Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Nuorisorikolliset, K-11, drama, adventure, AU, Kolmas "luku"

<< < (2/3) > >>

Jewwi:
Dramione, Kelmikiti ja Haisku; Kiitos kommenteista, nyt vaan tulee jatkolle karmeat paineet, kun tätä oikeasti luetaankin ):

Dramione:
Ei kannata ottaa paineita. Kirjoitat niin hyvin. ^^

Jewwi:
Mutta se kirjoittaminen on aika tuskan takana tällä hetkellä... Eiköhän se inspis ilmaannu (:

Mutta jatkoa:

***********


Ensimmäinen aamu Pyhän Brutuksen koulussa parantumattomille rikollisille ei ollut nin paha mitä Harry oli odottanut. Lukujärjestyksessä loisti ensimmäisenä maantietoa, joka sattui olemaan eräs hänen lempiaineistaan. Hänestä oli mielenkiintoista kuunnella kuinka opettaja kertoi millaista jossain kaukana eksoottisissa maissa elettiin. Jack oli hänen kanssaan samoilla tunneilla, mikä oli Harrylle suuri helpotus. Monet hänen luokkatovereista eivät itseasiassa olleet mitään paatuneita rikollisia, vaan pikemminkin ylivilkkaita poikia jotka olivat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Tietenkin oli oikeita kovanaamojakin, kuten esimerkiksi viisi vuotta vanhempi Tony. Nopeasti Harry kuuli mitä erikoisimpia tarinoita Tonysta ja tämän vanhoista erotuksista.

"Mmm, Jack?"

"Niin Potter?", Jack vastasi kooten korttitaloa omalle kirjoituspöydälleen.

"Onko ne huhut Tonysta", Harry aloitti ja laski lyijytäytekynänsä pöydälle kallelleen matematiikankirjan viereen, "siis eivätkai ne totta ole?"

"Tietenkin niitä on väritelty, mutta pääosin ne on varmaan totta."

Harry ei ollut uskoa korviaan. Eräässä huhussa neljätoista vuotias Tony oli pamauttanut erään opettajan paksuksi ja toisessa ryöstänyt kaksitoista vuotiaana rehtorin kellokokoelman tämän kotoaan. Punastuen Harry käänsi kaatseensa takaisin ruudulliseen vihkoonsa, Jack oli näköjään huomannut hänen hämmennyksensä.

"Mitäs sinä olet tehnyt että tänne pääsit?", Jack kysyi tuijottaen sinisillä silmillään, kuin katsoen suoraan Harryn sisään.

"Setäni ja tätini kyllästyivät minuun.", Harry vastasi mahdollisimman lyhyesti. Hän ei halunnut kertoa kaikista oudoista sattumuksista, mitä hänelle tapahtui kaikkialla. Hiljaisuutttta säesti kolina seinän toisella puolella.

"Eikö muuta?", Jack kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa kysyvästi.

"Ei. Entäs sinä?"

"No sattui pieni väärinkäsitys. Kuten oikeastaan suurelle osalle täällä asuvista pojista", Jack sanoi katsellen seinässä olevaa koloa, "Eräs rinnakkaisluokkalainen, David sen nimi oli, niin se houkutteli minut mukaan erääseen keikkaan. Meidän tarkoituksena oli... oli päästä aikasemmin lomalle. Niinpä me väsättiin semmonen minipommi."

Harry jäi tuijottamaan ihmeissään toveriaan ja suu auki hän katseli täydellisesti asettuvaa hiuskuontaloa.

"No mutta kuitenkin, tietenkinhän me siitä jäätiin kiinni. Se David selitti kuinka minä olin yllyttänyt ja suunnitellut koko jutun. Lisäksi se sysäsi minun hartioilleni kokonaisen sarjan muita juttuja.", Jack sanoi ja syventyi englannin kotitehtäviinsä. Harry yritti keskittyä matematiikan laskuihinsa, mutta erinäisten pinta-alojen laskeminen ei juuri nyt kiinnostanut.


Seuraavana aamuna Harry heräsi mekkalaan käytävältä. Riehakkaat huudot saattoivat luvata alkavaa tappelua, Jack oli kertonut, että tämä koulu oli kuuluisa lukuisista tappeluistaan. Jack veti parhaillaan kiirellä housuja jalkaan, yrittäen nähdä parhaat palat hässäkästä. Harry etsi kädellään huitoen silmälasejaan metalliselta yöpöydältä, vielä ei olisi edes tarvinnut nousta.

"Harry, senkin laiskamato! Nyt ylös!" Jack sähähti motaten Harrya olkapäähän. Harry mutisi jotain kiroilunoloista, mutta nousi ylös kiskomaan koulupukunsa paitaa päälleen. Kun hän viimein oli saanut puettua päälleen, Jack syöksyi ovesta sisään ja kovakouraisesti tarttui hänen käsivarrestaan kiinni ja kirjaimellisesti raahasi Harryn käytävälle.

"Katso! Tonylle kasvoi jättimäinen varpaankynsi nenään!" Jack selitti osoitellen ihmisjoukkoon päin.

" MITÄ HELVETTIÄ TE MULLE TEITTE?!" kuului vihainen mylvintä piirin keskeltä. Harry seurasi Jackin perässä ohi huutavien poikien, ja suoraan piirin sisälle. Hekottavat täysin identtiset pojat katselivat kookasta mustahiuksista miehenpuolikasta, jonka nenästä kasvoi karmean näköinen vaaleanpunaiseksi lakattu kynsi. Harry ei pystynyt pidättämään nauruaan vaan kihersi hiljaa itsekseen. Tony jatkoi mylvintää kuin härkä, yrittäen repiä kynttä naamastaan. Jack tuijotti täysin lumoutuneena karjuvaa ja itkevää jättiläistä keskellä.

"NYT LOPPUI!", kuului vihainen huuto ja punakkakasvoinen Taintola marssi täydessä vauhdissa piirin luokse. Monet pojat Harryn ympärillä kavahtivat, tämä ei tietänyt hyvää.

"Mitä vit-", hengähti Taintola nähdessään Tonyn kyyneltyneet kasvot. Pojan mylvintä oli jo vaihtunut täydelliseen parkumiseen, Harrya alkoi jo säälittää poloinen. Taintola raahasi kauhuissaan olevaa Tonya kohti rehtorin kansliaa, naurunremakka oli jo selvästi hiljentynyt.

"Mennään", Jack kuiskasi Harryn korvaan ja hetken päästä Jack oli kadonnut kiroilevaan poikaröykkiöön.


"Sepäs oli jotain", sanoi joku Harryn takana. Jack oli lähtenyt tupakalle joidenkin muiden poikien kanssa, jättäen Haryn vahtimaan huonetta.

"Anteeksi kuinka?", Harry kysyi kääntyen nopeasti ovelle päin. Poika nojasi rennosti oven karmiin ja ilkikurinen katse pilkahti kiharaisen hiuspehkon alta. Nopeasti Harry tunnisti pojan toiseksi kaksosista, punaisesta kuontalosta kun ei voinut erehtyä. Karmiininpunainen villapaita roikkui löysänä pitkän ja vankkarakenteisen pojan yllä, oli kuin tämä olisi voinut kuulua jonnekkin erittäin hienoon kouluun.

"No tietenkin Tonyn juttu, pönttö", punapää vastasi tuhahtaen kuuluvasti ja jatkoi ,"Olen Fred, Fred Weasley" Harry säpsähti pojan pistävää katsetta, joka kohosi suoraan Harryn kasvoihin. Yllätettynä Harrylta meni hetki ennenkuin hän pystyi sopertelemaan: "Harry Potter"

Fredin silmät välähtivät viimeisen tavun purkautuessa Harryn huulilta, ja ruskeiden silmien katse naulautui Harryn otsaan. Voimakas naurun remakka kuului käytävältä ja hetken päästä Fred oli kadonnut kissamaisesti oviaukosta. Pöllämystynyt Harry huomasi tuijottavansa Jackin hymyilevään suuhun. Pojan mukana huoneeseen leijui joku outo makea tuoksu, jollaista Harry ei ollut ennen haistanut.


Seuraava aamu alkoi ankeasti. Herra Taintola oli saanut jostain vihiä, että joku poika oli salakuljettanut marihuanaa sisäoppilaitokseen. Yhä pöpperöisenä Harry huomasi seisovansa rivissä käytävän muiden poikien kanssa viiltävässä viimassa harmaalla betonipihalla.

"Te helvetin kakarat kuvittelette olevanne niin kovia. MUTTA OLETTE VÄÄRÄSSÄ!" Taintola karjui naama punaisena niin, että sylki oikein roiskui suurina tippoina kahden lyhyen pojan kasvoille.

"Olemme saaneet luottovasikalta tiedon että teistä joku koulun oppilaista-, ei anteeksi PAATUNEISTA RIKOLLISISTA-, on tuonut kouluun toistaiseksi tuntemattoman määrän marihuanaa." Taintola kertoi vaihdellen vakuuttavasti voimakkuuttaan ja kävellen neljänkymmenen pojan riviä edestakaisin. Nähdessään Taintolan kääntävän selkänsä hänelle, Harry varovasti kurottautui katselemaan suoraa riviä. Pari ankeaa kasvoa oikealla heilui siilitukkainen Mickey, joka oli Harryn mielestä aivan selvästi pöllyssä. Kuka muukaan heiluisi tälläisessä tilanteessa?

"Anteeksi, herra Taintola?" Harry aloitti varovaisesti nostaen kätensä puoliksi ilmaan. Kiihkeästi hengittävä mies pyörähti ympäri ja hetken ajan hän näytti Harryn silmissä härältä, joka oli juuri nähnyt punaisen vaatteen aivan nenänsä alla. Uhkaavat askeleet tömistivät kohti rivin keskikohtaa, ja samassa Harry tunsi maailman pyörivän.

"Niin ruipelo?" Taintola kysyi kumartuen vain muutaman sentin päähän Harryn kasvoista. Kellertävät hampaat olivat aivan vinot ja punaiset kasvot olisivat saaneet valkoisen uakariapinayksilön mitä kateellisimmaksi. Tykytys Harryn rintakehässä kuului selvänä kuin sata härkäsammakkoa.

"Halusin vain kysyä". Harry aloitti ja nielaisi kuuluvasti ennen kuin jatkoi, "että millä te tutkitte?"

Sillä hetkellä Harry olisi tehnyt mitä tahansa ollakseen kuollut. Puristaen silmät tiukasti kiinni hän kuunteli pistävää naurua, Taintolan veret seisauttavaa hullun naurua. Yhtäkkiä nauru loppui kuin seinään ja Harry kuuli valtavan humauksen. Kylmä asfaltti nirhaisi hänen käsiään hieman Harryn kaatuessa iskun voimasta. Oikeaa poskea kirveli inhottavasti, eikä hän nähnyt sumentuneilla silmillään. Kylmä tuuli puhalsi yhä pihan läpi hukuttaen pienet voihkaisut, joita pojat silloin tällöin päästivät, viileään syleilyynsä.


"Onko Taintola aina ollut tuollainen?", Harry kysyi Jackilta sivellen kipeää kasvonpuoliskoaan.

"Enemmän tai vähemmän, aina se on ottanut tuollaisen lähestymistavan meitä kohtaan", Jack vastasi pidellen kylmää vihannespussia mustan silmänsä päällä. Harry voihkaisi vienosti tuntiessaan pistelyä poskellaan, hän oli ihmetellyt kun kurinpitäjä ei ollutkaan murtanut hänen nenäänsä.

"Mutta Harry hei, oot sitten varovaisempi sen kanssa? Ei enää tyhmiä kysymyksiä", Jack jatkoi tuijottaen ruskeanoransseilla silmillään pistävästi Harryn smaragdinvihreisiin silmiin. Harry tyyti nyökkäämään vastaukseksi ja siirsi katseensa pienestä ikkunasta ulos. Maisema oli erittäin synkkä, koulukodin sisäpiha harmaine betonirakennuksineen ei olisi voinut olla yhtään synkempi. Jokin pieni punaisen välähdys kuitenkin kiinnitti Harryn huomion, mutta piha oli yhä harmaa, punaisen täplän hetkellinen pilkahdus oli mitä luultavammin vain näköharha.

vellluki:
Wau. Vähän hyvä. :D Muuten, pääseekö Harry tässä Tylypahkaan, vai, jääkö se sinne minnelie-kouluun?=) No, tässä on juoni hyvä, mutta luvut ovat mielestäni hiukan lyhyitä. Kuvailu on hyvää, kirjoituvirheitä en bongaillut. Jatkoa odottelen innokkaasti. :)
-vellluki

Lizzy:
Hieno idean toteutus... Loppu oli aika epäselvä tai minulle, ehkei se olisi ollut niin epäselvä jos siihen olisi keskittynyt vähän enemmän.
No luin sen nyt uudestaan ja kyllä se ihan selvää luettavaa oli, joten...
Hyvin kirjoitettua tekstiä ja kirjoitus virheetöntä.

Jatkoa innokkaasti odotellen, Lizzy.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu