Originaalit > Pergamentinpala

Paras ja pahin leiriviikko ikinä (K-11, raapalejatkis, slash, VALMIS, 7/7)

<< < (2/4) > >>

Meldis:
zilah, Leon tuska on tosiaan ikävää. Ihana kuulla, että onnistuin hymyilyttämään. ^^ Kiitos kommentistasi!


Torstai
(kupla, 300 sanaa)

Ilma oli sakeanaan saippuakuplista, joita Elias ja Helmi jakoivat discon mehubaarista. Yksi ryhmäni nuorimmista, Anna, keinui jalkojeni päällä kikattaen kovasti. Bruno Mars soi kovaa, vaikka viimeisen kokonaisen leiripäivän päätösdiscossa oli paikalla vielä neljävuotiaitakin. Ilmastoinnista huolimatta saliin ahtautuneet lapset ja nuoret kohottivat lämpötilaa, ulkona kun oli iltayhdeksästä huolimatta hyvin yli kaksikymmentä astetta lämmintä.

”Uudestaan, uudestaan!” Anna kiljui, kun Bruno Mars lakkasi ja illan ensimmäinen hidas kappale lähti soimaan.
”Sori, mutta mä läkähdyn”, huohotin ja hetken Anna mulkoili minua, kunnes pikkulapsen lailla unohti harmistuksensa ja lähti muiden ryhmäläistensä luokse. Livahdin salin takaosasta keittiöön, missä ohjaajille oli valmiina juotavaa ja pientä syötävää. Join pari lasillista vettä ja otin matkaani limsapullon ja palasin takaisin, kun hidas biisi päättyi. Nuorista kukaan ei ollut uskaltanut vielä hitaisiin.

”Niitä pitäis vähän rohkaista”, Nella pohti, kun muutaman biisin päästä Tomas kokeili, saisiko Behmin Tivolit nuoret tanssimaan.
”Anna kun me”, Caio laukaisi, tarrasi minua kädestä ja veti määrätietoisesti tanssilattialle.

Hei, älä herätä,
pidä mua niin

Caio veti minut itseään vasten, laski kätensä vyötärölleni ja jotenkin automaattisesti laskin omani hänen olkapäilleen. Caio hymyili lempeästi ja discon värilliset valot kimpoilivat hänen iholtaan ja hiuksistaan. Sydän jumputtaen, veri laukaten korvissa ja sormet hiessä, muustakin kuin aikaisemmasta tanssimisesta, en osannut kuin alkaa keinua laulun ja Caion tahtiin. Tunsin hänen lämmön joka puolellani, hänen kämmenensä olivat kuumat, katseensa hellä. Unohdin olevani töissä, unohdin, että tusinoittain lapsia ja heidän vanhempiaan katseli meitä. En edes huomannut, kun muutamat parit ottivat meistä mallia ja tulivat hitaasti huojumaan salin keskelle.

”Se toimii”, Caio kuiskutti korvaani ja silloin näin, että nuoret olivat uskaltautuneet tanssimaan.
”Joo, hyvä”, mutisin takaisin. Tämä oli ihan tyhmää, täysin järjetöntä, pohdin, kun Caio veti minua entistäkin lähemmäs niin, että saatoin laskea pääni hänen olkapäälleen ja kietoa käteni hänen niskaansa. Caion hengitys tuntui hiuksissani. Tämä oli ihan tyhmää, mutta en voinut olla nauttimatta kosketuksesta ja läheisyydestä.

zilah:
Voi, mitkä nostalgiset fiilikset tuli tätä lukiessa. Disco ja hitaat, ja maailman söpöin poika raahamassa sinua tanssilattialle.  ;D Leo parkakin on sentään löytänyt jalkansa alleen, vaikka ne varmaan vähän tutisivatkin, kun pääsi ihastuksen kanssa tanssimaan. Koko tuo kuvaus kaikkinensa oli niin hellyttävä, että minulla on täällä nyt höpsö hymy huulilla ja lämmin tunne sydämessä. En usko että ne hetikohta haihtuvat. <3


zilah

Meldis:
zilah, oi miten söpösti sanottu, maailman söpöin poika raahamassa tanssilattialle. <3 Onneksi Leo ei nyt kompastellut! Minulla on höpsö hymy huulilla lukiessani kommenttiasi. ^^ Kiitos kommentistasi!


Torstain ja perjantain välinen yö
(musisoida, 350 sanaa)

Kuuman päivän jälkeen kuuma sauna ei houkutellut, mutta tuntui epäkohteliaalta jättäytyä pois ohjaajien yhteisestä illasta saunarakennuksella. Uskalsin istua saunassa viitisen minuuttia ennen kuin siirryin kamariin Eliaksen, Ollin ja parin muun herkkähipiäisen kanssa. Jossain vaiheessa iltaa jouduin katselemaan, kuinka Caio otti selfietä Tiian ja Hannan kanssa. Hänellä oli vain uimahousut jalassaan, vesi norui hänen hyvin kehittynyttä vartaloaan pitkin ja ruskeista hiuksista tippui pisaroita.

Caio olisi voinut valita kenet tahansa muun tanssiin. Nuoret olisivat ymmärtäneet paremmin, jos Caio olisi valinnut jonkun naisista. Mutta hän valitsi minut. 

Pudistin päätäni.

Valoisa yö muuttui pimeämmäksi ja pelasimme pokeria, pidimme uimakisoja järvessä, Jenna oli tuonut kitaransa ja innostui musisoimaan joskus yhden maissa. Hanna makasi Caion päällä yhdessä sohvan nurkassa. Pakenin ulos.

Ehdin purra kieleni tohjoksi saunamökin takana, kun ovi kävi ja askeleet tulivat ensin terassille, sitten portaille ja lopulta maahan.
”Leo?” kysyi samaan aikaan ilahduttavan ja inhottavan tuttu ääni. Irvistin itsekseni ja tulin mökin takaa.
”Kuuma”, tokaisin ja yritin kävellä Caion ohitse, mutta tämä tarrasi minua käsivarresta.
”Oota. Mä halusin pyytää anteeks sitä tanssihommaa”, tämä sanoi.
”Mitä siitä?” kysyin, enkä venkoillut otteesta irti. Caio sen sijaan päästi irti.

”Se meni pieleen. Mä halusin nuorten tanssivan, mutta sä loukkaannuit. Sori”, Caio sanoi suoraan, millainen tämä oli ollut koko leirin. Katselin jalkoihini.
”Ei se mitään, älä turhaan pyydä anteeksi”, mutisin.
”Kylläpäs mitään”, Caio intti ja huokaisi syvään. ”Äiti aina sanoo, että mussa on liikaa isän verta. Meen liian lähelle, liian nopeesti…sillon kun on sydämestä kyse.” Caion paljaat varpaat tulivat lähemmäs lipokkaitani. Uskalsin nostaa katseeni Caion silmiin.

”Mitä?” kysyin.
”Joo ja oon tosi pahoillani, että tein sen kysymättä. Olis pitänyt ymmärtää, että et sä…” Caion ääni häipyi.
”Sullahan on tyttöystävä”, möläytin. Caio rypisti otsaansa.
”Ei. Mä en tykkää tytöistä”, hän sanoi hitaasti ja keksin sitten, mitä hän oli tarkoittanut puhuessaan tilanteestaan.
”Mutta eihän me edes tunneta”, sanoin heikosti.
”Musta tuntuu, että haluaisin kokeilla tutustua paremmin”, hän sanoi.

”En mä loukkaantunut tanssista”, purskautin. ”Se oli tosi kivaa. Mäkin haluaisin tutustua suhun paremmin.” Koko kasvoni paloivat saatuani sanat suustani, mutta kieltäydyin siirtämästä katsettani tai pakenemasta.

Katsahdin Caion huuliin. Hän hymyili. Hän kumarsi päätään ja asetti kätensä poskelleni. Hänen huulensa koskettivat omiani.

Meldis:
Perjantai
(taipua, 350 sanaa)

Lapset olivat surun murtamia, kun palasimme viimeisen leikin jälkeen auditorioon hyvästelemään ja vaikka minua harmittikin, että seuraavaan Muksuleiriin olisi vuosi, olin pelkkää hymyä.

”Ootko nukkunu henkari suussa?” Essi supatti minulle, kun lapset ja vanhemmat pikku hiljaa poistuivat. Vastasin hänelle hymyilemällä entistä leveämmin. En keskittynyt, kun kävimme ohjaajien kesken viikon läpi, keräsimme korjausehdotuksia ensi vuoteen sekä jaoimme siivoustehtävät. Vasta Essin repiessä minut mukaansa tarkistamaan nurmikentän, tajusin, että palaveri oli ohi.

En taipunut kertomaan mitään Essin painostuksesta huolimatta, vaikka tämä taisikin arvata ainakin sen, keneen tuuleni liittyi. Olimme olleet liimattuina toisiimme Caion kanssa koko yön.
”Huomenna kaikki muistaa sitten loppubileet mun luona!” Nella kailotti kokoontuessamme siivouksen jälkeen ruokalaan lounaalle.
”Tuuthan sä?” kysyin Caiolta ängettyäni tämän perään niin, että Tiia katsoi minua vinoon.
”Tietenkin”, Caio hymyili. Päädyimme istumaan vastakkain pitkän pöydän päähän ja Caion jalat hipoivat sääriäni koko ruokailun ajan ja Tomas kysyi, olinko tulossa kipeäksi, koska naamani oli niin punainen.

Essi kaartoi autonsa pääoville juuri, kun Niilon auto lähti sen kyytiläiset vilkuttaen takapenkiltä. Caio pakkasi tavaroitaan Tomasin autoon. Olisin halunnut istua Caion kanssa samassa autossa, mutta tiesin, että Tomas oli menossa ihan eri suuntaan kuin Essi, joka heitti Elmerin ja Ronjan rautatieasemalle.

”Huomenna nähdään?” Caio oli äkkiä edessäni. Vilkaisin epävarmana ympärilleni.
”Joo. Ja tietty Whatsapp. Toivottavasti tykkäät gen z meemeistä.” Caio kurtisti kulmiaan. ”Kohta tiiät”, tirskahdin.
”Caio, voiko tän laittaa jalkatilaan?” Tomas huikkasi ja kohotti pientä selkäreppua. Caio nyökkäsi tälle, kääntyi minuun päin ja tarttui kädestäni. Ehdin nähdä kuinka Elmeri vilkaisi meitä kummastuneena, mutta sitten näin vain Caion.

”Kiitti viikosta, oli ihan superkivaa”, hän sanoi.
”Mulla myös”, henkäisin.
”Caio!” huuteli Tomas, tämän auto oli melkein täynnä, Tiia vielä änkesi takapenkille ruokakassi sylissään. Myös Eliaksen auto tuli pääoville omia kyytiläisiä vastaan.
”Sun pitää kai mennä”, sanoin, kun Caio ei näyttänyt lainkaan kiirehtivän. Hänen sormensa hipelöivät omiani.

”Joo niin varmaan”, hän sanoi ja silloin kuului auton tööttäys.
”Ne taitaa oikeesti haluta sut mukaan”, sanoin.
”Ei, jos te alatte tommosiksi”, Ronja kommentoi. Uusi tööttäys, tällä kertaa Essin autosta. Caio virnisti, suuteli minua nopeasti ja pinkaisi sitten Tomasin autolle. Essi ja Ronja vihelsivät. Tuijotin Tomasin auton perään niin pitkään kuin se näkyi tiellä.

Paras leiriviikko ikinä.

Meldis:
A/N: Ja tässä viimeinen raapale! Kiitos, jos olet lukenut ja hyvää kesää! ^^


Lauantai
(hento,  300 sanaa)

Tapaan näitä tyyppejä ensi vuonna seuraavan kerran, yritin kertoa itselleni. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, toitotin itselleni, mutta kun muiden huomio oli Niilon epätoivoisessa karaokessa, Caio otti minua kädestä ja pujahdimme ovesta ja rappukäytävästä yhä lämpimään kesäyöhön.

”Ne varmaan ihmettelee”, sanoin välittämättä kuitenkaan hirveästi. Kyllä kaikki tiesivät jo ihan varmasti, miten hyvin olimme tutustuneet Caion kanssa.
”Saavat ihmetellä”, Caio sanoi ja juoksi innoissaan kerrostalorykelmän keskellä olevan puiston keinuihin. Pinkaisin hänen peräänsä toiseen keinuun ja alkoholi sai maailman keinumaan vielä enemmän antaessani itselleni kunnon vauhdit. Caio otti mallia minusta ja päästessään melkein vaakatasoon keinussa, hän irrotti otteensa ja lensi kaaressa pehmeälle hiekalle. Oma lentoni ei ollut yhtä sulava, vaan lensin naamalleni melkein suoraan keinun eteen. Tunsin kaukaista kipua polvissani, joissa oli yhä ruhjeita parin päivän takaisesta koripallopelistä, mutta jätin sen mielestäni. Kikatin hiekkaan ja hampaissani ratisi pikkuiset kivet.

”Sattuko suhun?” Caio kysyi noustuaan jo pystyyn ja tarjottuaan minulle kättään.
”Nääh”, nauroin ja otin tarjotusta kädestä kiinni ja nousin hoippuen pystyyn. ”Ei, kun sattui kauheesti”, vaihdoin äänensävyä ja mutristin huuliani.
”No, katsotaanpa sitten”, Caio hymyili ja peruutti minut istumaan takaisin keinuun. Hän polvistui eteeni ja laski kätensä shortsien paljastamalle polvelleni. Maailma ei enää keinunut katsellessani Caion hellää otetta. Hän pyyhki hiekkaa iholta ja laski aivan hennosti huulensa naarmuja vasten. Sydämeni jätti lyönnin välistä.

”Parempi?” Caio kysyi hiljaa ja kohotti katseensa. Otin hänen kasvoista kiinni ja vedin hänet suudelmaan. Caion toinen käsi kohosi kaulalleni, toinen pysyi polvellani ote siitä tiukentuen. Raotin huuliani ja suudelmaan sekoittui hiekkaa, enkä välittänyt tippaakaan. Caion kieli kosketti huuliani ja huokaisin hänen suuhunsa. Hänen kätensä liikkui poskelleni. Työnsin sormiani tuuheaan tukkaan ja vedin häntä yhä lähemmäs. Sydämeni otti kiinni aiemmin väliin jättäneen lyönnin ja porasi rinnassani tuhatta ja sataa.

”Nyt on”, vastasin hengästyneenä, kun suudelma taukosi. Caio silitti yhä polveani sekä poskeani. ”Paras”, korjasin. Caio hymyili minulle hymykuopat syventyen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu