Originaalit > Pergamentinpala

Paras ja pahin leiriviikko ikinä (K-11, raapalejatkis, slash, VALMIS, 7/7)

<< < (4/4)

Altais:
Huomasin, että sulta oli ilmestynyt ihan supermielenkiintoisen oloinen joulukalenteriluukku tällä parituksella, ja vaikka siinä sanottiinkin, että tarinan voi lukea ilman aiempaakin hahmotuntemusta, niin halusin nyt kuitenkin aloittaa ensin tästä, koska minua jäi hirveästi kiinnostamaan, että keitähän nämä hahmot oikein ovat. Ja vitsit, mikä ihanan kesäinen lukupala täältä löytyikään, ei ollenkaan haitannut päästä hetkeksi kesäleiritunnelmiin näin joulun alla ja pimeän keskellä. :)

Caio vaikutti kyllä heti alusta pitäen sekä varsin hottikselta että ennen kaikkea tosi mukavalta, eikä mikään ihme, että hän teki vaikutuksen moniin, ja Leokin oli alusta pitäen ihan myyty. <3 Oli niin kutkuttava seurailla Leon tunteiden kehittymistä, ja tuli myös toiveikas olo, kun Caio tuntui koko ajan oikein etsivän tilaisuuksia hakeutua Leon seuraan. Hän oli ihanan huolehtiva Leolle, kun tämä kaatui ja loukkasi itsensä, ja siinä tanssikohtauksessa olin ihan silmät sydäminä. Onneksi Leolle selvisi sitten lopulta, että hän olikin käsittänyt Caion sanat ihan väärin, eikä kyse ollutkaan tyttöystävästä. Viimeiset osat olivat ihan supersöpöjä, enkä voi oikein muuta sanoa kuin että ollapa vielä nuori ja ihastunut. :) Oli ihan erityisen kiva saada lukea tämä tarina loppuun tietäen, että Leolla ja Caiolla on ilmeisesti edessään paljon hyviä aikoja, koska kerran jatko-osassa ollaan jo joulussa. Ja tästä onkin nyt sitten hyvä mennä jatkamaan suoraan sen pariin. :) Kiitos tästä, tämä oli aivan ihana tarina. <3

valokki:
Päädyinkin lukemaan tämän raapalejatkiksen melkeinpä heti luukkusi lukemisen jälkeen, sen verran voimakas uteliaisuus heräsi ja ihastuin niin Caioon ja Leoon. Ja olipa hauska kokemus lukea tämän pariskunnan alkuajoista - nyt sun luukkusikin näkee vähän erilaisin silmin. Siinä alun haparointi oli tiessään, ja pojat olivat selkeästi suhteensa puolesta jo hyvin vakaassa tilassa (eikä siis millään tylsällä tavalla, sillä söpöily ja pienet rakkaudenosoitukset eivät olleet unohtuneet minnekään, ja pojat vaikuttivat umpirakastuneilta toisiinsa). Oli myös hauska yksityiskohta, kuinka tämä oli kerrottu minä-kertojassa, kun taas luukku oli kolmannessa persoonassa (vaikkakin sekin Leon näkökulmasta). :)

Ah kun olikin ihana palata kesäisiin tunnelmiin tämän jatkiksen kautta näin keskellä talvea! Ja leiritunnelmiin! Lapsena ja nuorena tuli itsekin osallistuttua paljon leireille, nuorempana osallistujana ja myöhemmin ohjaajana, joten tätä lukiessa tuli oikein nostalginen olo. Leiri oli kaiken lisäksi todella oivallinen miljöö Leolle ja Caiolle tutustua toisiinsa. Leo kiinnitti selvästi Caioon huomiota heti alusta lähtien (ja vaikken Caion pään sisään pääsekään, tulkitsen, että myös Leo onnistui viemään jalat hänen altaan heti ensikohtaamiselta lähtien). Kiinnostus oli selvästi molemminpuoleista, mutta pojista huomasi, että heillä oli selvästi omat epävarmuutensa ja epäilynsä toisen kiinnostusta kohtaan. Leokin onnistui keksimään, että Caiolla on pakko olla tyttöystävä, kun taas Caio tulkitsi, ettei Leo halunnut tanssia hänen kanssaan, vaikka Leo laski oikein päänsä Caion olkapäälle ja kaikkea. :D Mutta tuollainen epävarmuus on omasta mielestäni vain hyvin luonnollista ja realistista luettavaa, ja liittyy selvästi erityisesti nuoruuteen.


--- Lainaus ---”Kylläpäs mitään”, Caio intti ja huokaisi syvään. ”Äiti aina sanoo, että mussa on liikaa isän verta. Meen liian lähelle, liian nopeesti…sillon kun on sydämestä kyse.” Caion paljaat varpaat tulivat lähemmäs lipokkaitani.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli yksi lempikohdistani koko tarinassa! Ihanaa, kun Caio uskaltaa lähestyä Leoa ja olla vieläpä avoimesti oma itsensä "vikoineen" päivineen. Vaikken siis kyllä näe mitenkään vikana sitä, että Caio menee voimakkaasti tunteet edellä, kai tähän vähän vaikuttaa tulinen lattariluonnekin. Varmasti tekee myös vain hyvää suomalaiselle jäykkyydelle, että jotkut menevät selkeämmin tunteidensa mukana. :D Samassa kohdassa myös havainnollistui, kuinka Leon silmin täydellinen Caiokin on vain ihminen ja hänelläkin on omat epävarmuutensa ja häntäkin jännittää.

Kiitos todella paljo tästä tarinasta, nautin kovasti sekä tästä että luukustasi! ♥ Jos joskus vielä innostut, Caiosta ja Leosta lukisi ehdottomasti enemmänkin! :)

Meldis:
Altais, voi miten kivaa, että tulit lukemaan tämänkin. ^^ Ja hyvä, että onnistui lukeminen, minulla on aina hankalaa lukea jouluista tarinaa kesällä tai kesäistä talvipakkasilla ja varsinkin joulun aikaan. :D Minä olin ihan sydänsilminä täällä lukiessa sinun kommenttiasi. ^^ Hyvin heillä tulee ehdottomasti käymään. Kiitos ihanasta kommentistasi!

valokki, kivaa, että tulit lukemaan tämänkin. ^^ Pitää sanoa, että oli vieläkin mielessä minä-muoto luukkua kirjoittaessa, joten luukkuun välillä lipsahti myös minä-muotoa, mitä piti sitten korjailla. :D Mutta siinä oli helpompi kuvata joulun viettoa hieman kertovammalla tavalla kolmannesta persoonasta ja siksi vaihdoin siihen. :) Kiva, että sait kesäisestä tunnelmasta kiinni, itselleni on tosi vaikea jouluisin lukea mitään kesäisiä juttuja ja toisin päin. :D Kyllä minäkin luulen, että Caio iski silmänsä Leoon myös heti ensimmäisenä päivänä. :3 Joo, ehdottomasti ajattelin, että vaikka Caio onkin asunut koko elämänsä Suomessa, hän on ottanut vaikutteita isältään, joka on kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä ja se näkyy hänen lapsissaankin vielä. Voih, minua hirveästi haluttaisi kirjoittaa enemmän näistä kahdesta, puhuit noista epävarmuuksista ynnä muusta, haluaisin niin paljon valottaa niitä lisää. Mutta haluaisin myös tehdä kunniaa Caion taustalle ja toisen polven maahanmuuttajan kokemuksista kirjoittaminen hermostuttaa, kun itselläni ei siitä ole kokemusta. :) Pidän ehdottomasti Leon ja Caion mielessä. Kiitos tosi paljon kommentistasi! ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu