Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Murtunut, parittomat, perhe | S | George/Angelina | suru, hurt/comfort

<< < (2/2)

Kelsier:
Crys: Georgen ja Angelinan avioliitto on tosiaan asia, joka herättää pohdintaa. Siitä (ja Fredin haudasta) ficin ajatus lähtikin. Päädyin siihen, että tässä todella on kaksi paritonta yhdessä. Ja saa angstia sanoa kivaksi (terveisin kehuista onnellinen kirjoittaja!).
Kiitos kommentistasi! :-*

Vuorna:
Iltaa! Tämä on keikkunut mun lukulistan kärkipäässä ja nyt vihdoin angstinkaipuussani tähän tartuin. Angst vaatii multa oikeanlaisen mielentilan ja tunnelman, enkä halunnut tätä lukea ennen Oikeaa Hetkeä. Odotus palkittiin, sillä tämä on ihan valtavan hieno teksti!

Ensimmäinen raapale oli samaan aikaan raastava ja todella kaunis. Fredin kuolema satutti jo silloin monta monituista vuotta sitten, mutta hänen hautajaisistaan lukeminen sai aikaan varsinaisen tunnemylläkän. Weasleyn perheen tuska Fredin menettämisestä tuli hyvin esiin, ja erityisesti Georgen riipaiseva suru oli vaikuttavaa luettavaa. Jäljelle jäävän kaksosen osa on tuskia täynnä, ja olit erinomaisesti tavoittanut juuri sen kivun. Pidin kovasti käyttämästäsi kielestä ja kuvailusta niin tässä ekassa raapaleessa kuin myös kahdessa viimeisessäkin.


--- Lainaus ---Fredin sielu on karannut vihreämmille laitumille, iloisempaan pilailukauppaan.
--- Lainaus päättyy ---
Surullisuudestaan huolimatta tämä oli minusta varsin osuva ilmaus, tuo pilailukauppa sopi tähän tosi hyvin!


--- Lainaus ---Heille Fred ja George olivat aina olleet yksikkö. Angelinalle eivät koskaan.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli minustakin todella hieno oivallus! Tykkäsin muutenkin myös paljon siitä, millaisena kuvasit Georgen ja Angelinan suhteen. Heidän tietynlainen järkiavioliittonsa pisti minut ainakin ajattelemaan kovasti molempien suhtautumista toisiinsa, toki varsinkin Angelinan mietteet avautuvat tässä hyvin. Tästä kävi hyvin ilmi se, miten Angelina eriyttää Fredin ja Georgen, mistä pidin erityisen paljon. Vaikka he ovat hyvin samanlaisia, ei George kuitenkaan ole mikään Fredin korvike.

Pikku-Fredin näkökulmaan lopettaminen oli erinomainen ratkaisu! Nämä kolme raapaletta muodostivat yhdessä hienon kokonaisuuden, joka oli varsinainen matka alun surumielisyydestä lopun kaihoon ja kaipaukseen. Tässä oli upeasti esillä myös surun kehitys, kuinka se valloittaa aluksi kaiken mutta aikanaan tasaantuu ja siirtyy taka-alalle, juuri tuon viimeisen raapaleen hautausmaakäynnin mukaiseksi. Vau, tämä oli erittäin vaikuttava teksti, ja pidin tästä paljon. Harvemmin tekstit osuvat ihan näin syvälle mun sydämeen, mutta siinä sä onnistuit! Kiitos tuhannesti tästä tekstistä!

Larjus:
Oijoi mitä angstia 💔 Fredin kuolema on kyllä sellainen juttu, mikä sattuu sydämeen edelleen, kaikkien vuosien jälkeen, mutta on siitä lukemisessa jotain terapeuttistakin. Tässä on oikein hyvä aihe 3 kertaa -teemalle. Fredin kuolema on varmasti yhdistänyt Georgea ja Angelinaa, vaikka läheisiä he olivat muutenkin. Omalla tavallaan lohduttavaa, että he ovat tukeutuneet toisiinsa raskaassa tilanteessa ja että lopulta myös löysivät toisistaan onnen, vaikka aluksi tilanne oli selvästi molemmille hämmentävä. Kakkosvaihtoehdosta puhuminen pisti kyllä irvistämään, koska aika julmaa (vaikka totta oliskin). Mutta elämä on julmaa...

Mua väkisinkin hymyilytti siinä kohdassa, kun mainittiin, että Angelinalle Fred ja George eivät koskaan olleet "yksikkö" vaan kaksi erillistä ja erilaista ihmistä, vaikka ulkoisesti niin samanlaisia olivatkin. Potter-kirjoissakin he tuntuivat olevan turhankin tiiviisti vain yksi kokonaisuus (jopa Mollylle), niin musta on kiva, että tälleen ficimaailmassa joku korostaa oikein tietoisesti että he eivät olleet toistensa kopioita. Se näkyi kivasti myös vaikkapa tuossa hääasuvalinnassa (joka muuten kyllä sopii mielikuvissani erinomaisesti Angelinalle, paremmin kuin mikään prinsessamekko).

Viimeisen raapaleen kohdalla hymyilytti myös, koska on se pikku-Fred niin soma :3 Hän myös toimii jonkinmoisena merkkinä ja osoituksena siitä, että Angelinan ja Georgen suhteesta tuli jotain muutakin kuin kaksi ihmistä yhdessä ikävöimässä kolmatta: heistä tuli perhe. Siitä tykkäsin ekassakin raapaleessa, että Hermione ja Harry on jo otettu osaksi Weasleyn suurta perhettä. Perheestä tuntuikin tulevan näiden raapaleiden kantava voima, ja loppua kohden jäikin hyvä fiilis, vaikka menetyksen suru kalvaakin. Mutta se on osaa elämää, ja elämä on julmaa, mutta onneksi elämässä on myös paljon kaikkea kaunista ja lempeääkin :)

Kelsier:
Larjus: Kiitos pitkästä ja ihanasta komentistasi! George ja Angelina löysivät toisensa vuosien varrella ja varmaan siinä auttoi, ettei Angelina pitänyt kaksosia yksikkönä.  :-*

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu