Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Kuin kuppi darjeelingia (K-11 l Regulus l one-shot)

<< < (3/4) > >>

Vendela:
Oh kuin hieno teksti! Tuo nimi kiinnosti minuakin sekä myös Regulus hahmona :) Ja tämähän olikin sitten oikein taattua Ricolette-laatua :D

Tykkään tosi paljon teksteistä, missä täydennetään canonia. Ja erityisesti tykkään teksteistä joissa näin tehdään, mutta lukijalle ei väännetä kaikkea rautalangasta :D Maininta kotitontusta, tuo juominen ja lopussa sormet jotka kiertyvät ranteen ympärille. Kaikki hienoja keinoja kertoa mitä, missä ja milloin kaikki tapahtuu. En voi kun ihailla tämmöistä kerrontaa :D


--- Lainaus ---Hän nielee kuin se olisi persikkamehua, kermakaljaa tai tuliviskiä.
Hän nielee kuin se olisi vuosikertaviiniä elokuun puutarhajuhlassa.
Hän nielee kuin se olisi pullollinen vettä voitetun huispausottelun jälkeen.
Tai kuppi darjeelingia serkkujen terassilla, kun ilta-aurinko heijastuu posliinista.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli hieno, sillä mietin itsekin aikoinaan, että kuinka kukaan pystyi sitä ainetta oikeasti juomaan. Mutta tarpeeksi vahvalla suggestiolla kaikki on mahdollista. Ja kuten tässä Reguluksen tapauksessa nähdään, päättäväisyys on avaintekijä.

Lämmin kiitos tästä tekstistä, olipa hieno aamupäivän välipala!

Vendela

Ricolette:
Hei Vuorna, tosi kiva että olit päätynyt tämän tekstin pariin ja jätit kommentin! Regulus on musta ihan huippuhahmo, mutta kyllähän siitä kertovat tekstit taitavat helposti taipua aika synkiksi. Ihanasti sanottu tämä: Reguluksen valinta oli todellakin rohkean miehen valinta, koska hyvänen aika, se teki sen kaiken yksin (no, Oljo toki). Kiitos kommentistasi!

Heippa Vendela, onpas kiva että nautit tästä! Tällaiset tiukasti canoniin sidotut tekstit on kyllä siitä kivoja, että voi luottaa lukijan ymmärtävän hyvinkin pienistä vihjeistä monenlaista, antaa tilaa tällaiselle kokeilevammalle ilman pelkoa siitä, että ymmärrettävyys kovasti kärsisi! Kiitos kovin kommentista!

FractaAnima:
Huh, onpa tämä hieno. Mikä onni, että tätä oli nostettu ylöspäin. Kaunis otsikko tempaisi mukaan ja myös sinä, muistan, että olen lukenut sinulta ennenkin todella mieleenpainuvaa ja kaunista tekstiä. Enkä pettynyt. Todella upea, ja juuri niin toisteleva, että ahdistaa, koska Regulustakin ahdistaa. Ja tuo lapsuusmuisto, todella hieno. Toimiva, ja repaleisesta sisällöstään huolimatta eheä kokonaisuus. Tykkäsin tästä erityisen paljon. Ei voinut lopettaa kesken, vaikka tarkoitus oli vain vilkaista. Kiitos!

Ricolette:
Jee, kiitos FractaAnima että luit ja jätit näin ihanan kommentin. <3

Sisilja:
Olen ihastellut moneen otteeseen tämän tekstin upeaa otsikkoa ja hitsi vie, kun tämän tekstin avaa, niin upeus vain jatkuu, sillä tässä on todella kaunis asettelu! On oikeastaan karmivaa, kuinka kaunis tämä teksti on ulkoisesti ja kuinka raadollinen ja kamala sisällöllisesti. Siihen höyryävään darjeeling-kuppiin tai pirteään persikkamehuun onkin kätketty melkoisen katkeraa angstmyrkkyä! (Tosin eihän se angst ole oikeasti myrkkyä vaan suurta herkkua! Ymmärrän siis hyvin kuinka Reguluskin pystyi huijaamaan itsensä juomaan sen hirvittävän juoman loppuun asti. ;D)

No niin, se hömelöistä vitseistä. Sun Regulus on hieno, ai että! Tässä on avattu tosi ihanasti hänen päätöstään, ajatuksiaan ja pelkojaan niin lopullisen teon taustalla. Niin kuin muut ovat jo kehuneet, niin tosiaankin on tyylikäs ja pysäyttävä tuo virke, josta olet kirjoittamisen aloittanut! Ymmärrän miksi teksti on ollut hetken ilman muita virkkeitä, vaikeaahan tuota Jos tämän kaiken on päätyttävä, hän ajatteli, niin päättyköön se valitsemallani tavalla. on ylittää! Todella upea tekstin ydin! Ja hyvin regulusmainen, sanoisin, täysin uskottava! Ja uljas! Uuh, mua niin surettaa, ettei Sirius saanut koskaan tietää totuutta Reguluksen viime hetkistä.

Oot saanut mahtumaan lyhyehköön tekstiin tosi paljon asiaa, oot sellaisessa mielettömän taitava! Mielenkiintoisia yksityiskohtia on siellä täällä, kuten jo mainitut kikattavat serkkutytöt, tai puutarhassa nautittu vuosikertaviini ja voih, kipu joka seuraa aina ylös nostettua vasenta hihaa! Se oli mun mielestä tässä jopa kiinnostavinta, se on kasvottomampi vastine Dumbledoren kokemalle Ariana-kauhulle. On oikeastaan kiehtovaa, ettei Reguluksen pelko, kipu ja kauhu henkilöidy tuota juomaa juodessa sen tarkemmin, ja se tuntuu tosi kokonaisvaltaiselta! Ja ääh, huijasin, kiinnostavinta on erityisesti kuitenkin tuo toistuva laulu, laulu jota aina laulettiin, ja niin kuin Munis sanoi, ensin se tuntuu iloiselta laululta ja hetkeltä, mutta eihän se voi olla, eihän. Tai ainakaan se ei ole iloinen enää, näin kuoleman hetkellä. Kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka ensin Regulus kieltäytyy ajattelemasta sormenpäiden kosketusta ja sitten lopulta sormet koskettavat ja kietoutuvat hänen ranteensa ympärille. Hirveä viimeinen kosketus! Ainoa lohtu on, että valinta oli sentään Reguluksen oma.

Niin tajuttoman hieno ja syvällinen teksti täynnä ajatusta ja merkityksiä että mieleni tekee vain ulista! Kiitos! :-* Menen tästä nyt keittämään teetä, onneksi kaapista ei sentään löydy darjeelingia!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu