutta tyytyi hymyilemään tyytyväisenä.
" Mitä minä teen nyt? " Hän kysyi professorilta ja muutti tyynyn takaisin ankaksi.
" Voit mennä. Te muut harjoittelette läksynä ankan muuttamista tyynyksi. " Nainen vastasi ja oppilaat parahtivat tuskastuneina, lukuun ottamatta leveästi hymyilevää Venomia.
Punurmion tunti oli täyttä tuskaa, Venom katui että oli valinnut ennustuksen valinnaiseksi aineeksi. He harjoittelivat kädestä ennustamista, eikä hän nähnyt Dracon kädessä mitään muuta kuin saastaisen puhtaan ihon.
" Montako kertaa sinä peset kätesi?! " Venom älähti yrittäen ennustaa jotain.
" No enemmän kuin sinä! " Draco murahti tylsistyneenä. " Näetkö sinä mitään? "
" En. No aivan sama, lohikäärme kusee päällesi, saat ryhmystä päähäsi ja Kalkaros hukuttaa sinut noidankattilaansa! " Venom huokaisi, hän ei jaksaisi enää vain tuijottaa Dracon käsiä.
Ron ja Harry tirskahtelivat viereisessä pöydässä ja Draco mulkaisi heitä vihastuneena.
" Miten täällä edistytään? " Punurmio kysyi ja katsoi heitä isojen silmälasiensa läpi.
" Erittäin hyvin. Sain ennustettua mitä hänelle käy huomenna. Eikö niin Draco? " Venom kysyi aurinkoisesti hymyillen ja poika katsahti tähän murhaavasti.
" Täydellistä! " Punurmio hihkui. " Kappas, tunti loppui. No, läksyksi saatte harjoitella toistenne kanssa kädestä ennustamista! "
Venom nappasi laukkunsa lattialta ja lähti juosten portaita alas vaihtamaan koulupukunsa normaaleihin vaatteisiinsa, vieläkin suuttuneena Severukselle, ikään kuin protestoinniksi.
Hän nappasi matka-arkkunsa päällimmäiset vaatteet; mustan topin ja mustat farkut. Venom lähti tyytyväisenä liemiluokkaan, muiden oppilaiden hölmistyneet katseet selässään.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
A/N : Nyt tuli todella lyhyt luku, pahoittelen.
-
Ihan kivaa tekstiä.
Toisaalta pidän, toisaalta en. Kirjoitus tyylisi on erikoinen josta tykkään, mutta myös aika suorasukainen. Kirjoitus virheitä löytyy ainakin puherepliikkien merkeissä ja hipsuissa. Mutta mitä minä niistä saarnaamaan: D Venom on mielenkiintoinen persoona, jonka näkökulmasta teksti on ihan mukavaa.
Kiitos tästä:)
-
eFFy; Kiitos kommentista, yritän alkaa kuvailla tekstissä enemmän, ettei siitä tulisi niin suorasukaista. :---) Huomasin muuten yhtä Harry Potteria lukiessani ficissäni pari virhettä;
kirjoitan aina näin:
"Moi." Hän sanoi vaikka pitäisi laittaa: "Moi", hän sanoi.
A/N; Huomautan vielä, että yhdessä tämän ficin kohdassa ikäraja nousee roimasti.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 15.
Vanha puuovi avautui päästäen pitkän narinan ja kaikki kääntyivät ovelle päin. Venom tarttui oven ruosteiseen kahvaan ja sulki sen hiljaa. Kaikki huomasivat tytön koulupuvun puuttuvan, kun tämä käveli rennosti eturiviin istumaan. Luokassa oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta Venomin maihareiden laahausta kylmää hohkavaa kivilattiaa vasten. Professorin ilme kiristyi huomattuaan myöhästyjän asuvalinnan.
"Missä sinun koulupukusi on?", tämä kysyi ja yritti muuttaa äänensä niin ivalliseksi kuin pystyi.
Venom tuhahti ja katsoi miestä huvittuneen oloisena.
"En tiedä. Keksitkö sinä edes järkevää syytä pitää sitä?"
Koko luokka tiesi tytön menneen liian pitkälle. Severus harppoi parilla askeleella Venomin luokse, kumartui niin että hänen kasvonsa olivat hyvin lähellä tytön omia ja sanoi pehmeästi:
"Jälki-istuntoa neiti Griffonille. Tunnin jälkeen."
Venom vain hymyili tyytyväinen ilme kasvoillaan ja risti rikkinäisten farkkujen verhoamat jalkansa pöydän alle.
"Mikä Venomia oikein vaivaa?! Kalkaroksen jälki-istunnot ovat koulun pahimpia!", takarivillä istuva Ron älähti vieressään istuvalle Harrylle joka vain nyökytti mietteliäänä päätään. Jutussa oli jotain outoa, mutta mitä?
" No niin", Severus sanoi viileästi. "Ohjeet- ", mies heilautti sauvaansa ja hänen takanaan olevalle vanhalle ränsistyneelle liitutaululle ilmestyi monta tuumaa tekstiä. "- ovat liitutaululla. Ainekset -" hän heilautti taas taikasauvaansa ja kaapin tumma hieman lahonnut ovi aukesi. "- löytyvät varastokaapista. Huomautan, että tämä juoma on yksi hankalimmista, eli se vaatii tarkkaa työtä. Aloittakaa"
Oppilaat ryntäsivät varastokaapille hakemaan tarvitsemansa ainekset. Säälittävää, Venom ajatteli. Miksi rynnätä kaapille tuohon tungokseen, kun voi odottaa ruuhkan lähtevän, koska ainekset eivät kuitenkaan lopu? Venom nousi kyllästyneen oloisena ja raahautui kaapille. Siellä oli kaikkea pitsiperhosensiivistä besoaareihin. Hän näki syvällä kaapin perällä vanhan hiukan rikki menneen kirjan. Vaikka kaapissa olikin pimeää, hän huomasi sen olevan kirjoitettu käsin. Empien Venom piilotti kirjan selkänsä taakse, nappasi tarvitsemansa ainekset ja hiippaili paikalleen. Hän tunki kirjan vanhaan tummanharmaaseen koululaukkuunsa, joka oli täynnä pinssejä, hakaneuloja, niittejä ja hihamerkkejä eri bändeistä. Juuri kun hän oli aloittamassa ainesten pilkkomista, luokan perältä kuului valtava räjähdys, ja kaikki kääntyivät katsomaan äänen alkulähdettä.
"Weasley!", Severus karjaisi. "Osaatko sinä lukea ollenkaan?! Liemeen ei laiteta vesiliskon häntiä vaan rotan! Pansy, vie Crabbe sairaalasiipeen näyttämään noita paiseita"
Crabbe alkoi ulista kun paiseita ilmestyi hänen naamaansakin.
"Anteeksi, professori. Minä en huomannut", Ron piipitti katsoen pulpettiaan melkein yhtä punaisena kuin Ginnyn hiukset.
"Haihtuus! " Severus sanoi osoittaen sauvallaan Ronin kattilaa; se tyhjeni hetkessä. "Kymmenen minuuttia aikaa jäljellä!"
Ron voihkaisi harmistuneena; hän ei enää kerkeäisi saada lientään valmiiksi.
Venom pilkkoi nopeasti mutta keskittyneesti rotanhäntiä. Vähän väliä jostain puolelta luokkaa kuului ulvahduksia, kun muut saivat haavoja sormiinsa yrittäessään leikata aineksia liian nopeasti. Hän oli kumartuneena pöydän ylle niin että hänen lyhyet, sysimustat hiuksensa melkein osuivat pulpetin pintaan. Severuksen kulkiessa ympäri luokkaa tarkistaen jokaisen noudattavan ohjeita hänen katseensa osui pakonomaisesti tytön paidan avonaiseen kaula-aukkoon. Muutama oppilas huomasi sen ja tirskui hiljaa. Professorin tuima katse riitti hiljentämään ylimääräistä ääntä aiheuttavat oppilaat.
"Nyt liemistänne pitäisi kohota vaaleanvihertävää vesihöyryä ja nesteen pitäisi olla kirkkaanvihreää.", Severus ilmoitti ja tyytyväinen ilme levisi taas Venomin kasvoille; hänen liemensä oli kirkkaanvihreää ja siitä kohosi vaaleanvihreää höyryä. "Ne jotka onnistuivat tehtävässä, ottavat liemestään täytteen ja tuovat sen minun pöydälleni. Läksyksi saatte kirjoittaa kolmentoista tuumaa pergamenttia liemessä käyttämienne ainesten ominaisuuksista. Te, jotka ette onnistuneet, poistukaa"
Venom kaatoi lientään kristallin kirkkaaseen, pieneen pulloon ja laittoi siihen nimensä. Hän vei sen professorin pöydälle ja istui pulpetille odottamaan, sillä hänen jälki-istuntonsa alkaisi kohta. Hänen lisäkseen tehtävässä olivat onnistuneet Hermione, luihuistyttö Cornelia ja pari hänelle tuntematonta rohkelikkoa. Kun kaikki muut olivat lähteneet, Severus sulki oven yhdellä sauvannäpäytyksellä.
"Severus?", Venom kysyi tylsistyneenä ja naputti kynnellään pulpetin lohkeillutta pintaa.
Hetken kuluttua mies nosti kysyvänä katseensa häneen.
"Professori sinulle, Griffon", tämä sanoi viileästi.
"Voi anteeksi", tyttö tuhahti.
Severus nousi ylös ja asettui Venomin eteen.
"Tämä sai sitten olla viimeinen kerta kun käytät tuota paitaa minun tunneillani"
"Jaa. Häiritsikö se sinua?" Venom naurahti kuivasti kohottaen kulmiaan.
" Ei tietenkään. Pystyn ihan hyvin keskittymään opettamiseen kun sinä istut eturivissä kumartuneena pöytäsi ylle niin että minä näen kaiken sinun paitasi sisään", mies murahti.
"Se oli koko jutun tarkoituskin", tyttö virnisti. "Häiritä sinun opetustasi"
"Sinä siis olet vieläkin vihainen?", Severus kysyi haroen leukaansa.
Venomin kasvoilla oli miettivä ilme.
"Ei, en oikeastaan. Sain jo kostoni"
Tytön kädet kietoutuivat hellästi liemimestarin kaulaan.
"Hmm. Tuo paita häiritsee minua edelleen", mies hymähti.
"Mikset ota sitä pois?", Venom kysyi katsoen miestä tummilla silmillään.
Tytön silmissä paloi halu. Himo. Severus teki työtä käskettyä ja repäisi paidan pois tämän päältä niin että se ratkesi kahtia. Hän painoi helliä suudelmia Venomin kaulalle, jättäen siihen pieniä punaisia jälkiä.
Severus oli kantanut tytön sängylleen. Hän hamuili tämän rintaliivien hakasia auki. Pian rintaliivin lensivät sievässä kaaressa lattialle sängyn viereen. Miehen kylmät sormet valuivat kaulalta rinnoille saaden Venomin säpsähtämään hänen allaan. Sormet valuivat alemmas housujen vetoketjulle. Kuului narahdus ja pian housutkin lensivät alushousujen kera lattialle pitämään rintaliiveille seuraa. Severus otti kaapunsa taskusta sauvan ja osoitti sillä tytön ranteita. Köydet kiertyivät tämän ranteiden ympärille. Venom voihkaisi kivusta.
"Olen pahoillani. Tämä vain on paljon... kiihottavampaa", mies kuiskasi virnistäen ja nousi sängyltä.
Venom katsoi miestä hämmentyneenä; tämä kierteli tyytyväinen ilme kasvoillaan pylvässänkyä ja alkoi riisua vaatteitaan.
"Voi, miten aina olenkaan haaveillut tästä näystä; sinä. Alasti. Sidottuna sänkyyni", Severus sanoi mairea hymy huulillaan ja nousi taas Venomin ylle suutelemaan tätä. Venom muisti kuinka hän oli pari vuotta sitten niin sanotusti seurustellut erään pojan kanssa; suudelmat olivat olleet märkiä ja kömpelöitä eikä kyseinen poika ollut osannut tehdä mitään muuta kuin puristella hänen rintojaan ja persettään. Severus oli erilainen; jokainen suudelma oli taivaallinen ja ah, kuinka mies kuljetti taitavia käsiään hänen vartalollaan. Mies suuteli tytön alavatsaa ja huulet lipuivat alemmas. Kuuma, kostea kieli nuolaisi tytön reiden sisäpintaa. Pian kieli työntyi syvemmälle saaden Venomin vartalon hyppäävän ylös sängystä. Tyytyväisenä Severus nousi taas sängyltä.
"Hei, mitä sinä teet? Et voi lopettaa! Hemmetti, painu takaisin!", tyttö huusi. "Sinä et osaa tehdä mitään muuta kuin kiduttaa ihmisi-ääääh!"
Severus työntyi kerralla syvälle Venomin sisään. Työnnöt olivat aluksi hitaita, mutta mies vain nopeutti tahtiaan. Tytön hento varsi värisi tämän allaan huutaen hänen nimeään. Parin työnnön jälkeen mies kierähti täysin uupuneen Venomin viereen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
A/N; Olen pahoillani että tästä osasta tuli niin lyhyt. Olisi tullut pidempi, mutta kirjoitin päivällä todella pitkän osan, mutta kone tietenkin jumittui ja koko osa katosi, enkä jaksanut aikaisemmin kirjoittaa sitä uudestaan.
-
Osa 16.
Venomin hiukset olivat valuneet hänen silmilleen ja tämä hengitti raskaasti. Severuksen sormet silittivät hellästi tytön olkapäätä.
"Sinä pidit siitä?", mies kysyi melkein kuiskaten.
Venom ei sanonut mitään, nyökkäsi vain hiljaa ja hipaisi silmilleen valuneet hiukset korvansa taakse. Avonaisesta ikkunasta puhalsi sisälle kylmää syysilmaa.
"Olisitko sinä halunnut tehdä sen jonkun... nuoremman kanssa?", Severus kysyi epävarmalla äänensävyllä ja lopetti tämän olkapään silittämisen.
"En. Halusin mieluummin kokeneen miehen joka tietää mitä tehdä enkä mitään teinipoikaa", Venom hymähti ja hymyili itsekseen. "Hei, paljonko kello on?"
Severus vilkaisi takanaan olevan seinän kelloa.
"Puoli kuusi", mies vastasi. "Miten niin?"
"Minun piti tavata Remus viideltä", tyttö huokaisi. "Olen pahoillani, minun on pakko mennä"
Venom alkoi kerätä vaatteitaan lattialta, kun Severus tarttui hänen käteensä ja veti tämän takaisin.
Mies suuteli vaativasti tyttöä huulille ja tämän kielenkärki karkasi Venomin huulien välistä.
"Nyt voit lähteä", mies naurahti ja päästi otteensa irti.
Severus katseli tarkasti tytön pukiessa päälleen mutta kurtisti sitten kulmiaan.
"Vaihdathan sitten paitasi ennen kuin tapaat Lupinin", mies varmisti ja nousi itsekin pukemaan.
"Mikset voi kutsua häntä Remukseksi?", Venom murahti. "Ja kyllä, muistan vaihtaa paitani ilman sinun muistutuksiasi!"
Venom lähti hakemaan paitaansa luokasta ja huomasi sen ratkenneen kahtia.
"Sinä rikoit tämän!", hän huudahti kauhuissaan.
"Etkö sinä osaakaan taikoa?", Severus virnuili. "Entistus!"
Venom pyöritteli silmiään ärsyyntyneenä. Paidan ratkenneet saumat yhdistyivät, eikä olisi voinut edes kuvitella että se olisi ollut vähän aikaa sitten rikki. Mies näpäytti sauvaansa vielä tyttöä kohti.
"Mitä sinä teit?", Venom kysyi kurtistaen kulmiaan kysyvästi.
"Luulin ettet halua lapsia noin nuorena", mies sanoi hymyillen ilkikurisesti.
"Jaa, kiitos", Venom naurahti kuivasti. "Nähdään"
Oli jo hämärää ja Venomilla oli vaikeuksia nähdä ulkona kunnolla. Hän tarpoi lehtien peittämässä maassa risainen nahkatakki yllään. Häntä harmitti ettei ollut ottanut lämpimämpää takkia, sillä ulkona oli kamalan kylmää. Remus seisoi kauempana kukkulalla nojaten vanhaan tammeen. Tämä oli pukeutunut ruskeaan villakangastakkiin ja kaulassa hänellä oli tummanharmaa kaulahuivi, joka heilui tuulessa.
"Olen pahoillani että olen niin myöhässä", Venom huohotti juostuaan sinne ja yritti tasata hengitystään. "Mitä asiaa sinulla oli?"
"Sinä menetkin heti suoraan asiaan", mies naurahti hiljaa. "ihan niin kuin isäsi. No, en ole aivan varma pitääkö tämä asia paikkaansa, mutta luulen niin. Siis sinä ja Severus. Te olette yhdessä"
Venom tunsi sydämensä nousevan kurkkuun ja tämä nielaisi äänekkäästi.
"Mistä sinä...?", hän aloitti kauhunsekaisella äänellä ja puristi rystyset valkoisina taskussaan olevaa karkkipaperia.
"Harry kertoi minulle tänään, että hän on huomannut sinun katsovan Severusta ja että hänkin katselee sinua ja -", Remus selitti.
"Harry? Mitä helvettiä?!", Venom karjaisi puristaen käsiään nyrkkiin. "Minun rakkauselämäni ei kuulu hänelle hevonpaskaakaan!"
"Venom, anna minun sanoa asiani loppuun. Minäkin olen huomannut saman ja -", mies aloitti mutta Venom keskeytti taas tämän.
"Ja nyt sinä aiot kertoa isälleni?! Minä arvasin ettei kukaan hyväksy tätä! Minä tiesin!"
"Voisitko sinä olla keskeyttämättä kun puhun?", Remus kysyi rauhallisella äänellä ja sai tytön hiljenemään. "Minä en aio kertoa isällesi, sillä se ei ole minun velvollisuuteni. Mutta... jos hän... satuttaa sinua, sinä kerrot heti minulle, sopiiko?"
Venom katsoi miestä ymmällään.
"Satuttaa minua? Severus ei ikinä tekisi minulle mitään pahaa!", hän kivahti ja lähti juosten takaisin.
"Venom, en minä sillä... Venom tule takaisin!", Remus huusi mutta tyttö viiletti oli jo kaukana.
Käytävässä oli pimeää, ja vain seinällä olevien soihtujen liekit valaisivat sitä himmeästi. Raahaavat askeleet kaikuivat pimeydessä, kun Venom käveli ylös Rohkelikkotorniin. Onneksi hän oli kirjoittanut salasanan muistiin, niin hän pääsisi katsomaan Siriusta ja muita.
"Torakkaterttu", hän sanoi ja Lihava leidi päästi hänet sisään. Venom astui kodikkaaseen ja lämpimään huoneeseen muotokuva-aukosta. Sirius jutteli sohvalla Harryn kanssa, Hermione pakersi läksyjään lattialla ja Ron yritti saada karkuun lentänyttä Posityyhtystä kiinni.
"Venom!", Sirius huudahti hymyillen leveästi. "Tule istumaan"
Hän meni istumaan Siriuksen viereen ja nojasi päätään sohvan selkänojaa vasten. Muhkea ja pehmeä sohva tuntui hyvältä hänen kipeää selkäänsä vasten.
"Mikäs sinua riepoo?", mies kysyi huomattuaan tytön ärsyyntyneen ilmeen.
"Ei mikään", tämä vastasi haukotellen ja sulki hetkeksi silmänsä mutta raotti niitä tajuttuaan Siriuksen tuijottavan häntä epäuskoisena.
" Kuules nyt, Venom Roxette Griffon, minä tiedän milloin sinun mieltäsi painaa joku. No mikä on?", hän kysyi tiukasti.
"Remus", tyttö huokaisi.
Sirius katsoi tätä yllättyneenä, ei ollut Remuksen tapaista saada Venom suuttumaan.
"Mitäs hän?"
"Hän on... ärsyttävä!", Venom murahti. "Mutta.. minä taidan mennä nukkumaan"
Harry huomasi tytön ilmeestä, että Remus oli kysynyt Severuksesta.
"Ron, etkö sinä nyt saa sitä pöllöäsi kiinni?", Hermione kivahti ja nosti katseensa läksyistään. "En voi keskittyä läksyihin kun se sirkuttaa ja lentelee ympäriinsä!"
Venom katsoi pientä pöllöä kuin saalista, hyppäsi ja nappasi sen käsiensä väliin.
"Hahhah, sinä olet ihan niin kuin sinun an-", Sirius nauroi mutta jätti lauseensa kesken huomattuaan tytön vihaisen katseen.
"Hän on kuin mikä?", Harry ihmetteli.
"Äh, ei mikään", mies sanoi ja heilautti välinpitämättömänä kättään.
"Kiitti, Venom!", Ron hihkaisi ja otti pienen mustan pöllön tytöltä ennen kuin tämä lähti alas tyrmiin Luihuisen tupaan.
Muut Luihuiset juhlivat oleskeluhuoneessa huispauksen alkamista. Pari oli jo sammunut lattialle tuliviskin voimasta, Crabbe ja Goyle riitelivät viimeisestä munkkipossusta ja Draco suuteli huoneen perällä intohimoisesti Pansya. Venom ei jaksanut juhlia tänään, häntä ei huvittanut. Hän meni tyttöjen makuusaliin pamauttaen oven kiinni. Pian oleskeluhuoneesta kuului Severuksen karjunta.
"Nämä juhlat loppuivat nyt! Koko iikka nukkumaan siitä!! Ja te muuten kannatte sammuneet sänkyihinsä, oli herra Malfoy mitä mieltä tahansa!"
Venom nauroi itsekseen ja kaivoi liemitunnilla varastokaapista löytämänsä vanhan kirjan esiin. Hän avasi kirjan ensimmäisen sivun, ja huomasi kirjan kannen sisäpuolella nimen; Puoliverinen Prinssi. Mutta... eihän velhomaailmassa ole prinssejä, Venom mietti. Lempinimi kenties? Ovi aukesi ja kaikki luihuistytöt saapuivat huoneeseen. Venom sujautti kirjan tyynynsä alle.
"Griffon ei sitten uskalla juhlia?", Pansy kikatti ja tämän mopsimaiset kasvot kääntyivät ilkikuriseen hymyyn.
"Anteeksi vain, mutta minua ei tänään valitettavasti huvita juhlia noin ala-arvoisessa seurassa", hän paukautti ja sammutti yöpöydällään olevan lampun valot.
Venom tajusi olevansa pimeässä huoneessa, hän ei erottanut seiniä tai mitään muuta huoneessa olevaa. Hän kyllä tunnisti huoneen, hän oli ollut täällä... yli vuosi sitten.
"Venom...", kylmä sihisevä ääni sanoi pimeydestä. Punaiset silmät kiiluivat ja hän huomasi yliluonnollisen vaalean käden ojentuvan häntä kohti.
"Ei, ei... EI!", Venom huusi ja kymmenen huppupäistä hahmoa asettui hänen ympärilleen.
"Sinä petit meidät. Petit isäntäsi", kolkko ääni sanoi taas ja Venom tunnisti sen. "Sinun on aika maksaa"
"Ei, ole kiltti!", tyttö aneli.
"Avada kedav- ", hahmo sanoi ja astui esiin pimeydestä.
Joku ravisteli Venomia rajusti olkapäistä.
"Venom! Venom, herää!", pehmeä tytön ääni sanoi ja yritti ravistella häntä hereille.
Vastahakoisesti hän avasi silmänsä ja näki hätääntyneen Hermionen.
"Mitä nyt...?", Venom kysyi haukotellen ja nousi istumaan.
"Sinun pitää pukea päällesi", Hermione sanoi.
"Mitä? Miksi?", hän kysyi ihmetellen.
"Feeniksin killan kokous. Pue nopeasti!", tyttö sanoi ja lähti huoneesta.
"Hei, odota!", Venom huudahti ja kiskoi paitaa päälleen.
"Ei, minun on pakko mennä. Kalkaros odottaa sinua. Huoneessaan", Hermione sanoi ennen kuin lähti.
Kun Venom oli pukenut, hän hiipi varovaisesti ulos makuusalista ja meni koputtamaan Severuksen huoneen oveen.
"No niin, nopeasti sitten", mies murahti ja veti hänet sisään huoneeseen.
"Miksi kilta kokoontuu? Onko jotain sattunut?", Venom kysyi ymmällään ja haroi hiuksiaan.
"Ei ole aikaa selityksille. Menemme hormiverkolle, sinä ensin", Severus sanoi ja ojensi pulveripurkin tälle.
"Päämajaanko?", tyttö kysyi hämillään ja mies nyökkäsi. "Kalmanhanaukio kaksitoista!"
Venom saapui päämajan olohuoneeseen ja pyyhki tuhkaa housuistaan köhien. Huoneessa oli tummat sohvat ja seinillä roikkui paljon tauluja. Kesti hetken ennen kuin hän näki kunnolla koko huoneen.
"Venom!", Sirius huudahti. "Missä Kalkaros on?"
"Tulee kohta", tyttö vastasi ja pyyhki nyt tuhkaa hiuksistaankin. "Voisiko joku kertoa minulle mistä on kysymys?"
"Kohta, kun Severuskin tulee", Remus sanoi ja Venom mulkaisi tätä vihaisesti.
Venom katseli huonetta. Siellä oli Remuksen ja Siriuksen lisäksi Dumbledore, Hermione, Harry, Ron, Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Ginny, herra ja rouva Weasley, Fred ja George ja Mundungus. Pian Severuskin ilmestyi vanhasta takasta.
"No niin", Venom huokaisi. "Jos voisitte nyt kertoa mistä on kysymys"
"Ei täällä, keittiössä", Sirius sanoi ja ohjasi porukan vanhaan keittiöön ison pöydän ympärille. Koska tuoleja ei riittänyt kaikille hän joutui taikomaan niitä lisää. Dumbledore istui pöydän päässä. Severus nojasi seinään, sillä hän ei halunnut tulla istumaan muiden kanssa.
"Aloitanko minä?", Sirius kysyi ja Dumbledore nyökkäsi hyväksyvästi niin että lasit melkein tippuivat tämän päästä. "Asia on niin että yhteen Tylypahkaa lähellä olevaan kylään on langetettu pimeänpiirto, ja luultavasti.. myös Voldemort on siellä- " monet kavahtivat kuullessaan tuon nimen. " - ja olemme saaneet selville, ettei Voldemort ole enää Harryn perään, vaan sinun, Venom"
"Eli..?", tyttö kysyi hämmentyneenä.
"Meidän on tarkennettava turvatoimia ja -", hän jatkoi mutta Remus keskeytti tämän.
"Jospa minä jatkaisin Sirius, hän ei ymmärrä mitä sinä ajat takaa", Remus sanoi huokaisi ja Sirius näytti happamalta. "Meidän on saatava hänet pian kiinni, sillä sinun henkesi on suuressa vaarassa. Mutta me tarvitsemme siinä sinun apuasi..."
"No, mitä minun pitää tehdä?", Venom kysyi ja muut katsoivat Remusta kiinnostuneina.
"Meidän pitää järjestää... kohtaaminen Voldemortin kanssa. Niin että... hän... löytää sinut", Remus sanoi hiljaa.
"EI!", Severus karjaisi iskien nyrkillään pöytää. "Te ette laita alaikäistä tyttöä syötiksi pimeän lordille"
"Severus, rauhoitu", Venom huokaisi. "Minä teen sen"
"Turvatoimet ovat hyvin tarkat. Me saavumme sinne missä sinä sitten hänet tapaatkin ennen kuin hän ehtii koskea sinuun, Venom", Dumbledore sanoi ja katsahti rauhoittelevasti Severukseen.
"Sitä paitsi aurorit vahtivat ympäristöä koko ajan", Vauhkomieli murahti.
"Älä sinä puutu tähän!", Venom murisi. "Uskotteko hänen tulevan Tylypahkaan, professori?"
"Ei, en usko niin. Luulen hänen vain odottavan sinun saapuvan jonnekin suojaamattomaan paikkaan", Dumbledore mietti näpräten pitkää, valkoista partaansa. "Ja te kaikki viisi jäätte tänne yöksi", hän sanoi osoittaen Venomia, Ginnyä, Hermionea, Ronia ja Harrya. Rouva Weasley taikoi pöydän täyteen ruokaa yhdellä sauvan heilautuksella.
"Minä taidan lähteä", Severus sanoi ja oli poistumassa.
"Ei, Venom tarvitsee kunnon turvajoukot, sillä me emme vielä tiedä missä Voldemort on", Dumbledore sanoi nopeasti. "Istu toki seuraamme"
Nuristen mies istahti pöytään Venomin viereen.
"Miksi Venom ei pidä Villisilmästä?", Harry kysyi ihmeissään Remukselta ja Hermione ja Ronkin kuuntelivat tarkasti.
"Katsokaas kun... Vauhkomieli oli yksi niistä auroreista jotka saivat Venomin ankeuttajien avulla kiinni", mies selitti kuiskaten. "Ja Venom tietenkin kantaa hänelle vieläkin kaunaa. Eikä Vauhkomieli luota häneen, vaikka Dumbledore luottaakin"
"Mutta... Miksi Venom joutui Azkabaniin?", Ron kysyi, mutta liian kovaa, sillä kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Sinä et kerro heille mitään mitä Venom ei halua, Lupin!", Severus sähähti.
"Ei... Kerro vain", Venom sanoi sumuisella äänellä, niin että tämä kuulosti melkein Punurmiolta.
"Hän... tappoi monia ihmisiä. Niin jästejä kuin noitia ja velhojakin. Voldemortin käskystä tietenkin", Remus selitti hiljaa ja katsoi varovasti tyttöön.
"Ja huvin vuoksi", Venom sanoi kaikkien yllätykseksi. Hän ei näyttänyt olevan yhtään yllättynyt muiden reaktiosta asiaan.
"Mikset sinä ole.. kertonut meille mitään?", Hermione kysyi hämmentyneenä.
Hetken oli aivan hiljaista, kun kaikki katsoivat Venomia, joka katsoi tummilla silmillään tiukasti tyttöön.
"Hah, ihan kuin te ymmärtäisitte. Kaikki, kaikki Tylypahkassa pelkäävät minua. Kaikki velhot ja noidat pelkäävät minua. Miksi? Minä tapoin monia ihmisiä! Ihan kuin olisin heti kertomassa kaikille elämänkertaani", Venom sihisi.
"Mutta meillä kaikilla on oikeus tietää Voldemortista lisää!", Vauhkomieli murisi, tähtäsi sauvansa Venomiin ja lausui vaikealta kuulostavan loitsun. Hän huomasi pian, että kaikki pystyivät lukemaan hänen muistiaan.
Venom oli taas siinä samassa huoneessa, missä oli ollut unessaankin. Kaikki tunnistivat Venomin kanssa huoneessa seisovan hahmon; Voldemort.
"Venom... " Kylmä ääni sanoi pehmeästi. " Kuulin Galderilta, että sitä et onnistunut tehtävässäsi"
"Minä - ", Venom aloitti mutta Voldemort jatkoi taas.
"Parhaimmillasi olet tappanut monta kymmentä jästiä. Nyt et pystynyt tappamaan vaivaista kahta", lordi sihahti.
"Anna anteeksi, isäntä! Minä yritin parhaani! Minä yritin!", tyttö aneli. Tämän hiukset olivat pidemmät ja kasvot olivat erilaiset kuin nyt.
"Ikävä kyllä, minun täytyy rangaista sinua. Kidut -", Voldemort huusi mutta huoneeseen tuli kolmaskin hahmo.
"Isäntä, hän ei pystynyt! Toffee oli saamassa hänet kiinni! Ole kiltti isänt -", vaaleahiuksinen mies aneli.
"Avada kedavra!"
Huuto kaikui pitkin huonetta ja mies kaatui maahan. Tämä räpäytti pari kertaa silmiään, mutta ei sitten enää liikkunut.
"Darius!", Venom kiljui ja polvistui miehen viereen. Katkerat kyyneleet valuivat tämän haavojen peittämille poskille ja hänen kätensä tärisivät holtittomasti.
"Toivottavasti nyt ymmärrät yrittää seuraavalla kerralla paremmin", Voldemort hymähti ja poistui huoneesta tyytyväinen ilme kasvoillaan. Sitten muisto vaihtui toiseen.
"Erlend, takanasi!", Venom huudahti laihalle miehelle jolla oli mustat pitkät hiukset ja joka yritti taistella luultavasti auroria vastaan. Kaksi auroria yritti saartaa hänet. "Avada kedavra!"
Pian maassa makasi hujan hajan kuolleita ruumiita. Venom potkaisi yhden selälleen kengänkärjellään hymyillen tyytyväisenä.
"Hän on nyt tyytyväinen, eikö?"
"Jep", mies naurahti kolkosti. Heidän seuraansa liittyi kaksi muutakin hahmoa; tympeännäköinen vaaleahiuksinen mies ja tummahiuksinen, raskasluominen nainen. "Kas, Lucius ja Bellatrix, myöhästyitte juhlista"
"Voi miten harmillista, Erlend", Lucius tuhahti. "Venom pärjäsi luultavasti hyvin?"
"Todellakin! Tappoi kaksikymmentä auroria, yksin!", Erlend hymyili leveästi. "Hän.. hän on yksi parhaista!"
Luciuksen suu kapeni pelkäksi viivaksi. Yksi parhaista. Ennen hän oli ollut yksi parhaista!
Juuri kun Bellatrix sanomassa jotain, Venom havahtui ja kaikki olohuoneessa olijat katsoivat häntä. Järkytys paistoi heidän kasvoiltaan ja silmistään. Rouva Weasley nosti käden suulleen. Venom kääntyi tyytyväisenä hymyilevän Vauhkomielen puoleen.
"Sinä!", hän karjaisi. "Sinulla - ei - ole - mitään - oikeutta - koskea - minun - muistoihini!"
Harry havahtui ensimmäisenä ja katsoi tyttöä järkyttyneenä.
"Sinä siis... todellakin tapoit ne ihmiset?"
"Niin tapoin", tämä vastasi kylmästi ja katsoi kaikkia tummilla silmillään. "Mukavaa hommaa"
Iva tihkui tämän äänestä. "Anteeksi"
Venom käveli nopeasti eteiseen ja katosi pimeyteen pamauttaen oven kiinni.
"Katso nyt mitä teit, senkin paskiainen!", Severus karjaisi Vauhkomielelle ja pinkaisi tytön perään.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
-
A/N: Elikkäs; olin mökillä vähän aikaa sitten, enkä päässyt yhteyksiin netin kanssa (paitsi kännykällä, mutta olisi ollut tuskallista kirjoittaa koko osa sillä) ja kaverit ovat vieneet sen jälkeen suurimman osan ajasta. Inspiraatiokin on ollut jonkun aikaa kateissa, mutta sitä tuli lisää uuden Harry Potter-leffan kautta, so, osa 17, olkaa hyvät. Tästä osasta tulee kylläkin todella lyhyt, ajanpuutteen takia.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 17.
Katulamput valaisivat himmeästi tyhjää ja ankeaa katua ja kylmä syystuuli tarttui puidenlehtiin havisuttaen niitä hiljalleen. Venom käveli kylmissään kadunreunaa pitkin kuunnellen viereisen talon yläkerrasta kuuluvaa humalaisten nuorten huutamista. Viha Vauhkomieltä kohtaan jyskytti vieläkin tytön päässä, eikä tällä ollut aikomustakaan mennä takaisin. Hän vaikka kävelisi takaisin Tylypahkaan kuin palaisi takaisin. Pian Venom havahtui ajatuksistaan, huomattuaan syrjäisellä kujalla liikkumattoman, kumaran mieshahmon, joka katsoi häntä tiiviisti silmät kiiluen. Hahmo virnisti inhottavasti, ja hän tajusi heti kuka tämä oli.
"Ei, se et voi olla sinä...", Venom kuiskasi hiljaa ja perääntyi varovasti, kun hahmo lähti kävelemään häntä kohti. "Ei, älä tule lähemmäs! Älä koske minuun!", tyttö karjaisi ja hamuili taikasauvaansa taskustaan.
"Venom!", kuului huuto tytön takaa.
Hahmo kavahti ja katosi nopeasti takaisin varjoihin.
"Severus!", Venom huudahti helpottuneena ja laski sauvansa.
"Muut ovat huolissaan sinusta...", mies sanoi hiljaa. "Kenelle sinä puhuit?"
"Ei... pelkkä väärinkäsitys, ei sen kummempaa", tyttö mutisi katsoen maahan.
"Lähdetään", Severus sanoi pikaisesti ja viittoi takaisin Siriuksen talolle päin. "Ellet halua jäädä tänne?"
"En... Mennään vain", Venom sanoi hiljaa ja katsoi vielä varovaisesti kujalle ennen kuin juoksi miehen perään.
Sirius istui kumarassa vanhassa, nuhjuisessa nojatuolissa vilkuillen välillä Vauhkomieltä vihaisesti. Oli tämän syy että tyttö oli lähtenyt. Entä jos Severus ei löytäisikään tyttöä? Pitäisikö hänen selittää Danille että he olivat hukanneet Venomin, ehkäpä suoraan Voldemortin käsiin? Pian ovi kävi. Kaikki kääntyivät eteisen ovelle katsomaan. Ovensuussa seisoi ankean näköinen Venom takanaan ilmeetön Severus, joka piti kättään tytön olkapäällä. Kaikki näyttivät hyvin vaivautuneilta, Ronin katseessa oli myös hitunen pelkoa. Huoneessa oli aavemaisen hiljaista, lukuun ottamatta takkatulen rätinää. Sirius nousi nojatuolistaan ja käveli hitaasti eteiseen. Tämä katsoi Venomia hetken ja halasi sitten tyttöä lujasti.
"Älä enää ikinä tee noin", mies sanoi hiljaa. "Olin kamalan huolissani"
"Kaikki on hyvin...", Venom hymyili hieman ja irrottautui sitten tämän halauksesta.
"Sinä olet aivan kalpea!", rouva Weasley huudahti katsoen tätä. "Minä teen sinulle hieman kaakaota. Haluaako kukaan muu?"
Tyttö kohautti olkiaan ja lähti muiden perässä olohuoneeseen. Vauhkomieli katsoi pettyneenä Venomia, tämä oli jo kerennyt toivoa tytön lopullista katoamista. Huoneessa oli vieläkin vaivaantunut tunnelma.
"Missä professori Dumbledore on?", Venom kysyi rikkoen hiljaisuuden.
"Hän lähti. Hänellä on kuulema tärkeä tehtävä hoidettavanaan Harryn kanssa", Remus vastasi.
"Harryn?", tyttö kysyi kulmat kurtussa katsoen Remusta ihmeissään.
"Niin, niin hän sanoi", Vauhkomieli mörähti. "Harmittaako sinua se, että hän ei ota sinua mukaan tärkeisiin tehtäviin? En kyllä ihmettele ollenkaan hänen valintaansa, tuollainen onneton kuolonsyöjä voisikin pilata kaiken..."
"Peru sanasi!", Venom karjaisi ja ponkaisi ylös tuolistaan osoittaen miestä sauvallaan. Vauhkomieli hymyili tyytyväisenä. "Peru sanasi, saasta!"
"Aiotko tappaa minut? Se onkin sinun lempipuuhaasi, on aina ollut"
"Turpa kiinni!", tyttö kirkui täristen raivosta ja kohotti sauvansa. "Sektumsempra!"
Vauhkomieli iski keppinsä tömähtäen lattiaan ja Venom kaatui liikkumattomana maahan.
"Lopettakaa!", Hermione huusi itku kurkussa.
"Mitä sinä teit hänelle?!", Severus karjaisi. "Mitä sinä teit hänelle?!"
Rouva Weasley saapui olohuoneeseen kaakaomuki tarjotin käsissään.
"Herranjumala!", hän huudahti kauhuissaan ja tarjotin putosi maahan tämän käsistä. Mukit rikkoutuivat pieniksi sirpaleiksi ja kaakao levisi pitkin vanhaa persialaista mattoa.
Venom ei liikkunut ja tämän silmät katsoivat tyhjyyteen.
"Tapoitko sinä hänet?!", Sirius kysyi ääni väristen.
"Hullunako minua pidät?", Vauhkomieli ärjäisi katsoen kaikkia vimmastuneena. "En tietenkään!"
"Sinä saat luvan häipyä täältä. Nyt heti!", tummahiuksinen mies karjahti ja osoitti ovelle. Vauhkomieli lähti ovelle päin puujalka lattiaa vasten kopisten ja katosi yöhön.
"Hänen pitää saada nyt levätä", Remus sanoi viitaten Venomiin.
"Hän voi majoittua minun huoneeseeni", Sirius sanoi ja katsoi huolestuneena tyttöä.
Mitään sanomatta Severus nosti Venomin syliinsä ja kääntyi Siriuksen suuntaan.
"Minne?"
"Minä näytän, tule", mies sanoi ja lähti kävelemään pitkää käytävää pitkin, ja pysähtyi viimeiselle ovelle.
Severus katsoi välinpitämättömänä huonetta; kuvia jästityttöjä vähissä vaatteissa, vanhoja Rohkelikko-huiveja. Hän asetti tytön liikkumattoman ruumiin sängylle ja veti peiton tämän päälle.
"Tuletko?", Sirius kysyi viittoen ovelle.
"Aivan kohta...", Severus sanoi hajamielisesti.
Sirius lähti olkiaan kohauttaen takaisin. Severus katsoi tytön vartaloa ja silitti kädellään tämän poskea.
"Niin kaunis... Niin hauras...", mies sanoi hiljaa. Tytön silmissä ei näkynyt sitä vaihtelevaa iloisuutta ja ankeutta. Vain tyhjyyttä. Huokaisten Severus kääntyi ovelle ja lähti sulkien oven hiljaa.
Venom raotti varovaisesti silmiään, ja näki kolme punatukkaista hahmoa; Fred, George ja Rouva Weasley. Yksi hahmo työnsi päänsä suoraan hänen eteensä.
"Hei", George sanoi leveästi hymyillen.
"Missä... Missä Severus on?", Venom kysyi käheästi. Hänen päänsä oli todella kipeä.
"Hän lähti. Sanoi tulevansa myöhemmin takaisin", Fred selitti. "Haluatko paahtoleipää?"
"Ei, en kiitos... Minä haluan hänet tänne. Heti!", tyttö sanoi hätääntyneenä.
"Venom! Olet hereillä!", Remus huudahti helpottuneena käytävästä. "Sirius, hän on hereillä!"
Kahden miehen päät ilmestyivät ovenrakoon.
"Sattuuko sinuun?", Sirius kysyi ja asteli sängyn viereen toinen mies kannoillaan.
"Päähän hiukan", Venom mutisi ja nousi istumaan sängynreunalle. "Mitä hän teki minulle?"
"Kuka?"
"Vauhkomieli", tyttö puuskahti ja katsoi ikkunasta ulos. Siellä satoi.
"Emme tiedä. Se oli jonkinlainen vahva tainnutusloitsu, ainakin niin luulisin...", Remus sanoi hiljaa haroen leukaansa. "Mikä se loitsu oli? Se mitä aioit käyttää häneen?"
"En muista. Minä... luin sen jostain", Venom haukotteli ja nousi seisomaan.
"Mitä sen on tarkoitus tehdä?"
"No, ei ainakaan mitään hyvää", tyttö hymähti. "Ovatko muut jo lähteneet? Harry, Ron ja Hermione?"
"Eivät. Dumbledore sanoi että te saatte olla täällä vielä jonkin aikaa, mutta sitten teidän täytyy lähteä", Sirius sanoi harmistuneena ja katseli hajamielisesti huonetta.
Oli hetken hiljaista, kun olohuoneesta kuului kiivasta puheensorinaa. Venom kuunteli tarkasti, ja tunnisti pian äänen, jonka hän olisi halunnut kuulla tänään ensimmäisenä. Hän käveli olohuoneen ovensuuhun. Severus näytti huojentuneelta huomattuaan tytön olevan kunnossa. Venom joutui kamppailemaan itseään vastaan ettei olisi suudellut miestä kaikkien edessä. Hän istahti rennosti sohvalle Ronin viereen.
"Huomenta", tyttö sanoi hetken kuluttua ja osa huoneessa olijoista vain mutisi jotain vastaukseksi.
Kaikki kääntyivät ihmeissään katsomaan takkaa, joka alkoi rätistä ja täyttyi kirkkaanvihreästä tulesta. Dumbledore astui takasta pyyhkien tuhkaa pitkästä parrastaan.
"Ron, Venom, Harry, Hermione, Ginny, teidän täytyy mennä äkkiä takaisin Tylypahkaan, kuolonsyöjät ovat löytäneet meidän olinpaikkamme. Sirius, Remus ja Tonks, te majoitutte joksikin aikaa Tylypahkaan, ette ole turvassa täällä", mies sanoi vakavana. "Venom, sinä menet ensin. Vauhtia!"
Venom nyökkäsi, otti takanreunalla olevasta purkista kourallisen pulveria ja asteli takkaan.
"Tylypahka!", hän sanoi kuuluvasti.
Kaikki kieppui tytön ympärillä, ja pian hän oli professori Dumbledoren huoneessa. Hetken päästä Harry, Ron, Hermione ja muut ilmestyivät takasta.
"Professori", Venom sanoi hiljaa ja Dumbledore kääntyi tytön puoleen. "Minä... Minä näin yhden heistä. Sinä iltana, kun lähdin"
"Kenet?", mies kysyi ja kaikki katsoivat kiinnostuneina tyttöä.
"Fenrir Harmaaselän", Venom henkäisi.
"Oletko varma?", Severus kysyi huultaan purren.
"Ehdottomasti"
"Severus, mene varmistamaan linnan turvatoimet, heti. Te neljä, oppitunneillenne ja muut, poistukaa. Venom, minun on juteltava sinulle, kahden kesken", Dumbledore sanoi katsellen taivaalle ulos ikkunasta.
Muut nyökkäsivät hiljaa ja häipyivät huoneesta. Harry katsoi vielä turhautuneena taakseen ennen kuin kääntyi ovelle. Ovi pamahti kiinni ja Venom säpsähti hieman.
"Arvelen, että olet utelias, liittyen tehtävään jonka suoritin eilen Harryn kanssa. Olenko oikeassa?", professori kysyi ja kääntyi katsomaan tyttöä.
"Kyllä, professori", Venom vastasi hiljaa ja katsoi Fawkesia joka suki kirkkaanpunaisia sulkiaan keskittyneesti.
"Me olemme olleet etsimässä hirnyrkkejä", Dumbledore selitti ja hymyili hieman.
"Hirnyrkkejä?", Venom älähti. "Hän... on siis jakanut sielunsa osiin? Tehnyt hirnyrkkejä?"
"Niin, aivan oikein. Hän on luultavasti tehnyt seitsemän, ja meillä on niistä viisi tuhottuna", mies sanoi ja piti hetken taukoa. "Tarvitsen kuitenkin sinun apuasi. Sinun muistojasi. Sinun ei tietenkään ole pakko tehdä sitä, ellet tahdo"
"Ei, kyllä minä voin. Mitä vain, kunhan saamme hänet kukistettua", Venom sanoi purren huultaan.
"Ei, ei, ei. Annan sinulle aikaa miettiä", Dumbledore naurahti. "Saatat nimittäin myöhemmin katua. Sinun olisi paras mennä oppitunnillesi. Yrttitietoa, luulisin?"
Venom nyökkäsi huokaisten ja lähti kävelemään portaita alas, vaihtamaan koulukaapunsa päälleen.
-
En halua olla törkeä, mutta oletko kokonaan unohtanut kirjoittavasi ficciä? ???
-
En halua olla törkeä, mutta oletko kokonaan unohtanut kirjoittavasi ficciä? ???
Joo, on kyllä nykyään jäänyt tämän ficin kirjoittaminen vähemmälle, koska aikaa ei nykyään ole opiskelun ja harrastuksien takia paljoakaan (ja silloin kun sitä aikaa on, niin haluaa tehdä jotakin muuta) + inspiraatiokin ficciin on melkein kokonaan poissa.. Eli tämän ficin jatkumisesta en ole enää yhtään varma. :----(
-
Jatkoaaaaaaaa heti tai joku loukaantuu !!!!!!!!!!!!!!!1