Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Twilight: Yhdessä ikuisestikko? Luku 5! (14.8) | K-11 Jacob/Renesmee

(1/4) > >>

Merkku:
Nimi: Yhdessä ikuisestikko?
Author: Merkku
Beta: CandyApple
Fandom: Twilight
Genre: Romance
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Jacob/Renesmee ja muita norm. parituksia
Summary: Juoksin, juoksin ja juoksin. Kaiken tämän tein vain Renesmeen tähden. Ja Bellan joka ei välttämättä ole enään kohta elossa.
Disclaimer: Kaikki mitkä tunnistatte kuuluvan Meyerille on hänen. Juoni ja tekstit ovat minun.
Warnings: Spoilaa ehkä vähän Aamunkoita. Kiroillaan jonkin verran.
A/N: Eli tämä on ensimmäinen ficcini jtn. toivon rakentavaa. Ja sitten pyydän että kerrotte haluatteko että jatkan ficciä.

Trailer

He lähestyivät hienossa muodostelmassa

"Jacob mene!"
"Mutta..."
"Nyt menet ja pelastat lapseni!"

Pako jatkui Rio de Janeiroon...

"Miksi me lähdimme?"
"Äitisi pakotti meidät lähtemään ja hän teki sen sinun takiasi."

...mutta ketäs siellä nähtiin

"Täti! Ja setä!"
"Nessie! Ja jacob..."

Kysymys sateita

"Missä ovat vanhempasi?"
"En tiedä etkö muka näe heitä!?"

Muutaman vuoden päästä

"Haluan tietää ovatko he elossa!"
"Eivät he enään asu Forksissa!"
"Haluan silti tietää mitä tapahtui!"

Ja miten se jatkuu sen saatte tietää myöhemmin

"Nessie!"


A/N: Kommanttia! Aika lyhyt traileri mutta luvusta teen pidemmän!

Vanamo:
Aika lyhyt traileri tosiaan, ja sen perusteella on mahdoton sanoa että pidänkö vai en.
Joka tapauksessa idea kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.  ;)
Pilkkuvirheitä oli muutamissa lauseissa, joten sun kannattaa varmaan hankkia beta ficciisi.
Laita jatkoa vaan, jään seurailemaan.

Merkku:
Vanamo: Kiitos kommentistasi! yritän etsiä betaajan.

Eli sain väsättyä ekan pätkän toivottavasti pidätte! Sekin on vähän lyhyt.

1. Luku
Pako

BellsPoV

Jacob ja Renesmee nukkuivat lumisella niityllä teltassa. En vieläkään tajunnut miten Renesmee pystyi nukkumaan Jacobin kuorsatessa vierellä. Edward ja Carlisle katselivat lumen tuloa, joka suli tavatessaan maanpinnan. Kuulin kuinka Jacob ja Renesmee alkoivat heräillä. Pitäisi mennä sanomaan Renesmeelle muutama asia. Mutta vasta kohta, kunhan Renesmee olisi herännyt kunnolla. Silloin Jacob käveli ulos teltasta.

"Lumi pysyy jo maassa", Jake huikkasi. Kävelin vamppyyri vauhtia teltalle ja olin siellä yhdessä sekuntissa.
"Renesmee!" huikkasin. "Niin, äiti?" hän vastasi."Laita nämä vaatteet päälle", sanoin ja heitin hänelle norsunluun värisen mekon ja Renesmee vaihtoi vaatteet nopeammin kuin kukaan ihminen olisi pystynyt. Annoin hänelle myös repun jossa oli luottokortti Jacobille ja tyttärelleni, väärennetyt passit heille, ajokortti Jacobille, lappu jossa luki "Rio de Janeiro" ja matkaliput Rioon.

"Ota tämä reppu selkääsi", sanoin ja nappasin hänet syliini. Katsoin hänen medaljongiaan jossa oli minun, Renesmeen ja Edwardin kuva.
"Olemme aina yhdessä", tokaisi Renesmee. "Olemme yhdessä sydämmissämme, mutta kun sanon sinä ja Jacob lähdette pois." Tyttäreni nosti pienen kätensä poskelleni ja ääneton EI tuli kovempana kuin huuto mieleeni. Renesmeen silmät kostuivat. " Et sano vielä mitään Jakelle. Vasta sitten kuin annan luvan." kuiskasin. Renesmee näytti ymmärtävän sen.

Kannoin Renesmeen sylissäni kehällemme joka koostui Siobhanin laumasta, Amunin laumasta, nomandeista, Culleneista ja Katen perheestä. Joukkoon liittyi Jacob susihahmossaan ja kymmenkunta muuta sutta.
Edward katsoi minua ja pyysi saisiko Renesmeen syliinsä. Annoin Renesmeen hänelle. Silloin kuulimme askelia kun Volturit lähestyivät. He tulivat metsästä yksitellen, muodostelmassa.

JakePoV

Katsoin Voltureja jotka lähestyivät hitaasti ja pysähtyivät aukion toiseen laitaan. Tunsin kuinka Bella levitti kilpensä ympärillemme. Ainakin Nessie oli turvassa. Carlisle ja Volturien johtaja jonka nimi oli kai Aro tai jotain sinnepäin, olivat syventyneet syyttelemään toisiaan. Silloin Bella sanoi minulle: " Jacob nyt lähdet Renesmeen kanssa pakoon. Renesmeellä on keinot jolla pääsette pois maasta. Huolehdithan pienestä tytöstäni." Edwardin ilme oli hämmentynyt kuten luultavasti minunkin.
 Bella tuli ja halasi minua. Värähdin hiukan hänen kylmyyttään. Bella näytti siltä, että olisi itkenyt jos se olisi ollut vain mahdollista. Edward tuli myös. Hän tuli lapani kohdalle ja nosti Nessien niin ylös kuin ylettyi ja Nessie kiipesi karvojani pitkin lapaluideni väliin. " Hyvästi Jacob veljeni... poikani!" Silmistäni taisi vierähtää kyynel maahan.
 "Nyt Jacob mene!" "Mutta..." vänkäsin vastaan. " Nyt menet ja pelastat lapseni!" Hän raivosi ja läimäytti minua kovaa lavalle. Lähdin juoksemaan kohti metsää. Pois aukealta. Renesmee tukisti karvojani todella kovaa. Kuulin hänen nyyhkytyksensä. Haukahdin.

"Äh, Jake anna olla. Minun täytyy vain rauhoittua! Kyllä äiti ja isä selviävät hengissä!" Hän huusi ja hakkasi toisella kädellään selkääni.  Uikutin.
"Ups! Anteeksi Jacob!" hän pahoitteli. Tuhahdin. Ei se minua sattunut minä vain säälin häntä. Perhana! Mitä minä teen jotta saisin hänet paremmalle tuulelle. Ei se varmaan onnistu tänään. Olimme jo saapuneet lentokentän lähelle. Laskin Nessien alas ja lähdin pusikkoon. Muuntauduin takaisin ihmiseksi ja otin vaatteeni jalkaremmistäni. Puettua menin Renesmeen luokse. "Katsotaan mitä repussasi on." sanoin ja aloin tutkia repun sisältöä. Sieltä löytyi väärennetyt passit, väärennetty ajokortti minulle, luottokortit meille molemmille, kuva minusta, Nessiestä, Bellasta ja Edwardista, lappu jossa luki: "Rio de Janeiro" ja liput Rioon. "Nessie meidän täytyy lähteä, koska lento lähtee ½h kuluttua!" "Selvä", huokaisi Renesmee.

Päästyämme koneeseen Nessie alkoi nyyhkyttää:"Entä jos he eivät selviä hengissä?" Vastasin: "Luultavasti he selviävät hengissä. Ainoa jonka Volturit olisivat tappaneet oli sinä." En uskonut tuota itsekkään, mutta yritin kuitenkin. "En usko toivottomia lohdutus yrityksiäsi!" Renesmee huusi ja siirtyi penkinvälin kauemmas. Loppumatkalla Nessie ei puhunut minulle mitään joka oli varsin outoa. Päästyämme kuitenkin lentokentältä hän kysyi minulta missä me nukumme. "Etsimme lähimmän hotellin ja yövymme siellä", minä kerroin hänelle.

Löydettyämme hotellin kysyin huonetta 2 henkilölle. "Neljännessä kerroksessa on kaksi yhden henkilön huonetta vapaana. Ainoat huoneet jotka meillä on." Vatstasi vastaanottovirkailija.
"Otamme ne", sanoin ja maksoin huoneemme pankkikortilla jonka olin löytänyt Nessien repusta. Kannoin Renesmeen huoneeseensa ja toivotin hänelle hyvää yötä. Kun olin kömpinyt oman huoneeni säntkyyn kuulin koputuksen ovelta. Kävin avaamassa oven ja näin Renesmeen matkalla ostamassani pyjamassa. "Saisinko tulla nukkumaan viereesi, kun en osaa nukkua yksin. "Tottakai!" mumisin hänelle vastaukseksi. Suljin oven Nessien kömpiessä sänkyyni. Menin nukkumaan hänen viereensä.

A/N: Kommenttia

Vanamo:
Kun luin ton alkukommenttisi, missä kerroit väsänneesi tämän tunnissa, mietin hetken että viitsinkö edes lukea.
Tuli vaan jotenkin sellainen vaikutelma, että olet kirjoittanut tätä asenteella "Nopeesti hyvä tulee, sori, se on vähän lyhyt ja silleen..."

Olet selkeästi ihan hyvä kirjoittaja, mutta kuvailua saisi olla roimasti enemmän ja juoni kulkee vähän liian nopeasti.
Virheitäkin oli, joten sanon vielä uudestaankin, että beta kannattaa todella hankkia!
Oma teksti kannattaa myös lukea itse useampaan kertaan, kaikkia virheitähän on omasta tekstistä tosi vaikea löytää, mutta huolimattomuusvirheet kuten
--- Lainaus ---Jakob
--- Lainaus päättyy ---
, saa sillä tavoin pois.

Enemmän siis kuvailua ja selkeämmin selitettyjä tapahtumia niin hyvä tulee!  :)

Merkku:
Kiitos Vanamo! Kiitos!

Uusi luku!

Luku 2
Grillikylkeä


NessiePoV

Aamulla heräsin lämpöisen Jacobini vierestä. Hän oli ottanut minut viereensä yöksi, vaikka minä olin ilkeillyt hänelle. Tunsin kuinka Jacob alkoi heräillä! Painoin käden hänen poskelleen ja vilautin kuvan minusta anteeksi pyytämässä. "Ei se mitään", Jake totesi, "Pakeneminen oli vaikeaa meille molemmille." Huokaisin: "Kiitos!"

Vasta silloin aloin katsella ympärilleni. Huone oli pieni, mutta valoisa. Pääni yläpuolella oli suuri pronssin värinen lukulamppu. Nousin sängystä ja tassuttelin valkoisesta ovesta seuraavaan huoneeseen.

 Sekin oli valoisa, mutta hieman suurempi kuin aikaisempi huone. Huoneessa oli 32 tuumainen televisio, 2 isuttava sohva ja sohvapöytä. Seuraava huone oli pieni kylpyhuone, jossa oli suihku, WC-pönttö, lavuaari ja peilikaappi.

 Kuulin kuinka Jake kolisteli olohuoneessa ja kysyi: "Tilaisimmeko jotain syötävää?" "Eikö olisi luovutusverta?" kyselin. "On vain ihmisruokaa", Jacob ilmoitti. "Noh, tilaa jotain 'hyvää' huonepalvelusta", huokaisin.

Jacob tilasi perunoita ja grillikylkeä,  jonka toi Rosalieta muistuttava nainen. Hän oli hoikka blondi, mutta ei yhtään niin kalpea kuin vamppyyri. Jacob otti ruuat ja maksoi, mutta silti nainen seisoi ovella ja kysyi onko Jake isäni. "Ei", valehtelin, "hän toi minut vain tänne lomalle." Jacob oli kuin veli minulle. Äiti oli sanonut, että en saa pettää Jakea, koska hän on leimautunut minuun. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta Jakea on mahdotonta pettää. Häntä oli niin helppo rakastaa. "Ahaa, selvä" Nainen vastasi. Hän flirttaili MINUN Jacobilleni!

Paiskasin oven päin naisen naamaa. "Miksi sinä noin teit?" Jacob uteli. "Hän FLIRTTAILI sinulle! Etkö muka huomannut?" raivosin Jakelle. "Oletko vähän mustis" Jacob virnisti. "En!" tiuskaisin hänelle päin naamaa. "Tulisit kuitenkin syömään" Jacob maanitteli. "Tulen sitten, mutta vannon etten tykkää tästä ruuasta yhtään!" Kävelimme sohvapöydälle ja Jacob avasi ruokalaatikot. "Hmm... Tuoksuu hyvältä!" Jacob huokaisi. "Ihmisveri tuoksuu paremmalta", tokaisin.

 "Maistaisit kuitenkin" Jacob ruinasi ja tarjosi grillikylkeä jonka otin epäillen vastaan. Puraisin puolet grillikyljestä. Veri on parempaa, jopa peuran. Söin kuitenkin koko grillikyljen ja otin toisenkin. Hei tämähän on hyvää! Maistuu possunvereltä, vähän... "Taidat tykätä kuitenkin!" Jacob hymyili. "Ei tämä ole hullummpaa!" nauroin takaisin.

Kun olimme syöneet maukkaita grillikylkiä, Jacob kysyi: "Lähdetäänkö kauppaan, koska sinulla ei ole kuin nuo vaatteet?" "Ei shoppailla niin pitkään kuin Alicen kanssa menee aikaa shoppaillessa." Kun tuli mainittua Alice mietin kuinka muille oli käynyt. Otin Jakesta kiinni ja väläytin taistelun lopputuloksesta kysyvän kuvan. "En tiedä kulta, en tiedä" Jacob melkein itki, mutta lopulta kokosi itsensä.

JacobPoV

Kun Nessie kysyi miten muille Culleneille oli käynyt, meinasin purskahtaa itkuun. Luultavasti he ovat kuolleet. Mutta entä Alice ja Jasper, jotka lähtivät ennen Volturien tuloa? Ovatkohan he elossa? Jos ovat, missä he ovat? Alice, kaikkein siedettävin vamppyyri Bellan jälkeen ja Jasper joka sai oloni aina rauhalliseksi.

 "Jacob, tiedätkö mitä Alicelle ja Jasperille on käynyt?" Renesmee kysyi. "Mietin juuri samaa. Mutta nyt lähdemme lähimpään ostoskeskukseen." "Selvä" Nessie huokaisi. Otin mukaani luottokortit ja huoneidemme avaimet ja tilasin taxin. Keltainen taxi saapui hotellimme pihaan 7minuutin kuluttua tilauksestani. Noustuamme kyytiin huikkasin: "Lähimpään ostoskeskukseen!"

Matka oli todella lyhyt ja ostoskeskus todella iso. Menimme ensimmäiseen vaatekkauppaan jonka näimme. Vaatekaupassa kuului huuto:

"Renesmee!
         Ja Jacob...."
A/N: Kommenttia! Rakentavaa kiitos aloittelijalle!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu