Originaalit > Sanan säilä

Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot

<< < (3/3)

Thelina:
Otin tämän kommenttikampanjasta, sillä sekä Joutsi että Valtari ovat niin kivoja nimiä, että se kiinnitti huomioni, ja halusin tietää millaisista tyypeistä oikein on kysymys :) Myös tuo yhteenveto/teaser-pätkä herätti heti kiinnostuksen, niin että lukija kiinnoistui Valtarista vähän niin kuin Joutsikin!

Alussa kiinnitin heti huomiota luonnon ja ympäristön kuvaamiseen. Samoin loppupuolella, kun esimerkiksi kuvaillaan kuuta ja soratietä. Tykkään lukea sellaista tekstiä, missä maisema oikein piirtyy silmien eteen, muttei kuitenkaan liian tylsästi tai juurta jaksain kuvailla. Tässä oli juuri niin. Tykkäsin myös siitä, miten kuvailet ääniä: tuulen suhina, virvatulten itku (vaikka onko tämä ihan oikea ääni vai ei, se ei selviä) ja se, miten on niin hiljaista, että oksan katkeaminen kuulostaa valtavan kovalta.

Tuo Joutsin piileskely, Valtarin tarkkailu ja sellainen ei-minua-kiinnosta-mutta-kiinnostaa-kuitenkin -ovat sellaista mukavaa ja herkullista luettavaa. Joutsi taitaa hieman yllättyä, miten Valtarin kädenpuristus onkin tiukka. Hänellä on jokin ennakkokäsitys pojasta ulkonäön ja ämmien puheiden vuoksi, mutta jokin Valtarissa kiehtoo häntä niin paljon, että hän tulee kuitenkin itse paikalle tarkkailemaan poikaa. Joutsi on ensin jopa aika kova sanoissaan, puhuu turpaan vetämisestäkin, mutta pehmenee puhuessaan Valtarin kanssa. Ihanasti Joutsi tuolla loppupuolella toistaa, että hänelläkin on aavistus, kuten Valtarilla!


--- Lainaus ---Minä livistän ruumistani ja… kävelen.
--- Lainaus päättyy ---
Tykkään siitä, miten käytät tässä sanaa "livistää", sen sijaan, että Valtari vaikka vain "lähtisi ruumistaan" tai vastavaa. Tuollaiset sanavalinnat maustavat tekstiä mukavasti.


--- Lainaus ---Kuunvalo pyörteili erikoisesti tämän silmissä, Joutsi huomasi ja oli hetken täysin haltioitunut. Sitten Valtari räpäytti silmiään ja kuunvalo oli poissa.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä kohta ja esimerksi tuulen suunnan yllättävä vaihtuminen tuovat mukaan sellaista kiehtovaa salaperäisyyttä, mistä tykkään kovasti :)

Tämä oli oikein mukaansa tempaavaa luettavaa ja piti hyvin otteessaan. Piileskely, katseiden kohtaaminen, keskustelu, kävely yhdessä ja lopulta tiet erkanevat - tässä oli hyvät ainekset pieneen tarinaan. Hahmot olivat kyllä juuri niin kiinnostavia, kuin nimetkin jo antoivat odottaa. Pidin myös tuosta, miten markkinoihin viitattiin sekä alussa että lopussa - alkupuolella negatiivisemmassa merkityksessä, lopussa ehkä hieman toiveikkaana, jospa kaksikko tapaa siellä uudelleen.

Kiitos tästä!

Avaruuspiraatti:
Oih ja voih, enhän minä oikein osaa sanoa mitään! Kiitos tosi paljon Fiorella, Lyra, nomppis ja Thelina kommenteistanne <3 Mua on ilahduttanut valtavasti, että olette pitäneet tästä shotista! Tykkään itse kovasti tästä tunnelmasta ja näistä hahmoista. Tuntuu vähän haikealtakin palata tämän luo (vaikkakin kommentteja lukemaan), kun tästä vähän niin kuin minun kässärin elämäkin alkoi (vaikka lopulta sen tarinan hahmoista tulikin hyvin erilaiset). Kiitos teille, olette ihania <3

hiddenben:
Ajattelin ensin, että tämä one-shot sijoittuu Kaikuu tuntureilla -maailmaasi, mutta tehtyäni vähän taustatutkimusta huomasin, että tämä oli matkalla sinne, mutta muuttuikin toiseksi ja vain Joutsen nimi jäi :D Mutta mikäpä siinä, sain silti lukea myyttistä fantasiaa, mikä on kyllä yksi suosikkigenreistäni!

Oli aika söpöä saada lukea Joutsin ja Valtarin virallisesta ensikohtaamisesta, vaikka Valtari onkin ilmeisesti tarkkaillut Joutsia jo aiemmin ja läheltä ;) Tässä oli hauskaa varautuneisuutta ja etenkin tykkäsin siitä, miten ennakkoluuloinen Joutsi oli. Siinä on jotain virkistävää, sillä yleensä päähenkilö tai tarinan sankari on ennakkoluulottomampi ja kohtaa monet avoimesti. Tässä Valtari sai kuitenkin tehdä vähän töitä ennen kuin sai Joutsin puolelleen, ja tämä teksti rakensikin hienosti alun heidän ystävyydelleen. Etenkin tuo lopun Kuunvalo pyörteili erikoisesti tämän silmissä, Joutsi huomasi ja oli hetken täysin haltioitunut ja Hän mietti Valtaria koko loppuyön johdattivat tuon lopun aivan omanlaiseensa huipennukseen ja tässä on aistittavissa seikkailun alkua :)

Minua kiehtoivat todella paljon nuo itkevät virvatulet! Se oli aivan hurjan jännittävä idea ja herätti heti kysymyksiä mielessäni ja pohdintoja siitä, mitä itse kirjoittaisin virvatulista. Pidin myös ajatuksesta Etiäisestä, pitää se sitten Valtarin kohdalla paikkaansa tai ei, mutta ajatus yhteydestä rajapintaan tuo sekin lukuisia mahdollisuuksia tarinaan. Käytät kekseliäästi mytologiaa tässä tekstissä ja se houkuttelee lukemaan lisää Joutsi/Valtaria :) Kiitos kovasti tästä! En yhtään tiedä, miksi tämä oli minulla säästössä välilehdessä, mutta onneksi oli :D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu